Foorumin haku tuotti Himalialle nolla tulosta, joten ilmeisesti Jupiterin ulkokuiden bongaus innostaa vain harvoja.
Olen vuosien varrella silloin tällöin kuvannut Himaliaa. Se onkin helppo kohde 8 tuuman katadioptriselle ja CCD:lle, koska se on joskus jopa kirkkaampi kuin mag 15. Viime öiden erinomaisen pilvettömän jakson aikana kokeilin hiukan systemaattisempaa ohjelmaa ja sain kuvattua Himalian, Elaran, Pasiphaen, Sinopen, Lysithean ja Carmen.
Sarjan seuraava olisi Ananke, mutta se on nyt himmeämpi kuin mag. 19, joten se saa jäädä odottamaan havainto-olosuhteiden tai -kaluston paranemista. Ihan mahdoton tapaus se ei ole.
Himalian ja Elaran kuvista tein animaatiopätkät. Kuvissa olevat "pilvet" ja "valokaaret" johtuvat alle asteen päässä olevasta Jupiterista. Ensi kesänä täytyy putken korjauslasi pestä :oops:
Animaatiot: Himalia (http://www.clayhole.com/obs/himalia_animation.gif) ja Elara (http://www.clayhole.com/obs/elara_animation.gif)
Noista neljästä muusta laitan kuvan, kun olen keksinyt sopivan esitysmuodon.
Tässä olisi nyt kollaasikuva (http://clayhole.com/obs/himalia2carme.jpg), jossa näkyy Jupiterin kuusi "kirkkainta" ulkokuuta.
Varsinaiset havainnot koostuvat kahdesta tai kolmesta muutaman minuutin välein otetusta valotuksesta. Niistä on helppo todeta, että kohde on todellinen - se siis liikkuu oikealla nopeudella oikeaan suuntaan - eikä esim. kosmisen hiukkasen osuma. Lisäksi olen varmistanut POSS-levyiltä, ettei kohdalle satu sekaannusta aiheuttavia himmeitä tähtiä.
Mielenkiintoinen projekti ja hyvät kuvat! Pitääkin itse kokeilla samaa ja mahdollisesti vastaavaa myös esim. Uranuksella ensi kaudella.
Mitä kameraa käytit kuvaamiseen?
Mahtavaa!
On kyllä mielenkiintoinen rojekti. Mistä olet erottanut mikä on mikäkin? Tai ylipäätään mikä on tähti ja mikä kuu...?
Erittäin hieno havainto-ohjelma!
Varsinainen havaintoväline (http://clayhole.com/obs/c03_instrument.jpg) koostuu Meaden 8-tuumaisesta SCT:stä ja Moravian Instrumentsin G2-1600 FW CCD:stä, jossa on fotometriset filtterit (VRBI) ja kirkas lasi. Kamerasta on enemmän tarinaa tässä säikeessä (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=12301.0).
Himmeitä ja tähtimäisinä näkyviä kuita havaitessa ensimmäinen vastaan tuleva ongelma on tietenkin niiden paikan löytäminen. Jupiterin kuut levittäytyvät yli 10 nelöasteen alalle, esim Sinope on tällä hetkellä kahden asteen päässä Jupiterista (mistä on se hyöty että Jupiter ei häikäise pahasti kamerassa). Lisäksi samaa aluetta populoi liuta pikkuplaneettoja, joten summan mutikassa ei siis hyödytä metsästykseen ryhtyä . Minä käytän suuntauksessa Guiden uusinta versiota, mutta luultavasti joku muukin planetaario-ohjelma kelpaa. Tai JPL:n Horizons-järjestelmä.
Varsinaiset havainnot keräsin kuvaamalla kahta kuuta vuorotellen muutaman valotuksen verran. Himaliaa ja Elaraa 120 sekunnin ja muita 240 sekunnin valotuksilla. Kuvia vilkuttamalla onkin sen jälkeen helppo todeta liikkuva kohde. Jos se sijaitsee oikeassa paikassa ja liikkuu odotetulla nopeudella odetettuun suuntaan, on tunnistus jo suhteellisen varma. Vielä varmistuksena voi tarkistaa, ettei kohdalla ole tähtiä sotkemassa. Itse käytän Guiden ominaisuutta, jolla kartan taustalle ladataan verkosta kuva Digitized Sky Surveystä.
Mitä muita mielenkiintoisia kuita ollisi mahdollista havaita? Jupiterin Amalthea olisi kirkkautensa puolesta helppo kohde, mutta se vaatii luultavasti Jupiterin tehokasta maskaamista. En ole koskaan yrittänyt.
Saturnuksella on ainoastaan yksi ulkokuu, jota voisin havaita - Phoebe - loput ovatkin sitten vähintään kolme magnitudia himmeämpiä.
Uranuksen Sycorax on himmeämpi kuin mag 20, joten senkään havaitseminen ei nykykalustolla onnistu.
Neptunuksen Nereid on havaittavissa, kunhan planeetta ensin nousee korkeammalle taivaalla. Sen deklinaatio on negatiivinen vielä pitkälle 2020-lukua.