Hei vaan,
Ainakin suurelle osalle lienee Tähdet ja avaruus saapunut tänään postiluukkuihin (ja lopuille tullee lähinnä maanantaina). Kommentteja?
Parh. terv.
Marko
Noin äkkiseltään mieleenpainuneet jutut olivat mahdollinen elämä Marsissa ja emdrive.
Yleisesti ottaen uuden T&A:n haltuunotossa menee helposti viikko :)
Sivun 66 hieno tulipallokuva mietitytti. Ilmeisesti jalusta on tärähtänyt valotuksen alussa, kun tähdenlennon alkupää on serpentiinillä?
Lainaus käyttäjältä: MattiH - 23.01.2015, 20:30:34
Noin äkkiseltään mieleenpainuneet jutut olivat mahdollinen elämä Marsissa ja emdrive.
Yleisesti ottaen uuden T&A:n haltuunotossa menee helposti viikko :)
Hauska kuulla.
Lainaus käyttäjältä: MattiH - 23.01.2015, 20:30:34
Sivun 66 hieno tulipallokuva mietitytti. Ilmeisesti jalusta on tärähtänyt valotuksen alussa, kun tähdenlennon alkupää on serpentiinillä?
Kuvaajan (jolta voi tuota halutessaan kysyä) tavoittaa Taivaanvahdissa, jossa tämän havainnon viestiketju on täällä: www.taivaanvahti.fi/observations/show/31855
Marsista kertova juttu oli minusta mielenkiintoisin. Jos esimerkiksi punaiselta planeetalta löytyisi merkkejä muinaisesta - puhumattakaan nykyisestä - elämästä, olisi kyseessä kaikkien aikojen uutinen. Se viittaisi vahvasti maan ulkopuolisen elämän yleisyyteen.
Kyllähän tuo taas oli kerrassaan erinomainen numero! Yleensä vähintään puolet lehdestä tulee hotkaistua jo ilmestymispäivänä, niin nytkin. Ylivoimaisehko ykkönen jutuista oli tarina Kuusta Bill Hartmannin kommentein höystettynä. Mars-juttu oli myös oikein asiallinen kooste viime aikain uutisista. Ja valosaastejuttu oli vallan mainio, eikä Hawking-puffissakaan ollut moitittavaa. Tahtoo vain näin geologina aina silloin tällöin kevyesti hämmentää, kuinka T+A:ssa kivet aina tuppaavat kristallisoitumaan, kun muualla suomessa ja Suomessa ne vain tylsästi kiteytyvät. No, minä nyt aina sekaannun välimerkkiin kun se vaan suinkin on mahdollista, vaikka en kyllä sanonut mitään siitä, että Jack Schmittin sukunimi oli kirjoitettu väärin, samoin kuin Meteoritics & Planetary Sciencen nimi. Oho, lipsahti... :-) Mutta korkea taso pysyy yllä numerosta ja vuodesta toiseen, mikä aina jaksaa äimistyttää.
Teemu
Lainaus käyttäjältä: T. Öhman - 23.01.2015, 23:26:13
Kyllähän tuo taas oli kerrassaan erinomainen numero! Yleensä vähintään puolet lehdestä tulee hotkaistua jo ilmestymispäivänä, niin nytkin. Ylivoimaisehko ykkönen jutuista oli tarina Kuusta Bill Hartmannin kommentein höystettynä. Mars-juttu oli myös oikein asiallinen kooste viime aikain uutisista. Ja valosaastejuttu oli vallan mainio, eikä Hawking-puffissakaan ollut moitittavaa.
Kiva kuulla Teemu.
Lainaus käyttäjältä: T. Öhman - 23.01.2015, 23:26:13
kivet aina tuppaavat kristallisoitumaan, kun muualla suomessa ja Suomessa ne vain tylsästi kiteytyvät.
Jotenkin epäilisin, että käännösvapaavalinnaisuus on jatkossa vähenemään päin ja kiteytyminen suosiossa.
Lainaus käyttäjältä: T. Öhman - 23.01.2015, 23:26:13
Mutta korkea taso pysyy yllä numerosta ja vuodesta toiseen, mikä aina jaksaa äimistyttää.
Erityisen hauska kuulla. Toivottavasti meillä on tulevaisuudessakin varaa ylläpitää sitä.
Huomasin omassa jutussani sivulla 63, että kuvitettussa Orion-kuvassa lukee "Kuva Kuvaaja" :azn:
/Jaakko
Lainaus käyttäjältä: Saloja - 24.01.2015, 10:50:07
Huomasin omassa jutussani sivulla 63, että kuvitettussa Orion-kuvassa lukee "Kuva Kuvaaja" :azn:
Kiitos Jaakko. Tästä olisi ollut kyllä hyödyllistä kuulla silloin, kun tarkistit taitto-pdf:n, jonka lähetimme (juuri tällaisten seikkojen takia jokainen kirjoittaja ja jopa kaikki kuvagalleriaan kuvien lähettäjätkin saavat tarkistusversion). Mutta täytyy skarpata näiden huolellisuusasioiden kanssa toimituksen päässä, joka on vastuussa tästä kuvituksesta ja kokonaisuudesta.
Tuo pääkuva jouduttiin vaihtamaan lehden loppusuoralla, kuten tiedät, ja sen eteen tehtiin paljon työtä, jotta lopputulos olisi parempi (kaikki kohteet kuva-alalla ja mahdollisuus saada jousimieshahmo mahtumaan). Kuvaaja ja Orion-hahmon tekijä oli Ismo Luukkonen, joka ilahduttavasti tekee lehdestä toiseen näitä oikeiden valokuvien pohjalle havainnollistuksia tähdistöistä.
T+A:ssa ei lakkaa hämmästyttämästä laadun ja kiinnostavuuden tasaisuus ja juttujen korkea taso. - Vuodesta 2008 asti olen tilannut uudistunutta lehteä (pidettyäni harrastuksessa melko pitkän tauon). Hiljattain onnistuin hankkimaan lähes kaikki aiemmat T+A:n vuosikerrat, ja lehden kehittyminen on ollut huikeaa.
Kun lehti kolahtaa postilaatikkoon, sen kansi pääsee heti aluksi ahneen vilkuilun kohteeksi. Yleensä kannessa on kuva, jota tuijottaa fiilistellen; nyt Marsin pinnalla selfiessä paistatteleva Curiosity, jonka ympärillä avautuu huikea Mars-näkymä. Sitten katse vaeltaa vasemmalle ylös, ja herää uteliaisuus: minkäs planeetan kuu tuolla onkaan - kunnes tarkentuu, että sehän on väärävärikuva Kuusta! Viime vuoden viimeisessä numerossa oli hienosti Interstellar-kuva kannessa; lehden tuloon mennessä olin nähnyt sen jo kahdesti (!), ja tuntui hienolta palata niihin tunnelmiin heti lehti kädessään. - Juurikin torstaina olin sattumalta Hawkingista kertovan "Kaiken teorian" ennakkonäytöksessä (jonka työnantaja ystävällisesti tarjosi). Ja mitäpä löytyykään T+A:sta 1/2015 sivulta 48? - Veikkaanpa, että seuraavan miespääosan Oscar-voittajan kuva.
Lehden avaaminen palauttaa mieliin ensimmäiset fiilikset kuluneen 7 vuoden takaa; modernia taittoa, värikylläisyyttä, näkökulmia ja tapahtumia; ainoa tuntemani terveellinen karkkikauppa. - Vuonna 2008 ei vielä edes ollut ensimmäisen liepeen auki levitettävää megakuvaa, jonka myötä nykyinen lehti tulee automaattisesti aloitettua joka kerta juuri tuosta elämyksestä; M83:n Hubble-kuva sai mielen vaeltamaan jonnekin avaruusaseman maisemaikkunalle, jossa löytää itsensä unohtuneena vain tuijottamaan vierasta maailmaa.
Mars-juttu, pallomaiset tähtijoukot, veden alkuperä, EmDrive, valosaaste... huhut Kuun kuolemasta osoittautuvat ennenaikaisiksi. Kova setti jälleen. - Erityinen helmi on mielestäni sivun juttu Jupiterin havainnoinnista sivulla 73. Sen tekee viehättäväksi vintage-kuva, jonka Veikko Mäkelä on piirtänyt käsin Jupiterista. Markus Hotakainen tekee myös yhden kaikkien aikojen upeimmasta tarinan avauksista valosaastejutussa.
On helppoa tuntea ylpeyttä Ursan jäsenyydestä ja kertoa mm. Tähdet ja Avaruudesta kenelle tahansa; nuorelle tai vanhemmalle. Jos tehtäisiin koe, jossa lehti jätettäisiin satunnaiseen paikkaan esim. kauppakeskuksessa, luulen että aika moni poimisi sen käteensä. - Edelleen olen sitä mieltä, että jostakin rahastosta kannattaisi hakea apuraha ja lähettää näytenumeroita jokaiseen kouluun Suomessa (kouluille yleensä ja vielä esim. 7-luokkan ja lukion aloittaville erikseen).
Muuten olen sitä mieltä, että lehti on jälleen aivan tajuttoman siisti paketti.
Lainaus käyttäjältä: Mare Nectaris - 24.01.2015, 19:33:27
....ja lähettää näytenumeroita jokaiseen kouluun Suomessa (kouluille yleensä ja vielä esim. 7-luokkan ja lukion aloittaville erikseen).
Tällä saralla kunnostautuneena täytyy mainita että vein paikalliselle keskuskoululle koko T&A ja Ursa Minor vuosikerran luettavaksi.
Pekka
Ps. uusimmasta numerosta erityisesti pidän lehden alkuosasta s. 1-13. Tietysti kaikki muukin on mannaa...
Pääkirjoituksessa peräänkuulutettiin taivaankappaleille populaarinimiä, mutta kyllä myös noita designaatiohirvityksiä tarvitaan ja on syytä käyttää. Sivulla 27 oli mielenkiintoinen kuva galaksiparista, joka nimetty Tuntosarvigalaksiksi. Tuolla nimellä ei tähtikartasta kohdetta löydä. Kuvan herättämän kiinnostavan mielikuvan syvyyttä olisi suuresti lisännyt tieto, että kyseessä galaksit NGC 4038 ja 4039. On harrastajalle mielenkiintoinen kohde, joka hyvällä säällä nähtävissä keväällä eteläisellä taivaalla. Helppo löytää jatkamalla Korpin ylemmän tähtiparin linjassa oikealle kutakuinkin tähtien välimatkan verran. Haastava kohde, koska eteläisessäkin Suomessa jää alle kymmenen asteen korkeudelle.
Päätoimittaja kyllä tietää mielipiteeni sivun tai lähes koko aukeaman tekstiltä ryöstämistä kuvista, jotka eivät juurikaan liity artikkelin sisältöön. Kuten sivu 28.
Silmien varttuessa vierastaa lisääntyvässä määrin kuvan päälle taitettua tekstiä. Sivu 45 on siinä siedettävyyden rajoilla. Menikö Sissi maailmalle Siljalla vai Vikingillä? Vai olisiko taustaksi sopinut paremmin jonkin suuren kansainvälisen lentokentän atmosfääri?
Otsakkeissa käytetään nykyään yhtenäistä kirjasinta, joka luo tyylikkään vaikutelman. Fontin nimi?
Pääkirjoituksen kuvassa päätoimittaja velmuilee pitkän sillan kaiteeseen nojaten. Onko hän tulossa vai menossa? Toivottavasti ei ole kuitenkaan ansiokkaasta työstä uupunut.
Hannu Määttänen
Lainaus käyttäjältä: hm - 25.01.2015, 15:17:13
Pääkirjoituksessa peräänkuulutettiin taivaankappaleille populaarinimiä, mutta kyllä myös noita designaatiohirvityksiä tarvitaan ja on syytä käyttää.
Hauskaa kun otat tähän kantaa. Tämä on asia, josta mielellään olisin kirjoittanut pidempäänkin, mutta tuli nyt aloitettua tuolla kohdalla.
Tähtitieteessä on jo käytännön välttämättömyys jotenkin automatisoituihin numero/kirjainkoodeihin kohteiden valtavan määrän ja löytymisaikataulun (paljon kohteita löytyy eri tahojen toimesta ympäri maailmaa) takia. Mikään nimeämisorganisaatio ei pysy sellaisen perässä. Näin ollen niitä designaatiohirvityksiä ikävä kyllä tarvitaan myös, aivan kuten toteat. Olen siis tästä samaa mieltä.
Ongelma johon tuossa puutun on se, että ne designaatiot ovat ongelmallisia mm. tähtitieteen popularisoinnin mutta joissain tapauksissa myös tutkijayhteisön itsensä kannalta. Näistä ongelmista ja vaihtoehdoista voisi keskustella loputtomiin.
Yksi esimerkki on eksoplaneettatutkijayhteisö, joka on havahtunut siihen seikkaan, että tutkijoiden välinen keskustelu kokouksissa on vaikeaa. "Do you mean BLG-245...ouh sorry, I mean BLD-2245... no just wait I minute I check..." - " No I don t understand, is this the exo that sits in Andromeda? Or the one your team found last year from that red dwarf" - "We found three of them, I mean BLG-224567." - "Wait, I write that down."
Olennaisinta on se, että kirjain-numero-koodeja on käytetty *ainoina* tunnisteina myös sellaisissa tapauksissa, joissa harrastajien ja suuren yleisön kannalta merkittäviä kohteita on verraten vähän ja niille olisi helposti järjestettävissä myös perinteinen kirjallisesti esteettinen nimi, joka ihmisten on helppo kokea omakseen ja muistaa. Kun jotain on lähettyvillä verraten vähän ja niitä kohtaan on tunteita, tällaisille asioille annetaan numerokirjainkoodin lisäksi oikea erisnimi. Ihan samoin kuin omille lapsille, tai ikkunasta näkyville vuorille, metsille tai lintulajeille.
Viralliset erisnimet designaatioiden rinnalla sopivat erityisen hyvin kirkkaisiin komeettoihin, tärkeimpiin ja lähimpiin eksoplaneettoihin, asteroideihin ja kirkkaimpiin ja tärkeimpiin deep sky -kohteisiin.
P.S. Palaan myöhemmin muihin kommentteihisi kun ehdin.
Palaan nyt tähän, kuten lupasin.
Lainaus käyttäjältä: hm - 25.01.2015, 15:17:13
Päätoimittaja kyllä tietää mielipiteeni sivun tai lähes koko aukeaman tekstiltä ryöstämistä kuvista, jotka eivät juurikaan liity artikkelin sisältöön. Kuten sivu 28.
Teksti- ja informaatio-orientoituneen näkökanta. Toisessa ääripäässä ovat sitten ne taittokulttuurivisualistit, jotka toivovat vähemmän tekstiä ja lisää taiteellisia kuvavalintoja (
jopa kuvia ilman ilmeistä luonnontieteellistä dataa). Esim. muuan tähtitiedekirjailija on toivonut "enemmän ilmaa Tähdet ja avaruuden taittoon". Nykyinen linja on edellä mainitun kahden pyrkimyksen välissä.
LainaaSilmien varttuessa vierastaa lisääntyvässä määrin kuvan päälle taitettua tekstiä. Sivu 45 on siinä siedettävyyden rajoilla.
Samaa mieltä. Ja koska se on rajoilla, eikä rajan yli, se on nähtävissä.
LainaaMenikö Sissi maailmalle Siljalla vai Vikingillä? Vai olisiko taustaksi sopinut paremmin jonkin suuren kansainvälisen lentokentän atmosfääri?
Taustaksi olisi sopinut esim. Charles de Gaullen tai Heathrown ilmapiiri. Taustaksi olisi sopinut myös Nasan tai ESAn tutkimuskeskus. Kuvaaja Miska Koivumäki ja Sissi Enestam valitsivat kuvauspaikan Helsingin keskustasta osapuolten aikataulujen, käytettävissä olevan rahoituksen ja estetiikan ehdoilla.
LainaaOtsakkeissa käytetään nykyään yhtenäistä kirjasinta, joka luo tyylikkään vaikutelman. Fontin nimi?
Kiva kuulla. Core Sans.
LainaaPääkirjoituksen kuvassa päätoimittaja velmuilee pitkän sillan kaiteeseen nojaten. Onko hän tulossa vai menossa? Toivottavasti ei ole kuitenkaan ansiokkaasta työstä uupunut.
Kuva on siltä osin edistystä, että ne jotka ovat sellaista tähän sinnikkäästi toivoneet, ovat saaneet haluamansa. Tekstin määrän optimoijille tämä on mahdollisesti takaisku, mutta en usko että hirvittävä sellainen.
Kuvavalinnasta on saapunut yksi kriittinen (yllä), yksi neutraali ja kaksi myötämielistä mielipidettä. Viimeksi mainituissa valokuvaa luonnehdittiin termeillä "sympaattinen :D, taivaan kiitos ei pönötystä", "hauska", "sopii kirjoitustyyliisi". Kehitysideoihin tai murskakritiikkiin (?) lukeutunee lisäheitto "muista vaihtaa joskus".
Lainaus käyttäjältä: Riqis - 30.01.2015, 15:08:57
Kuva on siltä osin edistystä, että ne jotka ovat sellaista tähän sinnikkäästi toivoneet, ovat saaneet haluamansa. Tekstin määrän optimoijille tämä on mahdollisesti takaisku, mutta en usko että hirvittävä sellainen.
Kiitos päätoimittajan kuvasta, postimerkin kokoisena se ei niele liikaa tekstialuetta.
Muuten olen sitä mieltä, että kohteista kiinnostuvia lukijoita kyllä palvelisi paremmin virallinen designaatio vaikka suluissa enemmän tai vähemmän virallisen kutsumanimen perässä. Painettu sana on kuitenkin vallan eri juttu kuin keskustelu. Osa nimistäkin on outoja kuten Nostopainosumu, joka ulkonäöltään muistuttaa nykykuvissa enempi kahvakuulaa ja saadakseen siitä lisätietoa on ensin etsittävä vielä oudompaa englanninkielistä vastinetta ja sitten sille designaatiota päästäkseen kiinni kaikkiin internetin pohjattomiin tietovarastoihin.
Lainaus käyttäjältä: Jorma Koski - 30.01.2015, 19:30:32
Kiitos päätoimittajan kuvasta
Sinä olet yksi tätä toivoneista ja aikoinaan ensimmäinen heistä.
Lainaus käyttäjältä: Jorma Koski - 30.01.2015, 19:30:32
Osa nimistäkin on outoja kuten Nostopainosumu
Google-haun ylimmäinen tulos ja wikin otsikko:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nostopainosumu
Lainaavirallinen designaatio vaikka suluissa enemmän tai vähemmän virallisen kutsumanimen perässä.
Mielipiteet eivät tässä ole kaukana toisistaan. Paras ratkaisu olisi virallinen erisnimi (vrt. asteroidit), jonka perässä kirjoitetussa tekstissä esiintyisi yhden kerran designaatio suluissa.
Järkevien nimien osalta hyvä esimerkki on meteoriparvien nimet pelastanut Peter Jenniskens Nasa/SETIstä. Hän teki perusteellisen selvityksen siitä, miten meteoriparvia on perinteisesti nimetty, valitti täydellisestä sekasorrosta (eri tutkijat ja kirjailijat käyttivät osin omia nimiään eli samoista parvista eri nimiä) ja ehdotti IAU:lle työryhmää, joka yhtenäisti järjestelmän. Nyt meteoriparvien vallitsevat nimet on virallistettu ja niiden nimeämisessä noudatetaan silti vanhoja traditioita ja ihmiskielten estetiikkaa.
Joku päivä joku toivon mukaan tekee saman deep sky -kohteille. Eli kansainvälinen ryhmä kirjallisuuskatsauksella kartoittaa suosituimmat erisnimet eniten havainnoiduille kohteille ja ne virallistetaan IAU:ssa. Nimien käyttö olisi sen jälkeen juuri kuten yllä esität, mutta erisnimi eniten käytössä ja designaatio tekstissä kerran.
Lainaus käyttäjältä: Jorma Koski - 30.01.2015, 19:30:32Muuten olen sitä mieltä, että kohteista kiinnostuvia lukijoita kyllä palvelisi paremmin virallinen designaatio vaikka suluissa enemmän tai vähemmän virallisen kutsumanimen perässä. Painettu sana on kuitenkin vallan eri juttu kuin keskustelu. Osa nimistäkin on outoja kuten Nostopainosumu, joka ulkonäöltään muistuttaa nykykuvissa enempi kahvakuulaa ja saadakseen siitä lisätietoa on ensin etsittävä vielä oudompaa englanninkielistä vastinetta ja sitten sille designaatiota päästäkseen kiinni kaikkiin internetin pohjattomiin tietovarastoihin.
Yksi ongelmahan tässä on, että esim. Hubblesite, APOD ja lähes kaikki muutkin tahot pyörittävät tätä raflaavampaa nimirumbaa eli lempinimi ja sitten hyvällä tuurilla virallinen designaatio jossain kohdassa tekstiä. Nykypäivänä jos ei jatkuvasti ole seurailemassa näitä ihmisten valokuvista keksimiä lempinimiä, niin on aika nopeasti pihalla koko touhusta. Ja tosiaan lempinimet tulevat nykyisin 99% valokuvista.
Tuo lempinimi + designaatio suluissahan oli kyllä juuri nappiin viimeisimmässä T&A:ssa (s. 64) ja tuo onkin tarpeen. Sekä kuvaajien ja toimituksen on hyvä olla tarkkana ja muistaa, että esim. "Sydänsumu" voi viitata useampaan kohteeseen taivaalla, vaikka suosituin lempinimi on toki kohteelle IC 1805. Ja tämän kohteen kanssa tuntuu olevan suuria ongelmia jo tunnistuksessa internet sivustoilla, koska Sydänsumu on välillä IC 1805, sitten NGC 896, IC 1795 ja välillä zoomattu kuva tähtijoukkoon Melotte 15.
Toinen asia on sitten näiden lempinimien valuminen Taivaanvahtiin ja ilman että koko havainnossa on lainkaan oikeita designaatioita.
/Jaakko
Lainaus käyttäjältä: Saloja - 30.01.2015, 21:19:23
Tuo lempinimi + designaatio suluissahan oli kyllä juuri nappiin viimeisimmässä T&A:ssa (s. 64) ja tuo onkin tarpeen.
Pohjimmiltaan ainakaan allekirjoittanut ei kaipaa sekalaista röykkiötä hyvinkin viime aikoina keksittyjä "lempinimiä", vaan huolella kirjallisuudesta yli 100 vuoden ajalta tutkittuja ja lopulta IAU:n virallistamia esteettisiä ja ihmiskielisiä erisnimiä, joiden rinnalla käytetään designaatioita.
Lainaus käyttäjältä: Saloja - 30.01.2015, 21:19:23
esim. "Sydänsumu" voi viitata useampaan kohteeseen taivaalla, vaikka suosituin lempinimi on toki kohteelle IC 1805.
Totta. Hyvä pointti. Tämä ongelma katoaa, jos Sydänsumu virallistetaan vain kohteelle, johon se eniten liittyy.
LainaaToinen asia on sitten näiden lempinimien valuminen Taivaanvahtiin ja ilman että koko havainnossa on lainkaan oikeita designaatioita.
Paras olisi käyttää siellä lähinnä designaatiota ja mahdollisesti sen ohella myös yleisimmin käytettyä erisnimeä, mikäli sellainen kohteelle selvästi on olemassa.
Jatkan ja täsmennän vielä useammallakin sanalla. Mainitsemani Sissin kuvat olivat päätoimittajan mainitsemien reunaehtojen puitteissa ihan kiitettäviä. Tukivat tekstiä ja saivat tarinan irtautumaan kotimaan kamarasta. Tähdet ja avaruuden kuva- ja matkabudjetti taitaa olla vaatimattomampi kuin vaikkapa National Geographic -lehdellä?
Esille tuomaani otsikkoasiaan havahduin noin puolivälissä lehteä. Hapuilin esiin vanhoja numeroita ja käteeni osui ensiksi viime vuoden viitosnumero. Ero on erinomaisen selvä uuden numeron eduksi. Nykyinen yhtenäisesti käytetty fontti on kepeä, ilmava, raikas. Myös otsikkotekstien värimaailma miellytti silmää. Siis hyvääkin julkaisua on mahdollista kehittää entistä paremmaksi.
Kuka on esittänyt kriittisen näkemyksen pääkirjoituksen kuvasta? Minusta se on aivan mainio.
Pienenä detaljina pisti silmään sivulla 58 oleva NanoTrackerin kuva. Johdantolauseessa mainitaan kiiltävänvalkoinen muovikuori. Kuitenkin vieressä oleva laitteen kyljessä on oranssia röpellystä ja harmaata tuherrusta. Kun tiedetoimittaja Hotakainen kävi noutamassa laitetta eräältä kotimaiselta kaukoputkitarvikkeiden myyjältä testaukseen, oli laitteen kylki kirkkaan valkoinen. Samoin silloin, kun hän laitteen palautti. Mistä lieneekään kyse?
Hannu Määttänen
Tästä on hyvää vauhtia tulossa kaikkien aikojen hilpein Tähdet ja avaruuden numerokeskustelu.
Lainaus käyttäjältä: hm - 31.01.2015, 02:39:51
Jatkan ja täsmennän vielä useammallakin sanalla. Mainitsemani Sissin kuvat olivat päätoimittajan mainitsemien reunaehtojen puitteissa ihan kiitettäviä. Tukivat tekstiä ja saivat tarinan irtautumaan kotimaan kamarasta.
Hämmentävää. Kiitos Hannu. (Saatan tarvita tähän väliin ilmeisesti kääntäjärobotin, jossa on sujuva Hannu Määttänen - Suomi - Suomi - Teknofokus -ominaisuus.)
Lainaus käyttäjältä: hm - 31.01.2015, 02:39:51
Tähdet ja avaruuden kuva- ja matkabudjetti taitaa olla vaatimattomampi kuin vaikkapa National Geographic -lehdellä?
Mikäli vertailu sallitaan tehtävän National Geographic Suomen ja Tähdet ja avaruuden välillä, levikin ohella (NGC 10 225 vs. T+a 19 181) jotain muutakin lienee päinvastaisella tolalla.
Edellisten kahden numeron kohdalla T+a:n toimittaja ja pääfreelancer kävivät Suomen tiedetoimittajien liiton apurahoilla alkuperäisten uutislähteiden äärellä ja maailman johtavien tutkijoiden juttusilla Seattlessa (American Astronomical Society winter meeting) ja Torontossa (International Astronautical Congress).
T+a:n lukijat saivat myös kuulla ensimmäisinä maailmassa eräistä Linnunradan vanhimmista kiviplaneetoista (T+a 8/2014) eli ennen Science-lehden uutisointia omasta artikkelistaan, koska tapasimme eksokokouksessa yhden tällaisen järjestelmän löytäjät. Kun Philae joutui komeetalle laskeutumisessa ongelmiin, ensimmäinen media, joka kertoi siitä Suomessa oli Avaruus.fi, koska Sakari Nummila oli Kölnin ohjauskeskuksessa ainoa paikalla ollut suomalainen toimittaja.
Nämä on toisaalta saavutettu kohtuullisella budjetilla, jossa tehdään muutama matka Eurooppaan ja kauemmas haetaan apurahoja. Sen sijaan käännöslehdillä piuhaa pitkin saapuu sisällön valtaosaksi ulkomaisen median omille lukijoilleen muualla tekemää materiaalia.
LainaaEsille tuomaani otsikkoasiaan havahduin noin puolivälissä lehteä. Hapuilin esiin vanhoja numeroita ja käteeni osui ensiksi viime vuoden viitosnumero. Ero on erinomaisen selvä uuden numeron eduksi. Nykyinen yhtenäisesti käytetty fontti on kepeä, ilmava, raikas. Myös otsikkotekstien värimaailma miellytti silmää. Siis hyvääkin julkaisua on mahdollista kehittää entistä paremmaksi.
Hauska kuulla. Kiitos. Se on todellakin parempi. On hienoa, että taittaja Heikki Laurila uudisti nämä.
LainaaKuka on esittänyt kriittisen näkemyksen pääkirjoituksen kuvasta? Minusta se on aivan mainio.
Lisää hämmennystä. Tarvitsen todellakin sen robottitulkkaajan.
LainaaPienenä detaljina pisti silmään sivulla 58 oleva NanoTrackerin kuva. Johdantolauseessa mainitaan kiiltävänvalkoinen muovikuori. Kuitenkin vieressä oleva laitteen kyljessä on oranssia röpellystä ja harmaata tuherrusta. Kun tiedetoimittaja Hotakainen kävi noutamassa laitetta eräältä kotimaiselta kaukoputkitarvikkeiden myyjältä testaukseen, oli laitteen kylki kirkkaan valkoinen. Samoin silloin, kun hän laitteen palautti. Mistä lieneekään kyse?
Aparaattia ei ole tässä tapauksessa kuvattu studio-oloissa. Suurin osa kuvista on testaaja ottanut arktisessa hämärässä/pimeydessä (tai muussa ei-studio-valaistuksessa) eli laitteen käyttöolosuhteissa.
Mielenkiintoisia kommentteja kuvien virallisista ja epävirallisista nimistä.
Itse olen enemmän siellä jenkkilinjalla, sillä pidän lempinimien käytöstä varsinkin syvän taivaan kohteissa. Ne jäävät hyvin mieleen ja kuvaavat usein erinomaisesti kohdetta arkipäiväisemmillä termeillä. Kuinkahan monta prosenttia (promillea) lukijoista osaisi yhdistää NGC 2237 Rosette sumuun tai NGC 1499 Kalifornia sumuun ?
On tietysti hyvä jos designaatio myös jossain esiintyy, mutta en jaksa uskoa että kovinkaan moni niitä ensisijaisesti kaipaa tai hahmottaa yhtään paremmin mistä on kysymys. Voisi tehdä vaikka testin laittamalla viisi kuvaa ja pyytää lukijoita yhdistämään niihin lempinimet ja designaatiot. Veikkaisin, että virallisten nimien kanssa olisi melkoisesti enemmän ongelmia kuin lempinimien kohdalla. En myöskään jaksa uskoa, että kovinkaan usein syntyy tilanteita, jossa lempinimen käyttö aiheuttaisi sekaannusta kohteesta tai Googlaamalla ei löytyisi kohteen virallista nimeä sellaista kaipaavalle.
Omat kuvat on arkistoitu käyttäen sekä lempinimiä että designaatiota, sillä en vieläkään tahdo muistaa ulkoa kaikkien kuvien designaatioita vaikka olen niitä melkoisen paljon vuosien mittaan tuijotellut. Lempinimet sen sijaan muistan kaikki.
Samaa mieltä Jyrkin kanssa. Selvä ja perusteltu kannanotto.