Argh, miten noista pääsee eroon kun tulevat aina kohteen eteen kun yrittää katsella esim. Jupiteeroa. Olen yleensä heilauttaunut silmät ylös tai alas hetkiseksi ja se on tuonut vähäksi aikaa helpotuksen, mutta kyllähän ne takaisin jossain vaiheessa leijailevat.
⠀
Lainaus käyttäjältä: JVO - 12.05.2014, 15:49:43
Argh, miten noista pääsee eroon kun tulevat aina kohteen eteen kun yrittää katsella esim. Jupiteeroa. Olen yleensä heilauttaunut silmät ylös tai alas hetkiseksi ja se on tuonut vähäksi aikaa helpotuksen, mutta kyllähän ne takaisin jossain vaiheessa leijailevat.
Aivan samanlainen ongelma minulla, varsinkin jos katson jotain pienempää kohdetta okulaarilta. Sama konsti auttaakin, pikkuisen aikaa. Kas vain, Googlen kääntäjä löysi tuollekin käännöksen: kelluke (silmässä).
Vanhemmiten vasempaan, huonompaan silmääni on tullut sellaista, että jotain leveämpää irtonaista voi tulla suoraan katseeseen. Jos käännän silmää sivulle, sumentuma liikkuu ihan pienellä viiveellä vastapäiseen suuntaan. Eipä tuo paljoa kuitenkaan haittaa, huonommassa silmässä. Vähänkin kirkkaammalla en edes käytä sitä silmää, enkä usein lukiessanikaan viitsi käyttää sitä.
ML
Kellujat ("floaterit") ovat silmän sisällä, lasiaisessa vaeltavia tiivistymiä,
niitä kehittyy normaalisti ihmisen vanhetessa ja rakenteen vettyessä.
Jos niitä syntyy nopeasti ja laaja-alaisena voi kyseessä olla
leikkausta vaativa verkkokalvon irtoaminen, joka hoitamattomana johtaa sokeuteen.
Sinisen taivaan ihailu on yhtä armotonta silmälle kuin kameralle, harmittavan paljon tuota tummempaa edessä leijuvaa tavaraa on iän karttuessa kertynyt kun taivaalle katsoo ja kokeilee... yleensä vähän silmiä verryttelemällä saan estettyä sen että mikään saisi parkkeerattua planeetan eteen tosin.
Samaa tautia tälläkin suunnalla...
Oikeassa silmässäni on suht iso floateri heilunut useamman vuoden. Harmillisesti juuri oikea silmäni on se, jonka pystyn tarkentamaan okulaariin - vasemmalla silmälläni näen lähelle paremmin, mutta okulaariin sillä en saa tarkkaa kuvaa.
Mutta eipä tuo havainnointia loppujen lopuksi juuri muuten haittaa kuin psykologisesti.
Lainaus käyttäjältä: Jorma Koski - 13.05.2014, 13:28:05
Kellujat ("floaterit") ovat silmän sisällä, lasiaisessa vaeltavia tiivistymiä,
niitä kehittyy normaalisti ihmisen vanhetessa ja rakenteen vettyessä.
Jos niitä syntyy nopeasti ja laaja-alaisena voi kyseessä olla
leikkausta vaativa verkkokalvon irtoaminen, joka hoitamattomana johtaa sokeuteen.
Tämä ei vastaa kokemuksiani kuin vasemmassa silmässä, kun ikää on tullut. Oikeassa silmässä on niin kauan kuin muistan ollut kuin joitain verisuonen pätkiä tai jotain kellumassa. Muistaakseni silmissä voi ollakin, olikosenyt, sikiökauden jäänteitä verisuonista. Kelluuhan nekin lasiaisessa. Eivät ne ole siitä miksikään muuttuneetkaan ja ovat niin pieniä, etteivät oikeastaan haittaa muuten, kuin jos katsoo jotain pientä okulaarista. Niihin ei muuten kiinnitä huomiota.
ML
'Näkökentässä heiluvia pieniä samentumia, lankoja ja verkkoja on lähes kaikilla ihmisillä, ja ne ovat täysin normaali ilmiö' kertoo nettiviisaus. Kävin katselemassa taivaan tavallisia tähtiä putkella. Taivaalla leijaili kohteen luona ohutta pilviharsoa eli tähtien loiste oli kovin himmeää ja mahdollisesti juuri tuo lasiaisen tavara tuotti silmän antamaan kuvaan elävää häiriötä, vähäisen tähti-tausta kontrastin takia?
Tavoittelemani kohde oli muuten otavan mizar, hankalasti keskitaivaalla. Jätin haeskelun sikseen kun putken suuntaus oli aika hankalaa voimistelua. :wink: