Sain viimeinkin oman putkeni (TAL-1) laitettua kuntoon ja sen puoleen on valmista jatkolle.
Tähän mennessä tapahtunutta.
Peilit laitoin uudelleen pinnoitettavksi taknofocukselle josta tuli paluu viestiä, ettei peilejä ole tarvetta pinnoittaa vielä vuosiin (89 valmistettu putki). Ilmoittivat palauttavansa pelit takaisin putsattuna (erinomaisen rehtiä toimintaa heidän taholtaan ja pisteet siitä). Nyt on peilit laitettu ja asennettu paikoilleen. Viime yön olin sitten koekäyttämässä ja harjoittelemassa asiaankuuluvia temppuja. Ilmeni, että kollimointikin oli osunut aikas hyvin kohdalleen ihan työntömittapohjalta. Joten puhtailla peileillä oli varsin hyvät näkymät :cheesy:.
Jalustaa on tuunattu sen verran, että jaloissa on korkeus säädöt ja suuntauslaitteita voi vapaasti kiertää tolpan ympäri ja lukita napasuuntaus kohdalleen. Libellin asentaminen on ihan lähimmän tulevaisuuden asia.
Muutamia tavoitteitahan on toi hyvä olla jokaisessa puuhassa. Tähtiinliittyen omani ovat.
- Opetella tuntemaan tykistön mittaustähdet ja kuvio joihin ne liittyvät
- entuudestaan tutun kassiopeijan ympäriltä optella kuvioit ja etsin niiden alueelta messierin kohteet
- messierin kohteiden löytämiseksi tähtihyppely lienee syytä opetella.
- kaiken valokuvaamiseen liittyvän annan toistaiseksi olla
Vinkit suosituksen ja mut ajatukset ovat tervetulleita.
ps liityin juuri paikalliseen ursan kerhoon ja ilmoittauduin tammikuun alkupuolella alkavalle kurssille (tampere)
lisäyksenä tykistön mittaustähdethän ovat Betelgeuse(orion), Aldebaran(härkä), Hamal(oinas), Algenib(pegasus) (edellä olevat vamuudella tunnistan) Reculus(leijona), Arcturus(karhunvartija) ja Altair(kotka)
Nyt on hyvä meiniki! Tyvestä puuhun on osoittautunut hyväksi reitiksi.
Tykistötähtien kaverisi ja jatkoksi (jos ovat eri tähtiä) voisi lisätä myös merenkulun keskeisimmät navigointitähdet.
jk
Harmillisen huonoa keliä ollut pitkään, mutta kaikki kelvolliset illat tullut käytettyä taivaalle tiirailuun. Rupesi jo käymään hermoille, kun ei meinaa Andromedan galaksia löytyä. Tänään löytyi ja samalla löytyi myös spiraalijoukko :azn: . Tähtihyppely ei ottanut onnistuakseen niinpä sitten päätin keksiä toisen tavan.
Kun olen sattumoisin kohtuullisen pitkä mies ja taivun vähän huonosti putken alle niin järkeilin seuraavaa. Jalustan suuntaus pohjantähteen ja sitten deklinaatio jostain tunnetusta tähdestä (tällä kertaa pegasuksen neliön vasen yläkulma 29deg) sitten vain andromedan deklinaatio (41 deg) asteikkoon ja karkea suuntaus sinne missä ko galaksi on. Muutaman sekunnin etsimisellä löytyi v and ja sen vierestä ne 2 "suutaviitta" tähteä. Kotvanen meni käsien tärinää rauhoitellessa, mutta sitten vähän "viitan" suuntaan ja sieltähän se M31 löytyi. Sitten vähän aikaa tuuletusta :cheesy: ja kohde tarkempaan syyniin.
Aikani tiirailtuani tein saman tempun spiraalijoukolle ja sieltähän sekin löytyi.
Kolmion galaksia vielä koitin myös ettiä mutta se jäi vielä piiloon tosin alkoi olla ukko jo umpijäässä tuossavaiheessa.
Nyt vain lisää tuntumaa ja kokemusta (vielä muutaman illan vietän noita etsien ja rutiinia hankkien) niin sitten eteenpäin messierin listalla. Nyt kun alkaa kohteita löytymään niin alkaa myös hahmottumaan mittauhteet okulaarissa ja varmaan jossain vaiheessa alkaa tähtihyppelykin onnistumaan.
Täältä myös respektiä uudelle harrastajalle joka on lähtenyt liikkeelle pioneerihengessä. Muistelen silmäkulma kosteana kun itse kuljin samaa polkua (Isä vainaani oli merikapteeni) ja pienen pojan into oli päällä kun sai sormeilla sekstanttia ja opetella sen käytönkin. Sekstanttia ei enää ole, se on hävinnyt johonkin maailman melskeisiin, mutta sen sijaan ostin vajaa vuosikymmen sitten eläköityneen tielaitos mittamies kaveriltani manuaalisen teodoliitin ja se on pojat jotain se!
Taivaan mekaniikkaa oppien, ihmetellen kosmosta me käymme pitkin linnunradan laitaa...Katseltavaa riittää!
Onneksi olkoon M31:n näkemisestä
Mikähän mahtaa olla spiraalijoukko ? Kenties M51 ?
Kiitoksia, olihan se melkoisen riemukas hetki saada ensimmäinen tuonkaltainen kohde okulaariin omilla vermeillä ja itse.
spiraalijoukko on taasen Stellariumissa mainitun niminen M34 (NGC1039)
Stellaa tiiraillessa näyttäisi siltä, että seuraava uusi kohde jonka perään lähden on M103 kassiopeijassa ja siitä sitten M52:den kimppuun samoilla kulmilla kun on.
Lainaus käyttäjältä: pappa - 29.01.2014, 21:27:02
Täältä myös respektiä uudelle harrastajalle joka on lähtenyt liikkeelle pioneerihengessä. Muistelen silmäkulma kosteana kun itse kuljin samaa polkua (Isä vainaani oli merikapteeni) ja pienen pojan into oli päällä kun sai sormeilla sekstanttia ja opetella sen käytönkin. Sekstanttia ei enää ole, se on hävinnyt johonkin maailman melskeisiin, mutta sen sijaan ostin vajaa vuosikymmen sitten eläköityneen tielaitos mittamies kaveriltani manuaalisen teodoliitin ja se on pojat jotain se!
Taivaan mekaniikkaa oppien, ihmetellen kosmosta me käymme pitkin linnunradan laitaa...Katseltavaa riittää!
Komppaan täysin rinnoin "Pappaa", joka lienee jo taivastakin hurjasti nähneenä ja viisastuneena meitä opastaen. Minua ainakin
lämmittää tämmöiset alkuajan "isän jalanjäljissä" opetellut niksit mm. sekstantin käytön suhteen kerrotut stoorit. Tästä huokuu syvän rintaäänen koetut opit. Kiitos Pappa. Todellakin..katseltavaa riittää.
Kiitos Jyrki, tosiaan taivaan alla on kuljettu pitkä matka. Olen kasvanut "karttojen keskellä" Ihan pienestä pojasta, ensimmäisten muistojen joukossa on kun olen ollut veneessä karttapöydällä ja leikkinyt harpilla ja viivottimella. Paitsi että Isäni oli merillä ja paljon poissa, hän oli innokas veneilijä. Isäni tuttavapiirissä oli runsaasti muitakin "mittamiehiä", kolmiomittaajia ja erillaisia geoidia käsitteleviä tietäjiä.
Jo varsin varhain kun valosaastetta oli vähän, varsinkin Päijänteellä saaressa syksyisin makasin viltillä kalliolla ja katselin taivaankantta paljain silmin. Olin innostunut ajatuksesta olla osa jotakin paljon suurempaa kun pelkästään kotiseutu ja se mitä maasta jalkojemme alla tunsimme, käsitimme omasta maailmastamme. Elettiin 1960 lukua ja maailma oli huomattavan erilainen mitä se nyt on. Kansakoulun luonnontieteen anti upposi kuin häkä nuoren innokkaan ihmisen aivoihin. Paitsi että siihen aikaan kuului olennaisena osana kasvien keräily ja niiden kuivattaminen sekä tallettaminen sekä latinankielisten nimien opettelua, siihen kuului huomattava osa aurinkokuntamme tiedon jalostamista syvään tietouteen. Planeetat tuli osata. Nasan Gemini projekti oli elävää elämää, sputnik ja Neuvostoliiton avaruusohjelma, Radio oli isoin kanava tiedeuutisille. Kuussa käynti oli varsinainen jättijytky ja kun mustavalkoruudusta näkyi laskuvarjojen avautuminen tyynen valtameren yllä se oli kova juttu!
Koulun luonnontiedon opettaja piti meidän koulussa tähtikerhoa, siellä aloitettiin peilikaukoputkien rakentaminen, venevanerinen putki, lasiaihiot joista hiottiin peilit, metalliosat joista tehtiin peilien pitimet ja kannattimet, puinen kolmijalka jne. Muistot kultautuvat ja jälkeenpäin näitä hetkiä herkistyen muistellaan. Aika oli kuitenkin jännitteistä, maailman sodasta oli pari vuosikymmentä, kylmä sota riehui, Korean sodan jälkikaiut, Vietnamin sota ja osuuskaupasta ei juurikaan mitään ihmeellistä löytynyt verrattuna nykyisiin herkkuvuoriin. Opettajistossa oli paljon sodan nähneitä miehiä, heistä joka kolmas kärsi jonkinasteisesta neuroosista nykykäsityksen mukaan. Kuri oli ihan jotain ihan muuta kuin mitä nyt.
Perustasolla mennään edelleen, olen erittäin viehtynyt omin silmin nähtyyn ja koettuun. Mittaus kulminoitui kallioon porattuun pulttiin mummolan lähistöllä, jossa poikavuosina oli kolmiomittaustorni. Torniin kiipeily ja maanmittaajien merkinnät mastossa olivat kultahetkiä. Torni on kaatunut ja puut maatuvat hyvää vauhtia osaksi hiilen ikuista kiertoa mutta pultti pysyy. Olen Maanmittauslaitokselta tilannut kaikki tiedot ko. pisteestä, vieraillut pultilla aikuisena lukuisia kertoja, katsellut sen ympäristöä Google mapsista sekä ilmakuvista. Tutkinut Suomalaisen metritutkimuksen historiaa ja vieraillut Tuorlan tunnelissa. Käynyt Struven ketjun pisteillä Suomessa. Erilaiset asteikot ja kolmiot ovat huumaavia, oman kaukoputkeni retaskensio ja deklinaatio akseli sekä napatähtäin pohjantähteen kohdistettuna ovat edelleen hienoimpia hetkiä mitä tämä harrastus tarjoaa. Kytkeä oma instrumentti osaksi maailmankaikkeuden kellokoneistoa!
Ehkä tähän lopuksi on hyvä todeta, että tänä päivänä harrastaa voi pelkästään telkun tiedeohjelmien ja tietokoneen/internetin kautta. Jo pelkästään tähtitieteen tutkiminen voi olla antoisaa, sen ovat Jari Mäkinen ja Emily Lakdawalla osoittaneet.
Rupesin vähän tutkiskelemaan elisen andromedan löytymisen innoittamana etäisyyksiä ko. galaksi kun on vähän helkkarin kaukana ja kuitenkin on lähimpiä galktisia naapureitamme.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Geologinen_ajanlasku
Kun nyt näkyvä valo on lähtenyt matkaan niin kotiplaneetallamme tapahtui seuraavaa:
"Monien nisäkkäiden kukoistus ja tuho (Pleistoseenin megafauna), johon kuului mm mammutti."
Valo on ollut jo tuossamittakaavassa "kalkkiviivoilla" matkalla tänne kun ihmiset ilmaantuivat asuttamaan tellusta.
Aikas huimaa.
Lisäys
Ikkunasta katsellen näyttäisi siltä, että taivaalle katselu ilta tulee :cheesy: Pitääkin koittaa tuota kolmian galaksia etsiä myös kiikareilla.
Tähtitieteen lumoissa ohjelmassa sanottiin, että Andromeda on sellaisessa asennossa ja etäisyydellä meihin nähden ja kun valo on kaukaisemmalta reunalta lähtenyt ihmistä ei ollut vielä olemassa, ja lähemmältä reunalta, ihminen oli ilmestynyt. Mykistävää ajateltavaa.
Nykyihmisen historiaa mitataan kymmenissä tuhansissa vuosissa. Andromedan galaksin etäisyys on n.2,5 miljoonaa valovuotta. Galaksin halkaisijaankin valolta kuluu 2-4 kertaa ihmiskunnan historian verran aikaa.
M33, kolmion galaksi on hankala löydettävä sen pienen pintakirkkauden takia. Isosti suurentavalla kaukoputkella siitä katsoo helposti "läpi" ilman että tajuaa galaksin täyttävän koko näkökentän. Parhaiten sen löytää pimeässä paikassa pienisuurennuksisella kiikarilla.
Kaizu
Olen kuullut että ihminen on luomakunnan kruunu. Mitähän osaa se kaikkeutta koskee? No, anteeksi skeptisyys. Eiväthän he, tuon fraasin aikanaan innoituksissaan ja voimiensa lumoissa päästelleet voineet käsittää kaikkeuden mittasuhteita. Näkivät kuin pieni lapsi korkeintaan naapurin pihalle...
-----------------------------------
Lainaus käyttäjältä: Tane - 30.01.2014, 18:57:01
Olen kuullut että ihminen on luomakunnan kruunu. Mitähän osaa se kaikkeutta koskee? No, anteeksi skeptisyys. Eiväthän he, tuon fraasin aikanaan innoituksissaan ja voimiensa lumoissa päästelleet voineet käsittää kaikkeuden mittasuhteita. Näkivät kuin pieni lapsi korkeintaan naapurin pihalle...
Mitä tuolla sitten tarkoitetaan?
ÄO- mittarilla mitattuna ehdottomasti maapallon kruunu.
Pöpöt ja hyönteiset ovat kyllä menestyneempiä muuten(mm. lukumäärällisesti) ja jäävät tänne meidän jälkeemmekin.
Toitaiseksi ei toisia neropatteja ole tullut vastaan, ja voi olla ettei tule.
Stephen Webb:in "Missä kaikki ovat" pohtii näitä kysymyksiä.
Samoin Esko Valtaojan "Kotona maailmankaikkeudessa".
Tähtitaivaan alla kyllä tuntee itsensä pieneksi, mutta toisaalta, jos muita tuolla "ulkona" ei ole, olemme maailmankaikkeuden äly.
Josta maailmankaikkeus tosin vähät välittää.
Yritin innostaa erästä ystävääni kiinnostumaan tähtitieteestä, mutta häntä avaruuden mittasuhteet ahdistivat suunnattomasti.
Niin mitähän tosiaan ovat tarkoittaneet?
En paremmin tiedä, en ole filosofi. Kävi mielessä vain tuo luomakunnankruunu nimitys kun sen joskus muistelen kuulleeni, olen varmaan kuullut väärin...Jos se on totta, niin sehän on vain jonkun tietämättömyydessään antama "kunnia". Huumorilla minä ainakin siihen suhdaudun. Vastaisuuden varalle siirrän noiden "heittojen" tekemisen Foorumin huumoriosastolle nm:"filosofinensaivartelija" ja tästäkin jatkan enää korkeintaan siellä.
Mutta isot ne on mittasuhteet avaruudessa ja meitä ihmisiä kokemaan sen monella tapaa. Itse tunnen vapautta ympäröivässä äärettömyydessä, löytämistä tuntuu riittävän. Ennemmin ahdistuisin suljetussa tilassa, etenkin jos ne seinät olisi havaittavissa...
Lainaus käyttäjältä: Tane - 30.01.2014, 22:00:30
Niin mitähän tosiaan ovat tarkoittaneet?
En paremmin tiedä, en ole filosofi. Kävi mielessä vain tuo luomakunnankruunu nimitys kun sen joskus muistelen kuulleeni, olen varmaan kuullut väärin...Jos se on totta, niin sehän on vain jonkun tietämättömyydessään antama "kunnia". Huumorilla minä ainakin siihen suhdaudun. Vastaisuuden varalle siirrän noiden "heittojen" tekemisen Foorumin huumoriosastolle nm:"filosofinensaivartelija" ja tästäkin jatkan enää korkeintaan siellä.
Mutta isot ne on mittasuhteet avaruudessa ja meitä ihmisiä kokemaan sen monella tapaa. Itse tunnen vapautta ympäröivässä äärettömyydessä, löytämistä tuntuu riittävän. Ennemmin ahdistuisin suljetussa tilassa, etenkin jos ne seinät olisi havaittavissa...
Et ole kuullut väärin, etsi googlella, niin löydät käsitteen alkuperän.
Ei ole tämän foorumin aiheisiin kuuluvaa keskusteltavaa.
Mutta Avaruuden mittasuhteet ja niiden aiheuttamat reaktiot ja tunteet lienevät?
En ihmettele joidenkin ihmisten kielteistä reaktiota asiaan.
Leiritulen luoma pieni, turvallinen piiri, tai kotisohvan nurkka, molemmat ovat ihmiselle luonnollisia
turvapaikkoja.
Ulkopuolella on kylmä ja vaarallinen maailma, joka vähät meistä piittaa.
Mutta se on totta, pitäisi tietää mitä on kotiseinien ulkopuolella, mielellään mitä on kotikylänkin ulkopuolella.
Tietämättömyydestä ei yleensä seuraa mitään hyvää.
Ennen muinoin kun ihminen muodosti omat yhteisönsä, saattoi yhteisön jäsenen maailman kaikkeus olla kylän aitojen sisäpuolella. Metsästäjä-keräilijä kulttuurin muutos kaupungistumisen suuntaan sai varsinkin kaksoisvirtain maassa jättiharppauksen muutamia tuhansia vuosia sitten. Kaupunkien ympärille rakennettiin muurit, vartiotornit jne. Vertauskuvallisessa kielessä pelottavin uhka asukkaalle saattoi olla joutuminen muurien ulkopuolelle. Uhkan todellisuutta konkretisoi tietty aika jolloin portit sulkeutuivat ja sisälle ei pääsi vasta seuraavana aamuna. Näissä kulttuureissa, teloituspaikat olivat kaupunginmuurien ulkopuolella, siellä asuivat varkaat ja murhamiehet, sairaat ja muut jotka eivät täyttäneet yhteisön sosiaalista statusta.
Paradoksaalista, että juuri näissä maissa Mesopotamiassa, Sumerilaisessa kulttuurissa luotiin pohja nykyisille tähtijärjestelmille. Ylipapit ja hengen jättiläiset olivat yhteydessä tuonpuoleiseen. Uskonto oli poikkeuksetta vallankäyttöväline. Taivaan tutkimista käytettiin myös erilaisten ennustejärjestelmien luomiseen, opittuaan planeettain liikkeet niistä luotiin jumalia, auringon palvonta kenties eniten monotiestiseen uskontoon käytetty objekti. Komeetat olivat ylipappienkin ymmärryksen ulkopulella, niistä tehtiin viestintuojia jne.
Ei tarvitse mennä kovin montaa sataa vuotta taaksepäin, kun yksi kirja supisti uskontokunnan ajattelun niin kireälle, että vastustajia poltettiin roviolla. Giordano Bruno joka julisti rajatonta maailmankaikkeutta hieman tuhat luvun jälkeen, on surullisin esimerkki. Tiede kohtasi harvainvaltaa Katoliselta kirkolta vielä sivistyksen ajan aamunkoittoon asti. Vaikka Vatikaanilla on oma observatorio, kokonainen tiede konklaavi asialle, he ovat aina halunneet kulkea omaa tietään. Kaukoputken keksimisen jälkeen se olisi haluttu kieltää, koska se tuotti optisia harhoja. Kepler sanoikin oodissaan kaukoputkelle varsin osuvasti "Oi sinä ihmeellinen putki, vahvempi suurintakin valtikkaa".
Kun tiede ja uskonto lopulta erkaantuivat 1900 luvun alussa (Paavi Johannes Paavali II pyysi Galileon kotiarestia anteeksi 2000 luvulla). Tiede ei enää ole lähellä ihmistä, se ei yhdisty uskontoon eikä ole näin vallankäyttöväline normaalissa elämässä. Mitä on tullut tilalle, ihmisen kaikkivoipaisuus ja usko voittaa kaikki luonnonvoimat. Helposti tulee mieleen negatiivisia seikkoja tästä kehityksestä. Kaikkea outoa pelätään, luodaan uhkakuvia tuhosta ja maailmanlopusta. Hulluimmat intoilijat pelkäsivät aikanaan kun Fyysikot pystyttivät hiukkaskiihdyttimiään, että ne muodostavat mustan aukon joka imaisee maapallon kitaansa. Osalla on edelleen nuttura niin kireällä, että he nimittävät tieteen ja tutkimisen itsensä #¤%&#! keksinnöksi, varsinkin Kreationistit jotka uskovat 6000 vuotiseen maapalloon.
Jos oletetaan, että vasta-alkaja ajatuksineen kummastelee maailmankaikkeutta, onko se ihme? Hyvä että edes joku uhraa ajatuksiaan ja heittäytyy lapsellisen mielen valtaan ja on aidosti ymmärtämätön. Kannustan funtsimaan ja ajattelemaan asioita, se laajentaa paitsi ymmärrystä, on osoitus siitä että meillä todellakin on pieni Jumalainen kipinä, joka erottaa meidät eläimistä.
Jopas onkin ollut vilkasta "filosofista" rupattelua ja hyvä niin. Kyllähän vallanki nuo oman galaksimme ulkokuolella olevat kohteet pistävät miettimään vähän kaikenlaista. Nyt kun on itse löytänyt jo kaksi galaksia niin hubblen deepfield kuvat näyttäytyvät ihan uudessavalossa.
Eilisellä havaintoretkellä oli kaveri mukana ja hän sekos ihan täysin sukissaan kun vähän aikaa oli kohteita katsellut. Veikkaampa, että alkaa itsekkin harrastamaan :cheesy:
Kolmion galaksikin löytyi tosin kiikareilla mutta kumminkin. Andromedan galaksi löytyy jo "rutiinilla"
Ihan mielenkiinnosta koitin etsiä myös rapusumun. Apuvälineeksi ruutukaappaus sopivasti zoomattuna stellariumista. ja sitten vain ankaraa silmistelyä kohteen etelä hip26159 ja itäpuolella hip26328 olevien tähtien leikkaus kohdan alueelle. Muutamaan kertaan sain hyvin himmeän verkkomaisen kuvion silmiini kun sopivasti syrjäsilmällä onnistuin katsomaan. Mahtoiko mielikuvitus tehdä tepposet ? paikka oli kuitenkin varmuudella oikea jossa tuo "verkko" vilahteli suurennosta oli 32x
Rapusumu voi olla yllättävän vaikea, jos olosuhteet eivät ole kunnossa.
M81 ja M82 ovat myös helppoja galakseja Isossa karhussa.
M82:ssa on myös juuri paukkunut supernova, joka pitäisi näkyä.
Ajomiehen avoimet tähtijoukot ovat myös näyttäviä.
Lainaus käyttäjältä: JuhaK71 - 31.01.2014, 15:48:02
Rapusumu voi olla yllättävän vaikea, jos olosuhteet eivät ole kunnossa.
Ja toisaalta yllättävän helppo, jos olosuhteet ovat hyvät (ei valosaastetta). Skannasin tähän alle muinaisen visuaalihavintovihkoni aukeaman vuodelta 1983 helmikuusta. Tuohon aikaan visuaalihavaitsin 100/850mm itse tehdyllä Newtonilla (pl. peilit, jotka oli hankittu Teknofokuksesta, ks. liitekuva #2) ja havaintopaikkanani oli pimeä maalaiskylä. Jos joku ihmettelee tuota NGC 1023 (http://observing.skyhound.com/archives/nov/NGC_1023.html):sta, niin se löytyi suunnilleen samalta suunnalta kun sen etsimiseen käytti hiukan vaivaa. Mitättömiä ututäpliä, joista sai myös paljon löytämisen riemua ja onnistuneen havainnon tuomaa mielihyvää, kun ei ollut muita aikarosvoja viemässä silloista vapaa-aikaani :smiley:
(Ja kuten vihkosta voi lukea, niin otin ensiaskelia myös tähtivalokuvauksen suuntaan kiinnittämällä järjestelmäkameran diafilmeineen + 50mm/F1.8 normaaliobjektiivilla kaukoputkeni reppuselkään ja seuraamalla tähtiä putkea käsin kääntämällä :shocked:)
Kaukoputkikuvasta ja sen ympärillä näkyvästä maisemasta tulee kyllä ihan tuoksu vehreästä ja ajetusta virtasesta, leppeä tuulenvire. Vihkon habitus hyvin samanlaista täälläkin...Oi niitä aikoja kun Heikinheimon kirjan avulla tehtiin putket itse!
Löysimpä tälläisen esityksen universumin mittasuhteista. Melkoisen huima sanoisin
http://www.policymic.com/articles/81873/experience-just-how-big-the-universe-is-in-one-mind-blowing-interactive
Jossain (muistaakseni jossain Karmea totuus avaruudesta-kirjassa) oli aurinkokunnan mittakaavasta tällainen:
Aurinko on 1m ympyrä. 24 askelta tästä eteenpäin ja nuppineulanpää maahan, Merkurius. 25 askelta eteenpäin ja herne maahan, Venus. 23 askelta, toinen herne, ja olisikohan muutama kymmen cm ja nuppineulanpää, maa ja kuu. 24 askelta, pieni herne, Mars. 250 askelta, puolivälissä ripotellaan hiekkaa, ja perillä sählypallo maahan, Jupiter. 500 askelta, tennispallo-Saturnus, ja tuhat askelta ensimmäiselle pingispallolle, Uranukselle. Siitä eteenpäin ei sanottu, mutta koko aurinkokunta (Plutoon asti) veisi 2,5 km tilaa.
Lainaus käyttäjältä: JP2841 - 17.02.2014, 21:20:54
Löysimpä tälläisen esityksen universumin mittasuhteista. Melkoisen huima sanoisin
http://www.policymic.com/articles/81873/experience-just-how-big-the-universe-is-in-one-mind-blowing-interactive
Jovain, mikro- ja makrokosmos näkyi samassa zoomissa. Hyvin pieni oli heikonvoiman ulottuvuus, todellisuudessa sen renkaan sisäpuolella heikkovoima on hyvin väkevä, en tiedä miksi sitä sanotaan heikoksi.
Ylijättiläisten halkaisija on niin suuri että valolta kestää monta minuuttia (melkein 3t) mennä profiilin ohi, maan profiilin ohittaminen kestää vain 0,05 sekuntia.
Lainaus käyttäjältä: mistral - 17.02.2014, 22:07:03
Jovain, mikro- ja makrokosmos näkyi samassa zoomissa.
Vaikka minäkin olen muutaman vähän vastaavan mittakaavojen visualisoinnin nähnyt, niin itse asiassa nyt vasta tajusin, kuinka helkkarin lyhyt Planckin pituus oikeasti on - jotenkin tuntuu, että se on suhteessa lyhyempi kuin havannoitava maailmankaikkeus on leveä :azn:
Lainaus käyttäjältä: kjj - 17.02.2014, 22:16:57
Vaikka minäkin olen muutaman vähän vastaavan mittakaavojen visualisoinnin nähnyt, niin itse asiassa nyt vasta tajusin, kuinka helkkarin lyhyt Planckin pituus oikeasti on - jotenkin tuntuu, että se on suhteessa lyhyempi kuin havannoitava maailmankaikkeus on leveä :azn:
Tosiaan, neutriinosta yli miljardikertainen pienennys että tullaan Planckin pituuteen :)
Lainaus käyttäjältä: mistral - 17.02.2014, 22:45:45
Tosiaan, neutriinosta yli miljardikertainen pienennys että tullaan Planckin pituuteen :)
Mikä on neutriinon halkaisija?
Kaizu
Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 17.02.2014, 23:26:28
Mikä on neutriinon halkaisija?
Kaizu
Eikös se näkynyt Sinun koneellasi? Eli 10^-24m.
Tosin neutriinon massaa ei tunneta joten veikkaan että tuo arvo karkea likiarvo.
Ja jos Planckin matka on 10^-35m, niin pienennyskerroin taitaa olla jopa 100 miljardia.
edit poistettu osa
Femtometrin ympyrän sisällä lukee "Lengths shorter than this are not confirmed". Käsitykseni mukaan alkeishiukkasten halkaisijoita ei ole pystytty määrittämään.
Kaizu
24-25 välisenä yönä taasen lopultakin tuli kirkasta ja suunnistin samantien havaintopaikalle tiirailemaan.
Hienoisesti yllätti kuinka paljon taivas oli "muuttunut" kuukaudesssa kun ei välillä ole päässyt näkemään mitään. Kotvasen joutui hahmottamaan tilannetta ennen kuin alkoivat kuviot näyttämään tutuilta. Toki asiaan vaikutti sekin, että olin tälläkertaa liikkeellä useamman tunnin myöhemmin kuin aiemmin olen tavannut käydä.
Tälläkertaa pääohjelmana olivat nuo aiemmin suositellut. M81 ja 82 ja sieltähän ne löytyivät ensipyyhkäisyllä kun oli ensin ottanut deklinaation otavan dubhesta. Sitä näkyikö supernovaa en uskalla sanoa mitään sen verran pieni "tuhnu" kuitenkin oli.
Tästa havaintokerrasta alkaen alan pitämään havaintopäiväkirjaa ihan kynän ja ruutuvihkon kanssa :azn:. Tästä on hyvä jatkaan messierin kohteiden ja muutoinkin astronomian parissa.
Hyviä kelejä odotella pitääkin alkaa valmistelemaan seuraaville havaintoretkille ohjelmaa. Loput ison karhun M kohteet sekä samat kassiopeijan ja ajokoirien alueelta nyt alkuun.
Viimeyö menikin sitten pikkutunneille asti taivaalle tiiraillessa. Keli oli erinomainne ja lunta ei ollut maassa lainkaan. Lisäksi tämänkertaisella havaintopaikallani ei ollut valosaastetta lainkaan :azn: . Ensin oli ohjelmassa leijonassa olevat M65 ja M66 kyllähän ne sieltä löytyivät, mutta aikamosen tihrustamisen jälkeen. Silmilleni ja käytettävissä oleville välineilleni alkaa olemaan ylärajoilla nuo. Seuraavaksi etsiskelin M5 ja M13 pallomaiset joukot ne löytyivät verraten helposti. Tosin vain sumuläikkinä. Seuraavaksi etsin jo aiemmin löytämäni M34 perseuksesta ja uutena kohteena saman tyypisen M103 kassiopeijasta. Hiukan ärsyttäviä nuo avoimet joukot, koska niitä ei helpolla meinaa hamottaa. Kovasti auttaisi jos niistä olisi kirjan kuvissa maininta suurennoksesta jolla kuvatunlaisena näkyvät. Tässäkohtaa kellokin alkoi olla jo melkoisesti ja oli aika suunata etsin lähimpään naapuriimme Marsiin ja helposti se löytyikin. Viimeisenä oli vielä kotvanen odottelua, että saturnus tulee näkyviin. Sieltähän sekin löytyi. Näkyi sen verran pienenä, että tämänhetkisillä välineilläi ei taida vastata tarkoitustaan lähteä uranusta tai neptunusta metsästämään ?
Lainaus käyttäjältä: JP2841 - 06.03.2014, 14:33:01
Näkyi sen verran pienenä, että tämänhetkisillä välineilläi ei taida vastata tarkoitustaan lähteä uranusta tai neptunusta metsästämään ?
Kyllä ne tsekata kannattaa - jos ei muuten, niin pelkästään löytämisen takia :azn:
Aika tähtimäisiltä ne nimittäin näyttävät vähän putkella kuin putkella.
Lainaus käyttäjältä: JP2841 - 06.03.2014, 14:33:01
Seuraavaksi etsin jo aiemmin löytämäni M34 perseuksesta ja uutena kohteena saman tyypisen M103 kassiopeijasta. Hiukan ärsyttäviä nuo avoimet joukot, koska niitä ei helpolla meinaa hamottaa. Kovasti auttaisi jos niistä olisi kirjan kuvissa maininta suurennoksesta jolla kuvatunlaisena näkyvät.
Avoimet joukot ovat siinä mielessä helppoja, että ne näkyvät helpoiten pienimmän suurennuksen antavalla okulaarillasi. Jos joukko näyttää vain pieneltä tähtikasautumalta siinä laajimman näkökentän antavassa okulaarissa, niin sitten sille voi tarjota pykälää pari suurempaa suurennusta paremman erottelun aikaan saamiseksi. Suuremmilla putkilla ja suurennuksilla on vaarana, että ne "hukkaavat" tähtijoukon kokonaisuudessaan näkyvistä ts. okulaarin näkökenttä on itse asiassa täynnä joukon tähtiä mutta joukko näkyy vain ympäristöään tiheämpänä tähtikenttänä koko nakökentän laajuudella. Pieni suurennus ja tähtikentän haravointi sivuttain putkea liikuttamalla erottavat kyllä avonaiset taustastaan, jollei ko. joukko satu olemaan vain muutaman himmeän tähden harva kasautuma tähtikentässä.
Valokuvat hämäävät aina visuaalihavaitsijaa. Esim. tältä sivulta voi nähdä samasta joukosta useita erilaisia valokuvanäkymiä:
http://scienceblogs.com/startswithabang/2013/09/16/messier-monday-the-last-original-object-m103/ (http://scienceblogs.com/startswithabang/2013/09/16/messier-monday-the-last-original-object-m103/)
Vertailuksi visuaalihavaitsijan erilaisia näkymiä täällä...
http://juhansivut.pp.fi/Astrosketching/Messier%20103.html (http://juhansivut.pp.fi/Astrosketching/Messier%20103.html) ja täällä...
http://www.deepsky-archive.com/search.php?state=1 (http://www.deepsky-archive.com/search.php?state=1) (laita hakuun "messier 103")
Sellaisen havainnon olen tehnyt, että aika vähän on käyttöä ollut muilla kun olemassa olevalla 20mm okulaarilla jolla kuva on verraten hyvä. Enemmänkin on käynyt mielessä, että olisiko syytä hankkia vielä pienemmän suurennoksen antava 25-35 tmv oku ja mahdollisesti kohtuullisen laadukas 2x barlow. Mukana tullella 3x barlowilla ei ole juurikaan muuta käyttöä kun planeettojen katselu ja sielläkin alkaa olemaan o aika puuroiset näkymät useinmiten 15mm okun ja B:nkanssa ja 20mm kanssakin on aika hankalaa saada tarkennettua. HArmillista, että noihin tal:in omii okulaareihin ei saa nykyaikasia suotimia kiinni.
30...32mm Plössl olisi varmaan hinta-laatusuhteessa kannattavin valinta ts. tuolla saat sellaisen näkökentän mitä 1.25" okulaariholkkiin suurimmillaan mahtuu.
esim 1: http://www.teleskop-express.de/shop/product_info.php/info/p5928_Baader-1-25--Classic-Ploessl-32mm-Eyepiece---HT-multicoated.html (http://www.teleskop-express.de/shop/product_info.php/info/p5928_Baader-1-25--Classic-Ploessl-32mm-Eyepiece---HT-multicoated.html)
esim 2: http://www.teleskop-express.de/shop/product_info.php/info/p1090_Vixen-NPL-30-mm-1-25---eyepiece.html (http://www.teleskop-express.de/shop/product_info.php/info/p1090_Vixen-NPL-30-mm-1-25---eyepiece.html)
esim 3: http://www.teleskop-express.de/shop/product_info.php/info/p151_Super-Ploessl---32mm-Focal-Length---1-25----52--FOV---FMC.html (http://www.teleskop-express.de/shop/product_info.php/info/p151_Super-Ploessl---32mm-Focal-Length---1-25----52--FOV---FMC.html)
Tuossa vielä laskuri TAL1:n arvoilla (110/805 mm), jossa myös mukana Barlow kertoimilla saatavat suurennukset:
http://www.televue.com/engine/TV3b_page.asp?NoBack=True&id=212&plain=TRUE&focal_length=805&fl_unit=mm&aperture=110&a_unit=mm&fratio=&Pl%F6ssl=TRUE&sortby=SortTrueField&title=&SUBMIT1=CALCULATE#results (http://www.televue.com/engine/TV3b_page.asp?NoBack=True&id=212&plain=TRUE&focal_length=805&fl_unit=mm&aperture=110&a_unit=mm&fratio=&Pl%F6ssl=TRUE&sortby=SortTrueField&title=&SUBMIT1=CALCULATE#results)
Tänään otin ohjelmaan harjoituksen vuoksi hankaliksi kokemani avoimet tähähtijoukot. Kuukin kun oli puolikkaana taivaalla niin oli ihan hyvä ratkaisu. Tavoitteena oli siriuksen ympäristön kohteet M41,46,47,48 ja 50 ja hyvinhän ne löytyivät. Kohteen yli "pyyhkiminen" oli kyllä toimiva jippo. Alkaa olemaan jo ihan kivasti messierin kohteita "plakarissa" :azn:
Vähän kevyempää tiirailua tällä kertaa. Olen käymässä turussa ja menin paikallisen tähtitornin nurkille omien vermeideni kanssa. Hiljaisena toiveena, että joku alkuasukas olisi tullut tornille ja olisi päässyt tiirailemaan ihan isolla putkella ja toki turisemaan kaikenlaisesta aiheeseen liittyvästä ja ehkä vähän vierestäkin :wink:. Ei näkynyt alkuasukkaita ei :undecided:. Kuuta tiirailin hyvän tovin erilaisilla suurennokslla ja erilaisilla mukana tulleilla väri laseilla. Metkoja ovat nuo värilasit, kovin on erimoisen näköinen oma kiertolaisemme esim punaisen lasin läpi katsoittuna. Lisäksi jupiter ja M42 olivat lähemmin tutkittavana.
Kunhan kuu taas alkaa himmenemään ja sen puoleen näkyvyys paranemaan (kirkkaita kelejä toivoen) otan ohjelmaan ainakin seuraavat M49, 53, 84-87. Noita himmeäköjä galakseja ei taida kannataa kovin kirkkaan kuun taivaalla ollessa alkaa etsiä käytössä olevila välineilläni ? no ok 53 on pallomainen joukko joskin himmeä sellainen nähtäväksi jää miten hyvin tai huonosti löytyy.
Tänään menin tarkailupaikalle vähänenne auringon nousua päätavoitteena venus ja merkurius.
Venuksen nousua odotellessa tiirailin albireoa ja aikas hienosti se näkyikin. Itseasiassa huomatavasti paremmin kuin stellariumista saa käsityksen. Kun sitten venus kiipesi horisontien yläpuolelle niin otin sen tiiviiseen tarkailuun. Matalalla kun oli niin ilmakehän häiriöitä oli melkoisesti. Ilmeisen voimakas tuuli oli aamusta. Venus kun näkyi sirppinä ja häiriöt tekivät aikas metkan ilmiön. Venuksen pinta näytti lähinnä nuotiolta. Samoin pinnasta havaitsi selvästi sateenkaaren värit. Pohjois reunassa oli punainen ja alareunassa sininen välillä näkyi myös keltaista. Värit "leiskuivat" aika näyttävästi tuen edellä mainitun "nuotion" pinnala Ilmeisesti kyseessä sama ilmiö kun tähdissä usein näkee samat värit säteittäisinä viiruina. Ensikertaa näin tuossa muodossa. Merkuriusta ei enää auringon vuoksi nähnyt.
Messierin kohteita tässä keräillessä tuli mieleen muuan juttu. Kunka etelään tarvitseen mennä jotta kaikki ko. kohteet voisi järkevästi nähdä ?
Luulisin että Ranskaan. Sieltä se Charles Messier tais ne kohteensa bongailla?
http://en.wikipedia.org/wiki/Charles_Messier
Niinhän tässä kävi, että isompi putki meni hankittavaksi. Tätä kirjoitettaessa matkahuollon toivottavasti hellässä huomassa uusi havainto välineeni on matkalla.
Perjantaina pääsin tiirailemaan vastaavalla putkella ja kyllähän siinä meinasi persiilleen pudota olipahan sen verran toisenmoiset näkymät :azn:
Uusi putkeni on orionin valmistama 10"f5 dobson jalustalla. Mukana tulee 7.5 ja 10mm okulaarit
Tästä eteenpäin on 3 vaihtoehtoista etenemistapaa.
1. Opetelen toimimaan täysmanuaalisesti tuon dobsonin kanssa. (kaikissa tapauksissa ainakin jossain määrin pitää pysytä löytämään kohteita myös manuaalisesti)
2. Asentaa tuohon anturit ja kapula aiheesta laitoinkin kyselyn tuonne muut Jalustat ja seurantalaitteet osioon eikä siitä tässä yhteydessä enempää.
3. Hankkia manuaalinen eq jalusta (seurantamoottori optiolla). Mahtaisiko n10kg kantavuudella oleva jalusta pienellä modaamaisella olla käyttökelpoinen ? Kameraa ei ole tarkoituksena kiinnittää. Putkella on painoa n.13kg.
Pari okulaaria pitää kyllä hankkia n15 ja n25 olen ajatellut. Tal;in okulaareilla nyt alkuun
Baaderin hyperioneja olen ajatellut.
Minkä tehoinen kuusuodin tuollaiseen putkeen olisi järkevä ? n1/4 kuusta näkyvillä tilanteeseen
Valosaaste/syväntaivaan yleissuodin tarvitsee myös hankkia.
contrast booster ? vai hoitaako valosaaste filsu miten samaa asiaa ?
Dobson on tarkoitettu alkuaan pienille suurennoksille ( = laaja kuvakenttä) ja kokonaan käsikäyttöiseksi. Suosittelen etenemisvaihtoehtoa 1) ja säästämään rahat motorisoituun ekvatoriaaliseen jalustaan, jos moottoreita oikeasti kaipaa.
Komeimmat laaja-alaiset näkymät saat kun hommaat mukana tulleiden okulaarien rinnalle pitkäpolttovälisen laajakulma-okulaarin. Laitteessasi on 2" tarkennuslaite. Silloin okulaari voisi olla jokin 40mm - 45mm luokassa oleva. Nuo tuottavat noin 30x suurennoksen, jolloin monet syvän taivaan kohteet ovat laaja-alaisuutensa takia upeita.
Pieni suurennus auttaa myös kohteiden löytymisessä ennen suurennuksen kasvattamista. Tuollaisen nelikymppisen parina voisi olla vaikka se 25mm okulaari. Pakkauksen mukana tulleet okulaarit vaikuttavat aika lyhyiltä ottaen huomioon laitten alkuperäinen käyttötarkoitus.
Putki tuli täänään ja ehjänä oli pysynyt eikä kollimointikaan ollut kärsinyt matkasta.
Harmillisesti kävikin niin, että jostain syystä TALin okulaarit eivät mahdu tuohon tarkentimen adapteriin joten käytettävisssäni ovat vai nuo 7.5 ja 10mm okut. Niiden kanssa taitaa olla aikalailla turhaa alkaa tähtihyppelyä harjoittelemaan. Jotain pitää toki koittaa tässä alkuyön aikana.
Jupiterin sain kyllä etsimeen ja onhan se melkoisen hieno kun kelikin tuntuu olevan kohtuullinen.
Putken liikuttelu on hieman tahmea onko siihen jotain niksipirkkaa ?
Lainaus käyttäjältä: Meade-mad - 31.03.2014, 23:46:58
Komeimmat laaja-alaiset näkymät saat kun hommaat mukana tulleiden okulaarien rinnalle pitkäpolttovälisen laajakulma-okulaarin. Laitteessasi on 2" tarkennuslaite. Silloin okulaari voisi olla jokin 40mm - 45mm luokassa oleva. Nuo tuottavat noin 30x suurennoksen, jolloin monet syvän taivaan kohteet ovat laaja-alaisuutensa takia upeita.
Omista kokemuksista pitkäpolttovälinen oku tahtoo tuoda apupeilin varjoa, en tiedä johtuuko se yli 55 vuotiaista silmistä, siis pupillit ei laajene niin kuin nuoruudessa. Lyhytpolttovälisissä tuntuu valoa piisaavan yllättävän hyvin. Kun katsoin talvella Lyyran rengassumua, erotti sen vielä 192x suurennoksella.
Siinäpä se, apupeilin varjoa tahtoo pukata minunkin "kuluneet silmäni"(57v.). Baader hyperioneilla en ole varjoa huomannut...Mutta sitten on kaiken muunmerkkisiä lyhytpolttovälisiäkin okuja (17mm) joilla se häilyy häiritsevänä.
Huomasin tuon ilmiön oikeastaan vasta hiljattain kun vannoutuneena Baader hyperion miehenä aloin kurkkimaan muistakin okulaareista. Ei hyvä, hakemalla saa hakea. Paras pysyä entisessä hyväksi koetussa. Jossakin tähtiharrastus asiassa on siis onnistanut heti alkuunsa kun löytyi oikea okulaari...
Paksulompakkoiset tai isovelkaiset ratkaisevat okulaari ongelmat ostamalla Televue ethoksia, takeena on laatu. Mutta ihan hyviä nuo hyperionitkin on...
Lainaus käyttäjältä: mistral - 02.04.2014, 00:14:19
Omista kokemuksista pitkäpolttovälinen oku tahtoo tuoda apupeilin varjoa, en tiedä johtuuko se yli 55 vuotiaista silmistä, siis pupillit ei laajene niin kuin nuoruudessa. Lyhytpolttovälisissä tuntuu valoa piisaavan yllättävän hyvin. Kun katsoin talvella Lyyran rengassumua, erotti sen vielä 192x suurennoksella.
Apupeili alkaa näkyä kun sen varjon halkaisija okulaarin lähtöpupillissa lähestyy silmän pupillin kokoa. Päiväsaikaan se näkyy helpommin koska silmän pupilli valossa pienenee. Siltä osin ikä vaikuttaa apupeilin näkymiseen että vanhemmiten pupilli ei pimeässäkään kasva kovin suureksi.
Kaizu
Nyt on uude välineen testattu ihan tositoimissa. Sain koekäytöön 17mm laajakulma oku jolla tulee n asteen näkökenttä. Tuon ja mukana tulleen 7.5mm kanssa pelasin. Putken edellinen omistaja oli laitanut punapiste etsimen 9x50 etsinputken selkään ja toimivan oloinen ratkaisu tuntuisi olevan.
Aloitin Leijonan alapuolella olevista entuudestaa tutuista kohteista M65 ja 66 nyt löytyi myös M66 pohjoispuolella oleva selvästi himmeämpi galaksi. Näkyi parhaiten kun putken liikutteli hiljalleen. Seuraavan olivat ohjelmassa uusina kohteina M105 sekä M95 ja M96 helposti löytyivät ja hyvin näkyivät. Sitten uutena kohteena M3 kimppuun joka löytyi yllättävän helposti kiitos kelpo etsinputken. Herkuleksesta etsiskelin ennestään tutun M13 lisäksi uutena M92.
Sitten olikin ohjelmassa Bereniken hiuksin löytäminen ja siinä menikin sitne kotvanen ennen kuin alkoi hahmottumaa. Sielä löytyi M53 vaivattomasti. M64 vastustikin sitten oikein urakalla, mutta löytyi sekin varmuudella loppujen lopuksi. Tuota etsiskellessä "löysin" jonkun toisenkin juuri ja juuri havaittavan galaksin. Ihan mielenkiinnosta kävin pyyhkimässä taivasta M63 kaakkoispuolelta ja muutamia galakseja sielät bongasinkin yksi havainto oli galaksipari arvatenkin M84 ja M86. Sitten taas sunnitelman mukaiseen toimintaan ja M63 kimppuun ja sieltähän sekin löytyi. Hieman on ikävän oloinen tuo jalusta kovin korkealla olevien kohteiden etsimiseen. Sitten olikin suunnitelman mukaiset kohteet etsitty ja rupesin tekemään lähtöä. Lyyra oli kuitenkin sopivasti siirtyny pois läheisen asuinlähiön valojen luota ja päätin vielä kokeilla lyyran rengassumua M57 ja sieltähän se löytyi.
Mainio on putki ja ihan kelpo okutkin alkaa jo olemaan. Tosin yhden selvästi laajakulmaisemman tarvisen vielä.
Yllättähän hyvin tuo manuaalinen etsintäkin onnistui vaikka sitä ensikertaa kokeilinkin tälläisella jalustalla.
Mahtaisiko olla kannattavaa kehitellä jotain "petiä" jolla saisi jalustan vaateriin ?
Mikä mahtaa olla tuon 9x59 etsinputken näkökenttä ?
Mistä johtuu että kun katselin marsia niin 4 valoviikseä lähti kohteesta molemmilla okulareilla muita kohteita katsoessani ei moista ollut ?
Lainaus käyttäjältä: JP2841 - 04.04.2014, 02:15:36
Mikä mahtaa olla tuon 9x59 etsinputken näkökenttä ?
Mistä johtuu että kun katselin marsia niin 4 valoviikseä lähti kohteesta molemmilla okulareilla muita kohteita katsoessani ei moista ollut ?
Suuntaa etsinputki niin että taivaan ekvaattorilla oleva tähti on juuri tulossa näkökenttän oikean reunan keskelle ja sitten mittaat kauanko kestää tähden matka näkökentän yli. Tähti liikkuu 15" sekunnissa= 15' minuutissa = 15 astetta tunnissa.
Viikset ovat todennäköisesti apupeilin kannattimen aiheuttamia difraktiopiikkejä. Niiden pitäisi näkyä kaikkien riittävän kirkkaiden tähtien yhteydessä.
Kaizu
Ison karhun messierit tuli kaiveltua näkyviin melkein kaikki vaikka kuu kiusaa tekikin, Puuttuvat pitää koettaa etsiä kunhan tulee kuuton yö. Samaan rupeamaan olen ajatellut ottaa berenniken hiuksien ja neitsyen välisen alueen messierit. Siinähän sitä työsarkaa sitten onkin, kun samalla alueella on aikatavalla muutakin. Onneksi kuitenkin pääosin "ei messierit" ovat himmeämpiä. Tuon alueen "keräilemiseksi" kannattanee valmstella vaakasuora alusta dobsonille jotta pystyy vaikeusitta saamaan jonkun kohteen peruspisteeksi seuraavan etsimiseen ?
Kirkasta kuutonta yötä odotellessa
ps stellariumin kanssa olen jo ihan hyvin sinut, mutta olisiko jotain muuta softaa etsintä karttojen tulostamiseksi stella on inasen kömpelö tuohon hommaan (tai sitten jotain on jäänyt huomaamata) ? Freeware olisi toki paras jos vain sellasia on.
Aikas huimaa on kyllä ihan vain "surffailla" taivaalla tuollaisellla 10"f5 tuubilla :azn: Kyllä luontoemo osaakin olla ihmeellinen
Tuon kokoisella tuubilla riittää kyllä löydettävää loppuiäksi.
Lainaus käyttäjältä: JP2841 - 14.04.2014, 00:53:51
ps stellariumin kanssa olen jo ihan hyvin sinut, mutta olisiko jotain muuta softaa etsintä karttojen tulostamiseksi stella on inasen kömpelö tuohon hommaan (tai sitten jotain on jäänyt huomaamata) ? Freeware olisi toki paras jos vain sellasia on.
Kannattaa tutustua
TriAtlas projektiin: http://www.uv.es/jrtorres/triatlas.html (http://www.uv.es/jrtorres/triatlas.html)
"The first one (A-Set) consists of 25 A4 charts showing stars up to 9 magnitude, with 70º maps in portrait format. The second one (B-Set) includes 107 charts up to 11 magnitude, with 30º charts. Finally, the third section (C-Set) includes 571 charts (12º each) up to 12.6 magnitude, more powerful than the Millennium Atlas, listing for instance all known planetary nebulae and open clusters, galaxies up to 15.5 magnitude, double stars up to 12.5 magnitude, etc"Riittänee alkuun... :wink:
Tuossa A-sarjan indeksi-pdf: http://www.uv.es/jrtorres/TriAtlas_A_Index.pdf (http://www.uv.es/jrtorres/TriAtlas_A_Index.pdf)
Ja tässä B-sarjan vastaava yleissivu karttojen hakuun: http://www.uv.es/jrtorres/TriAtlas_B_Index.pdf (http://www.uv.es/jrtorres/TriAtlas_B_Index.pdf)
Lataat/tulostat noita tarpeen mukaan...
Lainaus käyttäjältä: JP2841 - 14.04.2014, 00:53:51
ps stellariumin kanssa olen jo ihan hyvin sinut, mutta olisiko jotain muuta softaa etsintä karttojen tulostamiseksi stella on inasen kömpelö tuohon hommaan (tai sitten jotain on jäänyt huomaamata) ? Freeware olisi toki paras jos vain sellasia on.
Cartes du Ciel? Näkyy tulostavan näkymästä mustavalkoisen negatiivisen tulosteen (tähdet ym mustana valkoisella pohjalla). On freeware.
ML
Lainaus käyttäjältä: JP2841 - 14.04.2014, 00:53:51
ps stellariumin kanssa olen jo ihan hyvin sinut, mutta olisiko jotain muuta softaa etsintä karttojen tulostamiseksi stella on inasen kömpelö tuohon hommaan (tai sitten jotain on jäänyt huomaamata) ? Freeware olisi toki paras jos vain sellasia on.
Jos sattuu olemaan omenalaitteita, niin appstoresta ainakin löytyy TriAtlaksen C-versio. Puolen gigatavun setti, on muuten pdf:ää kerrakseen ;)
Myös tuolta- http://www.deepskywatch.com/deepsky-atlas.html - löytyy tulostettavia karttoja ja vähän muutakin katseltavaa.
Terve,
Tässä minuun karttaratkaisuni.
Stellarium: taivaankappaleiden tilanteen perustarkasteluun
Cartes du Ciel (mustat tähdet valkoisella): tilapäisten planeetta- ja komeettakarttojen tulostamiseen sekä hankalien tähtihyppelyiden suunnitteluun. Jälkimmäisessä auttaa, kun kaukoputken näkökentän saa printtiin mukaan.
Tri Atlas: A-sarjan 24 karttaa on hyvä perussetti. Riitti minulle pariksi kaudeksi. B-sarjasta olen tulostanut kaikki Suomesta näkyvät osat, n. 70 sivua. Niillä selviää yhä. Kaikki karttasivut on tulostettu laserilla ja säilötty muovitaskuihin esittelykansioon, jolloin kestävät hyvin yöllisen ulkoilman kosteutta. Ja pilalle menneet on helppo uusia.
Näillä mennään. Ja jos ei riitä, niin Tri Atlaksen C-sarjaa tulostamaan. :cool:
Kiitokset vinkeistä. Noilla kartoilla alkaa etsittävää piisaamaan :cheesy:. Nyt on Superlaajakulma oku tilattu suotimen kanssa. Tästä on hyvä jatkaa taivaallisiin tähtitarhoihin tutustumista
Kävin taasen havaintoretkellä. Kunnianhimoisena tavoitteena neitsyen ja berenniken hiuksien M galaksit. Seeing oli varsin kohtuullinen joten saturnus ja mars näkyivät oikein nätisti. Sitten vain neitsyen vindemiatrix okulaariin ja hyppimään kohti M60entä. mitään ei näy vaikka paikka on oikea sitkeän etsimisen jälkeen sain jotain galaksin tapaista okulaariin mutta todella heikosti. Vertailun vuoksi otin seuraavana pyörregalaksin okulaariija ja totesin saman jutun. Melkoisen toivoton läpinäkyvyys ???(tai sitten väsyneet silmät) Jotain utua vaikutti olevan taivaalla. Pistin pillit pussii ja lähdin pois.
Kysymys kuuluukin tekivätkö silmäni tepposet vai missä oli vika. Tuollaista "utua" en ole aiemmin havainnut.
Otaksun tuon olevan läpinäkyvyys ongelma seeing oli kuitenkin ihan kohtuullinen. Havainto paikkani oli kohtuu syrjässä ja valosaasteeton.
Kierros 2. samalla teemalla ja nyt olikin jo ihan toinen meininki. Alkuun oli vähän heikonlainen näkyvyys ja alkuun kaivelinkin preasepen M44 okuun, mutta melko pian parani ja pääsin tositoimiin. Ensin neitsyen vindemiatrix etsimeen ja siitä n5 astetta länteen p ja 27 tähtien luo. Silmä okulaariin ja rontti aste pohjoiseen ja sieltähän ne M60 ja M59 löytyivät. Siitä sitten länteen M58 edelleen pohjoiseen M89,M90 ja M91 ja taas länteen asteen verran M88. Helpohkosti ja varmuudela läytyivätkin . Tuon reitin ajelin muutamaan kertaan ja sitten seuraavien kimppuun. Kuten edellä, mutta M89 kohdalla rontti aste länteen M87 ja edelleen puoliastetta pohjoiseen ja n2 länteen M84 ja M86. Sitten leijonan denembola etsinputkeen ja siitä kohti 6 tähteä jonka vierestä löytyi M98 vähän etelään ja sitten rontti aste itään M99 edelleen pariastetta pohjoiseen M100. Tästä n3 astetta pohjoiseen M85. Siten olikin tämä rypäs bongailtu. Yllättävän helposti onnistui. tietty huolellinen valmistelu ja stellan kanssa kuivaharjoittelu avitti melkoisesti. Seuraavana oli listalla M61 joka löytyi ihan suoraan 16 ja 17 välistä nuo tähdet kun näkyivät jo silmällä niin vaikeuksia ei ollut. aste itään ja n4 pohjoiseen niin viimeinen tämänsuunna galaksi M49 oli okulaarissa. Tähän väliin silmien lepuuttelua lyyran suunnalla ja pari mteoria bongasin.
Sitten edellisillä kerroilla piiloon jääneiden ison karhun kohteiden kimppuun. M108 löytyi vaivattomasti ja sen vierestä Pöllösumu M97 myös varsin ongelmattomasti. Viimeinen tällä suunnalla oli winnecke 40 ts M40 joka löyti helposti ja sen vieressä näkyvä 13m galaksi 4290 löytyi myös. Ihan vihoviimeisenä kohteena kaivoin esiin M103 kassiopeijasa ja nyt sen pystyin varmuudella tunnistamaan. Lopuksi kotvanen aurinkokunnan jalokiveä saturnusta jonka ensikerrna näin niin hyvin, että renkaiden ja planeetan välinen rako erottui hyvin.
Tälläinen havaintoretki tälläkertaa. Tuskin tulee enään toista retkeä jolla yhtä monta uutta messieriä saan kerättyä samanailtana. Melkoiseta urakointia, mutta se piisaa tällähaavaa. Turvallisin mielin voin olla eivät ne minnekkään karkaa :grin:.
Bongasin muuten ihan sattumalta. windows luureihin ainakin saapi messierin luettelon englanniksi ja varsin hyvillä kuvilla varustettuna ilmaiseksi. Tekijä on ilmeisesti suomalainen koska on nimeltään espooteam. Noiden kuvien perusteella uskallan nyt varmuudellä väittää nähneeni tuo M103 joukon.
Hienoa lukea tekstejäsi! Omat reissuni jäävät aina 2-4 messierin mittaisiksi! :cry:
Taasen tuli käytyä retkellä tähtitarhoissa :cheesy: näkyvyys ei ollut paras mahdollinen, muuta ei ihan toivotonkaan joten jonkin verran tuli taasen uusia messierejä napsittua. Ihan alkuun kaivelin taivaalta esiin käärmeenkantajan, ei ollutkaan ihan läpihuutojuttu tuo. Jonkin aikaakin piti tiirailla planisfäärin kanssa ennen kun alkoi hahmottumaa. Oli melkoisen iso kuvio ja vielä kun oli osin puiden takana niin siinähän sitä olikin pähkäilemistä. Kun sitten kuvio ja sen asento oli selvitetty niin ensimmäisenä etsimään M12sta löytyi kohtuu helposti M12, marfikin ja yed posteriorin muodostaman kolmion kulmasta. Pariastetta etelään ja pari itään niin löytyi M10. M14 vaatikin jo enemmän voimistelua, mutta löytyi lopulta. Seuraavana oli vuorossa M56 lyyrassa ja löytyi ongelmitta albireon ja sulafatin väliseltä linjalta. Melkoisen himmeinä näkyivät kaikki edellämainitut. 160 suurennoksella sai varmuuden, että kyseessä on todellakin pallomainen joukko eikä galaksi.
Seuraavaksi kaivelin M29 ja M39 avoimet joukot joutsenesta kumpikin löytyi ja havainto varmistettu piirroksella jota vertasin sitten valokuviin. Viimeisenä kaivelin nuolesta taasen yhden pallomaisen tähtijoukon M71 sekä samoilta nurkilta ongelmitta löytyneen nostopainosumun M27. Tämän reissun jälkeen on yli puolet messiereistä plakkarissa enää puuttu 52 kohdetta. 58 on kaikki tämänvuoden puolella. Harmillisen vähän on enää pimeää tähänaikaan vuodesta :cry: melkein toivoisi asuvansa ainakin 1000km etelämmässä
Sinulta onnistuu kohteiden löytyminen hyvin. Oletko koskaan nähnyt M 101:stä? Yritin useamman kerran talvella skannata sitä mutta ei löytynyt. Onko se vaan niin himmeä ettei siksi huomaa?
Kyllä tuon olen nähnyt vaikka tuona yönä oli n. 1/4 kuuta näkösällä ja se teki kiusaa. Tosin todella himmeänä näkyi, oikeastaa vain kun hiljalleen putkea liikutteli niin erottui. Pitääkin ottaa tuo uudelleen käsittelyyn nyt kun on UHC-S filsu käytettävissä
Minulle tuo on ollut yksi vaikeimmista messiereistä hyvin pienenä häivähdyksenä syrjäsilmällä olen nähnyt pienillä putkillani. Se on niin himmeä laajuuteensa nähden että pienikin määrä valosaastetta tai utua taivaalla tuntuu hävittävän sen kokonaan. Myös paljon suurempi kuin odotin.
Lainaus käyttäjältä: Lithos - 03.05.2014, 13:58:23
Minulle tuo on ollut yksi vaikeimmista messiereistä hyvin pienenä häivähdyksenä syrjäsilmällä olen nähnyt pienillä putkillani. Se on niin himmeä laajuuteensa nähden että pienikin määrä valosaastetta tai utua taivaalla tuntuu hävittävän sen kokonaan. Myös paljon suurempi kuin odotin.
Minkä kokoisella putkella olet tuon 101:n nähnyt? Olen itse yritellyt sitä jonkun kerran 6" Celestronilla mutta vaikeaa on ollut. Myös M33 on hankala juuri pienen pintakirkkautensa johdosta..
Olen nähnyt sen 200mm newtonillani ja kerran pimeällä paikalla olin varma että näin häivähdyksen myös 102mm refraktorillani. Jostakin syystä 127mm maksutovini tuntuu olevan huono DS putki, näen himmeitä kohteita paljon paremmin pienemmällä linssiputkella. Skymax 127:llani en ole nähnyt koskaan häivähdystäkään. Näitä havaintoja on vähän hankala selittää... olin nähnyt kohteen kerran aiemmin newtonillani ja tunnistin oikean kohdan näkökentästä ja tiesin missä kohteen pitäisi olla, sitten vaihtelin suurennosta ja nitkutin hieman putkea kunnes tuntui siltä että näen sen syrjäsilmällä. Voi kuulostaa oudolta mutta tuo tapa toimii parhaiten minulle.
Lainaus käyttäjältä: Lithos - 03.05.2014, 15:57:46
kerran pimeällä paikalla olin varma että näin häivähdyksen myös 102mm refraktorillani. Jostakin syystä 127mm maksutovini tuntuu olevan huono DS putki, näen himmeitä kohteita paljon paremmin pienemmällä linssiputkella.
Tuon maksutovin apupeili peittää melkoisen osan tuosta 127 millistä - linssiputkella samaa "ongelmaa" ei ole.
Edit: Siis pääpointtini oli, että tuollaisen maksutovin ja linssiputken apertuureja ei ole välttämättä mielekästä verrata täysin 1:1.
M101 vaatii vain maltillisen suurennoksen ja pimeän taivaan. Sanoisin että mag 6 ja pimeämmässä niin pitäisi näkyä ihan ok. tässä yksi M101 piirustuksistani. Mag 6,4 10" putki F5 Nagler 22mm ja paracorr. Hyvin näkyi. Kuvaa käsitelty jonkinverran siten että "vastaisi" sitä okulaarissa näkyvää näkymää :)
Minä en ole koskaan nähnyt noita kierteishaaroja mutta toisaalta en ole koskaan päässyt katsomaan 10" putkellakaan.
Ei se iso putki vaan pimeä taivas :) (no kyl se iso putkikin on ihan cool :cool:)
Kyllähän kovin vaalealta taivaalta on aikas turhaa alkaa kovin himmeää kohdetta etsimään.
Pitää kyllä itseniki alkaa tekemään myös piirrokset havainnoistani ja muutenkin kirjaamaan havainnut paljon nykyistä systemaattisemmin. Tähän mennessä ollut etsi-tiiraile tovi - etsi seuraava tyypisttä dokumentointina piirrellyt ko kohteiden sijainnit hahmottelemilleni kartoille vihkoon lyhyen kommentin kanssa. Viimeyönä tein ensimmäiset kokeilut piirtämissä ja onnistuihan se niin hyvin, että valokuvien perusteella pystyi varmuudella sanomaan piirtäneensä juurikin ko. kohteen.
Se on tosiaan kumma että 80mm kiikarilla M 101 löytyi edellistalvena mutta tällä 250mm Newtonilla ei ole löytynyt. Kiikarin molempien putkien yhteenlaskettu apertuuri on hiukan päälle 110mm, joten jää pitkälti jälkeen 250mm peilistä. Pakko sen on peililläkin löytyä, tuleehan siitä moninkertainen määrä fotoneita.
M101:lle pimeä taivas on tärkeämpi kuin apertuurin koko. Pimeällä taivaalla se näkyy 50 mm etsimessäkin pienenä tuhnuna.
Lainaus käyttäjältä: Iiro Sairanen - 03.05.2014, 20:27:15
M101:lle pimeä taivas on tärkeämpi kuin apertuurin koko. Pimeällä taivaalla se näkyy 50 mm etsimessäkin pienenä tuhnuna.
Totta. Langettakaa se pimeys yllenne :)
pitäsköhän pakata muuttokuorma ja muuttaa jonnekkin pohjois saharaan ? Olisi ainakin pimeetä ja mitä olen kuvia katsellut niin ei pahasti valosaastekkaa vaivaisi :D
Oon miettinyt samaa, mutta Chilen vuoristot houkuttelis enemmän kuin sahara :)
Lisäksi Saharassa on liian suuret lämpötilan vaihtelut päivä/yö. Taitaa aiheuttaa melkoista ilmakehän kiehuntaa?
Vielä on riesana hiekkamyrskyt!
no kun lakkaan köytymästä :rotfl: niin muutan teneriffalle ja opettelen alkuasukkaiden kielen. Kaikentietävä huhu kertoo, että teidellä olisi monta hyvää havaintopaikkaa :cheesy:. Eivätkä kauheen kaukana ja kalliin matkan päässä kuten toi chilen atacama jos kotomaassa väliin haluaisi visteerata.
Viimeyönä olikin sitten tämänkauden viimeinnen ds:retki uusia kohteita ei enää löytynyt, vanhojakin jo aikas huonosti. Melkoista vauhtia lyhenee pimeä aika nyt ja kohtahan sitä ei enää ole lainkaan.
Aurinko suodatin pitäsi tässä askarrella jottei ihan koko kesää tarvisisi putken "homehtua". Siihen liittyen kysyisinkin.
tuubi on siis tuon 10" ja siihen on hankittuna a4 kokoinen kalvo. 19cm kokoisen aukon pystyy kohtuudella tekemään ja vielä jää sentti molemmille puolille kiinnttämistä varten.
Pitäisiko aukko tehdä keskelle vai sivulle ? onko merkitystä ?
sileäreunainen arvatenkin pitäisi aukon olla (lovien diffraktio ?)
niksipirkkana muuten tuon kokoiseen tuubiin saa hyvän rungon suotimelle tai tarvittaessa uuden suojatulpan tuollaisesta suojatulpasta, Istuu kuin nenä päähän 10" tuubin päähän.
Sain tuon ihan vain kysymällä kun noita oli pitkin maita ja mantuja liikkeen varaston lattialla :D
http://www.taloon.com/ilmanvaihtokanava-315-x-3000-mm/LVI-8103327/dp?openGroup=1091
Lainaus käyttäjältä: JP2841 - 06.05.2014, 17:49:48
Aurinko suodatin pitäsi tässä askarrella jottei ihan koko kesää tarvisisi putken "homehtua". Siihen liittyen kysyisinkin.
tuubi on siis tuon 10" ja siihen on hankittuna a4 kokoinen kalvo. 19cm kokoisen aukon pystyy kohtuudella tekemään ja vielä jää sentti molemmille puolille kiinnttämistä varten.
Pitäisiko aukko tehdä keskelle vai sivulle ? onko merkitystä ?
sileäreunainen arvatenkin pitäisi aukon olla (lovien diffraktio ?)
Tein itse off-axis suodinpitimen, joka jää apupeilin varjosta sivuun (kuva ohessa ja suodin on Thousand Oaksin 13cm 300/1500mm Newtonissa). Tuumailin tuolloin, että parempi jos kuvan keskelle ei jäisi sitä julmetun kokoista apupeilin varjoa suhteessa tuohon aurinkosuotimen 13cm kokoon :rolleyes: Liitteenä pari kuvaa aiheesta, mutta tapauksessasi tuo 19cm pyöreä suodin on pulmallisempi sijoitettava, koska apupeilisi jää joka tapauksessa peittämään merkittävää osaa tuosta suotimesta. Katselun kannalta suotimen off-axis sijainnin huomaa okulaarista, jolloin lähtöpupillin sijainti on okulaarin pinnalla selvästi sivussa ja vaatii siksi hiukan erilaista silmän kohdistusta okulaariin. Teknisessä mielessä tuosta saattaa tulla ongelmia heikkolaatuisten okulaarien kanssa, mutta kokeile asiaa käytännössä ennen kuin teet pysyvän suodinpitimen jollekin tietylle suodinsijainnille.
Aurinko filtteri tuli valmiiksi ja tänään sain lopultakin aikaiseksi mennä sitä testaamaan. Hyvin toimi ja kyllähän siellä pilkkujakin näkyi. Kesän mittaan pitää ottaa muutama harjoitus piirtämisen suhteen. Jotenkin oli metkaa ensikertaaa eläissään oikeasti katsoa aurinkoa. Tietysti sen on lukemattoman monta kertaa nähnyt aikojen saatossa, mutta varsinaisesti katsoa. Siellä se möllöttää ja on möllöttänyt paljon kauemmin kun meitä on ollut olemassakaan. Sitkeästi jatkaa möllöttelyään senkin jälkeen kun me olemme tältä pallolta jo kadonneet. Toisaalta tiedostaa, että kaikki käyttämämme energia (pl. ydinenergia) on peräisin juurikin tuosta samaisesta kirkkaasti loistavasta fuusioreaktorista. Huimaa ja pysäyttävää ajateltavaa on kerrassaan.
Lainaus käyttäjältä: JP2841 - 11.06.2014, 22:49:00Toisaalta tiedostaa, että kaikki käyttämämme energia (pl. ydinenergia) on peräisin juurikin tuosta samaisesta kirkkaasti loistavasta fuusioreaktorista. Huimaa ja pysäyttävää ajateltavaa on kerrassaan.
Juu, jos aurinko ei paistaisi, olisi maan pinta ehkä -250 astetta kylmä eikä kemiallisia reaktioita pahemmin tapahtuisi, tosiaan ainoa lämmönlähde olisi radioaktiivinen hajoaminen.
Auringossa tapahtuneen fuusioreaktion energian tie esm auton jarrulevyn kuumenemiseen on pitkä, kenties tuhansia vuosia kestävä :)
edit Tarkistin Wikistä ja totesin ettei pari tuhatta vuotta riitä:
"Aurinko saa säteilemänsä energian siten, että vety muuttuu heliumiksi Auringon ytimessä tapahtuvassa fuusioreaktiossa. Tämä energia siirtyy, ensin lyhytaaltoisena röntgensäteilynä ja edelleen pidempiaaltoisempana röntgensäteilynä ja lopuksi konvektiovirtauksena (lämpösiirtymisenä) Auringon pinnalle.
Syntyneen energian täytyy kulkeutua Auringon ylempien kerrosten halki ennen vapautumista auringonvalona tai aurinkotuulen mukana. Arviot energian kulkeutumisajasta pintaan vaihtelevat 10 000 vuodesta 170 000 vuoteen."
Eli nykyinen auringon säteily voi olla perua 170 000 vuoden takaisesta fuusiosta...
Uusi havaintokausi tuli viimeyona avattua. Olosuhteet olivar oikein mainiot pilvilauttojen valilla. Andromedan loysin paljain silmin :cheesy: . Alkuun vahan tuntuman hakua suuren pm tahtijoukon ja lyyran rengas sumun kanssa. M31 okulaariin ja etsiskelemaan seuralaisiaan. M32 loytyi enempia etsimattakin, mutta m110 etsitytti jonkin aikaa. Yllattavan kaukana oli mika tietty jouhtui valokuvista saadusta kasityksesta tosin melko himmeasti erottuio muutekin. Illan viimeinen varsinain tavoite oli kolmion galaksi ensin kaivoin sen nakyville kiikareilla ja sitten kaukoputkella ei paase ylettomasta kirkkaudesta sitakaan moittimaan. Loppuyo menikin sitten linnunrataa ihastellessa. Mykistava on se tahtien paljous. Oikeastaan oli ensimmainen kerta kun sita ihmettelin tietiosena mita itseasiassa katselen. Kirkkaita havainto keleja toivottaen ja odottaen.
Viimeyönä tuli tehtyä taasen havaintoretk keli oli varsin kohtuullinen rm n.5 lämpötila 7-10 välillä ja linnunrata näkyi varsin hyvin. Tällä kertaa olivat uusina kohteina M2,15,52 ja 76 Kaikki löytyivät varsin vaivattomasti ja tuo pieni nostopainosumu erottui yllättävänkin selvästi ja hyvin muutoinkin. Yhden maissa meni mahdottomaksi jatkaan havainnointia, koska kosteutta oli niin paljon, että kaikki pinnat huuruutuivat alueelle nousseen sumun vuoksi. Paras juttu tällä reissulla oli ehdottomasti kuitenkin se, että bongasin elämäni ensimmäisen tulipallon. Havaintopaikkani oli Tampereen eteläpuolella ko. pallo erottui etelässä heti selvästi suurempana ja liikkui hitaammin (verrattuna normaaliin tähdenlentoon). Kohde näkyi noin puolivälissä taivasta korkeus suunnasssa ja matkasi kokolailla suoraan pohjoiseen. Hajosi 3-5 osaan ja hiipui nopasta vähän samaan tapaan kun halppis ilotulitus raketti
⠀
SAmoten täällä Kempeleessä on pilvissä rakoja ja alkaa näkyyn tähet, putki valmiina;) eilen sain yhen 1min kuvan ja kun rupesin sääteleen photarissa olikin kamera canon 650 jäänyt S3 3 megaa asetukselle ;) no sai sitä eka kuvan silläkin.
Yhden kohteen kauden avaus tuli tehtyä kun teki mieli opetella löytämään M15 Skymax-127 putkeni kollimoinnin päätteeksi. Taivas oli vähän utuinen mutta löytäminen oli silti helppoa, M15 näkyi suhteellisen tiiviinä ehkä hetkittäin aavistuksen rakeisena sumutäplänä. Se näkyi helposti jo suoraan katsomalla, mutta näytti laajemmalta syrjäsilmällä. Parhaiten toimiva suurennos oli 60x, suuremman käyttäminen ei saanut kohdetta näkymään paremmin. Tähän pitää palata paremmalla kelillä.
Taas tuli pari uutta messieriä poimittua :cheesy:. Villihanhi M11 joka löytyi vaivattomasti, kun näkyi utuna jo etsinputkessa. M26 olikin sitten ihan toinen juttu. Ilma ajankohtaan nähden lämmin 15c ja kuutamo kohtuullisen kirkas jo yli puolikas mikä Teki kiusaa ihan tosissaan, mutta ankaran yrittämisen jälkeen löytyihän se lopulta. Kohteen pienuus hämmensi melkoisesti vallankin kun siitä näkyi käytännössä vain trapetsi ehdottomasti työläin kohde tähän mennessä.Kunhan tulee kohtuu pimeääu niin pitää tutkiskella vielä uudelleen tuota.
Kunhan vaan tulee seuraava kuuton jakso niin otan työnalle myös M74sen. Ilmeisesti himmein ja yksi haastavimmista messiereistä. Kolmoin galaksin lienee syytä näkyä varsin hyvin ennen tuon kimppuun käymistä ?
Elikkäs 2.10 klo 22.20 illalla pihalla tupakillani ollessa huomasin jotain mielenkiintoista. Katselin Otavaan päin ja huomasin kirkkaan pisteen, olisiko ollut satelliitti? tulevan kauhan oikealta alapuolelta kiertäen kauhan ylimmän tähden ja "laskeutuvan" keskeltä kauhan alempien tähtien keskeltä ja häviävän puitten taakse. Piste itsessään oli tavallisen satelliitin magnitudia. Lentokoneen vilkkuvia valoja ei ollut. Paint ohjelmalla käpersin tuollaisen kuvan :) Ja pisteen lentoaika alusta loppuun noin 2min
Tämä tuntui oikealta paikalta aloittaa kirjoittaminen.
Täältä näytön takaa näppäimistöä naksuttelee avaruudesta ja maailmankaikkeudesta innostunut mies Oulusta. Näin myöhemmällä iällä herännyt kiinnostukseni taivaankappaleista johdatti minut netin syövereiden kautta tänne foorumille ja voi veljet, täältähän sitä infoa todellakin löytyy! Ketjuja ja viestejä on kyllä uskomaton määrä ja on jopa hieman pyörryttävää saada tämä kaikki tieto käsiinsä yhdellä kertaa. Tuntuu että mitä enemmän lukee, sitä tyhmemmäksi tulee :huh:.
Istuin tuossa tammikuun lopulla saunamökin portailla katsellen kirkasta tähtitaivasta ja mietin, miten tuo komeus olisi mahdollista ikuistaa. Niinhän siinä sitten kävi, että rouva kyltyi loputtomiin juttuihini siitä, miten mahtavaa tähtitaivasta olisi kuvata ja osti minulle syntymäpäivälahjaksi Canon D1200 digijärkkärin vieläpä 50mm f/1.8 objektin kera. Mukana tuli myös lappu: "Kuva kertoo enemmän kuin 1 000 000 sanaa". Voiko joku kyllästyä keskustelemaan aiheesta avaruus? :grin:
Suurin into tällä hetkellä tuntuukin olevan linnunradan kuvaamiseen, vaikka kaikenlaiset "flätit" sun muut käsitteet ovat vielä hyvin hukassa. Noh, "onneksi" tässä on hyvin aikaa perehtyä perusteisiin ennen syksyä.
Tällä hetkellä opettelen tuon kameran käyttöä ja opettelen tähtitaivaasta aivan perusasioita. Edellisen kerran kuin joku harrastus on allekirjoittaneen tähän tapaan kietonut ympärilleen, löysin itseni Hammerfestista kaksipyöräisen selästä (rouva lisäisi kyllä tähän mahdollisuuden saadessaan että tuo chiliharrastuksenikin lähti kyllä lapasesta, mutta itse olen siitä hyvinkin eri mieltä! :angel: ). Kysymyksiä on aivan liikaa ja varmasti kaikkiin löytyy vastaus kunhan vain selaa ketjut läpi.
Tämä viesti olkoot siis tervehdys teille muille foorumilaisille. Upea oli löytää täältä näin informatiivinen ja mukava yhteisö!
Tervetuloa messiin! :cool:
Jaa niin, kun tälle (ja mille hyvänsä foorumille) tulee ensi kertaa, niin silloinhan kaikki kirjoitukset on uusia. Ja niitähän riittää.
ML
Kovanen mennyt edellisestä kirjoituksestani. Nyt on myös M74 plakkarissa :azn:.
Törmäsinmpä tälläiseen: https://www.youtube.com/watch?v=8Lm6pEhykhs
astronomy is character building... ei oikeampaa voisi osua. Olihan uskomaton mies tuo Sagan. 80 luvun alusta orkkis Cosmos dvd biksi tuli hankittua ja ompahan uskomatonta juttua. Ei sillä etteikö tämä uudempi versio mainio olisi myös mutta jää valovuosia orkkiksesta. Enivei aikas suuren ystävän tiede minusta on saanut kun pala palalta on alkanut ymmärtämään asiota.