http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013051817033551_ul.shtml
Näkikö kukaan? Kuvia?
http://science.nasa.gov/science-news/science-at-nasa/2013/16may_lunarimpact/ (http://science.nasa.gov/science-news/science-at-nasa/2013/16may_lunarimpact/)
Välähdyksen kirkkaus oli magnitudin 4 tienoilla ja jesti noin sekunnin. Törmääjän kokoarvio on aika hauska (ja turha): "On March 17, 2013, an object about the size of a small boulder hit the lunar surface in Mare Imbrium" eli jotakuinkin pienen järkäleen tai lohkareen kokoinenhan se oli. :rolleyes:
Jarmo
Lainaus käyttäjältä: Jarmo - 18.05.2013, 08:45:20
Törmääjän kokoarvio on aika hauska (ja turha): "On March 17, 2013, an object about the size of a small boulder hit the lunar surface in Mare Imbrium" eli jotakuinkin pienen järkäleen tai lohkareen kokoinenhan se oli. :rolleyes:
Onhan tuolla tarkempikin arvio: "The 40 kg meteoroid measuring 0.3 to 0.4 meters wide hit the Moon traveling 56,000 mph. The resulting explosion1 packed as much punch as 5 tons of TNT."
Lainaus käyttäjältä: naavis - 18.05.2013, 11:44:10
Onhan tuolla tarkempikin arvio: [...]
Juu, kommentistani oli näemmä jäänyt pois sana "alustava", "ensimmäinen", "alun", tms.
Jarmo
Universe Today -sivun uutisessa (http://www.universetoday.com/107305/smack-a-new-crater-appears-on-the-moon-yutu-rover-update/#more-107305) Bob King kertoo tämän tässä säikeessä keskusteltavana olevan tapauksen (http://science.nasa.gov/science-news/science-at-nasa/2013/16may_lunarimpact/) synnyttämästä iskemäkraatterista. Havainto kraatterista raportoitiin uutisen mukaan American Geophysical Unionin syyskokouksessa 2013.
Kuten tässä säikeessä on todettu aiemmin, NASAn Lunar Impact Monitoring Program (http://www.nasa.gov/centers/marshall/news/lunar/#.UrDuFGRDtes) sai 17.3.2013 talteen Kuuhun iskeytyvän meteoriitin välähdyksen (välähdyksistä Kuussa on keskustelua myös täällä (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=2605.0)). Kuten jo todettua, välähdyksen kirkkaus oli siis n. 4 magnitudin luokkaa, ja sen kesto oli noin sekunti. Iskemä tapahtui Mare Imbriumiin.
NASAn Lunar Reconnaissance Orbiter LRO (http://www.nasa.gov/mission_pages/LRO/main/#.UrE8BWRDtes) on sittemmin onnistunut kuvaamaan iskemäkraatterin. Kuten naavis jo totesikin, sen on arvioitu syntyneen 0,3-0,4 metrin kokoisesta kappaleesta, jonka iskeytymisnopeus oli arviolta 25 km / s ja iskuvoima vastasi viittä tonnia TNT:tä. Ennusteiden mukaan iskemästä olisi syntynyt halkaisijaltaan n. 20-metrinen kraatteri.
LRO onnistui kuvaamaan alueen n. 50 km korkeudesta, ja verrattaessa alueelta aiemmin otettuja kuvia löydettiin halkaisijaltaan 18-metrinen tuore kraatteri, jolla oli erittäin kirkas heittelekenttä (NASAn LRO-luotaimen ottama kuva (http://d1jqu7g1y74ds1.cloudfront.net/wp-content/uploads/2013/12/LROMarch_17_Animation.serendipityThumb.gif) uudesta kraatterista on em. Universe Todayn uutissivulla).
Espanjalaiset tähtitietelijät (José M. Madiedo, José L. Ortiz, Nicolás Morales ja Jesús Cabrera-Caño) ovat saaneet talteen 11.9.2013 MIDAS -järjestelmällä (Moon Impacts Detection and Analysis System) tähän asti kirkkaimman Kuusta havainnoidun meteoriitin aiheuttaman välähdyksen.
Välähdyksen tuotti n. puolen tonnin painoinen kappale törmätessään Kuuhun 61 000 km/h, ja luodessaan voimakkuudeltaan 15,6 (+/- 2,5) TNT-tonnin räjähdyksen. Osumakohtaan arvioidaan syntyneen n. 40 metrinen kraatteri. Osumakohdan selenografiset koordinaatit ovat 17,2 astetta (+/- 0,2 astetta) eteläistä ja 20,5 astetta (+/- 0,2 astetta) läntistä.
Tieto asiasta julkaistiin (http://mnras.oxfordjournals.org/content/early/2014/02/19/mnras.stu083) Monthly Notices of the Royal Astronomical Societyssä ja siitä raportoi YLEn uutinen (http://yle.fi/uutiset/jaakaapin_kokoinen_asteroidi_tormasi_kuuhun/7105521) ja BBC:n uutinen (http://www.bbc.co.uk/news/science-environment-26325934).
Välähdystä koskevan tutkimuksen voi ladata (http://mnras.oxfordjournals.org/content/early/2014/02/19/mnras.stu083.full.pdf+html) pdf-muodossa.
Ja videon välähdyksestä voi katsoa osoitteesta:
https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=zCFDkj2JtyA
Tässä säikeessä aiemmin puhuttavasta 17.3.2013 tapahtuneesta kraatterin syntymisestä on tehty lisää arvioita.
45. Lunar and Planetary Science konferenssissa Teksasissa raportoitiin BBC:n uutisen (http://www.bbc.com/news/science-environment-26637231) mukaan, että tutkijat ovat löytäneet LROn (Lunar Reconnaissance Orbiter) kuvista yksittäisiä heitteleitä kaikkiaan 248 kappaletta. Niitä esiintyy syntyneen kraatterin yhtenäisen heittelekentän ulkopuolella aina 30 km etäisyydelle asti. Heitteleiden iskeytymisnopeudeksi on arvioitu n. 100 m / s. - Emokraatteri on halkaisijaltaan n. 18 m, ja siitä löytyy tarkempia tietoja ylempää viestiketjusta.
Uutinen on myös esimerkki siitä, miten taitavasti tutkijoiden on osattava tuoda kertomuksensa tutkimuslöydöksistä julkisuuteen nykyisessä median kyllästämässä toimintaynmpäristössä. On tunnettu tosiasia, että Kuussa tapahtuvien törmäysten heitteleet lentävät hyvinkin kauas - mm. erittäin suurten törmäyskraatterien heitteleitä löytyy todella kaukaa, ja ne on otettava huomioon tutkittaessa kuuperän statigrafiaa eli pinnanmuodostuksen historiaa. - BBC:n julkaisemassa uutisessa tuoreen kraatterin yksittäiset, pitkälle lentäneet heitteleet on nostettu esiin siinä valossa, että ne muodostavat tuleville Kuuhun suuntautuville tutkimuslennoille ennakoitua suuremman riskin. - Niinhän sitä sanotaan, että vain huono uutinen on todella uutinen. Riskinä tietenkin on se, että sinänsä kiinnostaviin asioihin kytkeytyy ehkä turhaakin dramatiikkaa.
Lainaus käyttäjältä: Mare Nectaris - 21.03.2014, 08:58:25
Uutinen on myös esimerkki siitä, miten taitavasti tutkijoiden on osattava tuoda kertomuksensa tutkimuslöydöksistä julkisuuteen nykyisessä median kyllästämässä toimintaynmpäristössä. On tunnettu tosiasia, että Kuussa tapahtuvien törmäysten heitteleet lentävät hyvinkin kauas - mm. erittäin suurten törmäyskraatterien heitteleitä löytyy todella kaukaa, ja ne on otettava huomioon tutkittaessa kuuperän statigrafiaa eli pinnanmuodostuksen historiaa. - BBC:n julkaisemassa uutisessa tuoreen kraatterin yksittäiset, pitkälle lentäneet heitteleet on nostettu esiin siinä valossa, että ne muodostavat tuleville Kuuhun suuntautuville tutkimuslennoille ennakoitua suuremman riskin. - Niinhän sitä sanotaan, että vain huono uutinen on todella uutinen. Riskinä tietenkin on se, että sinänsä kiinnostaviin asioihin kytkeytyy ehkä turhaakin dramatiikkaa.
Erittäin totta. Itse tuon uutisen pohjalla olleen puheen abstrakti (http://www.hou.usra.edu/meetings/lpsc2014/pdf/2164.pdf) ei ole mitenkään järin mullistava. Kiinnostava ja asiallinen toki, mutta ei siinä sen ihmeempiä. Abstraktissa nuo riskit mainitaan sivumennen yhdessä virkkeessä. LRO-luotainhan lensi alun perin NASAn Human Exploration and Operations Mission Directoraten (vai olikohan se silloin/nykyään jollain toisella nimellä, ei jaksa muistaa...) alaisuudessa, ja vasta ensimmäisen vuoden kartoituksen jälkeen se siirrettiin Science Mission Directoraten alaisuuteen. Tässä mielessä on siis ihan ymmärrettävää, että noista mahdollisista vaaroista ihmisille ja aparaateille edelleenkin puhutaan. Kuulematta tuota Mark Robinsonin puhetta on tietenkin vähän paha sanoa, kuinka paljon tuossa uutisoinnin painotuksessa on Robinsonia ja kuinka paljon BBC:n toimittajaa, mutta yleisellä tasolla todettakoon, että Mark Robinson on erittäin hyvä markkinamies (LROCin huisat kuvat tietenkin auttavat), ja osaa tehdä tehdä noin periaatteessa ihan tavallista perusasiaa sisältävistä esityksistä melkoisen mediaseksikkäitä. Amerikkalaisessa tutkimusrahoituskulttuurissa näin on toki pakkokin toimia. Siis ihan sama juttu, kuin veden "löytäminen" Marsista vähintään kerran vuodessa. Jos nyt ainoastaan pikkuisen liioitellaan ja ylikyynistellään, niin aina kun rahoituskausi lähenee loppuaan, "löydetään" jotain "mullistavaa." Tutkijat, rahoittajat, ja media hyötyvät. Jossain siellä taustalla oleva yleensä ihan asiallinen tutkimus sitten meinaakin jäädä vähän lapsipuolen asemaan.
Teemu
Nyt kyllä hieman jännittää!!! Käyn läpi näitä videopätkiä mitä tallensin taannoin, niin yhdessä videossa näkyy selvä "välähdys" yhdessä framessa. En tiedä, ehkä se on kuuma piksele.. enpä ennen ole moista nähnyt että näin lyhyellä valotusajalla olisi kuumia pikseleitä..
Jos jotakuta kiinnostaa, niin voin lähettää videon s.postissa
Alla kuvat otettu pikaisesti screenshottina, joten laatu on mikä on..
Tallensinko oikeasti törmäysvälähdyksen vai ei.. Pieni paniikki!!
Tarkoitatko isosta kraatterista klo 10 suunnassa kun näkyy keskimmäisessä kuvassa? Jos oli törmäys, se on voimakas, ehkä ydinpommin luokkaa ja isommilla putkilla voi löytyä tuoretta jälkeä...toisaalta seuraavassa framessa ei näy pölypilven tuottamaa varjoa joten paha sanoa, oliko sittenkin kuuma pikseli?
Tarkoitan kyllä.
Videossa kyllä on erotettavissa paremmin.
Seeing oli aika kehno. Sekä minkäkokoisella putkella mahdollinen pilvi näkyisi... Ehkä mun putken erotuskyky ei vaan ole tarpeeksi hyvä siihen?
Itse kuvasin 8 tuumaisella, Vixen vc200. Kyseinen vekotin ei ole ihan parhaimmasta päästä planeettakuvaukseen suuren apupeilin takia, alentaa kontrastia.
Ajattelin myös kuumaa pikseliä.. Who know..
Joskus tuli skannattua softalla Jupiter-videoita jotta löytyiskö sikäläisiä tömähdyksiä.
Aika paljon löytyi false positive-tapauksia.
Sanoisin että näyttää yksittäiseltä kuumalta pikseliltä, eli todennäköisempää että oikea olisi useamman pikselin tai useammassa ruudussa. Mikäs tuossa oli fps-lukema ?
Tuntuisi että jos tulisi Kuusta, niin noin kirkas välähdys leviäisi kyllä väkisin useammalle pikselille jo ihan diffraktion ja vallinneen seeingin voimasta.
Tuolla erotuskyvyllä (seeingillä) tuo on kyllä selvä kuuma pikseli. Kyllä elektroniikasta, termisestä kohinasta, kosmisestä säteilystä, yms. löytyy runsaasti mekanimeja luoda tuollaisia hetkellisiä kuumia pikseleitä etenkin videokameran ruudulle...
Kyllähän tuo on levinnyt ainakin neljään pikseliin, mahdollisesti myös muutamaan niitä ympäröiväänkin.
Kannattaa käydä kaikki edelliset kuuvideot läpi ja pinota ne maksimiasetuksella eli kirkkaimmat pikselit säilyttäen. Näkee onko kameralla taipumusta keksiä tuollaista tyhjästä.
Noin muuten näyttää kyllä melko samalta kuin transient lunar eventit yleensä muiden videoissa ovat olleet.
Ja jäisihän siitä useamman framen mittainen jälkihehku.
Kiitos kiivasta kannanotosta. Kyllä itsekin taivun enemmän siihen 'kuuma pikseli' tapaukseen. Mutta toisaalta, voittaahan ihmiset lotossakin :grin:
Frame/sec oli 14.8 eli ei kovin nopea kaappaus. Tutkin asiaa vielä, kunhan löytyy rutkasti aikaa.
Ajattelin tehdä vaikka GIF- pätkän jos taidot riittävät.
Stay tuned...
Ja kraatteri tunnistettu 'isoin' on nimeltään Bullialdus. Läpimitta 60km.
Lainaus käyttäjältä: JVO - 15.12.2016, 01:40:13
Ja jäisihän siitä useamman framen mittainen jälkihehku.
Enpä muista niin tarkkaan, mutta sellainen mielikuva on että näkemäni videot tuikuista olisi hyvin lyhyitä välähdyksiä. Kannattaa verrata varmoihin tapauksiin.
Kuuma pikseli on joka tapauksessa ihan väärä termi tuolle havaitulle ilmiölle, mikä se sitten onkaan.
Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 15.12.2016, 00:58:05
Kyllähän tuo on levinnyt ainakin neljään pikseliin, mahdollisesti myös muutamaan niitä ympäröiväänkin.
Lainaus käyttäjältä: Jurassic - 14.12.2016, 00:15:58
Alla kuvat otettu pikaisesti screenshottina
Laskin kanssa mahdollisesti kahdeksan pikseliä, suorakaiteen muotoinen alue, mutta olikos nuo nyt zoomatun kuvan rgb-ruutukaappauksen pikseleitä vai alkuperäisen kuvan pikseleitä?
Jurassic, millä kameralla muuten oli kuvattu? Oliko mono vai väri? Samoin mahdollinen suodin kiinnostaisi. Jos värikameran yksi pikseli saa osumaa joko valosta tai muusta ja saturoituu, oli sitten Kuusta tai Maasta kotoisin se, niin eikös bayer-algoritmi levitä sitä laskennallisesti myös naapuripikseleille? Monokamera tai debayerointi pois päältä oleva värikamera (meniköhän tuo termi nyt oikein päin?) ei niin tee.
Olisihan tuo hienoa, jos olisi Kuusta lähtöisin tuo. Ja melkein ainahan joku lotossakin voittaa. Itseasiassa olen ihmetellyt ja odotellut miksei näitä ole enemmänkin, kun Kuuta kuitenkin todella runsaasti kuvataan.
Tässä on hieman parempi kuva "välähdyksestä"
Tein Gif- animaation, mutta siitä tuli yli 700kt, en tiedä miten sen saisi tähän ujutettua.. Toinen vaihtoehto on että lataan youtubeen..
Kuvauskamerana oli QHY5-mono ja suodattimena Astronomik Planet IR Pro 642BP
Kyllä näyttää siltä että yhdestä "kuumasta pikselistä" ei ole kyseessä..
Tai no en kyllä ole mikään tekniikan ihmelapsi, en kyllä tiedä.
Seuraavaksi Nasaan yhteyttä että ne suuntavat Kuu-satelliitin kuvamaan kyseistä aluetta etsien tuoreita törmäysjälkiä :shocked:
Registaxilla pinottu kuva kyseisestä videosta. Ohjelma ei vissiin huolinut välähdyskohtaa lopulliseen kuvaan. Tai sitten se vaan "peittyi" monien muiden ruutujen alle.
Kiitos Ari Haavistolle tarkasta ja uskottavasta analyysista että kyseessä oli hiukkanen, joka sattui osumaan kameran sensoriin.
Ei muuta kuin jatketaan ahkerasti havaitsemista, sään salliessa tietysti :cheesy:
Toki muistetaan, että en ole missään mielessä kameratekniikan, meteoriittitörmäysten tai hiukkasten asiantuntija. Eli varauksella.
Tässä yksi mielenkiintoinen linkki: http://luna.uai.it/index.php/Lunar_Impacts_Research (http://luna.uai.it/index.php/Lunar_Impacts_Research)
Tuolla sekä vahvistettuja törmäyksiä, että hiukkasosumien aiheuttamia välähdyksiä. Tuolla muuten mainitaan, että on paljon törmäyksiä joiden välähdyksen kesto on alle 1/10 sekuntia. Tällöin puhuttaneen kuitenkin himmeähköistä törmäyksistä? Hiukan kirkkaammat välähdykset joista löysin tietoa näyttäisivät olevan kestoltaan luokkaa 0,4 sekuntia, näkyen muutamassa ruudussa. Ja valaistuun osaan 1953 tömähtänyt isku 8-10 sekuntia.
Tuon perään tuolla sivulla todetaan, että suurin osa kaikista havaituista välähdyksistä on hiukkasosuman aiheuttamia. Niille tyypillistä on se, että ne ovat hyvin kirkkaita täpliä (tai viivoja) ja näkyvät vain yhdessä ruudussa.
Kun sitten jäin miettimään, että miksi nuo hiukkasjäljet välillä ovat suoria viivoja, välillä kiemurtelevia muhkuroita ja välillä muutaman pikselin kokoisia pisteitä, löysin seuraavan erittäin kiinnostavan julkaisun:
http://www.astronomy.ohio-state.edu/MDM/OSMOS/CCD_CosmicRays_groom.pdf (http://www.astronomy.ohio-state.edu/MDM/OSMOS/CCD_CosmicRays_groom.pdf)
Tuon mukaan ilmakehään iskevät kosmiset hiukkaset aiheuttavat sekundäärisen myonisuihkun ja kennolle iskevät myonit aiheuttavat noita suoria kirkkaita viivoja, aika pitkiäkin. Sen sijaan venkurat ja pisteet tulevat sitten lähempää: Kameran läheisyydessä oleva betoni, kallio, sora tms. materiaali sisältää luontaisesti Uraania ja Toriumia ja niiden hajoamisen aiheuttama säteily sitten edelleen sirottaa elektroneja, jotka osuvat kennolle. Yksi potentiaalinen lähde oli optiikka itse, esim. BK7 lasin pinnasta lähtevä säteily. Eli kirkkaat, muutaman pikselin kokoiset pistemäiset ja vain yhden framen mittaiset välähdykset tulevat useimmiten jostain kameran lähellä olevasta luonnollisesta säteilylähteestä.
Periaatteessa tästä aiheutuvia ylimääräisiä tähtiä ja venkuroita sekä kosmisen säteilyn viiruja pitäisi näkyä ds-kuvaajilla runsaasti raakavalotuksissa? Mutta hävinnevät käsittelyn & kalibroinnin aikana. Tässä esimerkkiä: http://www.cloudynights.com/index.php?app=core&module=attach§ion=attach&attach_rel_module=post&attach_id=493514 (http://www.cloudynights.com/index.php?app=core&module=attach§ion=attach&attach_rel_module=post&attach_id=493514) Lähde tämä: http://www.cloudynights.com/topic/484486-cosmic-ray-strikes/ (http://www.cloudynights.com/topic/484486-cosmic-ray-strikes/) Onko meidän kotoisten kuvaajien darkit samannäköisiä?
Tässä vielä lisää linkkejä:
http://www.lunarimpacts.com/lunarimpacts.htm (http://www.lunarimpacts.com/lunarimpacts.htm)
Toisaalta, 14,8 fps nopeudella tämä Maaliskuun 13, 2008 näkynyt, vahvistettu törmäys, olisi näkynyt vain yhdessä ruudussa (kuvaajan 30fps vauhdilla näkyi kahdessa), ja kirkas pistehän tämäkin on, mutta tämäkin kuvattu yöpuoliskolta pidemmällä valotuksella. Valaistun osan alueella, lyhyemmällä valotuksella, ei olisi näyttänyt kirkkaalta pisteeltä vaan vain pieneltä kirkastumalta?
http://gvarros.com/031308_020421.gif (http://gvarros.com/031308_020421.gif)
Leon H Stuartin 1953 tömäys: http://www.thelivingmoon.com/43ancients/02files/Transient_Lunar_Stuart.html (http://www.thelivingmoon.com/43ancients/02files/Transient_Lunar_Stuart.html)
Nasan F.A.Q https://www.nasa.gov/centers/marshall/pdf/166651main_FAQ2.pdf (https://www.nasa.gov/centers/marshall/pdf/166651main_FAQ2.pdf) ja törmäyssivut: https://www.nasa.gov/centers/marshall/news/lunar/ (https://www.nasa.gov/centers/marshall/news/lunar/)
Tuon välähdyshavainnon kuvausaika kannattaa laittaa esille, niin muut kuvaajat voivat tarkistaa josko ovat kuvanneet samaa aluetta samaan aikaan. Jos toinen kuvaaja toisessa paikassa on saanut vastaavan ilmiön näkyviin, se onkin silloin vahvistus ilmiön kuuperäisyydelle.
Huomasin juuri yhteensattuman :shocked: Tämä https://www.youtube.com/watch?v=zCFDkj2JtyA (https://www.youtube.com/watch?v=zCFDkj2JtyA) 8 sekuntia hehkunut törmäys 11 Syyskuuta 2013 tömähti Mare Nubiumiin toiselle puolelle Bullialdus-kraatteria kuin missä tuo Jurassicin ilmiö näkyy. Itse asiassa törmäyskohta on samassa kuva-alassa ja etäisyyttä on vain 170km tuohon Jurassicin pisteeseen.
Tuo törmäys jätti myös kraatterin: http://lroc.sese.asu.edu/posts/810 (http://lroc.sese.asu.edu/posts/810) Linkin takana olevalla sivulla tuon monivärisen kartan alareunassa pilkottava iso kraatteri on Bullialdus.
Lainaus käyttäjältä: Ari Haavisto - 17.12.2016, 19:40:21
Tuon mukaan ilmakehään iskevät kosmiset hiukkaset aiheuttavat sekundäärisen myonisuihkun ja kennolle iskevät myonit aiheuttavat noita suoria kirkkaita viivoja, aika pitkiäkin. Sen sijaan venkurat ja pisteet tulevat sitten lähempää: Kameran läheisyydessä oleva betoni, kallio, sora tms. materiaali sisältää luontaisesti Uraania ja Toriumia ja niiden hajoamisen aiheuttama säteily sitten edelleen sirottaa elektroneja, jotka osuvat kennolle. Yksi potentiaalinen lähde oli optiikka itse, esim. BK7 lasin pinnasta lähtevä säteily. Eli kirkkaat, muutaman pikselin kokoiset pistemäiset ja vain yhden framen mittaiset välähdykset tulevat useimmiten jostain kameran lähellä olevasta luonnollisesta säteilylähteestä.
Juuri näihin viittasin omalla tekstilläni.
Taisin itse saada nyt saman ilmiön näkyviin Jupiteria kuvatessani. Havaitsin välähdyksen jo läppärin liveruudulta kuvauksen aikana. Onneksi ei osunut Jupiterin kiekon kohdalle, niin ei aiheuttanut sydämen tykytyksiä...
Alla croppi k.o. ruudusta. Välähdys siis vain tässä yhdessä ainoassa framessa.
(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Jupiter+2017/flash2.jpg/_full.jpg)
Alla suurennus pikselitasolle.
(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Jupiter+2017/flash1.jpg/_full.jpg)
Kyseessä siis kennolle osunut hiukkanen, joka lienee lähtöisin kameran läheisyydestä.
Saksalaisharrastajien piireissä puhetta mahdollisesta kuutörmäyksestä kvadrantidien aikaan 3.1.2017 klo 19:18:41 UT (21.18:41 Suomen aikaa?):
http://www.astrode.de/1me3mist.htm
Eihän kukaan täällä sattunut kuvaamaan kuuta tuolloin?