Avaruus.fi - keskustelualue

 http://www.aamulehti.fi/Ulkomaat/1194795631534/artikkeli/venajalla+voimakas+rajahdys+syyna+ilmeisesti+meteorisade.html (http://www.aamulehti.fi/Ulkomaat/1194795631534/artikkeli/venajalla+voimakas+rajahdys+syyna+ilmeisesti+meteorisade.html)

video http://rt.com/news/meteorite-crash-urals-chelyabinsk-283/ (http://rt.com/news/meteorite-crash-urals-chelyabinsk-283/)

Huimat videot, onpa lento sattunut hyvin kameraan!
ammulehdelle: en kylläkään näe mitään ohjuksia :)

Lisää videoita löytyy täältä: http://www.russianmachineneverbreaks.com/2013/02/14/what-is-happening-in-chelyabinsk/

Toisessa ja kolmannessa videossa kuuluu melko jymäkät yliäänipamaukset, ja kolmannessa myös rikkimeneviä ikkunoita.

Emily Lakdawalla twiittaa tapahtuneesta Twitterissä https://twitter.com/elakdawalla

Kuvakooste päivittyy mm. http://zyalt.livejournal.com/722930.html

RT -uutiskanavan päivittyvä juttu englanniksi http://rt.com/news/meteorite-crash-urals-chelyabinsk-283/

Johan oli komian näkönen ja kuulonen. Harmi vain kun asutetulle alueelle tipahti. Toisaalta, jos olisi arolle tippunu, niin eipä noita videoitakaan olisi..

Lieköhän ensimmäinen näin hyvin kuvatuksi päätynyt bolidi, josta sen näkee useista kulmista, hyvällä kuvanlaadulla, näkyy kappaleen sammuminen ja vielä yliäänipamauksen tulo ja sen aiheuttamat ilmiöt. Tämä on opetusmateriaalia! Ei heti uskoisi, että Venäläisten maalikkojen toimesta saadaan taltioitu maailman paras kooste, mutta heillä yleisesti käytössä olevat kamerat autoissa tekivät sen mahdolliseksi ja käsipelillä kuvatut videot täydensivät sen?
J-P

Linkitetään vielä Phil Plaitin Bad Astronomy -blogi:

http://www.slate.com/blogs/bad_astronomy/2013/02/15/breaking_huge_meteor_explodes_over_russia.html

Kyllä on vaikuttava! Oikein nousee ihokarvat pystyyn kun noita katselee. Näyttäisi aika massiiviselle kappaleelle mielestäni. Varsinainen paloaika on yllättävän lyhyt, varsinkin jos vertaan sitä viime kesän päivätulipalloon pohjanmaalla jonka näin ja kuulin. Jättövana on myös jännästi kaksiosainen. On tainnut hajota ainakin kahteen osaan. Yliäänipamaus on myös hienosti tallentunut noissa videoissa. Mielenkiintoista moniosaista "rätinää" ja muutama isohko jysäys. Ilmeisesti hajonnut useampiin kappaleisiin?

Harmittavaa vahinkoa aiheutunut ja etenkin se sinkkitehdas. Toivottavasti löytävät nopeasti kappaleita tutkittavaksi.

Venäläisillä on nykyään tapana pitää videokamera kuvaamassa autolla ajoa, että mahdolllisessa onnettomuustilanteessa löytyy evidenssiä siitä, kuka ajoi ja miten ajoi... Tällä kertaa tästä tavasta näyttää olleen hyötyä muunkinlaisessa tapahtumassa kuin liikenneonnettomuudessa...

Onpa uskomattoman hieno kooste, sentään jostakin asiasta saamme kiittää sitä että miliisit päättävät syylliset ilman videota vähän miten haluavat. Ilman autokameroita olisi tuskin ollut näin paljon näin hienoa videota. Hienoin tulipallo kooste mitä olen koskaan nähnyt, tuollaisen kun joskus livenä näkisi.

Mahtava ilmiö!! Eikä olisi voinut parempaan maailmankolkkaan pudota noin niinkuin kamerapeittoa ajatellen (ym. syistä).

Ajankohta sen sijaan on mahdollisimman huono. Ei huvittaisi katsella ihmetyksiä DA14:stä ja siitä että eihän sen pitänyt pudota maahan. :smiley:

Aika vaikuttavan näköistä, kyllä nämä pienemmätkin kappaleet saa paikallisesti pahaa jälkeä aikaiseksi.

Juuri tällä hetkellä huonoin paikka tälle olisi varmaan ollut Korean niemimaa, etenkin sen pohjoinen osa. Siellä tämä olisi voinut aiheuttaa pelottavaa tuhoa.

Petri

Historiallinen tapaus! Näitä ei tosiaan ihan joka päivä pääsekään näkemään..

/Juha

Russian space agency Roskosmos has confirmed the object that crashed in the Chelyabinsk region is a meteorite: "According to preliminary estimates, this space object is of non-technogenic origin and qualifies as a meteorite. It was moving at a low trajectory with a speed of about 30 km/s." Army units found three meteorite debris impact sites, two of which are in an area near Chebarkul Lake, west of Chelyabinsk. The third site was found some 80 kilometers further to the northwest, near the town of Zlatoust.

http://rt.com/news/meteorite-crash-urals-chelyabinsk-283/

Jos tommoinen pieni meteori saa noin pahaa jälkeä aikaan. niin hirviäskö sitä ees ajatella et millasta jälkeä esim DA14 sais aikaan? Jos se esim olisi törmäyskurssilla mutta onneksi ei oo

Eikös  tämän yön asteroidi vastaa kooltaan 1908 Tunguskalle tömähtänyttä?
Kohtalaisen kokoisen ydinkärjen räjähdysvoima.

Tunguska kaatoi 2000 neliökilsaa puuta. Olisikohan sen kokoisella paukulla lähtenyt katto muualtakin kuin yhdestä tehtaasta?

Kohta on eBay pullollaan kaupan tuon meteorin siruja... :rolleyes:

Laitoin kansainväliselle meteorit-listalle aivan alustavan karkean aurinkokuntaradan ja kopioin saman tänne,  joten sorry tulee englannin kielellä.

Using mainly the video:
http://www.youtube.com/watch?v=4ZxXYscmgRg
and the weather satellite image, with no real good calibrations, I get a rough solar system orbit ( the last stage by means of Marco Langbroek Excel sheet).


( Entry with velocity 17 km/s ( 17.3) from about az. 97 with the slope of 18 deg. Corresponding (luminous) start heigth (assumed, quite heigh for the velocity, but considers very big size) 100 km and the end 7+  km.)
a=1.66
e=0.52
q=0.80 AU
aphelion at 2.53 AU
node=326.43 ( J2000.0 )
arg peri=116.0
i=4.05
43.6 days after perihelion
The geocentric radiant is 338, +2
This is only of very general quality and given with (a lot) too many decimals.

The orbit does not much resemble the 2009 Feb, 16 innish fireball that I told of yesterday.

According to that solution, the landing site would be not much more than 30 km away from that video recording site. But I do not know the coordinates of this, except very roughly.
There quite probably are a lot of small fragments fallen down much earlier along the track,  (with possibly a number of bigger ones, besides the main piece).

Esko

Lainaus käyttäjältä: JuhaK71 - 15.02.2013, 17:13:01
Eikös  tämän yön asteroidi vastaa kooltaan 1908 Tunguskalle tömähtänyttä?
Kohtalaisen kokoisen ydinkärjen räjähdysvoima.

5-50megatonnin ydinpommia vastas tunguskan räjähdysvoima Luin jostain

Lainaus käyttäjältä: kurppa - 15.02.2013, 20:14:49
5-50megatonnin ydinpommia vastas tunguskan räjähdysvoima Luin jostain

Odotellaanpa Pohjois-Korean vastinetta tälle pamaukselle...  :sad:

pystysköhä mokomaa seuraamaan livenä? siis tätä mikä kohta ohittaa maapallon P,s Juha uskompa et pistävät P.korean kuriin ennen sitä

^Tämän päivän möykkyä voi seurailla: http://www.virtualtelescope.eu/webtv/
Tosin sivut ovat juuri nyt nurin. Tovi sitten toimivat vielä.

Däm

Avaruus.fi :
"[Päivitetty klo 12.26] Venäjällä on havaittu suurenmoisen upea tulipallo tänään klo 5.26 Suomen aikaa. Koskaan aiemmin videoille ei ole saatu näin vaikuttavaa tulipalloa ja sen peräänsä jättämää savuvanaa."

Suuremmoisen upea? Ohanse erikoinen mutta kysy niiden yli tuhannen loukkaantuneen mielipidettä..

Uutisessa ei ainakaan minun ymmärtääkseni hekumoida loukkaantuneiden kärsimyksillä, vaan arvioitiin pelkästään videoiden näyttävyyttä. Loukkaantuneiden ahdinko tuskin ainakaan syveni TA:n uutisoinnin takia.

Lainaus käyttäjältä: lauto - 15.02.2013, 08:16:21
http://www.aamulehti.fi/Ulkomaat/1194795631534/artikkeli/venajalla+voimakas+rajahdys+syyna+ilmeisesti+meteorisade.html (http://www.aamulehti.fi/Ulkomaat/1194795631534/artikkeli/venajalla+voimakas+rajahdys+syyna+ilmeisesti+meteorisade.html)

Hoh hoijaa. Parikymmentä kilometriä sekunnissa liikkuva muutaman metrin kokoinen kohde, joka huomataan sillä hetkellä kun se saapuu ilmakehään ammutaan ohjuksella. Laatu-uutisointia.

Eilisen myöhäisillan, ja näemmä yhä tämän aamunkin tarkimmat tiedot törmääjästä:

• Suurin havaittu törmäys sitten Tunguskan
• Energia yli 100 kilotonnia TNT:tä, todennäköisesti n. 300 kilotonnia (n. 10^15 J)
• Törmänneen kappaleen halkaisija n. 15 metriä, massa n. 7000-8000 tonnia
• Törmäysnopeus 18 km/s
• Törmäyskulma hyvin loiva, alle 20 astetta
• Laskut tehnyt Dr. Peter Brown (ks. Planetary Societyn linkki alla)

Vertailun vuoksi:
* 30.6.1908: Tunguskan räjähdys, n. 10000-15000 kilotonnia
* 12.2.1947: Sikhote-Alin törmäys n. 10 kilotonnia
* 4.9.2004: Antarktiksen räjähdys, n. 12 kilotonnia (kiitos kaima tiedosta!)
* 8.10.2009: Indonesian tulipallo+räjähdys n. 50 kilotonnia

Lisää infoa englanniksi:
http://www.planetary.org/blogs/guest-blogs/2013/20130215-what-we-know-about-the-russian-meteor.html (http://www.planetary.org/blogs/guest-blogs/2013/20130215-what-we-know-about-the-russian-meteor.html)
http://www.nature.com/news/russian-meteor-largest-in-a-century-1.12438 (http://www.nature.com/news/russian-meteor-largest-in-a-century-1.12438)
Ja lopuksi linkkejä joissa hyviä videoita ja kuvia:
http://www.planetary.org/blogs/emily-lakdawalla/2013/02142336-breaking-meteor-fall-causes.html (http://www.planetary.org/blogs/emily-lakdawalla/2013/02142336-breaking-meteor-fall-causes.html)

Jarmo

Edit: PS. Oli muuten kova homma korjauttaa ylläolevien linkkien uutisista pienet virheet. Massa oli ensin 40 tonnia, sitten 7 tai 8 tonnia, ja lopulta 7000 tonnia. Halkaisija pysyi "parissakymmenessä" tai sen alle melkein koko ajan. Jätän laskutehtäväksenne selvittää noiden ensimmäisten arvojen perusteella selviävät tiheydet... Ammattilaisillakin on siis kiire julkaista uutinen ettei ehdi tarkistaa lukuja. :huh:

Lainaus käyttäjältä: MattiH - 16.02.2013, 08:52:09
Hoh hoijaa. Parikymmentä kilometriä sekunnissa liikkuva muutaman metrin kokoinen kohde, joka huomataan sillä hetkellä kun se saapuu ilmakehään ammutaan ohjuksella. Laatu-uutisointia.

Näissä uutisissa on aina rivien välissä sellainen implikaatio että joku taho, viranomainen tai muu, on hoitanut hommansa huonosti ja tapaus olisi ollut vältettävissä ja siitä olis jotain opittavaa seuraavaa kertaa varten. Jokainen miettiköön oliko näin tässä tapauksessa  :angel:

Toistaiseksi Chebarkul järven reijästä ei ole löydetty mitään.
http://rt.com/news/russia-meteor-meteorite-asteroid-chelyabinsk-291/
Pekka

Jos loppuräjähdys tapahtui 20km korkeudessa, niin ilmakehän paine siellä on 5% maanpinnan paineesta. Käsittääkseni tämä selittää, kuinka 30 Hiroshiman pommin teho oli niin kesy maan pinnalla. Jos räjähdys olisi tapahtunut lähellä maanpintaa, olisi tuhot olleet 20km säteellä paljon suuremmat.

Lainaus käyttäjältä: mistral - 16.02.2013, 14:40:38
Jos loppuräjähdys tapahtui 20km korkeudessa, niin ilmakehän paine siellä on 5% maanpinnan paineesta. Käsittääkseni tämä selittää, kuinka 30 Hiroshiman pommin teho oli niin kesy maan pinnalla. Jos räjähdys olisi tapahtunut lähellä maanpintaa, olisi tuhot olleet 20km säteellä paljon suuremmat.

Ilmoitettu energia sisältää käsittääkseni koko tapahtuman, ei pelkästään loppuräjähdystä.  Itse olen edelleenkin sitä mieltä että varsinaista räjähdystä ei oikeastaan tapahtunut, vaan pamaus/pamaukset ja aineelliset vahingot aiheutuivat yliäänilennon shokkiaallosta.  Englanniksi olisi parempi puhua 'airburst'ista kuin 'explosion'ista.  Kappale mureni kyllä useaksi pienemmäksi palaseksi, mutta kaikki videoillla näkemäni tavara jatkaa kuumimmankin hetken jälkeen alkuperäisellä radalla.

Vai?

Lainaus käyttäjältä: ketarax - 16.02.2013, 14:53:33
Ilmoitettu energia sisältää käsittääkseni koko tapahtuman, ei pelkästään loppuräjähdystä. 

Tässä lainaus uutisesta:

"Arvion mukaan asteroidi tuli ilmakehään 18 kilometrin sekuntivauhdilla. Loppuräjähdyksen energia on vastannut 500 TNT-kilotonnia eli se on ollut noin 30-kertainen verrattuna Hiroshiman atomipommiin."

Totta varmaan että "räjähdys" ei ollut sekunnin murto osa vaan huomattavasti pitempi aika. 

Onpas ollut melkoinen järkäle! Tuollainen kappale kun liikkuu noilla nopeuksilla niin kummasti ilma siinä liikahtaa. Tästä tapauksesta riittää paljon materiaalia ja opittavaa pitkäksi aikaa. Pikku-poikana luin innokkaasti Tulipalloja taivaalla-kirjaa ja erityisesti Tunguskan tapaus kilvoitti mielikuvitusta. Sinänsä huikea tapahtuma, joskin materiaali- ja henkilövahingot ovat harmillisia. Innolla odottelen mitä sieltä maasta löytyy.

Lainaus käyttäjältä: mistral - 16.02.2013, 14:40:38
Jos loppuräjähdys tapahtui 20km korkeudessa, niin ilmakehän paine siellä on 5% maanpinnan paineesta. Käsittääkseni tämä selittää, kuinka 30 Hiroshiman pommin teho oli niin kesy maan pinnalla. Jos räjähdys olisi tapahtunut lähellä maanpintaa, olisi tuhot olleet 20km säteellä paljon suuremmat.

Lienenkö oikeassa jos oletan, että mainituta syystä myös paineaallon energia suuntautuu enemmän yläilmakehään kuin maanpinalle päin?

Lainaus käyttäjältä: JuhaK71 - 16.02.2013, 16:22:05
Lienenkö oikeassa jos oletan, että mainituta syystä myös paineaallon energia suuntautuu enemmän yläilmakehään kuin maanpinalle päin?

Energia suuntautuu symmetrisesti, tarkemmin sanottuna ilmalennon aikana purskeen profiili on lentoradan suuntainen sylinteri, ja mahdolliselle loppuräjähdykselle pallo.

Länsi-Ontarion yliopistolta tulee uusia arvioita, kiitos Dr Peter Brownin:

• Halkaisija ~17 m, massa ~10000 tonnia
• Energiamäärä ~500 kt = 0.5 Mt TNT:tä
• Aika ensihavainnon ja hajoamisen välillä: 32.5 sekuntia
• Ensihavainto Alaskan infraääniasemalla, 6500 km itään Tseljabinskistä
• Uudet laskelmat perustuvat useiden infraääniasemien dataan

Vertailun vuoksi (huomatkaa yksiköt):
* Tzar Bomba, suurin räjäytetty fuusiopommi: 50 Mt
* Castle Bravo, suurin USA:n räjäyttämä fuusiopommi: 15 Mt
* Tunguskan räjähdys: 10-15 Mt
* Ivy King, suurin suunniteltu?/valmistettu?/räjäytetty? fissiopommi: 500 kt
* N1 raketin räjähdys, suurin tapahtunut ei-ydinpommiräjähdys: 6-8 kt
* Little Boy ja Fat Man, 2. MS:ssa käytetyt fissiopommit: 16 ja 21 kt
* ATBIP tai "FOAB", suurin räjäytetty pommi (ei-ydinpommi): 44 t

Jarmo

Lainaus käyttäjältä: ketarax - 16.02.2013, 14:53:33
.. Itse olen edelleenkin sitä mieltä että varsinaista räjähdystä ei oikeastaan tapahtunut, vaan pamaus/pamaukset ja aineelliset vahingot aiheutuivat yliäänilennon shokkiaallosta.  Englanniksi olisi parempi puhua 'airburst'ista kuin 'explosion'ista.  Kappale mureni kyllä useaksi pienemmäksi palaseksi, mutta kaikki videoillla näkemäni tavara jatkaa kuumimmankin hetken jälkeen alkuperäisellä radalla.

Vai?

Olen ihan samaa mieltä että varsinaista räjähdystä ei tapahtunut. Paksua savuvanaakin se jätti jälkeensä pitkin matkaa melkein, ja vaikka siinä onkin eri vahvuisia kohtia niin ei mielestäni sellaista jonka voisi tulkita oikein räjähdykseksi. Hajoamisia oli, ehkä useitakin eri asteisia ja niissä tyypillisesti kirkkaus nousee. Itse kohteestahan ihan kirkkaimmillaan ei videoilta juuri näe ykistyiskohtia kun saturoituu niin vahvasti.

Esko

On tullut katsottua kyseisestä "räjähdyksestä" useampikin videolinkki ja on kyllä aika upea tapahtuma, ei tuollaista ihan joka päivä näe tai tapahdukaan. Ei voi kuin ihailla, vaikka moni ihminen siinä loukkaantui.

Aika paha.
http://www.ebay.ie/itm/Meteorite-Russia-15-02-2013-/111013565868?pt=LH_DefaultDomain_0&hash=item19d8ec95ac

Kovasti on jo tarjouksia. Hämäävä juttu, sillä kappale voi hyvinkin olla meteoriitti. Mutta en oikein usko että liittyy mitenkään tuohon Venäjän tulipalloon. Näyttää enemminkin joltain pitkään maassa olleelta rautameteoriitilta joka on suojattu ruostumiselta. Campo del Cielo tuli ensimmäisenä mieleen. Niitä saa netistä kohtuu edulliseen hintaan.

Tähdet ja avaruus 16.2: "Kyseessä oli nimenomaan asteroidi. Nasan mukaan kappaleella oli ilmakehään saapuessa läpimittaa peräti 17 metriä."

Hei, en ole uutisoinnissa huomannut kommentteja koskien sitä, että olisiko tutkijoiden pitänyt havaita se jo ennakkoon, ja osata varoittaa siitä?

Kyselee maallikko, mutta avaruudesta kovasti kiinnostunut Latimeria ensimmäisessä viestissään

Avaruudessa on paljon kappaleita. Miljoonia. Mitä pienempiä, niin sen enemmän niitä on. Ja lisäksi mitä pienempiä niin sen vaikeampia havaittavia ne ovat. Joten rajallisilla resursseilla ei kaikkia yksinkertaisesti voida huomata. Isoimmat kappaleet on suurin piirtein löydetty ja niiden radat tunnetaan hyvin, mutta se ei tarkoita etteikö jokin yksittäinen kappale voisi tulla ns. puskan takaa.

Kysymyksesi sanamuoto on vähän outo. Yritätkö miettiä että voisiko tapahtumalle löytyä syyllinen, vai että median pitäisi aktiivisesti etsiä syyllistä, vai pohditko vain että olisiko parhaassa tapauksessa kappale voitu huomata etukäteen?

Vastaus kysymykseesi on mielestäni ei: tutkijoiden ei olisi pitänyt (= ei ollut vaadittavaa) havaita sitä ennakkoon. Ja vastaus on myös kyllä: tutkijoiden olisi pitänyt (= olisi ollut toivottavaa) havaita kappale ennakkoon. Tutkijat olisivat kyllä ehkä voineet havaita sen ennakkoon. Jos vain olisi satuttu katsomaan oikealla laitteella oikeaan suuntaan oikeaan aikaan. Mutta kun ei katsottu.

Jarmo

Moderaattori: Tämän viestiketjun voisi siirtää tuonne "Meteorit ja meteoriitit" -alueelle, kun siellä on jo aiheesta ketju.

Tässä vaiheessa on aika mahdotonta sanoa mihin kategoriaan kappale kuului ennen törmäystä. Eli asteroidiksi nimittäminen on ennenaikaista. Komeetan, asteroidin, sekä edellisistä tai muualta peräisin olevan meteoroidin välillä ei ole mitään selvää rajaa. Ne voivat jopa "muuttua" sopivissa tilanteissa toisikseen. Ja lisäksi törmääjän maahan tippuneita palasia ei ole vielä tutkittu, joten ei tiedetä mistä materiaalista on kyse.

Jarmo

Taisi olla pari tuntia putoamisesta kun ebayn ensimmäinen ilmoitus tehtiin. Tiedä sitten miten siellä ihmiset toimii.

Melko pian putoamisen jälkeen tuli infoa että kolme putoamispaikkaa on löydetty. Näistä infoa on tullut vain siitä jäällä olevasta aukosta. Voisikohan olla niin että muut alueet on eristetty innokkaiden etsijöiden varalta ja niistä infotaan vasta kun materiaali on saatu "turvaan"? Tästä on tullut varmasti paljon tavaraa maahan ja venäjällä löytäjä saa pitää, vai?

Tuossa jättövanassa on näkyvästi punaisia sävyjä jotka eivät johdu pelkästään nousevasta auringosta. Onkohan se rautaa vai jotain muuta? Kesällä pohjanmaan päivätulipallo jätti jälkeensä punertavaa pyrstöä. Itse en havainnut jättövanaa eikä kaverinikaan joka sattumalta oli lentoradan alla. Mitkähän tekijät siihen vaikuttaa? Voisi olettaa että rautameteoriitti jättää palaessaan toisenlaista vanaa kuin kivi?

Tuossa venäjän tapauksessa jättövana jää hienosti palamaan siinä leimahduskohdasta vielä hyvin pitkään. Voisi varmaan olettaa että myös siitä kohdasta on saattanut sataa jonkunlainen "kuuro" pienempää palasta?

Onkohan siitä sinkkitehtaasta tarkempaa tietoa? Onkohan sortunut pelkästä paineaallosta vai onko tehtaan sisällä tapahtunut sen seurauksena jokin räjähdys? On melko ihme ettei siellä ole tullut henkilövahinkoja. Isäni on ollut siinä tehtaassa töissäkin ja siksi se erityisesti kiinnostaisi.

Tietääkseni yhtään varmistettu meteoriittilöytöä tulipalloon liittyen ei vielä ole tehty. Mutta tiedä vaikka olisi jo löytynyt, sillä tutkijat tai rahanahneet löytäjät kenties haluavat pitävät löydön salassa liian uteliailta kunnes riittävästi materiaalia on saatu talteen.

Tuossa oli tietoa että kaikkien kolmen väitetyn putoamispaikan tutkinnat ovat lopetettu tuloksettomina. Joten pitänee odotella että meteoriitti löytyy.

Tuosta on varmasti tullut merkittävä määrä kappaleita alas. Mutta ne eivät ehkä ole niin suuria kuin odotetaan. Oma veikkaukseni päämassasta on muutama sata kiloa, maksimissaan tonni. Sitten on pienempiä kappaleita useampia. Voi olla ainakin yksi muutaman kymmenen kilon kappale. Eräässä videossa näkyy ainakin 8 palasta pääkappaleen lisäksi hajoamisen jälkeen. Niistä yksi on ehkä hiukan isompi kuin loput. Rajussa hajoamisessa, siitä tulipallon kirkkaimmassa vaiheessa mistä jää paksuin pilvi, on myös luultavasti tullut alas kappaleita, mutta pieniä. Valtaosa hajoamisessa irronneista kappaleista luultavasti tuhoutui saman tien. Myös huomattava osa kappaleen massasta tuhoutui siinä yhteydessä. Myös valtaosa energiasta vapautui siinä. Tulipallo säteilee valona vain prosentin luokkaa vapautuvasta energiasta.

Taivaalle jäävän pilven punaisella värillä tuskin on mitään tekemistä koostumuksen kanssa. Eri värisävyjä näkyy noissa jättövanoissa yleisesti. Ne on kai yleensä tulkittu johtuvat valon siroamisesta pilven muodostamista partikkeleista, eli väri riippuu partikkelien koosta.

Aika paljon joutuu arvelemaan ja veikkailemaan kaikenlaista kun tuommoiset tapaukset ovat harvinaisia, ihme on jos ei lähipäivinä ala löytyä edes jotain kappaleita meteoriitista.

Lainaus käyttäjältä: Latimeria - 17.02.2013, 00:29:10
..
Hei, en ole uutisoinnissa huomannut kommentteja koskien sitä, että olisiko tutkijoiden pitänyt havaita se jo ennakkoon, ja osata varoittaa siitä?
..

Tähän jo Jarmo laittoi oman kommenttinsa. Totean vielä että tämä lähestyi maapalloa melko lailla auringon suunnasta suuntaa-antavasti noin 15 astetta "ylävasemmalta" aurinkoon nähden jos kansanomiaseti sanotaan täältä pohjolasta katsoen.

Ei noin läheltä auringin suuntaa voisi ainakaan noin pientä havaita eikä voida "päivystää".
On yleisesti tunnettu että mudostavat pulman tuollaiset.

Esko

Mites nuo tutka systeemit. Eikös niillä voi seurata jopa pienen mutterin kokoisia kappaleita ja varoittaa esim. ISSää uhkaavasta törmäyksestä. Miten kauas nuo voivat avaruutta valvoa?

Lainaus käyttäjältä: Jarmo - 17.02.2013, 00:58:25

...Kysymyksesi sanamuoto on vähän outo. Yritätkö miettiä että voisiko tapahtumalle löytyä syyllinen, vai että median pitäisi aktiivisesti etsiä syyllistä, vai pohditko vain että olisiko parhaassa tapauksessa kappale voitu huomata etukäteen?

Vastaus kysymykseesi on mielestäni ei: tutkijoiden ei olisi pitänyt (= ei ollut vaadittavaa) havaita sitä ennakkoon. Ja vastaus on myös kyllä: tutkijoiden olisi pitänyt (= olisi ollut toivottavaa) havaita kappale ennakkoon. Tutkijat olisivat kyllä ehkä voineet havaita sen ennakkoon. Jos vain olisi satuttu katsomaan oikealla laitteella oikeaan suuntaan oikeaan aikaan. Mutta kun ei katsottu.

Jarmo

Jarmo, viimeinen oletuksesi osui nappiin. En ole sensaatiohakuinen ja syyllistä etsivä. Eihän sellaista tietenkään olekaan tässä tapauksessa.

Kysymykseni voisin nyt muotoilla jälkiviisaasti, ja väärinkäsitysten välttämiseksi:

"Olisiko tuo möhkäle voinut löytyä avaruudesta mitenkään jo ennen iskeytymistään maan ilmakehään?"

Tähän sainkin jo vastauksesi, kiitos siitä.

Joku esim Wise -teleskooppi, ja vastaavanlaiset sellaiset etsi/etsivät uupumatta 24H ja 365vrk/v uhkia avaruudesta, mutta silti puskista tullaan, kuten totesitkin. C'est la vie

Lainaus käyttäjältä: Latimeria - 17.02.2013, 19:01:30
Joku esim Wise -teleskooppi, ja vastaavanlaiset sellaiset etsi/etsivät uupumatta 24H ja 365vrk/v uhkia avaruudesta, mutta silti puskista tullaan, kuten totesitkin. C'est la vie [/color]

Ongelma on moninainen. Yksi laite ei pysty katsomaan kaikkiin suuntiin, koska sillä on aina hyvin rajoitettu tutkimussektori. WISEn katseluala oli ~50 kulmaminuuttia, erotuskyky kymmenyksen siitä taas 6 kulmasekuntia. Vertailun vuoksi: taivaanpalloon mahtuu ~41000 neliöastetta, johin jokaiseen mahtuisi 4-5 täysikuuta. Koita siinä sitten pitää silmällä jokaista pistettä koko ajan... varsinkin nykyisillä resursseilla.

Kiertoradalla laitteilla on lisäksi ongelmana että alla on iso kivipallo estämässä näkyvyyttä siihen suuntaan. Ja törmäävät kappaleet voivat tulla erittäin vaikeasti havaittavasta suunnasta, kuten Esko mainitsi. Lisäksi varsinkin pienet kappaleet voivat muuttaa rataansa helposti lähiohituksissa muiden kanssa. Joten ei välttämättä olisi ollut mitään hyötyä vaikka WISE olisi toiminta-aikanaan skannannut taivaan siltä radalta millä tuo kappale nyt törmätessään oli. Rata on voinut muuttua rankasti.

Jarmo

Edit: Hups, WISE:n erotuskyky olikin hieman parempi kuin ensin muistin. Mitäs pienistä mittakaavavirheistä... :rolleyes: Mutta korjasin silti.

http://en.rian.ru/russia/20130217/179531203.html
Ensimmäinen vakuuttavampi uutinen että olisi meteoriittiainesta löytynyt. Tavan kondriitti. Kappaleita siitä avannon ympäriltä.

Tuossa linkissä on kuva mustasta kivestä, joka tosiaan vaikuttaisi kondriitilta.

Lainaus käyttäjältä: pepa - 17.02.2013, 18:26:26
Mites nuo tutka systeemit. Eikös niillä voi seurata jopa pienen mutterin kokoisia kappaleita ja varoittaa esim. ISSää uhkaavasta törmäyksestä. Miten kauas nuo voivat avaruutta valvoa?

Tutka (siis radioheijastukset) toimivat kyllä kauaskin, mutta jotta heijastunut signaali voidaan erottaa kohinasta, on kohteen periaatteessa oltava sitä heijastavampi (yleisesti ottaen = isompi) mitä kauempana sitä havaitaan.   ISS:n rata on lähellä, n. 400km korkeudella, joten pienemmistäkin kappaleista voidaan saada käyttökelpoinen heijastus.  En yhtään tiedä kuinka paljon seuraava arvio pitää vettä, luultavasti vähänlaisesti, mutta kokeillaanpa silti:

Kilometri-kokoluokan asteroidia Toutatista (http://en.wikipedia.org/wiki/4179_Toutatis) on kuvattu paljon tutkalla.  Edellisellä lähiohituksella, joulukuun 12. 2012, siitä saatiin kuvia (http://echo.jpl.nasa.gov/asteroids/Toutatis2012/Toutatis2012_planning.html) Goldstonen tutkajärjestelmällä  (http://en.wikipedia.org/wiki/Goldstone_Deep_Space_Communications_Complex) (joka on planeettamme parhaimmistoa) n. 4m/pikseli resoluutiolla asteroidin ollessa n. 7 000 000 km etäisyydellä.  Tällä resoluutiolla Tseljabinskin asteroidista (tulonopeus n. 18km/s) olisi siis periaatteessa voitu tehdä sekä löytö että kokoarvio n. 7*10⁶km/18km/s = 388888s ~ 108h = 4.5vrk ennen tapahtumaa.  Jos siis olisi satuttu katsomaan oikeaan suuntaan.  Tämä on periaatteessa riittävän varhain kohteen radan ja jopa lopullisen törmäysalueen arvioinnin valmistumiseksi ehkä n. 1-2vrk ennen osumaa (tarkkaa rataa varten tarvitaan useampi havainto, ja näiden välillä täytyy kulua vähän aikaa).  Evakuointia ei ehkä olisi ehditty järjestää, mutta asukkaita olisi voitu neuvoa pysyttelemään sisätiloissa ja pois ikkunoiden äärestä.  Jos nyt sitten eivät olisi aloittaneet ilmoituksen kuultuaan joukkopakoa alueelta, mikä olisi kenties voinut aiheuttaa isompia ongelmia kuin lasinsirpaleet.

Heti pieni korjaus vai mikä hox tämä on: Sudanin meteori (http://en.wikipedia.org/wiki/2008_TC3) löydettiin vain 20h ennen osumaa.  Kukahan tietäisi tai googlaisi kuinka putoamiskohdan ennusteen tarkkuus muuttui seuraavien tuntien aikana?
Edit2: en nyt millään kykene matkaväsymykseltäni selvittämään mikä  tämä artikkelin (http://www.wired.com/wiredscience/2008/10/meteor-predicte/) julkaisuajankohta (UTC) on, mutta kaikitenkin tarkkuuteen "tippuu Sudaniin" ehdittiin hyvissä ajoin.  Öitä  :rolleyes:

Käsittääkseni ei ole yhtään uskottavasti dokumentoitua tapausta, jossa ihminen olisi kuollut meteoriitin takia. Siis saldo on pyöreä nolla.  Jonkun kattavan valvontasysteemin kustantaminen näillä perusteilla kuulostaa lievästi ilmaistuna hätävarjelun liioittelulta, ja varsinkin, kun pelkällä valvonnalla ei pitkälle pötkitä  Sitten pitäisi "uhka" joko torjua tai evakuoida väestö kymmenien tuhansien neliökilometrien alueelta muutamassa tunnissa.  Väitän, että nopeasti toteutetusta evakuoninista aiheutuu enemmän uhreja ja kärsimystä.

Voin olla väärässäkin, mutta ei se muuta miksikään loppupäätelmää.  Rajallisille resursseille on parempia ja kustannustehokkaampia  käyttökohteita.

Samaa mieltä valvonta-asian kanssa. Tärkeintä on löytää PHA-kohteet, jotka aiheuttavat suurta välitöntä tuhoa. Tässä oli kyseessä välillinen tuho, jonka mahdollisti se, että ihmiset ehtivät "hakeutua" vaaraan eli tultiin ikkunoille katselemaan, suurten rakennusten pihoille ikkunoiden alle yms. koska tulevaa vaaraa ei osattu tiedostaa. Jos halutaan kaikki pienetkin kappaleet saada äkkiä tunnetetuksi ja jatkuva valvonta päälle on se aikamoinen vaatimus, samalla kun Suomessakin menehtyy ihmisiä liikenteessä lähes päivittäin ja nykyään jatkuvasti huonomman teiden kunnossapidon vuoksi (auraus)
Tämä vaan esimerkkinä.

Tunguskan tapauksessa taisi oikeasti tulla kuolonuhreja palovammoista johtuen, mutta noin vanha tapahtuma ei välttämättä ole kovin hyvin dokumentoitu?
J-P

Onneksi oli kiveä. Metallinen olisi tehnyt jo jonkinkokoisen kuopan...

Iltasanomilla video jossa näkyy noita kappaleita enemmän.
http://www.iltasanomat.fi/tiede/art-1288541045376.html

Jarmo

Noissa lähikuvissahan voi kuvitella jo näkevänsä kondruleitakin! Jeejee.

Venäjää osaamattomana kyselen että oliko tuossa lehdistötilaisuudessa kyse siitä AD14:stä vai molemmista? Ja siinä missä mitaliukkeli aivan lopussa osoitteli valkokangasta niin asteroidi lieni se oikealta vasemmalle mennyt eikä ylhäältä alas tulleet muodostelmalentäjät?

Jarmo

Lainaus käyttäjältä: Jarmo - 18.02.2013, 15:24:04
Noissa lähikuvissahan voi kuvitella jo näkevänsä kondruleitakin! Jeejee.

Jarmo

Saattaa tosiaan olla että siinä näkyisi muutama kondri. Siinä tapauksessa voisi olla L4. Tai Bjurbölen tavoin L/LL4? Näyttää ainakin yhtä murenevalta kuin Bjurböle.  Mutta odotellaan rauhassa kunnollisia laboratoriotuloksia. Ne vievät oman aikansa.

Emily Lakdawalla twiittasi yhdestä simppelistä ratalaskusta:
https://twitter.com/elakdawalla/status/302848588524957696 (https://twitter.com/elakdawalla/status/302848588524957696)
eli sivusta
http://ogleearth.com/2013/02/reconstructing-the-chelyabinsk-meteors-path-with-google-earth-youtube-and-high-school-math/ (http://ogleearth.com/2013/02/reconstructing-the-chelyabinsk-meteors-path-with-google-earth-youtube-and-high-school-math/)

Lainaus käyttäjältä: Jarmo Moilanen - 17.02.2013, 10:29:47

Taivaalle jäävän pilven punaisella värillä tuskin on mitään tekemistä koostumuksen kanssa. Eri värisävyjä näkyy noissa jättövanoissa yleisesti. Ne on kai yleensä tulkittu johtuvat valon siroamisesta pilven muodostamista partikkeleista, eli väri riippuu partikkelien koosta.

Terve vaan kaikille ja heti nipotus-maximus ekalla viestillä - se pilven punainen väri on palanutta ilmakehää, eli typpidioksidia. Kun tuo energiamäärä puretaan muutamassa sekunnissa niin lämpötila on ollut varmasti miljoonia asteita parhaimmillaan. Siinä typpi hapettuu. (http://en.wikipedia.org/wiki/Nitrogen_dioxide)

LainaaNitrogen dioxide is also produced by atmospheric nuclear tests, and is responsible for the reddish colour of mushroom clouds

Olen myös hyvin vakuuttunut että tuossa on tapahtunut ilmakehän fuusiota koska loppuhuipennus päättyi välähdykseen ja lämpöaaltoon mitä ei mielestäni pelkkä kappaleen räjähdys saa aikaan. Samoin "metallin maku suussa" suoraan allaolevien kuvaamana antaa viitettä siitä että taivaalta on tullut muutakin kuin valoa niskaan. Googlaa "radiation poisoning metal taste" niin viitettä asiaan on että vaaditaan ionisoivaa säteilyä että saadaan tämä efekti aikaan. En usko siihen että paikallinen väestö fuulaisi tässä asiassa.

Minulta kesti kyllä hetken uskoa että joku 17m halkaisijaltaan oleva kappale voisi painaa kymmenen tuhatta tonnia. Laskeskelin sitten huvikseni 17m halkaisijaltaan olevan pallon tilavuuden, hitto sehän on kaksi puoli tuhatta kuutiometriä! Silloin tuolla massalla tiheys olisi ~4000kg/m3, eli ~3/5 raudan tiheydestä. Eipä tuo tietty mikään pallo ollut, muodosta tuskin saadaan koskaan selvää mutta aikamoinen järkäle.

Huvittaa pohtia että jos tulokulma olisi ollut pystysuora nolla astetta niin tuo olisi losahtanut ilmakehästä läpi viidessä sekunnissa. Siinä olisi kyllä dashcamvideot voineet päätyä vähän raisumpaan loppuhuipennukseen, olisi tuo sitten tullut joko maanpinnalle ehjänä tai mosahtanut x-kilometrin korkeudessa. Lopputulos olisi ollut maahantörmäyksessä Ivy King luokkaa ja tuho olisi ollut maanpinnalla muutaman kilometrin säteellä samaa mitä ydinpommit saavat aikaan.

Oletan että ne Tunguskan fuusiolaskijat ovat jo laittaneet koneensa mallintamaan että kuinka paljon tuossa fuusioitui ilmakehää. Saas nähdä mimmoinen boostaava vaikutus sillä on.

Ensimmäiseksi postiksi heitit aikamoista läppää, mutta asiaa :laugh:
Mietin itsekin, että tässä kaikkien aikojen parhaiten dokumentoidun Asteroidin iskun tapauksessa on varmasti paljon opittavaa, mutta ehdit jo aloittaa ja siksi ihmettelyyn:
1. Mihin kohteen koon arviointi perustuu?
2. Kohteen nopeus on ilmeisen luotettava.
3. Kohteen putoamiskulma on ilmeisen luotettava.
4. Mihin kohteen massan arvio perustuu?
Näistä jäi siis pari epäselvää tekijää jäljelle. Ihmeteltävää:
Noin massiivisesta kappaleesta uskoisi tulevan paljon myös maanpinnalle:
- Onko massa-arvio pahasti väärin?
- Oliko kyseessä samalainen kun Kanadaan takavuosina pudonnut "höttöinen" kappale ja onko se Asteroideille yleisempi koostumus? Massa on siis oikea, mutta tiheys pieni, joka johtaa kappaleen totaalisen hajoamiseen ilmakehässä.
- Onko tulokulman vaikutus oleellinen tekijä?
- Vai molemmat?
- Johtaako tämä Tunguskan Asteroidin koon uudelleen arviointiin?

Toki löydettyjen kappaleiden tutkimus on vasta alussa, mutta mielenkiintoista sitä on seurata.
J-P

Sivusta seuranneena:

Lainaus käyttäjältä: Tuomas Huovinen - 18.02.2013, 18:20:12
Olen myös hyvin vakuuttunut että tuossa on tapahtunut ilmakehän fuusiota koska loppuhuipennus päättyi välähdykseen ja lämpöaaltoon mitä ei mielestäni pelkkä kappaleen räjähdys saa aikaan. Samoin "metallin maku suussa" suoraan allaolevien kuvaamana antaa viitettä siitä että taivaalta on tullut muutakin kuin valoa niskaan. Googlaa "radiation poisoning metal taste" niin viitettä asiaan on että vaaditaan ionisoivaa säteilyä että saadaan tämä efekti aikaan. En usko siihen että paikallinen väestö fuulaisi tässä asiassa.

Tuosta ilmakekehän fuusiosta en tiedä mitään - luulin että se onnistuu vedyllä..
Mutta metallin makua saattoi sataa taivaalta, tuon videon jossain 2:17 kohdalla alkaa paksuimmasta pilvestä pikkuhiljaa satamaan pölyä alas..
http://www.youtube.com/watch?v=iwkKvLf3fZE&feature=endscreen&NR=1

Niin ja vapautunutta energiaa saadaan varmaan mallinnettua tulipallon pamausten aiheuttamien seismisten tärähdysten voimakkuuksista. Lienee hyvin kalibroitua dataa olemassa ilmakehässä tehdyistä ydinräjäytyksistä. Ja kun vaadittava energiamäärä tiedetään, sekä kappaleen nopeus, siitä voitaneen laskeskella tarvittava massa joka vapauttaa ko. määrän energiaa jarruttaessa 18km/sek nopeudesta muutamassa sekunnissa nollaan.

Siis luulen - onneksi joku osaa nuo laskeskella, mutta mukava näitä on pohdiskella..

Vedyn fuusio vaatii noin 10 miljoonaa kelviniä ja vastaavan paineen kuin on auringon ytimessä. Muut raskaammat alkuaineet vaativat huimasti korkeampia lämpötiloja joten minkäänlaisesta fuusiosta ei voi olla kyse.

Lainaus käyttäjältä: Tuomas Huovinen - 18.02.2013, 18:20:12
Olen myös hyvin vakuuttunut että tuossa on tapahtunut ilmakehän fuusiota

No mihinkäs se fuusiossa vapautunut energia sitten hävisi?  :rolleyes:

Punaisessa hehkussa voi sironnan lisäksi olla mukana ionisaatiosta seuraavaa emissiota.

Lainaus käyttäjältä: kimmopaasiala - 18.02.2013, 19:40:39
Vedyn fuusio vaatii noin 10 miljoonaa kelviniä ja vastaavan paineen kuin on auringon ytimessä. Muut raskaammat alkuaineet vaativat huimasti korkeampia lämpötiloja joten minkäänlaisesta fuusiosta ei voi olla kyse.

Joo, tuo on kyllä totta että tuskin happi-typpi ilmakehä piittaa vielä tuollaisesta. Siltikin olen odottavalla kannalla tuon fuusion suhteen, en itse tyrmää sen mahdollisuutta. Tässä oli yksi niistä papereista joissa viitattiin Tunguskan fuusiomahdollisuuteen. (http://www.physics.purdue.edu/people/faculty/yekim/1908_Tunguska_Kim.pdf)  Toivottavasti tähän saataisiin nyt lisää valoa tapauksen johdosta.

LainaaPaikalliset kuvailivat paineaaltoa kuumaksi ja sanoivat metallin maun pysyneen suussa pitkään ja kännykkäyhteyksien katkenneen.

Tämä kyllä mätsää tosi hyvin siihen että jostain tulee ionisoivaa säteilyä. Pelkällä lämmöllä ja valolla ei saada makunystyröitä sekaisin, eikä mikään aine sada 30-50km korkeudesta samalla niskaan kun valo ja lämpö saavuttavat kohteen. Radioyhteyksien katkeaminen on kyllä mahdollista pelkän kitkan voimallakin, noilla lämpötiloilla tulee EMP-vaikutus vaikka atomit pysyisivätkin erillään.

Laskeuman sataminen maahan asti kestää tunteja ja tuulet veivät sen satelliittikuvien perusteella Kazakhstanin suuntaan. En siis usko että paikalliset olisivat saaneet laskeumasta sitä metallin makua suuhunsa. Näyttää vielä siltä että laskeuma meni Semipalatinskin suuntaan missä on neukut on testanneet ydinpommejaan. Sieltä otetuista näytteistä ei varmasti selviä mitään. :(

Silti, voihan tuo makuelämys olla jotain muutakin.

Sandia oli se lafka joka simuloi Tungusgaa ja yllättäen siellä on yksi animaatio (http://www.sandia.gov/videos2007/2007-6514Pavmag-tun3.mpg) jossa lähestymiskulma on lähes sama (35 astetta) kuin tässäkin. Animaatiosta näkee hyvin paineaaltojen etenemisen, eli sen miksi Ural-videoissa kuuluu ekan ison pamauksen jälkeen pienempiä pamauksia.

Lainaus käyttäjältä: Tuomas Huovinen - 18.02.2013, 20:52:51
Joo, tuo on kyllä totta että tuskin happi-typpi ilmakehä piittaa vielä tuollaisesta. Siltikin olen odottavalla kannalla tuon fuusion suhteen, en itse tyrmää sen mahdollisuutta.

On se kyllä vähän vaikea niellä ... jos mikään yksittäinen kohta saavuttaisikin fuusion vaatimat olosuhteet, niin ympärillä on yllinkyllin lämpökylpyä johon ne olosuhteet saman tien dissipoituu.  En kiistä yksittäisten atomiydinten fuusioitumisen mahdollisuutta, mutta mitään merkittävää energiantuotantoa on vaikea kuvitella.  Pitääpä kuitenkin lukaista tuo linkkaamasi paperi.   Minusta nuo on kuitenkin ihan tarpeeksi kiusallisia ilman fuusiotakin :laugh:

Edit: luin jutun, ei siinä minun mielestäni kovin (tai ollenkaan) vakuuttavaa keissiä oltu rakennettu, pikemminkin runsaalla jossittelulla päästy sanomaan että ilman parempaa tietoa ei täysin voida kiistäkään.  En kuitenkaan ole kelvollinen arvioimaan esim. päättelyn tärkeimmän keppihevosen, "quantum plasma nuclear physics":n merkittävyyttä (tai edes merkitystä).

Lainaa
Tämä kyllä mätsää tosi hyvin siihen että jostain tulee ionisoivaa säteilyä. Pelkällä lämmöllä ja valolla ei saada makunystyröitä sekaisin,

Onko siellä ihan yleisemminkin puhuttu metallin mausta?  Itse olen nähnyt yhden kommentin.  Jos hän on ainoa, tai yksi tuhannesta, olisi hyvä tietää mahdollinen bias, eli että oliko tyyppi kenties lähtökohtaisesti sitä mieltä että näki ydinräjähdyksen tms., jolloin kuvailut havainnosta kenties ovat pikemminkin kuvauksia aiemmin luetusta.

Lainaa
Laskeuman sataminen maahan asti

Miksipä meteori-peräisestä  fuusiosta sataisi laskeumaa?  Fuusiopommeista sitä tulee, koska samalla räjäytetään kohtuullinen määrä raskaita ytimiä (fissiopommissa, joka toimii fuusion sytyttimenä).
Ilman erityistä syytä törmääjän raskaiden ytimien pitoisuudet ja rikastumisaste täytynee olettaa "luonnollisiksi".

Lainaa
Sandia oli se lafka joka simuloi Tungusgaa ja yllättäen siellä on yksi animaatio (http://www.sandia.gov/videos2007/2007-6514Pavmag-tun3.mpg) jossa lähestymiskulma on lähes sama (35 astetta) kuin tässäkin. Animaatiosta näkee hyvin paineaaltojen etenemisen, eli sen miksi Ural-videoissa kuuluu ekan ison pamauksen jälkeen pienempiä pamauksia.

Hieno!  35 astetta on kuitenkin aivan eri kuin 20.  Löytyykö tuohon kuvatekstiä?

Otetaanpas pieni hyppäys taaksepäin ja tutkitaan todisteita. Tuomaksen analyysissä on aika monta epävarmaa asiaa ja aika hirmuisen pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

• Metallin maku: Missä, milloin ja kuinka moni raportti kertoo tästä havainnosta? Millaisella paikalla havaitsijat olivat? Entäpä missä vaiheessa tapahtumaa? Ennen vai jälkeen kun ikkunoita ja rakennusten pintoja ja muuta hajosi kaupungilla levittäen ihan varmasti tavaraa ympäriinsä? Vai kenties siinä vaiheessa kun hajonneen meteoripölyä alkoi satelemaan maahan? Tai voisiko olla, että havainto (jos se edes oli tosi) johtuu siitä, että ollaan isossa teollisuuskaupungissa, ja havaitsija alkoi todella epätavallisen tapahtuman jälkeen havainnoimaan kaikkea outoa tietoisesti?
• Kännyköiden kuulumattomuus voi johtua monesta asiasta. Esimerkiksi linkkimasto voi vaurioitua paineeaallosta. Ja useiden kännyköiden yhtaikainen käyttö voi ylikuormittaa verkot helposti. Lisäksi ionisoivaa säteilyä saa ymmärtääkseni aikaan kuumassa (en tosin osaa suoralta kädeltä sanoa kuinka mistä lämpötilasta puhuttaisiin).
• Kuinka tässä esitetyssä ydinräjähdyksessä ei sattunut syntymään elektromagneettista pulssia joka aiheuttaisi kaikenmoisen elektroniikan häiriöitä?
• Mistä mainittu (ja ymmärtääkseni havaitsematon) radioaktiivinen laskeuma tulee?
• Mistä syntyy riittävä lämpötila fuusioon? Mikä fuusioituu?

Olisi kiva jos noihin saisi vastauksia muutenkin kuin mututuntumalla, pliis. Osaan toki vastattiin sillävälin kun kirjoitin tätä, mutta ovat silti valideja pointteja.

Ei tarvita mystisiä asioita selittämään yksinkertaisia ilmiöitä. En väitä etteikö esitetty voisi olla totta, mutta tarvitaan aika hirmuisen paljon enemmän todisteita jotta ydinräjähdysidea on yhtä varteenotettava hypoteesi kuin muut, normaalimmat. Occamin partaveitsi.

Jarmo

Lainaus käyttäjältä: Tuomas Huovinen - 18.02.2013, 18:20:12
Terve vaan kaikille ja heti nipotus-maximus ekalla viestillä - se pilven punainen väri on palanutta ilmakehää, eli typpidioksidia. Kun tuo energiamäärä puretaan muutamassa sekunnissa niin lämpötila on ollut varmasti miljoonia asteita parhaimmillaan. Siinä typpi hapettuu. (http://en.wikipedia.org/wiki/Nitrogen_dioxide)

Olen myös hyvin vakuuttunut että tuossa on tapahtunut ilmakehän fuusiota koska loppuhuipennus päättyi välähdykseen ja lämpöaaltoon mitä ei mielestäni pelkkä kappaleen räjähdys saa aikaan. Samoin "metallin maku suussa" suoraan allaolevien kuvaamana antaa viitettä siitä että taivaalta on tullut muutakin kuin valoa niskaan. Googlaa "radiation poisoning metal taste" niin viitettä asiaan on että vaaditaan ionisoivaa säteilyä että saadaan tämä efekti aikaan. En usko siihen että paikallinen väestö fuulaisi tässä asiassa.

Ei nouse lämpö miljooniin asteisiin. Tulipalloissa yleensä lämpötila ylittää 6000 astetta. Korkeimmillaan, kuten tässä tapauksessa, lämpö nousee useisiin kymmeniin tuhansiin asteisiin. Eli on paljon kuumempi kuin auringon näkyvä pinta. Fuusio vaatiin miljoonien asteiden lämpötiloja eikä niitä tuossa saavuteta.

Kappaleen etupuolen shokkipaineessa ilmakehän kaasut ionisoituvat eli happi- (O2) ja typpimolekyylit (N2) hajoavat yksittäisiksi atomeiksi eli happi- ja typpi-ioneiksi. Toisin sanoen syntyy plasmaa. Lämpötila sulattaa kappaleen pinnan ja tämä sula hapettuu erittäin tehokkaasti tässä prosessissa. Mikä muodostaa mm. rautaoksidia ja sen takia meteoriitin sulamiskuori on musta. Sulamiskuori koostuu rautaoksideista ja silikaattisulasta.

Plasman muodostamat atomit yhtyvät taas happi ja typpimolekyyleiksi kappaleen takana paineen (ja lämmön) laskiessa rekompinaation kautta, mutta se ei ole sama asia kuin fuusio. Rekompinaatiossa vapautuu energiaa fotoneina eli huomattava osa tulipallon valosta syntyy tästä reaktiosta.

Tässä on puhuttu paljon räjähdyksestä. Mielestäni tässä ei tapahtunut todellista räjähdystä. Siinä kirkkaammassa vaiheessa tapahtui vain katastrofaalinen hajoaminen. Kappale mureni lukemattomiin kappaleisiin. Isoimmat kappaleet jatkavat matkaa ja pöly sekä pienimmät kappaleet tuhoutuvat. Aina kun tähdenlennossa tai tulipallossa välähtää, se tarkoittaa kappaleen ilmanvastuksen kasvamista hajoamisen kautta. Osa hajoamisessa vapautuvasta energiasta menee paineaaltoon ja osa säteilyyn (lämpö ja valo).

Kappaleen räjähtäminen olisi ihan mahdollista tällaisessa tilanteessa. Niin kävin Tunguskassa. Mutta ei siihen tarvita mitään fuusioita tai muita ihmeellisyyksiä. Kappaleeseen syntyvä shokkiaallon tulee kasvaa todella suureksi (>100 GPa) ennenkuin kivi räjähtää. Tuosta paineesta kun kivi vapautuu, se ei palaudu enää alkuperäiseen lämpötilaan vaan siihen jäävä jäännöslämpötila on niin korkea että kivi kaasuuntuu. Kun kiinteä muuttuu kaasuksi, tilavuus moninkertaistuu silmänräpäyksessä -> räjähdys. Tässä kappaleen voimakas hajoaminen esti riittävän korkean paineen syntymisen. Kappaleen olisi pitänyt pysyä vielä kauemmin koossa räjähtääkseen.

Huomattava osa siitä pilvestä on pölyä ja sferuleita eli sulaneesta kiviaineksesta kiteytyneitä pallosia. Niiden sataminen maahan voi kestää päiviä ja saattaa pudota maahan hyvinkin kaukana tapahtumapaikkaa.

Lainaus käyttäjältä: Jarmo - 18.02.2013, 21:50:40
Otetaanpas pieni hyppäys taaksepäin ja tutkitaan todisteita. Tuomaksen analyysissä on aika monta epävarmaa asiaa ja aika hirmuisen pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

• Metallin maku: Missä, milloin ja kuinka moni raportti kertoo tästä havainnosta? Millaisella paikalla havaitsijat olivat? Entäpä missä vaiheessa tapahtumaa? Ennen vai jälkeen kun ikkunoita ja rakennusten pintoja ja muuta hajosi kaupungilla levittäen ihan varmasti tavaraa ympäriinsä? Vai kenties siinä vaiheessa kun hajonneen meteoripölyä alkoi satelemaan maahan? Tai voisiko olla, että havainto (jos se edes oli tosi) johtuu siitä, että ollaan isossa teollisuuskaupungissa, ja havaitsija alkoi todella epätavallisen tapahtuman jälkeen havainnoimaan kaikkea outoa tietoisesti?
• Kännyköiden kuulumattomuus voi johtua monesta asiasta. Esimerkiksi linkkimasto voi vaurioitua paineeaallosta. Ja useiden kännyköiden yhtaikainen käyttö voi ylikuormittaa verkot helposti. Lisäksi ionisoivaa säteilyä saa ymmärtääkseni aikaan kuumassa (en tosin osaa suoralta kädeltä sanoa kuinka mistä lämpötilasta puhuttaisiin).

Olisi kiva jos noihin saisi vastauksia muutenkin kuin mututuntumalla, pliis. Osaan toki vastattiin sillävälin kun kirjoitin tätä, mutta ovat silti valideja pointteja.

Ei tarvita mystisiä asioita selittämään yksinkertaisia ilmiöitä. En väitä etteikö esitetty voisi olla totta, mutta tarvitaan aika hirmuisen paljon enemmän todisteita jotta ydinräjähdysidea on yhtä varteenotettava hypoteesi kuin muut, normaalimmat. Occamin partaveitsi.

Jarmo

Metallin maku on mahdollista ihan neurologista syistä. On ihmisiä jotka aistivat asioita useammalla aistilla kerrallaan. Muistaakseni tätä kutsutaan synestesiaksi. Ihminen voi esim. musiikkia kuullessaan aistia värejä, makuja tai hajuja. Eikös tällä laulajalla, Diadralla, ollut diagnosoitu synestesia?

Kännyköiden kuulumattomuudesta oli jossain maininta että ihmiset käyttivät kännyköitä niin paljon että verkko yksinkertaisesti kaatui. Huomatkaa että alueen joka ikinen ihminen joka ei ollut suurinpiirtein kuollut, varmasti huomasi tuon tapahtuman! Ja jotku olivat todella peloissaan. Mitä ensimmäisenä teet? Otat selvää onko lähimmäisesi kunnossa.

Occamin partaveitsi on hyvä periaate.

Lainaus käyttäjältä: Jutte - 18.02.2013, 19:16:11
Ensimmäiseksi postiksi heitit aikamoista läppää, mutta asiaa :laugh:
Mietin itsekin, että tässä kaikkien aikojen parhaiten dokumentoidun Asteroidin iskun tapauksessa on varmasti paljon opittavaa, mutta ehdit jo aloittaa ja siksi ihmettelyyn:
1. Mihin kohteen koon arviointi perustuu?
4. Mihin kohteen massan arvio perustuu?
Näistä jäi siis pari epäselvää tekijää jäljelle. Ihmeteltävää:
Noin massiivisesta kappaleesta uskoisi tulevan paljon myös maanpinnalle:
- Onko massa-arvio pahasti väärin?
- Oliko kyseessä samalainen kun Kanadaan takavuosina pudonnut "höttöinen" kappale ja onko se Asteroideille yleisempi koostumus? Massa on siis oikea, mutta tiheys pieni, joka johtaa kappaleen totaalisen hajoamiseen ilmakehässä.
- Onko tulokulman vaikutus oleellinen tekijä?
- Vai molemmat?
- Johtaako tämä Tunguskan Asteroidin koon uudelleen arviointiin?

Toki löydettyjen kappaleiden tutkimus on vasta alussa, mutta mielenkiintoista sitä on seurata.
J-P

1. Kokoarvio perustuu massa-arvioon ja oletukseen kappaleen koostumuksesta. Tästä tapauksesta esitetyt kokoarviot 15-17 metriä perustuu oletukseen kivimeteoriitista. Yli 90% meteoriiteista on kivimeteoriitteja, joten ei ihme että oletus osui oikeaan ja löydetyt kappaleet ovat olleet kivimeteoriitteja. Kivimeteoriitin tiheys on luokkaa 3300 kg/m3.

4. Massa-arvio perustuu tapauksesta vapautuneeseen energiamäärään. On useitakin keinoja energian määrittämiseen. Nasan esittämä arvio perustuu infraääniasemien havaintoihin. Ne ovat aika luotettavia sillä asemat on alunperin perustettu valvomaan ydinkoekieltoa ja ne on hyvin kalibroitu. Toisin sanoen signaalin voimakkuudesta ja kestosta voidaan määrittää kokonaisenergia. Muistaakseni myös nopeus on mahdollista selvittää signaalista. Sitten voidaan laskea millainen kappale olisi voinut havainnot aiheuttaa. Aika hyvin kun lähin asema oli 6500 km päässä tapahtumapaikasta. Tapaus aiheutti myös 2,7 magnitudin maanjäristyksen (Tunguska aiheutti 5 magnitudin järistyksen, mikä oli yli 1000 kertainen energialtaan tähän verrattuna).

Massa- ja kokoarviot varmaan tarkentuvat myöhemmin kun aineistoja tarkastellaan kokonaisuutena. Mutta eiköhän se ole jo oikeaa kokoluokkaa.

Maanpinnalle yleensä näistä kappaleista tulee vain pieni osa. Suurin osa siitä tuhoutuu ablaatioprosessissa tulipallovaiheen aikana. Riippuu hyvin paljon koostumuksesta, nopeudesta ja tulokulmasta. Kyseessä oli kivimeteoriitti, joten hyvin paljon tavaraa jäi tulematta alas. Veikkaan että alas tuli ainakin satoja kiloja ellei jopa yli tonni. Valtaosa tästä massasta on pääkappaleessa (kenties siellä avannossa). Mutta tiedetään tapauksia joissa on ollut massiivinen tulipallo, mutta mitään ei ole löydetty. Nyrkkisääntö on, että tulevan kappaleen pitää olla ainakin jalkapallon kokoinen että siitä tulee jotain alas varmuudella. Toki pienemmätkin joskus selviävät alas. Tämä tuli 17-18 km/s. Se on oikein hyvä nopeus. Sillä nopeudella yleensä jotain selviää alas. Raja on noin 30 km/s. Sitä suuremmilla nopeuksilla suuretkin kappaleet tahtovat tuhoutua kokonaan. Loiva kulma on yleensä hyvä kappaleen selviämisen kannalta.

Tuskin aiheutaa muutoksia Tunguskan tulkintaan. Jotain täsmennyksiä ehkä. Tunguskan tapaustahan on vasta äskettäin arvioitu uudelleen simulaatioilla. Niiden mukaan kappale ja räjähdys olisi pienempi mitä aiemmin luultiin. Vanha arvio Tunguskan räjähdyksestä oli 10-15 Mt, mutta nyt ollaan sitä mieltä että n. 5 Mt voisi olla oikeampi. Se mitä ei ennen pystytty huomioida oli kappaleen suuren nopeuden vaikutus paineaaltoon ja tulipalloon.

Lainaus käyttäjältä: Jarmo Moilanen - 18.02.2013, 22:21:42
Kännyköiden kuulumattomuudesta oli jossain maininta että ihmiset käyttivät kännyköitä niin paljon että verkko yksinkertaisesti kaatui. Huomatkaa että alueen joka ikinen ihminen joka ei ollut suurinpiirtein kuollut, varmasti huomasi tuon tapahtuman! Ja jotku olivat todella peloissaan. Mitä ensimmäisenä teet? Otat selvää onko lähimmäisesi kunnossa.

Tuo kännykkäverkkojen kaatuminen on tosiaan niin päivän selvä juttu tällaisissa tapauksissa, että sen arvaa tapahtuvan jo etukäteen kun mikä tahansa mullistus sattuu. Helsingissäkin käy niin joka kerta kun suomi voittaa jotkut lätkäkisat (ei kovin usein) tai jotkut julkimot lauleskelevat kaivopuistossa (useammin). Ei tarvita mitään EMP:tä.

Lainaus käyttäjältä: Jarmo Moilanen - 18.02.2013, 23:12:03
Vanha arvio Tunguskan räjähdyksestä oli 10-15 Mt, mutta nyt ollaan sitä mieltä että n. 5 Mt voisi olla oikeampi.

Vielä fuusioon liittyen: yllä linkatussa artikkelissa kirjoittaja lähtee siitä että Tunguska oli 30Mt.  Eli siltäkin osin vähän hakemalla haetaan mahdollisuuksia fuusio-ajatukselle ... no, ehkä sen on parempi jo antaa maata rauhassa :->

Jokohan se avannon kappale on löydetty? Jotenkin outoa jos siellä ei ole käytössä isolla kelalla olevaa etsintä sukeltajille. Jos mutaa on n.1,5 metriä niin luulisi aika helposti löytyvän. Olisikohan jonkinlaisesta kaikuluotaimesta hyötyä? Olettaisin että jos jään läpi olisi mennyt jonkin vieraan valtion "esine" niin melko nopeaa se olisi sieltä avannon pohjalta löydetty. Voihan tuossa olla mahdollista että kappale on pieninä murusina mudassa eikä näin kovin helposti havaittavissa? Ehkäpä jollain imurilla olisi helppo haravoida mutaa.

Olenko ainoa, jonka mielestä meteoriitin tekemäksi väitetty avanto on liian siisti, täydellisen pyöreä ja teräväreunainen? Roisketta on suhteessa  avannon kokoon epäsuskottavan vähän. Minusta on ilmiselvää, että avanto on sahattu.

Voihan olla, että järven jäältä on löydetty jotakin, joka on yhdistetty meteoriin ja laskettu yhteen yksi omena ja yksi oranki ja saatu vastaukseksi toivottu tulos.  Sitten siihen on tehty riittävän iso reikä, jotta saadaan kotimaisissa valurautavarusteissa oleva sukeltaja mahtumaan...

Lainaus käyttäjältä: Astronautiskelija - 19.02.2013, 13:36:27
Olenko ainoa, jonka mielestä meteoriitin tekemäksi väitetty avanto on liian siisti, täydellisen pyöreä ja teräväreunainen? Roisketta on suhteessa  avannon kokoon epäsuskottavan vähän. Minusta on ilmiselvää, että avanto on sahattu.

Voihan olla, että järven jäältä on löydetty jotakin, joka on yhdistetty meteoriin ja laskettu yhteen yksi omena ja yksi oranki ja saatu vastaukseksi toivottu tulos.  Sitten siihen on tehty riittävän iso reikä, jotta saadaan kotimaisissa valurautavarusteissa oleva sukeltaja mahtumaan...

Et ole.

Minäkin olen epäuskoinen sen avannon suhtee kunnes jotain isoa löytyy sieltä. Olen tämän maininnut jo monessa yhteydessä. Avanto on paljon siistimpi kuin Bjurbölen avanto. Jään olisi pitänyt rikkoutua paljon laajemmalta alueelta ison kappaleen osuessa veteen. Keskellä pitäisi olla varsinainen avanto ja sen ympärillä säteittäinen ja rengasmainen rikkoutumisrakenne kun vesipatsas on ampunut ensin ylöspäin ja sitten alaspäin jäälle. Ihan samaan tapaan kuin Bjurbölessä tai kun ikkunanlasi hajoaa. Myöskään jään päällä ei näytä kunnon loiskahdusjälkiä ja jäänkappaleita on aika vähän. Tosin paikalta olevat kuvat eivät ole välttämättä olleet kaikkein parhaimpia asian tutkimiseen. Lisäksi ei ole tietoa veden syvyydestä. Sillä voi olla vaikutusta jään rikkoutumiseen.

Lisäksi meteoriitin kappaleet joita siltä järveltä on löydetty (eivät ilmeisesti ole kaikki siitä avannon läheltä) ovat pieniä ja lähes kauttaaltaan paksun sulamiskuoren peittämiä. Ne ovat siis irronneet pääkappaleesta jo korkealla. Niiden ei pitäisi olla noin loivasti tulleen kappaleen tapauksessa noin lähellä noin ison avannon tehnyttä kappaletta. Järvi on varmasti meteoriittikappaleiden putoamisellipsillä alustavien lentoratahahmotelmien perusteella, mutta pääkappaleiden olisi pitänyt lentää pieniä kappaleita selvästi pitemmälle. Mutta nämä eivät ole aina kovin selviä tapauksia, joskus pieniäkin kappaleita löytyy läheltä isoja kappaleita ja toisinaan massajakaumaa ei edes havaita putoamisellipsin alueella.

Joten odotellaan mitä avannosta löytyy ja lisää uutisia muista kappaleista. Tämän hetkinen veikkaukseni on että avannolla ei välttämättä ole tekemistä meteoriitin päämassan kanssa (nuotta-avanto?). Mutta en mene itseäni hirttämään sillä väitteellä. Meteoriittiavannoista kun on tasan tarkkaan vain yksi vertailukohta, Bjurbölen avanto. Joten ei voi sanoa mitään varmaa ennen kuin paikka on tutkittu kunnolla.

Toisaalta en myöskään haluaisi uskoa että joku on niin idiootti, että luulee pystyvänsä huijaamaan ketään pelkällä isolla avannolla ilman isoa meteoriittia. Mutta valitettavasti täällä kotimaassakin on tullut törmättyä useammankin kerran ihmisiin joiden mukaan maanpäältä kotoisin oleva graniittilohkare putosi taivaalta vain koska he sanovat niin.

Naamapalmu.

http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/20130219020061540_v0.shtml

"ohjukset" ovat tuulilasin heijastuksia. Laatujournalismia, tosiaan.
:realmad:

Lainaus käyttäjältä: Jarmo Moilanen - 19.02.2013, 14:16:19
Lisäksi ei ole tietoa veden syvyydestä. Sillä voi olla vaikutusta jään rikkoutumiseen.

Tai no. Wikipedian mukaan järven suurin syvyys on 12 metriä ja muista tiedoista voi laskea keskisyvyydeksi 7,7 metriä.

Lainaus käyttäjältä: MattiH - 19.02.2013, 15:45:22
Naamapalmu.

http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/20130219020061540_v0.shtml

"ohjukset" ovat tuulilasin heijastuksia. Laatujournalismia, tosiaan.
:realmad:

Jep. Ei paljon Iltalehden pojilla ja tytöillä päätä pakota kun tuommoisia juttuja tekevät.

Yritänpä minäkin kantaa korteni kekoon avantoasiassa. Tuiipallotyöryhmän sisäisessä viestinnässä olen kyllä jo yrttänyt kantaakin, ehkä useaankin otteeseen.

Ihan ensimmäisenä totean, että en mielessäni paljoakaan kuvittele kykeneväni sanomaan millaisen avannon oikeasti tekisi vaikka ajatuksistani tässä perässä kerronkin. Odotellaan faktoja, eiköhän niitä aikanaan tule.

Kun alkoi näyttää että se ground-track joka tapauksessa menisi ainakin likimain ko järven yli ja vieläpä voisi ainakin alustavasti pimeälento kohtuuhuvin sinne sopia, niin en kyllä päässyt irti ajatuksesta että silla EHKÄ HYVINKIN (ei ollenkaan varmaa) oli yteyttä putoavaan.

Kun olen noin puolen vuoden sisällä melkoisen paljon pohtinut millaisen jäljen maahan iskeymä voi tehdä, niin olen kyllä tullut mielestäni melko vahvasti siihen tulokseen, että ei ole niin sanottua mallijälkeä edes vakiotyyppisessä maa-aineessa. Tässä ei ole ajateltu hyvin pieniä eikä jättisuuria. Tästä ajatuksesta ei ole kovin pitkä matka siihen että myöskään ei olisi vakioavantoa. Tapaus Bjorbölen tiedän, mutta kuten sanoin voi olla että kävisi mallista tai sitten ei ollenkaan.

Seuraavassa edelleen spekuloin, minä tyyppistä ilmiötä arvelisin siinä voivan tapahtua. Tätä taas pohdin erään muutaman vuoden kotimaisen varsin oudon avantohavainnon tiimoilta. Tulipallotuöryhmän "vanhemmat" jäsenet tuntevat tapauksen. Voisin liittää kuvaakin (on ainakin puolikis toppiikia, mielestäni), jollisia ehkä(?) löytäisin joltain vanhemmalta tietokoneeltani, mutta eipä ole lupaa laittaa julkisuuteen. Kerron siitä hiukan, hypätkää yli joita ei kiinnosta.
Keskellä oli avanto (joka saattoi olla jo umpeen jäätynyt kun löytyi) ja sitä kiersi kaksi ilmeisen avantokeskistä eri säteistä suurisäteistä ympyrää, laajimman säteen ollessa muistaakseni parisenkymmentä meteiä ellei enemmän, ja kenties oli vielä viitteitä kolmannesta ulompana(?)  Ymyrät olivat selviä (ja varsin selvästi näkyviä) murtumalinjoja jotka olivat varsin siistejä ympyröitä, noin kuvista arvioiden. Näiden takia ko henkilö ei uskaltanut mennä lähelle keskiavantoa ja sen tarkempi muotokin jäi vähän epäselväksi matalan kuvauskulman ja olikohan osin jääklimppien takia. En tässä ollenkaan esitä, että se olisi meteoriitihavainto, mutta en sille muuta selitystä mielessäni löydä kuin että oli paineaaltojen muodostama, ilmeisen räjähdyksen vedessä ja ehkä ei ihan pohjassa koska taisi olle parikymmentä metriä syvällä paikalla. Ei päässyt kukaan tulipallotyöryhmästä käymään itse paikalla, vaikka sellaisesta jotain suunnitelmia olikin. Muistaakseni oli jäiden lähtö kevääällä aika pian edessä, ei ihan hetimiten kuitankaan, mutta aikataulujen kannalta.

Tähän (Venäjän) meteoriittiin kuvitteellisesti sovellettuna ( ja "sovitettuna" ajatuksella että avanto olisi siitä) , itse meteoroidi, nopeudella suuruusluokalleen 200 m/s menisi "kuin luoti" jään läpi. Ja iskeytyessän jäähän ja veteen saisi ( ko tiheyksilä olevalla väliaineella) aikaan dynaamisen pintapaineen luokkaa 200 kp/cm^2 neliödesimetrille tulisi tästä jo 20 000 kp/dm^2 paine (kansanomaisesti sanottun 20 tonnia, joskaan se ei ole painemitta, eikä edes voiman) ( Neliömetrille laskennallisesti 100 kertaa tuo voima, eli 2 miljoonaa kp, joskin tietysti vahvasti heikkenee laajetessaan). Eli suurista voimista on kyse, niin että jään omalla kiinteydellä ei liene paljoa tekemistä ihan suoraan kohdalla vaan ehkä pintakin käyttäytyy tietyn matkaa lähistöllä kuten veden pinta käyttäytyisi (katso perässä ammuskokeilusta, vaikken minä kuvaa voi liittääkää). Kun veteen paikallisesti tuollaisia paineita mudostuu, niin kaippa siitä lähtee painealtoja. Ne sitten heijastuvat mm pohjasta.
Jäässä itsessään lähtee ilmeisesti säteittäisesti aaltoliikeitä. Pitkittäinen ääniaalto lienee liian nopea seuraavan "tarkoitukseen", mutta ehkä pystysuuntainen poikittaisaaltoliike voisi(?) sopia siihen että jossain kohtaa keskustasta sattuisi vahvistamaan pohjasta tms tulevaa paineaaltoa (hkei noita jääaaltoja tässä "tarvittaisi", joka aiheuttaisi jäähän ehkä siistin ympyrämuoisen murtuman tai useampiakin (kuten kotimaisessa), ja sen sisältä ehkä helpoiten lentäisi myös rikkoutuneet jäät ulos, tai ehkä jo suoraan paineiden murskaamana.

Tässä yhteydessä on ollut mielessäni erään "tunnetun" foormin käyttäjän vuosia sitten ottamat hienot pysäytyskuvat veteen ammutuista ilmapistooliluodeista. Enpä osaa kunnolla sanoa miten hyvin nämä mallintaisivat meteori-iskeymää. Tarvisi varmaankin vertailla jotain "mallinusvakiota" tyyppiä Reynoldsin luku, joskaan ei juuri sitä ainakaan aaltomuodostuken kannalta, tuskin onkalonkaan.
Jos nyt potentiaalisesti oletetaan että voi skaalata tuollaisina tähän tapaukseen, niin jo syntyvä onkalon syvyys (ja laajeneiminen melko syvälläkin selvästi itse kohdetta laajemmaksi) kertonee että suurista vomista pinta-aloja kohti on kyse.
Voi olla vain puoliksi topiikkia astronomian alalla kyseiset, mutta minun mielestäni ei ole off topic, joten jos ko henkilö haluaa itse "ilmaantua" niin voisi laittaa näytille ainakin yhden kuvan, vaikkapa kuvan 4A, pienennettynä ehkä.
( En ole ihan varma ettikö täällä jossain jo olisi.)
Luulisin kiinnostavan useitakin, ja ehkä antaa jotain asiaan liittyvää pohdinta-ainesta. Meinasin jatkaa ajatuksia itse kuvasta, mutta jätän ainakin toistaiseksi.

Avannon viereltä raportoitiin heti löytyneen noita pieniä, jotka siis ilmesesti olivat meteoriittisiruja, niin (vaikka nyttemmin kuvatuista osa olisi muualtakin) jos ne sattumalta oli itsenäisesti siihen pudonneet, niin pitäisi kyllä järven jää olla "täynnä" sirpaleita (vaikka "erikoisten sattumien päivä" olikin). Sulamiskuorta fragmenteissa on paljon, mutta paljon on myös ihan tuoretta murtumapintaa.
Muuten "oletettavan" kokoisen putoaminen ko tuloreitiltä ei tapahtuisi ihan pystysuoraan (oikeasta koosta (ja myös muodosta ja asennoasta) riippuen voi olla kymmenkunta astetta poikkeava) joten ei välttämättä olisi ihan sinä avannon kohdalla. Ja kyllä sen olisi "pitänyt" vahvasti fragmentoitua (jäähän), veteen iskussa, mahdollisesti hyvyinkin paljon, tai sitten ei. Ihmeen hyvin Bjorbölen kesti "iskun".


Mutta odotellaan enemmän fakta-tietoa.  Kommentit tietysti ovat tervetulleita, mutta ehkä nyt ihan lähiaikoina en itse kovin tiiviisti "kykene osallistumaan" tähän keskusteluun.

Esko

Lainaus käyttäjältä: Jarmo Moilanen - 19.02.2013, 16:59:13
Jep. Ei paljon Iltalehden pojilla ja tytöillä päätä pakota kun tuommoisia juttuja tekevät.

Jep ja kun ajatellaan että esimerkiksi ballistiset ohjukset kulkevat n.  8km/s ja videossa olevat "ohjukset"  saavuttivat takaa-ajamalla 20km/s liikkuvan asteroidin...

Lainaus käyttäjältä: Esko Lyytinen - 19.02.2013, 18:04:48
Tässä yhteydessä on ollut mielessäni erään foormin käyttäjän vuosia sitten ottamat ...

Esko tarkoitti tätä kuvaa, ja sitä kuinka vesi nousee vasten ilmapistoolin luodin tulosuuntaa veteen iskeytyessä..
Iskun veteen/jäähän aiheuttama paine purkautuu osittain helpoimpaan suuntaan, joten tuollainen ehkä satojenkilojen kivenmurikka ei menisi ihan sukkana jään läpi, niin kuin Venäläisten avantokuvassa - kait..

Tässä luodin nopeus maksimissaan ehkä 70m/sek .. 50m/s saattaa olla viellä lähempänä totuutta (kiinalainen halpispistooli).

Lainaus käyttäjältä: Esko Lyytinen - 19.02.2013, 18:04:48
Seuraavassa edelleen spekuloin, minä tyyppistä ilmiötä arvelisin siinä voivan tapahtua. Tätä taas pohdin erään muutaman vuoden kotimaisen varsin oudon avantohavainnon tiimoilta. ...
Keskellä oli avanto (joka saattoi olla jo umpeen jäätynyt kun löytyi) ja sitä kiersi kaksi ilmeisen avantokeskistä eri säteistä suurisäteistä ympyrää, laajimman säteen ollessa muistaakseni parisenkymmentä meteiä ellei enemmän, ja kenties oli vielä viitteitä kolmannesta ulompana(?)  Ymyrät olivat selviä (ja varsin selvästi näkyviä) murtumalinjoja jotka olivat varsin siistejä ympyröitä, noin kuvista arvioiden. Näiden takia ko henkilö ei uskaltanut mennä lähelle keskiavantoa ja sen tarkempi muotokin jäi vähän epäselväksi matalan kuvauskulman ja olikohan osin jääklimppien takia. En tässä ollenkaan esitä, että se olisi meteoriitihavainto, mutta en sille muuta selitystä mielessäni löydä kuin että oli paineaaltojen muodostama, ilmeisen räjähdyksen vedessä ja ehkä ei ihan pohjassa koska taisi olle parikymmentä metriä syvällä paikalla.

Tosi mielenkiintoinen havainto, olisi kiva tietää tapauksesta enemmän. Ja nähdä niitä kuvia! Onko mitään hajua minkä suuruinen se itse avanto oli? Tai siitä kuinka paksua jää oli?

Tässä on muutama asia jotka mietityttävät. Jos kyse on ollut räjähdyksestä tai tömähdyksestä veteen (todennäköisesti lähes pinnalla) niin siitä tosiaan voisi tulla jotakuinkin kuvatun tyylinen jälki jäähän. Mutta tapahtuuko ei-kosmisella nopeudella tippuvan meteoriitin tapauksessa tuollaista? Törmäyksen pitäisi olla aika energinen jotta se synnyttää jäätä rikkovan aaltorintaman... ja veikkaisin, että jos sellainen syntyy, aaltorintama myös ulottuu pidemmällekin kuin tuohon 20 metriin, jolloin jää halkeilisi pienemmässä määrin näennäisen satunnaisesti lähialueilta. Ja sillä 20 metrin alueella jää ei ole vain samankeskisesti rikkoontunut, vaan myös radiaalisesti.. Oliko mistään tuollaisesta havaintoa tuossa tapauksessa? Kaikki tietysti riippuu siitä miten paksu jää on kyseessä, ja kuinka iso avanto.

Lisäksi pohdin, että eikö jään päälle pitäisi lentää myös selvästi vettä, kun neste vekslaa ylösalas suoraan törmäyskohdassa? Tämänkin pitäisi olla selkeästi havaittavissa.

Koitan etsiä josko löytäisin aiheesta käytännön kokeita. Europan ja muiden jääkuiden montut näyttävät juuri mainitsemasi kaltaisilta - ja niitä monttuja on varmasti yritetty mallintaa räjäyttelemällä jäätä tällä pallolla.

Tuli myös mieleen, että olisiko joku koittanut kalastaa avannosta dynypötköllä...?  :rolleyes:

Jarmo

Sivumennen sanottuna, erinomaisen arvokasta että Esko ja Jarmot (ja tietty muutkin) jaksatte julkisestikin tätä tieteellistä spekulointia esittää (arvaan että aikaa näihin kuluu, ja samat asiat "joutuu" kertaamaan usealle kanavalle).  Suuri kiitos, ajatuksianne on ilo seurata!

Lainaus käyttäjältä: Jarmo - 19.02.2013, 19:55:50
Tosi mielenkiintoinen havainto, olisi kiva tietää tapauksesta enemmän. Ja nähdä niitä kuvia! Onko mitään hajua minkä suuruinen se itse avanto oli? Tai siitä kuinka paksua jää oli?

Kuvia voin kyllä lähettää yksityisesti kunhan löydän niitä. Osin vanhojen tietokoneiden kovalevy sekosi ja menetin tietoja mm suuren osan vanhoja sähköposteja, luullakseni myös tähän liittyvä kirjeenvaihto.
Ehkä palataan tähän asiaan vähän myöhemmin. Nyt olen istunut tietokoneen ääressä päivittäin suurimman osan hereillä olostani paitsi tuon venäisen takia niin erään toisen projektin puitteissa (yhteisprojekti toisen henkilön kanssa) "sattui" sillä olemaan merkittävin päivä myös 15.2 . Toki jos joku muu ryhmästämme niitä kuvia avannosta nopemmin löytää saa lähettää hetimiten.

Sisempikin avanto oli metrejä leveä. Ja muistakseni sen sisemmän murtumarenkaan (muutama kymmenen metriäläpimialtaan) sisäpuolisen jään reuna taisi olla osin nousemassa ulkopuolisen päälle eli se ainakin oli varsin vahva murtuma. Avannon löytäjän tietoja muistan niin hyvin, että hänet kykenisin melko varmasti uudelleen "kaivamaan esiin". Sen avannon mahdollinen lisätutkiminen jäi siis löytäjän kontolle. Voisi jopa yrittää kysellä selvisikö siitä yhtään enempää. Voisi samalla kysyä lupaa saisiko valokuvia laittaa tänne julkisesti esille, ja ehkä henkilön nimenkin. On OT, mutta oli hyvin muistiin jäävä "kunnioituksen herättävä" henkilö (en voi kertoa miksi, koska googlettamalla olisi melkein sama kuin nimen laittaisin) kun netistäkin lisätietoa etsi ja löysi.

En osaa suoraan sanoa jään paksuutta, mutta ei se ohutta ollut oli se kymmensenttiluokkaa, luultavasti enemmän kymmensenttisiä kuin yksi.

Esko

PS. Kiitokset Timolle "ampuma-kuvan" esiin laittamisesta ja Jarmolle Bjurböle-infosta ja ketaraxille kiitokset kiitoksista !

Ja vielä unohtui kommentoida, tulko jään päälle vettä. Muistelen että se keskusta oli melko ettältä ei-telellä kuvatuuna enempi/vähempi "epäsiistin" näköinen mutta vaikea sanoa missä määrin vettä roiskunut noussut yli myöhemmin (ja ehkä jäätyntykin) ja missä määrin vaikka jääsirpaleita ja tai kasaantunutta et jäätynyttä lunta. Railon lähikuvassa jo taisi vettäkin näkyä,  ja oli ymmärrettävää että ei uskaltanut sisemmäksi mennä, meni kait sen siemmän murtuman reunalle.
Sanosin että ilmeisesti oli tullut, ehkä paljonkin ?
Rupesi tietty taas itseänikin kuvat kiinnostamaan !

Yritin etsiä niitä kokeellisia tuloksia, ei ole vielä löytynyt kunnolla dokumentoitua testiä jossa olisi käytetty yli 10 gramman kappaleita. Sopivia nopeuksia kyllä löytyi, mutta lähinnä kyse oli jään muokkautumisesta törmäyksessä. Jatkan etsiskelyä.

Sillävälin toisaalla: Katsoin youtubesta ihmisten tekemiä pöljyyksiä. Joukosta löytyi ainakin keskustelun tueksi muutamia havainnollisia videoita. Ensimmäiset lienevät jotain "kiinareita" vastaavia, ehkä tykinkuulia. Sitten mennään isompiin jytkyihin. Vaikka kyse on räjähteistä, ja epäilen ettei meteoriitin tippumisessa jäähän aivan oikeaa räjähdystä kyllä tapahdu vaan vain "aika raju mekaaninen tönäisy veteen", niin noista voi olla jonkinlaisiksi analogioiksi.

• Jännää pikkuvärkkäystä #1: https://www.youtube.com/watch?v=iuBeYcRlgFM (https://www.youtube.com/watch?v=iuBeYcRlgFM)
• Jännää pikkuvärkkäystä #2: https://www.youtube.com/watch?v=keEnEol6sew (https://www.youtube.com/watch?v=keEnEol6sew)
• Tämä voisi vastata Uralilla tapahtunutta #1: https://www.youtube.com/watch?v=GH_7XAlyJBw (https://www.youtube.com/watch?v=GH_7XAlyJBw)
• Tämä voisi vastata Uralilla tapahtunutta #2: https://www.youtube.com/watch?v=jWG2GKuJYEA (https://www.youtube.com/watch?v=jWG2GKuJYEA)
• Ja sitten jotain aivan älytöntä: https://www.youtube.com/watch?v=e_euz6B9Jko (https://www.youtube.com/watch?v=e_euz6B9Jko)

Pyydän että ette ikinä kokeile mitään vastaavaa. Ihan muiden ja oman turvallisuutenne vuoksi, kalojen ja muiden vesieliöiden elämän puolesta, sekä roskaamisen vastustamiseksi.

Ja kiitos luottamuksesta, Ketarax. Oletuksia tässä vain heitellään kun varmaa tietoa ei vielä ole. :undecided:

Jarmo

Edit: Muutin lausuntoani, eivät nuo pienet posaukset todellakaan voi vastata Eskon kuvien avantoa :azn:

Avanto vertailun helpottamiseksi lisäsin Bjurbölen tapauksesta tekemääni sivuun myös avannosta otetun valokuvan ja kaaviot.
http://www.somerikko.net/meteoriitit/bjurbole.html

Bjurbölen tapauksessa kesti kuukauden ennen kuin ensimmäinen kappale saatiin ylös. Kaksi kuukautta että kaikki kappaleet oli nostettu.

On muuten esitetty ajatus että Bjurbölen avannon kohta pitäisi tutkia tarkemmin. Lainaus tuolta kotisivuiltani: "24.3. Uusi Suometar kertoi että avantoa tutkittaessa on tavattu kaksi kiveä. Toinen on keskellä avantoa ja on noin metrin korkuinen, pitkulainen, alhaalta leveä ja seisoo melkein pystysuorassa. Toinen on enemmän avannon sivulla, on suurempi ja ympäröi sitä karkea sora. Ensin mainittua luullaan etsityksi meteoriitiksi."

Entä jos se toinenkin tavattu kivi oli meteoriitin kappale? En ole nähnyt Bjurbölen kappaleista tehtyä ennallistusta koskaan. Kuka tietää tuliko kaikki kappaleet nostettua?

Lainaus käyttäjältä: Jarmo Moilanen - 19.02.2013, 21:07:38
Entä jos se toinenkin tavattu kivi oli meteoriitin kappale? En ole nähnyt Bjurbölen kappaleista tehtyä ennallistusta koskaan. Kuka tietää tuliko kaikki kappaleet nostettua?

Olisikohan maatutkalla asiaa vielä paikalle, siis Bjurböleen ja kyllä myös Venäjällä.
Esko

Lainaus käyttäjältä: Esko Lyytinen - 19.02.2013, 21:23:59
Olisikohan maatutkalla asiaa vielä paikalle, siis Bjurböleen ja kyllä myös Venäjällä.
Esko

Maatutka voisi jotain näyttää. Mutta Bjurbölen 114 vuotta alkaa olla jo liian paljon. Olisi ehkä murentunut jo olemattomiin.

Lainaus käyttäjältä: Jarmo Moilanen - 19.02.2013, 21:33:55
Maatutka voisi jotain näyttää. Mutta Bjurbölen 114 vuotta alkaa olla jo liian paljon. Olisi ehkä murentunut jo olemattomiin.

Lisäksi sedimenttejä on Bjurbölessä kertynyt päälle jo jonkin verran. En tiedä paljonko se olisi meressä tuolla seudulla, riippuu täysin virtauksistakin, ehkä kivikin on jo murennuttuaan levinnyt ympäristöön. Kuinka tarkasti tuo todellinen paikka tiedetään? Jos vaikkapa 50 m virhemarginaalilla, voisi tutkalla etsiä outoja murikkakasoja (jos virtauksia ei ole) ja käydä sulan aikaan sukeltelemassa...?

Tutka voisi auttaa myös sen Eskon mainitseman rinkula-avannon tapauksessa, vaikka vettä ilmeisesti olikin aika paljon. Jos tarkka paikka on havaitsijalla vielä muistissa.

Jarmo

Lainaus käyttäjältä: Jarmo - 19.02.2013, 21:51:22
Lisäksi sedimenttejä on Bjurbölessä kertynyt päälle jo jonkin verran. En tiedä paljonko se olisi meressä tuolla seudulla, riippuu täysin virtauksistakin, ehkä kivikin on jo murennuttuaan levinnyt ympäristöön. Kuinka tarkasti tuo todellinen paikka tiedetään? Jos vaikkapa 50 m virhemarginaalilla, voisi tutkalla etsiä outoja murikkakasoja (jos virtauksia ei ole) ja käydä sulan aikaan sukeltelemassa...?

Tutka voisi auttaa myös sen Eskon mainitseman rinkula-avannon tapauksessa, vaikka vettä ilmeisesti olikin aika paljon. Jos tarkka paikka on havaitsijalla vielä muistissa.

Jarmo

Itse asiassa Bjurbölen putoamispaikka saattaa olla jo "lähes kuivaa maata" eli maatunutta rantakaislikkoa. Kyseinen merenlahti on nimittäin kasvanut lähes umpeen. Joten sedimentaatiosta tuskin on ongelmaa. Se avanto oli myös kuvausten mukaan jo silloin lähellä rantaa. En tiedä kuinka tarkkaan sen avannon paikka on kirjattu ylös. Pitäisi tutkia tuon aikaisia arkistoja. Kuvista sitä ei voi päätellä. Siellä on kyllä nykyisin tie nimeltä Meteoriittitie.

Toinen asia mistä on ollut puhetta, on se että mitään muuta kappaletta ei Bjurbölen putouksesta tiedetä kuin tuo merenlahteen päätynyt päämassa. Kuvauksissa sanotaan selvästi että tulipallo hajosi ja siinä nähtiin useita kappaleita. Niitä on luultavasti pudonnut myös maalle (Vessölandet, Emäsalo), mutta kukaan ei niitä tuolloin ilmeisesti löytänyt. Tulipallotyöryhmä on pohtinut jopa etsintöjä jonkin verran. Mutta kun Bjurbölen meteoriitti tiedetään käsittämättömän hauraaksi (murenee sormilla), niin ei ole paljon toivoa että niitä voisi enää löytää.

Lainaus käyttäjältä: Jarmo Moilanen - 19.02.2013, 22:17:37
Itse asiassa Bjurbölen putoamispaikka saattaa olla jo "lähes kuivaa maata" eli maatunutta rantakaislikkoa. Kyseinen merenlahti on nimittäin kasvanut lähes umpeen. Joten sedimentaatiosta tuskin on ongelmaa. Se avanto oli myös kuvausten mukaan jo silloin lähellä rantaa.

Olisin tietysti voinut katsoa ne sivustosi tekstit ja kuvat kunnolla ja huomata tuon veden syvyyden... :oops:

Jarmo

Olisikin hienoa jos venäjällä lähtisi kevään myötä lumi jään päältä pois. Silloin olisi helpompi nähdä mitä itse jäälle on tapahtunut kuin myös helpottaisi pienten palasten löytymistä.

Ilmeisesti pieniä palasia on löytynyt enemmänkin pienestä Deputatskoyen kylästä. Se on 50 km itäkaakkoon siitä Cheparkul järvestä ja avannosta. Ja aika lailla oikeassa paikassa lentoradan suhteen. Hyvin paljon mahdollista että kappaleet ovat irronneet tulipallosta jotakuinkin hajoamisen aikoihin. Toisin sanoen putoamisellipsi olisi ainakin tuon 50 km pituinen jos järveltä ja tuolta kylältä löytyy kappaleita.

http://www.nytimes.com/2013/02/19/world/europe/russian-scientists-say-they-found-meteorite-fragments.html

Lievästi offtopic, mutta ei nähdäkseni paljoa:

Esko lähetti minulle läjän kuvia mainitsemastaan havainnosta, julkinen kiitos tästä. :azn: Järven jäällä on tosiaan railokompleksi, hyvin symmetrinen ja selkeä. Samankeskisiä ympyrärailoja (mielestäni useampia kuin kaksi, ehkä neljä?), jonkin verran säteittäistä halkeilua myös. Kahden suurimman (selkeästi näkyvän) railon välillä jää on isoina palasina, joista osa on noussut ympäröivän ehjän jään päälle. En pitäisi mitenkään mahdottomana että olisi suurinopeuksisen kiven rysäyttämä. En vain näe keskellä täysin selkeää avantoa, eikä tuolta ajalta (tai ko keväältä) ole yhtään tulipallohavaintoa Taivaanvahdissa... U(u)veavanto tuo ei kuitenkaan missään nimessä ole.

Kuvat eivät ole millään tasolla yhteneviä Venäjän uunituoreen rakenteen kanssa. Cheparkul-järven avanto on tarkkaan rajattu ja täysin tyhjä jäästä, suomalaisessa taas on jäälauttoja laajalla halkeilleella alueella. Venäjällä on selvää avannosta levinnyttä/(roiskunutta?) materiaa avannon ympärillä, suomalaisessa ei näy roiskeita (mutta törmäyksestä voi tässä tapauksessa olla muutamakin päivä aikaa).

Summa summarum: Suomen tai Venäjän avannot eivät luultavimmin ole saman prosessin tekemiä. Veikkaisin että suomalainen on todennäköisempi meteoriitin tekemä avanto, se muistuttaa paljon enemmän Moilasen J:n sivuilla olevaa Bjurbölen avannon piirrosta.

Jarmo

Edit: täsmensin hieman  railo-analyysiä parempien kuvien pohjalta.

Sen verran korjaan/täsmennän Jarmon kuvausta itse saamani käsityksen mukaan, että uloimmasta selvästi heikommasta renkaasta ei ollut kunnon kuvaa (vaikea saada kait niin laajasta heikommasta) ja näkyy pätkä ehkä jotenkin yhdessä. Ja se jää on murtunut, osin lauttoina sisimmän avannon ja ensimmäisen suuren renkaan välissä, nousten sen renkaan reunoilla osin ulkopuolen jään päällekin.

Esko

Tuli mieleen..kun tämä meteoriitinavanto asia on näin tapetilla,useammassikin yhteydessä,niin onko näistä olemassa mitäään kokeellisia tutkimuksia julkaistu?Siis esimerkiksi onko pudoteltu jostain kivenmurikoita jäälle ja tutkittu miten murikat käyttäytyy?Ja jää?Koe olisi helppo järjestää esim pudottelemalla jostain sillalta erilaisia kivenmurikoita jäälle ja tutkimalla ja dokumentoimalla tarkasti tuloksia niin olisi jotain vertailukohtaa tälle keskustelulle.Fyysikkojäsenet voisivat laskea paljonko pitäisi olla vapaatapudotusta jota saavutettaisin mahd realistinen kuva meteoriitin osumisesta jään pintaan.
Tälläisiä ehkä! hyviä testipaikkoja tulisi mieleen esim Tähtihovin silta Heinolassa,Puumalanvirran silta jne..
Itse Uralin meteoriitista tuli mieleen miten hyvin se on dokumentoitu,kiitos venäläisille kuvaajille,hienoa toimintaa :smiley:,tutkijat saivat upeaa materiaalia tälläisten ilmiöiden tutkimukseen..

En tiedä onko oikeasti tutkittu jäälle pudottamista.
Ajatus sinällän on hyvä eikä liene ihan uusi sellainen, kyllä mielestäni erilaisia pudotuskokeita on ainakin tulipallotyöryhmässä "sivumennen ideoitu" mutta ei kai kovinkaan tosissaan eli ei niin että oltaisiin oltu lähelläkään lähteä oikeasti toteuttamaan. Sen verran korkealta pitäisi kuitenkin pudottaa, (ellei ole keinoa jollain tavalla turvallisesti "ampua" matalammalta suoraan alas) että luvat varmaankin tarvittaisiin ilmailuviranomaisiltä ja/tai muilta viranomaisilta (ehkä eläinsuojeliuviranomaiset ja/tai kalastusviranomaiset mukaan lukien) ja joku lentäjä apuhenkilöstöineen pudottamaan tai ilmapallosta pudotus. Ja lie tuo vaarallistakin alla tähyilevien asianomaisten tai sivullisten kannalta.
Ihan pienten tutkiminen olisi kaikista helpointa, koska niillä iskunopeus ei ole kovinkaan paljoa suurempi kuin mitä hyvä heittäjä pystyy heittämään, ei ehkä suoraan alaspäin kuitenkaan. Mutta kaippa lähinnä suuremmista olisi varsinaista mielenkiintoa.

Jos joku saa hyvää ajatusta miten mahdollisimman yksinkertaisesti ja kohtuubudjetilla ja TURVALLISESTI ja ei-luvattomasti ihan käytännössä toteutettaisiin, niin mielellään kuullaan eli luetaan täältä.

Esko

Lainaus käyttäjältä: marsil81 - 20.02.2013, 21:51:34
Tuli mieleen..kun tämä meteoriitinavanto asia on näin tapetilla,useammassikin yhteydessä,niin onko näistä olemassa mitäään kokeellisia tutkimuksia julkaistu?

Sama asia tuli minullekin mieleen. Koitin muutama päivä sitten etsiä julkaisuja aiheesta, mutten löytänyt. Pidän silmät auki jos tulee vastaan.

Lainaa
Koe olisi helppo järjestää esim pudottelemalla jostain sillalta erilaisia kivenmurikoita jäälle ja tutkimalla ja dokumentoimalla tarkasti tuloksia niin olisi jotain vertailukohtaa tälle keskustelulle.

Periaatteessa olen samaa mieltä (Esko toikin jo esiin noita käytännön puolia). Nostan kuitenkin "paholaisen asianajajana" myös selkeän ongelmakohdan esiin: Vaikka tippuvan meteoriitin nopeus ei olekaan enää kosminen (kymmeniä kilometrejä sekunnissa) niin se on usein lähellä terminaalinopeutta. Siihen kiihdyttäminen on aika ongelmallista, nopeus riippuu mm. massasta, poikkileikkauksen pinta-alasta ja ilmanvastuksen kertoimesta ("drag coefficient"; onko tuolle hyvää suomennosta, mulle ei tule mieleen?).

Asiaa voi pähkäillä esim. tällä laskimella: http://www.calctool.org/CALC/eng/aerospace/terminal (http://www.calctool.org/CALC/eng/aerospace/terminal)

Muotona lienee hyvä pitää kaikkea pallon (kerroin 0,47) ja tiiliskiven (kerroin 2,1) välillä. Tyypillisen meteoriitin tiheys vaihtelee koostumuksen mukaan:

• hiilikondriitti (CI, CM): 2100 kg/m³
• tavallinen kondriitti (H, L, LL): 3300 kg/m³
• kivi-rauta (pallasiitti): 4700 kg/m³
• rautameteoriitti: 8000 kg/m³

Tehkääpäs joku semmoinen nätti käppyrä josta näkee eri massaisten ja muotoisten mötiköiden loppunopeuksia, kun minä en jaksa? :grin:

Jarmo

Olen miettinyt, kuka Venäjällä haluaisi harhauttaa viranomaisia tekemällä avannon Chebarkul järveen? Jos ajatellaan NL:n aikaa, niin tuollaisesta olisi saanut pakkotyöleirituomion eikä nykyäänkään tiedä, mitä siitä seuraa. En vaan jaksa uskoa että joku tekisi tuollaisen jekun. Ja vielä, avanto olisi pitänyt tehdä päivänvalossa!

Lainaus käyttäjältä: mistral - 21.02.2013, 20:38:50
Olen miettinyt, kuka Venäjällä haluaisi harhauttaa viranomaisia tekemällä avannon Chebarkul järveen? Jos ajatellaan NL:n aikaa, niin tuollaisesta olisi saanut pakkotyöleirituomion eikä nykyäänkään tiedä, mitä siitä seuraa. En vaan jaksa uskoa että joku tekisi tuollaisen jekun. Ja vielä, avanto olisi pitänyt tehdä päivänvalossa!

Avanto on toki alueella jonne päämassa todennäköisesti on pudonnut. Ja muutakaan kraatteria tai avantoa ei ole toistaiseksi näkynyt mediassa. Joten todennäköisesti kyseessä lie aito meteoriittiavanto. Mutta emme vain tiedä sitä vielä varmuudella. Sen avannon löysi joku kalastaja. Olisi kieltämättä hiukan yllättävää jos olisi noin hyvän huijauksen saanut kehitettyä muutamassa tunnissa.

Silti se avanto on vain liian täydellinen. Ei tahdo polla uskoa että suurella nopeudella jäähän iskeytyvä iso kappale tekisi noin siistin reiän jäähän. Ongelmahan on, että vertailukohtia ei oikeastaan ole Bjurböleä lukuunottamatta. Eikä edes tutkimuksia aiheesta näytä löytyvän.

Toivotaan että se avanto tutkitaan kunnolla. Sitten tiedetään enemmän...  Valitettavasti niin ei aina tapahdu. Esim. Perun meteoriittia ei ole vieläkään kaivettu esille sieltä 13 m kraatterin alta. Samoin Venäjälle (tuolloin NL) vuonna 1990 pudonneen Sterlitamakin meteoriitin pääkappale taitaa kai vieläkin olla maan uumenissa. Ylös saatiin 300 kg, mutta sitä ei tiedetä paljonko tavaraa jäi maahan. Arviot meteoriitin koosta oli luokkaa tonni ja sen epäiltiin uponneen 15 metrin syvyyteen perivenäläiseen pottupeltoon.

Lainaus käyttäjältä: Jarmo - 21.02.2013, 18:02:25
...tippuvan meteoriitin nopeus .... on usein lähellä terminaalinopeutta. Siihen kiihdyttäminen on aika ongelmallista.
Tehkääpäs joku semmoinen nätti käppyrä josta näkee eri massaisten ja muotoisten mötiköiden loppunopeuksia, kun minä en jaksa?

Jaksoinpa ja teinpä. "Tippumisnopeus" on siis maahantömähdysnopeus (olettaen että tippuminen todella tapahtuu tuolla raja- eli terminaalinopeudella).

Edit 1: Lisäsin myös halkaisijan ja massan suhdetta kuvaavan käppyrän. Vasemmalla y-akselin skaala on logaritminen, oikealla normaali euklidinen.

Edit 2: Lisäsin myös halkaisijan ja liike-energian suhdetta kuvaavan käppyrän.

Jarmo

Jarmon taulukon mukaan kondriitti joka olisi 30cm tulisi 150m/s. Ehkä se tekisi moisen avannon. Voihan olla että pääkappale on jossain muualla, vaikka 30km päässä.

Lainaus käyttäjältä: mistral - 21.02.2013, 23:59:38
Jarmon taulukon mukaan kondriitti joka olisi 30cm tulisi 150m/s. Ehkä se tekisi moisen avannon. Voihan olla että pääkappale on jossain muualla, vaikka 30km päässä.

Lisäsin edelliseen viestiini massa- ja energiakäppyrät myös (lataa sivu uudelleen jos ei näy). Pahoittelen jälkieditointia. Ja on sen verran myöhä etten ole varma laskinko oikein... :rolleyes:

30 cm kondriitin liike-energia vastaa laskujeni mukaan n. 150 gramman TNT-panosta. Riittääkö tämä noin isoon monttuun?

Jarmo

On sen verran myöhä, että vaan lyhyesti ehdotan, että nyt edes kaksinkertaistettaisiin tuo 30 cm läpimitta  :laugh:

Kiitokset Jarmolle käyristä, ainakin nopealla vilkaisulla vaikuttaa olevan ihan ok ainakin yleissuuntaisesti tuo nopeuskäyrästö ainakin, toisen vasta huomasin.
En siis varsinaisesti ihan nyt laskemalla tarkistanut mutta vastaa aika hyvin sitä mitä saan ohjelmastani, johon olen yrittänyt saada käyttöön mahdollisimman edustavan kertoimen.
Rupesinkin jo kiirjoittamaan vähän lisää tähän liittyen, mutta sen verran rupesi jo väsyttämään että vaikka melkein vamiiksi täällä kirjoitin niin jää huomiseen sen laittaminen esille.

Esko

Nätit värikkäät käppyrät kaimalta. Kiitos kaikkien puolesta.  :grin:

Bjurbölen läpimitta oli jotakuinkin 60 cm (ei ollut ihan pyöreä). Avanto 3x4 m ja rikkoutumisrakenteet 10 m läpimitaltaan. Roiskeita 20 metrin päähän avannosta.

Eli skaalataan tuosta ja oletetaan että avanto olisi aina n. 8x kappaleen läpimitta. Jos Chebarkulin avanto on 8 metriä  (olettain että avannon läpimitta vastaa Bjurbölen avantoa, ei rikkoutumisrakenteita) niin avannon tehnyt kappale olisi läpimitaltaan metrin eli kondriittina 1700 kg mötikkä. Hyvin paljon sitä luokkaa mitä Esko on uumoiltukin. Avannon läpimitasta on näkynyt arvioita 6-10 metriin (mittanauhat hukassa?), joten 8 metriä on hyvä keskiarvo.

Mutta koska iskeytymisenergia kasvaa nopeammin kuin läpimitta niin voidaan arvella että avannon tehneen kappaleen läpimitta on ehkä ollut jonkin verran metriä vähemmän. Ehkä 1/10 avannosta eli 80 cm eli 900 kg.

Ensinnä totean että tuo Jamon viimeksi "heittämä" arvo on jokseenkin se mihin olen toistaiseksi päätynyt sille ihan lopussa etummaisena menevälle.

Yhden liki loppua kuvaavasta videosta sain (toisen henkilön avustuksella) yksittäisframet HDTV tasoa ja paikka tiedossa (ja täsmentyi kalibaation yhtyedesä) sain mielestäni mm Google satelliitikuvina avulla melkoisen hyvin kalibroitua ihan kuvageometriaa myöten.
( EDIT: .. missa hyödynsin myös sitä, että sky-track pitää olla suora, siis isoympyrän kaarta.)
Suurimpana epävarmuutena tähän on toistaiseksi jäänyt se, että onko kuvan skaalan X/Y suhde tasan 1.00 kuten olen olettanut vai jotain muuta.

Olen manuaalisesti yksittäismitannut kohteen paikan noin 40 framesta ja se antaa kappaleen nopeuden ja hidastuvuudenkin melkoisen hyvin, jos em asia ja lentoreitti muuten on kohdallaan. Ja kun kopioin perään valmiiksi kirjoittamaani niin se antanee jotain eväitä myös arvioida tuon tarkuutta (tai niille jota eivät tuota jaksa lukea niin sanoisinko tässä ei-tarkkuutta) :laugh:

Tässä toetan että perään koipoimani on kirjoitettu osin eilen myöhään ja osin tänään ja osin korvaten eilistä uudella joten sattoi tulla hajanaisesti ja typoja on ainakin, kun ei ole minulla nykyisin käytössä oikeinkirjoituksen tarkistusta. Saatan huomatessani korjailla typoluokan virheitä ilman että laitan varsinaista huomautusta että olen editoinut.
Huomaan, että Word-Padista tähän kopioidessani ikävästi siinä näkyvät yhden Enterin kappale-erottelut häviävät eli siis välissä oleva tyhjä rivi häviää enkä niitä ainakaan nyt läpikäy. Voi vaikeuttaa lukemista, koittakaa kestää  :grin: , jotka tuon kanssa pikkuisen muutenkin haluatte uurastaa. No jonkun korjasin.

-->

Tulipallojen ilmakehääntulolaskuissa, kun on vaikuttamassa (tässä relevantisti)  sekä muodosta johtuva kohtaamispinta-ala että varsinainen vastuskerroin, niin nykyään yleosti ne yhdistetään mahdollisimman pelkistetyksi muoto-vastuskertoimeksi.
Menee vähän teknisesti, mutta joka on selvillä tuosta tavallisesta vastuvoiman laskukaavasta niin hänelle asia ei ole sen vaikeampaa, josta linkissä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Drag_%28physics%29
ja täällä "Drag at high velocity", mikä ei tässä vielä tarkoita kovinkaan nopeaa.
Kyseisessä kaavassa on vastusketoimen Cd (käytän lyhyesti C ) ja "kohtauspinta-alan" A tulo.
Esimerkiksi tiiliskivellä tuo A riippuu siitä mikä pää tai nurkka edellä kulkee ja rippuu kyllä myös C:n arvo. Jotain suuntaa-antavaa tyypillistä ilmeisesti esitetään kun arvo annetaan.
Ajatellaan että on jollekin putoavalle meteoriitille saatu astrometriseti melkoisen tarkat arvot ihan valoisalennon lopussa (jonka jälkeen kappale oletettavasti ei enää pienene) nopeudelle ja hidastuvuudelle ja paikalle, ja myös ilman tiheys siinä siis oletetaan tiedettävän.  Oleteteaan vaikka että hidastuvuus tiedetään tällöin 5% tarkkuudella (jolloin kyllä olisi jo harvinaisen tarkka), jolloin nopeusarvo olisi selvästi tätä tarkempi.
Jos/kun sitten löydetään juuri kyseinen fragmentti niin paino saadaan helposti, tiheys myös jos tarvitaan. Mutta jos/kun ruvetaan laskemaan kerrointa C, niin vastus-voima saadaan massasta ja hidastuvuudesta ja ilman tiheydestä helposti, mutta kun ruvetaan laskemaan kertoimen C arvoa niin tarvitaan kohtaamispinta-alaa A. Ja sitäjouduttaisiin "sihtaamaan" eri kulmilta (joille kullekin myös on periaatteessa ihan oma C-arvonsa) niin ehkä sille ei saada (ainakaan helposti kunnon edustavaa arviota kuin esimerkiksi 30 % tarkkuudella. Tällöin ei voida saada C:llekään tätä tarkempaa arviota. Ja kun julkaistaan tuloksia niin pitäisi C:n arvolle laittaa virhearvioksi noin 30%, vaikka voima tunnettiin 5 % tarkkuudella.
Niinpä noita ei esitetäkään kaavassa erillisinä vaan tavallaan C:n ja A:n tulona tai ei ihan niin, koska A muuttuu lennon aikana ablaation pienentäessä kappaletta. Jos kappale pysyy saman muotoisena niin pinta-ala muuttuu suhteessa tilavuus potenssiin 2/3 (kaksi kolmasosaa).
Niinpä tuossa vastuskaavassa (yo linkissä) C korvataan toisella vakiolla jolle muoto-vastuskerroin nimitystä käytän suomenkielisessä (en ole varma onko englannnin kielinenkään ihan vakiintunut enkä nyt etsi esille, mutta jotain shape-drag- tai drag-shape-coefficient tapaista sille itse ainakin käytän). Ja sitten on ilman tiheys ja tuosta 1/2 kertoimesta lisää jäljempäenä ja se tilavuus potenssiin 2/3.
Käytettän nyt vaikka Cmv symbolia tälle yhdistetylle muoto vastuskertoimelle.  Ko meteoriittiesimerkissä sille saataisiin sitten datoista arvo liki 5% tarkkuudella. Tuo kaavan kerroin 1/2 tulee vielä esille seuraavassa.
Ja kun olen mm kirjallisuudesta etsinyt kyseiselle kertoimelle mahdollisimman hyvää nimenomaan meteoriitille TYPILLISTÄ arvoa (yksilöllinenhän se oikeasti joka tapauksessa on) niin pikään aiheutti hämminkiä seuraava asia. Rupesi osuittautumaan (vaikken siitä mitään selvää mainintaa missään nähnyt) että käytössä on sekä sellaista jossa tuo vastuskerroin-osa on sama kuin varsinainen fysiikassa käytössä oleva, jolla on vastusvoiman laskentakaavassa kahdella jako ja toisaalta on myös käytössä (ei tiemmä edes nimessä eroa) sellaista vielä "enemmän pelkistettya" ( kait mentaliteettia että kun muutkin turhan ylimääräiset kertoimet pois niin tämäkin) jossa tuo jakokin on valmiiksi suoritettu. Ja ko asian vahvisti minulle eräs tutkija ja löytyihän siitä jossain hänen avustuksellaan mainintakin että varmasi selvisi etä käytössä on kahta "lajia", mutta eipä taida yleensä löytyä edes sitäkään mainintaa.
Olin itse päätymässä (tyypilliseen) arvoon 1.8 eli valmiiksi jaetussa mudossa 0.9:ään, joka enemmän tai vähemmän sattumoisin oli juuri sama kun mihin ko tutkija oli päätynyt (mikä saattoi kyllä lopullisemmin vahvistaa omaa päätymistäni  :laugh: ).  Kun em tiedot ovat  julkisia siis tuo 1.8 esimerkiksi löytyy päätelmänä jostain hänen julkaisustaan niin annetaan tässäkin creditit sinne minne kuluu eli kyseessä on nuori tutkija Maria Gritsevich joka myös tulipallotyöryhmääme kuuluu. Valitettavasti ei osaa itse (ainakaan vielä) suomea niin että voisi keskusteluihimme osallistua. ( Siteeraamani on kuitenkin muististani, joten jos on virhettä niin on minun mokani.)

( Tuohon potenssiin 2/3 liittyen on esitetty fiksua "muuntelua" pitäen tätä muodonmuutoskertoimena, jolloin tietyssä lennossa pinta-ala ei muuttuisikaan juuri tuon potenssin mukaan vaan nopeammin tai hitaammin jota voitaisiin approkimoida arvolla jokin muu kuin 2/3. Tällaista on käsitellyt juuri tuossa nimeltä mainittu tutkija, esittäen myös perusteluja miksi näin voisi luultavasikin olla. Jos/kun on jokin muu arvo, niin sellaisenaan se ei ilmene mitenkään lentodynamiikasta (jonkin muunlaiset muoto-muutokset (selviä kokonais-hajoamisia lievemmät, ja kirkkauskäyttäytymiseen periaatteessa vakuttaa, mutta sen tarkka tulkinta on muutenkin vaikeaa) lennon aikana voivat kyllä ainakin periaatteessa ilmetä ja minun mielestäni ilmenevätkin toisinaan). Tällainen (ko kertoimen eri arvolla mallinnettava) johtaa dynaamisesta datasta "vain" erilaiseen loppumassa-arvioon (sekin vielä muun lisäksi, kun huomioitte alla olevasta tähän arvioon vaikuttavia tekijöitä).

Voitte harjoituksena laskea mihin tämä arvo 1.8 päätyy verrattuna palloon ja tiiliskiveen.  Mutta tässä vertailussa on syytä vielä pitää mielessä yksi asia josta seuraavassa.
Ilmeisesti myös varsin suurilla eli tulipallojen nopeuksilla vastuskaava on pätevä, tässä siinä ielessä että voima on verrannollinen nopeuden toiseen potenssiin. Kuitenkin äänen nopeusalue on tässä poikkeuksena. Ja, selvästi alle äänen nopeudella vastusketoimilla C ja/tai Cmv on arvo suunnilleen puolet siitä mitä selvästi yli äänen nopeuksilla ja siis tuo yllä oleva 1.8 on tuota suurempaa nopeuspuolta vastaava. Normaalilla loppunopeusalueella vertailuun pitäisi siis käyttää arvoa tämä jaettuna kahdella (eri asia kuin edellä mainttu 1/ kerroin).
Vastusvoiman käyttäytyminen äänen nopeuden seutuvilla on suunnillen sellaista että nopeudessa ylhäältä alaspäin tullessa kun lähestytään äänen nopuetta niin kerroin kasvaa ja kun on tultu alapuolelle niin pienenee niin että asettuu (mutta ei äkillisesti) alempaan arvoon eli noin puoleen siitä mitä oli noilla varsinaisen suurilla nopeuksilla.
Tuossa yllä olevassa Wikipedia linkissä melko alhaalla oikealla on graafikuva "Qualitative variation .." jossa näkyy lentokoneella miten  vastuskerroin käyttäytyy äänen nopeuden tuntumassa. Laskee tuolla alhaisilla nopeuksilla suunnilleen puoleen siitä mitä oli selvästi yliääninopeuksilla.  Tuo piikki äänen nopeuden kohdalla on kyllä selvästi suurempi mitä on käytössä pimeälento-laskuohjelmissamme. On lötynyt netistä ja käytössä (minulla ja Jarmo Moilasen MonteCarlo-pimeälento-ohjelmassa) kokeellista tulosta paremmin meteoriitille sopivasta muodosta, pallosta kait muistaakseni.

Ja siinä suuremmilta nopeuksilta äänen nopeutta lähestyttäessä nousu on  muistaakseni vain 30 % luokkaa. Tämä ilmiö on ilmeisesti kappaleen muodosta riippuvaa, jos tuo lentokoneesta-graafi on likimain oikea, ja niin kyllä arvelisin muutenkin että on.
Ja kun nopeudesta ja hidasruvuudesta ja ilman tiheydestä laskee massa-arviota, niin saatu massa-arvo on verranollinen ko kertoimen kolmanteen potenssiin. Jos se kerroinarvo heittäisi suhteelllisesti yhden suhteessa kahteen tai päin vastoin, niiin massa -arvo eroaisi yhden suhteessa kahdeksaan.

Ja jos tekee kerrointa arvioidessaan niinkin suuren virheen kuin mitä on Jarmon antamien pallon ja tiiliskiven arvojen välillä, niin massalle tulisi suhteellnen virhe liki 1/90 tai päin vastoin, riippuen mihin suuntaan virhearvio on. Virheellinen tiheys johtaa taas massaviheeseen vain toisen potenssin mukaan, niin että pienempää tiheyttä vastaa lakuista suurempi massa (juuri näin päin riippuvus, eli tiheämpi pienempimassainen "tunkeutuu" helpommin ilmakehään verrattuna pinempitiheyksiseen), niin että samoilla nopeus-hidastuvuusarvoilla olisi rautaisella massa vain noin viides tai kuudes osa siitä mitä kondriitilla. Eli kovin oikeaan dynaamiseen massa-arvioon ei juuri pääse ainakaan pekästään niistä, vaikka olisi kuinka tarkat astrometriset havainnot.

Jonkinmoisena lohdullisempana asiana ko "epämääräisyyteen" totean että jos on vaikkapa valoisalennon lopussa tarkasti tiedossa (paitsi paikka ja suunta niin) nopeus ja hidastuvuus, niin vaikka todellinen massa ja keroimet jää eävarmuuksien "taakse", niin tavallaan dynamiikan kannalta pimeälennon laskemisessa ei näitä epävarmuuksia kuitenkaan ole (epävarmuuksia silti kyllä riittää), kaikki eri kertoimet ja tiheydet johtaisivat samaan tulokseen. Tässä on kyllä ykinkertistusta. Esimerkiksi em (muodosta riippuva) ilmiö äänen nopeuden tienoilla tekee tämän yhtäläisyyden ei-niin-oikeaksi. Ja ilmakehämalli pitää ola tiedossa tuulineen ja (ehkä epätavallisine) tiheyksineen.

Voi kenties vielä hajoillakin pimeänä (? itse asiasa en tiedä tapahtuuko niin ja kuinka yleisesti ehkä) ja ainakaan ei ole varmuutta että asentokäyttäytyminen pysyisi samana.
Meni ohi varsinaiseata loppu-putoamisnopeudesta tuo käsittely, mutta ehkä se antaa jollekin kiintoisaakin ainesta lisäpohdintoihin ym, jossain määrin avantoonkin liittyen, seuraavakin ehkä.

Maahanputoamisasnopeudesta totan vielä seuraavaa. Yleensä oletetaan, että putoaa kyseisellä "kelluntanopeudella" vai mitenhän nimtystä siitä ptäisi käyttää  (käytn melko paljon ihan tulipallotyöryhmön viestinnässäkin, mutta taidan enempi vähempi inspiroida sen nimikkeen vähän tilanteen mukaan, kelluntanopeus-sanaa ainakin käytän). Ja niinhän onkin pienten ja aika suurtenkin alun perin loivasti tulleiden kohdalla. Mutta jos on vaikka rautaa joka on alun perin tullut jyrkästi, nii rauta paremmin tällaisen jyrkn tulon kestääkin hajoamatta ja jos vaikka olisi jossain määrin tavallisesta poikkavasti lievästikin pitkänomainen ja niin että asettuisi aerodynaamisesti pitkittäissuuntaan (ei tyypillistä mutta ilmeisestimahdollista), niin ei tarvi olla varsin montaakaan kiloa painava kun jo osin vielä on mukana aiempaa nopeutta. Tällöin kohtaamispinta-ala pienenee ilman muuta ja myös vastuskerroin pienenee joten jo kelluntanopeus kasvaa selvästi ja se on raudalla mutenkin tavallista kondriittia suurempi.
Eräässä aiemmassa "laskuesimerkissä" tällaisella 8-kiloisella (maassa) olisi maahan tulo nopeudella 240 m/s (kappaleen pitkänomaisuus luokkaa 2/1). 20-kiloisella saan jo 650 m/s. Ja 100-kiloisella saan mallin mukaan jo  (pyöristämättä) 2.37 km/s   !!
Ja tässä vaiheessa tai jo huomattavasti annenkin jos on tullut melko jyrksti mutta ei kuitenkaan pystysuoraan niin maahan tulokin voi poiketa huomattavasti pystysuunnasta.

Ei sovellu tämä esimerkki nopeuksien kanalta tähän Venäjän tapaukseen, mutta kuitenkin kulma lopussa oletetusti noin tonnin painoiselle poikkeaisi luokkaa 10 astetta pystysuunnasta.
( Kulman poikkeama saisi tulojyrkkyyden kannalta (jos kappale pysyisi ehjänä eri tapauksissa) suurimmat arvonsa ei kovin loivalla tulolla vaan enneminkin jyrkähköllä, koska tällöin tulisi alemmaksi suurella nopeudella.)

Niin että ei välttämättä aina kannata ehdottomasti pitää kiinni yleisolettamuksista että putoaa maahan ihan pystysuoraan ja nopeuskin saattaa olla yllättävä.
Ja vielä lisään. Meteoroidilla saattaa myös mahdollsesti olla jonkinmoisia liito-ominaisuuksia ja tuo (en taaskaan muista ilmiön nimikettä) kierreilmiö joka näkyy palloilulajeissa kuten jalkapallon kierrepotkussa ja/tai tenniksessä ym varmaankin voi olla vaikuttamassa loppupaikkaan ym.

Esko

Lainaus käyttäjältä: Esko Lyytinen - 22.02.2013, 13:54:43
Yleensä oletetaan, että putoaa kyseisellä "kelluntanopeudella" vai mitenhän nimtystä siitä ptäisi käyttää  (käytn melko paljon ihan tulipallotyöryhmön viestinnässäkin, mutta taidan enempi vähempi inspiroida sen nimikkeen vähän tilanteen mukaan, kelluntanopeus-sanaa ainakin käytän).

Terminal velocity, eli terminaalinopeus tai rajanopeus. Selkein tässä yhteydessä on varmaankin sanoa "putoamisen rajanopeus". Kelluminen antaa harhaanjohtavan mielikuvan, kun murkula kuitenkin tippuu jatkuvasti melko vauhdikkaasti :-)

Kiitos Panu, yritän omaksua tuon "putoamisen rajanopeus" ( tai selvissä yhteyksissä vaan "rajanopeus"), ellei joku muu esitä vastaväitettä ja jotain mielestään parempaa, jolloin harkintaan, yleiseen ehkä.

Esko

Lainaus käyttäjältä: Jarmo Moilanen - 22.02.2013, 12:09:45
Nätit värikkäät käppyrät kaimalta. Kiitos kaikkien puolesta.  :grin:

Bjurbölen läpimitta oli jotakuinkin 60 cm (ei ollut ihan pyöreä). Avanto 3x4 m ja rikkoutumisrakenteet 10 m läpimitaltaan. Roiskeita 20 metrin päähän avannosta.

Eli skaalataan tuosta ja oletetaan että avanto olisi aina n. 8x kappaleen läpimitta. Jos Chebarkulin avanto on 8 metriä  (olettain että avannon läpimitta vastaa Bjurbölen avantoa, ei rikkoutumisrakenteita) niin avannon tehnyt kappale olisi läpimitaltaan metrin eli kondriittina 1700 kg mötikkä. Hyvin paljon sitä luokkaa mitä Esko on uumoiltukin. Avannon läpimitasta on näkynyt arvioita 6-10 metriin (mittanauhat hukassa?), joten 8 metriä on hyvä keskiarvo.

Mutta koska iskeytymisenergia kasvaa nopeammin kuin läpimitta niin voidaan arvella että avannon tehneen kappaleen läpimitta on ehkä ollut jonkin verran metriä vähemmän. Ehkä 1/10 avannosta eli 80 cm eli 900 kg.

Luultavasti myös jään paksuus ja rakenne vaikuttavat avannon kokoon, ei pelkästään avannon muodostaneen kappaleen koko ja nopeus. Nyt eletään suunnilleen niitä aikoja, jolloin jää on paksuimmillaan ja vahvimmillaan, eikä auringon lämmittävä ja jäätä haurastuttava vaikutus ole vielä kovinkaan voimakasta.

Lainaus käyttäjältä: OS - 22.02.2013, 16:03:31
Luultavasti myös jään paksuus ja rakenne vaikuttavat avannon kokoon, ei pelkästään avannon muodostaneen kappaleen koko ja nopeus. Nyt eletään suunnilleen niitä aikoja, jolloin jää on paksuimmillaan ja vahvimmillaan, eikä auringon lämmittävä ja jäätä haurastuttava vaikutus ole vielä kovinkaan voimakasta.

Toki. Siinä suhteessa Bjurböle on sopiva vertailukohta. Se tapahtui 12.3. eli vain kuukausi myöhemmin. Eikä ilmasto-olot kovin paljoa eroa alueiden välillä.

Toinen millä varmaan on vaikutusta on veden syvyys. Bjurbölessä oli vettä vain vajaa metri ja sen alla 8 metriä mutaa. Sitä en tiedä mitä Chebarkul järvessä on. Järven suurin syvyys on 12 metriä ja keskisyvyys 7,7 metriä.

Lainaus käyttäjältä: Jarmo Moilanen - 22.02.2013, 21:40:18
Bjurbölessä oli vettä vain vajaa metri ja sen alla 8 metriä mutaa.

Hmm. Tuolla aiemmin oli puhetta, että näin pitkään vedessä lilluttuaan loput meteoriitista olisivat rapautuneet pois, mutta noin paksussa mutakerroksessa voi jo olla melkolailla hapettomat olosuhteet, jolloin rapautumista ei välttämättä niin herkästi tapahdu. Voisi hyvinkin olla verrattavissa suohaudoissa satoja vuosia säilyneisiin puuesineisiin. Vaikoeikö?

Lainaus käyttäjältä: pnuu - 22.02.2013, 21:48:45
Hmm. Tuolla aiemmin oli puhetta, että näin pitkään vedessä lilluttuaan loput meteoriitista olisivat rapautuneet pois, mutta noin paksussa mutakerroksessa voi jo olla melkolailla hapettomat olosuhteet, jolloin rapautumista ei välttämättä niin herkästi tapahdu. Voisi hyvinkin olla verrattavissa suohaudoissa satoja vuosia säilyneisiin puuesineisiin. Vaikoeikö?

Pitää paikkansa. Mudassa voi olla aika hapettomat olosuhteet.

Usein myös happamat olot. Ja onhan vedessäkin (H2O) happea. Eli kaikki mahdolliset pohjaan jääneet meteoriitin kappaleet ovat lojuneet happamassa märässä paikassa 114 vuotta. Kaikki mineraalien rapautuminen ei johdu hapesta. Luulen että meteoriitti kyllä rapautuu Bjurbölen lahden olosuhteissa vääjäämättä. Valitettavasti.

Silti olisi mielenkiintoista tutkia voisiko sieltä vielä löytyä kappaleita. Toki, ihan helppoa se ei olisi missään nimessä.

Voikohan Bjurböle olla ollut siinä kohtaaa pohjaan asti jäätynyt. Pehmeätä mutaa kuitenkin jatkui ei-sulana, mutta jos niin pohjaan asti jäätyi että vesi siinä alla ei liiku niin ehkä "routi" (oli jäätyneenä) siinä ehkä vielä syvemmälle kuin normaalin jään paksuus järvessä(?)

Esko

PS. Jos joku tietää paikan riittävän arkasti niin hankitutettaisikohan maatutka edes "katsomaan" onko siellä syvällä kiinteämpää kohdetta.
Muiden fragmenttien etsinnän kannalta on ongelma, että kun tuli loivalla kulmalla niin jos joku muu fragmetti (pois lukien maa-iskussa irronneet) ei huomattavan suuri ollut niin on ilmeisestikin melkoisen kaukana pääkappaleesta länsilounaassa ja merialuetta on siinä pian. Tosin, vaikka olen kyllä joskus linja-arvion paikkaa siinä katsonut niin en nyt kyllä kovinkaan hyvin muista maa-alueiden kannalta, mutta mielikuva on että ei kovin suotuisa ole.
Linjastahan on vanha laskentadokumentti (en muista laskijan nimeä), josta joskus on ollut ajatusta yrittää sen havainto-datojen perusteella tehdä uusiksikin kun nyt olisi tietokoneita apuna, mitä silloin ei ollut. Jos muistan niin mm "vedettiin" paremman lentomallin puutteeessa linja ilmassa suoraan maakohteeseen eikä sopivasti yli tähtäävästi.

Meteoriittien poimintaa Venäjän malliin:
http://www.bbc.co.uk/news/world-europe-21552923

Joukossa on jo ihan mukavan kokoisia ja nättejä kappaleita...

Jarmo

Lainaus käyttäjältä: Esko Lyytinen - 23.02.2013, 00:26:58
Voikohan Bjurböle olla ollut siinä kohtaaa pohjaan asti jäätynyt. Pehmeätä mutaa kuitenkin jatkui ei-sulana, mutta jos niin pohjaan asti jäätyi että vesi siinä alla ei liiku niin ehkä "routi" (oli jäätyneenä) siinä ehkä vielä syvemmälle kuin normaalin jään paksuus järvessä(?)

Esko

PS. Jos joku tietää paikan riittävän arkasti niin hankitutettaisikohan maatutka edes "katsomaan" onko siellä syvällä kiinteämpää kohdetta.
Muiden fragmenttien etsinnän kannalta on ongelma, että kun tuli loivalla kulmalla niin jos joku muu fragmetti (pois lukien maa-iskussa irronneet) ei huomattavan suuri ollut niin on ilmeisestikin melkoisen kaukana pääkappaleesta länsilounaassa ja merialuetta on siinä pian. Tosin, vaikka olen kyllä joskus linja-arvion paikkaa siinä katsonut niin en nyt kyllä kovinkaan hyvin muista maa-alueiden kannalta, mutta mielikuva on että ei kovin suotuisa ole.
Linjastahan on vanha laskentadokumentti (en muista laskijan nimeä), josta joskus on ollut ajatusta yrittää sen havainto-datojen perusteella tehdä uusiksikin kun nyt olisi tietokoneita apuna, mitä silloin ei ollut. Jos muistan niin mm "vedettiin" paremman lentomallin puutteeessa linja ilmassa suoraan maakohteeseen eikä sopivasti yli tähtäävästi.

Laine V.O., "Bjurbölen meteoriitin radan määrääminen.", Öfversigt af Finska Vetenskaps-Societetens Förhandlingar. Bd LIV. 1911-1912. Afd. A. N:o 11

Siinä oli saatu 24°13' kulma Bjurbölelle ("radiatiopisteen" korkeus Bjurbölen horisontista). Ja tosiaan, lentorata oli vedetty suoralla viivalla Bjurbölen lahteen. Eli lentorata on ollut todellisuudessa loivempi.

Tuosta Laineen jutusta löytyy tiedot että putoamispaikka on Stensbölen selkä (Stensbölefjärden) n. 1 km luoteeseen Bjurbölen tilasta. Avanto on ollut siis jossain Tallholmenin saaren tietämillä. Lisäksi löytyy mutkan kauttaa koordinaattitietoa sen verran että geosentrinen leveys on 60°9,6'N ja longitudiero Helsingin ja paikan välillä on 0h 3' 6". eli karkeasti 0,775°. Tiedä sitten mikä on Helsingin koordinaattipiste (observatorio?). Tulipallon näkymiselle Helsingin keskiajaksi on kerrottu 9t29m26s ja Helsingin tähtiajaksi 8t50m23s.  Tiedä sitten kuinka tarkat nuo koordinaatit ovat.

En ole nähnyt tarkempia koordinaatteja Bjurbölen avannolle (meteoriittiluetteloiden koordinaatit sille ovat päin mäntyä), mutta eiköhän tarkempia tietoja sijainnista jostain arkistosta löytyisi.

Alkaa jo löytyä kunnollisen kokoisia meteoriitteja Venäjältä. Isoin jo toista kiloa...
http://ria.ru/photolents/20130225/924559618.html#photo=924556916

Täällä on mielenkiintoinen kuva sahatusta meteoriitista. Huomatkaa harmaat pyöreät kondrit.
http://ria.ru/science/20130225/924460947.html

Ensimmäiset kunnon analyysit Chebarkulin meteoriitista. Näyttäisi olevan LL5 ja shokkiaste S4.

http://ria.ru/science/20130228/925165413.html

Onneksi on GT, niin sai jotain tolkkua asiasta...  :azn:
http://translate.google.com/translate?sl=ru&tl=en&js=n&prev=_t&hl=en&ie=UTF-8&eotf=1&u=http%3A%2F%2Fria.ru%2Fscience%2F20130228%2F925165413.html&act=url (http://translate.google.com/translate?sl=ru&tl=en&js=n&prev=_t&hl=en&ie=UTF-8&eotf=1&u=http%3A%2F%2Fria.ru%2Fscience%2F20130228%2F925165413.html&act=url)

Hei,


Tästä(kin) tapahtuneesta on saanut tällä foorumilla todella ainutlaatuista ja hyvin perusteellista tietoa, josta erityiskiitos menee erityisesti Eskolle ja molemmille Jarmoille! Tulipallot ja meteoriitit kiinnostavat minua tavattoman paljon, joten sorry alla olevaa kysymystulvaa:

Millä tavalla nyt videoista nähty ilmalento ja sen "lopputulos" (mm. pirstoutuminen loppu ilmalennossa) olisivat olleet erillaisia, jos kysymyksessä olisi ollut samanmassainen rautameteoriitti?

Kuinkahan Veneläiset tutkijat tutkivat putoamista eli kartoittavatkohan esim. löydösten perusteella putoamiselipsiä yms? Vai pitäisikö kenties kysyä, että jos vastaavanlainen putous olisi tapahtunut Suomessa, niin kuinka ja miten sitä täällä tutkittaisiin?

Tv. KAro

On hyviä mutta enempi/vähempi vaikeasti vastattavia kysymyksiä KArolla.

Jos olisi ollut saman massainen rauta, niin sillä olisi ollut pienempi tilavuus ja hidastuvuus olisi ollut pienempi ja lujuus suurempi. Lujuuden kannalta on merkitystä olisiko siinä ollut entuudestaan halkeamia.
Joka tapauksessa se olisi tunkeutunut alemmaksi ilmakehään ennen hajoamistaan ja on kyseenalaista missä määrin olisi hajonnut. Lultavasti ollsi kuitenkin hyvin alhaalla hajonnut jossain määrin, mutta ei noin täydellisesti.
Jos olisi pysynyt ehjänä, niin maahan olisi tullut ilmeisesti muutaman miljoonan kilon möhkäle (kenties niinkin paljon kuin puolet alkuperäisesiä), noin nopeudella 13 km/s, jolla olisi ollut vielä like-energiaa kakeasti ehkä (liki) neljäsosa tuosta kerrotusta alkuperäisestä eli luokkaa 100 "kilotonnia". Jompi kumpi (tai molemmat) Jarmoista osannee kertoa paremmin minkä kokoisen kraatterin se olisi tehnyt.
Pintapaine meteoroidiin olisi kasvanut maan pintaan asti ja mallini antaa sille lopussa arvoa yli 1000 kp/cm^2.
Neliömetrille olisi siis voima yli kymmenen miljoonaa kp. En tiedä mitä rauta tuosta tuumaisi, mutta kovilla olisi ollut. Noin suuria rautaisia kun ei ole maasta läydetty niin ilmeisesti olisi hajonnut ilmassa moniin pienempiin palasiin, mutta ehkä melko alhaalla alle 10 km pääosin ehkä ?
EDIT: Tuo pintapaine olisi siis vielä ilmassa, maahan iskussa olisi dynaamiset voimat laskennalliseti pari tuhatta kertaa noin suuria joten siinä viimeistään olisi hajonnut, ehkä jokseenkin täysin kaasuuntuen - räjähtäen.
Niin että suurimmat ilmeisesti aika pienelle aluelle olisivat pudonneet, tehden täyttä tuhoa melkoisella alueella, jo iskuilla paljon ja matalalta lähteneillä yliäänipamauksilla. EDIT: Siis olisi ydinpommiluokan tuhoa ilmeisesti, kuten energiakin viittaa, paitsi radioaktiivisen säteilyn osalta.
Jos täysin samalta reitiltä olisi tullut niin suurimpien maahaniskut olisi tapahtunut selvästi Chebarkul järven länsipuolella parikymmentä kilometriä mikä lienee aika asumatonta. Chebarkul olisi ilmeisesti tiheistä asuinalueista voimakkaimman yliäänipamauksen vastaanottanut.

Olettaisin että venäläiset pyrkivät saamaan käsittyksen putoamisellipsistä. Osin tapauksen tutkiminen painottuu ulkomaisille tutkijoille. Lähetin mm juuri tulipallotyöryhmälle S&T linkin, joka kertoo mm että P. Brown'in porukka aikoo videopaikoilla ottaa tähtikuvaa videoiden kalibroimiseksi.
http://www.skyandtelescope.com/news/home/Update-on-the-Russian-Mega-Meteor-195553631.html

Kyllä minä tiedän että Venäjän tutkijatkin ovat kalibrointiasiassa olleet aktiivisia, mutta ihan tällaista en ole kuullut sieltä.

Viimeisimpään kysymykseesi, joka tietyssä mielessä on kaikkein läheisin saattaa olla jopa vaikeinta vastata. Olemme kyllä jo tulipallotyöryhmässä jonkin verran pohtineetkin mitä tehdä, jos jotain tuon kaltaista (vaikka nyt selvästi pienempääkin, mutta suurta kuitenkin) tapahtuisi täällä.
Enpä nyt lyhyesti osaa paljon muuta sanoa, kuin että ensin tietysti pyrittäisiin turvaamaan henki, terveys ja omaisuuskin. Ja sitten varsinaisessa selvitys-toiminnassa olisi ensi sijalla se että saataisiin mahdollisimman hyvin talteen meteoriitteja tutkimusta varten riippumatta siitä tapahtuisiko "meidän" toimesta suoraan vai kenen tahansa toimesta.
Omalta osaltani arvelisin, että jos/kun selviäisin terveenä ja "shokista", niin tietokoneen ääressä varmaankin lähinnä istuisin muutaman viikon nyt ensinnä, vielä tiiviimmin kuin nyt tuon Venäjällä tapahtuneen jälkeen. Paitsi jos melkein pihalle olisi noita tippunut niin mielelläni ulkoilisin ja kävisin etsimässä fragmentteja. Pitäisi tietysti panostaa myös työnjaon suunnitteluun.

Muut saavat halutessaan jatkaa ...

Esko

EDIT: Tässä taitaa olla myös hyvä tilaisuus ottaa hyödyllinen opetus eli hyvä varoitus, joka varmaankin olisi ollut itsellenikin tarpeen jos tuollainen tapaus olisi sattunut kohdalle. Eli varsinkin jos sisätiloissa huomaa että ulkoa tuli ikkunasta voimakas välähdys ja ikkunasta katsoessa näkeee tuon tapaisen (vaikkapa selvästi heikommankin) savupilven taivaalla niin pahin virhe minkä siinä jopa melko todennäköisesti tekisi, on että jää ikkunan ääreen sitä töllistelemään ja taskusta napatulla kännykameralla valokuvaamaan. Silloin voi saada kohta ikkunalasit silmilleen. Ja jopa ulkona voi olla paikallaan etsiä suojaa ainakin niin ettei irtoilevat esineet, lasinsirut ikkunoista tai jäät räystäiltä putoa päähän.

EDIT: korjasin vähän sanamuotoja ja lauserakenteita.  :smiley:

Venäjän meteorin rautaversiosta:

Eskon kommentti rautakappaleen törmäyksestä oli aika hyvä. Vastaavan massainen (7000-10000 tonnin) rautakappale olisi noin 12-13 metriä halkaisijaltaan (tiheys 8000 kg/m³), kun se nyt oli 17-18 m (tiheys 3000 kg/m³). Vaikket tätä kysynytkään, niin mitoiltaan tuon 17-18 m oleva rautamötikkä lienisi massaltaan 20000-25000 tonnia.

Veikkaan että realistisesti ottaen rautainen kappale räjähtäisi jossain 2-5 km korkeudella, ihan vain koska tulokulma on hyvin loiva ja kappale on vielä suhteellisen pieni. Jos näin käy, tavara ehtii levitä aika hyvin ja syntyy kraatterikenttä. Vähän sellaista mitä tapahtui Sikhote-Alinin tai Kaalin tapahtumien yhteydessä (ks. linkit viestin lopussa). Hajoaminen kyllä tapahtuu aika alhaalla, joten ehkä kilometrin tai max parin pituiselle alueelle tippuu palasia. Isompien monttujen koko voisi olla kymmeniä, ehkä satakin metriä. Riippuu täysin siitä minkä kokoisiksi osasiksi kappale hajoaa ja missä vaiheessa.

Jos taas kappale säilyy ehjänä niin silloin tulee yksi isompi monttu. Myös jos hajoaminen on vain osittaista rakoilua, tai jos palasten koko on suurinpiirtein samaa luokkaa, niin silloinkin tulee näennäisesti yksi kraatteri. Tällöin kappaleet kulkevat koko matkan lähes vierekkäin ja tippuvat samaan aikaan pienelle alueelle. Olettaen, että Eskon energia-arvio pitää paikkansa, niin hatusta heitän että syntyy maksimissaan muutaman sadan (200-400?) metrin kraatteri. Joku joka jaksaa oikeasti laskea voi korjata arviota, tuo voi heittää paljonkin.

Tapahtuma Suomessa

Jos tapahtuma sattuisi Suomessa, niin.. no, veikkaan että eroa Venäjän tapahtumiin ei lienisi paljoakaan. Porukkaa sattuisi kipeästi kun oudon valoilmiön jälkeen mennään ikkunan ääreen pällistelemään ja sitten tulee paineaalto. Tavaraa hajoaisi, rakennuksia romahtaisi. Jos kyse olisi isohkosta kaupungista, niin pelastushenkilökunta mobilisoitaisiin ympäröivältä alueelta auttamaan raivauksissa hyvin nopeasti. Kännykkäverkkoja meillä on monta, mutta nekin kaatuisivat/ylikuormittuisivat ihan varmasti, joten yhteyden saaminen ja vahingoista ilmoittaminen voisi nopeasti olla vaikeata. Ehkä jokin lähivaruskuntakin pääsisi avustushommiin, mutta tuskin enempää kuin 1000 ihmistä olisi auttamassa ja kartoittamassa tilannetta ainakaan muutamaan päivään. Veikkaan, että missä tahansa syrjemmässä jouduttaisiin odottelemaan jopa pari päivää ennen selkeän tilannekuvan saamista.

Tutkijan näkökulmasta tietoa pitäisi saada nopeasti. Ikävä kyllä oltaisiin median ja netin silminnäkijätietojen varassa, ja nuo ovat hataria, usein jopa liioiteltuja huhupuheita. Paitsi tietysti jos pelastushommia johtaa joku joka ymmärtää asian päälle ja välittää tiedon eteenpäin asiantuntijoille. Tässä tapauksessa kyllä uskon, että varmaankin joku valtakunnan wiisas kutsuttaisiin valtionkonsultiksi, vaikkei hän välttämättä tietäisi tarkalleen törmäysasioista muutoin kuin kouluajoilta...

Kaikessa tieteellisyydessä tätyy muistaa pari asiaa: pitää pysyä poissa pelastusoperaation jaloista, ja että tuossa tilanteessa on kansalaisvelvollisuus auttaa muita. Tiede ja tapahtuman tutkimus ei saa olla tärkeämpää kuin ihmishenget tai aineelliset menetykset.

Veikkaan että itse lähtisin sekä auttamisen halusta että ihan tieteellisestä mielenkiinnosta paikalle suhteellisen nopeasti. Riippuen tietysti tapahtuman sijainnista. Päivän päästä tapahtumasta voisi olla ok, kun on selkeätä mihin tavara on kenties tippunut ja mitä kaikkea on sattunut. Tieteellisesti ajateltuna: mitä kauemmin tutkimista odottaa, sen varmempaa on, että aluetta "sotketaan" satunnaisten ihmettelijöiden toimesta, ja meteoriittiaineksen löytäminenkin vaikeutuu. Ja säätilakin voi häiritä ja tuhota todisteita (esim. savimaahan muodostunut kraatteri valuu nopeasti umpeen varsinkin pohjavesialueella - näin kävi Carancasissa, Perussa).

Jos ja kun paikalle päästään, niin laskeutumisellipsi saattaisi jo olla aika hyvin tiedossa. Vanaa olisi kuvattu (ei sen tullessa kuten Venäjällä, mutta räjähtämisen jälkeen) ja veikkaisin Taivaanvahdin toimivan tässä laskentatyössä suhteellisen hyvin. Joten pienellä analyysillä saisi suurpiirteisesti katsottua minne tavaraa olisi pitänyt tippua. Jos isoja monttuja syntyi, niin ne on aika helppo paikallistaa, lentokoneita pörrää alueella parissa päivässä varmasti useita. Löytöjen perusteella taas ellipsin määritteleminen on aika vaikeaa ja aikaavievää: ikinä kaikkea kiveä ei löydetä (ja osankin löytämiseen voi mennä vuosikausia), ja mattimeikäläiset noukkivat osan itselleen.

Tässä nousisi sitten käytännössä esiin vanha tuttu(*) ongelma: kenelle löydetty meteoriitti Suomessa kuuluu?
(* Käsitelty tässä viestiketjussa: http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=5912.0 (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=5912.0))

Lisätietoa mainituista tapahtumista:

• http://fi.wikipedia.org/wiki/Sihote-Alinin_meteoriitti (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sihote-Alinin_meteoriitti)
• http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaalin_kraatteri (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaalin_kraatteri)
• http://en.wikipedia.org/wiki/Carancas_impact_event (http://en.wikipedia.org/wiki/Carancas_impact_event)

Jarmo

Kiitos Jarmo täydennyksistä !

Yhtä asiaa edelleen kommentoisin.
" Jos isoja monttuja syntyi, niin ne on aika helppo paikallistaa."

Todella isoille varmaankin näin on riippuen niillekin alueesta, mutta ehkä jopa tonniluokan kappaleita käsitykseni mukaan voi helposti piiloutua melko tehokkaasti Suomen maastoon, monin paikoin.
Venäjälläkin on edelleen toinen pääkappaleista löytymättä. Sen verran arvelen saaneeni "tuntumaa" siihen että millä alueella ehkä "piileksii" etten toistaiseksi aio päästää arviotani julkisuuteen meteoriiitihuntereiden takia. Lienee mennyt tietoa/tulosta/arvelua siitä Maria Gritsevich'n kautta muillekin venäjäläisille tutkijoille ainakin Moskovaan asti, en tiedä välittyykö eteenpäin ja liekö joltakin muulta ehkä tullut samaa käsitystä.

Minun käsitykseni mukaan jossakin Savonlinnan - Oravin seudulla on edelleen ehkä jopa tonniluokan (todennäköisimmin -) rauta piileksimässä syksysta 2002 asti. Voi olla vedessä. Ja kun nyt tuli puheeksi niin Oravissahan tapahtui en muista vuotta mutta luokkaa sata vuotta sitten lumisateessa voimakas valoilmiö jo tuolloin tulipallona ("meteoriittina") pidetty, kirkkaana pilvien takaa ja voimakkain pamahduksin myös Savonlinnassa koettu, joka rikkoi muutamasta talosta ikkunoita Oravissa, mm kansakoulun ikkunoita. Siitähän ei ole sen enempi tietoa mita maahan asti tuli.
Yritetään pitää sekin tapaus mielessä jos/kun tuota vuodelta 2002 peräisin olevaa yritetään etsiä.

Esko

EDIT: Tässä on linkki mainittuun suomalaiseen ikkunoidenrikkoutumistapaukseen:
http://www.oravinseutu.fi/oravin_seudun_historiaa
Eli on tuossa linkissä lehtileike oikealla alhaalla.

Juu, mittakaavat menevät hieman sekaisin kun puhuu subjektiivisilla termeillä - pahoittelen epämääräisyyttäni. Minulle "iso monttu" on tässä tapauksessa kymmeniä tai satoja metrejä. Eli sellaista luokkaa, jossa tavaraa lentää ympärille ja maata paljastuu paljon. Epäilisin, että maalle osuessaan moiset kraatterit löydetään aika nopeasti, kun alueella pyörii pelastushelikopteria ja satunnaista turistilentokonetta suhteellisen pian. Ja, etenkin jos ja kun laskeutumisellipsi saadaan määritettyä, niin loppupäähän keskitetyn etsinnän avulla tuollaiset voi tarkoituksellisesti etsiä ja paikantaa hyvinkin. Kaikki riippuu tietysti ajasta ja paikasta: Pohjanmaan pelloille tai kaupunginpuistoon osuessaan tuo löytyy samantien, ja roiskeet näkyvät talvella erittäin hyvin. Jos metsään osuu niin puuta kaatunee ja katkeilee kivasti. Eri asia tietysti jos tipahtaa veteen (tosin silloinkin järven outo aallokko lyönee epätavallisesti rantaan, ja jäljet näkee jos pääsee nopeasti paikalle), ja syksyllä kaikki on muutenkin rapaista.

Tonnin tai parin "pikkukappaleet" toki kuitenkin jäävät helpostikin löytämättä. Ne kun eivät maahan tömähtäessään tee kovin monen metrin monttua.

Joskus 90-luvun lopulla ollessani Sodankylässä kesätöissä, kuulin joltakulta sikäläiseen korpeen 60-luvulla (?) tipahtaneesta meteoriitista. Oli kuulemma tehnyt kymmenen metriä leveän kuopan. Itse kiveä ei kai löydetty, mutta monttu oli ainakin silloin hyvin ainakin muutaman paikallisen tiedossa. Tieteelle tuo tapahtuma on kai ihan täysin tuntematon. Muiden "muistelemalla" paikalla käydessäni siellä oli vain pieni painanne. En olisi sitä huomannut jos en olisi tiennyt (tai siis tässä tapauksessa olettanut). Tiedä häntä, lymyääkö tuolla iso aarre...  :shocked:

Jarmo

Lainaus käyttäjältä: Esko Lyytinen - 07.03.2013, 23:15:08
Minun käsitykseni mukaan jossakin Savonlinnan - Oravin seudulla on edelleen ehkä jopa tonniluokan (todennäköisimmin -) rauta piileksimässä syksysta 2002 asti. Voi olla vedessä. Ja kun nyt tuli puheeksi niin Oravissahan tapahtui en muista vuotta mutta luokkaa sata vuotta sitten lumisateessa voimakas valoilmiö jo tuolloin tulipallona ("meteoriittina") pidetty, kirkkaana pilvien takaa ja voimakkain pamahduksin myös Savonlinnassa koettu, joka rikkoi muutamasta talosta ikkunoita Oravissa, mm kansakoulun ikkunoita. Siitähän ei ole sen enempi tietoa mita maahan asti tuli.
Yritetään pitää sekin tapaus mielessä jos/kun tuota vuodelta 2002 peräisin olevaa yritetään etsiä.

Esko

Meillä on Eskon kanssa ollut näkemyseroja tuon Savonlinnan 20.9. 2002 meteoriitin koosta. Siitä on vain visuaalihavaintoja. En näe miksi kyse olisi tonniluokan kappaleesta. Tuskin oli edes sadan kilon kappale. Useampia kiloja, jopa kymmeniä kiloa siitä varmaan tuli alas. Mutta mielestäni tapauksessa ei ole mitään sellaista että voisi olettaa tonniluokan kappaleen tulleen alas. Mutta sitä emme voi tietää ennen kuin jotain löytyy. Aikaa on valitettavasti kulunut jo yli 10 vuotta eikä kovin tarkkaa putoamisaluetta koskaan saatu selville visuaalihavaintojen perusteella. Tuo ja Kuopion 12.2. 2003 tulipallo kuitenkin sai aikaan sen, että tulipallokameroita lähdettiin hommaamaan.

Tuo vanhempi tapaus, 30.1. 1910 on luultavasti ollut kohtalaisen iso. Mutta tuskin sekään tonniluokkaa on ollut. Ehkä puolet Bjurbölestä. Suomessa on muutama muukin iso putous havaittu ilman että meteoriittia on koskaan löydetty.

Tonniluokan meteoriitteja on loppujen lopuksi nähty putoavan hyvin harvoin. Tässä lista meteoritical bulletinin tietokannasta suurimmista meteoriiteista joiden putoaminen on nähty. Suurimmat Bjurböleen asti:

1) Sikhote-Alin, Venäjä, putosi 1947, löytynyt 25 tonnia (eli suurempi kuin Venäjän meteoriitti), kraatterikenttä
2) Jillin, Kiina, 1976, 4 tonnia, H5 kondriitti, putoamiskuoppa (2,5m leveä x 6m syvä)
3) Allende, Meksiko, 1969, 2 tonnia, CV3 hiilikondriitti, ei kraattereita
4) Kunya-Urgech, Turkmenistan, 1998, 1,1 tonnia, H5 kondriitti, 6 metrin kraatteri
5) Norton County, USA, 1948, 1,1 tonnia, akondriitti (aubriitti), putoamiskuoppa johon oli traktori upota
6) Jianshi, Kiina, 1890, 0,6 tonnia, IIIAB rauta
7) Knyahinya, Ukraina, 1866, 0,5 tonnia, L/LL5 kondriitti
8) Ochansk, Venäjä, 1887, 0,5 tonnia, H4 kondriitti
9) Paragould, USA, 1930, 0,408 tonnia, LL5 kondriitti
10) Bjurböle, Suomi, 1899, 0,33 tonnia, L/LL4 kondriitti

Bjurbölen jälkeen onkin painoluokassa 200-330 kg jo paljon putouksia (18 kpl).

Lista ei ole mitenkään täydellinen. Esim. 1990 pudonneen Sterlitamakin meteoriitin päämassaksi on laskettu tonni (9,4 m kraatteri), mutta siitä on saatu  ylös 325 kg. Samoin Perun 2007 meteoriitti (13 m kraatteri) kuuluisi tälle listalle, mutta pääkappale on edelleen kaivamatta maasta. Monesta muussakin tapauksessa todelliset pudonneiden meteoriittien määrät ovat vielä suurempia. Kaikkia löytyneitä kappaleita kun ei aina löydetä tai saada tietoon eikä tuota tietokantaa tavata useinkaan päivittää jälkikäteen.

Venäjän Chebarkulin meteoriitti luultavasti pääsee listalle. Mutta ei välttämättä 5. sijaa ylemmäksi. Venäläiset ovat tehneet magnetometrisen luotauksen sen avannon alueella. Luotauksessa näkyi muutamia anomalioita. Yksi isompi ja pari pienempää. Onko ne meteoriitteja selviää kun ne (toivottavasti) tutkitaan.

Tutkijat aikovat ilmeisesti tutkia näkyykö tuo Uralin meteorin infraääni Goce satelliitin datassa. Kyseinen satelliittihan havaitsi vuosi sitten (maanantaina vuosipäivä) Japanin 9.0 M maanjäristyksen infraäänen kiertoradalta.
http://www.bbc.co.uk/news/science-environment-21730887

Yhdysvaltain "hallinnolta" (= puolustusministeriö) on saatu tarkempaa dataa Venäjän tulipallosta.
http://neo.jpl.nasa.gov/news/fireball_130301.html

Aiheeseen liittyvä, aika köykäinen mutta ihan jees esitys: http://www.lpi.usra.edu/science/kring/lunar_exploration/briefings/ImpactAirBlasts.pdf (http://www.lpi.usra.edu/science/kring/lunar_exploration/briefings/ImpactAirBlasts.pdf)

Jarmo

Onkos tästä kuuluna mittää uutta? Ei päämurikoita ole löytyny...

Ilmeisesti sitä avantoa ei ole ensimmäisten sukellusten jälkeen tutkittu. Siitä on kyllä tehty magnetometriluotaukset ja niissä näkyy muutamia anomalioita, mutta onko joku niistä meteoriitista peräisin jää nähtäväksi.

1,8 kiloa isompia kappaleita ei toistaiseksi ole näkynyt mediassa. Pikkukappaleita on löytynyt paljon. Löytyneeksi on arvioitu jo yli 100 kg, jopa yli 500 kg meteoriittiainesta. Lähes kaikki fragmentit ovat melkein täysin sulamiskuoren peittämiä, mikä kertoo että ne ovat irronneet kappaleen hajotessa nopeuden ollessa vielä riittävän suuri ablaatioon. Toisin sanoen ne ovat peräisin tulipallon kirkkaimmasta hajoamis vaiheesta.

Meteoriitin virallinen nimi on näköjään Chelyabinsk.
http://www.lpi.usra.edu/meteor/index.php?&code=57165

Jos joku ei huomannut, tänään tuli MTV3:lta dokumentti tästä Venäjän meteoriitista. Oli varsin hyvä dokumentti. Asiatkin aika hyvin kohdillaan.

Löytyy nyt katsomosta: http://www.katsomo.fi/?progId=201161

Katsoin sen ohjelman ja paljon videoita siinä näytettiin. Jännä tulkinta oli hiushalkeamasta yhdessä meteoriitissa, että se kertoisi törmäyksestä toiseen meteoriittiin, siis jo avaruudessa. Tämä vaan todistaisi siitä kuinka yllättäen tuhoisa asteroidi voisi tulla maahan.

Lainaus käyttäjältä: mistral - 10.06.2013, 13:55:55
Katsoin sen ohjelman ja paljon videoita siinä näytettiin. Jännä tulkinta oli hiushalkeamasta yhdessä meteoriitissa, että se kertoisi törmäyksestä toiseen meteoriittiin, siis jo avaruudessa. Tämä vaan todistaisi siitä kuinka yllättäen tuhoisa asteroidi voisi tulla maahan.

En nyt muista sanottiinko siinä että hiushalkeama, mutta monissa kivimeteoriiteissa näkyy samanlaisia kapeita mustia juonia ja juoniverkostoja. Niitä kutsutaan shokkijuoniksi (shock veins) ja ne syntyvät todellakin kappaleiden törmäillessä toisiinsa. Meteoriiteista löytyy myös muita shokkimetamorfoosin jälkiä, joten kyllä ne kokevat törmäyksiä historiansa aikana.

Chelyabinskin meteoriitin shokkiaste on S4 eli se on kokenut jopa 30-35 GPa paineen. Tällaisia paineita syntyy vain törmäyksissä. Meteoriittien luokittelussa yksi arvo mikä aina pyritään määrittelemään on juuri shokkiaste (shock stage). Merkitään luetteloissa S-kirjaimella:
http://en.wikipedia.org/wiki/Meteorite_shock_stage

Lainaus käyttäjältä: mistral - 10.06.2013, 13:55:55
Katsoin sen ohjelman ja paljon videoita siinä näytettiin. Jännä tulkinta oli hiushalkeamasta yhdessä meteoriitissa, että se kertoisi törmäyksestä toiseen meteoriittiin, siis jo avaruudessa. Tämä vaan todistaisi siitä kuinka yllättäen tuhoisa asteroidi voisi tulla maahan.

Kyllähän se mötikkä halkeilee, ja paljon. Viimeisen minuutin aikana (ilmalennon aikana) kiihtyvyys eri suuntiin (esim jarrutus, pyöriminen, jne) tietysti repii kappaleen palasiksi. Sitä ennen sen avaruuslento on kestänyt miljardeja vuosia, jossa ehtii sattua ja tapahtua. Osa törmäyksistä tapahtuu hyvin hitaalla vauhdilla, mutta jotkin voivat olla yli 50 km/s. Kun 10ⁿ tonnien painoiset murikat törmäävät noilla nopeuksilla, kivi halkeilee sekä todella isossa mittakaavassa että ihan mikrorakenteeltaankin.

Katselin juuri Tseljabinskin meteoriitista otettua mikroskooppikuvaa, ja siellä tosiaan on paljon alle millin levyisiä halkeamia (shokkijuonia). Osassa eri puolet ovat liukuneet toistensa suhteen, osassa taas on kyse puolten selvästä erkanemisesta. Halkeamat ovat toki täyttyneet samaan syssyyn sulalla materialla. Ja kuten kaima tuossa ehti todeta, niin shokkiastetta tosiaan on. Osa Tseljabinskin kondruleista (kondreista? en osaa Suomea) on muokkaantunut lähes tunnistamattomiksi - ehkä vain 1/10 on suhtkoht "perinteisen" näköisiä ja helposti huomattavia.

Jarmo

PS. Toinen kielemme erikoisuus: pitäisikö meteoriittia nyt nimittää sitten Chelyabinskiksi, kun tuo on selvästi englannistettu nimitys) vai paikan suomalaisen nimen Tseljabinskin mukaan?

Lainaus käyttäjältä: Jarmo - 10.06.2013, 15:03:59
PS. Toinen kielemme erikoisuus: pitäisikö meteoriittia nyt nimittää sitten Chelyabinskiksi, kun tuo on selvästi englannistettu nimitys) vai paikan suomalaisen nimen Tseljabinskin mukaan?

Vaikka kielitoimisto ei ehkä tykkää, niin käytäisin mieluummin virallisia luettelonimiä eli Chelyabinsk tässä tapauksessa. Koska se on nyt sen meteoriitin luetteloihin kirjattu virallinen nimi. Kaikkien tutkimusten ym. mitkä siihen jatkossa viittaa tulee käyttää tuota luettelonimeä.
http://www.lpi.usra.edu/meteor/index.php?code=57165

http://www.spacedaily.com/reports/Huge_Chunk_of_Meteorite_Located_in_Urals_Lake_999.html

Onpas hieno homma! Onkohan tuossa mainittua videota nähtävillä missään?

Lainaus käyttäjältä: einari - 26.06.2013, 22:43:03
http://www.spacedaily.com/reports/Huge_Chunk_of_Meteorite_Located_in_Urals_Lake_999.html

Alkuperäinen Ria Novostin juttu (http://en.rian.ru/russia/20130622/181805477/Huge-Chunk-of-Meteorite-Located-in-Urals-Lake---Scientist.html) ei kerro oikeastaan mitään erityistä. Ja epäilen että tässä mainittu "video" on niitä joita on nähty jo satamäärin. Siispä odotellaan että joku käy katsomassa ettei tuolla ole vain lehmänraatoa, tarkoituksella paikalle tiputettua kivenmöhkälettä tai vaikka jättimäistä katiskaa...

Jarmo

Blogissaan Bad Astronomy (http://www.slate.com/blogs/bad_astronomy/2013/08/08/chelyabinsk_meteor_astronomers_trace_it_back_to_a_potential_parent_asteroid.html) Phil Plait kertoo Madridin yliopiston astronomien Carlos de la Fuente Marcosin ja Raul de la Fuente Marcosin mallintaneen meteoriitin lentorataa. Todennäköisin emokappale mallinnuksen mukaan olisi asteroidi 2011 E040.

Toisen uutisen (http://physicsbuzz.physicscentral.com/2013/08/the-origin-of-russian-meteor-found.html) mukaan mallinnukseen perustuva analyysi ilmestyy lähiaikoina julkaisussa Monthly Notices of the Royal Astronomical Society: Letters.

YLEn verkkosivun Itar-Tassilta lainaaman uutisen (http://yle.fi/uutiset/sukeltajat_yrittavat_nostaa_ison_meteoriitin_kappaleen_tseljabinskissa/6824897) mukaan meteoriitinkappaleen nostoyritys olisi järvellä alkamassa.

Jotain on viimeinkin saatu ylös järvestä. Näyttää kyllä ihan meteoriitilta. Hienoa!

http://www.bbc.co.uk/news/science-environment-24550941

Lähikuvissa näyttäisi olevan ihan aitoa meteoriitin sulamiskuorta voimakkaine regmaglypteineen (sulamiskuoppineen).

Hienoa !

Painoksi on siis mainittu 570 kg.
Otin Googlekäännöksen venäjänkielisestä:
http://www.uralinform.ru/news/society/186095-chelyabinskii-meteorit-podnyali-iz-glubin-chebarkulya/

http://translate.google.com/translate?sl=auto&tl=en&js=n&prev=_t&hl=fi&ie=UTF-8&u=http%3A%2F%2Fwww.uralinform.ru%2Fnews%2Fsociety%2F186095-chelyabinskii-meteorit-podnyali-iz-glubin-chebarkulya%2F

ja käännöksessä lukee: "Its weight - about 570 pounds."

Mutta kyllä siinä kääntäjä sekoaa yksiköissä. Kyllä venäjän kielisessä on selvästi
"Его вес – около 570 килограммов."

Paino on siis hyvinkin lähellä ennakkoarvioita.

Esko

http://www.avaruus.fi/uutiset/tahtiharrastus-ja-taivaanilmiot/jattimeteoriitti-nostettiin-jarvesta-venajan-tulipallon-jaljilta.html

On siis yli 570 kiloa kun vaaka hajosi...

Tämäkin on näemmä saatu ikuistettua videolle: Cherbakulin jäähän iskeytyy meteoriitti.
http://www.seti.org/seti-institute/video-chelyabinsk-meteorite-impact (http://www.seti.org/seti-institute/video-chelyabinsk-meteorite-impact)

Jarmo

Tseljabinskin iskeytyjä on vahvistunut erittäin fragmentoituneeksi kondriitiksi, jonka rakenne on seurausta muinaisesta törmäyksestä: 6.11.2013 julkaistuja tutkimustuloksia (http://news.ucdavis.edu/search/news_detail.lasso?id=10764), University of California, Davis.

Jep. Valtaosaan kondriiteista pätee sama määrite ja se oli kyllä nähtävissä jo ensimmäisistä halkisahatuista kappaleista. Tuon fragmentoitumisen vuoksi suurin osa kondriiteista hajoaa useampaan osaan pudotessaan.

Chelyabinsk-meteoriitin pääkappale on ollut viime aikoina näytteillä Tseljabinskin museossa. Allaolevissa linkeissä sen lisäksi muitakin kuvia ja videoita.
http://rt.com/usa/chelyabinsk-meteorite-nasa-study-389/

http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-2473083/Chelyabinsk-meteor-goes-Giant-600kg-chunk-displayed-hauled-Russian-lake.html

http://www.livescience.com/41014-chelyabinsk-meteor-explosion-a-wake-up-call-scientists-warn.html

Täytyy sanoa että vieläkin ihmetyttää sen avannon siisteys. Jotenkin rikkoutuminen tapahtuu siistimmin kuin puolta pienemmän Bjurbölen tapauksessa.

YLEn uutisen (http://yle.fi/uutiset/suomalaistutkija_tseljabinskissa_rajahtaneen_asteroidin_emo_lienee_yha_taivaalla/6968642?origin=rss) mukaan suomalainen Mikael Granvik (Helsingin yliopiston fysiikan laitokselta) on selvittänyt Tseljabinskin emokappaleen alkuperää Venäjän Tiedeakatemian tutkijan Olga Popovan johtamassa hankkeessa.

Aiheesta on juttu Science -lehdessä: "Chelyabinsk Airburst, Damage Assessment, Meteorite Recovery, and Characterization" (Olga P. Popova et al., Science, Vol. 342, 29. November 2013, ss. 1069-1073).

Jutussa on kiinnostavia yksityiskohtia emokappaleen radan lisäksi mm. törmäyksen arvioiduista vahingoista sekä löydetyn meteoriitin ajoitustietoja. Emokappaleen ikä olisi 4452 +/- 21 miljoonaa vuotta, ja se olisi kokenut lämpö/törmäysresetoitumisen 115 +/- 21 miljoonaa vuotta Aurinkokunnan synnyn jälkeen. Mallinnuksen mukaan Tseljabinskin iskeytyjän emokappale on peräisin Flora -asteroidiperheen sisäosista. Talteen saatu LL-kondriitti on harvinainen (niitä on artikkelin mukaan vain 8,24 % talteen saaduista kondriiteista). Jutussa todetaan, että meteoriitti muistuttaa koostumukseltaan hyvin paljon Itokawa-asteroidista Hayabusa-luotaimen avulla saatua näytettä.

Mieltä kiihottavia tietoja. Entäpäs, kun joku saa päähänsä siitä isosta kimpaleesta alkaa sahaamaan postikortin kokoisia laattoja. Niillä olisi varmasti todella hyvä markkina. Olisi joillekin reteetä mainostaa vierailleen, että tuokin laatta kylpyhuoneen seinässä on ulkoavaruudesta.

Mitä muuten monen sadan kiloiselle kimpaleelle tulee tapahtumaan?

United Nations Office for Outer Space Affairs (UNOOSA) Scientific and Technical Subcommittee 2014 järjestää 51. kokoontumisensa 10.-21.2.2014. Kokoontumisissa esitettävää materiaalia julkistetaan tapahtuman  sivustolla  (http://www.oosa.unvienna.org/oosa/en/COPUOS/stsc/2014/presentations.html) power-point -esityksinä.

Tiistain 11.2.2014 kohdalta löytyy Jiri Borovickan (Astronomical Institute of the Academy of Sciences of the Czech Republic, Ondrejov) esitys "Chelyabinsk event - what we know one year later".   

"Shock wave causing damage was cylindrical not spherical"
"Ray tracing establishes origin height – arrivals are from various heights, not single point"
Päätyivät samaan jota itsekin esitin jo tuoreeltaan ettei mitään räjähdystä tapahtunut (18.2. viestissä). Eli vahingot eivät aiheutuneet räjähdyksestä vaan pelkästä paineaallosta.

Mutta tämä on uutta minullekin:
"Secondary, weaker shocks after main arrival are spherical from fragmentation"
Eli päinvastoin mitä voisi kuvitella...

Niin ja hyvää 1v. syntymäpäivää Chelyabinskin meteoriitille... Tasan vuosi kun pamahti. Vai onko kyse kuolinpäivästä?

Olen ollut jokseenkin samaa mieltä kuin Jarmo.
Se sylinterimäinen noinkin suuresta nopeudesta leviää lähes kohtisuoraan reitiltä ja on siis liki lähimmästä pisteestä (noin ajoituksen kannalta vaikkei siis pisteestä olekaan).
Ja voi olettaa että pääsääntöisesti räjähdykset tapahtuivat vähän kaumpana joten kyllä tuo järjestys on mielestäni ihan järkevä. Joissain paikoissa voivat olla liki samassa ja luulisinkin että tällöin voisi olla kaikkein voimakkaimmat paineaallot ko etäisyydellä.

Kun olen pamauksia itsekin kuunnellut videolta niin olen kyllä sitä mieltä että osin jälkipamaukaset ovat jälkeen jääneitä fragmenteista ja vaikea erottaa oletetuista räjähdyspaineaalloista. Siten vaatii mielestäni erittäin huolellista analyysiä ja vertailua useasta paikasta että ne voi toisistaan erottaa, enkä ihan vakuuttunut olekaan että on kaikilta osin oikein tulkittu, ehkä on. Niitä pamaukia oli sen verran tiheässä että tulee mieleen että saattaa löytyä sopiva pamaus eri räjähdys hypoteeseille varsinkin jos/kun samalla yritetään paikallista räjähdyksiä niiden(kin) avulla. Olen kyllä nähnyt julkaisun näistä, mutta ei ainakaan nopea-lukemisellä näyttänyt olevan kovin laajaa selvitystä luotettavuudesta. Ja siinä oli kyllä identifioida useita räjähdyspisteitä ja niistä pallomaiset aallot. En tiedä onko tulkinta tässä suhteessa muuttunut.
Jos yhden identifioi niin onkin eri asia kuin yrittää sovittaa pamauksiin monia ja sen yhden saanee luotettamammaksi varsinkin kun kirkkaudestakin voi ajankohdan päätellä.

Lainaus käyttäjältä: Esko Lyytinen - 15.02.2014, 14:05:20
Ja voi olettaa että pääsääntöisesti räjähdykset tapahtuivat vähän kaumpana joten kyllä tuo järjestys on mielestäni ihan järkevä. Joissain paikoissa voivat olla liki samassa ja luulisinkin että tällöin voisi olla kaikkein voimakkaimmat paineaallot ko etäisyydellä.

Päinvastaisella tarkoitin sitä että voisi kuvitella että räjähdyksestä tulisi se voimakkain paineaalto.

Tässä räjähtäviksi tulkitut kappaleet olivat jo paljon pienempiä kuin koko pääkappale. Osasta lentoa pääkappale koostui oikeastaan useista erikokoisista kappaleista (esityksen mukaan 1-3 m kokoisia oli 10-20 kpl). Maksimi paineen ollessa 10-18 MPa 26-22 km korkeudessa nämä kappaleet hajoilivat pienemmiksi.

Lopullinen päämassa (654 kg) sammui vasta 12,6 km korkeudella. Tämä on tyypillisen alhainen sammumiskorkeus isolle meteoriitille. Yleensä meteoriitit sammuu viimeistään 20 km korkeudella ja vain harvoin pääsee alle 10 km korkeutta (tällaisia oli Carancas 2007, Sterlitamak 1990, Sikhote-Alin 1947).

Eräs tärkeä lukema tuossa esityksessä on loppunopeus 3,2 km/s. Eli tuo on pääkappaleen valoisan lennon loppuminen 12,6 km korkeudella. Tuo ei tosin ole välttämättä ablaation loppuminen.

Jos joku haluaa lukea (englanniksi) hiukan tietoa mitä löytyi sieltä avannosta niin tästä abstraktista löytyy kuvatkin:
www.hou.usra.edu/meetings/lpsc2014/pdf/2227.pdf

Pääkappale oli siis 540 kg ja kooltaan 88x66x62 cm. Avannosta nostettiin myös 7 muuta isompaa kappaletta yhteensä 84,4 kg.

Cheliabinskin meteoriitista on kokonainen sessio tämän vuotisessa Houstonin LPSC:ssä. Itse asiassa tänään... Linkit abstrakteihin tässä pdf:ssä.
www.hou.usra.edu/meetings/lpsc2014/pdf/sess718.pdf