Tänä keväänä on planettaa tarjolla ja juuri tuossa iltalenkin jälkeen virittelin kaukoputken takapihalle. Putki jähtymään 40 min ennen. Teline sisällä kasaan, nosto ulos ja vastapaino kiinni. Putki siihen ja Jupiteria sihtaamaan. Sain kuin sainkin sen hollille. Sitten Canonin runko sisältä hakien (lankalaukaisin tietysti tarrasi sohvan nurkkaan kiinni, muttei katkennut). Sitten T2-liitin kiertäen kiinni ja siihen runkoa sovittelemaan. Noin 10 yritys-erehdyskerran jälkeen se siihen meni. Mutta sitten Jupiter olikin jo matkannut pois näkökentästä ja se piti hakea.
Viimein kuvaamisen yrittämiseen. ISO 1600 asetus ja valotus 1/30 sekuntia. Valkoinen pyöreä lantti näkyy kuvissa, mutta ei kuita. Sekuntien valotuksella liikettä havaittavissa. Ei kovin hyvältä näyttänyt.
Omaan kokemukseeni lienee vaikuttanut se, että 15 sentin Maksutov ei ollut ehkä sittenkään ehtinyt jäähtyä kun okulaarin kauttakaan J. ei näyttänyt niin skarpilta kuin viikko sitten. Lisäksi onnettomasti pihapuskan oksia oli edessä, jotka näköjään vievät terävyyttä. Toki nyt on ollut käytännössä koko talvi ainakin täällä sisämaassa niin prkleen pilvistä että ihmetellä täytyy, miten noita hienoja kuvia on pystytty nappaamaan. Nytkin rakoili pilvet just sopevasti.
Mutta asiaan: Mikä valotusaika ja ISO-luku olisivat sopivia Jupiterin & planeettojen kuvaamiseen? Onko hyvien kuvien saanti ilman seurantaa mahdottomuus?
Niin ja niitä pinoamisohjelmia ei ole vielä tullut hommailtua....kun ei tähän firman koneeseen saa itse asentaa mitään softaa.
Planeettoja kuvatessa käytetään usein videokameroita (monessa nykyjärkkärissäkin alkaa olla videotoiminto). Näillä planeetoista kuvataan satoja ruutuja videota ja pinoamissofta kasaa näistä seeingin suttaamista kuvista kelvollisen kuvan. Järkkärillä otetut still-kuvat jäävät usein auttamatta suttuisiksi ja kohinaisiksi. Mutta still-kuvilla on varsin mahdollista päästä alkuun. Valotusajan tulisi olla mahdollisimman lyhyt, jottei kupliva ja väreilevä ilmakehä ehdi sutata kuvaa niin paljon, ja kameran herkkyys eli ISO-luku tulisi säätää sitten niin, ettei kuva pala puhki eikä jää liian hämäräksi ko. valotusajalla.
Ok - taitaa olla sitä hiljaista tietoa jota esim. Tähtikuvaus-oppaasta on turha etsiä. Onhan tuossa vanhemmassakin rungossa tuo sarjatuli-moodi, josko sillä kokeilisi.
Kuten naavis kertoikin.
Lisään vaan sen että jos kuita haluat kuvata niin silloin voi käyttää isompaakin ISOa ja muutaman sekunnin valotusta,
mutta pintaa varten suosittelen alhaisempaa ISOa (100/200) ja sekunnin osien valotusaikaa, jotta kuvia pinotessa on vähemmän kohinaa.
Pinoamiseen kannattaa käyttää Registaxia tai Avistackia joista molemmista löytyy ohjeita tälläkin foorumilla.
Mikäs runko sulla olikaan.
Vanhempiiin Canonin runkoihin kehitettiin aikoinaan venäläisten toimesta viritys jolla nekin saatiin kuvaamaan videota.
En ole itse kokeillut moista mutta laitapa googleen vaikka 'canon dslr video hack', jos asia kiinnostaa.
Lainaus käyttäjältä: naavis - 14.01.2012, 23:32:45
Järkkärillä otetut still-kuvat jäävät usein auttamatta suttuisiksi ja kohinaisiksi. Mutta still-kuvilla on varsin mahdollista päästä alkuun.
Kyllähän toki still-kuvillakin on mahdollista saada jälkeä aikaan, mutta se vaatii varmasti
paljon harjoittelua ja on vähän tikkuista puuhaa videointiin verrattuna. Kuu-, planeetat-
ja komeetat -jaoston takavuosien Jupiter-havaintosivuilta (kausi 2002/2003) löytyy
Kimmo Hytin senaikaisella pokkaritekniikalla ottamia Jupiter-kuvia, jotka ovat ihan
siedettäviä.
Varmaan myös kaukoputki, sekä pinoamistekniikan osaaminen ovat tärkeitä asioita
onnistuneiden kuvien saamiseksi.
Lainaus käyttäjältä: einari - 15.01.2012, 10:55:35
Kuten naavis kertoikin.
Lisään vaan sen että jos kuita haluat kuvata niin silloin voi käyttää isompaakin ISOa ja muutaman sekunnin valotusta,
mutta pintaa varten suosittelen alhaisempaa ISOa (100/200) ja sekunnin osien valotusaikaa, jotta kuvia pinotessa on vähemmän kohinaa.
Eikös lyhyissä valotuksissa ole huonompi SNR kuin pitkissä valotuksissa? Lyhyitä valotuksia tulee ymmärtääkseni käyttää, että löydetään ne mahdolliset hyvät hetket seeingissä. Sitten kun näitä lyhyitä valotuksia on monta, niin pinoamalla saadaan kohinataso alas ja koostettua eri alueista mahdollisimman hyvän seeinging sisältävät osat yhdeksi kuvaksi.
No mietin tuota lausetta jo kirjoitettaessa mutta tarkoitin siis että alhainen ISO on se oleellisempi juttu jolla saa vähemmän kohinaa.
Lainaus käyttäjältä: naavis - 14.01.2012, 23:32:45
Planeettoja kuvatessa käytetään usein videokameroita (monessa nykyjärkkärissäkin alkaa olla videotoiminto). Näillä planeetoista kuvataan satoja ruutuja videota ja pinoamissofta kasaa näistä seeingin suttaamista kuvista kelvollisen kuvan. Järkkärillä otetut still-kuvat jäävät usein auttamatta suttuisiksi ja kohinaisiksi.
Tässä on malliksi niitä suttuja muutamasta yksittäiskuvasta loppukuvaksi pinottuna.
Jupiter on kuvattu joskus muinoin 12" Newtonilla 1500mm polttovälillä Canonin 7D järkkärillä, visuaalisesti kuvasta erotti paljon paremmin yksityiskohtia:
(http://astrokuva.galleria.fi/kuvat/Aurinkokuntamme/Planeetat/Jupiter_29102009.jpg/_small.jpg)
Sitten jos omistat digipokkarin, voit kuvata sillä kaukoputken okulaarin läpi hankkimalla sopivat sovittimet kameran kiinnitykseen okulaarin taakse. Tällöin putken + okulaarin + kameran zoomin aikaansaama kokonaispolttoväli on jotain 2000...5000mm välillä ja planeetat kuvautuvat pokkarin kennolle järkkäriä suurempina. Nyt tulee vastaan valon vähyys ja valotusaikojen pidentyminen, joten ei tuoltakaan löydy viisastenkiveä.
(http://astrokuva.galleria.fi/kuvat/Aurinkokuntamme/Planeetat/Mars_18022010.jpg/_small.jpg)
(http://astrokuva.galleria.fi/kuvat/Aurinkokuntamme/Planeetat/Saturnus_25032009.jpg/_small.jpg)
Jos valoa on runsaasti, saattaa joskus lykästääkin eli tämä digipokkarin afokaalinen kuvaustapa tuottaa kohtuullisen siedettävää jälkeä, kun palikat napsahtavat paikoilleen:
(http://astrokuva.galleria.fi/kuvat/Aurinkokuntamme/Planeetat/Venus_kollaasi_1-3_2009.jpg/_big.jpg)
Mutta kuten naavis tuossa totesi, niin ne hyvät kuvat saadaan videosta ruutuja poimimalla ja pinoamalla. Valitettavasti Canonin järkkärit tuottavat vakiona sitten väärän tyyppistä (*.mov) videota, jotta se kelpaisi suoraan esim. Registaxille. On siis varsin
"tikkuista" puuhaa kaiken kaikkiaan, joten olen tyytynyt kuvaamaan himmeitä ds-kohteita pitkillä valotusajoilla ja jättänyt planeetat muille :tongue:
Kiitos perusteellisesta selvennyksistä. Uumoilitte oikein, että seuraavaksi himottaisi Marsin, Saturnuksen ja Venuksen kuvailu.
Tuntuu se vähän hassulta että jos investoi yli tonnin laitteisiin niin ei saa terävää kuvaa kohteesta joka näkyy paljain silmin taivaalla. Mutta luonnonlakeja vastaan on ennenkin päätä seinään hakattu...
Noissa kuvissa ei näy planeettojen kuita, tosin ovat saattaneet olla niin kaukana.
Ajattelin vielä tehdä kokeiluja.
Mullahan oli kuva täysikuusta tuolla kuuketjussa. Samaa suttua sielläkin, mutta saattoi mennä jäähileiden piikkiin. Putki siis Skywatcher Skymax 150 Pro ja kameran runko Canon EOS400D
Planeettojen kuilla ja itse planeetalla on useimmiten niin paljon kirkkauseroa että ei saa samaan valotukseen näkymään (nyt ICX618-modatulla webkameralla olen Jupin ja kuut jopa samalla valotuksella esiin).
Mutta yleensä siis kuut vaatii erikseen pidemmän valotuksen näkyäkseen.
Skymax 150 on sitten lajityyppinsä edustajana (Maksutov-Cassegrain) sellainen, että koska lasia on sen verran niin jäähtymiseen pitää varata riittävästi aikaa (tunti+).
Lainaus käyttäjältä: einari - 16.01.2012, 15:24:45
...lajityyppinsä edustajana (Maksutov-Cassegrain) sellainen, että koska lasia on sen verran niin jäähtymiseen pitää varata riittävästi aikaa (tunti+).
Jep. Ja kamerat ja vehkeet myös hyvissä ajoin jäähtymään...
Lainaus käyttäjältä: einari - 16.01.2012, 15:24:45
Mutta yleensä siis kuut vaatii erikseen pidemmän valotuksen näkyäkseen.
Juu, kokeilin muutaman sekunnin valotusta niin silloin näkyi. Mutta tosiaan itse planeetta oli ylivalottunut.
Tämä on varmaan todettu jossain, mutta miten silmän taittovirhe vaikuttaa siihen, jos haluaa fokusoida kuvan järkkäkameransa luupin läpi, silloin kun se on kaukoputkessa kiinni? Eli pitäisikö fokusoida rillit päässä?
Selviät helpoimmalla, kun ostat putkeesi Bahtinovin maskin (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=3538.0) vaikka URSA (http://www.ursa.fi/kirjakauppa/kaukoputkikauppa.php?TOIMINTO_1=nayta_tuotteet&TUOTE=258):lta. Tuon käytössä ei silmän taittovirheet tai seeingin kehnous haittaa ja tarkennus napsahtaa aina kohdalleen helpoimman kautta :wink:
Lainaus käyttäjältä: Timpe - 07.03.2012, 20:13:32
Selviät helpoimmalla, kun ostat putkeesi Bahtinovin maskin (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=3538.0) vaikka URSA (http://www.ursa.fi/kirjakauppa/kaukoputkikauppa.php?TOIMINTO_1=nayta_tuotteet&TUOTE=258):lta. Tuon käytössä ei silmän taittovirheet tai seeingin kehnous haittaa ja tarkennus napsahtaa aina kohdalleen helpoimman kautta :wink:
OK, pannaan harkintaan. Tuntui tosin ensin vähän aprillipilalta. ;)
Edit: Tilattu :)
Lainaus käyttäjältä: Kontju - 07.03.2012, 20:05:35
Tämä on varmaan todettu jossain, mutta miten silmän taittovirhe vaikuttaa siihen, jos haluaa fokusoida kuvan järkkäkameransa luupin läpi, silloin kun se on kaukoputkessa kiinni? Eli pitäisikö fokusoida rillit päässä?
Kameran etsin suurentaa objektiivin siihen etsimen mattalasille projisoiman kuvan, joten silmän taittovirheet eivät vaikuta fokusointiin. Eli jos on taittovirhettä niin ei välttämättä näe sitä oikein tarkennettua mattalasin kuvaa niin terävänä kuin kuuluisi, mutta se ei ole mahdollista että tarkentaisi johonkin kohtaan ja taittovirheen takia oikea tarkennus olisikin jossain muussa kohtaa. Lisäksi järkkäreissä on siinä etsimessä se säätöruuvi diopterikorjausta varten jolla pääsee tästä ongelmasta kokonaan.
Kannattaa kuitenkin pitää mielessä että sen lisäksi että etsimen läpi tarkentaminen on vaikeaa ja epämukavaa, se on myös hyödytöntä. Kannattaa siis aina tarkennella livekuvalla tai bahtinovilla, tai mieluiten molemmilla.