Kun näin keskikesän kynnyksellä tähtitaivaan taiteilun saralla ei voi juuri muuta tehdä kuin pohdiskella suuria kysymyksiä,
tai tehdä tyhmiä kysymyksiä, päätin kantaa korteni tuohon jälkimmäiseen kekoon.
D-S kohteiden visuaalihavainnoinnissa ymmärtääkseni kohteen pintakirkkaudella on ratkaiseva merkitys sen näkyvyyteen.
Mistä ihmeestä tuon pintakirkkauden voisi etukäteen selvittää, jottei aina tarvitsisi turhautua, kun kirkkaasta kohteesta
taaskin jää okulaarin pintaan lähinnä litistynyttä ja puhki kulunutta hyttysen raatoa muistuttava näkymä. En ole mistään
löytänyt D-S kohteiden pintakirkkausarvoja, kokonaismagnitudi kyllä aina löytyy ja siitä kai pitäisi osata tuo pintakirkkaus
päätellä, mutta kun en osaa. Itsestään selvää on, että tietyn magnitudin kohteella pintakirkkaus on sitä suurempi, mitä
pienempialainen se on, mutta toisaalta taas tarvitaan lisää suurennosta, ja se kai kohteen näkyvyyttä heikentää. Eli,
pystyykö joku laskemaan kohteen magnitudin ja koon avulla esimerkiksi yksittäiseen tähteen verrattavissa olevan arvon.
Hauskinta toki olisi, jos moisia arvoja olisi jossain jo valmiiksi laskettuina. Silloin voisi jo etukäteen valita kohteet siten,
että ne myös löytyisivät ja ehkä myös joltain näyttäisivät.
Moi,
Pintakirkkaus voidaan toki laskea, mutta koska itse olen aika laiska, enkä hirveästi voi matikan taidoillani elvistellä, niin useimmiten tyydyn selvittämään kohteen pintakirkkauden jostain tietolähteestä. Tällainen tietolähde on esimerkiksi http://messier45.com/ (http://messier45.com/), johon voi syöttää hakuja mistä tahansa DS-kohteesta. Vastaukseksi pitäsi ilmestyä sivu, jossa on tietoja kohteesta. Jos pintakirkkaus on ilmoitettu, se on ilmoitettu itseasiassa kahdella tavalla (kyseessä on kuitenkin yksi ja sama asia): SB/HB/PB: (ja jokin luku, esim. 14.1 joka on tällöin kohtee pintakirkkaus) ja lisäksi myös ihan selvästi lontoon murteella ilmaistuna: "Its approximate mean surface brightness is 14.1 (in magnitude per square arcminute)."
Pintakirkkaudesta voidaan antaa muutama peukalosääntö: pienten, tähtimäisten planetaaristen sumujen pintakirkkaus on yleensä korkea. Sama tilanne on usein myös elliptisten galaksien kanssa. Laaja-alaisten sumujen ja galaksien pintakirkkaus on usein alhainen. Nämäkin ovat toki karkeita yleistyksiä, joista on paljon poikkeuksia.
Terveisin,
Juha
Cartes du Ciel-ohjelma kertoo muitten tietojen ohella sumumaisten kohteiden pintakirkkauden.
Lainaus käyttäjältä: hoptari - 20.06.2011, 16:42:32
D-S kohteiden visuaalihavainnoinnissa ymmärtääkseni kohteen pintakirkkaudella on ratkaiseva merkitys sen näkyvyyteen.
Lisää tuohon taustataivaan tummuus eli valosaasteiselta tuhnutaivaalta voi etsiä vain paria kertaluokkaa kirkkaampia kohteita kuin maaseudun pimeydestä. Kohteen kontrasti taustataivaaseen ratkaisee ja tuota voi yrittää lisätä käyttämällä suurempaa suurennusta (pienempi lähtöpupilli okulaarissa tummentaa taustataivasta) ja havaitsemalla mahdollisimman pimeistä olosuhteista ja silmät pimeyteen hyvin sopeutuneena.
Lainaus käyttäjältä: hoptari - 20.06.2011, 16:42:32
...löytänyt D-S kohteiden pintakirkkausarvoja, kokonaismagnitudi kyllä aina löytyy ja siitä kai pitäisi osata tuo pintakirkkaus päätellä, mutta kun en osaa. Itsestään selvää on, että tietyn magnitudin kohteella pintakirkkaus on sitä suurempi, mitä pienempialainen se on, mutta toisaalta taas tarvitaan lisää suurennosta, ja se kai kohteen näkyvyyttä heikentää.
Liika suurennus heikentää kohteen näkyvyyttä, joten kohtuutta sinne suurennusten valintaan (okulaarin lähtöpupilli jossain 4 ... 1.5mm välillä tuntuu toimivan hyvin omissa kokeiluissani).
Pintakirkkaudelle on myös laskukaava:
S = m + 2.5lg(A).
missä
S = pintakirkkaus
m = kokonaiskirkkaus (se magnitudiarvo joka löytyy joka lähteestä)
A = pinta-ala (kaarisekunteina)
lg = 10-kantainen logaritmi
Magnitudi on logaritminen suure, siis pintakirkkautta ei voi laskea jakamalla kokonaiskirkkautta pinta-alalla !