:huh: Aloin kysymään keskustelupalstalta että miten saisi kuvattua skymax 127 :sen putkella parhaiten kuvia digijärkkärillä ? Vaatii kaiketi pitkiä valotusaikoja !
Lainaus käyttäjältä: peku - 20.10.2009, 22:36:38
Vaatii kaiketi pitkiä valotusaikoja !
Riippuu kuvattavasta kohteesta. Yleensä vain syvään taivaan kohteiden kuvaamiseen tarvitsee pitkiä valotuksia. Kuu ja planeetat ovat niin kirkkaita, että niille ei tarvitse seurantaa.
Lainaus käyttäjältä: peku - 20.10.2009, 22:36:38
:huh: Aloin kysymään keskustelupalstalta että miten saisi kuvattua skymax 127 :sen putkella parhaiten kuvia digijärkkärillä ? Vaatii kaiketi pitkiä valotusaikoja !
Digijärkkäriin T2 sovitin ja sillä kiinni suoraan putkeen tahi okulaarisuurennussovite/barlow jossa T2-kierre kulmapeilin kautta kuvaamiseen.
1500mm polttoväli ja f/12 eivät ole oikein ihannearvoja kuvausputkelle mutta kuten Tähti Erkki mainitsi edellä, kuu ja lähimmät planeetat onnistuvat ilman seurantaa. Ja tirpat puunoksilla ym. luontokohteet.
DS -kohteet vaativat pitkiä valotusaikoja jotka taas vaativat jalustalta ja seurannan tarkkuudelta paljon. Skymax 127 tapauksessa niin paljon että kannattanee keskittyä vaan noihin kirkkaimpiin kohteisiin.
Mutta vastauksena kysymykseesi; parhaiten kuvia saa kuvaamalla, kuvaamalla ja taas kuvaamalla. Tarkoitan siis "harjoitus tekee mestarin" fraasia.
Onko realistista ajatella saavansa Skymax 127:lla edes harjoitusmielessä jonkinmoisia kuvia syvän taivaan kohteista? Esim M13, M57 tai M42 (joka tosin lienee kroppikennoisella kameralla liian laaja kohde?). Oletetaan, että setup on EQ3-2, yksiakselinen seurantamoottori ja napatähtäin sekä kuvausmuotona polttotasolta kuvaaminen T-2 -sovitteen kanssa. Pitkä polttoväli sekä suhteellisen heikko valovoima tietysti hankaloittavat asiaa, tarkoittaa varmaan käytännössä useita lyhyempiä osavalotuksia.
Lainaus käyttäjältä: jacofin - 21.10.2009, 15:55:23
Onko realistista ajatella saavansa Skymax 127:lla edes harjoitusmielessä jonkinmoisia kuvia syvän taivaan kohteista? Esim M13, M57 tai M42 (joka tosin lienee kroppikennoisella kameralla liian laaja kohde?). Oletetaan, että setup on EQ3-2, yksiakselinen seurantamoottori ja napatähtäin sekä kuvausmuotona polttotasolta kuvaaminen T-2 -sovitteen kanssa. Pitkä polttoväli sekä suhteellisen heikko valovoima tietysti hankaloittavat asiaa, tarkoittaa varmaan käytännössä useita lyhyempiä osavalotuksia.
Kyllä sitä kokeilla voi. Kuvista tulee rumia, mutta jos on ensimmäinen kerta kameran kanssa tähtitaivaan alla, kyllä nekin tulokset säväyttää (ainakin itseäni säväytti). EQ3-2 on kuitenkin ihan hyvä jalusta, joten jos tuommoisen setupin omistaa niin kannattaa ehdottomasti hommata sellainen lohenpyrstökiskon pala jolla saa esim. kameran + teleobjektiivin suoraan jalustan päälle ilman kaukoputkea. Silloin on hyvät mahdollisuudet saada ihan loistavia kuvia, jos on kärsivällisyyttä.
Tuon lohenpyrstöpalikan voi muuten korvata esim. manfrotton pikakiinnityslevyllä, joka toimii ihan sattumalta.
Lainaus käyttäjältä: jacofin - 21.10.2009, 15:55:23
Onko realistista ajatella saavansa Skymax 127:lla edes harjoitusmielessä jonkinmoisia kuvia syvän taivaan kohteista? Esim M13, M57 tai M42 (joka tosin lienee kroppikennoisella kameralla liian laaja kohde?). Oletetaan, että setup on EQ3-2, yksiakselinen seurantamoottori ja napatähtäin sekä kuvausmuotona polttotasolta kuvaaminen T-2 -sovitteen kanssa. Pitkä polttoväli sekä suhteellisen heikko valovoima tietysti hankaloittavat asiaa, tarkoittaa varmaan käytännössä useita lyhyempiä osavalotuksia.
f=1500mm ja EQ3-2 ilman autguideria kuullostaa kyllä vaikealta.
jos muuttaa tavoitteitaan wide-field suuntaan (M42, M31 jne) ja kiinnittää siihen DSLRään valovoimaisen 50mm - 200mm kameralinssin niin pääsee pienemmällä budjetilla ja vaivalla jo melko laadukkaisiin tuloksiin - kunhan harjoittelee... seuraavaksi autoguide-putki+kamera ohjaamaan jalustaa ja edelleen tulokset paranee. tässävaiheessa on sitten ehkä mahdollista siirtyä 1500mm polttoväliin (jalustan päivitys parempaan(painava/tukeva) varmaan tulee eteen...).
Lainaus käyttäjältä: jacofin - 21.10.2009, 15:55:23
Onko realistista ajatella saavansa Skymax 127:lla edes harjoitusmielessä jonkinmoisia kuvia syvän taivaan kohteista? Esim M13, M57 tai M42 (joka tosin lienee kroppikennoisella kameralla liian laaja kohde?). Oletetaan, että setup on EQ3-2, yksiakselinen seurantamoottori ja napatähtäin sekä kuvausmuotona polttotasolta kuvaaminen T-2 -sovitteen kanssa. Pitkä polttoväli sekä suhteellisen heikko valovoima tietysti hankaloittavat asiaa, tarkoittaa varmaan käytännössä useita lyhyempiä osavalotuksia.
Tuossa malliksi, jos en ihan väärin muista niin, M3 viime keväältä (tai ainakin joku pallomainen tähtijoukko). Kuvattuna Canon 350D, ISO1600, 30s. yksittäisvalotus ja jonkinlainen seuranta Supatrak -jalustalla. Ja siis MAK127 putkella ja 2x barlow.
Ei kovin mairittelevaa, eihän?
Tässä kuva esihistorialliselta kaudelta Casion digipokkarilla kuvattuna ja putkena siis sama ja jalustana EQ3-2. 30s valotus.
(http://www.ursa.fi/capella/foto/m42_120303.JPG)
Vaikka en ketjun aloittaja olekaan, on tämä vastannut moniin minua askarruttaviin kysymyksiin tähtivalokuvausta ajatellen. Itselläni ei vielä Skymax 127:n ja EQ3-2 -jalustan lisäksi ole vielä noita edellämainittuja moottoria ja napatähtäintä, mutta sellaisiin ajattelin investoida, koska kuitenkin kunnollinen, oikeasti kuvaamiseen soveltuva jalusta tulee maksamaan hurjasti enemmän. Tulisipa samalla suhteellisen pienellä investoinnilla mahdollisuus päästä kuvaamistaipaleen alkuun. Ja nuo wide field -kohteet lienevät myös kiitollisempia kuvattavia (eq3-2 + digijärkkäri) siinä mielessä, että seuranta on vähemmän kriittistä 1500 mm putkeen verrattuna.
Einarilta olisin kysynyt, että onko tuo otettu afokaalisesti? Vai onko digipokkari saatu kuvaamaan suoraan polttotasolta?
Ei onnistu pokkarilla polttotasokuvaaminen, eli tässäkin on käytetty 32mm okulaaria.
Täällä lisätiedot:
http://www.ursa.fi/capella/ilmot/120303b.htm (http://www.ursa.fi/capella/ilmot/120303b.htm)