Mainospuheissa netissä näkyy tällaisia hienoja testejä. Mitenkä tällaista paperia pitää lukea ja ymmärtää? Kiitos.
Petri
Onx tää sun uuden jalustan käyttöohje kohokirjoituksella sokeille??? Koska se tulee koska se tulee koskakoskakoska!!?????!
Kari
Paperi kuvaa sitä miten eriväriset pistemäiset valolähteet näkyvät objektiivin kuvatasolla.
Ylärivin luvut kertovat valon aallonpituuden mikroneina. Vasemman laidan luvut kertovat täplän etäisyyden optiselta akselilta.
Kuvio kertoo minkä muotoisena ja kokoisena pistemäinen kohde näkyy kuvatasolla ko. kohdassa.
Vasemman yläkulman kuviossa on 20 mikronin mittakeppi ja kuvioon piirretyn ympyrän halkaisija on näyttäisi olevan kymmenen kertaa aallonpituus.
Kaizu
Kuvassa on spottidiagrammiksi kutsuttu kuvio, joka näyttää miten etäinen pistemäinen kohde kuvautuu eri aallonpituuksilla kuvapinnalle. Tässä tapauksessa on esitetty mitä todennäköisimmin kaarevalle kuvapinnalle tapahtuva kuvautuminen. Tällaisella apokromaattisella perusobjektiivilla kuvapinta on valon tulosuunnasta katsoen kovera ja sen kaarevuussäde tällä objektiivilla noin 23 cm. Kaarevalle kuvapinnalle laskettu kuvio on paljon myyvempi, joten kaukoputkikauppiaat esittävät sitä ensisijaisesti.
Kuvio kertoo kunkin osavärin piirtämän kuvion, ei sitä, että kohdistuvatko eri värit optisen akselin ulkopuolella samaan paikkaan. Käytännössä tämä ei ole toisaalta kovinkaan suuri ongelma.
Kuvioon piirretyt mustat ympyrät kertovat Airy-diskin kulloisenkin halkaisijan. Kuvan alalaidasta selviää, että violetilla 436 nm:n aallonpituudella diskin halkaisija noin 7 mikronia, pitkillä 707 nm:n aallonpituuksilla, punaisen ja infrapunaisen rajamailla, on vastaava mitta noin 11,5 mikronia. Diagrammissa säteet menevät laajalla aallonpituusalueeella Airy-diskin sisään, joten ainakin suunnittelun puolesta kyseessä on laadukas objektiivi.
Tällainen diagrammin on laskettu täsmällisille suunnitteluarvoille edustaen siten suorituskyvyllistä ylärajaa, jota ei ole mahdollista käytännössä saavuttaa. Huolellisesti valmistaen ja laadukkaimpia raaka-aineita käyttäen voidaan päästä hyvin lähelle suunniteltua suorituskykyä.
Hannu Määttänen
Tuosta Airy-diskistä lueskelin. jotenkin niin asian ymmärsin, että Airy-disk on pienin mahdollinen piste, jonka täydellinen linssi pystyy muodostamaan. Sen tarkemmaksi ei voi mennä difraktion takia ja silloin puhutaaankin difraction-limited putkesta (tätä jälkimmäistä lausetta en enää ymmärrä, yritin vain opetella sen ulkoa, ehkä edes siinäkään onnistumatta). Kyseinen putki on Telecope-Servicen 90 mm tripletti. Varmasti laadukas peli, mutta että täydellinen (tässähän jäädään paikka paikoin selvästi Airy-Diskiä pienemmäksi)?
Tällaiset hienot kuviot siis ainakin joskus lasketaan, ei mitata? Ja laskennassa voidaan kikkailla tuon pinnan kaarevuuden/suoruuden kanssa? Eikö enää edes mainoksiin voi luottaa?
Petri
Lainaus käyttäjältä: rintape - 08.10.2009, 09:49:23
Eikö enää edes mainoksiin voi luottaa?
Petri
Onko mainoksiin joskus voinut luottaa???
:wink:
Tiedän, että olet täydellisyyteen pyrkivä nuorimies, mutta muista kaikessa innostuksessasi asia jonka itse minulle kerroit; suomen olosuhteet jadajada...
Onhan se kiva että keräät tietoa ja sitten jaat sen minulle sitten dummy-kielelle supistettuna, kun itse ensin ymmärrät.
:grin:
Kari
Lainaus käyttäjältä: rintape - 08.10.2009, 09:49:23
Varmasti laadukas peli, mutta että täydellinen (tässähän jäädään paikka paikoin selvästi Airy-Diskiä pienemmäksi)?
Spottidiagrammit lasketaan geometrisella optiikalla, siis laskemalla perinteisesti miten yksittäinen säde kulkee linssin sisällä, ja sitten piirtämällä iso kasa niitä tuollaiseksi spotiksi.
Geometrinen optiikka ei huomioi valon aaltoluonnetta, josta diffraktio johtuu. Tuossa laskentatavassa on siis ikäänkuin puutteita, ja airy diskit on merkattu sitten kuvioon referenssiksi, että tässä olisi tämä alaraja. Pitäisiköhän tuosta tulkita, että ainakin vihreällä valolla optiikka on diffraktiorajoittunutta?
Mistäköhän johtuu tähden leviäminen laajemmaksi pisteeksi aina mitä kirkkaampi on? Tämä näkyy myös valokuvissa mutta ihan visuaalisesti. Voiko olla niin että ensiksi ilmakehä levittää tähteä, sitten hyväkin optiikka ja vielä silmä lopuksi? Vai onko yksi noista ylitse muiden? Ja vielä, kun tähtiä maalataan tai piirretään, on niissä piikit tai sakarat, juontaako ne silmän virheistä?
Lainaus käyttäjältä: mistral - 02.06.2012, 13:04:15
Mistäköhän johtuu tähden leviäminen laajemmaksi pisteeksi aina mitä kirkkaampi on? Tämä näkyy myös valokuvissa mutta ihan visuaalisesti.
Luulen ja arvaan, että silmän verkkokalvolle fokusoitunut tarpeeksi kirkas piste valaisee vieressä olevia sauvoja ja tappeja eli piste leviää verkkokalvolla heijastuksina..
Lainaus käyttäjältä: Timo Kantola - 02.06.2012, 13:29:56
Luulen ja arvaan, että silmän verkkokalvolle fokusoitunut tarpeeksi kirkas piste valaisee vieressä olevia sauvoja ja tappeja eli piste leviää verkkokalvolla heijastuksina..
Ainakin sen olen huomannut että himmeät tähdet näyttää paljon pistemäisemmiltä, varmaankin silmä on heikoin lenkki. Kamerakennolla taas ei liene tätä ongelmaa vaikka pisteen leviäminen näkyy siellä muista syistä ja on hyväkin että tällä tähden kirkkaus näkyy kuvissa.