Olipas mukavaa saunan jälkeen ottaa olunen takapihan terassilla ja katsella, miten tähdet hiljalleen syttyvät taivaalle lämpimän päivän jälkeen.
Siellä täällä kuuluu pikkukaupungin satunnaisia ääniä; muuten on hiljaista. Taivaan tummumisen aistii myös iholle hiipivänä viileytenä.
Ihmeellistä, miten vuosien kuluessa tällaiset hetket ilman mitään sen kummempia havaintovälineitä ja suunnitelmia tulevat aina vaan arvokkaammiksi...
Hämärästä nouset, syksy;
silität otsaani viileällä kädellä.
Taivaan lamput
kuin uusia taas.
Herkkää, perin herkkää. Niin, meillä taivaantiirailijoilla on myös joskus herkät hetkemme. :smiley:
Eivais, eilen juurikin katselin saunan päälle olutpullo kädessä ulkotakan lolimussa läntiselle taivaalle ja mietin samaa.
En ole koskaan enemmin kesä loppumista odottanut, enkä haluaisi sitä nytkään, mutta jossain syvällä sisälläni kuitenkin kaipaan pimeitä, selkeitä syysöitä...
syksy saa..
Kausihan sitä tuli avattua meikäläiselläkin. Tosin ei olusen ja saunan päälle, vaan koiran kanssa tehdyn myöhäisen lenkin jälkeen otin kiikarit käteen ja katselin hetken aikaa kuuta ja Jupiteria. Samalla huomasin, että kyllähän ne tähdistötkin jo pikkaisen pilkistävät Keski-Suomen leveysasteilla, vaikka yöt ovat vielä melko valoisia. Mutta kohtapa sitä taas päästään putken jatkeeksi pihamaalle ja katselusesonkia sitten riittää ensi kevääseen saakka :)
Sama täälä. En halua kesän loppuvan mutta kaipaan pimeitä öitä. Tosin nyt alkaa olla jo hyvin pimeää. ja pääsee kattelemaan.