Moi,
tässä kinkkua sulatellessa ja parempia kelejä odotellessa laitan aikani kuluksi teille
nähtäväksi kuvan, jossa olen harjoitellut hartmannin maskilla tarkennusta.
Kuvassa on Capella-tähti, jota olen kuvannut 5 sekuntia suoraan järkkärin kennolle,
putkena Newton 150/1100.
Ilmeisesti vielä paljon tarkennuksessa parannettavaa, kommentoikaa ihan vapaasti...
(http://www.peda.net/img/portal/1255601/capella-focus-5s.JPG)
t. poksu
Kuva on niin pieni että siitä ei paljoa pysty sanomaan. Suurenna kuva niin että näet kennon yksittäiset pikselit ja katso himmeämmistä tähdistä, kuinka monen pikselin alueelle ne ovat levinneet. Jos peilit ovat oikein hyvälaatuiset ja seeing on täydellinen, tähden pitäisi pysyä neljän pikselin alueella jollain kohdalla kennoa. Normaali seeingillä tähti voi olla 25-40 pikselin alueella. Oikein kollimoidulla putkella terävä kohta pitäisi olla joko kennon keskellä tai rengasmaisena alueena vähän keskiosan ympärillä fokusoinnista riippuen. Kuvan kulmissa koma tekee tähdistä vähän sulkapallon näköisiä "komeettoja". Ensimmäisen kuvan jälkeen vähän säädät ja otat toisen ja vertaat tuloksia ja toteat, menikö säätä oikeaan suuntaan ja sitten säädät uudelleen. Jossain kohdalla huomaat että kuva ei parantunut ja tiedät että optimi on jossain kahden viimeisen kuvan välillä. Sitten säädät takaisin päin pienemmin askelin. Tätä voi harrastaa kunnes pilvet uudelleen peittävät kohteen tai kunnes on itse tyytyväinen tarkennukseen. Eniten harmittaa kun huolimattoman tarkennuksen jälkeen kuvaa taivasta tuntitolkulla ja käsittelyvaiheessa joutuu hylkäämään kaikki kuvat epätarkkoina.
OK,
kiitti, tuota, tyhmä kysymys mutta mites se suurentaminen siten että yksittäiset pixelit näkyy? Digital Photo Professionalista löysin
preferencien takaa Grid-lines -toiminnon jossa sai grid-ruutuihin halutun pixel-määrän, meneekohän se jotenkin sitä kautta vai...
poksu
Ainakin Photoshopissa helpointa on vain zoomata kuvaa niin paljon, että yksittäiset pikselit erottuvat.
Itse tarkennan niin että suurennan koekuvan kameran omalla näytöllä niin isoksii kuin sen saa. Siitä kuvasta sitten tutkin kuinka laajalle yksittäiset tähdet ovat levinneet lähellä kuvan keskustaa. Sitten vähän säädän ja vertaan kuvia. Karkean tarkennuksen teen yleensä kameran omalla etsimellä kirkkaaseen tähteen, sillä pääsee yleensä millin sisälle fokuksesta. Koekuvien perusteella säätelen ensiksi 0.2 mm:n askelin ja sitten kun olen mennyt fokuksesta ohi, palaan takaisin päin 0.1mm:n askelin jne. Aiempi F5 newtonilla hyvällä kelillä huomasi vertailemalla 0.05mm:n tarkennusvirheen. Nykyinen F8.5 Klevtsow-Cassegrain on pikkuisen armollisempi.
Olen rakentanut fokusointilaitteeseen mittakellon jolla näen, missä mennään. Lähtökohdaksikin voi ottaa edellisen tarkennuksen, se lyhentää haarukointiaikaa.
Kaizu
Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 28.12.2008, 15:51:40
Olen rakentanut fokusointilaitteeseen mittakellon jolla näen, missä mennään. Lähtökohdaksikin voi ottaa edellisen tarkennuksen, se lyhentää haarukointiaikaa.
jos samalla putkella ja kameralla kuvaa eri iltoina tai eri viikkoina/kuukausina, niin kuinkapaljon heittoa olet huomannut optimi-fokuksen paikassa?
Newtonissa putken lämpölaajeneminen tai kollimointiruuvien säätö varmasti vaikuttaa paljon.
Voisikohan linssiputkella jossa on vähemmän liikkuvia osia saada fokusoinnin kohdalleen vain mittakelloa katsomalla?
Alumiinisella newtonilla näkyi suoraan alumiinin lämpöpitenemiskerroin, pääpeilin ja fokusointilaitteen välinen etäisyys oli n. 1,2m. Se muuttui
n. 0,03mm/aste. Kollimointiruuvien räplääminen vaikutti tähän verrattuna kertoimella 10-20. Käytännössä, jos lämpötila ei paljoa poikennut, saattoi edellinen tarkennus käydä suoraan. Nykyisellä TAL250:lla en ole huomannut selkeää kavaa. Putki on alumiinia mutta selkeästi lyhyempi joten apupeilin ja putken välinen etäisyys muuttuu vähemmän kuin newtonissa ja vie lämmetessä fokusta putkessa sisäänpäin. Toisaalta apupeili ei ole taso vaan linssi/peili yhdistelmä ja systeemin osien välisen etäisyyden kasvaminen pidentää systeemin polttoväliä ja tuo fokusta putkessa ulospäin. Kokonaisuudessaan fokus ei liiku kovin paljoa.
Komposiittiputket voidaan suunnitella niin että niiden pituus ei muutu lämmetessään. Tähän perustuu hiilikuituputkien käyttö kaukoputkissa. Lämpötilakompensoinnin voi tehdä myös fokusointilaitteessa kunhan putken lämpötila vain on tiedossa.
Kaizu
Juuri vilkaisin mihin edellinen tarkennus jäi. Pakkasen kiristyminen -5 => -15 toi fokusta 0.4 mm ulospäin.
Ja eikun taas nauttimaan muutama tunti raikasta ulkoilmaa lämmittänättömään alumiinipömpeliin. :afro:
Kaizu