Avaruus.fi - keskustelualue

No niin, laitetaanpas tästä omaa aihetta. Kun pääpeili on testattu, huonoksi todettu ja uudelleenmuotoilussa, on aika tutkia onko apupeili kelvollinen.

Ajatukseni oli yrittää tehdä Rayleigh vesitesti. Siinä aiheutetaan interferenssi apupeilin pinnan ja vedenpinnan välille ja apupeilin tasomaisuutta siis verrataan vedenpinnan tasomaisuuteen. Juttu tästä löytyy esim. tästä esityksestä: https://www.cloudynights.com/images/Testing_optical_flats_with_the_Raleigh_water_test/Raleigh_water_test.pdf (https://www.cloudynights.com/images/Testing_optical_flats_with_the_Raleigh_water_test/Raleigh_water_test.pdf)

Ja Ed Jonesin videot: Osa 1 https://www.youtube.com/watchv=a8oPg074bGo (https://www.youtube.com/watch?v=a8oPg074bGo)
Ja osa 2: https://www.youtube.com/watch?v=TIAqTV2noJk (https://www.youtube.com/watch?v=TIAqTV2noJk)

Katsotaan miten käy. Minullahan ei ole aikomusta itse hioa mitään optiikkaa, joten minulle riittää tieto kuinka tasomainen apupeili on. Jos se on huono, en sinänsä tarvitse tietoa mikä sen huonon muodon tarkka olemus on. Se ehkä hiukan yksinkertaistaa asioita.

Testissä siis laitan apupeilin vesiastiaan, niin että vedenpinta on millin verran peilin pinnan yläpuolella. Vesiastia on tilttialustalla, jolla saan säädettyä peilin ja veden pinnat samantasoisiksi. Astian päälle tulee kollimointilinssi, jonka polttopisteestä sitten valaistaan systeemiä monokromaattisella valolla ja kuvataan kameralla interferenssikuviosta viivojen suoruutta.

Hommasin monokromaattisen valon lähteeksi pienpainenatriumlampun ja virtalähteen. Virtalähteen plugi oli joku Kiina-standardi, mutta virtajohto on irrallinen ja tilalle sopi Canonin laturin piuha. Kokeilin ja valolähde tuntui toimivan.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/Na1.jpg?img=full)

Napsaisin huoneesta muut valot pois päältä ja värit katosivat, joten kyllä tuo taitaa olla mikä väittääkin olevansa, eli monokromaattinen.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/Na2.jpg?img=full)

No, sitten värkkäsin vesiastialle tilttialustan. Rungoksi vanhan trampoliinin kaideputkea, josta litistin päät ja ruuvasin kiinni poikki sahatut mikrometrit säätöjaloiksi. Noin pitkällä vipuvarrella varmaan perus ruuvitkin olisi riittäneet, mutta menköön. Mikrometrit varmasti saavat tulevaisuudessa jatkokäyttöä jossain värkissä.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/Na3.jpg?img=full)

Kun tein aikanaan tuon 600mm putken peilinpidintä, minulla oli mallineena vanhasta keittiön pöytälevystä sahattu 600mm kiekko, joka nyt saa toimia tilttialustan tasona. Ruuvasin putkijalat siihen kiinni.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/Na4.jpg?img=full)

Ja kas, nyt minulla on tilttialusta hienosäädöllä.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/Na5.jpg?img=full)


Seuraava sessio on sitten tehdä kamerakolmijalkaan kiinnitys tuolle valonlähteelle, kameralle ja vielä laserille, jonka avulla tilttialusta säädetään. Ja kait tuolle valolle pitää siihen joku varjostin tehdä, jotta valo pääsee hallitusti vain tietystä reiästä kohti peiliä.

Erinomaista, seuraan mielenkiinnolla.

Innostuin näistä harjoituksistasi itsekin sen verran että kohta on hallussa pari optista flättiä, kuusituumainen pinnoitettu ja nelituumainen pinnoittamaton jossa kumpikin puoli tasaisia. Pitäisi olla lambda/20 pintaa (lambda/10 aaltorintamaa), pinnoitetusta on raportti ja toisesta pelkkä lupaus. Valaistus tarkoitus tehdä levittämällä tehokasta vihreää laseria.

Saa nähdä mitä kontrastille käy kun tarvitsee testailla pinnoitettua apupeiliä pinnoittamatonta vasten.

Saattaa olla vähän överi ratkaisu kun oma tarkoitus on testailla ebayn parinkympin pikkuisia apupeilejä. No minkäs teet, noilla voi sitten ottaa myös ronchikuvia mistä vain (keskikokoisesta) kaukoputkesta.

Lainaus käyttäjältä: Ari Haavisto - 03.01.2026, 19:43:25Astian päälle tulee kollimointilinssi, jonka polttopisteestä sitten valaistaan systeemiä monokromaattisella valolla ja kuvataan kameralla interferenssikuviosta viivojen suoruutta.
...
Seuraava sessio on sitten tehdä kamerakolmijalkaan kiinnitys tuolle valonlähteelle, kameralle ja vielä laserille, jonka avulla tilttialusta säädetään. Ja kait tuolle valolle pitää siihen joku varjostin tehdä, jotta valo pääsee hallitusti vain tietystä reiästä kohti peiliä.

Valoa ei tässä testissä tarvitse tuoda kollimoituna tai mistään pienestä pisteestä.

Kun silmän tai kameran pupilli on riittävän kapea (muutaman millin), ja sen näkemä peilin kuva on kollimointilinssin avulla järjestetty muodostumaan pintoja vastaan kohtisuorista säteistä, niin silloin silmä itse valitsee interferenssin aiheuttaviksi valonsäteiksi juuri ne jotka ovat lähtöisin juuri oikeasta paikasta. Kaikki muu valo menee vain harakoille, eikä vaikuta näkymään mitenkään.

Jos teet itse systeemin jossa valoa lähtee vain tuosta paikasta, joudut asemoimaan silmän/kameran ihan turhan tarkasti vain jotta näkisit ylipäänsä kuvan. Homma on selitetty Malacaran kirjassa kappaleessa 1.2.1.

Sitä kollimointilinssiäkään ei tarvitse jos kamera on tarpeeksi kaukana peilistä. Em. kappaleen mukaan riittävä etäisyys on ainakin viisi kertaa peilin halkaisija. Tuossa kappaleessa on myös laskettu väärästä valon kulmasta aiheutuvan virheen suuruus.

Yleensä newtonin interferometreissä tuo valo järjestetään tulemaan havaitsijan suunnasta käyttämällä läpinäkyvää lasia beamsplitterinä niin, että joko valaistus tai havainto tehdään heijastuksen kautta.

Kokeilisin itse ensin mahdollisimman yksinkertaisesti niin että järjestäisin kameran peilin yläpuolelle em. etäisyyttä korkeammalle, ja lampun sitten kameran taakse paistamaan kameran ohi.

Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 03.01.2026, 20:08:33Kokeilisin itse ensin mahdollisimman yksinkertaisesti niin että järjestäisin kameran peilin yläpuolelle em. etäisyyttä korkeammalle, ja lampun sitten kameran taakse paistamaan kameran ohi.

Kiitos, tätähän minä kokeilenkin ensin, helpottaa monta asiaa. Täytyy myös tutustua tuohon kappaleeseen. Kun teen kattoripustuksen, sen myötä minulla sitten onkin kaukoputkihuoneessa monokromaattinen valaistusvaihtoehto.

Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 03.01.2026, 20:08:33Sitä kollimointilinssiäkään ei tarvitse jos kamera on tarpeeksi kaukana peilistä. Em. kappaleen mukaan riittävä etäisyys on ainakin viisi kertaa peilin halkaisija. Tuossa kappaleessa on myös laskettu väärästä valon kulmasta aiheutuvan virheen suuruus

Lueskelin tuota ja minusta se oli annettu ilmaraolle pintojen välillä lambda/6 tjsp, kun taas minulla on vesirako 1mm, johon vielä veden ja ilman ero tuo kerrointa päällekin, niin ne kaavat silloin ampuukin tarvittavan etäisyyden vesikatostakin läpi? Jolloin tarvitsen vedellä kuitenkin sen kollimaattorin kameralle, mutta en tosiaan mitään erityisjärjestelyjä valonlähteelle?

Kas, tässä onkin Ed Jonesin sivusto aiheesta myös ja käsittelee juurikin tuota "vesirakoa" myös. Puhuu cosine errorista, joka lienee se kaavoissa ollut ilmaraon osuus. Näyttää linkittäneen samanlaisen fresnelin, minkä itsekin tilasin. Mutta kun linssi kuitenkin on irrallinen ja helppo ottaa pois ja laittaa väliin, niin siitähän se sitten selviää mitä ilman linssiä näkyy ja linssin kanssa.

https://opticaleds.com/atm/the-raleigh-water-test-for-flats/ (https://opticaleds.com/atm/the-raleigh-water-test-for-flats/)

No toden totta. Oli sentään 6 eikä 1/6 kertaa lambda, mutta siitä huolimatta ihan eri kertaluokassa. Kyllähän tuota valoa on siinä tapauksessa väännettävä suoraan juuri kuten Ed kirjoittaakin.

Fringet kyllä näkyy ilmankin linssiä, mutta niiden mutkaisuus tulee vaihtumaan riippuen mistä suunnasta katsoo, ja yhdestäkin suunnasta katsottuna eri puolilla peiliä. Asettamalla linssin paikalleen fringet suoristuvat sellaisiksi, joista voi pinnan muodosta päätellä jotain.

Valaistushan tulee myöskin kulkemaan tuon linssin läpi mutta et tarvitse neulanreikää. Valo kulkee tällaista reittiä.

(https://i.imgur.com/5BTProU.png)

Tuo ylimpänä oleva lankku esittää diffuusia valonlähdettä, jota lamppusi valaisee joko alapuolelta tai sitten yläpuolelta läpi.

Sen lankun pinnan jokaisesta pisteestä lähtee jokaiseen suuntaan valoa, mutta vain kuvaan nuolilla merkityt valonsäteet päätyvät kameraan asti. Näet kameran kuvassa testattavan apupeilin kautta tuon merkityn kokoisen palasen sitä lankkua (ylösalaisin ja peilikuvana), ja kaikki tuo valo osallistuu järkevän interferenssin syntymiseen.

Mahdollinen neulanreikä asetettaisiin tuohon kameran viereen niin että tuo fokuskimppu pääsee juuri siitä lävitse. Siinä tapauksessa joudut haarukoimaan sekä reiän että kameran asentoa niin, että se valaistu reikä ilmestyy peilissä näkyviin. On toki mahdollista, että tällainen järjestely vähän parantaisi kontrastia mikäli fringet on muuten tosi hailakat.

On tuo silti edelleen helpompi kuin se mitä alunperin mietin. Nyt vain kamera kamerajalustaan ja oikealle korkeudelle linssin yläpuolelle ja laserinkin saa siihen kiinni. Ja valonlähde saa vaan hillua jossain siinä kameran yläpuolella. Ei tarvitse rakentaa mitään erityistä, kasa kiinnittimiä vaan ja linssille kehikko.

Tänään virittelin satunnaisesta alumiinireikälevyn palasesta kolmijalkaan pitimen kameralle ja natriumlampulle ja mallailin tilttialustan päälle.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/Na6.jpg?img=full)

Sitten valkkailin jo vesiastiaa ja mietin sinne pidintä apupeilille. Apupeili kun on alumiinijalassa kiinni 45 asteen kulmassa, niin ajattelin jonkin clämpin laittaa vesiastian pohjalle, jolla sitten puristan kiinni apupeilin jalasta sopivassa kulmassa. Samalla mietin puukehikkoa fresnel linssille ja otin sen esiin paketistaan ja kääreessä luki epäilyttävästi luvut 250 ja 140, ja kun 250 on halkaisija, niin ettei vaan 140 ole polttoväli, kun piti olla 1000mm. Kokeilin projisoida kattolamppua lattiaan ja kyllä tuo mokoma on 140mm polttoväli, eli väärä. Tarkastin ja olin onnistunut tilaamaan väärän. Pah!

No, tämä pysähtyi nyt taas hetkeksi sitten tähän kun odottelen oikeaa linssiä. Tilasin samaan kuormaan sitten hiukan komponentteja tuleviin projekteihinkin. Ei mitään hajua mitä projekteja ne on, mutta kun osia on, kyllä ideakin syntyy.

Joutsenmerkin ansaitsisi kylkeen, sen verran kotimaisen näköinen mittausjärjestely.

Tännekin ilmestyi tällainen hieno lambda/20 lätty josta en ole vielä varma mihin tätä pitäisi käyttää, mutta tiedän että ideoita tulee kun odottaa.

Kontaktissa ei ehkä tällä viitsi mitata ettei naarmuttele pinnoitetta. Apupeiliä voi mittailla kirkkaalla versiolla sitten kun se saapuu, mutta pitääpä tutkia miten saisi apupeilin heijastusta huononnettua että saa paremman kontrastin. Saapui myös aika tymäkkä vihreä laser, jolle alan viritellä optiikkajärjestelyä beamin levitystä ja diffusointia varten.

(https://i.imgur.com/IjV2DK2.png)

Melko hankalalta kuulostaa vesipinnan kanssa testailu. Olin itsekin lähellä ryhtyä tähän mutta katsoin vaihtoehtoiset tiet omaan tasoprojektiini ensin. Mielenkiinnolla odotan miten tuo onnistuu.

Värkkäilin tuossa välipäivinä 20cm tasoja. Toisen kiekon sain ihan kohtalaiseen malliin mutta toiseen jäi jonkin verran vyöhykevirheitä. Työtä vaikeutti kolmannen pinnan ongelmat joten jouduin käyttämään lopulta sen korvikkeena erästä isoa prismaa (T-55 tankin periskoopista) jossa toinen pinnoista on jonkinlainen optinen pinta. Ei taso mutta referenssiksi välttävä ja sentään 13cm pituinen. Koska sain sen virheet näkymään 20cm tasojani vastaan identtisinä saatoin todeta olevani melko lähellä tasoa kummassakin kiekossa. Muitakin konsteja kiertää kolmas kappale on mutta niissä on rajoituksensa.

Vähän yllättäen myös ihan tavallisella mittakellolla varustettu sferometri on käyttökelpoinen melko pitkälle muotoilussa. Nimittäin jos interferenssiviivat ovat suorat mutta pinnat pallomaiset niin toisen pinnoista päällä kalibroitu sferometri näyttää virheiden summan toisen päällä. Tällöin esim. 4 renkaan virhe näkyy noin mittakellon neulan levyisenä erona jonka pystyy havaitsemaan. Tuhannesosia näyttävällä sferometrillä muotoilun voisi tehdä hyvinkin pitkälle vain kahdella kappaleella.

Monokromaattisen valon lähteenä käytin pientä loisteputkella toimivaa retkilamppua jonka heijastin valkoisen katon kautta. Vähän himmeä mutta renkaat näkyvät ihan kohtalaisesti. Kuvasin aina interferenssikuviot kännykän yökuvaustilalla ja sitten kontrastia voi lisätä kuvankäsittelyssä.

Pienempiä 100mm tai 120mm optisia tasoja näkyy saavan Ebaysta postikuluineen alle 200€ hintaan. Niillä pitäisi apupeilien tarkistaminen onnistua hyvin. Koska tasoa voi siirtää tutkittavan pinnan päällä niin pienempikin taso välttää.

Jos käyttäisin metodille tyypillistä likaista vanhaa paistinpannua vesiastiana, kuten myös Ed Jones käytti, se olisi jo jotain, mutta ei sentään.

Värkkäsin apupeilille telineen.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/apu1.jpg?img=full)

Ja olisiko tuossa sopiva vesiastia. Varmaan musta jätepussi pohjalle, kuten Ed suositteli kiiltäville kattiloillekin, heijastusten takia varmaan. Sinne väliin sitten jotain mötiköitä, ettei vettä mene niin isoa määrää.


(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/apu2.jpg?img=full)

Lainaus käyttäjältä: rakentelija - 10.01.2026, 15:57:10Pienempiä 100mm tai 120mm optisia tasoja näkyy saavan Ebaysta postikuluineen alle 200€ hintaan. Niillä pitäisi apupeilien tarkistaminen onnistua hyvin. Koska tasoa voi siirtää tutkittavan pinnan päällä niin pienempikin taso välttää.

On noita tullut katseltua nyt aika paljon, ja järjestään kaikki halvahkot tasot ovat sellaisia jotka on tarkoitettu koneistettujen palojen tutkimiseen, mutta ei optisten pintojen. Useimmissa tasaisuudeksi ilmoitetaan viisi mikrotuumaa. Kahdella mikrotuumalla pärjännee jo aika hyvin, sellaisiakin löytyy melko halvalla. Yksi mikrotuuma on lähellä lambda/20 pintaa eli /10 aaltorintamaa.

Riippuu kovasti sitten mitä ja minkä tarkkuista hommaa näillä aikoo tehdä. Esimerkiksi linssiputkien (tai minkä vaan muidenkin putkien) DPAC-mittauksia varten saa olla useiden aaltojen verran taittovoimaa, kunhan muoto on muuten hyvin sileä ja lähellä palloa.

Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 10.01.2026, 21:56:08On noita tullut katseltua nyt aika paljon, ja järjestään kaikki halvahkot tasot ovat sellaisia jotka on tarkoitettu koneistettujen palojen tutkimiseen, mutta ei optisten pintojen. Useimmissa tasaisuudeksi ilmoitetaan viisi mikrotuumaa. Kahdella mikrotuumalla pärjännee jo aika hyvin, sellaisiakin löytyy melko halvalla. Yksi mikrotuuma on lähellä lambda/20 pintaa eli /10 aaltorintamaa.

Riippuu kovasti sitten mitä ja minkä tarkkuista hommaa näillä aikoo tehdä. Esimerkiksi linssiputkien (tai minkä vaan muidenkin putkien) DPAC-mittauksia varten saa olla useiden aaltojen verran taittovoimaa, kunhan muoto on muuten hyvin sileä ja lähellä palloa.

No, eiköhän nuo kaupalliset tasot ole kaikki isojen läppäyskoneiden tuotoksia. Se kuinka iso taso on tietenkin vaikuttaa sen tarkkuuteen, ts. on aivan eri asia tehdä taso joka on 20cm halkaisijaltaan kuin jokin pieni apupeilin kokoinen kappale. Uskoisin että nuo USSR tasot käyvät apupeilien tutkimiseen aivan mainiosti, tai en oikein tiedä miksi jokin apupeili olisi niitä parempi.

Jos itse tekee tasoja niin silloin jo tuollainen 10cm valmis taso on suuri apu, eikä sen tarvitse olla yhtä iso kuin ne tasot joita pyritään tekemään.

AP:n apupeili ei tosin ole millään muotoa pieni mutta siltikin tutkisin sitä ennemmin esim. 10cm neuvostotasolla kuin vesitestillä. Jos siinä on jokin todellinen ongelma niin tuollainen luokan 2 taso (lambda/10) kaikki sellaiset virheet helposti näyttää. Sen yläpuolella olivat/ovat(?) luokka 1 (laboratoriokäyttöön) ja luokka 0 (master) jotka lienevät n. 10 nanometrin tarkkuuteen työstettyjä paksuja kvartsitasoja kansallisen mittalaitelaboratorion referensseiksi.

En ollenkaan epäile etteikö neuvostoliitossa kyetty tällaisia valmistamaan.

Tarkimmat mittapalat on tuota samaa luokkaa, lambda/10 pintojen tasomaisuudessa. Teräkselle se on vaikeampi saavuttaa kun sen lämpölaajeneminen on moninkertaista verrattuna borosilikaattilasiin saati kvartsiin tai keraameihin.

Lainaus käyttäjältä: Ari Haavisto - 10.01.2026, 18:36:40Jos käyttäisin metodille tyypillistä likaista vanhaa paistinpannua vesiastiana, kuten myös Ed Jones käytti, se olisi jo jotain, mutta ei sentään.

Muovilaatikko saattaa hiljalleen muuttaa muotoa kun vedenpaine vaikuttaa seinämiin. Peltilaatikko tuskin tekee sitä.

Lainaus käyttäjältä: rakentelija - 11.01.2026, 01:00:51No, eiköhän nuo kaupalliset tasot ole kaikki isojen läppäyskoneiden tuotoksia. Se kuinka iso taso on tietenkin vaikuttaa sen tarkkuuteen, ts. on aivan eri asia tehdä taso joka on 20cm halkaisijaltaan kuin jokin pieni apupeilin kokoinen kappale. Uskoisin että nuo USSR tasot käyvät apupeilien tutkimiseen aivan mainiosti, tai en oikein tiedä miksi jokin apupeili olisi niitä parempi.

Joo, juuri näin se on. Esim. nuo omat apupeilit mitä on kohta tarkoitus testailla, on todennäköisesti muodoltaan niin huonoja että testaamiseen kelpaisi hyvin vaikka miten mutkainen flätti.

Tuossa ebayn tarjonnassa on hieman arpapeliä sen kanssa saako ostamansa tason kanssa varmaa tietoa sen suuruudesta. Mutta tarjontaa on niin paljon että on varaa valita ne, joissa on edes jollain tasolla otettu asiaan kantaa.

Tuolla suurimmalla tarkkuudella olevia on melko harvoin tarjolla, ostelin itselle pari jotka sattui löytymään. Nyt pitää sitten keksiä jokin projekti jossa noin hyvästä tarkkuudesta on hyötyä. Tasojen tekeminen itse voisi olla kyllä kutkuttavaa puuhaa..

Väärä fresnel sai toimia mallineena, kun tein kollimointilinssille telineen. Nyt on kaikki valmista kunhan oikea linssi saapuu. Sitten nähdään.

Mihinkään ihmisten valmistamiin flätteihin tai muihin lasinpaloihin en luota enää. Ja mitä hyvämaineisempi valmistaja ja mitä parempi mittatodistus, sitä vähemmän luotan. Maapallon painovoimaan ja kaarevuuteen ja sitä myöden vedenpintaan luotan.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/apu3.jpg?img=full)

No voihan niitä tasoja testata toisiaan vasten ja pitääkin, siihenhän se koko homma perustuu. Eli pitää olla useampia pintoja joita verrataan toisiinsa. Tasojen tutkiminen on sinänsä paljon helpompaa kuin tihrustaa ja mitata paraboloidista eri vyöhykkeiden kaarevuussäteitä Foucaultin testillä.

Jonkun se putkeen tuleva apupeili pitää kuitenkin tehdä ja sitä ei ole vedenpinnan avulla tutkittu vaan vertaamalla toiseen tasoon. Tasojen tarkaksi tekeminen on prosessi, ei siinä lopulta jää "epäluottamukselle" paljoa sijaa. Kun tekee muutaman sata interferenssitestiä siihen oppii kyllä luottamaan ja pääsee selvyyteen siitä kuinka esim. lämpö vaikuttaa, kauanko pitää odottaa kiillotusten välillä jne. Fyysisillä kappaleilla pääsee myös tutkimaan pintojen muodon laatua ja esim sitä miten ulkoinen voima vaikuttaa, siis kuinka kappaleen muoto muuttuu painon alla jne.

Toivottavasti saat vesitestillä selkoa apupeilistäsi, mielenkiintoinen testi sinänsä ja toki erittäin tarkka  normaalikokoisille kappaleille. Vasta lähempänä metrin kokoluokkaa maapallon pallomaisuus alkaa tulla näkyviin selvemmin ja vesitestin luotettavuus vähetä.

Miten pintajännitysvoima vaikuttaa? Olettaisin ettei vaikuta koska pinta on niin suora ettei voima pysty siihen.

Lainaus käyttäjältä: mistral - 14.01.2026, 11:36:25Miten pintajännitysvoima vaikuttaa? Olettaisin ettei vaikuta koska pinta on niin suora ettei voima pysty siihen.

Astian pitää olla sen verran isompi, että peilin reunojen ulkopuolelle jää joku sentti tilaa ennen astian seinämiä, joiden lähellä pintajännitys poikkeuttaa pintaa. Ja peilin päällä se milli vettä, ettei jostain kohtaa "imaise" kuopalle.

Fresnel linssi tuli Perjantaina ja viikonloppuna tein ensimmäisen pikakokeilun.  Sain peilin ja vedenpinnan tasattua laserin avulla kohtuu helposti. Vettä jäi todennäköisesti liian paksu kerros peilin päälle. Sekoitin pieneen määrään vettä ceriumoksidia ja lorottelin peilin päälle, mutta en saanut millään tasaista himmennystä aikaan. Toisiin kohtiin tuli liikaa ceriumoksidia ja toisiin kohtiin se ei asettunut millään ja peili jäi kovin laikukkaaksi. Ehkä tässä vaiheessa vettä olisikin ensin pitänyt olla vieläkin enemmän peilin päällä? No, kokeilin silti natriumlampun kanssa ja sihtailin, mutta en nähnyt minkäänlaisia interferenssiviivoja missään vaikka kuinka veivailin ja yritin. Ensimmäinen yritys siis epäonnistui.

Tänään sitten uusi yritys. Jälleen pinnat tasaan. Uusi yritys ceriumoksidin kanssa, hiukan laihempi seos, ohuempi kerros, jälleen jäi tolkuttoman laikukkaaksi. Sitten lapoin vettä pois niin että peilin päälle jäi ihan ohuen ohut kerros vettä ja sihtaamaan natriumalamppua kädessä pitäen ja liikutin päätäni ja nyt näin jotain viivoitusta kenties. Fresnel paikalleen ja sihtaamaan ja nyt näkyi tiheä interferenssiraidoitus peilissä! Ohuemman ceriumoksidin kohdissa tosi hyvin ja paksuimmissa laikuissa ei näkynyt ollenkaan. Silti näkyi suurimmassa osassa peiliä. Säätelin mikrometriruuveja, kunnes sain raidat harvempaan. En niin harvaan kuin olisin halunnut, mutta harvempaan. Ja ilokseni totesin, että viivasuorilta näyttää! En havainnut minkäänlaista kaarevuutta. Ainoa kohta kaarevuutta oli pienen paksun ceriumoksidikukkulan ihan ympärillä, missä todennäköisesti mentiin pintajännityksen alueelle. Hienoa. Koitin säätää viivoja vielä harvempaan, mutta viivat tihenivät ja sitten koko alusta nytkähti ja kadotin viivat enkä enää saanut näkymään uudestaan. Touhusin käsivaralta ja viivat katosivat ennen kuin ehdin yrittää ottaa kuvaa.

Täytyy keksiä jotain miten saisin tuon ceriumoksidin tasaisemmin vai onkohan minulla jotenkin liian epätasalaatuista ceriumoksidia? Tämä on jotain auton tuulilasin hiontaan tarkoitettua. Ja mikrometriruuvien alle pitää laittaa tallat. Betonia vasten ne välillä ottavat kitkaa ja nytkäyttävät koko alustaa liikaa. Kun saan nuo ratkaistua, uskon saavani kuvaakin. Mutta ilo oli saada näkyviin silmämääräisesti ihan suorat viivoitukset. Toisaalta Astro reflectin pääpeilin mittauksen synteettinen tähtitestikuva oli niin Spot on oikeaan tähtitestiin apupeili mukana verrattuna, että ei siihen oikein sopisikaan minkäänlaista havaittavaa apupeilivikaa. Jahuu.

Mullakin tapahtui juuri tänään edistystä. Saapui tuo läpinäkyvä flätti, on nelituumainen ja ehkä reilu 10 milliä paksu, joten on kätevä käsitellä mutta täytyy tarkoissa mittauksissa tukea hyvin. Todistusta ei ollut mutta myyjä kehui lambda/20:ksi niin kai se on sitten uskottava.

Tein pikaisen testin laskemalla flätin 42-millisen apupeilin päälle ja sihtaamalla diffusoitua laseria käsivaralta yläviistosta. Viivoja näkyi heti, mutta laserin kanssa saa olla melko huolellinen ettei näkymä ole pelkkää epäselvää speckle-mössöä. Kontrasti ei ollut kummoinen, mutta sehän on odotettavissakin kun toisessa palassa on alumiinia ja toisessa ei. Viivoja on aika vaikea saada stillikuvaan, videossa näkyi vähän paremmin.

Samaa ongelmaa on ettei saanut viivoja tarpeeksi vähennettyä, mutta ehkä se siitä kun hankin kolmannen käden. Täytyy tehdä tästä setuppi jota pystyy valokuvaamaan helposti.

Kiinnostaa kovasti vesitestinkin kuvat, jos sellaiset onnistuu jossain vaiheessa.

Ensimmäisestä pikakokeilusta viikonlopulta fiiliksiä. Ensin kun peiliä ei ollut samennettu, laserin peiliheijastus näkyy katossa kirkkaana pisteenä. Sen toisella puolen laserin heijastus vedenpinnasta ja toisella puolella paluuheijastus vedenpinnan sisäpinnasta takaisin peilin kautta ylös.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/Laser1.jpg?img=full)


Sitten sekoittelin ceriumoksidia veteen ja koitin kaadella peilin päälle. Alla näkyy laser ja samennettu peili.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/laser2.jpg?img=full)

Nyt paluuheijastus katosi ja peilin ja vedenpinnan heijastukset ovat suunnilleen yhtä kirkkaita.
(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/Laser7.jpg?img=full)

Säädin heijastukset päällekkäin. Tuo ceriumoksidi asettui tosi laikukkaasti ja rumasti peilin pinnalle.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/Laser4.jpg?img=full)

No, natriumlamppu päälle ja linssin läpi sihtaamaan. Monovalossa tuo samennuksen epätasaisuus oikein korostuu. Kuvassa näkyvät tiheät rengasmaiset "äänilevyurat" ovat fresnel linssin rakennetta, eivät interferenssiviivoja. Tuolla ensimmäisellä yrityksellä en viivoja saanut näkymään.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/Laser3.jpg?img=full)

Eilen sitten vaihdoin isomman astian. Samennuspinta oli entistä laikukkaampi. Mutta vedenpinta peilin päällä mahdollisimman ohut.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/Laser6.jpg?img=full)

Teippasin myös lamppuun varjostinpahvin, jolloin sain sihdattua ihan lampun vierestä ohi peiliä.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/Laser5.jpg?img=full)

Ja tällä kertaa interferenssiviivat näkyivät siis hyvin ja selvinä, paitsi paksumman ceriumoksidin kohdissa. Valitettavasti kuvaa ei saatu, koska mikrometriruuvin päät välillä purivat kitkalla sementtilattiaan ja koko alusta pyörähti mikrometriruuvin kärjen varassa sivulle ja säätö hukkui ennen kuin älysin ottaa kuvaa.

Seuraavaan kertaan laitan ruuvien alle muovilevyn palat, joissa öljytyt poterot ruuvin kärjille. Tällöin pitäisi säädön toimia nätisti. Ja ehkä laitan peilin päälle ensin paksun kerroksen vettä, jotta ceriumoksidi laskettuu tasaisemmin, ja sitten poistan vettä oikeaan paksuuteen. Ehkä sitten saadaan kuvaakin otettua ja säädettyä viivojen määrä sopivaksi, kun tuo säätö saadaan toimimaan.

Viivojen paksuus tarvinnee saada isoksi, jotta pääsen parempaan tarkkuuteen. Jos viiva vastaa 3/8 valoaaltoa, enkä paljain silmin havainnut kaarevuutta, olen taipuvainen uskomaan että tuo hyvinkin täyttää sen vähintään 1/8 aaltoa, jonka Mirrosphere lupaa. Olisi nyt tehnyt sen pääpeilin lupaamaansa tarkkuuteen ja mokannut tuon apupeilin, mutta ei...

Onko ceriumoksidi mahdollista suihkupullolla levittää? Jos se ei riko pullon pumppua ja suutin päästää litkun läpi niin tulee ikäänkuin maalattu levitys.

Eikö peilistä heijastuvan valon intensiteettiä voisi vaimentaa sekoittamalla veteen tilkka mustetta tai muuta valoa vaimentavaa ainetta?

Hannu Määttänen

Lainaus käyttäjältä: hm - 22.01.2026, 00:22:03Eikö peilistä heijastuvan valon intensiteettiä voisi vaimentaa sekoittamalla veteen tilkka mustetta tai muuta valoa vaimentavaa ainetta?

Hannu Määttänen

Tähän ideaan tartuin. Muste hiukan hirvitti, eikä heti tullut mieleen mistä sellaista tätä nykyä helposti saisi. Mutta ruokakaupassa oli mausteosastolla mustaa elintarvikeväriä ja päätin kokeilla.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/ink6.jpg?img=full)

Sekoitin pieneen vesimäärään ja kaadoin peilin päälle kun peili oli paksuhkosti upoksissa vedessä. Koko peili katosi ensin näkyvistä.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/ink2.jpg?img=full)

Mutta kun lapikoin vettä pois niin, että peilin päälle jäi vain ohuen ohut kerros, peili oli melko sopivan samennuksen peitossa. Edelleen peiliheijastus oli jonkin verran vesiheijastusta kirkkaampi, mutta uskoin että kontrasti riittäisi.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/ink7.jpg?img=full)

Leikkasin kolme lätkää leikkuulaudasta mikrometriruuvien alle. Tein senkkausterällä ruuvinpäille pienet poterot joihin laitoin laakerirasvaa. Nyt alustan tilttisäätö toimii silkinpehmeästi, alusta ei nyi mihinkään päin ja veden liplattelu asettuu parissa sekunnissa säädön jälkeen. Erinomaista.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/ink1.jpg?img=full)

Ja nyt melko nopeasti löysin interferenssiviivat, kun tiesin jo mitä etsiä. Tilttisäätö toimi nyt oikein hyvin ja sain viivat huomattavasti harvempaan. Valitettavasti viivat harventuessaan samalla löysivät inhottavan kaarevan muodon ja kun mikään katselukulman tai valon muutos ei asiaa auttanut, pahoin pelkään että tämmöinen tämä apupeilikin nyt on... Vasta jälkikäteen hoksasin, että kollimointilinssin olisi voinut telineineen kääntää eri päin ja katsoa muuttuuko mikään, jos sen asento jotain aiheuttaisi, mutta en kyllä usko tämän sieltä tulevan. Pah!

Mutta nyt saatiin kuvaakin. Napsin kännykällä käsivaralta.
Tässä ensin yksi käsittelemätön räpsy. Aika lailla tältä näytti paljaalla silmälläkin.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/ink4.jpg?img=full)

Ja sitten venytelty kuva, jotta hiukan olisi enemmän kontrastia

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/ink3.jpg?img=full)

Ja sitten vielä tämmöinen jossa näkyy heijastuksena näpeissäni oleva kännykkä ja natriumlamppu.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/ink5.jpg?img=full)

Nyt taas pientä tuumausta ja sitten uusi testi kunhan hiukan mietitään ensin. Ja 400:n apupeili pääsee seuraavaan kierrokseen myös.

Tuopa peili Hauholle niin voidaan vilkaista tuleeko 4" kokoisella alueella sama havainto viivojen käyryydestä. Toisena testinä voisi koittaa autokollimaatiota tuon mun 6" flätin ja jonkun tunnetusti hyvän linssiputken avulla niin, että vertaa suoraan läpi katsottua ja tuon apupeilin kautta heijastettua ronchia.

Ilman pientä mutustelua ei ehkä vielä kannata vetää tuosta testistä liikaa johtopäätöksiä ennen kuin on kunnon näppituntuma mikä kaikki saattaisi onnistua menemään mittausjärjestelyssä pieleen ennen kuin suoran tason saa tuottamaan suoria viivoja.

Kannattanee testata myös kaikkien lähistöltä löytyvien kulmapeilien käytös, varsinkin sellaisten joiden kyljessä lukee joku lambdan murto-osa.

Tänään jatkoin vesitestin ihmettelyä. Itsekin olen taipuvainen ajattelemaan, että joku glitchi testisetupissa tai -proceduurissa tuntuisi todennäköiseltä. Noin suurta apupeilin virhettä ei vaan yksinkertaisesti enää oikein mahdu jo todettujen pääpeilin virheiden kaveriksi, jotta tähtitestikuvat ja oikeat planeettakuvat voisivat olla sellaisia kuin olivat. Niinpä tutkimaan.

Ensin laitoin apupeilin jo heti aamusta vesiastiaan, että lämpötilat varmasti ovat tasan. Vesi ja apupeili ovat olleet koko ajan samassa tilassa, mutta eri paikoissa, jolloin jotain lämpötilaeroa saattaisi olla. Sitten tällä kertaa kiertelin kameran kanssa eri asentoihin ja katsoin muuttuuko kuvio ja otin videotakin.

Tuo astiassa lämmön tasaaminen saattoi hiukan rauhoittaa väreilyjä, interferogrammin muoto oli hiukan säännöllisempi, mutta edelleen puolessa välissä peiliä oli tuo voimakas taive. Mikään kameran kanssa liikuskelu ei tuohon auttanut. Mutta viivat ovat nyt suorat molemmin puolin tuota kinkkiä. Tuo ei nyt oikein tunnu järkevältä muodolta peilille.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/600long2.jpg?img=full) 

No, laitoin astiaan sitten 400P:n apupeilin. Sen päällä vedenpinta ei rauhoittunut millään, vaan jatkoi koko ajan aaltoiluaan. Ikäänkuin jokin heiluttaisi astiaa koko ajan tai jokin ilmavirta puhaltaisi veteen, mutta mikään ei ollut muuttunut tällä välin. Luulen, että peili oli vaan niin paljon lämpimämpi ylempänä pöydällä oltuaan, ja kyseessä oli lämpövirtaus tai jokin muu vastaava juttu. Sain kuitenkin kuvaa ja videota ja välillä kuvio hiukan rauhoittui. Ja kas kummaa, 400P:n apupeilissäkin oli samankaltainen kinkki! Liian suuri sattuma, jokin testisetupissa tuon varmaankin aiheuttaa.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/400long2.jpg?img=full)


No, 400P:n apupeilistä sain myös toisensuuntaisen viivaston kuvaan ja vaikka lämpövirtaus tai mikälie aaltoilutti kuviota, näinpäiset viivat näyttivät suorilta, mutta kallistuivat hiukan eri suuntiin "kinkin" eri puolilla, eli kinkki näkyy tavallaan tässäkin.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/400long3.jpg?img=full)


Tässä kohtaa vahingossa potkaisin alustaa ja suuntaukset menivät keturalleen ja päätin lopettaa tältä erää ja miettiä taas hiukan. Kun tutkiskelin kuvia, yksi hypoteesi kuitenkin syntyi: Alla olevassa kuvassa näkyy 600:n apupeili ja fresnel linssi sen päällä. Kuviossa on vain muutama viiva ja tuo taitos näkyy hyvin. Tuossa näkyy myös, kuinka fresnel lepää neljältä reunalta pienten vaneriliuskojen päällä, jotka on ruuvattu tuon puukehikon alapintaan. Tuo interferogrammin taitos sopii aika hyvin linssin (kuvassa) vaakakannatuspisteiden linjaan. Jos (kuvassa) pystykannattimet ovat hiukan alempana tai ylempänä, ehkä ohut muovinen fresnel linssi taipuu oman painonsa alla vaakakannattimien tai pystykannattimien varassa ja tuottaa tuon taitoksen. Jos olisin pyöräyttänyt kehikkoa 90 astetta, ehkä kinkki pyörähtäisi mukana? Kokeiltavaa siis seuraavaksi kerraksi. Muuta aiheuttajaa en oikein vielä keksi.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/600long3.jpg?img=full)

Kuinka lähellä olet tuon fresnelin polttotasoa? Tuleeko varmasti joka puolelle kenttää kohtisuoraa heijastusta?

Löydät tarkan polttotason etäisyyden linssistä helposti kun laitat fresnelin minkä vain tasopeilin päälle ja heilutat jotain pientä valoa ja varjostinta sen yllä. Kun saat valonlähteestä tarkan kuvan yhtä korkealla olevalle screenille, olet sillä korkeudella jolta mittaukset on havainnoitava.

Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 24.01.2026, 23:19:27Kuinka lähellä olet tuon fresnelin polttotasoa? Tuleeko varmasti joka puolelle kenttää kohtisuoraa heijastusta?

Löydät tarkan polttotason etäisyyden linssistä helposti kun laitat fresnelin minkä vain tasopeilin päälle ja heilutat jotain pientä valoa ja varjostinta sen yllä. Kun saat valonlähteestä tarkan kuvan yhtä korkealla olevalle screenille, olet sillä korkeudella jolta mittaukset on havainnoitava.

Laitan jossain välissä videon, jossa heilun edestakaisin ja ylös ja alas polttotason ympärillä. Tässä metodissa viivat ei näy kuin pienehköllä alueella oikean kohdan ympärillä, jonka löytää kun tietyt heijastukset/kuvajaiset paisuu ja flippaa polttopisteen yli. Ei noiden viivojen muoto muutu sillä alueella millä ne näkyy.

Tänään käänsin vesiastiaa ja siten peiliä 90 astetta suhteessa fresneliin ja itseeni ja kokeilin kiertyykö viivojen muotovirhe mukana. Kiertyi peilin mukana. Edelleen interferogrammi on sitä mieltä, että peilin keskellä on taitos eli/tai peilissä on poikittainen sylinterimäinen muoto. Viivojen näkyessä painelin, vääntelin ja kääntelin fresneliä, mutta se ei viivoihin vaikuttanut havaittavissa määrin. Siitä tuo ei siis tule. Myöskään mikään tanssi eri asentoihin tai korkeuksille peilistä ja fresnelistä ei asiaa tuntunut muuttavan. Ihan oikeasti tuo testi siis edelleen viittaa taitokseen apupeilin keskellä. Alla pari kuvaa.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/600_rotatedflipped.jpg?img=full)
(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/600_rotated.jpg?img=full)

Kun molemmissa peileissä (600:n 130mm ja 400:n 100mm) tuo sama taite näkyy viivojen ollessa pituusakselin suuntaisia ja sitten taas poikkiakselin suuntaisena ollessaan viivat ovat suoria ilman taitosta, mutta eri kulmassa toisiinsa keskikohdan eri puolilla, tuo kyllä olisi johdonmukainen tulos jos molemmat peilit ovat taitoksella keskeltä. Jos tuo olisi joku kosinivirhe testisetupissa, se näkyisi isossa apupeilissä myös poikkisuunnassa, sillä se on poikkisuuntaan samaa mittaluokkaa kuin pieni peili pituussuuntaan. Ja miten testisetuppiin saa virheen, joka vastaa taitoksellista peiliä, kun kerran fresnelin taivuttelu ei vaikuta. En kertakaikkiaan keksi mitään.

No, jos sitten oletetaankin että tulos on todellinen ja molemmat peilit on taitoksella keskeltä, miten sellainen sattuma olisi mahdollinen? Joku siellä varmasti jo teroittaakin näppäimistöään vastatakseen, että se johtuu siitä, että itsepäisesti olen liimannut molemmat peilit samalla tavalla silikonilla pitimeensä ja se vääntää peilit kinkille. Niin uskomatonta kuin se minun mielestäni onkin, aion tutkia tuonkin mahdollisuuden. Irrotan ison peilin pitimestään ja katsotaan muuttuuko mikään, sittenhän se tiedetään.

Niin ja tuolla nurkassa on vielä 300mm F5 putki, siitäkin voisi napata apupeilin irti ja katsoa mitä se sanoo. Se taitaa olla alkuperäisellä Syntan kaksipuoleisella teipillä kiinni pitimessään.

Seuraavaksi pitää ostaa kallis referenssiflätti että voi varmistaa halvan testin toimivuuden.

"Test a man's optic and disappoint him for a day. Teach a man to test his optic and disappoint him for a lifetime."

Kyllä se flätin hommaamiseksi taitaa mennä, kun on tuo monokromaattinen valokin jo. On tässä taas sellainen arvoitus, että ratkaistavahan se on. Joko vesitestissä on jotain hassua, joka selviää kun flätin laittaa tuonne veteen. Tai peileissä on jotain hassua, joka selviää kun flätin laittaa peilien päälle.  Ja mahdollinen kiinnityksen osuus selviää siinä sitten samalla. En halua irrottaa peiliä vielä nyt, koska haluan säilyttää tilanteen samana. Eipä toisaalta paljon ole näkynyt kiinnittimissään olevien peilien testejä, niin saadaanpa sekin. Flätin avulla saa ehkä testattua jopa oikeassa katseluasennossa ja -lämpötilassa, jos hiukan virittelee, hmmm.

Tähän asti vastoin kaikkia odotuksia vika on ollut joka kerta peileissä. Joko nyt saataisiin putki poikki ja vika olisi jossain muualla?

Katselin jo hiukan ebaysta halpoja pinnoittamattomia CCCP "bottom" flättejä. Laurilla oli tulossa pinnoittamaton fätti, jossa oli molemmat pinnat tasattu. Mihin käyttöön sellainen on tarkoitettu?

Kummatkin tilaamani flätit on saapuneet jo. Kuusituumainen on aluminoitu, ja nelituumainen on läpinäkyvä mutta myynti-ilmoituksen mukaan double surface. Tämän läpinäkyvän kanssa ei kyllä tullut mitään papereita, ja kiekossa on nuoli joka osoittaa vain toista pintaa. Saattaa siis olla ihan mitä vain, myös tarkkuudeltaan. On kuulemma joku Newportin tuote.

Yleensähän tuollainen flätti on tarkka toiselta pinnaltaan ja toisesta riittää että on kiillotettu ja näkee läpi takaapäin. Joskus myös laitettu pintojen väliin joitakin (kymmeniä?) kaariminuutteja wedgeä, jotta ei mene monimutkaisemmissa setupeissa heijastukset päällekäin. Enpä osaa nyt suorilta heittää millaisessa setupissa tarvittaisiin kahta tarkkuuspintaa, varmastikin sellaisiakin tarpeita on.

Aluminoidun mukana tuli Zygo-raportti ja ihan hyvältä näyttää. En ole vielä ehtinyt testata näitä toisiaan vasten, kun ei ole vielä kunnon telinettä tälle laserille ja laserin specklekin aiheuttaa vähän vaivaa. Pitää ehkä harkita myös tuollaista natikkavaloa. Täytyy katsoa milloin ehtisi rakennella jonkinlaisen kehikon.

Tuolla samalla myyjällä on vielä tarjolla vastaava "Newportin" kuusituumainen pinnoittamaton: https://www.ebay.com/itm/236501587263

Tuossa on tarkkuus tuplasti huonompi kaksi mikrotuumaa ("master grade") kuin omassani ("reference grade"). Nämähän ovat toki pinnan muotoja, ei heijastuvan aaltorintaman.

Löytyy myös vastaava neljätuumainen jonkin verran halvemmalla. Ukrainasta ja muualta saatavat koneistajan flätit ovat sitten huomattavasti halvempia. Hetken aikaa kun selailee, pääsee joten kuten kärryille miten nuo monella eri tavalla ilmoitettavat tarkkuudet liittyy toisiinsa (1V, 1C ja neuvostoflättien mikrometrilukemat).

Voikohan Fresnel linssi olla selitys aaltojen käytökseen? Ei se ainakaan ole absoluuttisen tarkka. Jos allasta pyörittää, säilyykö virhe huoneeseen vai peiliin nähden?

Interferenssi syntyy siellä fresnel-linssin alapuolella joten sen linssin hyvyys tai huonous ei vaikuta siihen millaisia viiruista tulee - sen määrää peilin ja vedenpinnan muotojen erotus. Sitä jo syntynyttä interferenssiä sitten vain katsellaan sen linssin läpi. Linssi lähinnä huolehtii että katselukulma on kauttaaltaan suunnilleen kohtisuora. En usko että linssin huonous voisi aiheuttaa ihan tuon näköistä virhettä ilman, että sitä huonoutta muuten huomaisi linssin läpi katselemalla (esim. peilin reunojen muodon muutoksista).

Ai Fresnel on ikäänkuin suurennuslasi jolla helpommin näkee. Luulin että se tuo oikeaa valoa jotta interferenssi syntyisi siitä. Kuitenkin on arvoitus kuinka erivaiheiset aallot voi kehittää aaltokuvion. Eikö aaltojen synty ole sattumanvaraista niin kuin vesipisaroiden synty pilvessä? Näin niiden aaltojen vaihe olisi mitä sattuu.

Katselin vielä näitä kuvia ja vaikka kinkki on samantapainen eri kuvissa, toisissa se on melkein valoaallon suuruinen ja toisissa neljäsosa siitä ja muotokin vaihtelee aika lailla. Eikä poikkisuunnan viivasto sittenkään oikein vastaa pituussuuntaa. Jostain testin ongelmasta tuon täytyy tulla, mutta ainakin toistaiseksi jää arvoitukseksi että mistä. Kummallista on, että tuo seuraa perässä kun peiliä vesiastioineen kiertää fresnelin alla.

Eikös silloin kun viivat saa suuremmiksi ja harvempaan, pinnan virhe erottuu suurempana poikkeamana ja viivojen pitäisi myös taipua enemmän, tuon mystisen mutkakohdan pitäisi muuttua jyrkemmäksi? Nythän viivojen harventuessa kulma näyttää pysyvän samana. Eli jotain ihan muuta on tekeillä.

No, nyt plaraamaan flätti-ilmoituksia...

Ja flätti-arpa on heitetty, nyt sitten hetki odotellaan. Jos vaikka tulisi kuvauskeliä välillä. Voisi myös viimeinkin heittää kunnon tähtitestin tuolle 400p:lle.

Lainaus käyttäjältä: mistral - 27.01.2026, 16:57:58Ai Fresnel on ikäänkuin suurennuslasi jolla helpommin näkee. Luulin että se tuo oikeaa valoa jotta interferenssi syntyisi siitä.

Jos tuota kuviota katselisi yhdestä pisteestä ja liian läheltä, tulee ongelmaksi että jotkut osat peilistä ovat kauempana silmästä/kamerasta kuin toiset, ja sen takia siitä kohtaa katsottuna suorankin peilin tekemät interferenssiviivat menisivät mutkalle. Johtuu siitä että vaikka peilin ja vedenpinnan välinen tila olisi suora, niin eri suunnista havaittu valo on silloin kulkenut eri pituisen matkan, ja eri vaiheeseen syntyy eri interferenssi.

Kun systeemiä katsoo fresnelin läpi polttovälin etäisyydeltä, kaikki valo käy peilin luona kohtisuorassa ja yhtä pitkän matkan. Tai ainakin sen verran kohtisuorassa, että monen valoaallon murto-osan kokoisia mutkia ei synny.

Huono fresnelikin voi tuollaisen nähdyn virheen aiheuttaa, mutta pidän epätodennäköisenä ettei Ari olisi huomannut muutenkin fresnelin käytöksessä noin suurta mutkaa (näkyisi mutkaisena kuvana kun sitä käyttää suurennuslasina).

Lainaus käyttäjältä: mistral - 27.01.2026, 16:57:58Kuitenkin on arvoitus kuinka erivaiheiset aallot voi kehittää aaltokuvion. Eikö aaltojen synty ole sattumanvaraista niin kuin vesipisaroiden synty pilvessä? Näin niiden aaltojen vaihe olisi mitä sattuu.

EDIT: Tässä oli monimutkaisempaa selitystä tilalla, mutta vaihdoin tilalle mahdollisesti yksinkertaisemman ja helpommin järkeen käyvän.

Tämä johtuu siitä että veden pinnasta ja peilin pinnasta heijastuva valo eivät ole eri valoa jotka olisivat missä sattuu vaiheessa, vaan samasta valoaallosta osa heijastuu veden pinnasta ja loput käy alempana heijastumassa peilin pinnasta. Jos pintojen etäisyys on sellainen että heijastusten jälkeen kummatkin aallot ovat vastakkaisessa vaiheessa, ne sammuttavat toisensa ja näkyy tumma viiru.

Näin tapahtuu riippumatta siitä missä vaiheessa valo oli osuessaan ensimmäiseen pintaan.

Nyt jos siihen samaan kohtaan paistaa jotakin muussa vaiheessa olevaa valoa, sekin jakautuu noiden pintojen kesken, ja sillekin käy sama lopputulos: eri pinnoista heijastuneet osat on vastakkaisessa vaiheessa, ja tulee tumma viiru.

Siispä kaikki mahdollinen valo joka tuohon osuu, sammuttaa itsensä, vaikka se olisi alunperin keskenään ihan eri vaiheissa olevien aaltorintamien summa.

Edellytys että näin voi tapahtua, on että valo on temporaalisesti koherenttia (valonlähde on tarpeeksi kapeakaistainen), ja että pintojen etäisyys on pienempi kuin ko. valon koherenssipituus. Jos pintojen etäisyyttä toisistaan kasvattaa liikaa, viirut vaimenevat näkymättömiin.

Lainaus käyttäjältä: Ari Haavisto - 27.01.2026, 19:25:12Katselin vielä näitä kuvia ja vaikka kinkki on samantapainen eri kuvissa, toisissa se on melkein valoaallon suuruinen ja toisissa neljäsosa siitä ja muotokin vaihtelee aika lailla. Eikä poikkisuunnan viivasto sittenkään oikein vastaa pituussuuntaa. Jostain testin ongelmasta tuon täytyy tulla, mutta ainakin toistaiseksi jää arvoitukseksi että mistä. Kummallista on, että tuo seuraa perässä kun peiliä vesiastioineen kiertää fresnelin alla.

Eikös silloin kun viivat saa suuremmiksi ja harvempaan, pinnan virhe erottuu suurempana poikkeamana ja viivojen pitäisi myös taipua enemmän, tuon mystisen mutkakohdan pitäisi muuttua jyrkemmäksi? Nythän viivojen harventuessa kulma näyttää pysyvän samana. Eli jotain ihan muuta on tekeillä.

Joo, jos peilissä olisi kaksi suoraa kohtaa ja taitos, ja näkisit jossain asennossa vaikka poikittaista 30 viivaa jotka muodostavat yhden viivanleveyden suuruisen taitoksen peilin keskellä, niin säätämällä näkyviin 5 viivaa taitoksen kulman pitäisi näyttää paljon isommalta.

Jos säätäisit tilttiä vielä lähemmäs symmetristä, pitäisi näkyä sellainen erikoinen sisäkkäinen korkeuskäyräkuvio siinä taitoksen harjanteella. Vaikka en ole nähnyt tuota viivojen liikkeen käytöstä livenä/videolla, niin kuvailun perusteella ei ihan vaikuta että olisi tuollainen tilanne. Tuollaisen livenä näkemällä hahmottaisi melko äkkiä, että muoto tosiaan tulisi peilistä.

Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 28.01.2026, 08:15:50Siispä kaikki mahdollinen valo joka tuohon osuu, sammuttaa itsensä, vaikka se olisi alunperin keskenään ihan eri vaiheissa olevien aaltorintamien summa.

Aha, taisi selittää sen, aallonpituus pitää vaan olla sama. Tuli uusi ongelma, kuinka aalto voi jakautua 2 osaan?  Vai onko tässä selitys aaltorintamassa? Tarkoitan jos rintama koostuu monista yksittäisistä aalloista niin toinen aalto menee kokonaisena peiliin ja toinen kokonaisena vedenpintaan. Näin molemmat aallot säilyisi "ehjinä".

Lainaus käyttäjältä: mistral - 29.01.2026, 22:20:06Aha, taisi selittää sen, aallonpituus pitää vaan olla sama.

Aallonpituudenkaan ei välttämättä tarvitse olla kapea, mutta leveä spektri aiheuttaa sen että kahden valonkulun välinen pituusero ei saa olla liian iso, jos haluaa niiden interferoivan. Jopa valkoinen valo interferoi, jos valonkulut on tarkalleen samat. Tämän newtonin interferometrin tapauksessa tuo tarkoittaa, että niiden pintojen välinen rako ei saa olla liian iso.

Juttua ja kuvia aiheesta voi katsella tällaisesta hienosta huippujulkaisusta (kappale 3) :cool: https://aaltodoc.aalto.fi/server/api/core/bitstreams/f7e2184e-4121-41ff-87d6-0a5a73d0a4d1/content

Lainaus käyttäjältä: mistral - 29.01.2026, 22:20:06Tuli uusi ongelma, kuinka aalto voi jakautua 2 osaan?  Vai onko tässä selitys aaltorintamassa? Tarkoitan jos rintama koostuu monista yksittäisistä aalloista niin toinen aalto menee kokonaisena peiliin ja toinen kokonaisena vedenpintaan. Näin molemmat aallot säilyisi "ehjinä".

Ei aallon jakautumista mikään estä. Puolet voi mennä läpi ja puolet heijastua ihan normaalisti. Youtubessa on tuhansia fysiikkademoja missä sama ilmiö näytetään hyppynarun avulla. Jos huudat kipsiseinää vasten, osa ääniaalloista voi heijastua ja osa mennä seinän läpi.

Energia tietysti puolittuu (tai jakautuu jossain muussa suhteessa) noiden kahden lopputuloksen kesken.

Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 30.01.2026, 10:38:01Aallonpituudenkaan ei välttämättä tarvitse olla kapea, mutta leveä spektri aiheuttaa sen että kahden valonkulun välinen pituusero ei saa olla liian iso, jos haluaa niiden interferoivan. Jopa valkoinen valo interferoi, jos valonkulut on tarkalleen samat. Tämän newtonin interferometrin tapauksessa tuo tarkoittaa, että niiden pintojen välinen rako ei saa olla liian iso.

Juttua ja kuvia aiheesta voi katsella tällaisesta hienosta huippujulkaisusta (kappale 3) :cool: https://aaltodoc.aalto.fi/server/api/core/bitstreams/f7e2184e-4121-41ff-87d6-0a5a73d0a4d1/content

Ei aallon jakautumista mikään estä. Puolet voi mennä läpi ja puolet heijastua ihan normaalisti. Youtubessa on tuhansia fysiikkademoja missä sama ilmiö näytetään hyppynarun avulla. Jos huudat kipsiseinää vasten, osa ääniaalloista voi heijastua ja osa mennä seinän läpi.

Energia tietysti puolittuu (tai jakautuu jossain muussa suhteessa) noiden kahden lopputuloksen kesken.

Koska osa aallosta läpäisee vedenpinnan, se vissiin selittyy fotoneilla. Oliko se kvanttikenttäteoria joka käyttää fotoneja, klassinen aaltoteoria ei tunne niitä. Joten ne joko läpäisee vedenpinnan tai heijastuu siitä, silmä sitten näkee fotonien interferenssikuvion.

Yllättävää että valkoinen valo tekee interferenssikuvion. Säädetäänkö raon mittaa kun skannataan pinnan yksityiskohtia?

Lainaus käyttäjältä: mistral - 30.01.2026, 18:11:03Koska osa aallosta läpäisee vedenpinnan, se vissiin selittyy fotoneilla. Oliko se kvanttikenttäteoria joka käyttää fotoneja, klassinen aaltoteoria ei tunne niitä. Joten ne joko läpäisee vedenpinnan tai heijastuu siitä, silmä sitten näkee fotonien interferenssikuvion.

Tässä on kyseessä ihan perusesimerkki valon kaksoisluonteesta. Tällainen simppeli geometrinen interferenssi on ihan todistetusti tapahtuva ilmiö, jonka synnyn ja käytöksen pystyy hyvin tarkasti kuvaamaan käyttämällä valon aaltoluonnetta.

Vastaavasti on todistetusti tapahtuvia ilmiöitä, joita ei voi selittää käsittelemällä valoa aaltoina, vaan on käytettävä mallia jossa valo koostuu hiukkasista (tai siis kvantittuneista energiapaketeista). Peruskurssin esimerkki tällaisesta on tietysti Einsteinen valosähköinen ilmiö.

Tämä on se ihan ensimmäinen lähtökohta, mistä kvanttimekaniikan opiskelu alkaa.

Lainaus käyttäjältä: mistral - 30.01.2026, 18:11:03Yllättävää että valkoinen valo tekee interferenssikuvion. Säädetäänkö raon mittaa kun skannataan pinnan yksityiskohtia?

Tuossa diplomityössä kuvatussa valkoisen valon inteferometrissä ei ole mitään rakoa. Se on Michelson-interferometri jossa valo jaetaan kahtia splitterillä ja kun kummatkin heijastuvat takaisin, ne yhdistetään samalla splitterillä päällekäin. Laserilla interferenssin saa tässä järjestelyssä helposti näkyviin, mutta valkoisella valolla vain jos nämä kaksi haaraa ovat hyvin tarkasti saman pituisia. Toinen niistä haaroista voi siis olla joko pidempi tai lyhempi kuin toinen, ja viirut ilmestyvät vain kun mitat ovat juuri samat.

Tässä ketjussa käytetyssä Newtonin (tai Fizeaun, makuasia?) interferometrissä rako (ja siten noiden kahden reitin pituusero) voi olla joko nolla tai sitä suurempi. Siis jos apupeiliä testaa flättiä vasten, valkoisessa valossa voi näkyä viiruja vain jos pinnat ovat aivan kiinni toisissaan tai korkeintaan ihan tosi vähän erillään. Heti sen jälkeen viirut häviävät. Siksi valkoinen valo ei sovellu tällaiseen hyvin, Arin vesitestiin se ei sovellu lainkaan.

Newtonin fringet saa kyllä näkyviin valkoisessakin valossa esimerkiksi purkamalla kiikareista kaksi porroprismaa ja painamalla niiden pinnat tiukasti toisiaan vasten ja katsomalla paketin läpi. Välillä joutuu painamaan aika kovaa, että saa kaiken ilman pois välistä. Toinen tavallinen esimerkki on diafilmin länttääminen skannerin lasilevyä vasten.

Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 30.01.2026, 20:27:13Tässä on kyseessä ihan perusesimerkki valon kaksoisluonteesta. Tällainen simppeli geometrinen interferenssi on ihan todistetusti tapahtuva ilmiö, jonka synnyn ja käytöksen pystyy hyvin tarkasti kuvaamaan käyttämällä valon aaltoluonnetta.

Vastaavasti on todistetusti tapahtuvia ilmiöitä, joita ei voi selittää käsittelemällä valoa aaltoina, vaan on käytettävä mallia jossa valo koostuu hiukkasista (tai siis kvantittuneista energiapaketeista). Peruskurssin esimerkki tällaisesta on tietysti Einsteinen valosähköinen ilmiö.

Ajattelin että fotoni on helpompi tapa selittää interferenssi koska aallon tapauksessa osa sen energiasta heijastuu vedestä jolloin aallonpituudet pitenee. Tietysti jos ne pitenee symmetrisesti (molempiin haaroihin menee 50%) niin se auttaa asiaa. Fotonissa taas ei tarvitse huolehtia aallonpituudesta, eikö riitä että interferenssissä on 2 samankätistä fotonia ja destruktiivisessa interferenssissä on 1 oikeakätinen ja 1 vasenkätinen?

Lainaus käyttäjältä: mistral - 30.01.2026, 22:33:12Ajattelin että fotoni on helpompi tapa selittää interferenssi koska aallon tapauksessa osa sen energiasta heijastuu vedestä jolloin aallonpituudet pitenee. Tietysti jos ne pitenee symmetrisesti (molempiin haaroihin menee 50%) niin se auttaa asiaa. Fotonissa taas ei tarvitse huolehtia aallonpituudesta, eikö riitä että interferenssissä on 2 samankätistä fotonia ja destruktiivisessa interferenssissä on 1 oikeakätinen ja 1 vasenkätinen?

Tämä on ihan omaa keksintöäsi. Todellisuudessa ei tapahdu mitään tuonne päinkään. Aallonpituus (tai oikeastaan taajuus) ei muutu heijastuksessa tai läpäisyssä mihinkään. Tuossa energian pienenemisessä ei ole kyse siitä että niiden kvanttien energia pienenesi, vaan niiden määrä puolittuu, siis amplitudi vähenee, ei taajuus.

Hiukkasluonne ei todellakaan ole helppo tapa selittää interferenssiä. Se ei itseasiassa varmaankaan ole edes mahdollinen. Interferenssin syntyminen on ihan päivän selvä asia kun valoa käsitellään aaltona, ja ihan samoja ilmiöitä on todella helppo demota erilaisilla mekaanisilla aalloilla, esim. veden pinnalla, narua pitkin, jne. Näitä käydään jo lukiossa ihan pitkän fysiikan alkuvaiheessa.

Kun tämä kerran taas meinaa mennä lukiofysiikan uudelleen keksimiseksi, niin olisi varmaan syytä parsia näitä viestejä omaan ketjuun, erilleen apupeilin testeistä...

Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 30.01.2026, 22:43:55Tämä on ihan omaa keksintöäsi. Todellisuudessa ei tapahdu mitään tuonne päinkään. Aallonpituus (tai oikeastaan taajuus) ei muutu heijastuksessa tai läpäisyssä mihinkään. Tuossa energian pienenemisessä ei ole kyse siitä että niiden kvanttien energia pienenesi, vaan niiden määrä puolittuu, siis amplitudi vähenee, ei taajuus.

Hiukkasluonne ei todellakaan ole helppo tapa selittää interferenssiä. Se ei itseasiassa varmaankaan ole edes mahdollinen. Interferenssin syntyminen on ihan päivän selvä asia kun valoa käsitellään aaltona, ja ihan samoja ilmiöitä on todella helppo demota erilaisilla mekaanisilla aalloilla, esim. veden pinnalla, narua pitkin, jne. Näitä käydään jo lukiossa ihan pitkän fysiikan alkuvaiheessa.

Kun tämä kerran taas meinaa mennä lukiofysiikan uudelleen keksimiseksi, niin olisi varmaan syytä parsia näitä viestejä omaan ketjuun, erilleen apupeilin testeistä...

Sori unohdin että sm-aalto ei olekaan yksittäinen siniaalto vaan ennemminkin ryöppy josta amplitudia pienentämällä selviää pidentämättä aallonpituutta. Syy miksi otan fotonit mukaan on se kun näitä asioita on tullut pohdittua viime aikoina. Ei tehdä tästä rönsystä sen isompaa, pääasia että paremmin hahmottaa tuon peilimittauksen.

Hauholla päästiin vähän kokeilemaan tasaisuuden mittausta, mutta ilman kunnon telinettä homma menee vähän härväämiseksi. Kaksi referenssiflättiä toisiaan vasten (toinen aluminoitu, toinen ei) saatiin laserin valossa hailakat fringet näkyviin, suoruudesta oli vähän vaikea vetää johtopäätöksiä. Seuraavana testikappaleena toimineesta APM:n 1/10 kulmapeilistä ei taas saatu näkymään yhtään mitään, syy jäi tuntemattomaksi. Täytyy palata asiaan kunnon jigin kera. Kuvassa valonlähteenä 14mm säteen tekevä vihreä laser, hajottajana -50mm linssi ja diffuuserina vessapaperi. Hommaan tarvitsee noin kuusi kättä.

(https://i.imgur.com/Q6nbYVb.png)

Kuva: Ville Bröjer

Mielenkiintoisia kuvia AP:lla. Lyhyesti sanottuna eihän nuo hyviltä näytä, virhettä näyttää olevan puolesta aallonpituudesta ylöspäin eikä pinta näytä erityisen hyvälaatuiselta.

Tarkempiin tutkimuksiin pitänee hommata se taso. Sitä kun voi siirtää tutkittavan pinnan päällä ja tehdä painelutestiä jolla voi täysin konkreettisesti tutkia mitä ne pinnat ovat, onko kuperuutta vai koveruutta jne. Huono pinnanlaatu näkyy tietysti vähemmän tasaisina  muhkuraisina viivoina. Toisella tasolla voi myös tutkia kuinka helposti apupeili taipuu ulkoisen voiman vaikutuksesta.

Koneistuspuolella näkyy olevan paljonkin USSR 60-100mm tasojen käyttäjiä ja kyllä ne tekevät täysin suorat viivat jos tutkittava pinta on taso. Sanoisin että ne ovat luotettavuudeltaan aivan eri luokkaa kuin jokin iso apupeili joka on melko ohut ja ilmeisesti vielä kiinni pitimessään joka hyvinkin saattaa olla vääristänyt muodon.

Ylläolevan kuvan testijärjestely ei ole fiksuimmasta päästä. Olen minäkin laseria kokeillut hajoittavilla linsseillä ym. mutta eihän siinä paljoa järkeä ole kun tavallinen loisteputki katon kautta heijastettuna toimii mainiosti ja antaa helposti näkyvän interferenssikuvan. En edes käytä värillistä kalvoa lampun edessä vaikka siten kontrasti luultavasti paranisi edelleen. Eli natriumlamppua tai laseria ei tarvitse valonlähteeksi lainkaan.

Kun heijastaa valon valkoisen katon kautta se on tasaista hajavaloa ja sitten pääsee katsomaan pintoja suoraan ylhäältä päin, hyvin läheltä optista akselia. Tietysti valolaatikko jossa on beamsplitteri antaa mahdollisuuden katsoa suoraan optiselta akselilta mutta en ole kyllä huomannut että katselukulmalla olisi vaikutusta viivojen muotoon.  Toki viivat (renkaat) liikkuvat katselukulman muuttuessa sen mukaan ovatko pinnat koveria vai kuperia toisiinsa nähden mutta ei niiden muoto kokemukseni mukaan muutu. Toki en ole mitään äärimmäisiä katselukulmia käyttänyt vaan pyrkinyt aina katsomaan mahdollisimman läheltä optista akselia.

Kun näitä testejä tekee enemmän niin oppii kyllä huomaamaan että mikä vaikuttaa testiin ja millä ei ole vaikutusta.

Lainaus käyttäjältä: Ari Haavisto - 27.01.2026, 19:25:12Eikös silloin kun viivat saa suuremmiksi ja harvempaan, pinnan virhe erottuu suurempana poikkeamana ja viivojen pitäisi myös taipua enemmän, tuon mystisen mutkakohdan pitäisi muuttua jyrkemmäksi? Nythän viivojen harventuessa kulma näyttää pysyvän samana. Eli jotain ihan muuta on tekeillä.

No, nyt plaraamaan flätti-ilmoituksia...

Toki viivat taipuvat enemmän kun ne saa harvempaan mutta ne myös ovat kauempana toisistaan, eli on "enemmän tilaa virheelle".

Siis tutkitaan sitä montaako kaarta interferenssikuvan päälle piirretty suora viiva leikkaa ja se ei tietenkään muutu oli viivoja näkyvissä paljon tai vähän.

Jos viivoja näkyy kymmenittäin on vaikeampi erottaa viivojen kaarevuutta suoraan viivaan verrattuna. Tai se on suorastaan mahdotonta jos liikutaan esim. lambda/4 tasolla tai vielä lähempänä tasomaisuutta.

Eli tarkassa työssä viivaväli pitää saada harvaksi että niiden suoruuden/kaarevuuden saa havaittua riittävän hyvin.

(https://i.postimg.cc/dDTYt6ww/apupeili.png) (https://postimg.cc/dDTYt6ww)

Tässä kuvassa näkyy siis aallonpituuden verran virhettä, kaksi rengasta.

Lainaus käyttäjältä: rakentelija - 04.02.2026, 00:31:34Ylläolevan kuvan testijärjestely ei ole fiksuimmasta päästä. Olen minäkin laseria kokeillut hajoittavilla linsseillä ym. mutta eihän siinä paljoa järkeä ole kun tavallinen loisteputki katon kautta heijastettuna toimii mainiosti ja antaa helposti näkyvän interferenssikuvan. En edes käytä värillistä kalvoa lampun edessä vaikka siten kontrasti luultavasti paranisi edelleen. Eli natriumlamppua tai laseria ei tarvitse valonlähteeksi lainkaan.

Kun heijastaa valon valkoisen katon kautta se on tasaista hajavaloa ja sitten pääsee katsomaan pintoja suoraan ylhäältä päin, hyvin läheltä optista akselia.

Ei toki olekaan, mutta jostain pitää aloittaa. Tuollainen 12mm leveän beamin tekevä laseri ja sopivia hajoituslinssejä oli valmiina, niin niillä tuli otettua ensimmäiset savut. Mielestäni tuon laserin huonoin puoli on sen tuottama speckle. Ilman assareita siitä pääsisi eroon lähinnä moottoroimalla värisevän diffuuserin, tai osoittamalla valon jonkun nestemäistä maitoa sisältävän astian läpi. Kuulostaa hyvin vaivalloiselta.

En omista tällä hetkellä yhtään loisteputkilamppua että voisi heti testata, mutta ainakin aluminoidun ja aluminoimattoman pinnan välinen kontrasti on laserillakin hyvin vaatimaton (vaikka suurin osa hankaluudesta on varmaan peräisin tuon testijärjestelyn huonoudesta). Ehkä kahden pinnoittamattoman kappaleen välillä olisi sen verran hyvä, että näkyisi loisteputken valossa.

Lainaus käyttäjältä: rakentelija - 04.02.2026, 00:31:34Tietysti valolaatikko jossa on beamsplitteri antaa mahdollisuuden katsoa suoraan optiselta akselilta mutta en ole kyllä huomannut että katselukulmalla olisi vaikutusta viivojen muotoon.  Toki viivat (renkaat) liikkuvat katselukulman muuttuessa sen mukaan ovatko pinnat koveria vai kuperia toisiinsa nähden mutta ei niiden muoto kokemukseni mukaan muutu. Toki en ole mitään äärimmäisiä katselukulmia käyttänyt vaan pyrkinyt aina katsomaan mahdollisimman läheltä optista akselia.

Kun näitä testejä tekee enemmän niin oppii kyllä huomaamaan että mikä vaikuttaa testiin ja millä ei ole vaikutusta.

Jos en ole hahmottanut ihan väärin niin katseluetäisyys on se joka vaikuttaa viivojen muotoon (siis saattaa tehdä viivoista kaarevia, vaikka oikeasti olisi suoria). Katselukulma muuttaa sitten kahden viivan välisen etäisyyden tulkintaa sen kulman kosinin mukaisella kertoimella (kohtisuorasta katsottuna ovat lambda/2 välein). Eli tuo beamsplitteriratkaisu olisi tärkeää lähinnä silloin, kun on tarkoitus ottaa kuvia ja laskea niiden perusteella jotain kvantitatiivista hyvin tarkasti.

Ajattelin tuollaisen valolaatikon askarrella olemassa olevista tarpeista lähiaikoina kuitenkin. Voisin myös kokeilla laservalon kollimointia diffusoinnin sijaan, kun on tuollainen halpa D=100 f=400 akromaattilinssi tuon aiemmassa kuvassa käytetyn negatiivisen kaveriksi. Kuvailemasi järjestely katon kautta lienee kuitenkin kaikkein kätevin.

Tänään saapui flätti, 100mm parallel lambda/10.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/flat1.jpg?img=smaller)

Pitihän sitä heti kokeilla ja laittaa 600:n apupeilin päälle. Flätti oli varmaan ainakin kymmenen astetta lämpimämpi kuin apupeili ja alkuun viivat olivat tosi kaarevia, mutta alkoivat siitä sitten kohta suoristua. Teippasin äkkiseltään paperinpalan lampun varjostimeksi ja käsivaralta sihtasin kännykällä. Kännykkä mokoma halusi väkisin tarkentaa peilistä heijastuvaan paperiin, jolloin viivat eivät suostuneet tulemaan kuviin tarkkoina. Paljain silmin erottuivat terävinä ja kontrastikkaina. Hetken touhuilun jälkeen lämpötilat olivat sen verran tasaantuneet, että viivat näyttivät jo tältä. Tässä ollaan siis ison apupeilin keskellä ja viivat ovat isoakselin suuntaisia. Vesitestin vekin pitäisi olla tuossa juuri.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/flat3.jpg?img=full)

Aavistus kaarevuutta on, mutta voisi olla vielä lämpötilasta. Annoin lämpötilojen tasaantua vielä pari tuntia ja koitin uudestaan ja sain viivojakin harvempaan. Kuvaa en siitä saanut, kaarevuutta ehkä oli edelleen hiukan havaittavissa, mutta murto-osa siitä mitä vesitestissä näkyi.

Pitää virittää manuaalifokus kamera ja parempi varjostin/heijastin, niin saan kunnon kuvia ja lämpötilat ehtii tasaantua. Katsotaan sitten kunnolla mitä näkyy. Olen pohtinut, että olikohan tuossa elintarvikevärissä sokeria tms. joka vaikutti veden taittokertoimeen ja kenties pintajännitykseenkin.

Tuota vesimittaismenetelmää senkummemmin tuntematta, tulee mieleen että käytetäänkö siinä esim. Fairya poistamaan veden pintajännityksiä..?

Onkohan pintajännitysvoima tarkasti ulimmassa molekyylikerroksessa? Jos on viivasuora jännitys, se ei pysty muuttamaan pinnankorkeutta kun toimii ikäänkuin luotilankana, mikään ei ole niin suora kuin luotilanka.

Kyllähän pintajännitys muuttaa pinnan korkeutta hyvinkin havaittavasti astian reunoilla ja useassa muussakin tilanteessa.

Lainaus käyttäjältä: Ari Haavisto - 05.02.2026, 23:22:49Tänään saapui flätti, 100mm parallel lambda/10.

Vieläkö tuon alkuperäiseen myynti-ilmoitukseen olisi linkki tallella?

Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 06.02.2026, 13:49:03Vieläkö tuon alkuperäiseen myynti-ilmoitukseen olisi linkki tallella?

Tämä se oli Ebay.de linkki (https://www.ebay.de/itm/136110083993?mkevt=1&mkpid=0&emsid=e11400.m144671.l197929&mkcid=7&ch=osgood&euid=c5c329da3fe848d89eecceff6a7e862d&bu=45741598604&exe=0&ext=0&osub=-1%7E1&crd=20260127104743&segname=11400)

Joku firmaesite tuli mukana, missä oli kaikenlaista hauskaa mittaussälää esitelty. Mitään sertifikaatin näköistä ei ainakaan heti osunut silmään.

Tänään ostin pari putelia isopropanolia, niin saa kunnolla putsata pinnat ja varmasti kunnon kontaktin.

Katsos vaan, noita ei ole tullut silmään hakuvahdeissa ensinkään.

Tänään sitten testailin hiukan huolellisemmin ja kokeilin erinäisten asioiden mahdollista vaikutusta tuloksiin. Ensimmäisenä katsoin flättiä hiukan tarkemmin ja siinähän olikin merkintöjä. Tuommoiset koneelliset merkinnät ja nuoli alapintaan.
100 mm 平面平晶  → 100 mm flat wafer (or 100 mm planar crystal, depending on manufacturing context)
沧州三羊 → Cangzhou Sanyang (likely the manufacturer's name)
编码: 2025082110  → Code: 2025082110

Ja sitten käsin kirjoitettu 14# ja nuoli samaiseen alapintaan. Siitä päättelin, että tuo olisi se pinta, mitä pitäisi käyttää ja ensimmäisellä yritteellä flätti oli ylösalaisin ja siksi viivat liian tiheässä.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/Markings.jpg?img=full)

Sitten putsasin peilit ja flätin isopropyylialkoholilla ja virittelin hyllystön päälle keltaisen eristelevyn palan, josta ylimmällä hyllyllä oleva natriumvalo heijastui mukavasti alaspäin. Sitten peili pitimessään ja flätti lattialle ja kännykkä linjaan ja leikkimään.

Nyt viivat sai mukavasti harvempaan ja ensimmäinen ihmetyksen aihe oli, että alkuun viivat olivat aina kovin kaarevia, mutta alkoivat sitten ajan ja puljaamisen myötä asettua johonkin suorempaan muotoon. Tämä tapahtui molemmilla peileillä. Jotain tasaantumista tuossa aina piti tapahtua, ennen kuin kuviot alkoivat olla järkeviä.

No, isolla peilillä se vesitestissä ollut vekki oli sitten tässäkin näkyvissä. Irrotin peilin sitten pidikkeestään, eli sahasin silikonit veke ja kokeilin uudestaan, mutta tulos ei muuttunut mihinkään. Tuo pidin/liimaus ei siis ollut aiheuttaja, vaan tuntuu olevan peilissä itsessään. Kun käsivoimalla taivutin peiliä päistä alaspäin, näki miten viivat suoristuivat ja kun päästi irti, vekki palasi viivoihin. Arvioin käyttäneeni 3-4 kiloa voimaa tuohon. Mielenkiintoista.

Alla suorin viivasto, mitä 600:n apupeilistä sain. Kun jatkoin viivoja peilin päihin ja vedin väliviivan, vekki olisi n. yksi viivaväli, eli 1/2 valoaaltoa. Vesitestissä tuo oli n. kaksi viivaväliä, mutta vedellä viivaväli on 3/8 aaltoa ja viivat jatkavat taipumistaan tuolla ulkoreunoilla, eivät ole suoria kuten viivani, joten itse asiassa tässä taidetaan olla aika lähellä.


(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/600_1.jpg?img=full)

Sitten siirtelin flättiä peilin päihin ja toisessa päässä oli suhteellisen suoraa, mutta oli sielläkin vielä jonkin verran taipumaa. Toisessa päässä näkyy reunavekki, jollainen vesitestissäkin näkyi. Nuo kun laskee keskialueen virheen päälle, niin taidetaan olla samassa kuin vesitestin tulos. Tämä apupeili taitaa olla samaa taattua laatua kuin pääpeilikin oli...

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/600_2.jpg?img=full)

Tämä tuntuu tekevä samoja temppuja kuin vesitesti, että alkuun viivat ovat kovin kaarevia ja erilailla kaarevia eri tilanteissa ja vasta asettumisen ja hakemisen kautta löytyy mahdollinen oikea tulos. En keksi miksi niin on, mutta jotain asettumista peilin päällä/kontakteissa tapahtuu.

Tämä isompi peili taitaa olla tässä. Laitan 400:n peilistä oman postauksen.

Onkohan flättitestissä suoraan lasi lasia vasten? Jos on, taso on niin tarkka että ilma ei tule välistä ihan heti, luulisin että siinä menee minuutteja.

Ja sitten SW400:n apupeili. Tuossa jännästi ensin viivat olivat ihan kaarevia, mutta pienen asettumisen, hemppamisen ja peilin nytkyttelyn jälkeen viivat asettuivat n. kymmenessä minuutissa silmämääräisesti suoriksi. Kuvasta tutkimalla tuossa olisi vekkiä ehkä 1/8 aaltoa max. Sitten kun hetkeä myöhemmin ison peilin jälkeen palasin tutkimaan pikkupeiliä, jälleen ensin viivat olivat vaikka kuinka käyriä ja vasta hirveän jumppaamisen jälkeen viivat suoristuivat ehkä jonnekin 1/4 aallon luokkaan.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/400_2.jpg?img=full)

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/400_1.jpg?img=full)

Kokeilin myös mitä vaikuttaa, jos kuvaan kauempaa optiselta akselilta, mutta ei se tuntunut viivojen muotoon vaikuttavan. Jokin muu tekee kiusaa niin tässä kuin vesitestissäkin. Alla esimerkkiä, millaiselta pikkupeilin kuviot näyttivät ennen asettumistaan, aika hurjaa.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/400_set2.jpg?img=full)

No, yhteenvetona tähänastisesta voisi todeta, että ei se vesitestikään koko ajan ihan hukassa tainnut olla. 600:n apupeilistä ei saa suoria viivoja esiin millään. Näyttäisi, että siinä todellakin on vekki keskellä, ihan kuin se olisi ollut päistään ylikiristettynä pöytään hiottaessa. Lisäksi sen toisessa päässä on vielä jonkinlainen taipunut reuna. 400:n apupeili on parempi ja siitä saa jopa melkein suoria viivoja irti, mutta sen käyttäytymisessäkin on kyllä jotain outoa, kun puolet ajasta sekin näyttää jonkinlaista vekkiä, olkoonkin lievää. Oudointa on tämä kahdessa eri testimetodissa esiin tunkeva ylenpalttinen ja vaihteleva viivojen kaarevuus, joka sitten  parhaimmillaan hetkeksi häipyy tuosta päältä häiritsemästä.

Nyt täytyy hetki taas pohtia, mutta pitänee alkaa katsella ainakin yhtä apupeiliä...

Lainaus käyttäjältä: mistral - 08.02.2026, 19:44:01Onkohan flättitestissä suoraan lasi lasia vasten? Jos on, taso on niin tarkka että ilma ei tule välistä ihan heti, luulisin että siinä menee minuutteja.

Joo tuota ainakin varmasti oli ja välillä joku pölyroska päätyi väliin häiritsemään ja vääntämään myös. Välillä taas imi niin kiinni, että viivat katosivat jopa kokonaan. Ja puhdistusalkoholin haihdutus taas jäähdytti pintaa aika lailla, vallankin kun puhaltimella kuivatin.

Oliko Arin testauksessa apupeili kiinni pitimessään, vai irrallaan?

Muistutan vielä lämpölaajenemisen huomioon ottamisesta apupeiliä kiinnitettessä. Alumiinin lämpölaajenemiskerroin on luokkaa 22 kertaa kymmenen potenssiin -6 astetta kohti, teräksellä noin puolet siitä ja apupeilin lasilla noin kolmannes teräksen vastaavasta. Siitä voi laskea helposti peilin alustan ja apupeilin pituusmuutosten erot kymmenissä valoaalloissa kun putki viedään suloisesta huoneenlämmöstä nykyhetken yön kylmyyteen. Alustarakenteen kylmäkutistumisen eron siirtyminen apupeilin muotoon pitää eliminoida mahdollisimman tarkasti.

Varsin hyvä tapa apupeilin kiinnitykseen on laittaa alustalle neljä symmetristä silikonitäpläää, noin herneen kokoisia. Sitten apupeili kevyesti päälle siten, että silikoni leviää n. 15 mm:n lämpäreeksi kun välissä on kolmen millin ruuvit väliaikaisina rajaamassa silikonin kerrospaksuutta. Toinen tapa on laittaa apupeilin ja metallialustan väliin ohut joustava kangas/vaahtomuovi ja teippaamalla kehältä peili paikalleen. Lisäksi varmuuden vuoksi muutama peilistä irrallaan oleva kynsi estämässä putoavan apupeilin katastrofia.

Testilasin laittaminen apupeilin päälle kontaktiin on todistetusti tehokas tapa naarmuttaa herkkää peilipintaa. Suosittelen käyttämään menetelmiä, joissa lasien välissä on hieman ilmaa tai vettä.

Laserien harmina on speckle, jonka poistamisen kokeiluun ajattelin uhrata yhden sähköhammasharjan varren.

Mittaamisessa on avainasemassa kiireettömyys ja tinkimätön puhtaus. Itse käytän optisten lasipintojen puhdistamiseen useimmin asetonia, joka edellyttää suojakäsineiden käyttöä ja hyvää ilmanvaihtoa. Vie liat tehokkaasti, haihtuu nopeasti ja jäähdyttää voimakkaasti pyyhittävää pintaa. Pyyhkeeksi löytyy marketin kosmetiikkaosastolta sopivaa pyyhepaperia, josta irtoaa hyvin vähän kuitua. 

Hannu Määttänen

Tervehdys,

onko asetonin taikka isopropyylialkoholin kanssa lutratessa mitään huomioitavaa koskien peilien aluminointien suojakalvoja?

Isoa apupeiliä testasin flatilla ensin pidikkeessään ja sitten irrallaan, nämä viimeiset kuvat isosta apupeilistä on siis irrallaan. Peilin irrotus ei muuttanut tuloksia.

Laitoin ison apupeilin vesitestikuvan tuohon flattitestin rinnalle. Vesitestissä peili oli vielä pidikkeessään. Kun huomioidaan, että vesitestissä viivaväli on 3/8 aaltoa ja flatilla 1/2 aaltoa, muistuttavat tulokset kovin toisiaan. Uskaltaisin jopa väittää, että tukevat toisiaan. Tuo peili on susi.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/600_water_vs_flat.jpg?img=full)



Kun teen vastaavan vertailun pienemmälle, 400P:n apupeilille, joka siis edelleen kiinni pitimessään, vesitesti tarjoaa alle 3/8 aallon virhettä, ehkä luokkaa 1/4 tai hiukan päälle. Flattitestissä tarjosi ensin enemmän, sitten asettui luokkaan 1/4 tai alle. pikkupeili tuntui jotenkin elävän syystä, josta en vielä ole päässyt perille. Tämä peili on siis parempi, kelvollisen tienoilla, mutta saisi olla parempikin. Tähän sain ihan mukavasti niitä naarmujakin aikaan, olisiko välissä ollut jotain likaa, joka sitten aiheutti tuota tulosten suopaamistakin. Isoon apupeiliin ei naarmuja tullut.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/400_watertest_vs_flattest_1.jpg?img=full)


Isolle apupeilille on hiukan nihkeästi vaihtoehtoja korvaajaksi kaupallisessa tarjonnassa, kun pikkuakseli on 130mm. TS myy jotain SW:n stargaten apupeilin kaltaista, mutta isompaa, kevyttä kennomaista 136mm apupeiliä, olisiko Syntan tekosia. On hiukan ehkä jo turhan iso ja laatu arveluttaa. Toinen vaihtoehto on sitten Orion UK:n 130mm peili. Sekin hiukan arveluttaa... Pienempiä Orion UK:n peilejä TS myy myös zygo sertifikaatilla, mutta näitä isompia näköjään ei. No kokeilemalla ja mittaamallahan se selviäisi. Mitäs veikkaatte kävisikö minulla jo viimeinkin tuuri? Tuohon pienempään, 100mm peiliin, on sitten jo enemmän vaihtoehtoja tarjolla.

Tyhmänä kysyn että mitäs jos tekisi itse apupeilin niin saisi niin tarkan kuin haluaa? Tai ehkä Suomesta löytyy tekijä...

Hyvä puoli apupeilissä on sen sijainti, siitä heijastuvat säteet tekee 3x pienemmän virheen kuin pääpeili. Eli jos matka säteillä on vaikka 70cm, on sen virhe huomattavasti pienempi kuin yli 200cm päässä olevalla pääpeilillä.

Lainaus käyttäjältä: Ari Haavisto - 09.02.2026, 20:52:52Isolle apupeilille on hiukan nihkeästi vaihtoehtoja korvaajaksi kaupallisessa tarjonnassa, kun pikkuakseli on 130mm. TS myy jotain SW:n stargaten apupeilin kaltaista, mutta isompaa, kevyttä kennomaista 136mm apupeiliä, olisiko Syntan tekosia. On hiukan ehkä jo turhan iso ja laatu arveluttaa. Toinen vaihtoehto on sitten Orion UK:n 130mm peili. Sekin hiukan arveluttaa... Pienempiä Orion UK:n peilejä TS myy myös zygo sertifikaatilla, mutta näitä isompia näköjään ei. No kokeilemalla ja mittaamallahan se selviäisi. Mitäs veikkaatte kävisikö minulla jo viimeinkin tuuri? Tuohon pienempään, 100mm peiliin, on sitten jo enemmän vaihtoehtoja tarjolla.

Kolmas vaihtoehto on eliminoida 100% apupeilin virheistä, pölystä, kollimoinnista, huurtumisesta valon imeytymisestä ym. Eli jättää apupeili pois kokonaan ja sijottaa kamera putkensisälle fokuspisteeseen. Vaatii vähän fokkarin uudelleen ajattelua ja hankaloittaa filtterien vaihtoa, mutta auttaa parhaan kuvanlaadun kanssa. Tietty kamera kuluttaa sen pari wattia ja lämpö pitää hoitaa hyvällä tuuletusella pois.. Oon saanut käsityksen että pidät haasteista.

Voishan sen rakentaa putkeen optioksi, jonka saa palautettua kohtuu vaivalla perinteiseksi jos se osottautuu huonoksi vedoksi.

Lainaus käyttäjältä: Hippasos - 09.02.2026, 18:24:51Tervehdys,

onko asetonin taikka isopropyylialkoholin kanssa lutratessa mitään huomioitavaa koskien peilien aluminointien suojakalvoja?

Alumiini ja suojapinnoite kestävät kaikkia yleisesti käytettyjä (asetoni, alkoholit, eetteri, puhdistettu bensiini, ammoniakki) kemikaaleja.

Kehyksissä olevia linssejä ja reunoiltaan mustattuja apupeilejä puhdistettaessa syytä varovaisuuteen, sillä etenkin asetoni liuottaa useita muovilaatuja ja erityisesti lähes kaikkia maaleja. Peilipintaa puhdistettaessa puhalletaan ensiksi pölyt pois, sitten lämpimässä saippuavedessä liottaminen ja hyvin kevyt pyyhkiminen. Vasta tämän jälkeen puhdistus liuottimilla, jos pinta ei ole vielä puhdistunut. Loppuhuuhteluun tilkka puhdasta vettä estämään kuivumisen kalkkitahroja.

Perinteisesti kulunut aluminointi poistetaan liuottamalla peiliä riittävästi 3 %:n lipeäliuoksessa, joten kovin emäksisiä aineita ei ole peilien pesussa käyttää.

Hannu Määttänen

Lainaus käyttäjältä: Timo Kantola - 10.02.2026, 00:29:23Kolmas vaihtoehto on eliminoida 100% apupeilin virheistä, pölystä, kollimoinnista, huurtumisesta valon imeytymisestä ym. Eli jättää apupeili pois kokonaan ja sijottaa kamera putkensisälle fokuspisteeseen. Vaatii vähän fokkarin uudelleen ajattelua ja hankaloittaa filtterien vaihtoa, mutta auttaa parhaan kuvanlaadun kanssa. Tietty kamera kuluttaa sen pari wattia ja lämpö pitää hoitaa hyvällä tuuletusella pois.. Oon saanut käsityksen että pidät haasteista.

Voishan sen rakentaa putkeen optioksi, jonka saa palautettua kohtuu vaivalla perinteiseksi jos se osottautuu huonoksi vedoksi.

Tätä olen pohtinut muutamaankin otteeseen ja alkaa kyllä toden teolla houkuttaa. Mutta ei ihan vielä, ensin pitää hiukan kypsytellä designia ja hankkia osia ja hommana on sen verran iso, että menee ensi talveen. Tuo putki on niin tukeva, että sen saa kyllä tehtyä ja apupeilin koosta johtuen 130mm halkaisijabudjetti on hyvinkin riittävä apupeilittömälle designille. Käytännössä optisen linjan mitat menee niin, että systeemi tulisi lähes kokonaisuudessaan putken etupuolelle ulkopuolelle, mukavasti käsille. Olen pohtinut sellaista rakennetta, jossa baffle-putki jatkuisi rakenteesta pääpeiliä kohti putken sisäpuolelle sopivan matkaa niin, että siihen saisi sitten nurjalle puolelle tarvittaessa pikakiinnityksellä apupeilin kiinni perinteiseen käyttöön ja muu rakenne saisi jäädä paikalleen apupeilin taakse piiloon.

Täytyy tutkia löytyykö sopivaa kaupallista fokkarirunkoa hyödynnettäväksi, josta voisin ainakin osan hyödyntää. ZWO:n minisuodinpyörä menisi tuohon 130mm mittaan, mutta silloin ei voi todennäköisesti käyttää valmista fokkarirunkoa sellaisenaan, vaan pitää tehdä joku epäkeskeinen systeemi tilan säästämiseksi vastapuolella suodinpyörän pahkuraa, kun suodinpyörä on aika lailla epäkeskeinen.

Mutta ennen kuin innostun liikaa, pitää nykyinen rakenne saada ensin kuntoon. Niinpä laitoin juuri APM:lta Orion UK 130mm apupeilin tilaukseen. Ei kai se nykyistä huonompi voi olla, eihän, eihän... Jos se aikanaan mittauksessa osoittautuu kelvoksi, tilaan sitten pienempäänkin putkeen uuden.

Lainaus käyttäjältä: Ari Haavisto - 10.02.2026, 19:52:31Niinpä laitoin juuri APM:lta Orion UK 130mm apupeilin tilaukseen. Ei kai se nykyistä huonompi voi olla, eihän, eihän...

Heh, Orion UK:n mittausraportithan ovat tunnetusti luotettavimmasta päästä. Vai mites se nyt menikään...

Mulle ilmestyi tuollainen kymppituumainen OOUK:n putki käytettäväksi keinotähden projisoimiseksi äärettömään ettei tarvitse tehdä näitä hommia selkeällä pakkasessa. Ensimmäiset kokeilut kertoivat lähinnä etten osannut olla kiristämättä pääpeilin pidintä, vielä on selvittämättä onko peili oikeasti 1/10 niinkuin OOUK on aikanaan luvannut.

Kertamittaus vielä kiellon päälle, sitten saa olla kunnes uusi apupeili saapuu mitattavaksi. Ja pitänee kuvata Jupiteriakin välillä taas.

Eli nyt vielä otin nuo Hannun mainitsemat puhtauden ja kiireettömyyden erityisesti käyttöön. Puhdistin pinnat fairyvedellä, puhdasvedellä huuhtelu, puhallus, isopropanoli, puhdasvesi, puhallus niin että muutama ihan hienoinen kosteuspiste jää ja sitten pinnat vastakkain. Sitten annetaan asettua oikein kunnolla ajan kanssa.

400:n apupeilillä sain viivat ajan kanssa asettumaan lopulta melko suoriksi. Aavistus jäi edelleen näkymään taitosta, mutta tosi pieni. Kyllä tämä käyttökelpoinen peili sitten taitaa olla. Ja siis edelleen kiinni pitimessään lasisilikonilla kolmella täpällä.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/400_a.jpg?img=full)



Samalla kaavalla sitten useampi mittaus isompaa apupeiliä. Kaikesta yrittämisestä huolimatta siinä tuo virhe pysyy ja näkyy. Tämä peili siis irtonainen ilman pidintä. Kokeilin myös nostella peiliä päistä ja reunoista kaikilla hölmöillä tavoilla ja taivutella voimallakin ja sillä hain miten herkkä tuo on omalle painolleen ja alustan epätasaisuuksille, mutta ei sieltä löytynyt syypäätä. Vekki on ja pysyy. Orion saa siis tulla.

(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/600_a.jpg?img=smaller)
(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/600_b.jpg?img=smaller)
(https://astrokuvat.kuvat.fi/kuvat/Rakentelu/Rayleigh/600_c.jpg?img=full)

https://www.ebay.com/itm/287143769047

Siitäpä pienempien apupeilien testailuun yksi taskukokoinen flätti paperitöillä varustettuna melko edullisesti.