Rakentelin pari vuotta sitten alumiiniputken APO 160 kolmikko linssille. Optisesti se oli hyvä mutta lasien ympärillä solu antoi myöten. Olisiko pitänyt rakentaa itse parempi, ehkä? Päädyin linssin kuitenkin lopulta myymään ja sain nyt alkuviikosta uuden tilalle. Tämä on APM 152 f/7.9 ED doublet. Vain kaksi lasia, on kevyempi ja vastaa nopeammin lämmön vaihteluihin. Tietysti olin sitä mieltä ettei tuo pärjää tripletille. Otin riskin...Ei se nyt pahalta näytä. Olen enempi visuaalinen tarkkailija mutta kuvat on hyvä konsti todeta optiikan laatu. Visuaalisesti väriä, vihreää on hieman ennen tarkennuspistettä kirkkaimmilla tähdillä mutta ei juurikaan tarkennettaessa kohdalleen. Tämän pitäisi vastata f30 akromaattia kun hyvät triplet apot vastaa f/40. Strehl 0.96.
Linssin solu on ainakin kunnollinen, tukeva ja sai helposti kolmesta kohtaa pulteilla putkeen kiinni.
Vertasin APO 160 ottamiini koekuviin ja hyvin tämä uusi pärjäsi. Kohde (250m päässä pömpeli) ja kamera DMK 21 ynnä 3x Tal barlow samat kummassakin. Planeetta olisi hyvä testi, kunhan keli joskus sallii...
Jalustana olen kokeillut Heq-5:ttä liikuteltavuuden takia, putki painaa 12 kiloa. Että jos joskus pääsisi tuolta parvekkeeltakin ulkoiluttamaan.
Lisäsin SW 150 f5 Newtonilla samoilla kuvausvälineillä otetun.
Onnittelut, tuo on mielenkiintoinen ja asialliselta vaikuttava linssi ja toivotaan että kelit selkenee pian!
Laitahan sitten testikuvia näkyviin kun pilvisakko on maksettu.
Kiitos. APM kehitti tämän pari vuotta sitten tavoittamaan laajempia harrastajajoukkoja jotka ei ole valmiita maksamaan LZOS Apon tyyriitä hintoja. ED 152 doublettia ja LZOS 152 triplet Apoa on verrattu Cloudy Nightin palstoilla muutaman visuaalikatsojan kera ja isoja eroja ei ollut. Ihan pientä lisäterävyyttä ja pääsemistä isompaan suurennukseen ilman kuvan hajoamista LZOS:n eduksi. Huvittaa nuo testaajat kun lopuksi huomaavat että LZOS Apossa oli parempi kulmapeili ja epäilevät senkin vaikuttaneen ehkä eroihin.
Minun edellinen Apo 160 oli vain Fpl-53 lasia keskielementiltään ja vaikka tämä uusi on hieman huonompaa niin silmämääräisesti maakohteita nyt tutkittuani en osaa sanoa eroa. Pelko kyllä on ollut että vaihdoin huonompaan mutta toistaiseksi voi huokaista helpotuksesta.
Ainahan pyrkimys pitäisi olla edellistä parempaan. Nyt oli mahdollisuus saada Meaden 178 f/9 triplet linssi liki samaan parintonnin hintaan mutta olisiko ahneus kannattanut? Jo Apo 160 oli kokonsa takia katselu asemaltaan liian alhaalla. Ei jaksanut kauan kyyköttää kaksin kerroin. Nyt on sama putki mutta toista kiloa kevyempi linssi mikä seikka nostaa painopistettä reilusti ylemmäksi. Lisänä kahdeksan sentin lyheneminen polttovälissä. Nuo seikat otin etukäteen huomioon ja nyt katseluasento on hyvä ja voi keskittyä kunnolla.
Yhä epäilen ED 152 kykyjä tositoimissa planeettahavainnoissa. Se vaatii kuitenkin vaihtelevan seeingin takia useita havaintokertoja joista vähitellen käsitys muodostuu. Mutta näihin on tyytyminen. "Parempia" planeettaputkia kytätessä menee ikä ja terveys.
APM-Telescopen sivuilla on näköjään myytävänä 152mm f/7,9 ED-refraktori (OTA-versiona) noin neljän tuhannen euron hintaan...
Pääsin jo tutkimaan ED 152:n suorituskykyä. Hieman valoisampi tämä on kuin yleensä kuusituumaiset linssit. Muuallakin maailmassa tällä katselleet sen sanovat ja olen samaa mieltä. Taitaa johtua pinnoitteesta. Linssi on suunniteltu enempi visuaali tarkoituksiin. Siihen värinkorjaus riittää. Vaikka minun entinen Apo 160 ei ole vieressä testattavaksi niin muistiini tällä kertaa luottaen en tunnista terävyyseroja. Väriä löytyy tarkennuspisteen molemmin puolin, mutta siinä keskellä ei juurikaan. Kolmen lasin apollakin sitä hiukan oli. Planeetta kuvissa noille kahdelle, tripletille ja doubletille en huomaa eroa. Mutta ero tulisi varmaankin syväntaivaan kuvissa. En ole kokeillut, mutta sanovat jotka on että ei hyvä...Kuvasin galakseja Apo 160:lla ja 12 tuuman Newtonilla vuorotellen. Isompi apertuuri voittaa. Nuo minun molemmat linssit on olleet liian hitaita(f8) syvätaivaskuvaukseen. Tällä hetkellä Astreya Optics valmistaa nopeampaa 140 f/6 linssiä.
F/8 on hyvä visuaalitarkoituksiin. Jos haen etuja entiseen Apo 160 linssiin niin nyt on huomattavasti helpompi katsella. Kevyempi linssi ja vähän lyhyempi polttoväli nostaa focuseria reilusti ylös. Ei kaikki syyt entisestä luopumiseen olleet siinä, olin luovuttamassa koko linssiputkitouhun. Mutta katsellessa 12 tuuman newtonin keräämää kaiken kaupungin hajavaloa muistuivat mieleen taas linssien kontrastikkaat näkymät...
Valosaasteen vaivaamalla havaintopaikalla kuusituumaa on vielä siedettävä kokoluokka. 12 tuman Newtonista ei täällä ole mitään iloa...Ei pieni apertuuri silti riitä näyttämään galakseja. Planeetat ja tähtijoukot on hyvä. Pallomaiset M15 ja M2 kimmeltelevät neulanterävin tähdin ja sitä runsaslukuisampana mitä kauemmin jaksaa silmää totuttaa.
Parit Jupiterit vertailuna niin ED 152 kuin Astreya Apo 160.
Hyvää jälkeä näkyy saavan aikaiseksi molemmilla linsseillä, kuvien perusteella ei pysty pysty arvioimaan voittajaa. 152 ja 160 mm linssien valonkeräyskyvyn ero on melko marginaalinen, teoriassa 10%, mutta tripletin kolmas linssi syö osansa tuosta valosta. Itse ottaisin mielummin dupletin.
Kannattaa tuolla uudella koekuva ainakin ottaa syvästä taivaasta, jos otat värikameran kanssa niin silloinhan näkee suoraan onko kirkkaammilla tähdillä violettia haloa.
Tiedätkö onko mainitsemasi Astreyan 140mm f/6 dupleti vai tripletti, koetin googlailla mutta ei antanut osumia.
Astreyaan olin yhteydessä viime keväänä kun kyselin vaihtoehtoa 160 linssille. He sanoi tekevänsä vain 140 f/6. En kysellyt siitä enempää mutta luulisin että kolmenlasin on koska maksaa 3500 euroa ja on tarkoitettu sekä visuaaliseen että kuvaukseen.
Vuoden ainakin kokeiltuani 5-6 tuuman akromaattilinsseillä ja chromacorillakin "terästettynä", värivirheongelmia tutkittuani palasin takaisin tässä aiheessa esitettyyn ED 152f/7,9 linssiin. Tuo ensimmäinen versio oli kiinalaisesta lasista valmistettu ja APM joutui noin puolet niistä hylkäämään testeissään. Sata ehkä tekivät kun vaihtoivat lasin japanilaiseen Ohara FPL-51:een. Olin laittanut entisen linssini kiertoon, mutta nyt keväällä tilasin tuon uudemman version. Edellinen näytti jonkin verran ylimääräisiä värivivahduksia ja arvelutti toki. Mutta yllätys, alusta heti huomasi että edistystä oli tapahtunut. Skarppi kuva näissä on ollut aina, nyt vain on vähemmän värejä tarkennuksen sisä-(violetti-punainen) ja ulkopuolella(vihreä). 25 millin okulaarilla kuuta katsoessa näkökentän reunoilla näkyy ohut sininen. Kuusimillisellä ortholla ei yhtään.
Väriweppikameralla(Logitech Quikcam)sisäänpäin tarkentaessa nuo rinkulat on aikalailla järjestyksessä. Ulospäin on epäselvä, mutta kyllä pyörylät siellä vilahtelee...Se on ominaista kuulemma joillekin ED doublet linsseille. Vaatii ainakin todella hyvää seeinkiä tuo testi. Käytännössä planeettoja katsoessa tarkennus löytyy vaivatta.
Alinna, viimeisenä "vähän" paremman kameran ASI 034 tulkinta asiasta sisään tarkentaessa. Altair tähti kohteena.
Testasin ED 152 FPL-51(APM doublet) linssiä ASI 034 värikameralla. Oli vain rinnan DMK 21 mono, sentään yhtäläiset kennon kooltaan. Lisänä Bresser 152L, jolla aiemmin talvella otettu mustavalkokuva. Etäisyys kohteeseen noin 300 metriä, Tal 3x barlow. Pilvipoutaa, ei siis lämpöväreilyä, ei tuulta. Teki mieli nähdä väri ja mono kameran ero. ASI 034 värikameran herkkyys sanotaan ainakin olevan liki DMK 618 vastaavaa.
Muutamaa linssiä puhtaaksi jyystäneenä pidän tärkeimpänä asiana tee se itse putkessa että pöly ja lika pysyy loitolla. Tiivis kansi vastavalosuojaan.
Kuvasin planeettoja aiemmin focuserin päästä suoralta optiselta linjalta. Nyt yritän pienen 1,25" kulmapeilin kautta. Kollimointi linssin keskipisteeseen pysyy paremmin, on siis vähemmän vipua ja painoa. Kolme tuumaisen ja kaksi kiloa painaneen tarkennuslaitteen vaihdoin kaksituumaiseen puolet kevyempään. Eq-5 on helpon siirreltävyytensä takia parempi jalustana ja kantaa vajaat kymmenen kiloa tarvikkeineen painavan alumiiniputken. Tähtikuvaus vaatisi Eq-6 jalustan mutta nyt en ainakaan noin pitkäpolttovälisellä ala tekemään.
Parantamisen varaa kaikkiaan aina on, vähän kerrallaan...
Mahtaako tuo kulmapeilin kautta kuvaaminen olla niin hyvä idea ?
Miten se on parempi kuin suoraan kuvatessa ?
Turhaan ylimääräinen peili joka ei välttämättä ole ihan linjassa ja syö vielä vähän valoakin.
Niinhän se on että aina tähän asti olen kuvannut suoralla linjalla, ilman ylimääräisiä heijastaviapintoja. En kertaakaan kulmapeilin kautta muuta kuin nuo ASI 034 koekuvat. Jää nähtäväksi...palataan entiseen jos kontrasti kärsii.
Lainaus käyttäjältä: Tane - 17.06.2016, 09:59:13
Niinhän se on että aina tähän asti olen kuvannut suoralla linjalla, ilman ylimääräisiä heijastaviapintoja. En kertaakaan kulmapeilin kautta muuta kuin nuo ASI 034 koekuvat. Jää nähtäväksi...palataan entiseen jos kontrasti kärsii.
Se vähäinen kokemus mitä kuvaamisesta on niin en ainakaan 1.25" läpi kuvaa ikinä, jos nyt sattuu vielä olemaan b laatua niin vielä suuremmalla syyllä. Mutta tämä tosiaan amatöörin mielipide.
Kun saan sopivan kelin niin kuvaanpa saman kuin tuossa edellä ASI 034 värillä ja suoralla putkella ilman kulmaa. Sen tiedän että huonompaa ei tule ainakaan, mutta toivottavasti parempaa.
Onko tuo Bresser todella 152mm objektiivilla? Molemmilla hyvä kuva, APM:llä kontrasti selvästi parempi, onkohan putki sisältä tummennettu?
Bresser on 152/1200 ja sinistä väriä enemmän kuin APM jossa sitä löytyy kun hakemalla hakee, 25mm okulaarilla aivan reunoissa toisella puolen sinistä ja toisella punaista. Pienempipolttovälisellä okulla aina vähemmän. Minun 100 f9 SW ED aikoinaan oli aika sama.
Putken sisällä mattamustalla maalattua pahvia, renkaita kahdeksan. Okulaarin puolelta katsottaessa näkyy vain mustan keskellä objektiivin aukko.
Ok, no se selittää hyvän kontrastin. Kontrasti riittäisi sitten vaikka lintukäyttöön, jos vaikka saaresta tiirailisi ulappaa, olisi varmaan paljon nähtävää. Tuollaista instrumenttia olisi vaan riski hommaa kuljettaa kiikkuvassa veneessä.
Koetin selvittää oliko suoralinja parempi kuin kuvata kulmapeilin kautta. Vaikuttaisi hieman paremmalta suoralla. Jokin vuosi sitten huomasin Jupiteria kuvatessa että pitentämällä barow linssin ja kameran välimatkaa sopivasti sai yksityiskohtia paremmin esille. Nyt jatkoin 30mm ja auttoi. Kyseessä siis Tal 3x barlow, lanthanum lasia.
En kuvaa enää kulmapeilin kautta.
Alinna on AltairGPcam mustavalkokuva.
Näköjään 30mm loitto lisää barlowin kerrointa eikä kuva ainakaan näyttäisi siltä että pitempi vipuvarsi taivuttaa optista akselia, eli kollimointi lienee hyvä. Voihan sellaisen testin tehdä että laittaa kameran alle pienen kannatuskepin maasta, esim vaahtomuovia väliin, niin sitä voi keventää noin näppituntumalla. Jos kuva siitä paranee, silloin taipuma vaikuttaa. Mutta jos ajatellaan että 300 metrin päästä ylipäätään saa tuollaisen resoluution, on se hyvä saavutus. Tuostahan erottaisi hyttysenkin.
Kamera barloweineen painaa noin 200 grammaa. Tarkennuslaitteen ja barlowin välissä Omegon 2" 50mm jatko ja kameran, barlowin välissä tarpeen mukaan 1,25" 30mm jatkopala. Katson välillä laserilla että suunta säilyy keskelle. Nyt pysyy ja kestää yli kilon paineen.
Turhaan olen hylännyt näköjään kolmentuuman tarkentimen. Se yhdistettynä Vixen flipmirroriin pelasi täydellisesti kun viimeksi planeettoja kuvasin tällä putkella toissa talvena. Siinä ei tarvitse ylimääräistä 2" jatkoa kun tarkennusvara on 100mm ja flipmirror itsessään toimittaa jatkopalan virkaa ja samalla voi katsella okulaarilla kun kuvaa. Tuon vaatisi laittaa joskus takaisin.
Jatkanpahan taas tätä selkeänpää odotellessa. Minulla on nyt kolmas Bresser Messier 152/1200 putki. Kaksi aiempaa oli uusia versioita ja nyt "vanha" viime vuosikymmenellä valmistettu. Vanhassa vara parempi. Tämä pärjää APM Ed doublet 152/1200 kanssa oikein hyvin. "Valitettavaa" mutta akro näyttäisi olevan jopa hiukan terävämpi kuin tuo apoksikin tituleerattu, violetti vain vähän sumentaa. Oikein hyvä visuaali näkymiltään. Tosi vertailuun pääsee kun Jupiter yltää sopiville kuvauskohdilleen kuukauden parin päästä. Totuus selviää...Ehkä apon kollimoinnissa on tarkistamisen varaa.
Kamerana nyt Altair GP cam väri ja jatkeena 3xTal 1,25" barlow.
Minua kiinostavat nämä testailut kovasti... olen haaveillut tuollaisen ison bresserin joskus laittavani. Tosin valitettavia uutisia jos uusien optiikka ei ole vanhojen tasalla kun fokkari vaikuttaisi niin paljon mukavammalta.
Olen viimeksi tehnyt linsseistä sen huomion että kollimointi ruuvit on oltava löysällä, jopa niin että lasit ikäänkuin hölskävät. Ehkei se ole oikein tapa mutta kuva on silloin terävin. Laitoin aivan vähän puristusta niin heti sameni.
Ihmettelin kun viime keväänä APM lähetti minulle ED linssin ja lasit solussa liikkui löysinä...Ehkä hölskyy on liioittelua mutta arvelin että johan on...Piti olla tullut suoraan Wellenformilta kollimoinnista ja totesivat erinomaiseksi. Mutta oikein kai olivat laittaneet. Tosin ensimmäisessä APM ED linssissä pari vuotta sitten en tuollaista huomannut. Näiden Bressereiden kanssa en aiemmin ole kokeillutkaan kolimointiruuvien kireyttä. Nehän voi olla miten sattuu, ei ole sen kummempia asiantuntija testejä sarjatuotannon optiikalle.
Jo ensimmäisellä apollani joka oli kolme lasinen tein huomion että parikin ruuvia eri kireyksillä vaikutti kuvan laatuun.
Pitihän tämä tarkistaa ja löysäsin hieman ED linssin kollimointiruuveja. Ne näköjään jäi vähän kireälle kun vaihdoin taannoin Bresserin kanssa linssejä. Nyt voisi sanoa että ehkä parempi kuva on ED:llä. Akrossa jonkin verran sinertävä sävy.