Tervehdys,
Kolmisen vuotta sitten karkeahionnan asteelle (sagitta ~0,4 mm) jäänyt peiliprojekti sai uutta eloa, kun vastaan käveli sopiva pätkä 1,5 mm vahvuista 200 mm rosteriputkea. Alun perin olin suunnitellut hiovani f/8-peilin, mutta kun putkea tuli ostettua reilunlaisesti, taidankin tähdätä 1500 mm polttoväliin.
Kuinka ollakaan, vanha hiomapöytä oli ehtinyt ränsistyä siinä määrin, että päädyin tekemään kunnon pukin Heikinheimon oppien mukaisesti. Onnistuin hommassa kohtalaisesti, mutta pöytälevymateriaalina minulla ei ollut käytettävissä kuin laadullisesti toisarvoista lankkua, joka olisi kai sopinut parhaiten lentokoneen potkurimateriaaliksi. Suoristin pintoja höylällä ja hiomalaikalla sen, minkä pystyin, mutta tiettyä aaltoilua esiintyy vieläkin. Kysyisinkin mestareilta, onko työkalukiekon ja hiomapöydän välisen kontaktin tasaisuudella vaikutusta peilin muotoon? Käyttämäni kiekot ovat Teknofokuksen Duran-aihioita, joiden paksuuden suhde halkaisijaan on melko tarkasti 1:5, eli kovin ohuista laseista ei ole kyse. Ajattelin kiinnittää pöytään vielä ohuen pleksilevyn, joka ei taipuisuutensa vuoksi poista pinnan epätasaisuutta, mutta helpottanee työympäristön puhtaana pitämistä.
Kuvittelisin, että jos pöytä on keskimäärin vatupassissa ja työkalukiekkoa muistaa kääntää parin märän välein, kovin pahaa poikkeamaa pallopinnasta ei pääse syntymään. Peilin ja työkalun vastinpinnat oikaisin heti aluksi teräslevyn ja n:o 80 carbon avulla, mutta takapintoihin en koskenut, sillä ne ovat varsin suoria pientä aaltoilua lukuun ottamatta.
Tässäpä pari kuvaa aiheesta. Vinkit ja kommentit otetaan kiitollisuudella vastaan.
Pinnan epätasaisuuden kompensoimiseksi voisi käyttää vaahtokumia (?), jos se ei haittaa työtä muuten.
Lainaus käyttäjältä: AnttiL - 31.07.2013, 15:27:32
Kysyisinkin mestareilta, onko työkalukiekon ja hiomapöydän välisen kontaktin tasaisuudella vaikutusta peilin muotoon? Käyttämäni kiekot ovat Teknofokuksen Duran-aihioita, joiden paksuuden suhde halkaisijaan on melko tarkasti 1:5, eli kovin ohuista laseista ei ole kyse. Ajattelin kiinnittää pöytään vielä ohuen pleksilevyn, joka ei taipuisuutensa vuoksi poista pinnan epätasaisuutta, mutta helpottanee työympäristön puhtaana pitämistä.
Ei tarvitse kovin huolissaan olla taipumisesta hionnan aikana noilla paksuuksilla. Pleksin sijaan voi laittaa myös filmivaneria.
Lainaus käyttäjältä: AnttiL - 31.07.2013, 15:27:32
Kuvittelisin, että jos pöytä on keskimäärin vatupassissa ja työkalukiekkoa muistaa kääntää parin märän välein, kovin pahaa poikkeamaa pallopinnasta ei pääse syntymään.
Vinkit ja kommentit otetaan kiitollisuudella vastaan.
Eikö se työkalu pysy siinä pöydässä paikoillaan ja hioja pyörii hissukseen pöydänympäri, samalla peili pyörii hiljalleen ylityöntöjen aikana hiojan kasissä, silloin pysyy pinnat palloina?
Onnea ja menestystä projektille! Hienoa että viellä löytyy peilinhiojia.
Pöytä on kunnioitettavan tukevan oloinen. Eikä putkikaan pienestä notku. Jokseenkin hyvin tehtynä tuollainen peili on mitä parhain planeettaputki, joka vetää vertoja hintavallekin apolle. Palloksi tehtynä noilla arvoilla pallon ja paraboloidin ero on alle 40 nm.
Jos tuo työpintojen oikaisuhionnassa käytetty terästaso on tallessa, niin suosittelen hiomaan taustapinnoista ainakin suurimmat ulkonevat nystyt pois. Kun terästason laittaa lattialle ja polvillaan hioo koko vartalon painolla, kuluu pinta joutuisasti. Kiekkoihin samalla myös kunnon reunaviisteet, jollei niitä ole jo tehty.
Pöydän päälle kun laittaa muutaman millin paksuisen kumilevyn, niin siinä työkalukiekko pysyy ilman tukipalikoita paikallaan. Irtonaisen kumilevyn voi sitten tarpeen mukaan käydä pesemässä järvessä. Jos ei kumilevyä löydä, ajaa asian myös sopivan kokoinen kuminen auton lattiamatto.
Tänne foorumille sitten vaan päivityksiä työn edistymisestä!
Hannu Määttänen / Teknofokus
Kiitokset kannustavista kommenteista! Hienoa, että pienen perusputken näpertely kiinnostaa vielä 2010-luvulla. Vinkit ovatkin tarpeen, sillä oma kokemus rajoittuu yhteen vastaavankokoiseen peiliin, jonka hioin rimaa hipoen valmiiksi ollessani 13. Tästä on aikaa pian 15 vuotta. Muistissa ovat yhä ne kamalat kiinnileipomiset ja naarmut 6 mikronin alumiinioksidilla (lienee parasta skipata ko. karkeus?) sekä parabolisoinnin sijasta syntyneet taipuneet reunat, joiden korjaamiseen ei silloisen kapasiteetin ja ceriumoksidin määrä riittänyt. Toivottavasti nyt onnistaa jo paremmin. Pitkä polttoväli lienee muotovirheiden osalta hieman lyhyttä anteeksiantavaisempi, mihin Hannu ilmeisesti viittasitkin mainitessasi pallon ja paraboloidin eron pienuuden?
Tuota kumimattoa pitää kyllä kokeilla. Toivottavasti kiekot eivät putoile lattialle, mikäli hirttävät kiinni. Pöytälevyllä on kokoa 45 x 45 cm, joten vaaran ei pitäisi olla ilmeinen. Täytyy myös katsastaa teräslevyjen kunto. Jotain levyä löytyy varmasti, mutta tavara on todennäköisesti ohuessa pintaruosteessa. Lasikiekkojen reunaviisteet ovat pääosin riittävät, mutta työkalun kulutuspinnan viisteitä on levennettävä ennen karkeahionnan jatkamista.
Lainaus käyttäjältä: Timo Kantola - 31.07.2013, 21:32:07
Eikö se työkalu pysy siinä pöydässä paikoillaan ja hioja pyörii hissukseen pöydänympäri, samalla peili pyörii hiljalleen ylityöntöjen aikana hiojan kasissä, silloin pysyy pinnat palloina?
Juurikin näin. Ajattelin vain mahdollista virhettä tapauksessa, jossa työkalukiekko olisi joltain reunalta irti pöydästä ja hionnan/kiillotuksen yhteydessä joustaisi sen verran (toki äärettömän vähän), että pinnat kuluisivat epäsymmetrisesti. Toki peili pyörii koko ajan ja kiekkoja painetaan sen verran heikosti, että moista ilmiötä tuskin syntyy. Jokin raja vainoharhaisuudellakin pitää olla. :cheesy:
Peilin hionnasta en tiedä tuon taivaallista, mutta oletko ajatellut tuon teräsputken soveltuvuutta planeettaputkeen, jossa myös putkivirtauksilla on suuri merkitys kuvalaatuun? Mietin näet sitä että rauhoittuuko tuollainen rakenne lainkaan iltayön tunteina kun lämpötila laskee nopeasti? :huh:
Raapustelin aikoinaan foorumille omia käsityksiäni aiheesta tällä tavoin...
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=1634.msg19277#msg19277 (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=1634.msg19277#msg19277)
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=1634.msg19314#msg19314 (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=1634.msg19314#msg19314)
Minusta kannattaa ainakin miettiä myös tuota putkivirtaus-asiaa, jos/kun tavoitteena on mahdollisimman vakaa visuaalikuva suurilla suurennuksilla.
Kyselin joskus David Lukehurstilta (Dobsonien ja ym. valmistaja) kun hän kauppasi 30 sentin f/15 gassegrainpeiliä, että auttaako suljettu putki paljonkin. Kyseessä oli siis pitkäpolttovälinen klassinen gassegrain jota ajattelin avonaiseksi. Optical window (tasainen lasi, ikkuna putken suulle) oli lähes yhtä hintava kuin itse peili. Lukehurst vakuutti suljetun olevan juuri planeettahavaitsijalle tarpeen, kertoi puhuvansa kokemuksesta.
Olen kuitenkin tyytynyt avonaisiin newtoneihin ja pyrkinyt pitämään ne ainakin useita tunteja havaintolämpötilassa, mieluummin ulkona aina...Kokemus 300 f/5 putkella planeettoihin oli näin yllättävänkin hyvä. Ohkaisemman f/10 putken soveltuvuudesta jos joku tietäisi...
Sellainen huomio vielä myös että rosteriputki on aika eläväistä tavaraa (siis lämpölaajenemisen suhteen) eli tuo kannattaa sitten pitää aina tasalämpöisenä ellet halua että putki on kesällä 3mm pidempi kuin talvella :)
Ei lämpölaajeneminen mikään ongelma ole ruostumattomalla, teräksen suhdeluku on 12, ruostumattoman teräksen 16 ja alumiinin 23. Joten alumiini on selkeästi pahin lämpölaajenemisen suhteen.
Metrin pituinen teräsputki kasvaa pituutta 0.012mm kun lämpötila nousee yhden asteen.
Enemmänkin tuo metallin lämmönvarauksesta ja lämmön siirtymisestä putken sisäilmaan aiheutuva putkivirtaus voi aiheuttaa kiusaa. Metalliputken massa kannattaa pitää mahdollisimman pienenä (ohut seinämä) jotta putki jäähtyisi mahdollisimman nopeasti ilman lämpötilaan. Tuolla aukkosuhteella saa Newtonista huippuapoa vastaavan planeettaputken jonka värivirhe kaikilla aallonpituuksilla on nolla, tähän ei pysty kalleinkaan apo :grin:
Ylivoimaisesti parhaat palstalla esiintyvät planeetta- ja kuukuvathan on otettu Haaviston Arin isolla Newtonilla, joten tuossa sinun tulevassa putkessa on varmasti potentiaalia hyväksi planeettaputkeksi :cool:
Hieno projekti, näitä on mukava seurata joten laita vaan tarinaa tulemaan
Katsoin raudan ominaislämpökapasiteetin, oli 0,45 kJ/astekilo ei ole paha. Piilasin oli 0,48. Veteen verrattuna vain n. kymmenesosa. Veden arvo 4,18.
Lainaus käyttäjältä: Timpe - 01.08.2013, 22:33:18Peilin hionnasta en tiedä tuon taivaallista, mutta oletko ajatellut tuon teräsputken soveltuvuutta planeettaputkeen, jossa myös putkivirtauksilla on suuri merkitys kuvalaatuun? Mietin näet sitä että rauhoittuuko tuollainen rakenne lainkaan iltayön tunteina kun lämpötila laskee nopeasti?
Hyvä pointti. Asia ei suoraan sanottuna ole juolahtanut mieleeni, sillä käytössäni olleet putket (TAL-1 ja omatekoinen 8" f/6 Newton Teknofokuksen optiikalla) ovat molemmat vain etupäästä avonaisia. Ajattelin lähinnä tällaisen putken olevan amatöörille luurankorakennetta helpompi valmistaa. Ehkäpä kysymys ratkeaa työn edetessä.
Eilisilta ja tämä päivä kuluivatkin sitten ns. valmistelevien töiden merkeissä. Nämä pitivät sisällään hiomapukin pöytälevyn tasoittelun sekä sen suojaamisen jätesäkkimuovilla ja pleksillä. Tarkoitus oli ensin pistää koko pukki 200 litran säkin sisään, mutta eipä tuo mahtunut. No, halkaistunakin muovi suojaa sen verran, ettei päälipinta pääse imemään vettä. Harvasyinen hiottu mäntylankku on kuin sieni tässä suhteessa.
Seuraavaksi aloin suoristaa työkalukiekon takapintaa. Käytössä oli 15 mm teräslevy ja n:o 80 piikarbidi. Reunaviisteitä välillä vahvistaen ja kiekkoa joka työnnöllä pyörittäen sain takapinnan täysin sileäksi, mutta jälkeenpäin huomasin pinnan kehittyneen aavistuksen verran kuperaksi. Tämä johtui siitä, että käytetty plootu olikin toisesta päästään hieman kovera. Kuperuutta on ehkä noin 0,5 mm. Tässä piilikin potentiaalinen ongelma, sillä peilin sagitta on noin 0,4 mm ja työkalu vastinpinnaltaan likimain saman verran kupera. Onneksi työkalun takapinnalla on parin millin syvyydessä ilmakupla helpottamassa puolten tunnistamista. Kerrankin epäjatkuvuuskohdasta on hyötyä!
Seuraavaksi pitäisi tasoittaa myös peilin takapinta. Taidan etsiä tähän hommaan parempaa teräslevyä, jolla kenties jatkan myös työkalun takapinnan parantelua. Varmaankin turhaa hifistelyä, mutta kun itselle tulee, aikaa voi käyttää rajatta. Toivottavasti carbo riittää... :grin:
Lainaus käyttäjältä: AnttiL - 03.08.2013, 17:43:59
Tarkoitus oli ensin pistää koko pukki 200 litran säkin sisään, mutta eipä tuo mahtunut. No, halkaistunakin muovi suojaa sen verran, ettei päälipinta pääse imemään vettä. Harvasyinen hiottu mäntylankku on kuin sieni tässä suhteessa.
Biltemalla on minikokoinen kevytpeite:
http://www.biltema.fi/fi/Vapaa-aika/Puutarha/Pressut-ja-peitteet/Kevytpeite-14148/
Lainaus käyttäjältä: mistral - 03.08.2013, 22:27:41
Biltemalla on minikokoinen kevytpeite:
http://www.biltema.fi/fi/Vapaa-aika/Puutarha/Pressut-ja-peitteet/Kevytpeite-14148/
Jep, jotain kestävää roiskesuojaa pitää kyllä hankkia.
No niin, peilin ja työkalun takapinnat on nyt oikaistu ja reunaviisteitä on myös vahvistettu. Seuraavaksi pääsee taas jatkamaan karkeahiontaa, kolmen vuoden tauon jälkeen! Mikäli sagittalasku ei mennyt täysin reisille, kuoppaa pitäisi 153 mm f/10 peilille tulla ~0,98 mm eli 0,58 mm puuttuu vielä. Harmi, kun en pääse jatkamaan hiomahommia ennen viikonloppua. :angry:
(http://img707.imageshack.us/img707/8466/9htq.jpg)
Tänään oli aika taas pyöriä hiomapukin ympäri. Muistiinpanojen mukaan tein 35 märkää täystyönnöillä ja viisi märkää 1/2-työnnöillä. Tehokasta hioma-aikaa kertyi 3 tuntia 15 minuuttia ja kuoppa syveni 0,4 millistä 0,6 milliin. Syvenemistahti tuntuu omituisen hitaalta, olisi kai pitänyt käyttää voimaa enemmän. Aikaisemmin 30 märkää täystyönnöillä ja kolme märkää 1/2-työnnöillä riitti 0,4 mm montun saavuttamiseen.
Carbo-/vesiseos näyttää viihtyvän hyvin työkalukiekon keskivaiheilla, joten peilin kovertuminen lienee tapahtunut työkalun kupertumista nopeammin. Missähän vaiheessa kannattaisi aloittaa työntöjen lyhentäminen ja polttovälimittaukset?
(http://img547.imageshack.us/img547/2511/jalt.jpg)
Koitin saada jonkinlaisen käsityksen peilin muodosta piirtämällä siihen timpurinkynällä verkkokuvion ja hiomalla yhden märän 1/2-työnnöillä. Kynänjäljet olivat operaation jälkeen yhä luettavissa peilin keskustassa, joten taitaa olla tarpeellista mennä jonkin aikaa lyhyillä työnnöillä ennen montun loppuunkaivamista.
Kuoppaa rouhittaessa voi käyttää voimaa minkä käsistä irti saa. Myös peilin päälle voi laittaa painon tehostamaan hiontapainetta. Keskeltä syväksi käyneen pinnan saa lähestymään palloa hiomalla peili alla noilla kynän tai huopatussin piirroilla tasoittumisen etenemistä seuraten. Itse tapaan hioa kunkin karkeuden ensin hieman liian syväksi ja sitten loiventaa kaarevuutta peili alla hioen. Tällöin tulevat myös reuna-alueet kunnolla hiotuksi. Harrastajien peileissä yleinen vika on juuri vajaaksi jäänyt reuna-alueiden hienohionta.
6 mikronin jauheen voi hyvin jättää pois kun hioo huolella 15 mikronin karkeuden.
Hannu Määttänen
Niskoihin ottaa ja päätä särkee, mutta niin vain kuoppa syveni millin tuntumaan. Märkä peili ja Aurinko antoivat polttovälitulokseksi 145-150 cm, joten tavoitteessa ollaan. Kaikkiaan 48 täystyöntöistä märkää jäi tänä viikonloppuna taakse ja syvennystä tuli ~0,4 mm lisää. Kokonaishioma-aika karkeahionnan alusta mitattuna 13 tuntia ja 10 minuuttia.
Ennen hienohiontaa työpinnat pitäisi vielä muokata palloiksi, eli reuna-alueille tulisi saada painetta. Tämä tietysti tarkoittaa polttovälin pitenemistä. Jos hion työkalu päällä, olisiko parasta käyttää lyhyitä työntöjä, jotta peilin reunat eivät kuluisi liikaa? Vai olisiko parasta hioa vanhaan malliin sagittaa yhä syvemmäksi ja sitten kuluttaa reunat palloksi lyhyillä työnnöillä työkalu alla tai päällä? Ei ole oikein tarkkaa käsitystä, kuinka paljon polttoväli pitenee ko. operaatiossa.
Tämä on mainio projekti ja toivottavasti antaa esimerkkiä ja uskoa miten itse saa tehtyä peilin, vielä sellaisen kuin haluaa. Voi määrittää polttovälin, hiontatarkkuuden jne...
Tämä on kuin urheilu suoritus
Hyvä AnttiL, Tsemppiä !!!
Pallomaisuuden hakemisen voi jättää seuraavaksi hienommalla karkeudella tehtäväksi. Ennen sitä peili karkealla jauheella jonkun sentin verran aiottua lyhyempään polttoväliin. Sitten työskentelyä hienommalla karkeudella ja peili alla kunnes reuna-alueet näyttävät hyvin hiotuilta. Muutaman märän jälkeen katsotaan märällä peilillä polttovälin kehitystä ja kirjataan muutosvauhti muistiin. Peili ollessa alla loivenee pinta nopeammin kuin peili päällä hioen jyrkentyy. Kun peili hioutunut hieman liian loivaksi, käännetään työkalu alle ja hiotaan peilin keskusta kuntoon. Lyijykynäviivoilla on helppo seurata pallomaisuuden laatua. Hionnan tasaisuus selviää katsomalla pintaa viistosti valoa vasten. Hionnan riittävyys selviää luupilla pinnan rakeisuutta katsoen.
Mitään kovin lyhyitä työntöjä ei ole piikarbidilla hiottaessa tarpeen käyttää. Alumiinioksidillakin vasta karkeuden loppuvaiheissa. Peilin muotoutuminen riippuu yksilökohtaisista työtavoista, joten toisten tekijöiden käyttämien työtapojen orjallinen seuraaminen ei välttämättä ole paras tie hyvään lopputulokseen. Työn kulusta kannattaa pitää kirjaa, mikä helpottaa seuraavien työvaiheiden suunnittelua.
Peilin ollessa alapuolelle on syytä olla varovainen työntöjen pituuden ja työkalun painamisen suhteen. Liian pitkän työnnön yhteydessä työkalu saattaa kipata ja lohkaista alla olevasta peilin reunasta ikävän sälön.
Hannu Määttänen
Kiitos tästä, täytyy vielä uusia muutaman kerran tuo polttovälimittaus, ennen kuin siirtyy seuraavaan karkeuteen n:o 150. Tässä vaiheessa on nimittäin syytä miettiä myös putken dimensioiden ja polttovälin suhdetta. Tarkoitukseen varattu 200 mm rosteriputki on pituudeltaan 160 cm, mutta päät ovat sen verran rujosti leikatut, että veikkaan pituuden lyhenevän jonnekin 155 cm tuntumaan. Koska pääpeilin ripustin ja peili itse vievät lähemmäs 10 cm putken peräpäästä ja apupeili kannattimineen ainakin toisen mokoman edestä, taitaa olla niin, ettei tuohon ihan 1500 mm polttoväliä saa mahtumaan. Tai ainakin hyvin tipalla ollaan.
Päivitetäänpä tilannetta. Vaikka polttovälimittaukset näyttivät asettuvan välille 145-150 cm, jatkoin karkeahiontaa täystyönnöillä vielä seitsemisen märkää, minkä jälkeen kunnostin reunaviisteet sekä siivosin hiomapaikan ja hiojan vaatteineen päivineen. Sitten olikin aika aloittaa hienohionta, jonka ensimmäiseksi kohteeksi tuli peilin takapuoli. Pinnan silityksen funktio oli lähinnä parantaa näkymiä lasin läpi varsinaisille työpinnoille. Hionnassa apuna käytin em. teräslevyä ja n:o 150 carboa.
Työn laadun osoittauduttua riittäväksi alkoi itse peilipinnan "pallottaminen" ja silittely. Hannun ohjeiden mukaisesti asetin verkkokuvioiseksi piirretyn peilin alimmaiseksi ja lähdin tekemään suoria työntöjä työkalukiekolla. Hioin 1/2- ja 1/4-työnnöillä kaksi märkää kummallakin, joiden jälkeen verkkokuvio kuumotti yhä himmeänä peilin keskivaiheilla. Palattuani takaisin 1/2-pituuteen peilin keskusta alkoi tulla kontaktiin ja kuvio katosi yhtäkkiä. Tästä piristyneenä syöksyin pihalle tekemään polttovälimittauksia, kun sunnuntainen Aurinko vielä kurkisteli pilvien lomasta. Pinta oli tasoittunut jo sen verran, että märän lasin heijastuksesta sai entistä helpommin luettua polttovälin, joka oli yhä haarukassa 145-150 cm.
Koska reuna-alue vaikutti keskustaa sileämmältä, vaihdoin tässä vaiheessa työkalun alimmaiseksi ja hioin 1/2-, 1/4- ja 3/4-työnnäillä kaksi märkää kullakin, minkä jälkeen tein vielä ellipsiliikkeiset tuplamärät 1/2-, 3/4-työnnöillä sekä koemielessä yhden märän täystyönnöillä. Tämä jäi toisin hieman keskentekoiseksi, sillä huomasin sen kuluttavan keskustaa turhan rajusti. Seuraava 1/4-märkä suorilla työnnöillä vahvisti havainnon, sillä imu alkoi haitata peilin liikettä. Onneksi tämä korjautui heti perään tehdyllä vastaavalla märällä. Loppuun tein vielä yhden 1/2-märän suorilla työnnöillä sekä toisen samanpituisen episykliliikkeillä, jonka jälkeen katsoin hionnan riittävän tältä päivältä.
Peili päällä hioessa aloin yhä tiiviimmin tiirailla lasin läpi päästäkseni selville kontaktin tasaisuudesta. En tiedä, voiko hienon carbovellin ilmakuplista päätellä mitään, mutta ainakin loppupuolella niiden määrä peilin keskiosissa vaikutti vähenevän, minkä otaksuin tarkoittavan, ettei keskellä voi olla merkittävää ilmataskua (kuva). Myös luisto vaikutti hyvältä. N:o 80 carbon aiheuttamien orkosten jäänteet jakautuvat varsin tasaisesti peilin eri puolille, joten tämä karkeus kannattanee viedä loppuun em. menetelmin vaihtelevilla työnnöillä vyöhykevirheitä väistellen.
Kysymys reunaviisteistä. Tähän asti olen pitänyt viisteitä yllä viikateliipalla, jonka jättämä jälki on verraten karkea. Kun siirrytään yhä hienompiin hioma-aineisiin, muodostavatko viisteiden naarmut potentiaalisen piilopaikan naarmuvattaville hiukkasille, so. pitäisikö viisteet siistiä vaikkapa hienolla timanttihiomakivellä?
Lainaus käyttäjältä: CSB - 19.08.2013, 08:05:11Tämä on kuin urheilu suoritus
Hyvä AnttiL, Tsemppiä !!!
Kiitos kannustuksesta. Tulikohan kisällille suorituspaineita, kun hanke jäi em. asteelle melkeinpä vuosikymmeniksi... :oops:
Onneksi peiliaihio, työkalukiekko, hiomatarvikkeet ja tarkat muistiinpanot olivat kaikki olleet nätisti säilytyksessä sisätiloissa Teknofokuksen pahvilaatikossa, joten paluu menneisyyteen onnistui jokseenkin kivuttomasti. Myös hiomapukin olin tällä kertaa älynnyt säilöä katon alle. Korkkaamattoman pikivuoan olin käärinyt oikein pakastepussiin, mutta pien nykyisestä käyttökelpoisuudesta kiillotukseen en osaa enää sanoa.
Aloitin uusimman...eh...ponnistuksen viikko sitten, eli 16. maaliskuuta. Muistiinpanojen mukaan olin hionut viimeisen foorumipäivityksen jälkeen (vuonna 2013!) vielä kahdeksan märkää 150 karkeudella, peili päällä ja 1/4-, 1/2- ja 3/4-työnnöillä. Moisen touhun vaikutukset polttoväliin herättivät epäilyksen ja niinpä päätin ensi töikseni mitata peilin nykyisen kaarevuussäteen taskulampulla ja kartonginpalalla. Pari toistomittausta antoivat tulokseksi melko tarkasti 280 cm. Polttoväli oli siten lyhentynyt jo 140 cm tuntumaan.
Päätin palauttaa polttovälin alkuperäiseen 150 cm tavoitteeseen ja ryhdyin hiomaan työkalu päällä. Peiliin tussilla (paljon luotettavampi kuin lyijykynä) piirretyn verkkokuvion perusteella 1/4- ja 1/2-työnnöt eivät riittäneet reuna-alueen tehokkaaseen kuluttamiseen, joten pidensin työnnöt 3/4- ja 1/1-laajuuteen. Nyt kaarevuus lähti oikenemaan, vaikka otteeni oli hentoinen, paine työnnössä ranteen (vedossa sormien) puolella ja "iskuja" vain 30-40 kpl minuutissa. Yhteensä kahdeksan märkää täystyönnöillä kasvatti säteen 292-293 cm tuntumaan.
Sitten muutos pysähtyi kuin seinään. Viisi 1/1-märkää ei muuttanut mittaustulosta juuri lainkaan. Hioin vielä toiset viisi, eikä mitään vaikutusta. Nyt rupesi arveluttamaan, että kenties peilin ulkolaidalle oli muodostunut loivempi kaarevuussäde, kun en ollut enää seurannut kontaktia verkkokuvion avulla. R-mittauksessa kasteltu peili kun kuivaa ensimmäisenä juuri reunoilta, joten valtaosa vesiheijastuksesta tulee peilin keskeltä. Kokeeksi hioinkin yhden märän peili päällä ja 1/2-työnnöillä. R pomppasi välittömästi 300 cm tuntumaan, mikä oli melkoinen yllätys! Verkkokuvio kului ensin noin 2 cm peilin reunasta, sitten äärireunasta ja kuvio jäi näkyviin keskelle 8-9 cm alueelle.
Yskän ymmärrettyäni (?) hion vielä kaksi märkää puolityönnöillä peili päällä. Keskustan ja reunojen välinen alue alkoi kulua ja lopussa myös keskusta alkoi tulla kontaktiin. Kun R näytti pysyvän 300 cm tuntumassa ja luisto oli hyvä, katsoin hionnan 150 carbolla riittävän. Karkeuden 80 jättämät neulanpistot olivat taatusti hävinneet jo vuosia sitten...
Hienohionta 220-karkeudella suijuikin jo paremmin, kun homma oli tullut taas tutuksi. Hioin yhteensä 20 märkää, ensin pari sellaista työkalu päällä ja sitten taas peili päällä. Verkkokuvioita piirtelin lopussa melkein jokaisen märän jälkeen. En halunnut muodon tai polttovälin enää karkaavan, joten seurasin kontaktia ja R:n kehitystä tarkasti. Työnnöt olivat pääsiassa suoria, 1/2- tai 1/4-laajuutta, mutta tein myös muutaman 3/4-sarjan. Välissä lisukkeena pari sarjaa ellipsityönnöillä. Huomasin, että 220-karkeudella kaaren muoto elää vielä jonkin verran ja verkkokuvio saattaa eri sarjoilla lähteä kulumaan hieman eri kohdasta, vaikka työnnön pituus ja liikkeen muoto olisivatkin samat. Uskoisin, että kikkailutyönnöt ja vyöhykevirheiden välttely kannattaakin jättää vasta alumiinioksidilla tehtäväksi.
Sain 220 carbon loppupuolella kontaktin ja pinnanlaadun melko hyväksi, joten aihio lienee valmis nyt 30 mikronin hienohiontaan.
Eihän tuo ole vielä kovin pitkä tauko. Oma 8" on ollut paussilla vuodesta 2009, mutta kyllä se tästä vielä lähtee.
Oho. No toisaalta, onhan tuossa selvä logiikka. Iso apertuuri vaatii optikolta monin verroin enemmän suunnittelua ja kärsivällisyyttä. Jotenkin näin totesi Turunenkin kirjassaan. :grin:
Kerkesin tänään aloittelemaan 30 mikronin alumiinioksidilla. Hioin seitsemän märkää ja kiekot vaihtoivat järjestystä yhden tai kahden sarjan välein. Työnnöt 1/4, 1/3 ja 1/2, joko suorana tai ellipsinä. En vaihtanut työnnön pituutta kesken märän, vaan hioin samalla tavalla seuraavaan hioma-ainelisäykseen asti. En tiedä, olisiko 15 tai 6 mikronilla vaihdettava iskun pituutta jo jokaisen täyden kierroksen jälkeen, vai onko se vasta kiillotuksen asia.
En tehnyt alumiinioksidista valmista velliä, vaan tupsuttelin alakiekolle kuivaa jauhetta maustepurkista ja päälle niukasti vettä, jollei kiekko ollut jo valmiiksi märkä. Mikäli alumiinioksidi ei karannut kiekkojen välistä heti alussa, samalla panoksella sai hioa pitkään. Yleensä aikaa meni 10-15 min per satsi.
Yläkiekko kiertyi käsissä jokaisen eestaas-liikkeen jälkeen (ellipsissä liikkeen aikana) myötäpäivään, samalla kun astuin askeleen vastapäivään. Imua ei juurikaan ollut ja kontakti näytti lasin läpi mielestäni hyvältä. Pienehköjä kuplia toki oli paljonkin, mutta ne jakautuivat isolle alueelle. Verkkokuvioita en enää piirrellyt. En saanut kaikkia neulanpistoja vielä pois, joten hiontaa on jatkettava. Lovet jakautuvat varsin tasaisesti, mikäli lienee oletettavaa, kun peili oli jokseenkin saman verran päällä ja alla.
Viiden märän jälkeen mittasin peilin kaarevuussäteen ja se oli 300-301 cm haarukassa. Aikasemmasta poiketen taskulampun heijastus piirtyi kartongille huomattavan terävänä ja tarkka kohta oli helposti löydettävissä. Ilmeisesti jokin hionnassa on mennyt oikein.