Tervehdys,
Kolmisen vuotta sitten karkeahionnan asteelle (sagitta ~0,4 mm) jäänyt peiliprojekti sai uutta eloa, kun vastaan käveli sopiva pätkä 1,5 mm vahvuista 200 mm rosteriputkea. Alun perin olin suunnitellut hiovani f/8-peilin, mutta kun putkea tuli ostettua reilunlaisesti, taidankin tähdätä 1500 mm polttoväliin.
Kuinka ollakaan, vanha hiomapöytä oli ehtinyt ränsistyä siinä määrin, että päädyin tekemään kunnon pukin Heikinheimon oppien mukaisesti. Onnistuin hommassa kohtalaisesti, mutta pöytälevymateriaalina minulla ei ollut käytettävissä kuin laadullisesti toisarvoista lankkua, joka olisi kai sopinut parhaiten lentokoneen potkurimateriaaliksi. Suoristin pintoja höylällä ja hiomalaikalla sen, minkä pystyin, mutta tiettyä aaltoilua esiintyy vieläkin. Kysyisinkin mestareilta, onko työkalukiekon ja hiomapöydän välisen kontaktin tasaisuudella vaikutusta peilin muotoon? Käyttämäni kiekot ovat Teknofokuksen Duran-aihioita, joiden paksuuden suhde halkaisijaan on melko tarkasti 1:5, eli kovin ohuista laseista ei ole kyse. Ajattelin kiinnittää pöytään vielä ohuen pleksilevyn, joka ei taipuisuutensa vuoksi poista pinnan epätasaisuutta, mutta helpottanee työympäristön puhtaana pitämistä.
Kuvittelisin, että jos pöytä on keskimäärin vatupassissa ja työkalukiekkoa muistaa kääntää parin märän välein, kovin pahaa poikkeamaa pallopinnasta ei pääse syntymään. Peilin ja työkalun vastinpinnat oikaisin heti aluksi teräslevyn ja n:o 80 carbon avulla, mutta takapintoihin en koskenut, sillä ne ovat varsin suoria pientä aaltoilua lukuun ottamatta.
Tässäpä pari kuvaa aiheesta. Vinkit ja kommentit otetaan kiitollisuudella vastaan.
Pinnan epätasaisuuden kompensoimiseksi voisi käyttää vaahtokumia (?), jos se ei haittaa työtä muuten.
Lainaus käyttäjältä: AnttiL - 31.07.2013, 15:27:32
Kysyisinkin mestareilta, onko työkalukiekon ja hiomapöydän välisen kontaktin tasaisuudella vaikutusta peilin muotoon? Käyttämäni kiekot ovat Teknofokuksen Duran-aihioita, joiden paksuuden suhde halkaisijaan on melko tarkasti 1:5, eli kovin ohuista laseista ei ole kyse. Ajattelin kiinnittää pöytään vielä ohuen pleksilevyn, joka ei taipuisuutensa vuoksi poista pinnan epätasaisuutta, mutta helpottanee työympäristön puhtaana pitämistä.
Ei tarvitse kovin huolissaan olla taipumisesta hionnan aikana noilla paksuuksilla. Pleksin sijaan voi laittaa myös filmivaneria.
Lainaus käyttäjältä: AnttiL - 31.07.2013, 15:27:32
Kuvittelisin, että jos pöytä on keskimäärin vatupassissa ja työkalukiekkoa muistaa kääntää parin märän välein, kovin pahaa poikkeamaa pallopinnasta ei pääse syntymään.
Vinkit ja kommentit otetaan kiitollisuudella vastaan.
Eikö se työkalu pysy siinä pöydässä paikoillaan ja hioja pyörii hissukseen pöydänympäri, samalla peili pyörii hiljalleen ylityöntöjen aikana hiojan kasissä, silloin pysyy pinnat palloina?
Onnea ja menestystä projektille! Hienoa että viellä löytyy peilinhiojia.
Pöytä on kunnioitettavan tukevan oloinen. Eikä putkikaan pienestä notku. Jokseenkin hyvin tehtynä tuollainen peili on mitä parhain planeettaputki, joka vetää vertoja hintavallekin apolle. Palloksi tehtynä noilla arvoilla pallon ja paraboloidin ero on alle 40 nm.
Jos tuo työpintojen oikaisuhionnassa käytetty terästaso on tallessa, niin suosittelen hiomaan taustapinnoista ainakin suurimmat ulkonevat nystyt pois. Kun terästason laittaa lattialle ja polvillaan hioo koko vartalon painolla, kuluu pinta joutuisasti. Kiekkoihin samalla myös kunnon reunaviisteet, jollei niitä ole jo tehty.
Pöydän päälle kun laittaa muutaman millin paksuisen kumilevyn, niin siinä työkalukiekko pysyy ilman tukipalikoita paikallaan. Irtonaisen kumilevyn voi sitten tarpeen mukaan käydä pesemässä järvessä. Jos ei kumilevyä löydä, ajaa asian myös sopivan kokoinen kuminen auton lattiamatto.
Tänne foorumille sitten vaan päivityksiä työn edistymisestä!
Hannu Määttänen / Teknofokus
Kiitokset kannustavista kommenteista! Hienoa, että pienen perusputken näpertely kiinnostaa vielä 2010-luvulla. Vinkit ovatkin tarpeen, sillä oma kokemus rajoittuu yhteen vastaavankokoiseen peiliin, jonka hioin rimaa hipoen valmiiksi ollessani 13. Tästä on aikaa pian 15 vuotta. Muistissa ovat yhä ne kamalat kiinnileipomiset ja naarmut 6 mikronin alumiinioksidilla (lienee parasta skipata ko. karkeus?) sekä parabolisoinnin sijasta syntyneet taipuneet reunat, joiden korjaamiseen ei silloisen kapasiteetin ja ceriumoksidin määrä riittänyt. Toivottavasti nyt onnistaa jo paremmin. Pitkä polttoväli lienee muotovirheiden osalta hieman lyhyttä anteeksiantavaisempi, mihin Hannu ilmeisesti viittasitkin mainitessasi pallon ja paraboloidin eron pienuuden?
Tuota kumimattoa pitää kyllä kokeilla. Toivottavasti kiekot eivät putoile lattialle, mikäli hirttävät kiinni. Pöytälevyllä on kokoa 45 x 45 cm, joten vaaran ei pitäisi olla ilmeinen. Täytyy myös katsastaa teräslevyjen kunto. Jotain levyä löytyy varmasti, mutta tavara on todennäköisesti ohuessa pintaruosteessa. Lasikiekkojen reunaviisteet ovat pääosin riittävät, mutta työkalun kulutuspinnan viisteitä on levennettävä ennen karkeahionnan jatkamista.
Lainaus käyttäjältä: Timo Kantola - 31.07.2013, 21:32:07
Eikö se työkalu pysy siinä pöydässä paikoillaan ja hioja pyörii hissukseen pöydänympäri, samalla peili pyörii hiljalleen ylityöntöjen aikana hiojan kasissä, silloin pysyy pinnat palloina?
Juurikin näin. Ajattelin vain mahdollista virhettä tapauksessa, jossa työkalukiekko olisi joltain reunalta irti pöydästä ja hionnan/kiillotuksen yhteydessä joustaisi sen verran (toki äärettömän vähän), että pinnat kuluisivat epäsymmetrisesti. Toki peili pyörii koko ajan ja kiekkoja painetaan sen verran heikosti, että moista ilmiötä tuskin syntyy. Jokin raja vainoharhaisuudellakin pitää olla. :cheesy:
Peilin hionnasta en tiedä tuon taivaallista, mutta oletko ajatellut tuon teräsputken soveltuvuutta planeettaputkeen, jossa myös putkivirtauksilla on suuri merkitys kuvalaatuun? Mietin näet sitä että rauhoittuuko tuollainen rakenne lainkaan iltayön tunteina kun lämpötila laskee nopeasti? :huh:
Raapustelin aikoinaan foorumille omia käsityksiäni aiheesta tällä tavoin...
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=1634.msg19277#msg19277 (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=1634.msg19277#msg19277)
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=1634.msg19314#msg19314 (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=1634.msg19314#msg19314)
Minusta kannattaa ainakin miettiä myös tuota putkivirtaus-asiaa, jos/kun tavoitteena on mahdollisimman vakaa visuaalikuva suurilla suurennuksilla.
Kyselin joskus David Lukehurstilta (Dobsonien ja ym. valmistaja) kun hän kauppasi 30 sentin f/15 gassegrainpeiliä, että auttaako suljettu putki paljonkin. Kyseessä oli siis pitkäpolttovälinen klassinen gassegrain jota ajattelin avonaiseksi. Optical window (tasainen lasi, ikkuna putken suulle) oli lähes yhtä hintava kuin itse peili. Lukehurst vakuutti suljetun olevan juuri planeettahavaitsijalle tarpeen, kertoi puhuvansa kokemuksesta.
Olen kuitenkin tyytynyt avonaisiin newtoneihin ja pyrkinyt pitämään ne ainakin useita tunteja havaintolämpötilassa, mieluummin ulkona aina...Kokemus 300 f/5 putkella planeettoihin oli näin yllättävänkin hyvä. Ohkaisemman f/10 putken soveltuvuudesta jos joku tietäisi...
Sellainen huomio vielä myös että rosteriputki on aika eläväistä tavaraa (siis lämpölaajenemisen suhteen) eli tuo kannattaa sitten pitää aina tasalämpöisenä ellet halua että putki on kesällä 3mm pidempi kuin talvella :)
Ei lämpölaajeneminen mikään ongelma ole ruostumattomalla, teräksen suhdeluku on 12, ruostumattoman teräksen 16 ja alumiinin 23. Joten alumiini on selkeästi pahin lämpölaajenemisen suhteen.
Metrin pituinen teräsputki kasvaa pituutta 0.012mm kun lämpötila nousee yhden asteen.
Enemmänkin tuo metallin lämmönvarauksesta ja lämmön siirtymisestä putken sisäilmaan aiheutuva putkivirtaus voi aiheuttaa kiusaa. Metalliputken massa kannattaa pitää mahdollisimman pienenä (ohut seinämä) jotta putki jäähtyisi mahdollisimman nopeasti ilman lämpötilaan. Tuolla aukkosuhteella saa Newtonista huippuapoa vastaavan planeettaputken jonka värivirhe kaikilla aallonpituuksilla on nolla, tähän ei pysty kalleinkaan apo :grin:
Ylivoimaisesti parhaat palstalla esiintyvät planeetta- ja kuukuvathan on otettu Haaviston Arin isolla Newtonilla, joten tuossa sinun tulevassa putkessa on varmasti potentiaalia hyväksi planeettaputkeksi :cool:
Hieno projekti, näitä on mukava seurata joten laita vaan tarinaa tulemaan
Katsoin raudan ominaislämpökapasiteetin, oli 0,45 kJ/astekilo ei ole paha. Piilasin oli 0,48. Veteen verrattuna vain n. kymmenesosa. Veden arvo 4,18.
Lainaus käyttäjältä: Timpe - 01.08.2013, 22:33:18Peilin hionnasta en tiedä tuon taivaallista, mutta oletko ajatellut tuon teräsputken soveltuvuutta planeettaputkeen, jossa myös putkivirtauksilla on suuri merkitys kuvalaatuun? Mietin näet sitä että rauhoittuuko tuollainen rakenne lainkaan iltayön tunteina kun lämpötila laskee nopeasti?
Hyvä pointti. Asia ei suoraan sanottuna ole juolahtanut mieleeni, sillä käytössäni olleet putket (TAL-1 ja omatekoinen 8" f/6 Newton Teknofokuksen optiikalla) ovat molemmat vain etupäästä avonaisia. Ajattelin lähinnä tällaisen putken olevan amatöörille luurankorakennetta helpompi valmistaa. Ehkäpä kysymys ratkeaa työn edetessä.
Eilisilta ja tämä päivä kuluivatkin sitten ns. valmistelevien töiden merkeissä. Nämä pitivät sisällään hiomapukin pöytälevyn tasoittelun sekä sen suojaamisen jätesäkkimuovilla ja pleksillä. Tarkoitus oli ensin pistää koko pukki 200 litran säkin sisään, mutta eipä tuo mahtunut. No, halkaistunakin muovi suojaa sen verran, ettei päälipinta pääse imemään vettä. Harvasyinen hiottu mäntylankku on kuin sieni tässä suhteessa.
Seuraavaksi aloin suoristaa työkalukiekon takapintaa. Käytössä oli 15 mm teräslevy ja n:o 80 piikarbidi. Reunaviisteitä välillä vahvistaen ja kiekkoa joka työnnöllä pyörittäen sain takapinnan täysin sileäksi, mutta jälkeenpäin huomasin pinnan kehittyneen aavistuksen verran kuperaksi. Tämä johtui siitä, että käytetty plootu olikin toisesta päästään hieman kovera. Kuperuutta on ehkä noin 0,5 mm. Tässä piilikin potentiaalinen ongelma, sillä peilin sagitta on noin 0,4 mm ja työkalu vastinpinnaltaan likimain saman verran kupera. Onneksi työkalun takapinnalla on parin millin syvyydessä ilmakupla helpottamassa puolten tunnistamista. Kerrankin epäjatkuvuuskohdasta on hyötyä!
Seuraavaksi pitäisi tasoittaa myös peilin takapinta. Taidan etsiä tähän hommaan parempaa teräslevyä, jolla kenties jatkan myös työkalun takapinnan parantelua. Varmaankin turhaa hifistelyä, mutta kun itselle tulee, aikaa voi käyttää rajatta. Toivottavasti carbo riittää... :grin:
Lainaus käyttäjältä: AnttiL - 03.08.2013, 17:43:59
Tarkoitus oli ensin pistää koko pukki 200 litran säkin sisään, mutta eipä tuo mahtunut. No, halkaistunakin muovi suojaa sen verran, ettei päälipinta pääse imemään vettä. Harvasyinen hiottu mäntylankku on kuin sieni tässä suhteessa.
Biltemalla on minikokoinen kevytpeite:
http://www.biltema.fi/fi/Vapaa-aika/Puutarha/Pressut-ja-peitteet/Kevytpeite-14148/
Lainaus käyttäjältä: mistral - 03.08.2013, 22:27:41
Biltemalla on minikokoinen kevytpeite:
http://www.biltema.fi/fi/Vapaa-aika/Puutarha/Pressut-ja-peitteet/Kevytpeite-14148/
Jep, jotain kestävää roiskesuojaa pitää kyllä hankkia.
No niin, peilin ja työkalun takapinnat on nyt oikaistu ja reunaviisteitä on myös vahvistettu. Seuraavaksi pääsee taas jatkamaan karkeahiontaa, kolmen vuoden tauon jälkeen! Mikäli sagittalasku ei mennyt täysin reisille, kuoppaa pitäisi 153 mm f/10 peilille tulla ~0,98 mm eli 0,58 mm puuttuu vielä. Harmi, kun en pääse jatkamaan hiomahommia ennen viikonloppua. :angry:
(http://img707.imageshack.us/img707/8466/9htq.jpg)
Tänään oli aika taas pyöriä hiomapukin ympäri. Muistiinpanojen mukaan tein 35 märkää täystyönnöillä ja viisi märkää 1/2-työnnöillä. Tehokasta hioma-aikaa kertyi 3 tuntia 15 minuuttia ja kuoppa syveni 0,4 millistä 0,6 milliin. Syvenemistahti tuntuu omituisen hitaalta, olisi kai pitänyt käyttää voimaa enemmän. Aikaisemmin 30 märkää täystyönnöillä ja kolme märkää 1/2-työnnöillä riitti 0,4 mm montun saavuttamiseen.
Carbo-/vesiseos näyttää viihtyvän hyvin työkalukiekon keskivaiheilla, joten peilin kovertuminen lienee tapahtunut työkalun kupertumista nopeammin. Missähän vaiheessa kannattaisi aloittaa työntöjen lyhentäminen ja polttovälimittaukset?
(http://img547.imageshack.us/img547/2511/jalt.jpg)
Koitin saada jonkinlaisen käsityksen peilin muodosta piirtämällä siihen timpurinkynällä verkkokuvion ja hiomalla yhden märän 1/2-työnnöillä. Kynänjäljet olivat operaation jälkeen yhä luettavissa peilin keskustassa, joten taitaa olla tarpeellista mennä jonkin aikaa lyhyillä työnnöillä ennen montun loppuunkaivamista.
Kuoppaa rouhittaessa voi käyttää voimaa minkä käsistä irti saa. Myös peilin päälle voi laittaa painon tehostamaan hiontapainetta. Keskeltä syväksi käyneen pinnan saa lähestymään palloa hiomalla peili alla noilla kynän tai huopatussin piirroilla tasoittumisen etenemistä seuraten. Itse tapaan hioa kunkin karkeuden ensin hieman liian syväksi ja sitten loiventaa kaarevuutta peili alla hioen. Tällöin tulevat myös reuna-alueet kunnolla hiotuksi. Harrastajien peileissä yleinen vika on juuri vajaaksi jäänyt reuna-alueiden hienohionta.
6 mikronin jauheen voi hyvin jättää pois kun hioo huolella 15 mikronin karkeuden.
Hannu Määttänen
Niskoihin ottaa ja päätä särkee, mutta niin vain kuoppa syveni millin tuntumaan. Märkä peili ja Aurinko antoivat polttovälitulokseksi 145-150 cm, joten tavoitteessa ollaan. Kaikkiaan 48 täystyöntöistä märkää jäi tänä viikonloppuna taakse ja syvennystä tuli ~0,4 mm lisää. Kokonaishioma-aika karkeahionnan alusta mitattuna 13 tuntia ja 10 minuuttia.
Ennen hienohiontaa työpinnat pitäisi vielä muokata palloiksi, eli reuna-alueille tulisi saada painetta. Tämä tietysti tarkoittaa polttovälin pitenemistä. Jos hion työkalu päällä, olisiko parasta käyttää lyhyitä työntöjä, jotta peilin reunat eivät kuluisi liikaa? Vai olisiko parasta hioa vanhaan malliin sagittaa yhä syvemmäksi ja sitten kuluttaa reunat palloksi lyhyillä työnnöillä työkalu alla tai päällä? Ei ole oikein tarkkaa käsitystä, kuinka paljon polttoväli pitenee ko. operaatiossa.
Tämä on mainio projekti ja toivottavasti antaa esimerkkiä ja uskoa miten itse saa tehtyä peilin, vielä sellaisen kuin haluaa. Voi määrittää polttovälin, hiontatarkkuuden jne...
Tämä on kuin urheilu suoritus
Hyvä AnttiL, Tsemppiä !!!
Pallomaisuuden hakemisen voi jättää seuraavaksi hienommalla karkeudella tehtäväksi. Ennen sitä peili karkealla jauheella jonkun sentin verran aiottua lyhyempään polttoväliin. Sitten työskentelyä hienommalla karkeudella ja peili alla kunnes reuna-alueet näyttävät hyvin hiotuilta. Muutaman märän jälkeen katsotaan märällä peilillä polttovälin kehitystä ja kirjataan muutosvauhti muistiin. Peili ollessa alla loivenee pinta nopeammin kuin peili päällä hioen jyrkentyy. Kun peili hioutunut hieman liian loivaksi, käännetään työkalu alle ja hiotaan peilin keskusta kuntoon. Lyijykynäviivoilla on helppo seurata pallomaisuuden laatua. Hionnan tasaisuus selviää katsomalla pintaa viistosti valoa vasten. Hionnan riittävyys selviää luupilla pinnan rakeisuutta katsoen.
Mitään kovin lyhyitä työntöjä ei ole piikarbidilla hiottaessa tarpeen käyttää. Alumiinioksidillakin vasta karkeuden loppuvaiheissa. Peilin muotoutuminen riippuu yksilökohtaisista työtavoista, joten toisten tekijöiden käyttämien työtapojen orjallinen seuraaminen ei välttämättä ole paras tie hyvään lopputulokseen. Työn kulusta kannattaa pitää kirjaa, mikä helpottaa seuraavien työvaiheiden suunnittelua.
Peilin ollessa alapuolelle on syytä olla varovainen työntöjen pituuden ja työkalun painamisen suhteen. Liian pitkän työnnön yhteydessä työkalu saattaa kipata ja lohkaista alla olevasta peilin reunasta ikävän sälön.
Hannu Määttänen
Kiitos tästä, täytyy vielä uusia muutaman kerran tuo polttovälimittaus, ennen kuin siirtyy seuraavaan karkeuteen n:o 150. Tässä vaiheessa on nimittäin syytä miettiä myös putken dimensioiden ja polttovälin suhdetta. Tarkoitukseen varattu 200 mm rosteriputki on pituudeltaan 160 cm, mutta päät ovat sen verran rujosti leikatut, että veikkaan pituuden lyhenevän jonnekin 155 cm tuntumaan. Koska pääpeilin ripustin ja peili itse vievät lähemmäs 10 cm putken peräpäästä ja apupeili kannattimineen ainakin toisen mokoman edestä, taitaa olla niin, ettei tuohon ihan 1500 mm polttoväliä saa mahtumaan. Tai ainakin hyvin tipalla ollaan.
Päivitetäänpä tilannetta. Vaikka polttovälimittaukset näyttivät asettuvan välille 145-150 cm, jatkoin karkeahiontaa täystyönnöillä vielä seitsemisen märkää, minkä jälkeen kunnostin reunaviisteet sekä siivosin hiomapaikan ja hiojan vaatteineen päivineen. Sitten olikin aika aloittaa hienohionta, jonka ensimmäiseksi kohteeksi tuli peilin takapuoli. Pinnan silityksen funktio oli lähinnä parantaa näkymiä lasin läpi varsinaisille työpinnoille. Hionnassa apuna käytin em. teräslevyä ja n:o 150 carboa.
Työn laadun osoittauduttua riittäväksi alkoi itse peilipinnan "pallottaminen" ja silittely. Hannun ohjeiden mukaisesti asetin verkkokuvioiseksi piirretyn peilin alimmaiseksi ja lähdin tekemään suoria työntöjä työkalukiekolla. Hioin 1/2- ja 1/4-työnnöillä kaksi märkää kummallakin, joiden jälkeen verkkokuvio kuumotti yhä himmeänä peilin keskivaiheilla. Palattuani takaisin 1/2-pituuteen peilin keskusta alkoi tulla kontaktiin ja kuvio katosi yhtäkkiä. Tästä piristyneenä syöksyin pihalle tekemään polttovälimittauksia, kun sunnuntainen Aurinko vielä kurkisteli pilvien lomasta. Pinta oli tasoittunut jo sen verran, että märän lasin heijastuksesta sai entistä helpommin luettua polttovälin, joka oli yhä haarukassa 145-150 cm.
Koska reuna-alue vaikutti keskustaa sileämmältä, vaihdoin tässä vaiheessa työkalun alimmaiseksi ja hioin 1/2-, 1/4- ja 3/4-työnnäillä kaksi märkää kullakin, minkä jälkeen tein vielä ellipsiliikkeiset tuplamärät 1/2-, 3/4-työnnöillä sekä koemielessä yhden märän täystyönnöillä. Tämä jäi toisin hieman keskentekoiseksi, sillä huomasin sen kuluttavan keskustaa turhan rajusti. Seuraava 1/4-märkä suorilla työnnöillä vahvisti havainnon, sillä imu alkoi haitata peilin liikettä. Onneksi tämä korjautui heti perään tehdyllä vastaavalla märällä. Loppuun tein vielä yhden 1/2-märän suorilla työnnöillä sekä toisen samanpituisen episykliliikkeillä, jonka jälkeen katsoin hionnan riittävän tältä päivältä.
Peili päällä hioessa aloin yhä tiiviimmin tiirailla lasin läpi päästäkseni selville kontaktin tasaisuudesta. En tiedä, voiko hienon carbovellin ilmakuplista päätellä mitään, mutta ainakin loppupuolella niiden määrä peilin keskiosissa vaikutti vähenevän, minkä otaksuin tarkoittavan, ettei keskellä voi olla merkittävää ilmataskua (kuva). Myös luisto vaikutti hyvältä. N:o 80 carbon aiheuttamien orkosten jäänteet jakautuvat varsin tasaisesti peilin eri puolille, joten tämä karkeus kannattanee viedä loppuun em. menetelmin vaihtelevilla työnnöillä vyöhykevirheitä väistellen.
Kysymys reunaviisteistä. Tähän asti olen pitänyt viisteitä yllä viikateliipalla, jonka jättämä jälki on verraten karkea. Kun siirrytään yhä hienompiin hioma-aineisiin, muodostavatko viisteiden naarmut potentiaalisen piilopaikan naarmuvattaville hiukkasille, so. pitäisikö viisteet siistiä vaikkapa hienolla timanttihiomakivellä?
Lainaus käyttäjältä: CSB - 19.08.2013, 08:05:11Tämä on kuin urheilu suoritus
Hyvä AnttiL, Tsemppiä !!!
Kiitos kannustuksesta. Tulikohan kisällille suorituspaineita, kun hanke jäi em. asteelle melkeinpä vuosikymmeniksi... :oops:
Onneksi peiliaihio, työkalukiekko, hiomatarvikkeet ja tarkat muistiinpanot olivat kaikki olleet nätisti säilytyksessä sisätiloissa Teknofokuksen pahvilaatikossa, joten paluu menneisyyteen onnistui jokseenkin kivuttomasti. Myös hiomapukin olin tällä kertaa älynnyt säilöä katon alle. Korkkaamattoman pikivuoan olin käärinyt oikein pakastepussiin, mutta pien nykyisestä käyttökelpoisuudesta kiillotukseen en osaa enää sanoa.
Aloitin uusimman...eh...ponnistuksen viikko sitten, eli 16. maaliskuuta. Muistiinpanojen mukaan olin hionut viimeisen foorumipäivityksen jälkeen (vuonna 2013!) vielä kahdeksan märkää 150 karkeudella, peili päällä ja 1/4-, 1/2- ja 3/4-työnnöillä. Moisen touhun vaikutukset polttoväliin herättivät epäilyksen ja niinpä päätin ensi töikseni mitata peilin nykyisen kaarevuussäteen taskulampulla ja kartonginpalalla. Pari toistomittausta antoivat tulokseksi melko tarkasti 280 cm. Polttoväli oli siten lyhentynyt jo 140 cm tuntumaan.
Päätin palauttaa polttovälin alkuperäiseen 150 cm tavoitteeseen ja ryhdyin hiomaan työkalu päällä. Peiliin tussilla (paljon luotettavampi kuin lyijykynä) piirretyn verkkokuvion perusteella 1/4- ja 1/2-työnnöt eivät riittäneet reuna-alueen tehokkaaseen kuluttamiseen, joten pidensin työnnöt 3/4- ja 1/1-laajuuteen. Nyt kaarevuus lähti oikenemaan, vaikka otteeni oli hentoinen, paine työnnössä ranteen (vedossa sormien) puolella ja "iskuja" vain 30-40 kpl minuutissa. Yhteensä kahdeksan märkää täystyönnöillä kasvatti säteen 292-293 cm tuntumaan.
Sitten muutos pysähtyi kuin seinään. Viisi 1/1-märkää ei muuttanut mittaustulosta juuri lainkaan. Hioin vielä toiset viisi, eikä mitään vaikutusta. Nyt rupesi arveluttamaan, että kenties peilin ulkolaidalle oli muodostunut loivempi kaarevuussäde, kun en ollut enää seurannut kontaktia verkkokuvion avulla. R-mittauksessa kasteltu peili kun kuivaa ensimmäisenä juuri reunoilta, joten valtaosa vesiheijastuksesta tulee peilin keskeltä. Kokeeksi hioinkin yhden märän peili päällä ja 1/2-työnnöillä. R pomppasi välittömästi 300 cm tuntumaan, mikä oli melkoinen yllätys! Verkkokuvio kului ensin noin 2 cm peilin reunasta, sitten äärireunasta ja kuvio jäi näkyviin keskelle 8-9 cm alueelle.
Yskän ymmärrettyäni (?) hion vielä kaksi märkää puolityönnöillä peili päällä. Keskustan ja reunojen välinen alue alkoi kulua ja lopussa myös keskusta alkoi tulla kontaktiin. Kun R näytti pysyvän 300 cm tuntumassa ja luisto oli hyvä, katsoin hionnan 150 carbolla riittävän. Karkeuden 80 jättämät neulanpistot olivat taatusti hävinneet jo vuosia sitten...
Hienohionta 220-karkeudella suijuikin jo paremmin, kun homma oli tullut taas tutuksi. Hioin yhteensä 20 märkää, ensin pari sellaista työkalu päällä ja sitten taas peili päällä. Verkkokuvioita piirtelin lopussa melkein jokaisen märän jälkeen. En halunnut muodon tai polttovälin enää karkaavan, joten seurasin kontaktia ja R:n kehitystä tarkasti. Työnnöt olivat pääsiassa suoria, 1/2- tai 1/4-laajuutta, mutta tein myös muutaman 3/4-sarjan. Välissä lisukkeena pari sarjaa ellipsityönnöillä. Huomasin, että 220-karkeudella kaaren muoto elää vielä jonkin verran ja verkkokuvio saattaa eri sarjoilla lähteä kulumaan hieman eri kohdasta, vaikka työnnön pituus ja liikkeen muoto olisivatkin samat. Uskoisin, että kikkailutyönnöt ja vyöhykevirheiden välttely kannattaakin jättää vasta alumiinioksidilla tehtäväksi.
Sain 220 carbon loppupuolella kontaktin ja pinnanlaadun melko hyväksi, joten aihio lienee valmis nyt 30 mikronin hienohiontaan.
Eihän tuo ole vielä kovin pitkä tauko. Oma 8" on ollut paussilla vuodesta 2009, mutta kyllä se tästä vielä lähtee.
Oho. No toisaalta, onhan tuossa selvä logiikka. Iso apertuuri vaatii optikolta monin verroin enemmän suunnittelua ja kärsivällisyyttä. Jotenkin näin totesi Turunenkin kirjassaan. :grin:
Kerkesin tänään aloittelemaan 30 mikronin alumiinioksidilla. Hioin seitsemän märkää ja kiekot vaihtoivat järjestystä yhden tai kahden sarjan välein. Työnnöt 1/4, 1/3 ja 1/2, joko suorana tai ellipsinä. En vaihtanut työnnön pituutta kesken märän, vaan hioin samalla tavalla seuraavaan hioma-ainelisäykseen asti. En tiedä, olisiko 15 tai 6 mikronilla vaihdettava iskun pituutta jo jokaisen täyden kierroksen jälkeen, vai onko se vasta kiillotuksen asia.
En tehnyt alumiinioksidista valmista velliä, vaan tupsuttelin alakiekolle kuivaa jauhetta maustepurkista ja päälle niukasti vettä, jollei kiekko ollut jo valmiiksi märkä. Mikäli alumiinioksidi ei karannut kiekkojen välistä heti alussa, samalla panoksella sai hioa pitkään. Yleensä aikaa meni 10-15 min per satsi.
Yläkiekko kiertyi käsissä jokaisen eestaas-liikkeen jälkeen (ellipsissä liikkeen aikana) myötäpäivään, samalla kun astuin askeleen vastapäivään. Imua ei juurikaan ollut ja kontakti näytti lasin läpi mielestäni hyvältä. Pienehköjä kuplia toki oli paljonkin, mutta ne jakautuivat isolle alueelle. Verkkokuvioita en enää piirrellyt. En saanut kaikkia neulanpistoja vielä pois, joten hiontaa on jatkettava. Lovet jakautuvat varsin tasaisesti, mikäli lienee oletettavaa, kun peili oli jokseenkin saman verran päällä ja alla.
Viiden märän jälkeen mittasin peilin kaarevuussäteen ja se oli 300-301 cm haarukassa. Aikasemmasta poiketen taskulampun heijastus piirtyi kartongille huomattavan terävänä ja tarkka kohta oli helposti löydettävissä. Ilmeisesti jokin hionnassa on mennyt oikein.
Urheiluksihan se meni. Hienohionta 30 mikronin alumiinioksidilla jatkui toissa päivänä vielä 15 märän verran. Eilen tuoreilla silmillä katsellessa löysin eri puolilta peiliä kuitenkin vielä 11-12 pientä neulanpistoa. Tätä havaintoa seuranneiden 10 märän jälkeen syvennysten määrä oli vähentynyt noin kolmeen ja näiden jälkeen kuudella märällä noin kahteen. Näistä koloista ainakin toinen lähtee luultavasti vielä 15 mikronilla, edellyttäen, etten onnistu murjomaan pintaa muuten. Märkiä 30 mikronille kertyi yhteensä 38 kappaletta ja hioma-aikaa 8 tuntia 45 minuuttia.
Hionnan loppupuolella lyhensin työntöjä jonkin verran. Suurin liikelaajuus oli 1/3, pienin 1/6. Aivan loppupuolella työntöjen ollessa 1/4- ja 1/6-laajuutta liike kävi aavistuksen verran nahkeaksi, vaikkei mistään imusta voinut puhua. Kiekot vaihtoivat järjestystä märän tai parin jälkeen. Kaarevuussäteessä en havainnut juuri muutosta.
Jälleen kerran koitin tihrustaa yläkiekon läpi ilmakuplien sijaintia, mutta en saanut niiden perusteella sen tarkempaa käsitystä pintojen muodoista. Pieniä kuplia oli yleensä paljon ja ne jakautuvat isolle alueelle. Heikinheimo puhuu kirjassaan ilmakuplien pois narraamisesta, minkä jälkeen tulisi seurata luistoa. Tämän herkkyydestä pitäisi saada selville pallomaisuuden hyvyys.
Siltä varalta, että peili vielä kiillottuisi, rupesin suunnitelemaan jonkinlaista mittausjärjestelyä. Oikeat peilimestarit rakentaisivat laitteensa itse, mutta minä päätin kokeilla ensin kiinalaista ristisyöttöpöytää. Tämä on mallia LD-60LM ja liikkuu XYZ-suunnissa. Pöytä on kooltaan 60x60 milliä.
Testerin runko on lyhyt alumiinikulma, johon pitäisi mm. tehdä paikat ledille ja veitsenterälle. Jonkinlainen slitless Foucault tästä kai tulee. Samaan runkoon voisi asentaa sitten Ronchi-hilan ja ajattelin kokeilla lankojen kiinnitystä puristuksen avulla ilman liimaa. En tiedä, toimiiko. Siimana minulla olisi 0,16 mm kirkasta ja 0,25 mm keltaista monofiilia.
Sopiva ledi on vielä hommaamatta. Olisiko jokin 5 mm sopiva halkaisija? Jotkut suosittelevat vihreää sävyä, kun se on spektrin keskivaiheilta. Netissä näkemieni Foucault-kuvien perusteella valkoisella ledillä näkisi varjostumisen ehkä helpoiten, mutta miten on käytännössä? F/10-paraboloidin tapauksessa ei taida olla odotettavissa kovin jyrkkiä kontrasteja?
Mukava seurata pitkästä aikaa täällä peilinhiontaprojektia.
Tilasin vuosi sitten Aliexpressistä saman xyz-pöydän. Mielestäni hinta-laatusuhde on ollut kohdillaan. Tällä hetkellä siinä on kiinnitettynä bath-interferometri ja seuraavaksi 3D-tulostan paikan myös Ronchi-hilalle. Sen verran hilaani olen kokeillut, että ainakin vihreällä ledillä toimi ongelmitta.
Aloitin oman 150 mm F/6 peiliprojektini jo vuonna 2006 lukioikäisenä, mutta siinä jäivät reunat aluminoinnin jälkeen himmeiksi liian vähän kiillotuksen vuoksi. Tuon jälkeen motivaatio loppui kesken ja peili on odottanut hyllyssä 20 vuotta. Nyt olen tilannut osat hiomakonetta varten, joten jospa kesän aikana saisi tuonkin projektin tehtyä loppuun.
Jep, samat alkuhavainnot minullakin mainitusta pöydästä. Laite vaikuttaa hyvin tukevalta ja akselit liikkuvat pehmeästi. Tämä kappale tuli Ebayn kautta ja hintaa rahteineen tuli muistaakseni vähän yli 130 €. Ostin ihan hiljattain.
X- ja y-akseleille luvataan liikkumavaraa +/- 6,5 mm, eli ainakin liikkuvalla valonlähteellä varustetulle Foucaultille säätövara riittänee hyvinkin suurelle ja/tai valovoimaiselle peilille. Omalle kandidaatille r^2/R olisi 70 mm etäisyydellä peilin keskeltä noin 1,63 mm ja liikkuvalla valolla muistaakseni puolet tuosta, eli noin 0,82 mm. Vastaavasti 20 mm etäisyydellä keskeltä lukema olisi noin 0,13 mm ja liikkuvalla valolla noin 0,07 mm. Palikka-Foucaultilla noin pienten erojen todentaminen olisi luultavasti melko vaikeaa, joskaan en puhu kokemuksesta.
Mietin tuossa, että olisiko silkkaa hölmöyttä uhrata avatarissani näkyvä "koukkureunapeili" työkalukiekoksi uuden peilin kiillotukseen? Kyseinen 6" on ollut minulla pöytälaatikossa vuodesta 1999 ja se aluminoitiin aikoinaan Teknofokuksella. Hioin peilin 13-vuotiaana ja vaikka se kiillottui varsin hyvin reunoille asti, paraboloinnissa en onnistunut ollenkaan ja muotoilun jatkuessa reuna-alue meni pahasti pieleen. Jo hienohionnassa peliin tuli kaksi todella pahaa naarmua, jotka näkyvät Ronchi-kuvassakin keskustan oikealla puolella. Lisäksi peilin polttoväli on alle metrin, joten pallomaisesta keskustastakaan ei taida olla pahemmin iloa.
Edellyttääkö hyvä kiillotus/muotoilu, että pikikerros valetaan ainoastaan peiliä vastaavaa kaarevuutta olevan kuperan kiekon päälle? On toki selvää, että jos piki valetaan tasopintaisen kiekon päälle, kerros on prässäyksen jälkeen ohuempi reinoilta, jolloin keskusta joustaa reunoja enemmän.
Ajattelin lähinnä sellaista tilannetta, että jos kiillotuksessa/muotoilussa tulisi ylivoimaisia ongelmia, originaalilla kuperalla työkalukiekolla voisi helpommin uusia hienohionnan viimeisen vaiheen, kun ei tarvitsisi ensimmäisenä ruveta kopistelemaan siitä pikeä irti.
Cloudy Nightsilla oli kysymystä aiheesta, mutta vastaukset olivat sikäli epämääräisiä, että enpä tiedä.
https://www.cloudynights.com/forums/topic/58367-flat-vs-curved-pitchlap-bases/
Toki kaarevan kiillotusalustan voisi valaa massastakin, mutta se olisi ehkä ollut parempi tehdä jo 220-karkeuden jälkeen, jolloin peiliaihioon mahdollisesti tulevat naarmut olisi ollut helpompi poistaa.
Mielenkiintoinen ketju, itsellänikin alkamassa peilin hiontaprojekti kunhan saan ensin hiomakoneen valmiiksi.
Ennakoin eilen sen verran, että avasin 2013 ostetun pikivuoan (Pieplow & Brandt Gmbh, Polishing Pitch 32) tutkiakseni sen kovuutta. Ainoana testivälineenä oli peukalonkynsi. Vanhan Texereaun kokeen mukaisesti pikeen pitäisi kai tulla 10 sekunnin kovan painalluksen aikana jonkinlainen kolo. Minä en saanut huonelämpötilassa aikaan oikein minkäänlaista. Kysyin asiaa Hannu Määttäseltä, joka kertoi pien olevan yhä käyttökelpoista ja neuvoi tarvittaessa lisäämään sulatusvaiheessa sekaan hieman tärpättiä. Taidanpa kokeilla tätä temppua.
Aloitin tänään hienohionnan 15 mikronin alumiinioksidilla. Tällä kertaa tein valmiin puuron (tai paremminkin kerman) suoraan tippapulloon, jolla hioma-ainelisäys kävi kätevästi. Karkeus on jo niin hieno, että ylempi kiekko liirsi ensin muutaman työnnön holtittomasti ennen kuin aine alkoi vähitellen purra ja suhina kuulua. Ehdin hioa yhteensä 14 märkää.
Jatkoin liikkeitä vanhaan tapaan vaihtaen kiekkojen paikkaa parin märän jälkeen. Liikelaajuus pääasiassa 1/4, jonkin verran myös 1/3 ja 1/6. Tein suorien työntöjen lisäksi liikettä ellipsinä ja muutaman kerran episyklinä. Tämä "piparkakkuliike" mainitaan ainakin Heikinheimon kirjassa sekä Uuno Pesosen toimesta Tähtitieteen harrastajan kirjassa. Minkäänlaista imua ei esiintynyt ja samaa märkää pystyi hiomaan 15 minuuttia ilman lisätoimenpiteitä. Lietteen vesipitoisuus oli varsin korkea, mikä varmaankin vaikutti asiaan.
Peili lähti siliämään hyvin, mutta äärireunaa vainoharhaisesti kyttäävälle laitimmaisella noin 7 millillä lienee havaittavissa pientä karheuden lisääntymistä. Nämä eivät tosin ole 220-karkeuden koloja, vaan mielestäni 30 mikronin jälkiä. Vahdin reunaa samalla tavoin jo 30 mikronilla ja silloinkin otti tovin, ennen kuin äärilaita oli moitteeton. Ero karkeudessa näkyy lähinnä taskulampulla ja suurennuslasilla ylhäältä päin katsellessa. Taivasta vasten loivasti peilatessa pinta kiiltää tasaisesti reunoille asti.
Nähdäkseni ei liene muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa hiontaa lyhyin työnnöin kunnes parhain sileys ulottuu laidoille asti. Työkalu päällä ja pitkillä työnnöillä tulisi varmaankin sileää pian, mutta peilin reuna varmaankin taipuisi kokonaan pilalle. John Dobson totesi hiontavideossaan, että taipuneet reunat saisivat usein alkunsa jo hienohionnassa ja sen pöpön haluaisin tällä kertaa välttää. Olen tässä jo totutellut hiomaan niin, etteivät sormenpäät ulotu ylemmän kiekon sivuille lämmittämään reunaa. :police:
No jaa, aamulla nähtävästi vielä unenpöpperössä sieppasin pöydältä "peilin" eli työkalukiekon tutkiakseni reunan laatua uusin silmin. Sama "karheus" näytti olevan, vaikka kiekko oli kokonaan väärä. Tulipahan todistettua, että taitaa kaihertaa jostain muualta kuin kiekon reunasta. :rotfl:
Kerkesin hiomaan tänään kahdeksan märkää 15 mikronilla. Epäilemättä pinta silisi eilisestä, mutta kovin dramaattista muutosta on vaikea nähdä. Pinta on kyllä sinänsä kovin tasainen, mutta tietty tekstuuri siinä vielä näkyy kauttaaltaan. Mestari Pesosen ohje, että ensimmäisen öljylamppu-Foucaultin voi täräyttää jo hienohionnan päätteeksi, ei kyllä pätene tähän peiliin. En usko, että heijastaa vielä tarpeeksi.
Mestari Heikinheimon hehkulamppukoetta sentään yritin 40 watin Airamilla. Kiillotuskelpoisen peilin tulisi heijastaa langan "tummanpunervana" häipyvä hehku vielä 30-40 asteen tulokulmalla. Pienen harjoittelun jälkeen sain tulokseksi noin 21 astetta. En ihan käsitä, miksi heijastuskulmakin pitäisi erikseen mitata, kun peilipinnan kaarevuus on verraten pieni, jonka rullamittatarkkuuksilla voinee approksimoida tasoksi. Pinnan normaalin suhteen tulo- ja heijastuskulmat ovat yhtä suuret, näin ainakin luulisin...
Tarkennuksena edelliseen, Heikinheimon kokeessa tulo- ja heijastuskulmat mitataan toki itse peilipinnan suhteen, ei pinnan normaalin.
Huh, kokeet 15 mikronilla riittänevät tällä erää. Hioin eilen 10 märkää ja havaitsin taivasta vasten loivasti peilatessa pinnan vielä hieman parantuneen. Hehkulamppukoe tuotti kuitenkin pettymyksen, tulokulma kasvoi aikaisemmasta 21 asteesta vain 22,5-23 asteeseen.
Kaikesta huolimatta kokeilin tänään vielä 12 märällä, mutta puuhastelu oli turhaa lasin ja hiojan kulutusta. Pinnan laatu ei enää parantunut ja hehkulamppukokeessa tulokulma oli 22,2-22,8 astetta. Kaukana ollaan ainakin Heikinheimon suosituksesta kiillotuskelpoiselle peilille. Ceriumoksidi taitaa tosin olla kiillotuspunaa tehokkaampaa tavaraa, mutta mene ja tiedä... Peilin pinta on joka tapauksessa kaikkialla samanlainen, eroa reunojen ja keskustan välillä ei mielestäni ole. Neulanpistoon ei pahemmin törmää, vaikka sellaista etsisikin.
Hioin tämän karkeuden yliajalle lähinnä sitä silmällä pitäen, kun Hannu tuolla aiemmin totesi, että peili kiillottuisi jo huolellisesti hiotun 15 mikronin jälkeen. Tässä nyt kovasti pohdiskelenkin, kumpi vaihtoehto olisi parempi, siirtyä suoraan kiillottamaan vai hioa kiltisti ensin 6-mikroninen alumiinioksidi? Jälkimmäisessä tapauksessa naarmuuntumisriski lienee suurempi, mutta ainakin kova alusta pitäisi peilin varmemmin pallona lähemmäs loppua. Jos joutuu kiillottamaan pitempään, kuten käy jätettäessä 6-mikroninen hiomatta, peilin muodon hallinta saattaa olla tottumattomalle vaikeampaa.
Hyvän pallon parabolisointi olisi tämän kokoluokan f/10-peilille sinänsä hyvin lyhyt operaatio, kun jo pallokin taitaa olla alle 1/10 valoaallon päässä tavoitteesta.
Pientä teollisuusvakoilua. Löysin tuon Laurin 8"-keskustelun ja kyllä tässä parasta uskoa mestareita:
https://www.avaruus.fi/foorumi/index.php?topic=5513.0
Lainaus käyttäjältä: hm - 23.11.2009, 01:18:45Yli kymmenen vuotta olen käyttänyt viimeisenä hiomakarkeutena 15 mikronin alumiinioksidia. Yksinumeroisilla karkeuksilla voitetaan kyllä hieman kiillotusajassa, mutta se ei mielestäni korvaa naarmuuntumis- ja takertumisherkkyyden lisääntymistä
Hannu Määttänen
Lainaus käyttäjältä: Wezen - 23.11.2009, 17:17:33Hei,
Omat "tutkimukseni" viittavat myös siihen, että kiillotuksen kannalta hienohionnan viimeinen aste voi olla Carbo 900 tai alumiinioksidi 12 um. Mikroskoopilla katsoen karheus ei enää näiden jälkeen vähene. Kiillotusaikoja en ole voinut vertailla, kun en ole tehnyt kahta samanlaista peiliä. Hannu varmaan on.
...
P.S. 20 min märkä 500 carbolla ja 30 min pitkitetty märkä 900 carbolla hävittivät naarmut ja pinta on taas samettinen ja valmis kiillotukseen. Tässä vaiheessa peilin pinta on näteimmillään, valitettavan vaikea vangita kuvaksi kuten kuvapari paljastaa.
...
Enpä tullut kokeilleeksi, olisiko 15 mikronilla märkiä venyttämällä saanut pintaa yhtään sileämmäksi. Järkeilin, ettei siitä olisi isompaa hyötyä, kun seuraava panos tuoretta hioma-ainetta kuitenkin taas karhentaisi silinneen pinnan. Olin tosin huomaavinani, ettei alumiinioksidi juurikaan lakannut pystymästä lasiin hionnan edetessä, ainakaan siinä määrin kuin mitä piikarbidi menettää syömähampaansa lieruuntuessaan.
Jonkinlaista kohtuutta hionnan intensiteetissä kannattaa kuitenkin harjoittaa. Vaikka minulla on hiomapukin korkeus passelin oloinen selkä suorana jyystämiseen, tulee liian helposti alettua tarkkaamaan työnnön pituutta kummallisessa etukumarassa. Pidemmän päälle alaselkä menee ihan jumiin. Omaa tyhmyyttäni hioin noita 15 mikronin märkiäkin peräti 44 kappaletta. Vaikka aikaa meni vajaa 13 minuutta per panos, kertyi siitä silti yhteensä 9 tuntia 30 minuuttia. Nyt siitä maksetaan hintaa. Ehkä kuuma piki laukaisisi optikon selkäkivun...
Ei hionta vielä mitään, Ronchin teko se vasta fakiirin hommaa onkin.
Joskus takavuosina tein yhden koehilan diakehykseen 0,45 mm monofiilisiimalla ja sen pyörittäminen onnistui ihan kohtuudella. Nyt kun yritin "laatuhilaa" 0,16 mm monofiilillä, vaatimus- ja taitotaso eivät ihan kohdanneet ja reilu pari tuntia pyörähti, ennen kuin selvisin päästä päähän. Olisin edes ymmärtänyt ostaa kaksi puolaa samaa siimaa, niin molemmat langat olisivat tulleet nätisti synkassa. No, pyöritin toisen langan hyrräkelaan, jonka jarrulla langat sai pidettyä jokseenkin yhtä kireällä.
Jäljelle jäävän langan kiinnitys pelkällä puristuksella hilan toiselle puolelle ei osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi. Noin 3 mm alumiinilatta taipuu päätyruuveja kiristettäessä vähän kaarelle, jolloin keskialueella olevat kierrokset eivät pysy luotettavasti paikoillaan. Huomasin tämän ennen kuin kerkesin viiltää vastapuolella langat poikki ja niinpä laitoinkin vastapuolelle pikaliimaa. Muovisessa diakehyksessä pelkkä pikaliima on riittänyt pitämään paketin kasassa.
Täytyy odotella liiman täyskuivumista huomiseen ja sitten tutkia, onko tästä hilasta jatkoon.
Vielä linkit hilanteko-ohjeisiin:
http://www.teknofokus.fi/Atm/Ronchi/Ronchimake.htm
https://lcao.co.za/index.php/MakingRonchiGrating
Tästä vähän helpompaa lähestymistapaa:
https://www.aliexpress.com/item/1005002376145561.html
https://www.aliexpress.com/item/1005006840511467.html
Jälkimmäisestä on tiheämpääkin hilaa tarjolla. Olen noilla ensimmäisillä paria kiinapeiliä jo ehtinyt katsella ja ihan jotenkuten hyvin toimiikin. Jälkimmäinen strippi vaikuttaa mikroskoopin alla vähän laadukkaammalta.
Kovin on edullista! Noilla hinnoilla kotimainen hilantekoyritys taitaa olla tuhoon tuomittu. Parasta keskittyä omaan ydinliiketoimintaan, mikä se lieneekin. :shocked:
Joskus 90-luvulla Teknofokuksella oli printattuja hiloja. Minullekin tuli sellainen tuon ensimmäisen 6" hiontasarjan mukana. Valitettavasti tuolloin hilaa ei osannut säilyttää arvoisellaan tavalla ja niinpä se onkin hävinnyt jonnekin.
Noh, on nuo kuitenkin mikroskoopissa jonkinlaista röpelöä. Huomattavasti parempi kuin itse printattu kuitenkin. Lisäksi noissa on huonosti valinnanvaraa hilavakiossa, mutta ainakin tuo kehystetty 100/tuuma nyt antaa ainakin ihan siedettäviä mittakaavoja normaaleissa peileissä.
Varmaan jos pääsisi katsomaan jonkun edmundin lasille etsaaman hilan läpi, niin nuo tuntuisivat kauheilta. En ihmettelisi jos tuo siimaviritys pesee nämä halvat.
Muutama esimerkki yhdestä 114mm f/4.5 pallosta ja huonosta 114mm f/4 paraboloidista. Nämä siis tuolla kehystetyllä versiolla. Ovat kännykällä kuvattuja, oikealla kameralla sai vielä vähän parempia mutta ei nyt ollut kuvadata tässä käsillä.
(https://i.imgur.com/fu5BLNb.png)
(https://i.imgur.com/t47odG2.png)
Tässä näkymä tuohon hilaan mikroskoopin läpi. Paikallisesti tuo reuna on ihan hyvä, mutta kun laittaa näitä kehystettyjä hiloja kaksi päällekäin, niin Moire-kuviosta huomaa että jotain epäsäännöllisyyttä on suuremmassa mittakaavassa. Ei ehkä pääse niin haittaamaan kun ledin kuva hilalla on vain parin millin kokoinen.
Noita enkooderistrippejä en ole vielä kokeillut peiliin, mutta niillä moire-kuviosta tulee huomattavasti puhtaampi.
(https://i.imgur.com/xTyartj.png)
Kyllähän noista jo peilin perusmuodon näkee. Tarkkuus riittäisi varmaankin meikäläisen tapauksessa melko pitkälle. Eihän ole sanottua, pääseekö sitä ylipäätään niin lähelle, että kvantitatiivista mittausta lopulta tarvitaan. Tarkoitus olisi kyllä ja siksi mittalaite saisi olla asiallinen.
Onko tuo "paraboloidi" jostain kaupallisesta putkesta? Ei ole ihan vyöhykkeet kohdallaan...
Kuinka kriittinen muuten on Ronchi-hilan ja valonlähteen välinen etäisyys? Onko viivojen mieluummin oltava kiinni lampussa, vai sallitaanko muutaman millin rako? Ensimmäinen lamppukandidaatti minulla on 5 mm valkoinen ledi, jonka kupumaisen kärjen viilasin tasaiseksi. Viilausjäljet poistin 240-hiomakankaalla, joten lampun otsapinta on tasaisen matta. Jos jätän langat hilan etupuolelle, viivat olisivat hilakehyksen paksuuden eli 3 mm etäisyydellä lampusta. Jos jätän langat kehyksen taakse, langat olisivat aivan kiinni valossa.
Samaa lamppua meinasin käyttää myös veitsenterän kanssa. Jos ymmärsin oikein Cloudy Nightsilta, terällä kannattaisi peittää puolet lampusta ja kuva peilistä kannattaisi heijastaa tulemaan aivan lampun yläpuolelle, jolloin yksi ja sama terä leikkaisi myös peilitä palaavan valon? Minulla ei ole tästä slitless-versiosta aikaisempaa kokeumusta. Palikka-Foucaultia olen kokeillut Heikinheimon ohjeilla ja se toimi.
https://www.cloudynights.com/forums/topic/76675-size-of-light-source-in-foucault-tester/
https://www.cloudynights.com/forums/topic/536584-building-a-foucault-tester/
Tuo jälkimmäinen peili on TS:n myymä irtokappale joka kuulemma skywatcherin tuote. Ostin 500mm polttovälisenä mutta olikin 450mm, joten lähetin pelkästään siitä syystä takaisin. Ei kieltämättä olisi muotokaan ihan kelvollinen ollut. On projektina tehdä 30mm Houdini-okulaarille mitoitettu 114/500 RFT-putki jota varten olen ostellut noita testiin Bresserin valmiin putken ja yhden ebay-peilin, mutta molemmat paljastuivat palloiksi (olisi pitänyt hinnasta arvata). Haku on vielä päällä.
Nämä ensimmäiset testit olen tehnyt ihan yksinkertaisesti niin että ledi on sellaisenaan suoraan heti hilan takana. Testasin myös hioa (matta-)ledin kuvun tasaiseksi, mutta siinä taas tuli kirkkaampi kohta sen tasopinnan keskelle. Noiden mattaledien optinen muoto on selvästi tehty ihan oikein, kun edestä katsottuna näyttää tasaiselta valokiekolta.
Etäisyydellä ei pitäisi olla mitään väliä, kun hilan pinta toimii tässä systeemissä itse valonlähteenä. Varsinaisen valaisimen koko ja etäisyys määrittää sitten vain sen, miten tasaisesti siitä hilan alueelta lähtee valoa.
Ensimmäiset savut on tällä systeemillä tosi helppoa saada, kun ledin kuva näkyy hilan pinnalla ihan selvästi ja kertoo sen kohdan, jonka läpi hilasta pitää katsoa nähdäkseen peilin viivakuvioineen.
Olen tässä vähän pyöritellyt hifistely-ronchia jossa ledin kuva projisoidaan linssillä ja pienellä kulmaprismalla suoraan hilan pinnalle, ja hilalle tämän viereen peilin kautta muodostuvaa kuvaa katsotaan uudelleen projisoivalla optiikalla. Jälkimmänen onnistuu helposti laittamalla vaikka jonkun okulaarin lähtöpupilli siihen hilalla olevan kuvan kohdalle ja katsomalla sitten sopivalla kameralla+obiskalla sitä uutta kuvaa okulaarin takana.
En ole varma onko tällaisesta hifistelystä yhtään mitään hyötyä, mutta tekee kuitenkin mieli kokeilla. Ilmankin saa kaiken helposti näkymään ja hyvää kuvaakin, mutta kaiken mahtumisen kanssa on paikoin ahdasta.
Lainaus käyttäjältä: AnttiL - 06.04.2026, 15:29:41Samaa lamppua meinasin käyttää myös veitsenterän kanssa. Jos ymmärsin oikein Cloudy Nightsilta, terällä kannattaisi peittää puolet lampusta ja kuva peilistä kannattaisi heijastaa tulemaan aivan lampun yläpuolelle, jolloin yksi ja sama terä leikkaisi myös peilitä palaavan valon? Minulla ei ole tästä slitless-versiosta aikaisempaa kokeumusta. Palikka-Foucaultia olen kokeillut Heikinheimon ohjeilla ja se toimi.
En ole kunnolla vielä itse ryhtynyt focaultiin (ronchilla saa siitä vähän tuntumaa kun fokustaa yhden viivan täyttämään koko peilin, mutta kuten näkyy niin tuo hilan reuna ei ole siihen ihan priimaa).
David A. Harbourin "Understanding Focault" on aika hyvä opus, ja siinä kehotetaan unohtamaan kaikki muu ja toimimaan juuri kuten tuossa meinasit, eli että valonlähde ja havaitsija on yhden ja saman veitsen takana. Tämän järjestelyn eroja noihin muihin metodeihin on myös kirjassa jonkin verran vertailtu. Tuo pitäisi löytyä PDF:nä melko helposti.
Kiitos näistä.
Rupesin eilen illan hämärryttyä tekemään alustavia kokeita valonlähteellä ja törmäsin heti potentiaaliseen ongelmaan, jota en tullut ajatelleeksi. Jos hilan langat eivät ole aivan kiinni valonlähteessä, lampun hajavalo valaisee viivat melko isolta alueelta hilan yläosasta. Jos peili on hyvin heijastava, tämä ei liene ongelma, mutta kiillotuksen alkuvaiheessa peilin heikkoa heijastusta saattaa olla vaikea nähdä hilan kirkkaana kiiltelevien lankojen seasta.
Kokeilin huvikseni, olisiko 15 mikronilla hiotulla peilillä mitään edellytyksiä Ronchi-testiin ja tulos oli negatiivinen. En pysty näkemään edes pimeässä minkäänlaista heijastusta, vaikka heiluttelisin paljasta valoa peilin edessä.
Sen sijaan, jos kokeeseen otti aluminoidun peilin, homma onnistui mainiosti, mutta on käyttäjälleen suorastaan tuskallista. Ilmiö on vähän sama, kun katsoisi täyskuuta pilkkopimeässä isolla putkella ja pienellä suurennuksella. Kuvittelisin pinnoittamattomalla peilillä kirkkauden olevan jotenkin siedettävissä.
Mainitut hilakokeet tein aiemmin mainitulla 0,45 mm diakehys-Ronchilla, jota pidin vain kädellä valon edessä, kuten kuvassa 3. Kun hilan käänsi toisin päin, langat tulivat valoon kiinni, jolloin hajavalo ei langennut hilan yläosaan. Ledi oli muuten takaa peitettynä maalarinteipillä ja alumiinifolioilla, koska lamppu säteilee myös taaksepäin ja sokaisee peiliin töllistelijän.
Uuden "laatuhilan" lankoja en ole vielä tohtinut leikellä, mutta puolen valinta on kohta tehtävä. Etupuolella langat olisivat vähän siistimmät, mutta kaipa tässä on mentävä toiminnallisuus edellä. Voisihan lampun yläpuolelle tehdä jonkin "aurinkolipan", mutta menee vähän kötöstelyksi...
No niin, uusi Ronchi on nyt sinänsä käyttökunnossa. Poistin langat hilan etupuolelta, eli pikaliimatusta puolesta tuli Ronchin käyttöpinta. Ruuvipuristuksesta ei ollut juuri mitään hyötyä näin leveässä hilassa, keskellä olevat langat eivät saa riittävästi nipistystä. Kenties raudasta tai paksummasta alumiinista olevat latat taipuisivat vähemmän.
Kokeilin hilaa aluminoituun "koukkureunapeiliin", mutta kirkkaan siiman (0,16 mm eli ~79 LPI) antama kontrasti oli hyvin huono. Vikaa saattoi tosin olla myös ledin kirkkaudessa. Käytännössä paras kuva syntyi, kun silmää ei laittanut aivan kirkkaimman valotäplän kohdalle vaan hieman ohi, jolloin peilin valaistus oli hillitympi.
Vanha 0,45 mm siimalla (~28 LPI) tehty hila antoi huomattavasti kontrastikkaamman kuvan. Tosin sanoen, viivat näkyivät mustina eivätkä vaalean harmaina henkäyksinä. Tämän Ronchin langat olin tosin maalannut tussilla mustaksi. Mitenkin tuossa, että olisiko uudenkin hilan langat värjättävä, vai olisiko ensin jatkettava kokeita valon kirkkaudella. Epäilen, että tussi tekee lankojen pinnasta enemmän tai vähemmän epätasaisen, mutta vanhalla hilalla kuva vaikuttaa silti käyttökelpoiselta.
Muistaakseni jossakin Ronchin teko-ohjeessa sanottiin, että läpinäkyvä siima kävisi hyvin... :huh:
EDIT - Tuollahan se oli:
https://www.artinso.com/astronomy/ronchi-making.html
Lisäkokeiden jälkeen päädyin maalaamaan myös ~79 LPI -Ronchin läpinäkyvät 0,16 mm langat tussilla mustaksi. Kokeilin näin modattua hilaa Teknofokuksen elo-syyskuussa 1997 valmistamaan 8" f/6 -peiliin. Mielestäni näkymät olivat keltanokkamittaajalle jokseenkin asialliset, joten nappasin pokkarilla äkkiä muutaman kuvan.
Valonlähdettä, eli valkoista tasapäiseksi hiottua lediä, himmensin kuvia varten vielä neljällä kerroksella leivinpaperia. Valo ei kuitenkaan ole edelleenkään aivan hyvä, sillä, kuten Lauri ylempänä kuvasi, vain ledin keskusta hehkuu valoa. Varsinkin kaarevuussäteen ulkopuolella peilin reunojen valaisu kauttaaltaan on vaikeaa. R:n sisäpuolella ei ollut ongelmaa.
Nyt tehty koemittaus ei ollut lainkaan suunniteltu ja peili oli pitimessään sohvalla, jonka takana olevassa puuhellassa oli tulet! Oli otettava aika monta kuvaa, ennen kuin tuurilleen joissain kuvissa ei ollut isompia lämpövääristymiä. Täytyy olla jatkossa tarkempi. :oops:
Tuossa mietin putken, tarkennuslaitteen ja apupeilin mitoitusta.
Planeettaputken ollessa kyseessä luulisin, että kannattaisi pidättäytyä 1,25" okulaarikoossa, jolloin esim. matalaprofiilinen KineOptics:n HC-1 saattaisi olla käypäinen tarkennuslaite. Minimikorkeuden mainostetaan olevan 20 mm hujakoilla. Henkilökohtaista kokemusta kierretyyppisestä fokuserista ei tosin ole.
Okulaaripuolella Baaderin ortoskooppinen sarja lienee hinta-laatusuhteeltaan pistämätön ja okulaarit ovat parfokaalisia. Voisi justeerata tarkennuksen melko matalalle polttovälistä riippumatta. Minulla onkin jo vanhempi 12,5 mm Genuine Ortho ja 10 mm Eudiascopic. Ortoskooppisten näkökenttä lienee moderneja rakenteita kapeampi, mutta täysin valaistun kuvakentän ollessa pienehkö siitä ei taida olla kovin suurta haittaa? Turusen kirjassa 13 cm f/7-esimerkkiputken 100 % valaistun kentän halkaisijaksi mainitaan 1 cm, jolloin kirjassa olevalla kaavalla se vastaisi 150 cm polttovälillä 0,38 asteen kulmaa.
Jos putken ulkohalkaisija olisi 20 cm ja tarkennuslaite vaikka 25 mm korkea, pikkuakseliltaan 22 mm apupeili tuottaisi jo noin 10,4 mm valaistun kentän...
Luulisin että f/10 putkella ei ole ihan älyttömän tarpeellista sniiduilla apupeilin koon kanssa, kun mitoittamalla täysin valaistun näkökentän planeetan kokoiseksi saanee ihan normaalikorkuisellakin fokuserilla apupeilistä ihan riittävän pienen. Tai näin arvelisin ihan näppituntumalta, laskemalla tietysti näkee täyttyvätkö juuri omat kriteerit.
Omassa tulevassa 114mm syliputkessa tilanne on päinvastainen, kun tarkoitus on valaista 30mm Houdinin näkökenttä melkein kokonaan, ja kaksituumaisten okulaarien valaisu vaatii apupeilin joka 114mm pääpeilillä lähentelee jo järjettömyyden rajoja. Tilailin taannoin tuohon tarkoitukseen tällaisen fokuserin, joka vaikuttaa hyvin miellyttävästi toimivalta: https://www.teleskop-express.de/en/telescope-accessories-5/focusers-adapters-motorfocus-296/focusers-and-micro-transmission-92/antares-low-profile-2-helical-focuser-height-only-20-mm-779
Nuo Kineopticsit ovat kaiketi ihan syystä hyvin suosittuja. Allarin 300-millisessä oli tuollainen ja kyllä sen käyttö tuntui hyvin mukavalta.
Okulaareista sanoisin että enää ei ole elämää ilman Houdineja. f/10:llä ei tietenkään pääse koma häiritsemään, mutta Houdinit toimivat hienosti siinäkin, ja jos on ikinä käyttöä nopeammissa Newtoneissa, niin ostos on vieläkin perustellumpi.
Aika mutupohjalta minäkin kirjoittelen, kun ei ole kokemusta Newton-putken optimoinnista. Tavoitteena olisi tietenkin se kuuluisa APO:n haastaminen. Keskeisin vaikeus tässä toki on pääpeilin lopullinen muoto. Muuten ei apupeilin pienentäminen tai muu hifistely auta.
Putken käyttö olisi lähinnä klassista visuaalihavainnointia ilman seurantaa, eli kynä kourassa samalla kun kohde lipuu halki kuvakentän. Tärkeintä lieneekin, että kaikki pääpeilin valo lankeaa okulaarille sillä näkökentällä, joka on käytössä suurennuksilla noin 100-300x.
Tuolla on vanhaa juupas-eipäs-keskustelua hitaiden Newtonien apupeileistä. Aiheena 10" f/10. Siinäpä vasta olisi lääkettä polttovälikuumeeseen. Valokartion ollessa yhdenmuotoinen 6" f/10:een nähden kymppituumaiseen planeettaputkeen riittäisi noin 26 mm apupeili 1 cm valaistulle kuvakentälle! :cool:
https://groups.google.com/g/sci.astro.amateur/c/HMgOGO4ZHF8
Olen tässä hiljalleen keräillyt romppeita pikialustan valamiseksi. Lähipäivinä olisi uskallettava. Päivät ovat jo sen verran lämpimiä, että pesuhuoneen lämpötila pyörii ilman lisälämmitystä noin 20 asteen tuntumassa. Tämä riittänee kiillotustyöhön.
Ostin myös kokeeksi pari rullaa tumman siniharmaata monofiiliä (Trabucco S-Force Match Sinking), joka vaikuttaa lupaavalta Ronchin raaka-aineelta. Kiinalainen valmishila olisi toki tullut halvemmaksi, mutta eihän kaukoputken rakentelussa ylipäätään ole taloudellista järkeä... Valmistaja kehuu ko. siiman olevan "silikonilla pinnoitettu", mutta pikaliimakokeessa se näytti pysyvän hyvin paikallaan. Taidanpa kokeilla pyöräyttää vielä yhden hilan. Ohuimman langan nimellishalkaisija on 0,12 mm, mutta luotettava mikrometri antoi keskimäärin tulokseksi 0,15 mm.
Slitless Foucault näyttäisi toimivan myös, mutta en ole vielä kokeillut mikrometripöydän päällä. Kiinnitys on tosin valmis. Käsissä pitelemällä testailu on hyvin vaikeaa. Kun sekä terä että valonlähde liikkuvat, liikematkat putoavat puoleen palikka-Foucaultista. Sama pätee valokimpun leikkaamiseen.
Vasta nyt huomasin AnttiLn aktivoituneen myös tällä foorumilla hieman pitkäksi venähtäneen tuumaustauon jälkeen. Sinänsä ei mitenkään erikoista, sillä eräskin nuorukaisena peilitarvikkeet hankkinut harrastaja aktivoitui vast´ikään pojanpoikansa kanssa projektiaan jatkamaan.
Kaukoputken rakentaminen on kovastikin lisääntynyt. Ursan laitepäivillä oli viime vuonna valmistunut ja lähes kokonaan itse rakennettu peiliputki metallijalustan ja seurantakoneiston kera. Oli hienoin näkemäni. Viime vuonna myin yhden peiliaihion, tänä vuonna kaksi, joista viime viikolla asiakkaalle lähtenyt oli sitten viimeinen myymäni aihio.
Peilin saaminen täyteen kiillotuskelpoisuuteen on toisinaan haastavaa. Itse tein niin, että hioin kunkin karkeuden peili alapuolella kunnes reuna valmis, jonka jälkeen laitoin työkalun alle ja hioin tussilla ristikuvioidun peilin hyvään kontaktiin. Kokemus ja kirjanpito auttoivat ennakoimaan työvaiheiden muutokset polttoväliin.
Omatekoiseen lankaronckhiin riittää hyvin kymmenkunta lankaa. Lanka ja valonlähde samalla pystylinjalla mahdollisimman lähellä toisiaan.
Näin pitkäpolttovälisen pienehkön peilin mittaukseen riittää foukaultin testi, jossa mittavyöhyke reunalla ja toinen jossain 45 %:n säteellä. Aluminoimattomalla peilillä, jos putki muutoin valmis, voi mukavasti koekatsella kesätaivaalta Kuuta ja planeettoja.
Slitless-testiä olen jonkin verran käyttänyt, mutta sinä on syytä olla valon kirkkauden säätö potentiometrin avulla. Kirkas valo avonaisella terällä vie tehokkaasti silmän herkkyyden useaksi minuutiksi.
Parhaan pistemäisen valon olen saanut käyttäen "palanutta" punaista laserdiodia, joka ylijännitettä saatuaan on lakannut laseroimasta, mutta toimii vielä ledin tavoin. Valaiseva alue on muutaman mikrometrin levyinen ja alle 10 pitkä. Muutama komponentti saattaa vielä olla hyllyssä.
Peilien aluminointikin saattaa nytkähtää myönteiseen suuntaan. Ursan havaintokeskuksen Astrofox-teleskoopin 91-senttisen peilin uudelleen aluminoinnin suunnittelu on parhaillaan työn alla ja tarkoituksena on päästä suorittamaan aluminointi Tuorlassa, jossa olevaa isoa höyrystyskammiota kunnostetaan aktiiviporukan toimesta. Asiasta kyllä tiedotetaan, jos ja kun valmista tulee.
Mielenkiinnolla jään odottamaan AnttiLn ja VPn sekä Miikan hankkeiden edistymistä.
Hannu Määttänen
Tämä ketju on kyllä ollut mielenkiintoista luettavaa, kiitos Antille aktiivisesta kirjoittelusta! Kenties omasta projektistani teen ketjun, kun jotain mainittavaa on. Innostuin peilien hionnasta hiljattain ja Hannulta ostin 25cm peiliaihion hiomatarvikkeineen, juuri tämä viimeinen kappale mikä edelläkin on mainittu. Täytynee lisämainintana sanoa, että harvoin näkee yhtä ammattimaista pakkausta harrastetarvikkeilla kuin Teknofokukselta saamani paketti. Hieman jännitti että tuleeko sirpaleita ja onnea paketista vaiko ehjä peiliaihio mutta paketin avattuani ei tarvinnut epäillä hetkeäkään etteikö peili selviäisi kuljetuksesta.
Tuorlan projektia mielenkiinnolla, selvästikkin Suomessa peilien teko on edelleen aktiivista ja aluminisoinnille olisi tarvetta useilla harrastajilla.
Kiitoksia kiitoksista. Olen havainnut itsekin, että muiden kirjoittajien putkentekoraporttien lukemisesta on hyötyä. Kirjoittele VP vain sinäkin. Juuri tuosta Allarin 12" f/6 -jutusta huomasin KineOptics:n tarkentimen ja sitä kautta pääsin 1,25" version jäljille. Samoin huomasin Ronchin suhteen, että ainakin osassa Allarin mittauskuvista Ronchin langat olivat punakkaa monofiiliä ja mittavalo sininen. Osapuilleen vastavärien käyttö lienee omiaan parantamaan viivojen näkymistä mittauksessa.
Kenties voisin testata itsekin vaikkapa punaisella ledillä, mikäli uusimman Ronchi-virityksen siniharmaat (tai ehkä havunvihreät?) langat eivät erotu kunnolla. Tämä uppoava siima oli kyllä huomattavan helppoa kiertää. Tumma väri näkyi alumiinilattaa vasten hyvin ja alhaisen muistin ansiosta siimalla ei ollut suurta hinkua irrota latan pinnasta ja nousta aikaisempien kierrosten päälle. Ymmärsin sentään tällä kertaa viilata ikkunan vain reilun kynnen kokoiseksi, joskin tätäkin pienempi reikä olisi riittänyt, kuten Hannu ylempänä totesikin.
Kotimainen aluminointiprosessi Tuorlassa olisi kyllä kovin tervetullut, mikäli tätä palvelua tarjotaan jossain vaiheessa myös tavan harrastajille!
Nielaus, myöhästyin 25 cm aihioiden suhteen hieman. No, ei ole syytä mennä asioiden edelle. :grin:
Ronchin liimaus on vielä tuossa kuivumassa, mutta kokeilin vähän Foucaultia toisella valolla ja ristisyöttöpöydän päällä. Terää täytyy vielä lyhennellä ja muotoilla, muuten siihen tökkää naamansa. Terän saa sentään taitettua alas, jos haluaa kokeilla hilalla.
Pidensin ledin "koteloa" liimaamalla alumiinikulman taakse M6 nyloc-mutterin, jonka muovirengasta avarsin ensin hieman 5,1 millin poranterällä. Viiden millin ledi sujahtaa nyt välyksettömästi mutterin sisään, eikä kupua tarvitse lyhennellä.
Nyt kokeilemani vihreä ledi on huomattavasti aikaisempaa valkoista himmeämpi ja muovikupu on sameaa ainetta. Valo onkin jo valmiiksi diffuusia ja valokeilan kulmaksi mainitaan 60 astetta. Ledissä on sisäinen etuvastus, joten juottohommissa voi hieman oikaista.
https://partco.fi/tuote/led-5mm-vihre%C3%A4-60ast-12v-etuvastuksella-92
Puolittain veitsen taakse peitettynä valon kirkkaus oli mielestäni juuri sopiva mitattaessa aluminoitua peiliä päiväsaikaan asuinhuoneistossa ilman keinovalaistusta. Olettaisin, että pimeässä huoneessa valo riittää myös aluminoimattomalle peilille.
Jotta Foucault-mittauksessa tai ylipäätään terän takaa silmäilyssä olisi jotain mieltä, ristisyöttöpöydän on oltava tukevasti kiinnitettynä. Syöttöpöydän mikrometriruuvit liikkuvat varsin helposti, mutta hipaisemalla ne eivät pyöri. Pöydän 60x60 mm kokoinen pohja on kuitenkin sen verran liukas, että kiinnittämättömänä paketti liikkuu, kun ruuveja pyörittää. Mestari Heikinheimo neuvoo, että jos mittalaite ja peiliteline eivät ole yhtä ja samaa (varsin massiivista) rakennelmaa, erillisten jalustojen tulisi olla betoniporsaita. Eipä oikein innostaisi...
Sain velipojalta lainaksi ranskalaisen Gitzon G 504 -kamerajalustan, joka vaikuttaa olevan huomattavan tukevaa tekoa. Jalustaa käsin koetellessa se ei silmin nähden näyttäisi hievahtavankaan. Saturaisten tai kymppien luokkaa olevaa heilumista on tietysti vaikea aistia. Mietin kuitenkin, että jos rakentaisi jalustan päälle plootusta sovitelevyn, johon sitten pulttaisi ristisyöttöpöydän. Ehkäpä se välttäisi?
Foucault-kuvassa näkyy Teknofokuksen 8" f/6-peili.
Jepjep, uusi Ronchi onnistui ihan kelvollisesti ja nyt se on yhdistetty linkkari-Foucaultiin. Etukäteen on vaikea sanoa, onko tämmöinen kombinaatio sitten missään määrin käytännöllinen, mutta aika näyttää. Alumiinikulman kiinnitysruuvit älysin viimein muuttaa uppokannalle, niin 9 voltin paristo mahtuu pötkölleen aparaatin eteen.
Laskin, että 5 mm ledin leveydellä viivoja olisi 17 kpl, eli tuumalle niitä mahtuisi noin 86 kpl.
Vihreä ledi on sen verran himmeä, että kameralla valotusajat tahtovat venähtää. Kyynärpäiden varassa oli hankala saada kovin terävää jälkeä, mutta silmällä katsottuna Ronchi-kuva näkyi varsin selkeänä. Uskoisin, että tällä hilalla uskaltaa lähteä jo peiliä kiillottamaan.
Eilen meinasin väsätä G504:ään sovitelevyn ristisyöttöpöydälle, mutta homma tökkäsi alkuunsa kierretyökalujen puutteeseen. Kameran jalustaruuvi on UNC 1/4"-20 ja ainoa meikäläiseltä löytynyt jenkatappi on Whitworth BSW 1/4"-20. Vaikka koko ja nousu on sama, jenkaharjan profiili on sen verran erilainen, että UNC-ruuvi ei mene BSW-reikään. Ristisyöttöpöydän saisi kiinni plootuun neljällä M4-ruuvilla, mutta ainoa löytynyt tappi oli sen verran murjottu, ettei siitäkään ollut jatkoon.
Siispä tilaamaan uusia jenkatappeja ja seuraavaa yritystä toivottavasti ensi viikolla. Peilitelinekin pitäisi vielä kasata...
Tutkin vähän nurkkapieliä peilitelinemateriaalien toivossa. Tarkoituksena olisi tehdä sellainen testeri, että siihen mahtuisi tarvittaessa suurempikin peili mahdollisimman vähäisin muutoksin. Ajattelinkin ripustaa peilin liinan varaan roikkumaan, vaikkei se 15-senttiselle olisi tarpeen.
Löysin 51x36 cm kokoisen palan filmivaneria, jossa kaksi 12 mm levyä on liimattu päällekkäin. Tämän piti mennä erääseen toiseen tarkkuusprojektiin, mutta huomasin vasta palat liimattuani paketin olevan päästä katsottuna hieman potkurimainen. Niinpä se ei soveltunut tarkoitukseen. Tuossa nyt mietin kuitenkin, että levy luultavasti sopisi peilitesterin taustalevyksi. Peilin paino on kuitenkin lähes kokonaan liinan varassa ja telineen ollessa mittausasennossa peili ei nojaa taustalevyyn juuri ollenkaan.
Voisin kuvitella, ettei ainakaan 6" peilin kanssa tule ongelmia. Miten lienee sitten suhteessa ohuempien isojen kiekkojen laita? Tällähän ei kuitenkaan katsella taivaalle...?
Sain peilitelinettä sen verran kasaan, että pääsee jo mallaamaan. Ei se nätti ole, mutta onneksi mittaus tapahtuu hämärretyssä huoneessa. Pikkupeilille (kuvassa 6" koukkureuna vm. 1999) teline on suhteettoman iso, mutta tuskinpa se käyttöä haittaa. Taustalevy on saranoitu, joten kapistuksen voi taittaa säilytyksen ajaksi. Täytynee vielä lisätä tuohon jokin lankahakalukitus, jotta ei kippaa vahingossa, sikäli mikäli mittahuone sattuisi olemaan kovin vetoisa...
Mielenkiintoista havaita, miten nollakallistuksella peili irtautuu taustalevystä kokonaan ja keinuu pelkästään liinan varassa. En tiedä, onko omakotitalon betonilattiakaan niin tukeva, että keinu pysyisi mitattaessa riittävän paikallaan. Oletan, että terän takaa näkee kaikkein pienimmänkin tärinän... :huh:
Vaikeuksia. Liian innokkaan touhuilun takia onnistuin vaivaannuttamaan oikeassa lumpiojänteessä olevan tendinopatian, joka tuntui olevan jo jäämässä taakse. Pelkkä peilin hienohionta ei liene kääntänyt jänteen tasapainoa degeneroitumisen puolelle, mutta varmaankin sillä oli osuutta asiaan, kun kiersin hiomapöytää yhden askeleen sivuun jok'ikisen työnnön jälkeen. Tietysti vielä kovalla alustalla ja kumpparit jalassa. Harmittaakin nyt melkoisesti, kun keli on kohta lämpiämässä ja into kiillotuksen aloittamiselle olisi kova.
Stellafanen sivuilla näkee joitakin järjestelyjä käsin pyöräytettävälle hioma-alustalle, jonka ääressä hioja pystyy olemaan paikoillaan, jopa istuen. Vähän kuitenkin vierastan työtavan muuttamista näin herkän vaiheen alkaessa. Mietin myös, miten pikialusta mahtaisi muotoutua tilanteessa, jossa sen päällä jyystetään samassa asennossa pitkän aikaa ennen kuin pöytää pyöräytetään. Ilmeisesti tällä tavoin kuitenkin syntyy käyttökelpoisia peilejä, koska kyseistä tekniikkaa (lähinnä tilanpuutteessa) käytetään ainakin Stellafanen peilikurssilla?
Ehkäpä vain annan tilanteen rauhoittua ja rupean sitten kiillottamaan perinteisellä tavalla, mutta vain lyhyenä rupeamana per päivä. Voisin toki kääntää kierrot päinvastaisiksi, jolloin yläkiekko pyörisi käsissä vastapäivään ja saisin astella pöydän ympäri myötäpäivään. Silloin voisin jossain määrin vetää vaivajalkaa "perässä". No, harkitaan.
Onneksi kuvioon tulevat nyt myös kylmäprässitauot, jotka pakottavat hiojankin istumaan vähän väliä. Mestari Heikinheimo sanoo, että kannattaisi kiillottaa noin tunti kerrallaan siten, että kolme minuuttia työskentelyä ja sitten kolme minuuttia prässiä. Jos hyvin käy, peilissä voisi olla tunnin jälkeen jo sen verran kiiltoa, että ensimmäisen Ronchi-kuvan ottaminen olisi mahdollista.
Tutkin huvikseni vähän Couder-asiaa. Stellafanen sivuilla oli tuollainen reikäjärjestely, josta tein raakaversion tulostuspaperille. Varmasti parempiakin on, mutta jollakin on aloitettava. Heikinheimo suosittelee sektorien sijaan pieniä pyöreitä reikiä, koska ne kuulemma ovat "helpommat silmälle". En tiedä, miten asia on.
Nämä vyöhykkeet on määritetty Stellafanen laskurilla. Peilipinnan mitattu halkaisija on 152,7 mm. Kriittisen 70,7 % vyöhykkeen keskus on 53,99 mm kohdalla, reunavyöhykkeen keskus taasen 69,70 mm kohdalla. Keskusta sulautuu tässä järjestelyssä yhdeksi massiiviseksi vyöhykkeeksi, jonka ulkolaita on 44,08 mm kohdalla. En ole varma, onko korjatussa peilissä näin suuren vyöhykkeen yhtäaikainen hämärryttäminen mahdollista. Kenties näin pitkällä polttovälillä ehkä onkin.
Cloudy Nights:n foorumilla on mielestäni oikein hyvä ja opettavainen ketju hitaanpuoleisen 6" f/8 -peilin muotoilusta. Lähtökohtana kiillotuksen jälkeen litistynyt pallo taipuneilla (tai ainakin pallomaisemmilla) reunoilla. Muotoiltaessa huono ja reilusti alikokoinen "pikialusta" (tekijällä massana ilmeisesti jotain luonnonhartsia?) aiheutti peilin keskelle montun ja reunat taipuivat selvästi. Nimimerkki "dogbiscuit" antoi tekijälle korjausliikkeet, joiden tuloksena peili korjautui, jos mittauksiin on luottaminen, melkein virheettömäksi.
https://www.cloudynights.com/forums/topic/700370-advice-and-help-new-6-f8-mirror-testing/
Mikä uuden alustan valamisessa pisti minua eniten silmään, oli ohje jättää piki aivan täysikokoiseksi, eli ettei edes reunaviisteitä kannattaisi tehdä. Alikokoisen pikialustan mainitaan olevan keskeisenä syynä reunojen taipumiselle. Myös Mel Bartels esittää nettisivuillaan näkemyksen, että vähänkin alikokoisella työkalulla peilin reunat saavat muuta pintaa vähemmän kiillotusta, jolloin niiden kaarevuus jämähtää paikoilleen ja reunat alkavat näyttää taipuneilta.
https://www.bbastrodesigns.com/JoyOfMirrorMaking/Polishing.html
Kotimaisessa kirjallisuudessa (vrt. Turunen, Heikinheimo, Pesonen) yleinen ohje on ollut juuri viistää pikialustan reunat. Mm. Tähtitieteen harrastajan kirjassa s. 39 todetaan pallopeilin muotoilusta paraboloidiksi suorilla 1/2 - 2/3 -työnnöillä seuraavaa: "Reunojen alaspäin kääntymisestä ei ole pelkoa, jos pikinen hioma-alusta leikataan pienemmäksi kuin peili poistamalla enemmän tai vähemmän pikeä sen reunoilta. Silloinhan se kuluttaa selvästi peilin keskiosia." Pesosen ajatus, mistä peili silloin kuluu, on siten aivan sama kuin Bartels'illa, mutta näkemys lopputuloksesta on aivan erilainen. Mukana lienee myös koko joukko muita muuttujia.
https://www.bbastrodesigns.com/JoyOfMirrorMaking/Polishing.html
Vielä tähän kirjallisuustutkimuksen loppuun Stellafanen sivuilta löytynyt hyvä linkki Sam Brownin kirjaan All About Telescopes. On toki kirjoitettu jo 60-luvulla, mutta enpä muista nähneeni missään toisessa ATM-kirjassa noin seikkaperäisiä kuvituksia peilin hionnasta ja kaikesta kaukoputkeen liittyvästä. Myös tämä kirja neuvoo viistämään 6" pikialustan s.e. sen halkaisija on 1/16" pienempi kuin peilipinnan.
https://stellafane.org/tm/atm/resources/All%20About%20Telescopes%202.pdf
Pienen järkeilyn jälkeen muutin Couderin tyyppiä tavanomaisempaan suuntaan. Lienee sittenkin järkevintä, että vyöhykkeiden ikkunat ovat suunnilleen samalla linjalla. Näin menetellen ainakin suuremman astigmaattisuuden tutkiminen lienee helpompaa peiliä pyöräyttämällä. Vyöhykkeiden halkaisijat ovat samat kuin protoversiossa.
Kovin nihkeästi on hanke edennyt, mutta ehkäpä sentään jotakin.
Sain tehtyä G504-jalustaan käypäisen sovitelevyn XYZ-pöydälle. Käteen sattui pätkä 60 milliä leveää 12 mm plootua, johon porasin 5,1 mm poralla reiän ja kierteytin tämän kamerajalustan UNC 1/4"-20 -ruuville. Latan nurkkiin tein 50x50 mm alalle neljä reikää 3,3 mm poralla, joihin tuli M4x0,7 mm kierteet. M4-ruuvikoko tuntuisi olevan varsin sopiva tälle syöttöpöydälle. Ruuveilla on silloin hieman pelivaraa siltä varalta, etteivät omat reiät olisi ihan samoilla kohdilla kiinalaisten kanssa. Ihmeen kaupalla nämä kävivät kyllä ilman ongelmia ja sovituksesta tuli jännityksetön. Laitoin pöydän ja latan sekä latan ja jalustan väliin vielä kartongista tiivistelevyt.
Piti ruveta testaamaan mittalaitetta jalustan päällä jo viime viikolla, mutta Ronchin liimaus oli sillä välin päässyt irti. Olin turhan itsevarmasti liimannut langat suoraan alumiinilatan anodisoituun pintaan, joka näköjään oli turhan liukas. Ronchi oli minulla säilytyksessä tulitikkurasiassa. Liekö sitten rikkihöyryt vielä katalysoineet liiman irtoamista, mene ja tiedä...
Nyt viilasin anodisoinnit pois ja liimasin uudet langat suoraan karkeaan pintaan. Yritin välttää liimattavan alueen kämmöttelyä, vaikka vaikeaa se oli. Liimaa pistin nyt reilusti myös lanka-alueen ulkopuolelle. Siima on samaa tumman sinivihreää Trabuccoa kuin aikaisemminkin, käytännön tiheys 86 LPI. Hannun vinkistä viisastuneena kieputin langat vain reilun 8 mm levyiselle kaistaleelle, joka mittapöydän päällä siirreltynä riittää varmasti.
Otin käyttöön taas valkoisen 5 mm ledin, jonka pyöreää kupua himmensin karhunkielellä. Ledissä on valmiina sisäinen etuvastus, mutta liitin laitokseen vielä 10 kilo-ohmin lineaarisen potikan. Sähköopin pitkälti unohtaneena olisin luullut potikan täysillä ollessaan himmentävän lediä enemmänkin, mutta kyllä se himmenee ihan mukavasti.
Kokeilin äsken mittalaitetta 6" koukkureunaan ja kyllä se vaikuttaisi pelaavan jalustan päällä. Näkymä ei tutise, kun terää tai Ronchia ruuvaa pitkin optista akselia. Hilan voi kätevästi kääntää sivuun veitsenterän tieltä valon paikan tästä muuttumatta. Mittapöytä on tosin turhankin hienoliikkeinen pelkälle Ronchille, joten koko jalustaa on liikuteltava, jos Ronchilla haluaa päästä pitkälle kaarevuussäteen toiselle puolelle.
Pikainen kurkistus veitsenterän vierestä. Tämän reunan diagnosointiin ei tarvita optikkoa. "Kuuden mikronin" naarmut näkyvät myös kiitettävästi. :cool: