Tommoinen Härpäke tuli tilattua Ursalta. Ja sitä oon tässä töistä tultuani ihmetellyt et mikä tässä on nyt niinku Juju. Ja koska mukana ei tullu Käyttöohjeita niin Pakko turvautua Foorumin viisaisiin neuvoihin. Että toivottavasti joku osaisi edes pikkase valaista tuon käytössä. :huh:
Juju on että sinne sisälle työnnetään okulaari. Tuo holkkipää työnnetään kaukoputkeen ja toinen pää ruuvataan kameraan, jossa objektiivin tilalle on laitettu T2-kierteinen rengas.
Tätä systeemiä käytetään sitten huonolaatuisten, aivan liikaa suurennettujen kuvien ottamiseen vaikkapa kuusta ja planeetoista. Harjoittelu kannattaa aloittaa laittamalla tuo värkki tyhjänä kameran ja kaukoputken väliin, niin pääsee vähän kärryille puuhasta.
Sisälle laitetaan okulaari (pitää olla kapeat reunat ei mikään hyperioni) T kierteeseen rengas omalle DSLR kameralle ja sitten renkaaseen kamera. Sitten koko komeus kiinnitetään okulaariholkkiin ja säädetään etäisyys niin että saadaan halutunlainen kuva ala (mikäli sovitteessa on säätö). Toivotaan myös kovasti että tarkennuslaite kestää vermeiden yhteispainon ja vipuvoiman pahemmin taipuilematta. Kuvan laatu ei välttämättä ole kovin häävi koska väliin tulee niin monta muuttujaa (okulaari, koko höskän kiinnitys, valohävikki jne... )
Lainaus käyttäjältä: Lithos - 12.03.2013, 16:30:42
Kuvan laatu ei välttämättä ole kovin häävi koska väliin tulee niin monta muuttujaa (okulaari, koko höskän kiinnitys, valohävikki jne... )
Vaikka projektio-okulaari olisi laadukas ja vähähävikkinen ja kaikki mekaniikka olisi ensiluokkaista, niin ongelmana on silti aivan liian iso suurennus sekä kuvatason kaarevuus. Ennenvanhaan jos ei omistanut kuin kinofilmijärkkäreitä, tuo oli ainoa tapa saada vaikkapa saturnuksesta koko filmiruudun kokoinen kuva. Nykyään on vähän parempiakin tapoja (planeettakamera + barlow), joten okulaariprojektorit joutavat romukoppaan.
Sen verran kuitenkin poikkeuksia sääntöön että esim. Kantolan Timppa on ottanut aika hienoja kuukuvia okulaariprojektiolla. Käytössä taisi olla tässäkin jokin pienikennoinen videokamera.
Lainaus käyttäjältä: Lithos - 12.03.2013, 16:30:42
Sisälle laitetaan okulaari (pitää olla kapeat reunat ei mikään hyperioni) T kierteeseen rengas omalle DSLR kameralle ja sitten renkaaseen kamera. Sitten koko komeus kiinnitetään okulaariholkkiin ja säädetään etäisyys niin että saadaan halutunlainen kuva ala (mikäli sovitteessa on säätö). Toivotaan myös kovasti että tarkennuslaite kestää vermeiden yhteispainon ja vipuvoiman pahemmin taipuilematta. Kuvan laatu ei välttämättä ole kovin häävi koska väliin tulee niin monta muuttujaa (okulaari, koko höskän kiinnitys, valohävikki jne... )
taitaa noi X-celitki olla liian isoja tolle
Omista okulaareistani moisen sisään ei ole menneet kuin perus plössit ja orthot.
Tuohan on kaks osainen jos oon oikein ymmärtänny? eli se sisempi putki Lähtee irti kun aukasee vaan ruuvit
vaan taitaapi lähteä paluu postissa takas mokomaki rakkine sinne mistä on tullukki eli Ursalle.
http://www.teknofokus.fi/Astro/akuvaus1.htm
sekä Baader Planetarium "Zubehör Sektion 15", "Sektion 16" järkkärit.
HTö
Tuollaisella virityksellähän sitä tuli aikoinaan aloitettua planeettakuvausta.
Käytössä kun oli vaan digipokkari niin tämmöistä oli käytettävä (tosin webkamerakuvaus oli tulossa mukaan myös).
Tässä yksi esimerkki noilta ajoilta:
http://www.ursa.fi/yhd/capella/ilmot/170903a.htm (http://www.ursa.fi/yhd/capella/ilmot/170903a.htm)
Okulaarina oli Baaderin Eudiascopic.