Tähdet ja avaruus 1/2013 löytyi perjantaina postilaatikosta, ja jonkin verran sen sisältöön olen jo ehtinyt tutustua samalla kun luin edellisenkin lehden pois "jaloista"... Heti ensimmäisen aukeaman valosaastekuva taitaa tällä erää olla samalla sekä lehden näyttävin että huolestuttavin kuva. Melko harvaan näyttävät käyvän täysin pimeät havaintopaikat maapallolla. Merlin-jalustan testi tulikin tuossa jo luettua ja tällä hetkellä työn alla on "Tarkista maailmankaikkeutesi todellisuus", joka sinänsä vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta jutulta. Unohtaa ei sovi myöskään jälleen kerran Taivaankaaren upeita kuvia.
Kiinnitin myös huomioni sisäkannen valosaastekuvaan. Upea kuva josta valtakeskukset erottuvat selvästi. Tuon saasteen torjuminen taitaa olla toivoton tehtävä, vaikka LEDit kuinka lisääntyvät. Väärinkäytettyinä (suunnattuina) LEDit taitavat olla sitä pahemman laatuista saastetta.
Yksi kummallisuus kuvaan mielestäni liittyy; mistä kummasta tulee tuo suunnaton valomäärä keski-Austraalian aavikolta? Eihän siellä ole mitään, puhumattakaan kaupungeista.
Lainaus käyttäjältä: EeroM - 31.01.2013, 09:10:18
Yksi kummallisuus kuvaan mielestäni liittyy; mistä kummasta tulee tuo suunnaton valomäärä keski-Austraalian aavikolta? Eihän siellä ole mitään, puhumattakaan kaupungeista.
Mahtaisivatko nuo olla kenties pensaspaloja? Niitä ilmeisesti riehuu miltei jatkuvasti jollain suunnalla Australiaa.
Tuo kansiaukeaman valosaastekuva löytyy suur-resoluutioisena tältä sivulta: http://www.nasa.gov/mission_pages/NPP/news/earth-at-night.html (http://www.nasa.gov/mission_pages/NPP/news/earth-at-night.html)