Toisen elämän kohtaamisen mahdollisuus

[Darth Theropoda]

Usein tuntuu ettei meillä riitä suvaitsevaisuus edes muihin ihmisiin. Mennään Helsingistä 4000 kilometriä suoraan etelään niin on jo kielimuuri ja ja kulttuurishokki. Kuinkakohan pelottavina ja epäilyttävinä toisen planeettakunnan diplomaatit ja uskonnot mielletään. Ettei vain menisi heti räiskimiseksi kun toista luullaan vihamieliseksi. Tai sitten löydetään laji, jolla on jo kokemuksia toiseen lajiin törmäämisestä. Ehkä se toteaakin tylysti, että "Sori barbaari, ei kiinnosta. Meillä on kaikki mitä tarvitaan. (vrt. oopium-sotia edeltävä Kiina)" Tai sitten meille heitetään valosapelit käteen ja lähetetään sotaan toista lajia vastaan (vrt. kolonistit ja preeria-intiaanit). Itse suhtaudun pessimistisesti niihin päätöksiin mitä ulkoMaanpolitiikassa ("heh heh") tullaan tekemään. 'Tanssii susien kanssa' tulee ekana mieleen.

Eiköhän elämä kuitenkin kehity sinne sun tänne sattumien tai toistaiseksi tuntemattoman prosessin kautta sopiville planeetoille. Ja eiköhän evoluutio toteudu kaikkialla missä syntyy enemmän kuin yksi laji. Ja siitä taas johtamalla kehittynee loppujen lopuksi laji, jolle on taloudellista käyttää enemmän energiaa ajattelemiseen. Universumi kun on rajaton ja miljardeja vuosia vanha, on vaikea uskoa (-inhottava sana), ettei ympäri Linnunrataakin olisi parikymmentä älykästä sivilisaatiota sotimassa ja rakentamassa Orion CTV:tään.

[Kaizu]

Eiköhän elämä kuitenkin kehity sinne sun tänne sattumien tai toistaiseksi tuntemattoman prosessin kautta sopiville planeetoille. Ja eiköhän evoluutio toteudu kaikkialla missä syntyy enemmän kuin yksi laji.

Tai sitten ei. Nämä tiedot meiltä puuttuu ja sen vuoksi maan ulkopuolisesta elämästä voidaan vain spekuloida. Kokemusta on vain Maan elämästä eikä siitäkään tietoa että miten se on saanut alkunsa.

Kaizu

[avanti]

Usein tuntuu ettei meillä riitä suvaitsevaisuus edes muihin ihmisiin. Mennään Helsingistä 4000 kilometriä suoraan etelään niin on jo kielimuuri ja ja kulttuurishokki. Kuinkakohan pelottavina ja epäilyttävinä toisen planeettakunnan diplomaatit ja uskonnot mielletään.

Enpä usko suvaitsemattomuuteen vierasta elämää kohtaan - ellei siihen ilmenisi todella painavaa syytä. Todennäköisesti sellainen (siis älyllinen) elämä olisi niin paljon aivan muuta, kuin osaamme kuvitellakaan. Tuskin ainakaan meidän kaltaisiamme. Miten sellaisia kohtaan voi olla suvaitsematonkaan, muuten kuin pelkäämällä omien luulojen perusteella, eli tiedon puutteesta? Uteliaisuus meitä ajaa eteenpäin, ei vihamielisyys.

Miksei sitten olla havaittu mitään edes elämästä muualla? Olen usein miettinyt että elämä sinänsä vaatii hirvittävän monta ehtoa toteutuakseen, saati älyllinen elämä, saati tarpeeksi pitkälle kehittynyt älyllinen elämä. Ja saattaisiko se elämä olla utelias, kiinnostaako heitä vuorovaikutus? Kiinnostaako sellainen vuorovaikutus, että mekin sitä ymmärrämme?

Toisaalta olen aina epäillyt, että ymmärrämmekö oikeasti edes avaruuden hirmuisia etäisyyksiäkään? Me olemme kehittyneet elämään omassa elinympäristössämme, omilla ehdoillamme. Kyllä vuorovaikutteisia suhteita pitää ajatella, käsittää myös käytännön kannalta. Mitä siitä, jos vaikkapa 100 valovuoden päässä olisi älyllistä elämää? Parhaimmillaankin vuorovaikutus olisi hirveän hankalaa. Emmekä voisi taata edes itsestämmekään mitään. Tosin emme ole tappaneetkaan itseämme, vaan miten itse kehitymme, mitä saamme aikaan? Osaammeko kuvitella sitäkään??

Olen huvikseni ajatellut, että mitä jos vieraat älyköt olisivat kuin muurahaiset? Kommunikoisivat tuntosarvilla? Tai jos älyllinen elämä olisi planeettojen välinen pilvi?

ML

[hemmmo]

Yövuoron ja muutaman Alkon glögilasillisen jälkeen tätä kysymystä ehkä voi pohtia tälläkin palstalla. Pahoittelen jos humala aiheuttaa kirjoitusvirheitä 

Olen jonkun verran miettinyt, että miksi tosiaan emme ole jo havainneet muuta älyllistä elämää avaruudesta kuin itsemme. Itse kyllä uskon, että elämää löytyy maailman kaikkeudesta lähes joka paikasta. Mitään varsinaista tieteellistä perustetta tuolle uskolle minulla ei kyllä ole, joten voin olla väärässäkin ja perustan uskoni ihan historialliselle maailmankuvan kehitykselle, jossa ihminen on aina laittanut itsensä erityisasemaan. Aluksi Maa oli kaiken keskipiste ja sitten huomattiin ettei se ollutkaan. Tämän jälkeen ajateltiin, että aurinko olisi kaiken keskus. Myöhemmin huomattiin auringon olevan vain yksi tähti miljardien muiden joukossa. Tämän jälkeen alettiin epäilemään että planeettoja ei synny kovinkaan helposti muiden tähtien ympärille. Nyt tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että havainnot romuttavat hyvää kyytiä tätä näkemystä ja me löydetään planeettoja muilta tähdiltä sitä mukaa, kun niitä on ylipäänsä mahdollista havaita. Nyt ollaan sitten siinä tilanteessa että tiedetään, että niitä planeettoja on mutta elämää ei tunneta muualta ja epäillään sen olemassa oloa. Itse epäilen, että myös tässä tapauksessa historia tulee toistamaan itseään ja tulevaisuudessa tullaan toteamaan, että elämää esiintyykin lähes kaikkialla. Ja samoin ehkä tulee käymään älyllisen elämän kanssa.

Tuosta tietenkin seuraa kysymys, että miksi me ei olla törmätty vielä älylliseen elämään, jos se on yleistä? Itsellä tulee tässä mieleen tietokoneet ja Mooren laki.  Jos tietokoneiden kehitys jatkaa tätä kulkua,  ehkä voimme tehdä sellaisen virtuaalimaailman ettei edes kiinnosta lähteä tutkimaan tätä "todellista" maailmankaikkeutta. Sivusinkin jo aihetta toisessa ketjussa. Toisin sanoen, jos meillä on tarpeeksi tehokas tietokone, jolla voidaan simuloida tarpeeksi tarkasti asioita, niin miksi edes kuluttaa hirveitä määriä energiaa siihen, että menisimme valovuosien päähän tutkimaan jotain asiaa, jonka voimme simuloida tietokoneella hetkessä? Toisessa ketjussa oli hieman kritiikkiä tuosta tietokoneiden laskentatehosta ja ihan suoraan sanoen, en kyllä itsekkään ihan purematta niele, jos meidän luonnon lakien alaisella tietokoneella yritettäisiin tehdä laskuja joilla esimerkiksi simuloitaisiin koko maailmankaikkeuden atomien liike. Kuulostaa äkkiseltään aika mahdottomalta, mutta toisaalta me ei edelleenkään tunneta kvanttimekaniikan ja suhteellisuusteorian yhdistävää teoriaa ja ei oikein tiedetä mitä kvanttilaskennanalalta loppujen lopuksi löytyy.  Tällainen Esko Valtaojan lainaus löytyi hänen kommentoidessaan David Deutschin "todellisuuden rakenne" kirjaa:
" Yksinkertainen kvanttitietokoneemme on kahdeksan kertaa klassista vastinettaan nopeampi. Seitsemälläkymmenellä elektronilla pystyttäisiin hetkessä laskutoimituksiin, joihin kosmoksen ikä ei riittäisi tavalliselle tietokoneelle. Pöydällä nököttävä kvanttitietokone voisi simuloida atomin tarkkuudella koko fyysisen maailmankaikkeuden, tietokoneen käyttäjä mukaanluettuna, yhtä helposti kuin nykyinen pelimikro simuloi ruudulla Lara Croftin seikkailuja Tomb Raiderissa."

Minun osaaminen ei riitä tuon todenperäisyyden kommentoimiseen, mutta jos jollain ilveellä on mahdollista rakentaa noin nopeita tietokoneita, niin en pidä mitenkään ihmeellisenä, jos ihmiskuntaa kehittyneemmät siviilisaatiot jäisivät elämään ainoastaan omaan virtuaalimaailmaan. Se maailman he voisivat muokata itselleen sopivaksi ja voisivat olla siellä mitä haluavat.

[vesa k]

Aluksi Maa oli kaiken keskipiste ja sitten huomattiin ettei se ollutkaan. Tämän jälkeen ajateltiin, että aurinko olisi kaiken keskus. Myöhemmin huomattiin auringon olevan vain yksi tähti miljardien muiden joukossa. Tämän jälkeen alettiin epäilemään että planeettoja ei synny kovinkaan helposti muiden tähtien ympärille. Nyt tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että havainnot romuttavat hyvää kyytiä tätä näkemystä ja me löydetään planeettoja muilta tähdiltä sitä mukaa, kun niitä on ylipäänsä mahdollista havaita. Nyt ollaan sitten siinä tilanteessa että tiedetään, että niitä planeettoja on mutta elämää ei tunneta muualta ja epäillään sen olemassa oloa.

- Käsittääkseni elämän olemassaoloa muualla maailmankaikkeudessa ei epäillä. Meidän tai minkään muunkaan kaltaista elämää ei vaan viellä ole löytynyt.
- Em lainauksen mukaiseen kehitykseen on ihmiskunnan ajasta kulunut vain muutama viime hetki. Kehitys on ekspotenttiaalista, joten joka hetki meillä on enemmän ja enemmän tieto, taitoja ja välineitä havaita ja ymmärtää tätä ympäristöämme. Ehkä näin saamme myös valmiuksia kohdata muuta elämää. Itse ihmettelen muutamien tiedemiesten varoituksia ulkopuolisen elämän etsimisestä. heidän varoituksesnsa perustuvat Kolumbuksen aikaan tai Perun valloitukseen. Luulen meidän löytävän muuta elämää maailmankaikkeudesta kunhan olemme valmiita siihen. Ja jos kyseessä on kehittynyt elämä, ei sen löytyminen ole vain meistä kiinni. Ehkä toisella osapuolella on myös sanansa sanottavana.

t vesa_k

[jaava]

kehitykseen on ihmiskunnan ajasta kulunut vain muutama viime hetki. Kehitys on ekspotenttiaalista, joten joka hetki meillä on enemmän ja enemmän tieto, taitoja ja välineitä havaita ja ymmärtää tätä ympäristöämme.

Jos ajatellaan maailmankaikkeuden olevan 4-ulotteinen aika-avaruus, niin elämän esiintyminen saattaa olla luonteeltaan vain paikallista sekä paikka, että aikaulottuvuudessa. Tällöin yhden elämänmuodon vaikutusaluetta voidaan kuvata 4-ulotteisella kappaleella, jolla on siis sekä 3-ulotteinen koko, että koko aikaulottuvuudessa.
Jotta kaksi elämänmuotoa voisi kohdata, tulee niiden 4-ulotteisten vaikutusalueiden vähintään sivuta toisensa. Kysymys kuuluu: kuinka todennäköistä on näin käyvän.
Jos nuo vaikutusalueet ovat erillisiä, niin on itsestään selvää, että tuollaiset elämänmuodot eivät voi tietää toisistaan mitään.

(En lähde määrittelemään tuota käyttämääni sanaa "vaikutusalue")

[maailmankaikkeus92]

Jos ajatellaan maailmankaikkeuden olevan 4-ulotteinen aika-avaruus, niin elämän esiintyminen saattaa olla luonteeltaan vain paikallista sekä paikka, että aikaulottuvuudessa. Tällöin yhden elämänmuodon vaikutusaluetta voidaan kuvata 4-ulotteisella kappaleella, jolla on siis sekä 3-ulotteinen koko, että koko aikaulottuvuudessa.
Jotta kaksi elämänmuotoa voisi kohdata, tulee niiden 4-ulotteisten vaikutusalueiden vähintään sivuta toisensa. Kysymys kuuluu: kuinka todennäköistä on näin käyvän.
Jos nuo vaikutusalueet ovat erillisiä, niin on itsestään selvää, että tuollaiset elämänmuodot eivät voi tietää toisistaan mitään.

(En lähde määrittelemään tuota käyttämääni sanaa "vaikutusalue")

Toisin sanoen kyse taitaa olla siitä, mikä on näiden elämänmuotojen keskimääräinen elinikä, eli sattuvatko nämä elämään yhtä aikaa.

[vesa k]

Tai missä ulottovuudessa olemme muihin nähden.


vesa_k

[vanhakauko]

Toisen elämän, teknisesti kehittyneen, kohtaamiselle lienee vain pienen pieni mahdollisuus.  Kai tuo olisi muutoin jo tapahtunut.
Ajatelkaahan nyt: meidänkin tekniikalla löydetään eksoplaneettoja ja pystytään joidenkin kaasukehiä jo tutkailemaan.  Kymmenen, 20, 30, 40 vuotta ja tutkimme varmaan kivisten eksoplaneettojen mantereita sekä meriä (?).  Kauankohan meidän Maapalloamme on tarkkailtu ?

Tieteellistekninen sivilisaatiomme on mitä todennäköisimmin elinkelpoinen globaalisista ongelmistamme huolimatta vielä jonkun sataa vuotta.  Talous ei ole ongelmista vähäisin.  Mutta entä, jos 200 vuoden kuluttua meistä ei ole jäljellä muuta, kuin maataloudesta eläviä hajanaisia sukuyhteisöjä tuulimyllyjen edustaessa korkeinta teknologiaa?  Joka tapauksessa maapallon tekniset radiolähetykset (esimerkiksi 1950-luvun tehokkaat sotilastutkat yms) olisivat havaittavissa 260 valovuoden säteellä.

Jos Linnunrata olisi pullollaan eri ikäisiä teknisiä sivilisaatioita erilaisilla etäisyyksillä meistä, kai niistä jonkun pitäisi olla koko ajan havaittavissa? Jos planeetta a1, a2, a3, a4... a100 000 viestittää vaikka 500 vuoden ajan, mutta kaikki eri aikoina samoilta etäisyyksiltä tai samaan aikaan eri etäisyyksiltä tai vaikkapa eri aikoihin eri etäisyyksiltä, eikö informaatiota pitäisi pulputtaa taukoamatta, mutta eri lähettäjiltä ? Kunhan niitä vain olisi...

[LoneWolf]

Toisen elämän, teknisesti kehittyneen, kohtaamiselle lienee vain pienen pieni mahdollisuus.  Kai tuo olisi muutoin jo tapahtunut.
Ajatelkaahan nyt: meidänkin tekniikalla löydetään eksoplaneettoja ja pystytään joidenkin kaasukehiä jo tutkailemaan.  Kymmenen, 20, 30, 40 vuotta ja tutkimme varmaan kivisten eksoplaneettojen mantereita sekä meriä (?).  Kauankohan meidän Maapalloamme on tarkkailtu ?

Tieteellistekninen sivilisaatiomme on mitä todennäköisimmin elinkelpoinen globaalisista ongelmistamme huolimatta vielä jonkun sataa vuotta.  Talous ei ole ongelmista vähäisin.  Mutta entä, jos 200 vuoden kuluttua meistä ei ole jäljellä muuta, kuin maataloudesta eläviä hajanaisia sukuyhteisöjä tuulimyllyjen edustaessa korkeinta teknologiaa?  Joka tapauksessa maapallon tekniset radiolähetykset (esimerkiksi 1950-luvun tehokkaat sotilastutkat yms) olisivat havaittavissa 260 valovuoden säteellä.

Jos Linnunrata olisi pullollaan eri ikäisiä teknisiä sivilisaatioita erilaisilla etäisyyksillä meistä, kai niistä jonkun pitäisi olla koko ajan havaittavissa? Jos planeetta a1, a2, a3, a4... a100 000 viestittää vaikka 500 vuoden ajan, mutta kaikki eri aikoina samoilta etäisyyksiltä tai samaan aikaan eri etäisyyksiltä tai vaikkapa eri aikoihin eri etäisyyksiltä, eikö informaatiota pitäisi pulputtaa taukoamatta, mutta eri lähettäjiltä ? Kunhan niitä vain olisi...

Juurikin näin.

Radioaaltoja olemme lähetelleet alle sata vuotta. Sata vuotta on järkyttävän minimaalinen aika maailmankaikkeuden ikään verrattuna. Onko ihmiskuntaa enää vuonna 2100? Luulenpa että mikäli jossain elämä kehittyisi kuten Maassa, sekin yhteiskunta katoaisi nopeasti joko tuhoten itsensä, tai sitten jonkun luonnonmullistuksen kautta. Näyttää vahvasti siltä että luonnonkiertokulku, syntymä, elämä ja kuolema toimii vakaasti myös makrotasolla. Maapallolta on lukemattomia kadonneita sivilisaatioita tästä muistuttamassa, puhumattakaan massasukupuutoista. Komeetat ja asteroidit ne muissakin aurinkokunnissa ovat kuoleman tuojia.

Avaruuden säteily on myös suurehko ongelma, ihmiset kun juuri ja juuri kestävät Kuussa käynnin. Puhumattakaan sitten tähtien välisestä matkailusta. Kaippa sitä voisi olla karhukaisen kaltaista elämääkin, mutta käsittääkseni tämä on aika kaukaa haettua sillä mitä monimutkaisemmaksi eliö menee, sitä haavoittuvaisemmaksi se tulee.

[Arzka]

Suosittelen lukemaan Stephen Webbin kirjoittaman kirjan "Missä kaikki ovat?" (pidennettynä, Jos maailmankaikkeus kuhisee elämää MISSÄ KAIKKI OVAT? Viisikymmentä ratkaisua Fermin paradoksiin ja maan ulkopuolisen elämän arvoitukseen.)
Kirja ei sisällä mitään höpötyksiä näistä muka olleista "salaliittoteorioista" jne... jne...
Kirjassa poditaan, jos maailmankaikkeus kuhisee elämää niin miksi emme ole havaitseet sitä, mitä syitä tähän voisi olla, kirja käsittelee myös maailmankaikkeuden laajuutta.
Kirjassa on 50 ratkaisua (esim. ratkaisu 28: "Ne osuvat singulariteettiin", joka kertoo Gordon Mooresta ja teknikan kehityksestä jne.
Viimeinen ratkaisu on itse Fermin luoma ratkaisu, Fermin paradoksi.
Kirja käsittelee monia eläviä/edesmenneitä tiedemiehiä ja heidän omia ratkaisujaan.
Tästä kirjasta voi olla hyötyä todella paljon, kuten olen sen itse huomannut!
Suosittelen lukemaan tämän opuksen!

[Kaizu]

Näyttää vahvasti siltä että luonnonkiertokulku, syntymä, elämä ja kuolema toimii vakaasti myös makrotasolla. Maapallolta on lukemattomia kadonneita sivilisaatioita tästä muistuttamassa, puhumattakaan massasukupuutoista. Komeetat ja asteroidit ne muissakin aurinkokunnissa ovat kuoleman tuojia.

Mihinkä tämä väite perustuu? Minusta jo kysyjän olemassaolo todistaa muuta.

Kaizu

[Kaizu]

Tästä kirjasta voi olla hyötyä todella paljon, kuten olen sen itse huomannut!

Mitä hyötyä siitä on ollut?

Kaizu

[juha_k]

Tuo Stephen Webbin kirja kyllä on mielestäni hyödylinen luettava erityisesti niille joilla on yksipuolinen ennakkokäsitys elämän esiintymisen mahdollisuuksista maailmankaikkeudesta.

Ufouskovaiset poislukien, heitähän ei järkiteksti yleensä käännytä.

Mutta minulle tuo kirja avasi yhdeksi vaihtoehdoksi senkin mahdollisuuden että voimme olla hyvinkin yksin linnunradassamme tai jopa näkyvissämme olevassa maailmankaikkeudessa alkeellisten pöpöjen taas ollessa hyvinkin yleinen elämänmuoto.

Toki ajatus että maa on tavallinen planeetta tavallisessa aurinkokunnassa tavallisen tähden ympärillä ja kantaa päällään tavallista elämää on huima eikä
sitä mahdollisuutta kannattane jättää pois laskuista.

[Arzka]

En tiedä voiko sitä ihan sanalla "hyöty" käyttää, kuvaillaan sitä mieluummin sanalla uutta tietoa. Esim. En tiennyt sitä että elämää suorastaan kuhisisi linnunradassa, mutta se ei olisi älyllistä, vaan alkeellista. Toinen asia, joka lisäsi mielenkiintoa kirjaan oli se että esim. SETI ei ole pystynyt analisoimaan joitakin heidän vastaanottamiaan säteilyjä. Vielä kolmas, Kaikista mielen kiintoisin asia mielestäni  oli; Ratkaisu 49: Tiede ei ole väistämätöntä, Siinä käsiteltiin että eksosivilisaatiolla pitäisi olla korkean tason tieteellistä tietoa kommunikointia varten.
[Mutta vaikka älykäs maan ulkopuolinen laji oppisi valmistamaan työkaluja, kehittäisi teknologiaa ja omaksuisi kielen, kehittyykö sille väistämättä luonnontiedettä? (tämä lainaus oli tästä kirjasta).]
Tämä ratkaisu oli minusta mielenkiintoisin.

Tämä viesti saattoi nyt muuttua joksikin kirja-arvosteluksi, mutta tämä kirja toi minulle paljon uutta tietoa maailmankaikkudesta.
Suosittelen lukemaan tämän kirjan.