Linssiputket vs. kameraoptiikka

[Mediootti]

Sarjassa aina vain tyhmemmät kysymykset:

Onko linssikaukoputkissa tähtikuvauksen kannalta jotain selkeää (optista) etua verrattuna vastaavan polttovälin kameraoptiikkaan? Ja järjestelmäkameralla kuvaamisesta on siis kyse.

Olen ymmärtänyt (ehkä väärin), että tuollaisessa vajaan tuhannen euron hintaluokassa saisi varsin asiallisen linssiputken tähtivalokuvaukseen, mutta samalla rahalla löytyy kyllä siedettävää lähes vastavan polttovälin (n. 400 - 500 mm) kameraoptiikkaakin - ainakin käytettynä. Eli konkretisoidaan pohdintaa sen verran, että nakataan vastakkain esim. Skywatcher Equinox 80/500 (tai mikä tahansa vastaavan hintaluokan putki) ja vaikkapa Sigma 150-500mm F5-6.3 APO DG OS HSM. Onko jälkimmäisellä edes teoriassa mahdollista napata yhtä hyvä kuva vaikkapa Rengassumusta kuin edellisellä - mikäli seuranta-asiat ovat kunnossa? Polttoväli ja valovoima zoomin pitkässä päässä ovat kuitenkin osapuilleen samat.

Kuten tyhmä kysymyskin varmasti kertoo, niin en tunne kaukoputkien maailmaa sitten yhtään, mutta valokuvauksesta on yli kolmen vuosikymmenen kokemus. Olen joskus yrittänyt naittaa järkkärirunkoa yhteen sekä halvan linssi- että peilikaukoputken kanssa, mutta kuvan laatu kummankin kombon kanssa oli ihan hirveää kuraa putkien kehnon optiikan vuoksi - puhumattakaan ergonomiasta. Kuvaan enimmäkseen kaikkea muuta kuin taivasta ja kuvaus liittyy työhönkin, jolloin suhteessa vähän kalliimpien objektiivien hankinta on helpommin perusteltavissa itselle kuin yksistään astronomiaan tehdyt investoinnit.

Kunnon seurantajalka on tietysti ehdoton vaatimus molemmissa vaihtoehdoissa, mutta havainnointia ilman kuvausta en harrasta, eli näkökulma olkoon siis puhtaasti valokuvauksen.


Mika

[naavis]

Zoom-objektiivit ovat harvoin optisesti yhtä laadukkaita kuin kiinteän polttovälin putket. Juuri nimenomaisesti linssistä minulla ei ole kokemusta, joten kannattaa toki kokeilla sitä ensin jos omistat sen jo. Mitään varsinaista optista etua ei linssikaukoputkilla ole kameraobjektiiveihin verrattuna, muuta kuin että ne on optimoitu juuri tähtiharrastuskäyttöön. Sellainen etu kameraoptiikalla on, että niihin ei tarvitse hankkia erikseen kentäntasoittajaa, sillä niissä on sellainen sisäänrakennettuna. Linssikaukoputkissa polttotaso on hieman kaareva, ja sen tasoittamiseksi täytyy ostaa erillistä korjausoptiikkaa. Dedikoidun kaukoputken puolesta taas puhuu yleensä fiksumpi tarkennusmekaniikka. Eli siis: jos jo omistat hyvää kameraoptiikkaa, kokeile sitä toki ensin. Teleobjektiivi ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin pieni ja kamerayhteensopiva kaukoputki.

[Kaizu]

Hinta taitaa olla merkittävin etu. Williams Opticsin Zenit Star 66:n saa alle 400€:n. Canonin lähinnä vastaava 400/5.6 maksaa tonnin enemmän. Halkaisijaltaan 150mm objektiivin saa kameraoptiikkana Canonilta ostamalla 800/5.6 L IS USM:n 12575 €:lla. IS tarkoittaa että objektiiviin kuuluu kuvan vakaaja. Meadelta 130mm:n ED APO kaukoputki irtoaa neljäsosalla tuosta hinnasta. Tähtiharrastaja ei välttämättä tarvitse kuvanvakaajaa eikä automaattitarkennusta. Sen sijaan tarkka manuaalitarkennus on välttämätön.

Tähti kuvan kulmassa on rankka testi hyvällekkin kameraoptiikalle. Löydän omasta 600mm:n Nikkorista poikittaista värivirhettä kulmista. Pintakohteissa se ei yleensä näy mutta kun kameran suuntaa taivaalle niin virhettä löytyy. Virhe on pieni jos fokus on aivan kohdallaan, tarkka tarkentaminen on taas tuskaista puuhaa kun ei ole hienosäätöä.

Kaizu

[Mediootti]

Kiitokset herroille vastauksista!

Tosiaan, erotuskyky taitaa noissa edullisissa kaukoputkissakin olla selkeänä etuna vastaavan tai edes tuplahintaluokan kameraoptiikkaan. Linssin pinta-alan kasvattaminen käy kukkarolle... Ja varmasti myös tarkennusmekaniikka - ainakin näihin nykyajan AF-leluihin verrattuna. Tuota Sigmaa en omista, enkä ole hankkimassa, kunhan nakkasin äkkiä verrokiksi osapuilleen samasta hintaluokasta SkyWtacherin kanssa. Lähinnä harkinnassa on jokin vähän vanhempi kiinteän polttovälin kameralinssi.

Kuvaan Nikonilla ja käytössä on mm. 85/ 1.8 ja 180/2.8, joita olen varovasti suunnannut taivaallekin. Nuo piirtävät varsin hyvin ja tietysti sitä sitten kaipaisi pidemmältäkin putkelta mahdollisimman hyvää laatua, mutta kun varsinaista työkäyttöä pitkälle telelle ei ole, niin tonnitolkulla siihen ei voi rahaa törsätä. Onko Kaitzu sinulla kokemusta tuosta William Opticsin putkesta, onko se siedettävä esim. tuohon pitkään Nikkoriisi verrattuna, vai löytyisikö suosituslistalta jotain muuta? Ja muutkin saavat toki suositella!

Kunnollisen seurannan puute on tietysti tällä hetkellä suurin ongelma; kun sellaisen saa tavalla tai toisella toteutettua, noilla nykyisillä linsseilläkin saa varmasti kaivettua myös vähän syvemmän taivaan laajoja kohteita esiin. Toinen pähkäilyn alla oleva asia on nimenomaan tuo seurannan toteuttaminen. Netissä törmäsin järkkärikalustolla operoivalle tähtikuvaajalle tarkoitettuun Astrotrac -nimiseen vempulaan, joka vaikuttaa vähän liian hyvältä ollakseen totta. Onko tuosta kellään käyttökokemuksia?

http://www.astrotrac.com/

Mika

[Kaizu]

WO:n otin ainoastaan hintaesimerkiksi. WO on hyväksi tunnettu merkki, eikä sieltä ihan halvimmasta päästä.
Foorumilla näkyy olevan joku WO:lla kuvaava ja jäljestä voi päätellä että ei optiikka kovin huonoa voi olla.

Nikkorin ostin luontokuvausta harrastavalta työkaverilta kun se jäi hänelle "pieneksi". Hän osti itselleen saman objektiivin tuoreemman version. Viimeisimmillä, digijärkkäriin suunnitellulla versiolla hintaa on pienen henkilöauton verran.
Sigmalta saa tosin puolikkaan auton hinnalla, liekö huomioitu laadussa.

Olen kokeillut Nikkoria myös kaukoputkena enkä sillä perusteella voi sanoa että se häviäisi erotuskyvyltään saman kokoluokan linssikaukoputkille.

Kameraoptiikan hintaa verrattuna kaukoputkeen nostaa se että siinä on enemmän toimintoja ja nykyään ne vielä ovat automaattisia. Tähtiharrastajalle osa niistä on turhia. Kameraoptiikka tuottaa kuvan tasolle, digiaikana vielä aika tarkasti.
Myös se maksaa.

Kaizu

[einari]

On ilmeisen toimiva peli.
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=4243.0

[mickut]

Se täytynee mainita kameraoptiikasta, että se kalleinkaan ei ole optimoitu tuottamaan tasaista kuvakenttää tarkennettuna äärettömään. Tiettävästi Nikonilla on yksi äärettömässä tasaisen kentän tuottava, mutta sen suunnittelija olikin tähtikuvaaja ja suunnitteli osaksi omien tarpeidensa mukaan. Maanpäällisten kohteiden kuvaamisessa tuosta täysin tasaisesta kentästä ei ole mitään hyötyä, joten se on ensimmäinen pois tippuva ominaisuusa. Kohtuutasainen kenttä riittää jopa arkkitehtoniseen kuvaukseen, mutta tähtikuvauksessa reunojen ja nurkkien tähdet voivat olla jännän muotoisia. Toinen kameraoptiikalle ominainen taipumus on olla hieman vajavainen täydellä aukolla kuvatessa, toki kalliimmassa päässä on jo diffraktiorajoitteisiakin optiikoita. Aukkomekanismi tuo puolestaan oman lisänsä inteferenssikuvioina, eikä aukon säätäminen taas tähtikuvauskameroilla ole triviaalia. Järkkärillä kuvatessa tilanne on tuon osalta toki toinen.

-antti

[Mediootti]

Kiitokset taas informatiivisista vastauksista!

Tieto lisää tuskaa, eikä voi väittää, että päätöksenteko olisi lisääntyneen tiedon mukana ainakaan helpottunut. Koska lompsa ei tarkenna äärettömään, niin jonkinlaisia kompromisseja on tehtävä. Voi olla, että kyttäilen tässä nyt kaikessa rauhassa sopivaa käytettyä hyvälaatuista optiikkaa - muodossa tai toisessa - ja odotellessa rakentelen seurantalaitteistoa pelikuntoon.

Tuon Einarin linkittämän ketjun (kiitos, enpä hoksannut käyttää searchia... :) ) lisäksi Astrotracista löytyi Kari Kalervon testi myös T&A:sta. 

Olen joskus testaillut Samyangin kalansilmiä ja superlaajakulmia, jotka ovat hintaisikseen varsin mainioita. Hämmästyksen ällistys oli suuri, kun huomasin, että samalla valmistajalla on mallistossaan muutama puoli-ilmainen peilitele, sekä 650-1300 -milllinen linssi"zoomi", heikohkolla valovoimalla. Onko kukaan kokeillut noita tähtikuvauksessa? Löysin googlettelemalla laadulta hyvin vaihtelevia mallikuvia ja vain maanpäällisistä kohteista.


Mika