Yleensä musta-aukko määritellään kai näin:
"Musta aukko on avaruuden alue, jossa painovoima on niin voimakas, että mitään, edes valoa, ei pääse pakenemaan sen vetovoimaa."
Määritelmä on mielestäni väärä. Ensinnäkin: painovoiman ei tarvitse olla suuri Schwarzschildin säteen etäisyydellä mustan aukon keskipisteestä. Itseasiassa, mitä suurimassaisempi musta-aukko, sitä pienempi putoamiskiihtyvyys eli painovoima mustanaukon tapahtumahorisontissa.
(https://petke.info/taulukkokuvana.jpg)
(https://petke.info/mkaavat.jpg)
Toiseksi: Mitä sitten, että pakonopeus on valonopeutta suurempi? Voihan raketti lentää hitaammallakin vauhdilla pois mustasta-aukosta - riittää, että se pystyy ylläpitämään voimaa, mikä on suurempi kuin mustan aukon painovoima painovoima.
Vaikea kysymys, yritin QS:ltä saada aikoinaan ymmärrystä tähän asiaan, hän sanoi ettei valo pääsisi milliäkään ylöspäin horisontista ja perusteli sitä jollain kaavalla. Siinä horisontissa olisi ollut ääretön vastus. Ja äärettömyys olisi johtunut mahdollisesti siitä että aika olisi pysähtynyt, tämä olisi nostanut vastuksen äärettömäksi. Mutta ei hän sanonut että on niin, vaan että mahdollisesti on niin. Joten asia jäi avoimeksi.
Asia on hyvin mielenkiintoinen koska jo Schwarzschildin ajatus että pakonopeutta joka on ennenkaikkea materiahiukkaselle helpompi mieltää, niin tässä pakonopeutta sovelletaan valolle joka ei voi kulkea kuin c-nopeutta, niin se on vaikea ymmärtää maalaisjärjellä. Jos sitä kuvataan analogialla autosta joka voi kulkea vain 100km/t niin noustessaan mäkeä ylös (vaihde vapaalla) sen nopeus ei saisi hidastua ollenkaan koska valon nopeus on aina sama. Nyt sitten autolla ei ole muuta mahdollisuutta kuin "laihduttaa" ylämäessä, se kevenee ja kevenee mutta koska tapahtuu häviäminen olemattomiin? Toki jollain korkeudella se tapahtuu mutta ongelma on juuri Schwarzschildin idea pakonopeudesta materialle, toimiiko se identtisesti valolle?
Horisontti
Itse ajattelen Schwarzshildin sädettä tapahtumahoriosonttina. Emme voi nähdä horisontin taakse.
Ajattelen tämän johtuvan siitä, että painovoiman vaikutuksesta avaruus laajenee sisäänpäin valonnopeutta nopeammin. Siis valo punasiirtyy tapahtumahorisontissa ulottumattomiin.
Voisin mallintaa avaruuden venymää, jakaa sen ajalla, jolloin saadaan nopeus ja kertoa nopeuden neliö vielä testimassalla, jolloin ollaankin jo energioissa sekä diskreeteissä energiatasoissa. Liitteenä yksi laskelma. Toki tämä on spekulaatio, koska horisontin taakse ei voi nähdä. Mallin nopeus on avaruuden venymänopeus. Valonnopeuden raja oikealla kuvaa normaalia avaruutta.
Tomipa, ratkaisu siihen ettei valo nouse milliäkään horisontin yläpuolelle onkin yksinkertainen, ei tarvita kuin Shapiron oivallus. Shapiro sanoi että valon nopeus hidastuu voimakkaassa gravitaatiokentässä verrattuna vapaan avaruuden kenttään. Siis eihän se nopeus omasta mielestä hidastu mutta vapaan avaruuden näkökulmasta hidastuu. Kun valo on horisontin pinnassa, sen nopeus putoaa nollaan meidän näkökulmasta, tässä se ratkaisu piilee. Eli kun nopeus on nollassa niin se ei nouse milliäkään horisontista.
Kun tätä alkaa miettimään, huomaa kyllä ristiriidan, YS on ongelmissa. Voin seuraavassa viestissä kuvata ongelman.
Suosittelen, ettei tätä palstaa käytettäisi vakiintuneiden teorioiden kumousyrityksiin. Please.
Lainaus käyttäjältä: Eusa - 14.01.2024, 00:39:29Suosittelen, ettei tätä palstaa käytettäisi vakiintuneiden teorioiden kumousyrityksiin. Please.
Eihän teoriat voi olla koskemattomia. Uusimmassa uutisessa "Löydetty 1,3 miljardin valovuoden kokoinen galaksirengas herättää kysymyksiä". Mitä kysymyksiä? Lainaus:
Alexia said: "The Cosmological Principle assumes that the part of the universe we can see is viewed as a 'fair sample' of what we expect the rest of the universe to be like. We expect matter to be evenly distributed everywhere in space when we view the universe on a large scale, so there should be no noticeable irregularities above a certain size.Kysymys on kosmologisesta periaatteesta joka on kosmologian paradigmaa, nyt sitä kuitenkin kyseenalaistetaan.
Siispä tieteen vapauteen kuuluu keskustelu, ei sitä voi kieltää.
Mallin verifioinnista
Toki palsta ei ole vertaisarvioitu eikä siten tieteellinen, mutta puolustan mistralin näkökantaa siitä, että keskustelu kuuluu vapaaseen tieteeseen. Jos jokin idea kantaisi pidemmälle, se voidaan aina lähettää tieteelliseen arviointiin. Vierastan ajatusta, että mitään ideaa ei saisi esittää muulla foorumilla. En löytänyt säännöistä keskustelukieltoa, mutta se voi toki siellä syvemmällä olla.
Itse haluan viedä vuorollani keskustelua eteenpäin. Siksi piirsin vastaavalla mallilla kuvaajan uudelleen vaihtamalla mustan aukon (auringon) massan tilalle arvioidun maailmankaikkeuden massan ja ulottamalla laskelman nollahetkestä 100 miljardiin (valo)vuoteen.
Lambda-CMD-standardimallin mukaan inflaatio tapahtui heti alun jälkeen, säteily-materiaepookki vuonna 50 000 ja taustasäteily nähdään vuodelta 380 000. Ainainen ongelma malleissa on mallin yhteensopivuus mittausten kanssa. Mallia voidaan kehittää tai se pitää hylätä, jos mallin tuottama tulos eroaa mittauksista. Kosmiset jättirakenteet tai anisotropia ja esimerkiksi Hubblen jännite haastavat kosmologian standardimallia. Kosmologiset paradigmat ovat historiassa harvoin olleet pysyviä mittausdatan tarkentuessa. Kevyin perustein malleja ei tietenkään muuteta eikä edes esitetä.
Haluaisin itse päästä käsiksi mittausdataan, mutta tiedeyhteisö sulkee uusimman datan yhteisön ulkopuolisilta jäseniltä. Tämän takia en mielelläni esitä omia kuvia foorumilla, vaan elän siinä toiveessa, että tiedemaailma vapauttaisi dataa. Voi toki olla, että latauslinkit ovat olemassa, mutta en vain omin voimin löydä niitä.
Kuvan malli osuu yhteen vuosivälin 50 000 – 400 000 tapahtumiin, mutta inflaatio on myöhäisempi kuin Lambda-CMD-mallissa. Kiinnostava piirre omasta mielestäni on muutos laajenemisessa 8 – 100 miljardin vuoden iässä aivan oikeassa laidassa. Malli ei sisällä pimeää energiaa. Itselläni ei ole riittävästi näkemystä tai mittausdataa kuvan hylkäämiseen. Argumentoidun näkemyksen vuoksi toivoin keskustelua pienemmässä ryhmässä.
Lopetan nyt itse julkisen keskustelun, koska se ei sovellu foorumin käytänteisiin.
Huomioittehan että gravitaatiovakion G sisätämät laadut, kg, m ja s ovat totutun suuruisia vain pienessä nopeudessa ja heikossa gravitaatiokentässä. Näitä oletan Swartchildinkin pohtineen ratkoessaan Einsteinin yhtälöitä.
Kaizu
Lainaus käyttäjältä: mistral - 13.01.2024, 13:33:11Eli kun nopeus on nollassa niin se ei nouse milliäkään horisontista.
Kun tätä alkaa miettimään, huomaa kyllä ristiriidan, YS on ongelmissa. Voin seuraavassa viestissä kuvata ongelman.
Tässä selitän:
Oletetaan Matti leijumaan korkeudelle x horisontin yläpuolelle, x olkoon mielivaltainen korkeus vaikka 1-10km. Matilla on iso kello joka näkyy kaukoputkella maahan. Myös horisontilla on iso kello joka näkyy Matin kaukoputkella. Nyt ensin Matti huomaa horisontin kellon käyvän 0,5 nopeudella omaan verrattuna. Ja maasta nähdään Matin kellon käyvän 0,5 nopeudella maan kelloon verrattuna. Tästä tein kaavan kelloH x kelloM = äärellinen kellonnopeus. Sitten maan kaukoputki käännetään horisontin kelloon ja todetaan ettei se käy ensinkään. Näin on kaksi kaavaa,
1) suhteellisuusteoreettinen kaava joka antaa Shapiron mukaan pysähtyneen kellon ja pysähtyneen valon (äärettömän hidas kello)
2) visuaalinen päättely Matin kautta antaa äärellisen nopeuden horisontin kellolle.
Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 15.01.2024, 09:42:45Huomioittehan että gravitaatiovakion G sisätämät laadut, kg, m ja s ovat totutun suuruisia vain pienessä nopeudessa ja heikossa gravitaatiokentässä. Näitä oletan Swartchildinkin pohtineen ratkoessaan Einsteinin yhtälöitä.
Kaizu
Schwarzschild oli parhaassa miehuudessa sodassa jäi sille tielle. Osasi kaavoja pyöritellä paremmin kuin kukaan muu ja löysi ratkaisun kenttäyhtälöihin. Tarkoittiko se sitten sitä että sai yhdistettyä kaikki kenttäyhtälöt yhteen?