Syyskuun lehden taivaankaarta kootaan parhaillaan

[Riqis]

Hei vaan parhaat kollegat,

Viime kerralla ounastelin, että syyskuun taivaankaarelle tullee ryntäys, ja niin sitten kävikin: kuvia on tullut aivan valtavan tolkuttomasti ja eri lähettäjiä on jo reilusti yli 30 henkeä. Suuret kiitokset! Silkka kuvasaaliin latautuminen serveriltä kannettavalleni kesti kodin noin 4-megaisella laajakaistalla miltei puoli tuntia.

Aivan erityisen paljon joukossa on otoksia 1) valaisevista yöpilvistä ja toisaalta 2) auringonpimennyksestä. Parhaat yöpilvikuvat ovat todella rankkoja. Siellä on ihan hirmuinen kolmen kärki: kolmen eri kuvaajan yhdestä parhaasta otoksesta voisi tehdä 3-sivuisen alkupanoraamankin, mikä on toistaiseksi ainutlaatuinen tilanne laatuaan sitten tuon alkupanoraaman lehteen pykäämisen (eli sitten tammikuun 2008).

Muista aiheista on otettu myös kohtalaisesti kuvia, kuten planeettoja, Kuuta, Kuun kraattereita, ukkosmyrskyjä ym. kesäisiä tunnelmamaisemia.

Ainoa selkeä puute on perinteisten tähtikuvien suunnalla: niitä on vielä liian vähän. Jätämme auki yhden aukeaman tähtikuville siltä varalta, että kauden alun uusia tähtikuvia ilmestyisi muutama lisää nyt kolmen päivän kuluessa eli keskiviikkoiltaan 20. elokuuta mennessä. Nuo sateiset säät eivät näytä vain tätä suosivan ja pohjoisempana yötkin ovat vielä lyhyitä ja vaaleita. Hätätapauksessa voisi laittaa viime tähtikauden eli viime syksyn ihan parhaita toistaiseksi T+a:ssa julkaisemattomia tähtikuvia, mutta toivoisin että lähetätte niitä ehdolle korkeintaan yhden per lähettäjä.   

Parh. terv.
Marko

[Riqis]

Ihan hirveän karsinnan jälkeen kuvia ei olekaan jäljellä enää kuin 263 megaa.

P.S. Ei kun laskin väärin. Pimennyskuvat oli jo poimittu erikseen pimennysartikkelia ja kuvagalleriaa varten. Kuvia on edelleen tyrmistyttävän ällistyttävät 384,1 megaa (jpg-formaatissa) vaikka yli puolet on jo karsittu.

[papamiguel]

Hienoa, että huonoista havaintosäistä huolimatta on harrastajilla kuvausintoa ollut kuitenkin ja ilmeisen suuri määrä hienoja kuvia saatu teille toimitukseen :)

[astro_juhis84]

Miten käy niille kuville, jotka eivät pääse lukijoiden taivaankaarelle? Ovatko ne kuvat jaostojen käytettävissä vai menevätkö suoraan bittitaivaaseen?

Voisiko niitä kuvia laittaa esim. nettisivulle tai tulostaa niitä kuvia johonkin näyttelyyn, tietenkin kuvan lähettäjän suostumuksella. Kiinnostaa vain tietää, että minkätasoiset kuvat eivät pääse lehteen.

[Riqis]

Miten käy niille kuville, jotka eivät pääse lukijoiden taivaankaarelle? Ovatko ne kuvat jaostojen käytettävissä vai menevätkö suoraan bittitaivaaseen?

Silloin kun kuvissa on erityistä tieteellistä arvoa tai niiden kohteena oleva ilmiö on ilmeisen poikkeuksellinen, kuvia on kulkenut molempiin suuntiin eli sekä T+a:lta jollekin jaostolle että toisin päin. Tämä on kuitenkin verraten harvinaista, niin kuin tieteellisen arvon kuvat yleensä. Toisinaan pelkästään "näyttävä" ilmiö on voitu välittää jo etukäteen tiedoksi. Hyvin erityiset kuvat eivät pääsääntöisesti mene bittitaivaaseen, koska ne julkaistaan. Julkaisun jälkeen voi tulla yhteydenottoja myös muualta kuin Ursan sisältä.

Voisiko niitä kuvia laittaa esim. nettisivulle tai tulostaa niitä kuvia johonkin näyttelyyn, tietenkin kuvan lähettäjän suostumuksella.

Ainakin järjestelmällisen ja massiivisen jatkokäytön estää pari seikkaa. Suurin osa saapuvista kuvista on sellaisia, ettei niitä kannata laittaa esimerkiksi näyttelyyn. Toisaalta kuvatrafiikki ja kirjeenvaihto työllistää jo nykyisellään paljon toimitusta. 

Kiinnostaa vain tietää, että minkätasoiset kuvat eivät pääse lehteen.

Tämä vaihtelee tarjonnasta riippuen. Aina välillä on sellaisia - esimerkiksi hyvin pilvisen sään - lukijoiden taivaankaaria, joille lähes jokainen kuvia lähettänyt on saanut vähintään yhden kuvan esille. Ja sitten on tällaisia toisia ääripäitä, kuten nyt, kun valkkaussuhde kehittyy aika hervottomaksi.

Millaisia kuvia sitten lopulta julkaistaan: etupäässä vaikuttavimpia, epätavallisia, teknisesti onnistuneita, korkearesoluutioisia, ilmiöistä kirkkaita, kuvia joissa on myös kaunis horisontti (kuten vesiheijastus NLC-kuvissa) ja/tai myös ihmisiä. Ja kuvia, joilla on muita taiteellisia arvoja - sekä niitä jotka ovat tieteellisesti kiinnostavia. Edellisestä voi jo päätellä mitä pyritään karsimaan: vähemmän vaikuttavia kuvia, suhteessa tavallisempia otoksia, teknisesti epäonnistuneita (tärähtäneet ja rakeiset kuvat jne), himmeitä ilmiöitä, matalaresoluutioisia (jne).  Kuvavalinnat ovat myös väistämättä inhimillistä toimintaa, kuten kuvien ottaminenkin.

Se mitä - jopa hardcore-harrastajille - on aina välillä yllättävän vaikeaa onnistuneesti selittää on resoluution merkitys (samaa seikkaa pähkäili Jorma Mäntyläkin kirjoittaessaan kuvauskirjaansa). Huippulaadulla painettu aikakauslehti on synteesissä resoluution kanssa. Jos kuvissa on pikseleitä - ja laadukkaita pikseleitä - *paljon*, niin sellaiset kuvat ovat väistämättä arvokkaita. Noin (3600-) 3800-4800 pikselin pituiset kuvat ovat erityisen lupaavia ja noin 7200-8000 pikselin pituiset helmiä. Edellisistä saa kokonaisia tai lähes kokonaisia aukeamia (2 sivun kokoiseksi reväytettyjä kuvia) ja jälkimmäisista lehden alun 3-sivuisia panoraamoja.

Kun joku lähettää kuvan, jonka resoluutio on web-tasoa, esimerkiksi kuvan pisimmällä sivulla vain 400 pikseliä, saamme siitä produsoitua korkeintaan vajaan 4 senttimetrin pituisen postimerkin T+a:n painopinnalle. Jo pelkkä kirjapainon painamisprosessi nyrkkisääntönä hävittää jokaisesta neljästä pikselistä kolme. Kuitenkin lopulta tärkeämpää kuin tekninen seikka resoluutio, on kuva itse.

Ja sitten se vihoviimeinen, mutta silti hyvä periaate: kannustus. Kun uudelta lähettäjältä on saapunut ensimmäinen tai toinen kuvaerä, olemme taipuvaisia kovasti etsimään josko kuvista millään löytyisi edes yksi, joka voitaisiin edes pienellä koolla julkaista. Melko usein edellinen ei kuitenkaan ikävä kyllä ole mahdollista. Yleisimmät ensilähetykset kun ovat joko A) epäteräviä ja/tai rakeisia kuvia vihreästä ja himmeästä revontulivyöstä, ilman kaunista horisonttia ja B) melko himmeä tai keskikirkas haloilmiö haalean näköisellä taivaalla.

P.S. Todellisuus on sitten vielä monella tavalla monimutkaisempaa kuin edellä oleva. Unohtui mainita esimerkiksi kuvatautologian välttäminen. Kuvia kootessa pyritään mahdollisuuksien mukaan välttämään 1) sen lukijoiden taivaankaaren sisäistä, 2) samaisen numeron sisäistä ja 3) kahden peräkkäisen numeron välistä kuvatoistoa.