Moi,
Semmonen kysymys olisi, kun että fysiikan opettaja sanoi että absoluuttisessa nollapisteessä metallit muuttuisivat joksikin vielä tuntemattomaksi aineeksi(tai jotain) ja että valokaan ei liiku paikassa jossa on -273,15 °C
Miten on, pitääkö paikkansa vai ei?
Lainaus täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Absoluuttinen_nollapiste
Absoluuttinen nollapiste on sekä teoriassa että käytännössä mahdoton saavuttaa. Sikäli pohdiskelu saattaa olla vähän hedelmätöntä.
Lainaus käyttäjältä: Villem - 21.09.2011, 22:32:47
Moi,
Semmonen kysymys olisi, kun että fysiikan opettaja sanoi että absoluuttisessa nollapisteessä metallit muuttuisivat joksikin vielä tuntemattomaksi aineeksi(tai jotain) ja että valokaan ei liiku paikassa jossa on -273,15 °C
Miten on, pitääkö paikkansa vai ei?
Ehkäpä hän tarkoitti tuolla metallien muuttumisella niiden siirtymistä suprajohtavaan tilaan muutaman kelvinin lämpötiloissa. Ja Bose-Einstein-kondensaateissa valon kulku hidastuu hyvin paljon. Mutta kun seuraavan kerran näet opettajaasi, kysy "voisitko täsmentää" :smiley:
Ja kuten Lauri tuossa totesikin, absoluuttista nollapistettä ei voi saavuttaa, mutta hyvin lähelle päästään esimerkiksi Otaniemen kylmälaboratoriossa.
Voiko missään päin universumia olla noin ''kylmä''?
Lainaus käyttäjältä: Villem - 21.09.2011, 23:00:09
Voiko missään päin universumia olla noin ''kylmä''?
Ymmärtääkseni siellä, minne mikään valo ei vielä ole ehtinyt. Universumissa on varmaan paikkoja jonneka ensimmäinen fotoni tulee vasta 5 minuutin kuluttua. Itse lukeudun "koulukuntaan" joka pitää tyhjää avaruutta äärettömänä (tilavuudeltaan).
Mitä tuo oikein tarkoittaa?
Lainaus käyttäjältä: mistral - 21.09.2011, 23:18:13
tyhjää avaruutta äärettömänä (tilavuudeltaan).
Lainaus käyttäjältä: Villem - 21.09.2011, 23:35:02
Mitä tuo oikein tarkoittaa?
Ymmärtäisin että avaruuden reunalla "tyhjä ulappa" jatkuu äärettömyyksiin.
Edellisessä viestissäni en maininnut mitään tyhjiöenergiasta, se saattaa estää saavuttamasta absoluuttista nollapistettä.
Lainaus käyttäjältä: mistral - 21.09.2011, 23:18:13
Ymmärtääkseni siellä, minne mikään valo ei vielä ole ehtinyt. Universumissa on varmaan paikkoja jonneka ensimmäinen fotoni tulee vasta 5 minuutin kuluttua. Itse lukeudun "koulukuntaan" joka pitää tyhjää avaruutta äärettömänä (tilavuudeltaan).
Mutta ei kait täydellisessä tyhjiössä voi olla lämpötilaakaan? Ei olisi mitään millä olisi mitään lämpötilaa.
Toisaalta meidän havaitsemassamme maailmankaikkeudessa on vähintään kolmen kelvinasteen lämpötila jäljellä alkuräjähdyksestä. (Niin paitsi tietysti laboratorioissamme.) :grin:
ML
Lainaus käyttäjältä: mistral - 21.09.2011, 23:57:17
Ymmärtäisin että avaruuden reunalla "tyhjä ulappa" jatkuu äärettömyyksiin.
Eikös tämä juttu mennyt siten, että oli maailmankaikkeus äärellinen tai ääretön, reunaa sillä ei ole.
Lainaus käyttäjältä: avanti - 22.09.2011, 00:38:46
Mutta ei kait täydellisessä tyhjiössä voi olla lämpötilaakaan? Ei olisi mitään millä olisi mitään lämpötilaa.
Toisaalta meidän havaitsemassamme maailmankaikkeudessa on vähintään kolmen kelvinasteen lämpötila jäljellä alkuräjähdyksestä. (Niin paitsi tietysti laboratorioissamme.) :grin:
ML
Juu, eihän siellä ole mitään, paitsi jos siellä on tyhjiöenergiaa. Olisi kiva tietää, tuottaako tyhjiöenergia fotoneita.
Alle sen kolmen asteen ei päästä muualla kuin siellä missä taustasäteily on toispuolista, avaruudesta voi löytyä alueita, missä vain toiselta puolelta tulee alkuräjähdyksen säteily.
Käsittääkseni alkuräjähdys on tapahtunut kaikkialla avaruudessa. Jos avaruus on ääretön, se oli ääretön jo alkuräjähdyksen ensimmäisellä hetkellä. Täten kosminen taustasäteily, siis alkuräjähdyksen "jälkihehku", täyttää suunnilleen tasaisesti koko maailmankaikkeuden.
Minulle on epäselvä kysymys nostaako tyhjiöenergia avaruuden lämpötilaa. lmeisesti eräs selitys tyhjiöenergialle on nollapiste-energia, joka siis on tyhjiöstä syntyvien virtuaalihiukkasten energiaa. Tämän energian suuruutta ei muistaakseni pystytä nykyään teoreettisesti ennustamaan - laskut antavat havaintoihin verrattuna hyvin monta kertaluokkaa liian suuren tuloksen. Maallikona voisi kuvitella, että virtuaaliset fotonit kohottaisivat tyhjiön lämpötilaa jonkin verran, mutta vaikea sanoa miten pitkälle "talonpoikaisjärjellä" päätteleminen tässä kantaa. Joku oikeasti tietävä voisi asiaa valaista.
Lainaus käyttäjältä: mistral - 22.09.2011, 10:30:17
Juu, eihän siellä ole mitään, paitsi jos siellä on tyhjiöenergiaa. Olisi kiva tietää, tuottaako tyhjiöenergia fotoneita.
Virtuaalinen elektroni-positronipari viestii olemassaolonsa aikana toisilleen fotonien välityksellä eli on siellä fotoneja.
Lainaa
Alle sen kolmen asteen ei päästä muualla kuin siellä missä taustasäteily on toispuolista, avaruudesta voi löytyä alueita, missä vain toiselta puolelta tulee alkuräjähdyksen säteily.
Otaniemen kylmälaboratoriossakin päästään alle.
Lainaus käyttäjältä: mistral - 22.09.2011, 10:30:17
avaruudesta voi löytyä alueita, missä vain toiselta puolelta tulee alkuräjähdyksen säteily.
Ei voi, jos (aika-)avaruus syntyi alkuräjähdyksessä ja koki inflaatiovaiheen.
Riippumatta siitä miten ajattelet maailmankaikkeuden reunan/reunattomuuden, tai avaruuden koon.
Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 22.09.2011, 13:11:03
Otaniemen kylmälaboratoriossakin päästään alle.
Kyllähän laboratoriossa päästään alle, se on teknisesti mahdollista. Mutta luonnossa 3 Kelvinin säteily lämmittää kaikkialla (paitsi jos fotonit loppuu jostain suunnasta).
Eikö tuo naapuritalon labra sitten ole luonnollinen paikka, vai mistä luonto tietää olla lämmittämättä juuri sitä?
Lainaus käyttäjältä: ketarax - 22.09.2011, 14:05:26
Ei voi, jos (aika-)avaruus syntyi alkuräjähdyksessä ja koki inflaatiovaiheen.
Riippumatta siitä miten ajattelet maailmankaikkeuden reunan/reunattomuuden, tai avaruuden koon.
Ajattelen näin että jos vaan ollaan riittävän lähellä reunaa, niin siellä loppuvat reunan suunnalta tulevat alkuräjähdysfotonit, vaikka tähdistä ym. tulevat fotonit tulevatkin normaalisti. Pidän jopa mahdollisena että eräänä päivänä Maan mittalaitteet havaitsevat pienen täplän avaruudessa josta puuttuu 3 K fotonit. Tämä vain teoriassa, tuskin sitä tapahtuu.
Jos tämä ei ole mahdollista, niin mihin se kaatuu? :smiley:
Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 22.09.2011, 18:03:02
Eikö tuo naapuritalon labra sitten ole luonnollinen paikka, vai mistä luonto tietää olla lämmittämättä juuri sitä?
Eiköhän kylmäkammiossa ole mikroaallon kestävät seinät. En tiedä miten laskevat lämpötilan lähelle absoluuttista nollaa, mutta teknisesti se on mahdollista. Luonnossa taas ei liene paikkaa, missä ei johtuminen tai säteily lämmittäisi.
Lainaus käyttäjältä: mistral - 22.09.2011, 18:16:41
Ajattelen näin että jos vaan ollaan riittävän lähellä reunaa
Mitä reunaa?
Lainaa
Jos tämä ei ole mahdollista, niin mihin se kaatuu? :smiley:
Alkuräjähdykseen ja inflaatioon. Kosmos syntyi hyvin kuumana ja tiheänä. Tähän on päädytty havaitsemalla että kosminen taustasäteily on hyvin tasalämpöistä kaikissa suunnissa.
Jos jossain on kylmempää, niin se on merkki jäähdyttävästä prosessista eikä alkuräjähdysfotonien puutteesta.
Lainaus käyttäjältä: mistral - 22.09.2011, 18:16:41
Ajattelen näin että jos vaan ollaan riittävän lähellä reunaa, niin siellä loppuvat reunan suunnalta tulevat alkuräjähdysfotonit, vaikka tähdistä ym. tulevat fotonit tulevatkin normaalisti. Pidän jopa mahdollisena että eräänä päivänä Maan mittalaitteet havaitsevat pienen täplän avaruudessa josta puuttuu 3 K fotonit. Tämä vain teoriassa, tuskin sitä tapahtuu.
Jos tämä ei ole mahdollista, niin mihin se kaatuu? :smiley:
Ainakaan suhteellisuusteoreettisen kosmologian mukaan maailmankaikkeudella ei ole reunaa. Jos avaruus on äärellinen, se muodostaa neliulotteisen pallon, jossa mihin tahansa suuntaan riittävän kauas kulkemalla voisi periaatteessa tulla päinvastaisesta suunnasta takaisin. Eli mitään reunaa ei tulisi koskaan vastaan. Äärettömässä maailmankaikkeudessa reunan puuttuminen on tietysti ilmeistä.
Suhteellisuusteoreettinen kosmologia perustuu oletuksiin maailmankaikkeuden homogeenisuudesta ja isotrooppisuudesta, eli maailmankaikkeuden oletetaan näyttävän suunnilleen samanlaiselta kaikkialla. Nämä oletukset vastaavat havaintoja ja tuntuvat "hyviltä arvauksilta" olettaen, että maapallon sijainti ei ole maailmankaikkeudessa mitenkään erityinen. Mutta välttämättä nämä oletukset eivät päde. Jos maailmankaikkeudessa olisi havaitsemaamme aluetta selvästi tyhjempiä alueita, ilmeisesti näillä alueilla kosminen taustasäteily olisi viileämpää. Kuitenkaan ei vaikuta kovin todennäköiseltä, että tällainen alue olisi kovinkaan lähellä. Kosminen horisontti, eli alue jonka voimme nähdä, laajenee valon nopeudella. Olisi aikamoinen sattuma, jos horisontti laajenisi tyhjemmälle alueelle juuri ihmiskunnan olemassaolon aikana, eikä esimerkiksi miljardi vuotta sitten.
Käsittääkseni inflaatioteoria mahdollistaa tiheydeltään hyvinkin vaihtelevien maailmankaikkeuden alueiden olemassaolon. Mutta koska havaitsemamme kaltainen homogeeninen alue on todennäköisesti suunnattoman suuri, hyvin paljon kosmista horisonttiamme suurempi, on hyvin epätodennäköistä, että maapallo sattuisi sijaitsemaan lähellä homogeenisen alueen reunaa. Kosmisen taustasäteilyn jakauman perusteella on muistaakseni päätelty epäsuorasti, että maailmankaikkeus jatkuu tiheydeltään suunnilleen samanlaisena ainakin joitain kymmeniä miljardeja valovuosia havaitun alueen ulkopuolella.
Lainaus käyttäjältä: ketarax - 22.09.2011, 22:06:50
Mitä reunaa?
Alkuräjähdykseen ja inflaatioon. Kosmos syntyi hyvin kuumana ja tiheänä. Tähän on päädytty havaitsemalla että kosminen taustasäteily on hyvin tasalämpöistä kaikissa suunnissa.
Jos jossain on kylmempää, niin se on merkki jäähdyttävästä prosessista eikä alkuräjähdysfotonien puutteesta.
Oikeastaan tarkoitan tässä reunalla sitä mikä oli 380 000 vuotta jälkeen alkuräjähdyksen universumin reunana. Silloinhan taustasäteilyn fotonit vapautuivat. Maa on jossakin tämän reunan sisäpuolella ja me vastaanotamme näitä 380 000 v. liikkeelle lähteneitä fotoneita pallopintaiselta horisontilta. Nämä fotonit on nyt matkustaneet n. 13,7mrd valovuotta tältä pallopintaiselta horisontilta ja se pakenee meistä valon nopeudella. Näin se joskus saavuttaa universumin reunan sillä edellytyksellä että reuna on riittävän lähellä. Jos se ei ole, niin avaruuden laajeneminen ylittää valon nopeuden ja koko horisontti häviää kaikissa suunnissa, siis kaikki taustasäteily vissiin lakkaa.
Kuitenkin, jos tämä pallopinta saavuttaa sen silloisen materian rajan, niin fotoneja ei enää olekaan sillä kohtaa pallopintaa jolloin se alue taivaasta näyttäytyy ilman taustasäteilyä. Pidän tätä mahdollisena siinä tapauksessa jos avaruuden kaarevuus ei "nielaise" reunaa pois näkyvistä.
edit. Tuli ajatusvirhe ensimmäisessä lauseessa. Eli, kun horisontin pallopinta lähtee saavuttamaan reunaa, voi siinä mennä vaikka 2mrd vuotta. Ja edelleen, kun tieto siitä tulee meille, voi siinä mennä vaikka 12mrd vuotta lisää johtuen avaruuden laajenemisesta.
Lainaus käyttäjältä: mistral - 22.09.2011, 23:46:51
Oikeastaan tarkoitan tässä reunalla sitä mikä oli 380 000 vuotta jälkeen alkuräjähdyksen universumin reunana. Silloinhan taustasäteilyn fotonit vapautuivat.
Niin - jossain tilassahan alkuräjähdys on sattunut. Suhteellisuusteoreettinen kosmologiakaan ei ole kaiken kattavaa. Ilmeisesti kaikkeutemme oli alkuräjähdyksessä lähempänä kvanttifysiikkaa, vai olisiko ollut vielä eksoottisemmassa tilassa. Mustat aukotkin ovat pudonneet pois normaalista kaikkeudesta.
Muistuttaisin myös ihan perusfysiikkaa lämmöstä. Se on atomien tai molekyylien värähtelyä. Energia on siis ihan toinen juttu mitä lämpöön tulee.
Sellaistakin tuli mieleen, että mitä jos kaikkeutemme onkin satulamallinen?
ML
Lainaus käyttäjältä: Umbra - 22.09.2011, 23:37:37
Ainakaan suhteellisuusteoreettisen kosmologian mukaan maailmankaikkeudella ei ole reunaa. Jos avaruus on äärellinen, se muodostaa neliulotteisen pallon, jossa mihin tahansa suuntaan riittävän kauas kulkemalla voisi periaatteessa tulla päinvastaisesta suunnasta takaisin.
Käsittääkseni tuo neliulotteisuus ei ilmene pienillä etäisyyksillä. Jos otetaan esimerkiksi Betelgeuse, n.500vv päässä, ja oletetaan että kaareutumista tapahtuu tällä matkalla hivenen, vaikka 1 kaarisekunnin verran, niin onko sillä mitään merkitystä. Nyt, jos ollaan lähellä universumin reunaa, käyttäytyy lähiavaruus normaalin 3-ulotteisesti ja tähän perustan näkemykseni siitä että kaikkeudella kuitenkin on reuna. Sensijaan, jos ollaan kaukana reunasta, niin sitä ei pysty millään näkemään, koska kaareutuminen leikkaa sen pois näköpiiristä.
Lainaus käyttäjältä: mistral - 23.09.2011, 15:07:24
Nyt, jos ollaan lähellä universumin reunaa...
Mitä on universumin reunan takana? Jos olemme reunalla ja katsomme reunan suuntaan, mitä näemme? Mitä tapahtuu jos matkustamme reunalle ja sen yli?
jk
Lainaus käyttäjältä: Meade-mad - 23.09.2011, 15:48:33
Mitä on universumin reunan takana? Jos olemme reunalla ja katsomme reunan suuntaan, mitä näemme? Mitä tapahtuu jos matkustamme reunalle ja sen yli?
jk
Käsittääkseni tyhjää ulappaa äärettömyyksiin saakka. Tämä on vain näkemys, jos tietäisi enemmän, voi mieli muuttua.
Jos siellä todella on esim. kenttä joka tuottaa tyhjiöenergian, silloin siellä on "jotain".
Jaa, mielenkiintoinen ajatusmalli.
Minä taas olen mieltänyt asian niin että singulariteetistä lähtenyt avaruus laajenee joka paikassa ja joka suuntaan. Se johtaa siihin että universumin jokaisen pisteen vieressä on sitä samaa universumia ja jokaisesta pisteestä voidaan tehdä havaintoja aina 15miljardin valovuoden päähän joka suuntaan. Eli joka suunnassa ja sen jokaisessa pisteessä näkyy sitä samaa avaruutta ja taustasäteilyä ilman reunaa aina tapahtumahorisonttiin asti.
jk
Oletetaan, että kaikkeus on geometrialtaan suljettu. Tässä tapauksessa hyvänä analogiana toimii maanpäällinen matkustaminen.
Helsingistä näkyy hyvällä säällä Tallinna juuri ja juuri horisontissa. Matkustetaan lautalla Tallinnaan, ja huomaamme, että havaintohorisonttimme on edelleen samankokoinen, mutta havaitsemme eri alueen tästä maanpäällisestä kaikkeudestamme. Jatketaan matkaa taas etelään seuraavaan horisontissa näkyvään paikkaan. Horisonttimme on edelleen yhtä kaukana, mutta taas siirtynyt. Tarpeeksi monta kertaa horisonttiin matkattuamme löydämme itsemme taas Helsingistä. Äärellisessä, rajattomassa kaikkeudessa havaintohorisontti on vastaavanlainen käsite.
Kaikkeuden laajeneminen voidaan ymmärtää muodon laajenemisena, jolloin kaareutuminen pienenee, ja horisontti etääntyy jatkuvasti. Äärellinen kaikkeus kasvaa, mutta rajoja emme löydä, koska niitä ei ole.
Lainaus käyttäjältä: mistral - 23.09.2011, 15:07:24
Käsittääkseni tuo neliulotteisuus ei ilmene pienillä etäisyyksillä. Jos otetaan esimerkiksi Betelgeuse, n.500vv päässä, ja oletetaan että kaareutumista tapahtuu tällä matkalla hivenen, vaikka 1 kaarisekunnin verran, niin onko sillä mitään merkitystä. Nyt, jos ollaan lähellä universumin reunaa, käyttäytyy lähiavaruus normaalin 3-ulotteisesti ja tähän perustan näkemykseni siitä että kaikkeudella kuitenkin on reuna. Sensijaan, jos ollaan kaukana reunasta, niin sitä ei pysty millään näkemään, koska kaareutuminen leikkaa sen pois näköpiiristä.
Havaintohorisonttimmehan määräytyy kaikkeuden iän ja laajenemishistorian pohjalta. Suoriin havaintoihin kaareutuminen ei vaikuta, sillä fotonit, joihin havaintomme perustuu, seuraavat avaruuden kaareutumista. Lyhin matka esim. Andromedasta meille ei siis ole suoraa, vaan kaareutuvaa reittiä pitkin (vrt. esim. lentokoneiden käyttämät isoympyräreitit). Suora linja edellyttäisi matkaamista kaareutuneen aika-avaruuden ulkopuolella.
Näistä pohdinnoista tulikin mieleeni, että mitähän mahtaa tapahtua havaintohorisonttimme etäisyydelle massiivisen kappaleen lähellä gravitaatiokaivossa?
Nämä pohdinnat siis suljetulle kaikkeudelle. Mikäli muoto on avoin (tasainen tai hyperbolinen), pohdinnat menee uusiksi.
Lainaus käyttäjältä: VisaV - 24.09.2011, 15:31:43
Näistä pohdinnoista tulikin mieleeni, että mitähän mahtaa tapahtua havaintohorisonttimme etäisyydelle massiivisen kappaleen lähellä gravitaatiokaivossa?
Gravitaatiokaivosta katsottaessa mikroaaltohorisontti pakenee "ylivalonnopeudella", koska aika kaivon ulkopuolella menee nopeammin. Mikään vuorovaikutus ei kuitenkaan voi ylittää valonnopeutta, joten tämäkään ei ole vuorovaikutus, vaan käsite, luulisin.
Lainaus käyttäjältä: mistral - 25.09.2011, 13:42:09
Gravitaatiokaivosta katsottaessa mikroaaltohorisontti pakenee "ylivalonnopeudella", koska aika kaivon ulkopuolella menee nopeammin.
Jos näin olisi, niin interferometrin ISS:n kyydissä pitäisi mitata valolle eri nopeus kuin maan päällä, ja säteily pulsarista saapuisi maahan hitaammin kuin samalla etäisyydellä olevasta tähdestä.
Lainaus käyttäjältä: ketarax - 25.09.2011, 14:08:20
Jos näin olisi, niin interferometrin ISS:n kyydissä pitäisi mitata valolle eri nopeus kuin maan päällä, ja säteily pulsarista saapuisi maahan hitaammin kuin samalla etäisyydellä olevasta tähdestä.
Ajattelen näin että kaivossa olija katselee ikäänkuin nopeutettua filmiä, koska ulkopuolella aika kuluu nopeammin. Mutta filmin fotonien nopeus on vakio, frekvenssi taas korkeampi.
Lainaus käyttäjältä: VisaV - 24.09.2011, 15:31:43
Näistä pohdinnoista tulikin mieleeni, että mitähän mahtaa tapahtua havaintohorisonttimme etäisyydelle massiivisen kappaleen lähellä gravitaatiokaivossa?
Pari päivää sulateltua näitä, tulen siihen tulokseen että avaruuden pituus kasvaisi, mutta menee niin off topiciksi, että ehkä jonkun muun otsikon alla voisi näitä pähkäillä :)
Eikös valo kulje niin, että sen maksiminopeus on tyhjiössä olevan valon nopeus. Väliaineet voi muuttaa valonnopeutta ja jotkin tutkimukset ovat saaneet säteilyn hyppäämään lyhyen matkan yli valonnopeudella. Bosen-Einstein kondensaattiin valo on saatu hetkeksi vangituksi, jolloin sen kulku on lähes täysin pysähtynyt.
Käsittääkseni valon tyhjiönopeus ei muutu, mutta sen kuljettama energiamäärä voi muuttua. Sinisiirtyneellä valolla on eniten energiaa ja mitä enemmän valo on punasiirtynyttä sitä vähemmän siinä on energiaa. Mitenkähän on, onko viimeisin havaittavissa oleva mustan aukon säteily äärimmäisen punasiirtynyttä sinisen spektrin äärilaidan säteilyä??? (Hawkinin säteily ei taida olla poikkeus tästä säännöstä?)
Käsittääkseni kaikki lämpö on värähtelyä, jota on vähennetty tarkasti säädetyillä lasereilla. Tällöin värähtelyä (eli lämpöä) voidaan vähentää huomattavasti, mutta vain hyvin pienessä pisteessä ja pienellä ainemäärällä.
Absoluuttinen nollapiste on piste, jossa ei ole lainkaan värähtelyä.
Lainaus käyttäjältä: Zatal - 03.10.2011, 16:30:58
Käsittääkseni valon tyhjiönopeus ei muutu, mutta sen kuljettama energiamäärä voi muuttua. Sinisiirtyneellä valolla on eniten energiaa ja mitä enemmän valo on punasiirtynyttä sitä vähemmän siinä on energiaa. Mitenkähän on, onko viimeisin havaittavissa oleva mustan aukon säteily äärimmäisen punasiirtynyttä sinisen spektrin äärilaidan säteilyä??? (Hawkinin säteily ei taida olla poikkeus tästä säännöstä?)
Näin käsittäisin, syvimmältä tulevan säteilyn on oltava lähtiessään mahdollisimman lyhytaaltoista jotta se voidaan silmällä nähdä. Ihmettelen kuitenkin sitä että jossain tietyssä syvyydessä, eli tapahtumahorisontin alapuolelta lähtenyt fotoni joutuu kääntymään takaisin. Tai se ei ole outoa että joutuu kääntymään takaisin, vaan se että sen nopeus käännöshetkellä kaiketi putoaa alle valonnopeuden, vai kuinka se voi säilyttää nopeutensa kääntyessään takaisin?
Lainaus käyttäjältä: mistral - 03.10.2011, 22:48:56
Ihmettelen kuitenkin sitä että jossain tietyssä syvyydessä, eli tapahtumahorisontin alapuolelta lähtenyt fotoni joutuu kääntymään takaisin. Tai se ei ole outoa että joutuu kääntymään takaisin, vaan se että sen nopeus käännöshetkellä kaiketi putoaa alle valonnopeuden, vai kuinka se voi säilyttää nopeutensa kääntyessään takaisin?
Fotoni ei muuta suuntaansa -- se menee eteenpäin -- mutta avaruus on käppyrällä niin että arki-intuitio ei ennusta fotonin rataa oikein. Vähän sama homma kuin siinä että (maailmankaikkeuden) laajeneminen ei ole liikettä.
Jos fotoni lähtee vinosti, eli ei 90 asteen kulmassa, niin se lähtee kulkemaan pitkin geodeesia päätyen takaisin aukkoon. Jos kuitenkin se sattuu lähtemään tasan 90 asteen kulmassa, niin geodeesi vissiin menee oikeasti suoraan, eikä kallistu mihinkään suuntaan. Mitenkä nyt fotoni säilyttää nopeutensa? Vai häviääkö se olemattomiin?
Lainaus käyttäjältä: mistral - 05.10.2011, 10:27:24
Jos fotoni lähtee vinosti, eli ei 90 asteen kulmassa, niin se lähtee kulkemaan pitkin geodeesia päätyen takaisin aukkoon. Jos kuitenkin se sattuu lähtemään tasan 90 asteen kulmassa, niin geodeesi vissiin menee oikeasti suoraan, eikä kallistu mihinkään suuntaan. Mitenkä nyt fotoni säilyttää nopeutensa? Vai häviääkö se olemattomiin?
Tapahtumahorisontin sisäpuolella kaikki tiet (geodeesit) vievät singulariteettiin.
Lainaus käyttäjältä: mistral - 22.09.2011, 18:26:24
Eiköhän kylmäkammiossa ole mikroaallon kestävät seinät. En tiedä miten laskevat lämpötilan lähelle absoluuttista nollaa, mutta teknisesti se on mahdollista. Luonnossa taas ei liene paikkaa, missä ei johtuminen tai säteily lämmittäisi.
Heh, luonto yllätti, löytyi kylmempi paikka kuin 3 Kelvinin taustasäteily:
------------------------------------
Boomerang-sumu on maailmankaikkeuden toistaiseksi kylmin tunnettu kohde. Se on osoittautunut jopa kylmemmäksi kuin alkuräjähdyksestä jäljelle jäänyt taustasäteily.
Sumun lämpötila on vain yksi kelvin, celsiusasteina ilmaistuna -272.
Sumu sijaitsee 5 000 valovuoden päässä Kentaurin tähdistössä. Kohde on syntynyt, kun sen keskellä oleva tähti on laajetessaan heittänyt uloimmat osansa pois avaruuteen. Laajetessaan kaasu on samalla jäähtynyt...
-------------------------------------
Eli, laajetessaan kaasun paine on laskenut ja näin lämpö on alittanut sen 2,7 Kelviniä!