HDR astrokuvissa

[kurja]

Kuvattaessa kohdetta jossa on kovin kirkkaita ja himmeitä osia kuten sumuja/galakseja, on vaikea säätää kuvaa niin että himmeät alueet erottuvat hyvin ja kirkkaat eivät pala puhki; miten lähestytte ongelmaa? Osaavatko jotkut pinoamisohjelmat tuottaa 'sopivia' sävyjä jos osaa laittaa oikeat asetukset? Olen tähtikuvien teossa aivan täysi vasta-alkaja, minkäänlaista kääntyvää jalustaa käyttäen olen tehnyt tasan yhden kuvan ja sekin kameraoptiikalla, valotuksia oli vain yhden mittaisia joten pinosin kaikki regimillä jonka jälkeen säädin tiffin valotusta aukon välein +/- 2 aukkoa ja yhdistin ne hdr- tekniikalla.. lopputulos tämännäköinen:

[Timpe]

Pinoamisohjelmista tulee ulos yleensä mahdollisimman "suuri-bittinen" (16/32bit) ja häviötön (TIF?) "raakakuva", josta lähdetään sitten vääntelemään ja kääntelemään loppukuvaa erilaisissa kuvankäsittelyohjelmissa. Vaikkapa perinteinen Adobe PhotoShop ja uusi tähtikuvaukseen suunnattu PixInsight ovat kaksi täysin erilaista lähestymistapaa tähän tarpeeseen. PixInsight kertoo näiden eroista FAQ-sivullaan näin:
"PixInsight and Photoshop are two very different applications. They are in fact so different in their goals, in the way they have been conceived, and in how they are being developed, that we actually think that PixInsight and Photoshop represent, in many aspects, two opposite ways of understanding image processing. So if you are using Photoshop, or a similar application, then PixInsight cannot be a replacement: it can only be a change. "

Kummatkin ovat kaupallisia ohjelmia ja vaativat pitkäaikaista perehtymistä aiheeseen hyvien lopputulosten saavuttamiseksi. Ei ole olemassa 1-2-3 ohjeistusta, jolla voisit tuottaa nopeasti hyvälaatuisia tähtikuvia, vaan yleensä tähän vaaditaan vuosien itseopiskelu tietokoneen ääressä.

[vehnae]

Tyypillisesti hennot yksityiskohdat nostetaan esille käyttäen levels-työkalua tai vastaavaa, jolla saa säädettyä mustan ja valkoisen tason haluamakseen ja venytettyä kuvaa midpoint-säätimellä. Musta säädetään siten, että taustataivas on tumma muttei ihan täysin musta, ja valkoinen siten ettei kuva pala vielä puhki. Siirtämällä keskisävyjen säädintä (mitä nää on suomeksi?) kuvan tummaan päähän saadaan yksityiskohtia - ja kuvan kohinaa - tuotua esiin. Sumujen ja galaksien käsittely onkin monesti tasapainoilua venyttämisen ja kohinan välillä.

Varsinaista HDR-tekniikkaa eli useiden erimittaisten valotusten yhdistämistä tarvitsee vain harvoin. Orionin M42 on yksi näistä joissa siitä voi olla hyötyä, sillä sen hyvin kirkas keskusta palaa todella herkästi puhki, mikä tekee sen käsittelystä yllättävän haastavan kohteen. Yleensä tarvetta siihen ei kuitenkaan ole, kun valotusaika valitaan siten ettei kohde ylivalotu.

[kurja]

Pinotun 16b tiffin tasoja säätämällä toki aloin sumun kirkkautta hakea kohdalleen, ja ongelmaksi muodostu juurikin se että sain joko himmeät kohdat sopiviksi, tai sitten kirkkaat; en yhtaikaa molempia. Siksipä tuvauduin hdr:ään, joka  tuotti kutakuinkin halutunkaltaisen lopputuloksen. Aivan kirkkaimmat tähdet olivat palaneet puhki jo näillä valotuksilla, ensi kerralla taidan koettaa ottaa erikseen pidempiä valotuksia jotta nuo himmeämmätkin sumut saisi niistä yhdistettyä samaan kuvaan.