Ihmettelen tässä mistä ovat peräisin pinottua kuvaa venyttäessä esiin puskevat vinot kohinaraidat. Ainakaan ihan suoraan kyseessä ei ole kameran (600D) pattern noise, koska raidat eivät ole kohtisuorassa kennoon nähden. Sen havaitsin, että kuvakenttä on driftannut isossa osassa ruutuja näiden raitojen suuntaisesti napasuuntausvirheen takia. Pinoamisalgoritmina on käytetty Average + Winsorized Sigma Clipping, jota PixInsight tuntuu suosittelevan suurille kuvamäärille (tässä 199).
Edit: kuvat on siis kalibroitu pelkillä flateilla, ei darkkeja/biasta.
Ideoita?
Tuollaista suuntakohinaa syntyy juurikin kun kuvakenttä hitaasti valuu yhteen suuntaan ja kuvat pinotaan yhteen. Ilmeisesti kameran kohina ei ole ihan täydellisen satunnaista, jolloin tuollaista vinottaista kuviota pääsee syntymään. Parhaiten tätä vastaan voi taistella ditheröimällä, eli liikuttamalla valotusten välillä kameraa muutaman pikselin verran satunnaiseen suuntaan.
Joo, nyt kun funtsii niin näinhän sen täytyy mennä. Jos kameran pattern noisessa on tumma tai vaalea kohta jota vedellään kohteen yli, niin raitojahan siitä syntyy. Ilmiö korostunee suurella osavalotusten määrällä. Ratkaisuna tähän toiminee, jos valotusten välissä tökkää autoguiderportista kuvakenttää suuntaan tai toiseen - enempää vaihtoehtoja Astrotracilla ei sitten olekaan :). Mutta ei mene kärkipäähän ratkaistavia asioita, ensin pitää saada jonkunlainen aateekoo ohjaamaan kuvausprosessia.
Ja syypää näihin löytyi, master flattiin tuli pinottua 100 kuvaa mikä poisti tehokkaasti kaiken satunnaisen kohinan, mutta jätti jälkeensä pelkän pattern noisen joka ilmeni pystysuuntaisina raitoina. Lopullisen flatin kirkkaus oli myös jostain syystä todella pieni (vaikka yksittäiset framet on valotettu oikein), jolloin kalibraation yhteydessä pattern noise voimistui entisestään ja tuli sitten kuvia venyttäessä näkyviin.
Tätä voisi kutsua jo suorastaan dekalibraatioksi. Siperia opettaa!
Eli jätit flätit pois ?
Olisikohan biasit auttaneet (yhdessä flättien kanssa) ?
Ei flätteihin kyllä pitäisi oikein millään keinolla static/pattern noisen venyä tuommoisiksi viiruiksi, oli biasit käytössä eli ei; tai vaikka flät-valotusaika olisi niin pitkä että pimeävirta nousisi merkittäväksi. Flättejähän ei rekisteröidä (pitkänkin valotuksen tapauksessa flättiin jäisi vain kuumia pikseleitä, ei "kuumia viiruja"). Flat-kalibrointi on jakolasku, joten flätin kirkkaudella ei ole merkitystä pikseleiden suhteellisiin kirkkauksiin (pisteiden (X1,Y1) ja (X2,Y2) välinen kirkkausero on flät-kalibroinnin jälkeen sama). Himmeä flät ei siis heikennä SNR:ää.
Vilautatko sitä Siperian opettamaa kuvaa, katsotaan voitaisiinko tätä ymmärtää vähän paremmin :-)
Kyllä tää mun mielestä on (lähes) selkeä tapaus :). Flatit on kuvattu Ha-filsun läpi, ruudut on valotettu suurinpiirtein 16% kirkkauteen. Nyt jostain tuntemattomasta (todennäköisesti käyttäjästä johtuvasta) syystä PixInsightin BatchPreprocessing-automatiikka sai aikaan master flatin, josta statistiikka kertoo punaiselle kanavalle seuraavaa:
Mean 0.03517
StdDev 0.00224
Eli masterin keskimääräinen kirkkaus on vain reilut 3%, jolloin muuten lähes olematon kohinapatterni on voimakkuudeltaan yli 6% flatin keskiarvosta, joka puskee venytettäessä näkyviin. Tämä käy erittäin selvästi ilmi oheisesta venytetystä osavalotuksesta. Osavalotus on rekisteröity kun menin jo heittämään kalibroidut osavalotukset pois, joten patterni on vähän vinossa. Näitä kun sitten pinoaa, niin soppa on valmis.
Tän siitä saa, kun oikoo automaateilla eikä tarkasta mitä ne tekee :). Ero alkuperäisen (http://taika.fi/~jsaukkon/astro/heartandsoul-web-50.jpg) ja korjatun (http://taika.fi/~jsaukkon/astro/heartandsoul2-web-50-jpg) lopputuloksen välillä on aika huima.