M51 mainitaan monissa alan kirjoissa ja esim. wikipediassa (http://en.wikipedia.org/wiki/Whirlpool_Galaxy) helpoksi ja antoisaksi kohteeksi jopa pienillä välineillä. Minulla on kuitenkin ollut suuria vaikeuksia saada sitä näkymään yhtään millään. Eilen ensimmäistä kertaa illalla klo 22 maissa löysin sen kiikareilla, aivan olemattoman himmeänä. Seuraavaksi yritin kaukoputkella (SW 130/650, 10mm), ja puoliksi sattumalta sain kuin sainkin sen näkyviin. Näky oli kuitenkin mielestäni kohtuuttoman olematon lupauksiin verrattuna. Ihan siinä rajalla liikuttiin, että näkeekö mitään vai ei. Alla oleva kuva (joka on kuvankäsittelyväännös tästä Iiron piirroksesta: http://kotisivu.mtv3.fi/deepsky/havaintom51.htm ) esittää suunnilleen sitä mitä näin.
Missä mahtaa olla vika? Onko M51 kovin herkkä hiipumaan valosaasteeseen? Aivan katselupaikkani lähituntumassa on esim. katulamppuja, eli paikka ei todellakaan ole ideaalinen. Kuitenkin monet muut "helppo ja antoisa jopa pienillä välineillä" -kohteet, esim. M36-M38 näkyvät paikaltani aivan mainiosti.
(http://files.myopera.com/2N3904/albums/137647/m51.gif)
Nuo tuollaiset kuvaukset tyyliin "helppo ja antoisa kohde pienelläkin putkella" pätevät lähinnä ideaaliolosuhteissa, eivät valosaasteisissa taajamissa. Eli kannattaa kokeilla havaintopaikan vaihtoa, mikäli mahdollista. Toinen kohteen löytymiseen vaikuttava tekijä on havaitsijan kokemus. Kokenut havaitsija löytää kohteita huonommallakin kelillä tai huonommissa olosuhteissa (eriasia on, että viitsiikö silloin havaita). Eli kannattaa kokeilla jonakin selkeänä yönä uudestaan, ja varmistua siitä, että on etsinyt kohdetta oikeasta paikasta. Kolmas tekijä on, että havaitsijalla on kertakaikkiaan liian isot odotukset siitä, mitä tulee löytämään. Suurin osa syvän taivaan kohteista, kuten juuri M 51 ovat himmeitä kohteita, jotka vaativat näkyäkseen hyviä olosuhteita, periksiantamattomuutta, huolellisuutta jne.
Mainitsemasi M 36 ja M 38 ovat luonteeltaan aivan erilaisia kohteita, ne ovat avonaisia tähtijoukkoja, eikä valosaaste vaikuta niiden näkymiseen niin kriittisesti kuin himmeiden galaksien näkymiseen.
Lainaus käyttäjältä: 2N3904 - 12.02.2007, 10:50:01M51 mainitaan monissa alan kirjoissa ja esim. wikipediassa (http://en.wikipedia.org/wiki/Whirlpool_Galaxy) helpoksi ja antoisaksi kohteeksi jopa pienillä välineillä. Näky oli kuitenkin mielestäni kohtuuttoman olematon lupauksiin verrattuna.
Helppo kohde se todellakin on ja myös antoisa helpon spiraalirakenteen takia. Toisaalta, jos havaitset valosaasteen keskeltä, olet ymmärtänyt asian väärin. Ja termi "antoisa" on niin ympäripyöreä termi ettei paremmasta väliä. ~10-senttisellä putkella, hyvän taivaan alta, galaksi onkin "antoisa" ja jälkiä spiraalirakenteesta pitäisi olla näkyvissä. Se että kohde näyttää tältä 20-senttisellä putkella:
(http://ftp.funet.fi/pub/astro/dbases/deepsky/observations/M/m051.jk.gif)
tarvitaan kärsivällisyyttä, pimeää taivasta jne. En ole koskaan kohdetta tuollaisena nähnyt kun putkeen olen katsonut. Yksityiskohtia pitää metsästää kuin naista konsanaan.
Lainaus käyttäjältä: 2N3904 - 12.02.2007, 10:50:01Missä mahtaa olla vika? Onko M51 kovin herkkä hiipumaan valosaasteeseen?
Paljon on rajamagnitudi? Se kertoo enemmän kuin tuhat piirrosta ;) Toisekseen, galaksit aina hiipuvat valosaasteessa kuten kaikki muutkin kohteet.
/Jake
Lainaus käyttäjältä: Aldebaran - 12.02.2007, 11:57:58
Nuo tuollaiset kuvaukset tyyliin "helppo ja antoisa kohde pienelläkin putkella" pätevät lähinnä ideaaliolosuhteissa, eivät valosaasteisissa taajamissa. Eli kannattaa kokeilla havaintopaikan vaihtoa, mikäli mahdollista.
Varmaankin vika on sitten paikassa. Täytyypä ottaa ohjelmistoon M51 oikeasti pimeällä paikalla.
LainaaToinen kohteen löytymiseen vaikuttava tekijä on havaitsijan kokemus. Kokenut havaitsija löytää kohteita huonommallakin kelillä tai huonommissa olosuhteissa (eriasia on, että viitsiikö silloin havaita). Eli kannattaa kokeilla jonakin selkeänä yönä uudestaan, ja varmistua siitä, että on etsinyt kohdetta oikeasta paikasta.
Löytäminen ei varsinaisesti ollut ongelma, ainakaan kiikareiden kanssa; tiesin kyllä hyvinkin tarkkaa, mistä galaksin piti löytymän. Siellä vain ei meinannut näkyä mitään. Tällä kertaa sentään lopulta näin sen, monta kertaa aiemmin olen yrittänyt näkemättä mitään.
LainaaKolmas tekijä on, että havaitsijalla on kertakaikkiaan liian isot odotukset siitä, mitä tulee löytämään. Suurin osa syvän taivaan kohteista, kuten juuri M 51 ovat himmeitä kohteita, jotka vaativat näkyäkseen hyviä olosuhteita, periksiantamattomuutta, huolellisuutta jne.
Täytyy kyllä myöntää, että ihan ensimmäisiä havaintoja tehdessäni muutama kuukausi sitten jouduin skaalaamaan ennakko-odotuksia pari pykälää alemmaksi. Skaalauksen jälkeen elämä on ollut pelkkää nousukiitoa. Vähän pienemmät odotukset yhdistettynä siihen, että koko ajan oppii paremmin hallitsemaan laitteitaan ja ymmärtämään olosuhteita, ovat avanneet taivaita mukavasti, jopa yli odotusten. Tuo M51 on vain ollut jotenkin odottamattoman vaikea verrattuna kaikkeen muuhun, mitä olen tarkkaillut.
LainaaMainitsemasi M 36 ja M 38 ovat luonteeltaan aivan erilaisia kohteita, ne ovat avonaisia tähtijoukkoja, eikä valosaaste vaikuta niiden näkymiseen niin kriittisesti kuin himmeiden galaksien näkymiseen.
Tarkoitatko, että juuri M36 ja M38, vaiko yleensäkin avoimet tähtijoukot reagoivat valosaasteeseen eri tavalla kuin galaksit? (Olettaen tietysti, että puhutaan jossain määrin vertailukelpoisista ns. "helpoista" galakseista & tähtijoukoista)
Lainaus käyttäjältä: Never - 12.02.2007, 12:36:10
Paljon on rajamagnitudi? Se kertoo enemmän kuin tuhat piirrosta ;) Toisekseen, galaksit aina hiipuvat valosaasteessa kuten kaikki muutkin kohteet.
Kai aloittelijaosastolla saa tämänkin kysyä: miten määritetään rajamagnitudi? ;)
Lainaus käyttäjältä: 2N3904 - 12.02.2007, 13:27:06Miten määritetään rajamagnitudi? ;)
Helpoin tapa varmaan on etsiä sopivalta alueelta himmein tähti jonka pystyy näkemään paljain silmin. Alueita voi myös käyttää ja siitä löytyy enemmän tietoa vaikkapa täältä:
http://www.nic.funet.fi/pub/astro/html/harrastus/ilmakeha/rjm/
Taustataivaan tummuudesta riippuen, voi DS-kohteita myös käyttää rajamagnitudin mittaamiseen vaikkapa näin:
5.2 = Messier 44
5.5 = Messier 39
5.8 = Messier 35
5.9 = Messier 13
6.0 = Messier 34
6.1 = Messier 37
6.2 = Messier 36
6.3 = Messier 3
6.4 = Messier 33
6.5 = Messier 92
6.6 = Messier 38
6.7 = Messier 67
7.0 = Messier 81
Ja avoimet tähtijoukot "reagoivat valosaasteeseen eri tavalla kuin galaksit". Galaksit ovat pintakohteita, joten pienoinenkin valosaaste voi hävittää kohteen näkyvistä kokonaan. Avonaiset yleensä näkyvät huonoissakin olosuhteissa, mutta tähtien määrä nousee usein dramaattisesti mitä pimeämmässä paikassa kohdetta havaitaan.
/Jake
Lainaus käyttäjältä: Never - 12.02.2007, 15:04:20
6.4 = Messier 33
Laittaisin M33:n 6.6-6.8 mag kohdalle.
Lainaus käyttäjältä: Iiro Sairanen - 12.02.2007, 21:48:17Laittaisin M33:n 6.6-6.8 mag kohdalle.
Seon vähän miten sen ottaa. Esim. Jerellä M33 piirroksessa rajamagnitudi vain 6.2, mutta en ole pahemmin tutkinut asiaa.
Lainaus käyttäjältä: Never - 12.02.2007, 22:22:12
Seon vähän miten sen ottaa. Esim. Jerellä M33 piirroksessa rajamagnitudi vain 6.2, mutta en ole pahemmin tutkinut asiaa.
Enpä miekään oo tutkinut sen enempää, enemmänkin perstuntumalla.
M51 on tosiaan vähän ristiriitainen ja tunteita jakava kohde. Oikeissa olosuhteissa, joita Järvenpäässä sattuu ehkä kerran tai pari vuodessa, ilma on niin puhdasta että hajavalo häviää lähes suoraan avaruuteen. Silloin RJM on vähän päälle kuuden ja pari kertaa olen nähnyt 200/1000-peilikaukoputkella kohteen spiraalirakenteen kohtuullisesti. Jos taas sää on vähänkin huonompi, pelkkä diffuusi ydin erottuu vaikka Kuuta ei olisi taivaalla. Näiden kahden tilanteen välillä ero RJM:ssä voi olla vain 0.3-0.5! Kokemuksesta uskallan sanoa, että jos Otavan nelikulmion sisältä ei pysty erottamaan yhtään tähteä, Pyörregalaksia ei kannata yrittää.
Eilen tuli itse visuaalisesti katseltua tuota kohdetta ja taivas oli suhteellisen hyvä seeing ehkä 2 paikkeilla. Ja visuaalisetikin kohteesta näki ihan hennon hennon kierre rakenteen kun oikeein kunnolla tihrusti. Putkena meaden 6" newton.
Lainaus käyttäjältä: Jore - 08.04.2007, 10:22:54
Ja visuaalisetikin kohteesta näki ihan hennon hennon kierre rakenteen kun oikeein kunnolla tihrusti. Putkena meaden 6" newton.
Laiton havainnon kohteesta toiseen ketjuun....Itse katsoin kanssa toissa yönä ko. kohdetta kaverin lildlistä ostetulla Meaden 6" tuubilla ja olin hämmästynyt kuinka hyvin kierrerakenne erottuikaan. Ero oli todella suuri verrattuna esim. TAL-1 putkeen.
Aijaa... Kiva kuulla noin päin, kun itse omistaa tuollaisen 6" tuumasen putken. Pittää testaa tässä hieman amatööri kuvailua vielä.
Itse katselin viimeyönä M51:stä 10" SkyWatcherilla ja juuri ja juuri erotti kirteet. Ihan mukavan näköinen kohde oli.
Olen huomannut että todella hyviä havaintoilmoja on asuinpaikallani kevättalvesta todella vähän, yöksi kiristyvä pakkanen tekee hienoista sumua ilmaan vaikka illalla näyttäisi miten lupaavalta.
Omistan kaukoputken(SW Skymax127) kolmatta vuotta ja pääsiäisyönä aloin bongaamaan galakseja ensimmäistä kertaa tosissani(aiemmin olen katsellut lähinnä avoimia tähtijoukkoja ja planeettoja).
Eipä ollut taaskaan seeing kovin kummoinen...
Bongasin M65ja66, M94 ja M63 ja viimein M51:n.
M51 ja seuralainen erottuivat hentoina piirteettöminä sumuina joissa kirkkaampi keskus.