Töistä tultua laitoin Skyluxin jäähtymään. Se on ihan hyvä putki kokeiluja varten; kevyt käsitellä ja tarkennus rullaa herkästi - tosin nykii, kun hammasratas pyörähtää, mutta kelpaa kokeisiin. Muita kokeiluun liittyviä välineitä oli webkamera (on sillä varmaan nimikin :)), 3x Barlow, 2x Barlow, Baader UV/IR cut -filtteri (Brand-nya), läpyskä(WinXP) ja TS-mikrofocuser.
1. 3x Barlow on tuolle yhdistelmälle ilmeisesti liian järeä peli. Tuntuu, kuin webbikameran kanssa ei pääsisi tarkentamaan riittävän lähelle tai sitten Skyluxin valovoima(ttomuus) pimentää näkymän. Vaihdoin tilalle 2x Barlowin (muovimalli - tullut jonkun halppisputken mukana) ja johan alkoi Saturnus näkyä läpyskän ruudulla.
2. UV/IR cut -filtteri rauhoittaa ja terävöittää kuvaa tavalla jota en pelkkien kirjoitusten perusteella olisi uskonut.
3. Windowsin 'Apuohjelmista' löytyy 'Helppokäyttötoiminnot' ja sieltä 'Suurennuslasi'. Omasta mielestäni tarkentaminen oli helpompaa tuolla suurennuslasilla yhdistettynä mikrofocuseriin.
Tutkimustyö kotipihalla jäi valitettavan lyhyeksi noitten Barlowien kanssa sekoilujen takia ja kun joku juoni alkoi löytyä, meni Saturnus jo sen ainoan suuren koivun taakse ja läpyskän patteri piippaili jo punaisella.
Jos tuosta nyt jotain jäi käteen niin ainakin se, että pitää ostaa laadukkaampi 2x Barlow. Ilman Barlowta webbikameralla kuvattu Saturnus on pelkkä sätös ilman yksityiskohtia.
EDIT: Tarkistuksen jälkeen mikrofocuser paljastui Baaderiksi. Tilattu kuitenkin TS:ltä ;).
Liitteenä tuhnu toisen päivän treeneistä. Taivaalla kulki sellaisia läpikuultavia pilviä ja muutaman sekunnin .avi:sta jäi lopulta 7 ruutua pinottavaksi K3CCDtoolsilla (Lite). Tuossa on mukana 'muovi-Barlow'.
Tähän täytyy nyt kyllä sanoa että jos tuo on a) aloittelijan ottama ja b) skyluxilla kuvattu niin mä en kyllä ala.
Muutamia satoja kuvia kun noilla lähtökohdilla pinoat niin alkaanee tulla ehdottomasti täällä nähtävien saturnuskuvien parhaimmistoon kuuluvaa jälkeä.
Täälläkin suunnalla on tänä talvena kuvaushommat aloitettu...
Helios 102mm linssiputkella (f=1000mm), Skywatcher 2x sekä Meade 3x barlow pinottuna päällekkäin, ja sitten Canon 400D. EQ6 jalustalla. Jotain 7-8kpl ruutua pinottu päällekkäin. Registaxilla pinottu ja sitten vielä hieman säädetty photopaint:ssa.
(http://www.anderswallin.net/wp-content/2008_03saturn/saturn2.jpg)
Loistava alku sinullakin :o
Ruutuja vaan lisää ja lisää - pistä registaxiin vaan! Kyllä se niitä pinoilee ja sorttaa.
Saat joka pinouksella lisää signaalia prosessoitavaksi, mutta tulos paranee kuitenkin käytännössä suhteessa pinottujen kuvien nelijöuureen (vai oliko se peräti kuutiojuureen, en nyt muista tarkkaan, joku voi korjata), eli lisää lisää lisää .... digitaalinen kuvaus on ilmaista! Muistan että viisaat ovat myös neuvoneet jättämään vähän tummaksi originaalit, niin ei saturoidu niin nopeasti. En ole itse planeettakuvaaja, mutta alkaa kyllä näyttää todella kiinnostavalta nuo teidän tulokset!
No joo. Onhan tossa selvä ero tuohon Skyluxin laatuun verrattuna. Se meikäläisen digikamera kun on sellainen, että sillä saa vain kolmen kuvan sarjoja tai sitten pitäisi laittaa Auto-modelle jolla saa pitkiä sarjakuvia. Tosin silloin myös tarkennukset, aukot, suljinajat ym. menee Autolle.
Hankintalista:
- SW 80ED
- Canon 300D
- Celestron NexImage (?)
- Joku hyvälaatuinen 2xBarlow
- Kuuta varten polttovälin lyhentäjä
HEQ5 saa jatkaa jalustan roolissa. Niin ja pitää vielä jatkaa testejä Newtonilla (150/750) ennenkuin tekee lopullisen ostopäätöksen. Joo. Aikataulu avoin. :D.
... siis ei niiden tarvitse olla ollenkaan ihan peräkkäin otettuja kuvia. Toi registax kohdistaa ne kuvat ns. alignment -pisteiden avulla - pinossa voi olla vaikka kuinka monta freimiä, eikä toi Saturnus (ny varsinkaan) liiku mitenkään taivaalla edes nopeesti tai sen pilvivyöt sun muut - Jupiterillakin pilvivöiden liike ja kuiden liike vaatii yli tunnin.
Eli: ota vaikka sillä kolmen kuvan sarjatulella esim. 300 - 400 kertaakin (tulee jo 900-1200 freimiä). Sitten vaan registaxia ajamaan - täällä on hyvä ohje - linkistä voi katsoa Rick Evansin yksityiskohtaisen ohjeen (korkearesoluutioisten Kuu)kuvien ottamisesta ja prosessoinnista:
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=2379.0 (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=2379.0)
ja tällä foorumilla on tuolla kuvankäsittelyosastolla linkkiä suomalaisiin registax -ohjeisiin
Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 29.03.2008, 01:12:04
Tähän täytyy nyt kyllä sanoa että jos tuo on a) aloittelijan ottama ja b) skyluxilla kuvattu niin mä en kyllä ala.
Muutamia satoja kuvia kun noilla lähtökohdilla pinoat niin alkaanee tulla ehdottomasti täällä nähtävien saturnuskuvien parhaimmistoon kuuluvaa jälkeä.
Kiitos muuten kannustuksesta!
Lainaus käyttäjältä: Mare Nectaris - 30.03.2008, 15:51:10
... siis ei niiden tarvitse olla ollenkaan ihan peräkkäin otettuja kuvia. Toi registax kohdistaa ne kuvat ns. alignment -pisteiden avulla - pinossa voi olla vaikka kuinka monta freimiä, eikä toi Saturnus (ny varsinkaan) liiku mitenkään taivaalla edes nopeesti tai sen pilvivyöt sun muut - Jupiterillakin pilvivöiden liike ja kuiden liike vaatii yli tunnin.
Eli: ota vaikka sillä kolmen kuvan sarjatulella esim. 300 - 400 kertaakin (tulee jo 900-1200 freimiä). Sitten vaan registaxia ajamaan - täällä on hyvä ohje - linkistä voi katsoa Rick Evansin yksityiskohtaisen ohjeen (korkearesoluutioisten Kuu)kuvien ottamisesta ja prosessoinnista:
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=2379.0 (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=2379.0)
ja tällä foorumilla on tuolla kuvankäsittelyosastolla linkkiä suomalaisiin registax -ohjeisiin
Pientä tarkennusta. Riippuen käytetystä kuvauskalustosta (=kuinka tarkkoja yksityiskohtia kuvassa on) niin Jupiterin ja Saturnuksen kohdalla teoreettinen kuvausaika on minuuteissa.
Täällä on asiasta jotai laskentaa:
http://www.tidalwave.it/vega/articles/Astronomy/Tips_and_Tricks/Planetary_imaging_-_Maximum_movie_length/english/ (http://www.tidalwave.it/vega/articles/Astronomy/Tips_and_Tricks/Planetary_imaging_-_Maximum_movie_length/english/)
Siellä on esimerkkinä kamerana webkamera ja polttovälinä 6 metriä (2000mm x 3X barlow) jolloin maksimi kuvausaika on 1 minuutti.
Joo, kun nuo planeetan ryökäleet tuppaavat pyörimäänkin ja sitten kun pinoaa eri aikoina otetut kuvat, katoaa se ainoakin kortille tallentunut yksityiskohta... Liikkeen ei tuon einarin linkin mukaan tarvitse todellakaan olla suuren suurta, jotta kuvan laatu alkaisi kärsimään. >:D
Mutta hienoja kuvia täällä Saturnuksesta näyttää olevan!
Kiitti Einari selvennyksestä :)
Enpä tiennyt että se on noin lyhyt aika!
Tossa ensimmäinen vähän vakavampi yritys Kuusta. Se on otettu kirkkaassa päivänvalossa ja käytin siinä UHC-filtteriä, kun webbikameralle tuli muuten liikaa valoa. Pinosin Registaxilla 50 kuvaa ja säätelin kokeilumielessä Hue ja Saturation -namiskoja. Newtonin kollimointi ei varmaankaan ole ihan kohdallaan ja lisäksi webbikamerani tekee tuohon alas keskelle ihme mällin.
Hieno kuva Kuusta! Laavatasanko näkyy hienosti ja kraatterit samoin.
Tosta tummasta pilkusta / alueesta varmaan pääsisi eroon ottamalla tasoituskuvan eli flätin ja vähentämällä sen digitaalisesta kuvainformaatiosta ohjelmallisesti.
Itselläni ei ole harmainta aavistusta miten se tehdään :o, mutta katso tarkemmin Jorma Mäntylän toimittamassa kirjassa "Tähtivalokuvaus - digitaalinen harrastajakuvaus" (Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry , Ursan julkaisuja 98, Helsinki 2005) sivulta 156 Petri Kehusmaan artikkelissa Kuvien jälkikäsittely. Kuva ilmeisesti otetaan vaaleaa, tasaista taustaa vasten ja sen pitäisi kai kyetä optiikan virheitä tasoittamaan - miten lie esim. kuolleiden pikseleiden kanssa laita?
Varmasti joku asiantuntija osaa vastata tähän suit sait!
Flat-kuvankin voi ottaa mutta ihan ensimmäiseksi kannattaa tarkistaa ettei kennon suojalasilla ole roskia.
Kaizu
Eilisestä matskusta tuli vielä toinenkin kuva. Tuossa oli kai IR/UV-filsukin mukana. Aikalailla puhkipalanut. Kyllä siinä vähän todellisuudentaju katoaa, kun aikansa säätelee.
Millä te ihmiset saatte niin yksityiskohtaiset tiedot julki kuvistanne? On lueteltu aukot ja filtterit ja gammat sunmuut. Sehän vaatii melkeimpä muistiinpanojen tekemistä joka kuvan yhteydessä. Meikäläisellä ainakin ehtii pilvilautta ajelehtia kohteen eteen, jos alkaa kirjailemaan välillä.
Tarviiko noita Kuukuvia ihan oikeesti pinota? Luulisi, että kertaräppäsyllä - ainakin digikameralla - saisi ihan kelpo kuvan (huom. aloittelijan kommentti!).
Ensi viikolla tulee postissa uusia kivoja aparaatteja eli tulevan viikon kirkkaat yöt taitaa mennä treeneissä.
Hieno Kuukuva on tuokin!
Tässä esimerkki pinoamisen ja jälkikäsittelyn merkityksestä.
Ensimmäinen kuva (otettu 6.8.07 TAL 250 Klevtsov-Cassegrainilla) on yksittäinen raakakuvafreimi (kamerana Sony DSC W-50 -digipokkari, kuvattu afokaalisesti autofokuksella ja esivalotusohjelmalla "beach" eli hiekkaranta, kuvan koko alunperin 1,9 megatavua).
Toinen kuva on Registax 4:ssä pinottu 21 samaan aikaan otetusta freimistä, jotka luettiin LRGB -muodossa sisälle ja tehtiin värien tasapainotus ilman muuta käsittelyä kuin lisäksi Registaxin wavelet -funktio. Pinouksessa tällättiin yli 30 pisteellä ja track object oli valittuna. Kuva tallettui lopulta 16 bit PNG -muotoon. Koko 28,8 megatavua.
Kolmas kuva on jälkikäsitelty tuosta registax -pinotusta (16 bit PNG) kuvasta.
Jälkikäsittely on tehty MS Photo Premium 10 -ohjelmassa ja tahallaan "vähäsen" yliprosessoitu (syntyi 16 bit PNG 4,66 megatavua). Tehty unsharp mask eli epäterävä maski (korostaa vierekkäisten pikselien kontrastia). Tehty tätä useita ajoja ja välillä pehmennetty ajamalla gaussian blur. Tehty kontrastin säätö, kirkkauden säätö, värikylläisyyden säätö.
Resoluutio säilyttäen kuvan koko on tähän muutettu tämmöiseksi JPG:ksi.
Myös muut tässä näkyvät esimerkkikuvat on resoluutio säilyttäen pudotettu JPG:ksi, että mahtuvat tähän foorumille.
Kun vertaan yksittäistä ruutua ja pinottua kuvaa, näyttää että pinotussa kuvassa ovat yksityiskohdat kadonneet siltä osin kuin seeinng on näkymää väännellyt.
Yksittäiskuva on tässä tapauksessa parempi, siinä on enemmän yksityiskohtia. Kolmannessa kuvassa käytetyt toiminnot ovat enemmänkin kuvankäsittelijän tulkintaa siitä miltä kuun pitäisi näyttää, uusia bittejä nämä eivät kuusta tuo kuvaan.
Kaizu
Niinpä (sitä taiteellista vaikutelmaa juuri tarkoitin "lievällä" yliprosessoinnilla - ja on siihen "vähän" prosessoinnissa haamukuvaakin tullut ;D) ... mutta paremmalla lähtökohtakuvalla tietysti pääsee parempaan tulokseen, ja suuremmalla pinottujen ruutujen määrällä tietty vielä parempaan tulokseen...
Kun siis ruvetaan pinoamaan satoja ruutuja AVIsta, alkaa eron todella huomata.
Yksi kuva tavoittaa seeingin läpi yhtä ja toinen toista - kuvia summatessa digitaalinen valokaivoinformaatio nostaa signaalin määrää ja tasoittaa kuva-alan yksityiskohtia esiin eri yksittäiskuvista. Kohina varmaankin vähenee vain neliöjuuren suhteessa kuvamäärään (resoluutiota kasvattaen), joten ehkäpä tämä 21 kuvan onneton stäkkäys ei ollut paras mahdollinen esimerkki ;)
Tuossa alla vielä Platon seutua ensin videolta stäkättynä ja sitten vähän lisää prosessoituna. Ei siinäkään nyt iso ero ole mutta freimejä on enemmän kehissä ja säädöt ehkä jopa alkaa näkyä. Toisaalta jostakin kohti voi mennä pahemmaksikin? Huomaa myös prosessointijäljet, värivirheet sun muu sälä!
Mutta lähtökohtaisesti ehkä voisi kiteyttää: kun jättää digitaalisen kuvan mitenkään käsittelemättä, jättää samalla aina osan informaatiosta piiloon. Pätenee erityisesti astrokuvaukseen, jossa esim. kaluston oma tulkinta kuvan ulkonäöstä hämääntyy usein jo histogrammin kapeudesta eli kapeasta ja kontrastikkaasta sävyalasta? Digitaalisesta kuvastahan ei oikeastaan ole olemassa mitään ideaalista muotoa: on vain ensin kasa raakabittejä ja metadataa kamerassa ja sitten enemmän tai vähemmän tulkintaa päälle siitä, miten tuota bittivirtaa valokaivoista pitäisi ihmisen silmälle ammentaa. Tämän takia esim. väriavaruuden kalibrointi (esim. Hubble -palettiin tms.) varmaan olisi aina tärkeä vaihe deepsky -kuvissa ettei esim. jokin aaltopituus korostuisi liikaa? Samoin pinotussa Kuukuvassa jää aina informaatiota piiloon jos ei millään tavalla jälkikäsitellä kuvaa.
Mielestäni prosessoimaton kuva on parempi, jälkimmäisessä näkyy luonnottoman jyrkkä kontrasti. Pintakohteilla, kuten kuu, saadaan pinoamalla tarkaksi juuri se kohta joka on pinoamisen kohdistuspisteenä. Muilta osin kuvataan lähinnä seeingiä eikä se pinoamalla parane. Jos halutaan koko kuva-alaltaan terävää kuvaa pitää kohdistuspisteitä olla useita eri puolella kuvaa ja yksittäisiä kuvia pitää venytellä niin että pisteet saadaan kohdakkain. Silloin saadaan osa seeingin aaltoilusta haihdutettua. En tiedä, pystyykö Registax tähän mutta ainakin manuaalisesti pinoamalla tuo on mahdollista, tosin työlästä. Kuvan leviäminen koskee myös DS-kuvia mutta koska niissä yksittäisen otoksen valotusaika on pitkä, ei vastaavaa korjausta voida käyttää.
Kaizu
Hei,
juuri näin Registax tekee eli kohdistaa useilla kymmenillä pisteillä kuvat (yläraja kohdistuspisteillä on muistaakseni 100 jos vain työmuisti kestää), ks. http://www.astronomie.be/registax/RegiStax4UserManual_Revision1.pdf (http://www.astronomie.be/registax/RegiStax4UserManual_Revision1.pdf).
Seeingin "eliminointi" tavallaan (lue: luulisin) varmaan tarkoittaa tässä sitä, että kuvatessa esimerkiksi 25 freimiä sekunnissa (kuten digitaalinen pokkarivideokamera tekee) ilmakehän "kiehunta" käytännössä saadaan aika ajoin "pysähtymään" suuresta peräkkäisten kuvien määrästä johtuen. Tämä efekti on vielä selkeämpi kun kuvataan esim. Imaging Sourcen DMK -kameralla firewire -kaapelin kautta nopeudella 60 kuvaa sekunnissa.
Ohjelma on erittäin tehokas pinoamaan kuvat ja siten tavoittamaan jokaisesta kuvasta maksimaalisen pikseli-infromaation eli CCD:n tai CMOS -kennon valokaivoihin (ennen mahdollista saturoitumista - CMOShan toimii vähän eri tavoin tässä) uponneen bitti-informaation. Esim. 8 bit syvyydellähän informaatio tarkoittaa 2 potenssiin 8 mahdollista harmaa/värisävyä per pikseli eli kennon valokaivo.
Tuosta jo voi pohtia, kuinka paljon sitä iformaatiota voi olla hajallaan eri kuvissa samasta kohteesta, kun kuvataan esim. nopeudella 60 fps. Minuutissa saadaan jo 3600 yksittäistä kuvaa. Registaxin raja on 10 000 freimiä, ja tämäkin voidaan kiertää, ks. http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=2452.0 (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=2452.0)
Mutta olet Kaizu oikeassa että tulihan tuokin kuva yliprosessoitua eli kontrastia ajettua liikaa siihen. Mutta silti se on vain yliprosessointia. Kyllä sieltä ihan oikeasti signaalia nousee lisää pinotessa jos sitä vaan on tarjolla siellä kuvien kätköissä. Onhan se valtava pikselimatriisi jos puhutaan esim. 7,1 megapikselin kennosta.
Näissä hommissa se vaan tuntuu olevan niin kuin hifistelyssä, että sitä rupeaa kuuntelemaan siitä Buena Vista Social Clubilta sitä yhtä soitinta, ja säätää kaiuttimia sen mukaan - eikä oikein enää edes tajua nauttia musiikista :D (nimimerkillä Infinity Epsilon)....
Tuolla ylhäällä olevan viestisi liitekuvia katsellessa tulee mieleen josko ensimmäinen ja toinen kuva olisivat vaihtaneet vahingossa paikkaansa. Jos se ensimmäinen kuva on yksittäinen frame ja toinen kuva 21 framea pinottuna ja säädettynä, niin pinoamisessa on jokin mennyt sitten pieleen. Se ensimmäinen kuva on selvästi parempi.
Useampia kohdistuspisteitä käytettäessä, kuten kuukuvia pinottaessa monesti käytetään, Registax pilkkoo kuvan erimuotoisiksi palasiksi joita se pinottaessa kohdistaa keskenään päällekkäin. Joskus jokin näistä "paloista" ei kohdistu aivan kohdalleen (johtuu hukatusta kohdistuksesta) ja kuvan näihin kohtiin syntyy epäterävyyttä tai haamukuvia. Samoin näiden kuvapalasien rajoille syntyy monesti selvä liitosjälki, mikä näkyy erilaisina viivoina/juovina valmiissa kuvassa. Noita rajakohtia pystyy häivyttämään kuvankäsittelyohjelmalla ja Registaxissa ruksaamalla kohdan [Stack] -> [Stack Options] -> "Use feather of n. pixels" oletuksena 5 pikseliä.
Kohdistuksen katoamista pystyy vähentämään valitsemalla kuvasta riittävän kontrastin omaavia pinnanmuotoja, sekä välttämällä ihan kuvan reunassa olevia kohteita, sillä jos kohde liikkuu suhteessa kuva-alueeseen, niin voi olla että liian reunasta valittu pinnanmuoto katoaa joissakin frameissa kuva-alueen ulkopuolelle. Myöskin kannattaa käyttää riittävän suurta kohdistusaluetta, jotta kuvauskohteen liikkumisesta kuva-alueella aiheutuva kohdistuspisteiden siirtyminen ei aiheuttaisi pinoamisen epäonnistumista. Kannattaakin katsoa prosessoitava videopätkä ensin livenä ja painaa mieleen mihin suuntaan kohde kuvassa liikkuu. Jos ei liiku mihinkään (kaukoputken seuranta "Lunar" moodissa, jalusta vaaterissa, napakohdistus kunnossa), niin sitten homma on helpompaa. Toivottavasti tuosta selityksestä saa jotain tolkkua :).
JM
Tuossa vielä fixattuna aiempi kuva. Siinä on tiputettu valoisuutta ja alareunan mälli on poistettu suht' alkeellisella menetelmällä Paint Shop Pro:ssa. En tiedä kuinka luontevan näköinen tulos on. Täytyy vielä perehtyä kuvan käsittelyyn ja ennen kaikkea pitää kenno puhtaana. Lisäksi kuvaa on sharpattu kevyesti.
Saturnus tuntuu edelleen vaikealta Auringosta puhumattakaan. 150mm Newton vaikuttaa vähän liian pieneltä Saturnukseen. Kaikki hyvät kuvat on näemmä otettu min. 8":n värkillä.
Hyvin on Reguluksen kuva onnistunut.
Jossain ketjussa taisin väittää että planeettaputkessa pitää olla kokoa ja näköä (tai ainakin polttoväliä),
mutta kuitenkin olen saanut myös ED80-putkella Jupiterista ihan kelpo kuvia (joskus pienempi putki on parempi kehnommassa kelissä).
Laitetaan esimerkki nyt tännekin:
http://www.ursa.fi/capella/ilmot/jupiter290506.htm (http://www.ursa.fi/capella/ilmot/jupiter290506.htm)
Lainaus käyttäjältä: Regulus - 17.04.2008, 15:19:25
... 150mm Newton vaikuttaa vähän liian pieneltä Saturnukseen. Kaikki hyvät kuvat on näemmä otettu min. 8":n värkillä.
Tuostapa saadaankin näppärä aasinsilta aloittamaani ketjuun 'TS Mak 102 + NexImage'. Vastaus: TS Mak 102 on aukoltaan liian pieni planeettakuvaukseen. Ja toisaalta NexImagen resoluutio ei riitä edes kunnollisiin kymppikuviin, jos haluaa kuvansa albumiin tai vaikka seinälle.
Tässähän meillä riittääkin touhua koko kesäksi, kun opetellaan Kuun, Auringon ja Saturnuksen kuvaamista. Kunhan Venus vielä siirtyy iltapuolelle niin eipä ole tekemisen puutetta. Päivävenuksesta saa varmaan teräviä kuvia eri vaiheista. Pimeässä valon määrä on suorastaan sokaiseva.
Ensimmäinen otokseni Auringosta jossa näkyy muutakin, kuin ruuduntäydeltä punaista. Kokeilin aamupäivällä webkameralla. Silläkin osastolla edistystä tuli sen verran, että löysin asetukset joilla Auringon reuna piirtyi terävänä läpsykän ruutuun. Siitä ei oikeastaan muuta kerrottavaa jäänyt.
Oheinen otos on otettu digikameralla (FujiFilm S5500) josta sain kaivettua käytetyt asetukset:
- 1/15 s
- f 4,5
- ISO 200
PC:n ruudulla protuberanssi katoaa lähes näkymättömiin ja siksi kuvaa on käsitelty melko raskaalla kädellä. On lisätty punaisuutta, cropattu ja tehty ties mitä. Coronadon säädöt ei nähtävästi olleet ihan kohdallaan, mutta tulevana kesänä on aurinkoisia päiviä aivan erityisen paljon. Nyt vielä näyttää siltä, että iltasella saattaa päästä kokeilemaan Saturnuksen kuvaamista, kun on uusi parempi 1.5x/2x -Barlowkin.
Hei,
hieno kuva! Huomaatko, että tuossa heti kello kolmessa tuon protuberanssin kohdilla saattaa olla yksi tumma pilkkuformaatio tulossa esille? Punaisessa versiossa se näkyy varsin vaatimattomasti, mutta ajoin tuosta punaisen värin pois ja vähän unsharp maskia, jolloin pilkulta näyttävä alue tuli esiin ehkä paremmin vaikka protun näyttävyydestä menikin.
Eilen kun itse katselin Aurinkoa, ei ollut pilkun hilkkua näkyvissä, joten tämä on sikäli mielenkiintoista jos sieltä on nyt tulossa yksi. Vaalennetussa kuvassa näkyy mielestäni myös muutama kuuma kaasukonvektio (ovatkos ne flatuleja) joista myöhemmin niiden viilentyessä muodostuu kylmempiä alueita eli pilkkuja. Haluaisitko nähdä tämän "vaalennetun version" vai tsekkailetko itse? Kysyn vaan, kun en halua mitenkään nyt antaa kuvaa että lähdin sun kuvaa parantelemaan tai jotain - kiinnosti vaan kun tossa on toi selvästi pilkulta näyttävä formaatio.
Taitavampana kuvankäsittelijänä voisit laittaa oman versiosi näytille ja vähän kertoamitä on tehty. Voisin vaikka oppia jotain.
Tässä siis versio, jonka nakkasin MS Photo Premium 10 -ohjelmaan. Siellä säädin ensin värikylläisyyttä (saturaatiota) ja yksittäisiä värikanavia muistaakseni jotenkin niin, että Cyan, Magenta ja Yellow muodostivat lähes diagonaalin, jossa Cyan oli about 1/3 asteikon alkupäästä, Magenta about keskellä ja Yellow about 1/3 asteikon loppupäästä. Siinä lähti punaset veks.
Sitten ajoin vähän unsharp maskia eli epäterävää maskia ja välillä gaussian bluria ja sitten taas unsharp maskia. Lopuksi säädin kirkkautta ja kontrastia. Tässä on tulos (käänsin myös kuvan). En siis ole mikään hyvä kuvankäsittelijä, vaan räpläsin vaan kun alkoi tuo pilkku kiinnostaa... siis jos se on pilkku, mutta mikä muu se voisi olla?
Ja sitten vielä värillisempi versio, jossa ehkä näkyy myös aika selvästi molemmat - sekä pilkku ja protu...
Lainaus käyttäjältä: Mare Nectaris - 20.04.2008, 19:12:49
... siis jos se on pilkku, mutta mikä muu se voisi olla?
Näköjään kuvankäsittelyllä saa pienimuotoisia ihmeitäkin aikaan. Se on kohdallani lähes yhtä heikoilla kantimilla, kuin kuvaaminenkin.
Mietin vaan tuota pilkkua...tuo protu oli aikalailla ekvaattorin korkeudella ??? Skyluxilla en huomannut mitään pilkkuun viittaavaa. En nyt ihan tyrmäämäänkään ala mutta vaihtoehdoksi ehdottaisin epäpuhtautta optisissa elementeissä.
Tarkkaillaan tilanteen kehittymistä. Ennemmin tai myöhemmin asia selviää.
EDIT: Tuo alempi punainen kuva on hieno!
... ekvaattoriprotu on sitäkin lupaavampi, koska siellä ne pilkut hyörii...
Pistä vaan lisää tuleen kuvia - hieno oli tosiaan jo tuo kuva jo nyt ja on kyllä kuulemma todella vaikea saada täplinkiin tuo Coronado mutta sitten kun se pelittää, niin vot!
Molemmat, gausian blur sekä unsharp maski muuttavat kuvan alkuperäistä informaatiota. Niiden jäljiltä nähtävät "ilmiöt" ovat verrattavissa Marsin kanaviin.
jk
;D
Jarmo toi oli paras!
Ainoo vaan että tuo Aurinkokanaali on alkuperäisessä kuvassa kuten näkyy... eihän tuosta tarvi kuin tasot laskea niin näkee - ja kyllä se siellä lymyää tossa kirkkaassa versiossakin. Mutta voihan se olla vaikka se Ikaroksen jämä 8) tai joku muu, mutta ei se nyt sentään ole softan tekemyksiä kuitenkaan!!!
Lainaus käyttäjältä: Mare Nectaris - 20.04.2008, 23:13:43
;D ... eihän tuosta tarvi kuin tasot laskea niin näkee - ja kyllä se siellä lymyää tossa kirkkaassa versiossakin... ... mutta ei se nyt sentään ole softan tekemyksiä kuitenkaan!!!
Tasojen säätely (kontrasti, kirkkaus ym.) ei sinällään lisää eikä poista kuvasta mitään. Siihin en ottanut kantaa vaan noihin kahteen muuhun funktioon. "Gausian blur" ja "unsharp mask" ovat aivan toinen juttu. Niissä muutetaan originaalin tietosisältöä. Rinnakkaisten pikseleiden sisältö vaikuttaa toisiinsa.
Suurin osa kuvan jälkikäsittelyfunktioista ovat yksisuuntaisia ja kuvan tietosisältöä muuttavia. Venuksen ylikulkukuviin saadaan aikaiseksi niin ilmakehä kuin tippailmiökin. Auringonpilkkukin saadaan aikaiseksi kuvassa olevista pienistä sävyeroista.
Kokeile vaikka puhtaalla grafiikkakuvalla mitä tapahtuu noilla kahdella algoritmilla. Piirrä vaikkapa gradientti, pari ympyrää ja vaikkapa kirjain. Kun olet vääntänyt kuvaa aikasi, huomaat luoneesi jotain aivan uutta.
Astrokuva syntyi kuin tyhjästä.
Sopivilla Värivalinnoilla voit luoda vaikkapa auringon ja pari planeettaa. Ovat taatusti softan tekemiä. Samoilla algoritmeilla on samanlainen vaikutus myös valokuviin.
jk
Okei,
kiitos tiedosta. Ajattelin vain, että jos kuvassa jo on selkeä pilkku, niin miten sen on voinut tehdä siihen softalla kun viittasit Marsin kanavien aikaansaamiseen esimerkkinä :D
Onneksi yleensä kuvasta rupee näkemään kun se on yliprosessoitu, vaikka itselläni on kyllä ottanut aikaa tajuta milloin se rupeaa heittämään yliprosessoinnin puolelle.
Kyllä tähän tarvitaan nyt jotain muuta, kuin Skyluxia tai 6":n f5 Newtonia. Ei tuo Skyluxilla kuvattu Saturnus tuosta parane meikäläisen hyppysissä. Lähtöainekset:
- s 1/3
- f 3,1
- iso 400
- Skylux+kulmapeili
- 2x Barlow (TS)
- Celestron zoom-okulaari (8-24)
- Baader IR/UV cut
- 100 framea pinottu K3ccd:llä
Kamerakin on tosiaan tuollainen, että kolmen kuvan sarjoja saa kerralla ja aikalaukaisu pitää joka välissä kytkeä valikon kautta uudestaan. Lankalaukaisinta ei saa ko. malliin. Pitää panna koko laitearsenaali vaihtoon. Ei tähän nyt jää sitten kesäksi muuta, kuin harjoitella Aurinkoa ja webbikameralla Kuuta.
EDIT: Halukkaat saa yrittää säätää kuvaa. Tulokset sitten tänne näytille, jooko?
Ei ollenkaan hassumpi kuva Skyluxilla kuvatuksi.
No tässä nyt on liitteenä tuollainen josta levelssit korjattu ja vähän terävöitetty. Jälki olisi parempaa jos tekisit sen itse, koska tuosta 8-bittisestä jpg:stä loppuu dynamiikka kesken ja jpg-pakkausjäljetkin alkavat häiritä.
Registaxissa voi pinotessa ruksia "stretch histogram" tms. jolla pinottava data levitetään koko kuvan dynamiikalle mustasta valkoiseen. Jos K3CCDtoolsista löytyy vastaava, kannattaa sitä käyttää niin ei jää kuva noin tummaksi. Silloin ei myöskään haittaa paljoa, jos yksittäiset ruudut ovat vähän alivalotettuja.
Ja tosiaan ihan hyvä kuva nytkin. En ole itse onnistunut saamaan kovin paljon parempaa edes 35-senttisellä putkella. :)
Edit: Ops kun jäikin paksut valkoiset kehykset. No menköön. :)
OK. Saatan kokeilla pinoamista myöhemmin uudelleen. Ehkä jopa eri ympäristöissä. Tommosen epäloogisuuden huomasin omasta edellisestä tekstistä:
- 100 framea pinottu K3ccd:llä
Tarkkaavainen lukija ehkä tulkkasi kuvan nimestä Registaxin. Kuva on siellä risaizzattu 1,5 -kertaiseksi ;).
On siinä tietenkin vielä kameran asetuksetkin hakusessa. Jos pidemmälle ehtineet menisivät kameraa säätämään, niin olisiko se aukkoa vai valotusaikaa?
EDIT:
Stretch histogram done, wavelttiä säädetty, värikylläisyyttä laskettu ja lisäksi vielä Paint Shop Prossa tehty Gamma Correction. Eikä vieläkään näy Cassinin jakoa ja vyökin alkaa kadota :).
... oisko nyt jo muutakin havaintoa tuosta Reguluksen kuvassa 20.4. näkyneestä pilkusta tässä linkissä Juliuksen kuvaamana: http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=2483.0 (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=2483.0) ? Osuneeko oikealle leveysasteelle ja kulkeneeko parissa päivässä tuon matkan?
Tänään näkyi Coronadolla pinnassa jotain mikä olisi voinut olla pilkku. Yritin kuvata - ilman tulosta. Valkoisella valolla en edes vilkaissut.
Tässä vielä ihailtavaksenne ;D RET-50:llä otetut kuvat illalta 22.4.2008. Sain tämän loistokkaan idean saunan jälkeen, kun ilta oli jälleen kirkas tuon menneen pitkän pilvisen jakson jäljiltä. Nyt otan noita päiviä takaisin. Naapuritalon äijäkin on jo ruvennut hermoilemaan, että kuvaanko heitä. Joudun näet kuvaamaan tuon talon yli ja putki sojottaa vähän sinnepäin.
Nämä ovat ensimmäiset yritykset RET:llä, mutta idea on sama, kuin Skyluxilla tai Meadella. Olen vaihtanut RET:iin 1,25" focuserin ja sen voi kollimoida Cheshirellä. Kaapissa olisi joutilaana myös pp-etsin, mutta sitä en vielä ala vaihtamaan. RET istuu Skyluxin jalustaan jossa on seuranta.
Käytin kuvaukseen webkameraa ja nämä ovat mielestäni parhaat webkamera -yritykset Saturnuksesta joita olen tehnyt. Kuvien nimet kertovat kaiken tarpeellisen infon:
Heh! Sain Rouvalta luvan tilata SW80ED:n. Kohta ei puutu ku joku joka ottais sillä Hyviä Kuvia!!!
Tuo RET ei ole ollenkaan hullumpi "halpis" vaihtoehto kokeiluihin. Onhan se sentään kymmensenttinen. Vastaavia kuvausputkia on myös kaupallistettu, polttoväli on tosin RET-putkea lyhyempi:
http://www.telescope.com/control/product/~category_id=optical_tube/~pcategory=telescopes/~product_id=09974 (http://www.telescope.com/control/product/~category_id=optical_tube/~pcategory=telescopes/~product_id=09974)
Olisiko tuo sitten Uber-RET?
Laitteesta oli juttua Sky&Telescopessa. Tulokset olivat upeita.
jk
Mullakin pölyttyis varastossa legendaarinen RET 50... ;D
Kuuta olen sillä joskus kuvannut ihan kohtuullisella menestykselläkin, mutta näyttää sillä saavan osaavissa käsissä hyviä planeettakuviakin! Pitäisköhän kaivaa rööri esiin, sovittaa HEQ-5 jalustaan (putken omassa tutisevassa puujalustassa kun ei ole seurantaakaan...) ja yrittää itsekin... Tuon Reguluksen loistavan Saturnus-kuvan jälkeen alkaa olla vaikea selitellä rouvalle, miksi SW Equinox 80 olisi tarpeellinen!
Itse esitin asian rouvalle näin:
(matalalla äänellä) "Tulen tulevaisuudessa tarvitsemaan SW80ED:n jota maailmanluokan kuvaajatkin käyttää sekä paremman webbikameran....."
Vastaus: "No mikset laita molempia samantien tilaukseen!". Ja minähän laitoin. Se kamera on kylläkin NexImage (sitten lopulta kuitenkin, vaikkei sillä saa edes kymppikuvia :)).
Lainaus käyttäjältä: Regulus - 23.04.2008, 12:30:29
Itse esitin asian rouvalle näin:
(matalalla äänellä) "Tulen tulevaisuudessa tarvitsemaan SW80ED:n jota maailmanluokan kuvaajatkin käyttää sekä paremman webbikameran....."
Vastaus: "No mikset laita molempia samantien tilaukseen!". Ja minähän laitoin. Se kamera on kylläkin NexImage (sitten lopulta kuitenkin, vaikkei sillä saa edes kymppikuvia :)).
Nyt kuulostaa jo vähän fiktiiviseltä tilanteelta... ettet vaan luvannut rouvallekin samalla jotain, unohdit vain mainita sen meille?
;)
Kari
Lainaus käyttäjältä: GaryP - 23.04.2008, 15:52:16
...unohdit vain mainita sen meille?
;)
Kari
Niin tai sitten unohdin mainita äänensävyn jolla vastaus annettiin :D. Ei maar, rouva tukee harrastustani ja suostui jo siihen, että syksyllä ostan Sky-Watcher 180 Skymax OTA:n.
Joka tapauksessa Celestronin zoom-okulaari tekee tuollaisen jäljen kuvaan Aurinkoa kuvatessa. Aluksi pdin sitä sormenjälkenä, mutta linssien puhdistus ei tehonnut. Tai sitten se on jonkun sovitekappaleen kierre ???. Se ainakin on selvää, että Coronadon objektiivista tulee heijastusjälki kuvaan, jos Aurinko peittää alle 50% näkymästä.
Tuossa on muuten meikäläisen kuvauspaikka. HEQ5:n kyydissä on tällä hetkellä RET50 ja Saturnus on tuon lampun yläpuolella. RET:n 'korjauslasi' tekee vähän heijastusta :).
EDIT: Nii ja sitte vielä ite kuva :).
Lainaus käyttäjältä: Regulus - 30.03.2008, 15:46:41
Hankintalista:
- SW 80ED
- Canon 300D
- Celestron NexImage (?)
- Joku hyvälaatuinen 2xBarlow
- Kuuta varten polttovälin lyhentäjä
HEQ5 saa jatkaa jalustan roolissa. Niin ja pitää vielä jatkaa testejä Newtonilla (150/750) ennenkuin tekee lopullisen ostopäätöksen. Joo. Aikataulu avoin. :D.
Tähän on nyt tultu; 29.4.2008 Meadella (150/750 Newton) kuvattu Saturnus. Säätelyn jälkeen se on edelleen värivammainen mutta alkaa siinä jo hieman Cassinin jako sekä pallon varjokin erottumaan. Tuo jäänee nyt vähäksi aikaa viimeiseksi Meade -kuvaksi, sillä hankintalistalta on nyt muut hommattu paitsi Canon. Loppuviikosta olisi jo aikaa kokeilla SW80ED:tä kunhan vaan säät sallii.
Tuosta Auringon kuvaamisesta Coronadolla sen verran, että nuo jengat kuvaan tulee ilmeisesti Coronadon objektiivin edessä olevasta vastavalosuojasta ja heijastusjälki näkyy itseaisiassa joka kuvassa. Onkohan muilla samaa ongelmaa ja millä siitä pääsee eroon?
Lainaus käyttäjältä: Regulus - 23.04.2008, 17:07:46
Joka tapauksessa Celestronin zoom-okulaari tekee tuollaisen jäljen kuvaan Aurinkoa kuvatessa. Aluksi pdin sitä sormenjälkenä, mutta linssien puhdistus ei tehonnut. Tai sitten se on jonkun sovitekappaleen kierre ???. Se ainakin on selvää, että Coronadon objektiivista tulee heijastusjälki kuvaan, jos Aurinko peittää alle 50% näkymästä.
Mielestäni tuo on interferenssijälki joka tulee kapakaistaista suodatinta käytettäessä. Tarkempi syy on silti epäselvä. Voi johtua heijastumista jonkun suodattimen, kalvon tms pinnoista, mahdollisesti itse kameran kennossa ja ne interferoivat keskenään. Eli voi olla aiheuttajaltaan jotain saman tapaista kuin mitä Timpan spektrikuviin tuli, katso:
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=1494.0
Esko
Lisää retillä otettuja "tuhnuja"... digikameralla kuvasin, leikkasin vain tyhjää ympäriltä.
Tässä ensimmäisi kuvia SW80ED:llä ja NexImagella. Ekassa 3xBarlow. Tokassa 3x ja 1,5x. Molemmissa UV/IR.
Koko kesänä ei ole tullut harjoiteltua Aurinkokuvausta, vaikka sitä keväällä puhuin tekeväni. Itseasiassa kaivoin putket ja vehkeet tänään esiin ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Tarkoitus oli vilkaista Kuun sirppiä, mutta muiden kiireiden takia Kuu ehti mennä katveeseen ja ajattelin vilkaista mitä Auringossa tapahtuu. Ei mitään. Otin Coronadon. Aika komea protuberanssi. Pitäisikö yrittää kuvata? Ok!
Ehkä talven ja kevään yrityksistä on jotain oppia tullut. Kuvaan jäi nimittäin tällä kertaa ihan oikea protuberanssi. Kamerana oli Neximage. Tein muutamia kokeiluja joissa käytin pelkkää kamerakennoa, 1.5x ja 2x -barlowta. Yllättäen 2x:llä tuli paras tulos josta oheinen prosessoitu kuva. Kuvankäsittelyssä on edelleen opeteltavaa. Halukkaat saa yrittää säätää kuvaa. Hyvät esitykset näytille. Ok?
EDIT: Tuossa vielä toinen näkemys samasta aiheesta.
Lainaus käyttäjältä: Regulus - 29.07.2008, 19:08:36
Ehkä talven ja kevään yrityksistä on jotain oppia tullut. Kuvaan jäi nimittäin tällä kertaa ihan oikea protuberanssi. Kamerana oli Neximage. Tein muutamia kokeiluja joissa käytin pelkkää kamerakennoa, 1.5x ja 2x -barlowta. Yllättäen 2x:llä tuli paras tulos josta oheinen prosessoitu kuva. Kuvankäsittelyssä on edelleen opeteltavaa. Halukkaat saa yrittää säätää kuvaa. Hyvät esitykset näytille. Ok?
Vai olisiko parempi vinkkejä prosessointiin?
Alemmassa kuvassa ei isompia vikoja ole. Ehkä auringon
pinta on turhan tarkkarajainen, olisiko "taikasauvalla"
rajattu. Tai sitten alhainen resoluutio jyrkentää reunaa.
Mites olisi seuraava pikakokeilu:
- Gimpillä värintoistokäyrät (Photoshopilla curves):
- sininen ja vihreä nollille
- punaisenkin viiva aluksi alas nollille vaakasuoraksi ja keskikohdasta
käyrää nostaen ja muokaten halutunlainen kuva.
- hiukan gaussian-pehmennöstä pikselöintiä keventämään
- muunnos harmaasävyiksi
- muunnos 2-väriseksi
- käyrien säätöä taas
- sitten vielä voi koittaa kevyttä unsharp-maskia
Yleensä soihtuja varten pitää pinta valottaa puhki ja jos pinnan granulaatiota
haluaa mukan, niin toinen valotusaika sitä varten ja sitten yhdistää kuvat.
Pintaa varten pitää vielä PST:n suodinta kiertää hiukan eri kohtaan.
Ylemmässä kuvassa näkyvä pinnan kuvio on lähinnä pakkauspikselöintiä.
PS. Viimeisin saturnus-kuvasi on kyllä hyvä!
Tämmönen tänään. Palataan taas joskus aiheeseen.
Pakko oli päästä kokeilemaan Jupiterin kuvaamista, vaikkei mikään muukaan onnistu. Ilmassa oli selvästi kosteutta, kohde oli matalalla +06°38' ja ilma väreili niin, ettei visuaalistikaan voinut käyttää kuin max 80x suurennosta. Tommosia paljon siistimpiä saa OpenGL:llä. SW80ED + 2x.
Eilen treenasin hieman Kuu-mosaiikkia.
Sama protuhan siinä on edelleen. Ei se säätelemällä parana, kun alkuperäinen filmi on epätarkka.
Palailen taas wanhan harrastuksen pariin parin vuoden hiljaiselon jälkeen, kun on taas enemmän aikaa. Postasin 'Jupiter-hyökkäys' -ketjuun tämmösen tekstin:
"Ai hitsi, kun jäi tälläsenä pilvisenä-sumuisena yönä ylimääräistä aikaa alkaa pelata Registaxin kanssa niin pääsin yllättämään itteni. Tänastiset Jupiter-kuvat on ollu suurinpiirtein kaksi raitaa pallon kyljessä mutta tänään aloin veivaamaan Weivlettejä toisesta päästä niin kuvasta paljastui Io ja hänen varjonsa ja paljon muuta mitä omista kuvista ei oo ikinä näkynyt. Kamera on edelleen NexImage, kun on vielä opetteluvaihe menossa. Paremmalla kameralla voisi saada vielä jotain uutta irti.
No eihän tuo kaunis oo mutta yllätyin tuosta Iosta ja varjosta. :-o"
Siis kaikki aikaisemmin ottamani kuvat saattaa olla huononnäköisiä pelkästään siksi, etten ole perehtynyt ohjelmaan jolla kuvia käsittelen. Yksi Saturnus-kuva oli jo aika hyvä mutta tuliskohan siitäkin parempi, jos ottaisin sen uudestaan käsittelyyn?!
Onkohan joku muuten koittanut HD-videokameraa planeettakuvaukseen? Kokemuksia?
Ohessa muuten yllärin aiheuttanut kuva jota aloin vasten tottumuksia weivaamaan 'väärinpäin'.
Olisikohan tämä topic sopiva paikka kysymykselleni?
Eli joskus muinoin olin kiinnostunut tähtitieteestä, mutta se sitten vähän jäi. Nyt taas polttelee ja tahtoisin pinota jonkun mukavan näköisen kuvan. Vermeinä Nikon D80, Nikkor 18-55m VR, Nikkor 70-300mm ED, EQ2- jalusta, skywatcherin joku peili putki jonka polttoväli päättyy muistaakseni 650mm ja deep sky stacker. Kokeilin tänään tähtiviiruja kuvata ihan kokeilu mielessä. Valotusta 807 sekuntia ja tarkennus ei sinnepäinkään. Mutta se mitä kysymkseni lähinnä koskee, niin kuinka käytetään Darkeja ja flatteja? Minkäverran esim 5kpl 15min valotuksien sekaan niitä pitäisi sotkea, kuinka ne on järkevintä kuvata?
Ja voinhan varmaan myöhemmin käyttää hyödykseni sitä eq2 jälustaa kun siinä joku muovinen seuranta kapulakin on joskus mukana tullut :angel:
Lainaus käyttäjältä: Kääkkä - 09.02.2012, 21:40:10
Mutta se mitä kysymkseni lähinnä koskee, niin kuinka käytetään Darkeja ja flatteja? Minkäverran esim 5kpl 15min valotuksien sekaan niitä pitäisi sotkea, kuinka ne on järkevintä kuvata?
Tuossa IRIS oppaassa yrittelin hahmotella kuinka kuvata Darkkeja ja Flättejä
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=8077.msg73134#msg73134
Olen nyt kaksi kertaa kokeillut kuvata M82/M81:htä. Ensi kerralla koko kohde jäi kuvan ulkopuolelle ja nyt ei sitten ollut tarkennus kohdallaan. :veryangry: Löytyykö jotain kikkoja millä löytää tuollaisesta Nikonin 70-300mm ED linssistä täydellinen äärettömän tarkennus? Tuohon kuvaan tarkensin vain A/F:llä Venusta kohti ja vaihdoin sitten manuaalille ja jätin kameran räpsimään.
Kuva on siis kuvattu 70mm ja kropattu jonkun verran. Valotusta 50min. Jos kokeilisi seuraavana kirkkaana iltana vaikka reilu 200mm polttovälillä ja etsiä manuaalisesti sen hyvän tarkennuksen.
Lainaus käyttäjältä: Kääkkä - 05.04.2012, 17:12:29
Löytyykö jotain kikkoja millä löytää tuollaisesta Nikonin 70-300mm ED linssistä täydellinen äärettömän tarkennus?
Ehdottomasti MF, se kohdalleen livekuvalla jos on, mikäli saat käsiisi niin bahtinovin maski.
Jaa voiko bahtinovin maskia käyttää tarkennukseenkin? Luulin että se on vain diffraktiopiikkejä varten. :cheesy: Tuollaisenhan voisin väsätä jostain paprusta. Eli miten toimin? Live viewiä ei löydy. Tuon maskin kuuluu varmaan olla jonkun tietyn matkan päässä objektiivista?
E: Kiitos Lauri!
Bahtinov on nimenomaan ainoastaan tarkennukseen ja siinä hyödynnetään diffraktiopiikkien keskinäistä paikkaa sen oikean kohdan löytämiseksi. Jos haluaa diffraktiopiikkejä kuviin, niin kannattaa pistää kaksi siimaa linssin eteen, ei mene niin paljon fotoneja hukkaan, tulee maltillisemmat piikit eikä ennenkaikkea näytä niin dorkalta.
Jos teet käsin paperista niin printtaa jollain maskigeneraattorilla tehty kuva ja leikkaa raot mahdollisimman tasaiseksi ja yhdensuuntaisiksi, se ratkaisee tarkennuskuvion laadun. Maski tulee kiinni etulinssiin.
Ensimmäinen yritykseni kuvata aurinkoa digilaitteilla.
Kalustona Lunt LS60Ha ja QHY5
Pinoaminen meni varmaan jotenkin metsään?
Kaj Wistedt
Ihan hyvältähän tuo näyttää, säätämällä tuosta saisi varmaan vielä enemmänkin yksityiskohtia esiin
Keli oli kyllä todella kamala ja kuten sanoin, niin pinoamisessa ja käsittässä olen täysi noviisi.
Edelliset aurinkokuvat olen ottanut filmiaikaan.
Eikun opiskelemaan vielä vanhuksena.
Komea kuva tuo kyllä mielestäni on. Itse en ole yrittänyt vielä aurinkoa kuvata, mutta voisin joskus kokeilla.
Ensivalo ostamalleni 8" F4 newton putkelle, kohteena M31 kavereineen. Kuvattu 10.8 klo 00:00 - 2:30 napasuuntauksen ollessa sinnepäin, mutta muuten olin tyytyväinen, kun kaikki toimi. Muu kalusto: jalustana eq6, Canon 1100D, guidaus qhy5+80/400mm TS scope. Valoa tuli 7x3min ISO 800 + 17x240 ISO400, Eli 1,5h. Kaikki kommentit tervetulleita, varsinkin kuvankäsittelystä, joka hieman hakusessa.
edit: korjailtu kameratietoja
Lainaaguidaus heq5+80/400mm TS scope.
Onko heq5=Qhy5?
:wink:
jk
ps. kuva on hieno
Sietääkin olla tyytyväinen.
Tähtiin voisi yrittää saada lisää väriä mutta muuten kuvankäsittelykin näyttää mallikkaalta.
Wanhana partana täytyy todeta että melkoinen taso on alottelevilla Astrokuvaajilla.
Muikea M31, Tuunari! Saapas nähdä, millaisia kuvia toimestasi alkaa foorumille tipahdella... Jatka samaan malliin.
-Joke-
Oheinen kuvateksti:
"Valotettu kuva tähtitaivaalta, jolle on jo suoritettu dark-käsittely. Kuvan keskusta on vaaleampi valosaasteesta ym. johtuen, reunat tummempia (vinjetointi)."
...on lainattu linkistä http://astro.kuvat.fi/tahtikuvaus/kasittely.htm
Mielestäni kuvan keskustan valoisuus johtuu siitä, että laitteiston optiikka näkyy otoksessa. Laitan liitteeksi yhden freimin ekasta omasta varsinaisesta DS-kuvasta ja kuvasta, kun unohdin laittaa Barlowin väliin (ei muuten ollut suuntauskaan kohdallaan mutta kuvasta selviää mikä näkyy keskellä, kun Barlow unohtuu pois). DS-freimissä näkyy himmeästi se mitä flätillä yritetään peitellä. (Oma päätelmä!!)
En pysynyt täysin mukana tuossa "...ja kuvasta, kun unohdin laittaa Barlowin väliin (ei muuten ollut suuntauskaan kohdallaan mutta kuvasta selviää mikä näkyy keskellä, kun Barlow unohtuu pois" osuudesta, mutta yritetään. Otin kuvasi Photoshopiin ja venytin niistä Levels-käyrän "tappiin", jotta niiden valojakautuma selviäisi.
Ylemmässä kuvassa on täysin epäfokuksessa oleva kuva, jonka nurkissa on pari kirkkaampaa tähteä "munkkirinkilänä". Nämä munkkirinkilät kertovat, että putken tarkennustaso on oikeasti paljon alempana kuin mihin pääset tarkentamaan kamerarungollasi/tarkentimellasi. Barlowin käyttö auttaa, koska se uppoaa syvemmälle tarkennuslaitteeseen ja saa näin kuvan fokukseen. Putken kollimointikin näkyisi noista munkkirinkilöistä, jos kyseessä olisi koko kuva-ala rajaamattomana.
Alemmassa kuvassa näkyy levels-venytyksen jälkeen kuva-alan vinjetointia tai sitten huonosti kuva-alaa kalibroivien flat-kuvien käyttöä. Mitä tuolle alemmalle M57-kuvallesi on tehty käsittelyn suhteen eli onko se suoraan kamerasta pienennetty yksittäiskuva? Tietääkseni kaikki kaukoputket vinjetoivat jonkin verran ts. kuvan kirkkaus on suurempi optisen akselin keskellä kuin nurkissa. Tämä näkyisi nurkkien tummumisena, kun kuvaa aletaan "venyttämään" levels-säädöillä ("kaivetaan" himmeää sumua näkyviin taustataivaan tummuudesta). Nyt tuo tummuminen näyttää hiukan oudolta, joten en osaa sanoa onko kyse vain optiikan vinjetoinnista. Olet kumminkin oikeassa, kun sanot optiikan näkyvän tuossa. (En ymmärrä, mitä tuossa ohjeessa tarkoitetaan "Kuvan keskusta on vaaleampi valosaasteesta ym. johtuen" lauseella. Valosaaste saattaa aiheuttaa kirkkausliukumia (gradientteja) laajakulmaisiin kuviin, mutta sillä ei ole vaikutusta kaukoputken läpi kuvattuihin pieni-alaisiin kuviin.)
Omissa kuvauksissani käy useasti niin, että ensimmäisisä kuvissa näkyy pelkkä peili ja siihen ihan törkeesti tunkeutuva tarkennnuslaite. :D Sen jälkeen on pakko laittaa joku Barlow väliin ja tutustua tilanteeseen uudelleen
"... mutta kuvasta selviää mikä näkyy keskellä"
Sori, toi asia oli itellle niin selkee, etten huomannu selittää. Siinä kuvassa jossa näkyy Newtonin sisuskalut, pitäisi oikeesti näkyä vaan ne peilit ja spaiderit mutta niinku sanottu ei oo siitäkään hyvää kuvaa vaan sellanen värähtänyt jossa näkyy yhdessä 'valossa' kaksi valotusta.
Lainaus käyttäjältä: Regulus - 08.09.2012, 00:08:08
Siinä kuvassa jossa näkyy Newtonin sisuskalut...
???
Et ole (tietääkseni) esittänyt tähän kuvaa, jossa näkyisivät
"Newtonin sisuskalut".
Tuo ylempi munkkirinkilä-kuva esittää tähtitaivasta, joka on rankasti väärässä tarkennuksessa. Luultavasti kuvan (kamera/kaukoputki-systeemin) tarkennuspiste on ollut kuvaushetkellä jossakin 100...300m etäisyydellä putkesta (= ei äärettömässä, kuten pitäisi olla) ja tämän tarkennuspisteen takana näkyvä tähtitaivas näkyy nyt kuvassa tuolla tavoin vääristyneenä (epäterävänä). Mitä enemmän fokus on pielessä oikeasta, sen suurempana "munkkirinkilänä" epäterävä tähti näkyy. Valon kulkutiellä olevan apupeilin varjo näkyy tietysti tuossa tähdenkuvan päällä, joten siinä mielessä näet kyllä kuvassasi "Newtonin sisuskalut". (Sen sijaan pääpeiliä ei kuvassa näy missään, vaan siinä näkyy pääpeilin muodostama kuva tähtitaivaasta.)
Kokeile kuvata päiväsaikaan kameralla/kaukoputkella (ilman Barlowia) parin sadan metrin päässä olevaa maisemaa, niin näet kuinka edellinen selitykseni toteutuu käytännössä.
Juu. Selvittämällä asioita opin ymmärtämään mikä vaikuttaa mihinkin ja mistä mikäkin ilmiö johtuu.
Tälle yölle tuli tällainen otos. M27, 30x30 sek ISO 6400, 150/750 Newton, Canon EOS 1100D. Ekassa ruudussa olisi ollut ohi kiitävä satelliitti mutta DeepSkyStacker -käsittelyn jälkeen sitä ei näy lopputuloksessa. Jostain syystä kuva ei näytä luonnolliselta. Enemmänkin piirrokselta.
Tässä kokeilu Nokian 808 Pureview kännykällä Otavasta. Kuva on käsittelemätön suoraan puhelimesta otettu. Resoluutio 3264x2448, f/2.4, valotus 2.7 sekuntia ja ISO400.
https://www.dropbox.com/s/ss3q8oe0wcucxjz/2012-09-09-0376.jpg
Zoomaus ei ole Dropboxissa paras, mutta kannattaa kokeilla. Omalla koneella zoomaillessa löytyy yllättävän paljon lisää tähtiä.
Lainaus käyttäjältä: Regulus - 09.09.2012, 01:22:59
Jostain syystä kuva ei näytä luonnolliselta. Enemmänkin piirrokselta.
Johtuu osittain siitä, kun olet leikannut kuvankäsittelyssä valoisuuskäyrän (histogrammin) tummasta päästä. Otin kuvasi PhotoShopiin ja sieltä ruutukaappauksen histogrammi-kuvan kera (ylempi liite). Vertailun vuoksi tuohon alle oman sumukuvani vastaava histogramminäkymä, jossa tätä leikkautumista ei ole tapahtunut. Leikkautuminen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että olet hukannut kuvastasi kaikki tiettyä harmaatasoa tummemmat sävyt bittitaivaaseen.
Aloitteleva astrokuvaaja kokeili lähes ensimmäistä kertaa kuvata seurannan kanssa. Jalustan suuntaus pielessä ja kameran tarkennuskin pielessä, mutta yllätyin vähän kun ruudulle sain tällaisen:
(http://ellipsis.fi/~mhjlai/t%C3%A4hti/kuvat/tuhnu.jpg)
Tiesin kyllä tuossa suunnassa olevan jonkin Messierin kohteen ja siksi sinne kameran suuntasinkin, mutta oletin kuitenkin saavani vain tähtiä kuvaan. Yhteensä ehkä viitisen minuuttia valotusta tuosta kohdasta ja darkit ja flatit (nekin ekaa kertaa koskaan kuvatessani). Katsoo mitä noista saa Deepskystackerilla aikaan. Tuo kuva siis suoraan kameran jpeggi käsittelemättömänä rajausta lukuunottamatta.
Lainaus käyttäjältä: Timpe - 09.09.2012, 22:32:53
Johtuu osittain siitä, kun olet leikannut kuvankäsittelyssä valoisuuskäyrän (histogrammin) tummasta päästä. Otin kuvasi PhotoShopiin ja sieltä ruutukaappauksen histogrammi-kuvan kera (ylempi liite). Vertailun vuoksi tuohon alle oman sumukuvani vastaava histogramminäkymä, jossa tätä leikkautumista ei ole tapahtunut. Leikkautuminen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että olet hukannut kuvastasi kaikki tiettyä harmaatasoa tummemmat sävyt bittitaivaaseen.
Anteeksi mutta en ymmärrä vertausta, kun kyseessä on eri kohde. Selitä tarkemmin.
EDIT: 'en ymmärrä vertausta, kun kyseessä on eri kohde.'
Lainaus käyttäjältä: Regulus - 10.09.2012, 01:23:41
Anteeksi mutta en ymmärrä vertausta, kun kyseessä on eri kohde. Selitä tarkemmin.
Käytännössä ongelmia tulee jos yrittää tehdä mustan taivaan liian aikaisessa vaiheessa käsittelyä tai yrittää ylipäätään saada taustataivaan liian tummaksi. Tällöin menee helposti väridataa peruuttamattomasti hukkaan.
Kohteiden väritasapaino pitää säätää kohdalleen ennenkuin dataa venytetään histogrammilla tai värikäyrillä, sillä sen jälkeen hyvä väritasapaino on työn ja tuskan takana, jos edes onnistuu. Väritasapainon saa karkealla tasolla oikein säätämällä ensin kuvan black-pointin kullekin kanavalle niin, että tausta on neutraali tumman harmaa. Sen jälkeen säädetään whitepoint ja hieman säädetään kanavien gammaa niin, että histogrammit ovat suunnilleen samanmuotoisia (eri kanavien välillä on toki eroja).
Näytöllä näkyvää kuvaa ei kannata tuijottaa liian tarkkaan alussa, kyllä sitä värialuetta 16bit kuvadatassa riittää vaikka tausta olisi selkeästi mustasta poikkeava. Vasta lopullista versiota säädetään tummentamalla taivasta haluttuun kirkkauteen. Tuolloinkaan ei kannata säätää nolla-mustaan koko taivasta, puoli prosenttia kuva-alan pikseleistä täysmustaksi on yleensä riittävä.
Vertailukuvassa näkyi eri kanavien histogrammit, joista selviää, että alemmassa kuvassa kanavat eivät klippaa nolla-tasoon, ylemmässä näin käy. Kohteiden erilaisuudella ei sinällään ole siis merkitystä, vain kuvadatan tilastollisella vertailulla. Jos otat lähes kenen tahansa hyvän kuvan täältä, huomaat ettei kuvien histogrammeissa yksikään kanava leikkaudu nolla-tasossa voimakkaasti, vaan kaikien kanavien histogrammissa on pohjalta nouseva jakaumakäyrä huipun osuessa tummiin sävyihin (kirkkaimmissa kokoruudun sumukuvissa huiput osuvat keskialueelle).
-Antti
Ahaa. Nyt taisin tajuta. Pitääpä poimia kuvamateriaali uudelleen käsittelyyn.
Pitäisi varmaan harkita kuvankäsittelyohjelman hankkimista.
Ennen kuin ostaa kaupallisen kuvankäsittelyohjelman kannattaa katsoa ilmaiset läpi:
http://graphicssoft.about.com/od/pixelbasedwin/tp/freephotoedw.htm (http://graphicssoft.about.com/od/pixelbasedwin/tp/freephotoedw.htm)
Gimp (http://www.gimp.org/) + sen PhotoShop-plugin GIMPshop (http://gimpshop.en.softonic.com/) (tai GimPhoto (http://www.gimphoto.com/)) saattaisivat olla tutustumisen arvoisia. Samoin Paint.net (http://www.getpaint.net/index.html), jossa on mm. se tärkeä levels työkalu mukana.
Joku muu tietänee silti varmaan sen "parhaan ilmaisen" kuvankäsittelyohjelman tähtikuvien käsittelyyn, koska itse olen käyttänyt vain maksullisia (PaintShop Pro -> PhotoShop Elements -> PhotoShop CS) ohjelmia tähän tarpeeseen.
Haeskelin juuri erästä palstalle kirjoittamaani tekstiä ja siihen liittyvää vastausta (joka ei liity mitenkään kuvaukseen) ja törmäsin monessa kohtaa kuvauskysymyksiin. Neuvot esittämiini kysymyksiin meni itseltä silloin vähän ohi, kun opettelin vasta webbikameran käyttöä enkä ymmärtänyt, että vastausten kirjoittajat käytti digijärkkäriä.
Nyt, kun ostin oman ihka ensimmäisen digijärkkärin niin noihin vastauksiin rupee tulee järkeä. Olen oppinut ottamaan flat- ja dark-kuvia ihan niinku kaikissa netistä löytyvissä linkeissä opetetaan. Nyt huomaan, että ohjeet on tehty nimenomaan digijärkkärille.
Webbikamera - tai miksi sellaista USB-kameraa haluaakaan sanoa - on sitten hieman eri asia omasta mielestäni ainakin flat-kuvien osalta. Miten voi tietää oikean valotusajan ja riittääkö pelkkä valikosta haettu 'Snap'?
Puhun siis DS-kuvauksesta johon en vieläkään ole käyttänyt sitä viime talvena ostamaani USB-kameraa mutta luulen, että nyt on sen aika, kun järkkärin max-valotus on vain 30".
Käytä nyt ihmeessä järkkäriä. Yli 30 sekunnin valotuksia saa lankalaukaisimella, joita saat markalla dealextremestä tai mistä vaan muualta.
Tarkoitat siis sellaista BULB-kuvausta? Onko siinä lankalaukaisimessa lukitus?
Käytännössä kaikissa on. Vähän kalliimmalla (parikymmentä euroa) saa lisäksi ohjelmoitavia laukaisimia jolla voit vaikka ottaa 20 kappaletta kahden minuutin valotuksia, tai mitä vaan.
Tämmönen Hähnel Giga T Pro II sieltä nyt tuli. Ihan pätevän oloinen peli sen jälkeen, kun olin opiskellut sen mitä käyttöohjeessa jäi kertomatta. Hiukan siinä tarvittiin sadattelua mutta loppu hyvin. Radio-ohjaus kantaa sataan metriin asti eli voin käytellä kameraa vaikka Nesteen kahvilasta. :laugh: Hintaa vehkeellä 74€.
Lainaus käyttäjältä: Optiscreen - 09.09.2012, 22:32:26
Tässä kokeilu Nokian 808 Pureview kännykällä Otavasta. Kuva on käsittelemätön suoraan puhelimesta otettu. Resoluutio 3264x2448, f/2.4, valotus 2.7 sekuntia ja ISO400.
https://www.dropbox.com/s/ss3q8oe0wcucxjz/2012-09-09-0376.jpg
Zoomaus ei ole Dropboxissa paras, mutta kannattaa kokeilla. Omalla koneella zoomaillessa löytyy yllättävän paljon lisää tähtiä.
Wautsi! Hieno föönikuva ja käsi vakaa! :)
Onko kenelläkään vinkkejä linnunradan kuvaamiseen? Tässä on minun ensi yritykseni sen kuvaamisesta ja kuten huomaa, tarkennus ei oikein onnistunut. Kuva on otettu 45s valotuksella.
Millä tarkensit? Kamerasta liveview-näkymä päälle ja sieltä 10x suurennus käyttöön, niin sitä apuna käyttäen pääsee riittävän lähelle oikeaa tarkennusta. Jos kuvasit täydellä aukolla, niin objektiivin (esim. tuo 50mm) kuva-ala on varmasti hiukan kaareutunut, joten kuvan nurkat ovat eri tarkennuksessa kuin keskusta. Tähän auttaa pieni objektiivin himmennys (esim. F1.8-> F2.5), mikä lisää kuvan syväterävyysaluetta. Tuon lisäksi käyttämäsi 45s valotus on liian pitkä, jota esim. tuolla 50mm polttovälillä saisi enää teräviä tähtiä ilman seurantaa. Kamera kannattaa laukaista kaukolaukaisijalla + käyttää peilin lukitusta, jotta laukaisuepäterävyyttä tulisi mahdollisimman vähän ja tukevan jalustan käyttö on itsestäänselvyys (mieluiten siis seurannalla varustettuna).
Linnunratakuvissa olisi hyvä olla objektiivissa mahdollisimman suuri aukko, jonka läpi valo pääsee kameran kennolle. Tällöin esim. 50mm F2 objektiivi (himmentimen aukon halkaisija 25mm) olisi parempi keräämään valoa Linnunradan tähdistä kuin 18mm F3.5 objektiivi (=5.1mm himmenninaukko). Linnunrata on tietysti laaja-alainen kohde, joten jokin valovoimainen laajakulmaobjektiivi (esim. 24mm F1.4) olisi optimi sen kuvaamiseen. Tällaiset objektiivit ovat kalllita valmistaa ja omistaa, joten yleensä on tyytyminen siihen mitä kameralaukusta löytyy. Yleisohjeena kiinteäpolttoväliset objektiivit ovat parempia valintoja tähtikuvaukseen kuin zoomit, joissa riittää kuvan vääristymiä jokaiseen lähtöön ja joiden valovoima on kiinteitä objektiiveja heikompi. Myös objektiivin hinta seuraa sen laatua, mutta edes kallis hinta ei ole tae hyvistä tähtimuodoista, koska valovoimaisia objektiiveja ei valmisteta tähtikuvauskäyttöä silmällä pitäen.
Ihan vain manuaalilla tarkensin ja kiitti vinkistä, kokeilenpa tuota seuraavalla kerralla. Tarkennukset eivät ole juuri milloinkaan olleet kohdillaan. Ja uutta objektiivia olen hankkimassa, sitten kun sellainen hyvä löytyy.
Kokeilin pari päivää takaperin kuun kuvaamista kaukoputken läpi puhelimella, kun ei ole vielä kunnon kuvauskalustoa. Ei ole pinottu tai muokattu. Tuosta saisi varmasti paremman kuvan jos muokkaisi ja pinoaisi. Taidan ladata registaxin tai vastaavan ja kokeilla joku päivä. :smiley:
Kuvasta päätellen paras tapa parantaa kuvaa olisi sen kännykkäkameran tukeminen "kiinteään asentoon" okulaarin taakse. Okulaarisuurennuksella kuvatessa on tärkeää, että käytetyn kameran objektiivi on ihan keskellä okulaarista tulevaa valokimppua. Lisäksi kameran objektiivin tulisi olla oikeassa kulmassa okulaariin nähden (se ei saa kallistua yhtään vinoon).
Pienilinssiset kännykkäkamerat ovat sinällään yllättävän hyviä välineitä esim. Kuu-kuvaukseen, kun vain yllä olevat kohdistusvaatimukset ja tärähtämätön kameran laukaisu huomioidaan riittävän hyvin. Toisin sanoen Kuu-kuvan laatu ei ole yleensä kiinni (nykyisten) kännykkäkameroiden laadusta, vaan enemmänkin kuvaajan puuttellisista toimista kännykän kiinnittämisessä/tukemisessa okulaarin taakse. Sama pätee myös suoraan kaukoputken polttopisteessä kuvaamiseen eli kun kuvataan ilman okulaaria.
Sain eilen valmiiksi parallelogrammi-jalustan kiikarille ja tänä aamuna kokeilin kuvata kuuta. Kiikari on 20*80 ja kuva otettu 808 pureview-kännykällä käsivaralla kiikarin läpi. Teline kameraa varten on vielä työn alla. Kuva on tuplattu yhdestä, eikä mitään muuta käsittelyä.
http://flic.kr/p/drRFBQ
Mitäs jos laittaisit kuvan itse jalustasta? Projekti kuulostaa mielenkiintoiselle.
Kuukuvakin on ihan kiva :cheesy:
jk
onnistunnu otos Iidalta parempia ku mun otokset kuusta, :cheesy: vois melkein kokeilla filttereillä kuvaamista jos pääsis ees samoihin tasoihin mutta nyt jupiteria ihaileen. :grin:
Kokeilin eilen kuvata linnunrataa. Osoittautui vähän hankalaksi kohteeksi normi valokuvaukseen verrattuna.
Muistilistalle seuraaviin yrityksiin jäi:
- 17mm optiikka on tämmöiseen kohteeseen aivan liian pitkä. Revontuliinkin se on liian pitkä.
- Jalusta saa olla tukeva. Tukevuudelle ei liene mitään ylärajaa.
- 30 sekunnin valotuksen aikana taivas "liikkuu" yllättävän paljon.
Kokeilin myös kuvata itätaivaalla jotain pientä tähtirypästä 400mm Sigmalla ja törmäsin samansuuntaisiin vaikeuksiin:
- Painava lasi kukkakepin nokassa huojuu vielä sekunteja laukaisun jälkeen.
- Suuntaus on todella hankalaa.
- Tarkennus vielä hankalampaa kun 7D:n liveview ei "näe" pimeässä paljonkaan mitään.
Tässä ovat uusimmat kuvani linnnunradasta, otettu Samyangin 8mm putkella. Molemmat löytyvä myös taivaanvahdista ja niistä on myös timelapset. Laatu näyttää täällä huomattavasti huonommalta kuin koneella.
Tossa yks näpsy vanhalla 3megan äitin vanhalla. Eikä mitään käsitelyjä.
edes jupista ole vielä saanut tällä uudella 650d parempia kuvia, kuin weppikameralla ;) Jupi karkas jo puitten taa. Vaikka luulin että saturnus ois mahtava. nyt vasta hokasin ton barlovin kierteet ja sillä koitin metsästää M5 kun sain kohilleeen stellalla tähet , 05:00 kait niin aatelin akun latauksenjälkeen räpsästä kuvat!
pilivessä tietty ;) no normi yö. On muuten haastavaa ees ettiä käsipelillä tähet. Otan aina muutaman kirkkaan tähen ja kohistelen siihen tarkennuksen, sitten siirtelen kohteeseen. Jotka on aina haastavempia himmeimpiä ja vertailen stellalla kuvioita ja sitten räpsiin.
Tuntu että oli paljon parempi näkyvyys syksyllä... ja oli kiva viettää aikaa ulkonakin ;) tässä harrastukseesas on kivasti muuttujija ...< aika kumma sana?
Tollaset pikku pokkarit on oikeestaan JEES okulaarikuvaukseen!
Helepointa on weppikamera maalarintepilla okuuun kiinni . :azn:
No joo menivähän hermot ton kuvauksen kanssa tänäyönä ;) onsevaan työlästä käsipelillä kohistella, mutta otan sen siltä oppimisenkallata. Kokoaika tässä opin lisää.
Onneksi kuvat ei maksa nykyään mitäään! ;)
Kokeilin eilen kuvata Panstarrsia ja M31 samaan kuvaan. Innostuin JVO:n tekemästä kuvasta ja halusin kokeilla itsekkin.
Onko loppu tulos parempi jos kuvaan 9min valotuksen vaikka 30sek pätkissä, kuin 3sek pätkissä? Kuvasin nimittäin noin 200kpl 3 sekunnin mittaisia ruutuja arvoilla f/2,8 ja ISO1600. Pinosin kuvat deepskystackerillä ja lopputulos vastasi lähinnä yhtä 3sek kuvaa.. Kohina tosin oli hävinnyt.
Eli onko se vain ostettava seuranta jalusta jotta saa kuvattua pidempiä yksittäis valotuksia vai mikäkö tässä nyt lorottaa omille nilkoille? :undecided:
Huomasin ite eilen, että 300mm putkella croppikenno-runko (60D) tarkottaa sitä, että yli 2 sekunnin valotukset alkaa viiruttaan tähtiä jo. Eli jos jaksaa naputella 2 sekan valotuksia ja pinota ne, niin johonkin parempaan tulokseen ehkä pääsee.
Seurantajalusta on itellä ainakin hankintalistalla ennen syyskauden alkua. Tarkoitus on kuvata kameraoptiikalla sitten kohteita (200mm canonin L obiska myös hankintalistalla).
Itellä oli käytössä 200mm ja täyskenno. (D3s)
Mutta siis pitäisikö 3sek osavalotuksilla tulla sama lopputulos, kun 30sek osavalotuksilla?
Lainaus käyttäjältä: Kääkkä - 01.04.2013, 14:57:47
Itellä oli käytössä 200mm ja täyskenno. (D3s)
Mutta siis pitäisikö 3sek osavalotuksilla tulla sama lopputulos, kun 30sek osavalotuksilla?
Ei täysin, mutta tulokset ovat kuitenkin verrattavissa. Erittäin lyhyet valotukset ovat siitä viheliäisiä, että varsinkin himmeistä kohteista ei välttämättä tule yhtään fotonia lyhyen valotuksen aikana, ja ne vähätkin mitä tulevat, hukkuvat kameran lukukohinan joukkoon.