EQ1?

[Lauri Kangas]

Heh, kädentaitoni ovat nolla. Siis tuskin minun kannattaa edes yrittää väsätä mitään...

Mullakin oli nollataidot ennenkuin aloin rakennella mitään. Nyt on välttävät taidot, mutta kaikenlaista hyödyllistä ja hauskaa on tullut saatua aikaiseksi. No en kyllä tiedä itsekään onnistuisinko ladonovessa.

[GaryP]

Heh, kädentaitoni ovat nolla.

Tässä harrastuksessa se tarkoittaa sitä että lompakon on venyttävä.

Kari

[prototype]

Pakko kommentoida. Älä hanki EQ-1:tä säästä miuluummin niin kauan että on varaa ostaa kunnon jalusta. EQ-1:sellä ei tule ku paha mieli ja hermoromahdus kun rupeaa touhuamaan. Itse omistan kyseisen tekeleen ja olen vahvistanut ja tuunaillut siitä suhtkoht jämerämmän, mutta silti liian hutera oli tarve sitten mille tahansa.

[Some-E]

Palataanpa taas tähän suosittuun aiheeseen, eli lompakon venyttämisen välttämiseen EQ-1:llä ;)

Heti alkuun sanon, ettei tämä ole puolustuspuheenvuoro. Hankin jalustan, koska se oli halpa. Laatukysymys oli toissijainen, koska halusin myös nähdä mitä sillä voi tehdä. Kalliimmalla jalustalla en olis varmaan kuvannut yhtään enempää, optiset välineet olisivat joka tapauksessa olleet samat (415mm / 60mm tavarataloputki 80-luvun puolelta ja 50mm linssi järkkärissä). Toki olisin päässyt varmemmin pitkiin valotusaikoihin. Hutera vertaus ohjeisiin kaukoputken peilin valmistusta aloittavalle: tee ensin pieni peili...

Faktahan on, että jos urheiluhenkisyys ei riitä, EQ-1:llä tulee paha mieli. Absoluuttinen vastaus EQ-1:n hankintaa aikovalle on kielteinen. Maailma ei onneksi ole mustavalkoinen :)

Silloin tällöin on pitänyt valotella taivasta järkkärillä, milloin komeetan esiinsaamiseksi ja milloin on kokeiltu vain mitä 50mm:llä näkyy. Sillä näkyy esim. Bereniken hiuksista useita galakseja sekä mag 13 tähtiä, viime huhtikuun lopussa: http://samijum.pp.fi/img/astro/2011-04-25/berenike1.jpg    (speksit näyttävät puuttuvan, kaivellaan jos kiinnostaa)

Silloin tällöin myös EQ-1 jaksaa yllättää: ei se niin vaikeaa ollutkaan! Lyhyet polttovälit yhdessä valovoimaisen objektiivin kanssa eivät aseta kovia vaatimuksia jalustan suuntaamiselle. Moottorin nopeudensäätökin on pysynyt kohdallaan siitä kun sen joskus muinoin säädin. Parhaimmillaan on ollut lämpötila noin -28C valokuvattaessa, ja ainoat onglmat olivat oma jäähtyminen ja pakkaskelille tyypillinen hento utu, sekä tietysti valosaaste. Ainoa "modaus", jonka olen moottoriin tehnyt, oli pariston korvaaminen neppariliittimellä, jonka johtojen perään juotin pyöreän DC-pistokkeen. Virtaa antaa Lidlistä ostettu "powerstation", eli kannettava akku erilaisilla jännitelähdöillä (30 eur). 9V lähtö ei valitettavasti ollut reguloitu, joten akkua piti modifioida: laitoin 8V regulaattorin 9V liitännän taakse. 8V siksi, kun Canon sanoo kelpuuttavansa 8,1V. Veikkasin että kaikki 9V laitteet toimivat hyvin myös 8V:lla, varsinkin kun virta riittää. Samasta piuhasta lähtee haarat järkkärille ja jalustan moottorille.

Hyvinä puolina mainittakoon jalustan koko: pieni. Päätä ja moottoria ei tarvitse irrottaa säilytystä ja kuljetusta varten. Jos on vähänkään vaatehuoneen tai varaston nurkkaa, voi jopa tarjottimen jättää kolmijalkaan kiinni, eli koko roska käyttövalmiina - nopeuttaa liikkeelle lähtöä. Mahtuu myös auton takakonttiin kyljelleen. Jalustan kanssa voi lähteä ihan pienillekin taivasmatkoille, koska kohteessa tarvitaan vain jalustan asettaminan vaateriin pohjoista kohti.

Merkittävimmät ongelmat ovat mekaanisia: tuntiakselin "laakerointi" (mitähän siellä sisällä on?) on väljä, samoin klappia löytyy seurantakoneistosta. Silloin kun moottori saa vetää jatkuvasti, koneisto toimii. Mutta aina kun jalustan pää käänetään uuteen asentoon, on melko varmaa että ensimmäinen pitkä valotus epäonnistuu. Tämä on huomattava etenkin suuntauksen testiotoksia otettaessa!! Jos tähdet piirtyvät kuvaan viiruina, vika ei välttämättä olekaan suuntauksessa! Tähän halpaan menin itsekin vielä tänä syksynä. Nyt alan oppia pikkuhiljaa, että antaa moottorin jauhaa rauhassa löysät pois, sitten vasta otetaan kuvia.

Elokuun 20. käväistiin Kuun loistaessa kokeilemassa kuvaamista, ja komeetta Garradd oli tietysti testikohteena. Jalustan suuntaus meni tuttuun tapaan Pohjantähteä kurkkien tuntiakselin molemmilta puolilta, kunnes uskoin etten saa paremmin kohdalleen. Kolmijalan vaakasuuntaan säätäminen kävi niin, että katsoin tarjottimen linjaa melko pimeää maastoa vasten, ja lyhensin yhtä jalkaa kunnes tuntui siltä että vaaterissa on.  (Pitäisi tietysti ensin laittaa vaakasuuntaan ja sitten vasta napasuuntaus, mutta saattoi nyt alkaa vähän liian "mutulla" tuo suuntaus.)  Ja sieltähän se komeetta löytyi: http://samijum.pp.fi/img/astro/2011_garradd/garradd_20110820.jpg
Tuossa 1:1 koossa rajaus 6 megapikselin kuvasta.

P.S: tänä syksynä kokeilin 200mm edullista kameraoptiikkaa. Kuvia voin laitella näkyville jahka saan nettiin.

Ovatko muut kuvanneet EQ-1:llä?

[APo]

Vähän vanha aihe, mutta mutta. Otin oman eq-ykköseni ja olen nyt tehnyt siihen kaikki mahdolliset "tukevoitukset" joita suht helposti voipi tehdä, kiinnitykset uusittu tukevammiksi (välykset pois) jalat puhallushiekkaa täyteen, eq pään kiinnityspultin tilalla M10 kierretanko joka menee tarvikehyllyn läpi lähes maahan asti jalustan ala-asennossa ja tämän kierretangon varassa on tarvikehyllyn alla 2 kpl 2,5kg painolevyjä. Todella paljon tukevammalta jalusta nyt tuntuu, ainoahan on tuon eq pään mekaaniset heikkoudet. Kameratelineen teen itse lattaraudasta. Kunhan yöt pimenevät kokeilen 40-150mm obiskalla kameralla ja mielenkiinnosta myös tulen kokeilemaan 80/400mm putken läpi kuvaamista polttotasosta. Saatanpa laittaa kuviakin jos nyt jotain vielä tämä aihe innostaa :)

[APo]

Noniin, nyt on jalusta purettu osiin ja toisin kuin olen joidenkin kuullut sanovan, EQ-1 jalustan EQ pään saa purettua aivan osiin. Irrotin myös akselit.
Tarkoitus olisi vaihtaa R.A akseli onttoon malliin ja asentaa sen perän laserosoitin jolloinka jalustassa olisi näppärä napatähtäin, tää vaatii vain pienen reiän poraamista akselin pään jälkeen jalustan runkoon jotta lasersäde pääsee etenemään taivaalle.
Myöskin jonkinlaista laakerointia mielessä olen pyöritellyt tai ainakin liukupintojen kiillotus tai käsittely jollakin hyvällä pinnoitteella jotta ei takkuile seuranta ja samallahan poistuu mahdollisia välyksiä.
Akseleina jalustassa on aivan tavalliset "pultit" jotka samalla vaihtuvat jäykempään materiaaliin.
Välttämättähän tässä ei mitään järkeä ole mutta ihan mielenkiinnosta näpräämiseen ja omaksi iloksi projektia toteuttelen.

Voisikohan tämän keskustelun siirtää rakentelunurkkaan?

[APo]

Laserosoitin napatähtäin mahdollinen mutta haen sittenkin  napatähtäimelle kiinteän "ulkoisen" vaihtoehdon niin ei tarvitse muutenkin hentoa rakennetta alkaa porailee vielä heikommaksi. Yksi mahdollisuus olisi rakentaa tukeva asepuolelta apinoitu avotähtäin RA akselin kylkeen jonka voisi kohdistaa eq pään vielä ollessa atomeina, ainakin tällä päästäisiin parempiin tuloksiin kuin akselin vierestä "sihtaamalla". Ja jos kyseinen malli kestää hirvikiväärin rekyylin niin kyllä se kaukoputken liikkeetkin kestää... anyway mahdollisuuksia on monia joista tulen hakemaan yksinkertaisimman.

[APo]

No niin, eipä niitä avotähtäin härdellejä oikein voi suositella tähän tarkotukseen kun olisi niin mahdottoman hankale käyttää tässä tarkoituksessa, ja se suuntaus taivaannapaan olisi kyllä ihan perstuntumalla ihan yhtä hyvä kuin avotähtäimellä, täytyy taas jumiutua sohvan pohjalle pohdiskelemaan.

[Some-E]

Hienoa rakenteluhenkeä, APo!

Oma EQ-1 on ollut originaalissa kunnossa. Tuntiakselin välys on melko hirveä, sitä saisi kyllä pienentää. Toki muussa mekaniikassa on myös omat heikkoutensa. Viimeksi olen kuvannut sen kanssa videokameralla (32 X optinen zoom, vastaa noin 1000mm kinoa) Venuksen ylikulkua ja pikkuputkella katselin Jupiterin peittoa. Aurinko pysyi vajaat 10 minuuttia kuvassa (1000mm vastaavalla).

Nyt pitäisi opiskella tuota suuntausta (yleistä, ei kannattaisi keskustella tässä ketjussa), että missä on vika, kun kohde valuu johonkin tiettyyn suuntaan. Drifti on mielestäni ollut melkolailla samansuuruinen viime aikoina. Pystytys tapahtuu niin, että pidennän jalat, käännän koko roskan pohjoiseen (kurkkimalla tuntiakselin takaa, onnistuu päivälläkin kun tietää maamerkkien suunnat) ja sitten säädän jalkoja vatupassin kanssa tarjottimelta kallistuksia mitaten. Pään korkeuskulman olen pitänyt vakiona siitä saakka, kun sen kerran sain kohdilleen. Moottorin nopeudelle pätee sama, mutta tuosta analogisesta kytkennästä ei voi ihan varma olla, miten se pitää nopeuden. Tämän jälkeen kun driftailee, niin on kysymysmerkkiä ilmassa. Perusteita siis opiskelemaan!

[APo]

Kiitoksia kiitoksia, onhan tämä mielenkiintoista pikkunäpertelyä. Minulle tulee elokuun aikana se kapulaohjattava malli EQ-1 seurantamoottorista, saapi nähdä onko kuinka pelaava, samalla kapulalla kyllä näkyy olevan myös HEQ-5 jalustan seuranta (siis ei goto mallisen). Voiteluaineeksi meinasin laittaa akseleihin silikonisprayta, kestää pakkasta ja on teollisuudessa suosittu. Napatähtäin on nyt se asia joka aiheuttaa harmaita hiuksia, hyviä ideoita on monia mutta kiinnitykset jalustaan aiheuttaa ongelmia kun ei tuota pikkueequuta oikein mahdottomia voi työstää.

[Some-E]

Näinhän se, mekaanisesti EQ-1 on aika rajoittunut. Itse tein innoissani reiän tuntiakselin pohjatulppaan, ja kun tulikin umpirautaa vastaan niin innostus laantui :)

Muistaakseni suunnittelin taannoin, että kiinnittäisin napatähtäimen tuntiakselin osoittimen paikalle. Siinä olisi kaksi ruuvikierrettä valmiina. Se osoitin ei liene kovin tarpeellinen. Asiaan voisi taas palata, ennen kuin parhaat kelit alkavat.

[APo]

Joo ei sillä osoittimella mitään tee, sitten sen saisi kohdistettua jotenkin ehkä kun jalusta on purettuna niin silloin siitä tuntiakselin paikasta näkee läpi. Kiinnitys vain pitäisi olla sitä luokkaa että ei tarviis enään kohdistella kovin usein kun jalustan joutuu purkamaan aina :D Itsellä on nyt hetken tämä projekti jäissä työkiireiden vuoksi, mutta ideoita pyöritellään silti. Jalustan laitoin kasaan ja uudet rasvat siinä on sisällä. 10minuutin homma on EQ-1 jalustan purkaminen kun sen yhdesti on tehnyt.