Kovasti on intoa, mutta raaka-aineet, työkalut sekä osaaminen jarruttavat menoa.
Käytössä on sorvi jolla saa mukavasti eri nousuja aikaiseksi, joten mielellään otan vastaan opetusta tähän alueeseen.
Matopyörä ja ruuvi. No nehän on toiveena saada valmistettua, mutta mitä materiaali kannattaisi tuon ruuvin olla jos lähestytään työstettävyyttä?
Tässä on nyt testattu jos jonkin sortin rautatankoa ja rosteria, ties mitä. Lopputulos on niin räkäistä kierrettä ettei painajaisissakaan ole sellaista nähty, täysin käyttökelvotonta. Pitäisikö virittää sorvin terän tilalle jokin pyörivä terä joka tuota uraa tekisi, vai onko jotain ihan perustavaa laatua olevaa terää olemassa jolla aloittelijakin saa jälkeä aikaiseksi?
Matopyörä on sitten oma lukunsa, mutta askel kerrallaan.
Ja viimeisenä pyyntö; älä ohjeista menemään ammattilaisen luokse teettämään osia, se ei ole tämän harrastuksen tarkoitus.
:azn:
Kiitos taas kaikille innokkaille jotka tähänkin ketjuun ottavat osaa.
Kari
Lainaus käyttäjältä: GaryP - 16.09.2009, 01:56:17
Tässä on nyt testattu jos jonkin sortin rautatankoa ja rosteria, ties mitä. Lopputulos on niin räkäistä kierrettä ettei painajaisissakaan ole sellaista nähty, täysin käyttökelvotonta.
Kari
Millaistahan se "räkäinen kierre on" kuva olis vähän selventänyt (-tai sitten ei) mikä meni vikaan
RST on ihan hyvä materiaaliksi, siihen saa hyvän ja luistavan kiillon - eikä se ruostu..
- sorvin tulee olla kelvollinen - honkkarin halpismallissa saattaa olla liikaa "ominaisuuksia" kunnon työstöjäljen aikaansaamiseksi
- työstöterän tulee olla keskitetty - eli samassa tasossa työstettävän akselin keskipisteen kanssa. ei millin yllä/alla..
- terän tulee olla terävä, mieluiten tehdasvalmisteinen kovametalli valmispala.. kyllähän niitä itsekkin terottaa, pitää vaan osata... v-kulmat on sitten käsivaralta...
- aihion tulee olla tuettu molemmista päistä - käytä kärkipylkkää . pitkä ja ohut -kierretankotyyppinen- kappale pitää tukea tukirissalla terän kohdalta . Jos sorvinterä rupeaa "laulamaan" lastutessa - on jossain kohtaa liikaa joustoa.. tai liian iso lastun syvyys.
- lastua muutama (5..?) satanen kerralla - ei siis koko kierteen syvyydeltä yhdellä vedolla
- kierre tehdään "kerralla" eli kappaletta ei saa irrottaa, eikä sorvin "noususynkronia " kytkeä pois päältä ennenkuin kierre on sorvattu lopulliseen syvyyteen.
Vuosia sitten pari kaukoputken osaa sorvannu - ei siis mikään sorvari.
Olen Timon kansa eri mieltä ruuvimateriaalista. Ruostumattoman kitkaominaisuudet eivät ole erityisen hyvät liukuvaan kosketukseen. Lisäksi ruostumaton on hankalasti koneistettavaa. Löytyy tietenkin joitain seoksia jotka eivät ole ihan mahdottomia.
Koneistettavuutta kotikonstein haittaa ruostumattoman työstökarkeneminen. Ensimmäinen lastu lähtee kohtuu voimalla mutta seuraavaa otettaessa aine on jo kovettunut. Käytännössä pitää koneistaa kertalastulla mahdollisimman pitkälle. Tätä taas eivät hennot koneet kestä. Ruostumaton myöskin vetelee jännitysten vuoksi helposti.
Itse tekisin ruuvin pallografiittivalusta jos sitä on sopivassa muodossa saatavissa tai sitten S235JR teräksestä (vanha St52) kun valua ei saa ja hammaspyörän tinapronssista. Jos hyvän koneistusjäljen aikoo saada aikaan, pitää koneiden olla tukevia poistettavan lastun kokoon nähden seka terien oiken muotoiset työstettävälle materiaalille.
Joissain tapauksissa "supportti" hionta sorvissa on varteenotettava työtapa, esim karkaistujen kappaleiden muotoilu ja viimeistely, terien teroitus jne.
Kaizu
Jos tämä lohduttaa niin.
Yleensä sorvariksi tullaan 2 tai 3 vuotisen koulun kautta, sittenkään kaikki eivät opi koskaan
tekemään sorvilla kunnon kierteitä.
Mutta kirjastosta jonkimmoista metallin työstöä käsittelevää käsikirjaa luettavaksi.
Tai sitten siitä mistä aita on matalin, kauppaan jossa myydään kierretappeja ja pakkoja.
Älä unohda leikkuu öljyä hyvän pinnan aikaan saamiseksi ja työstön helpottamiseksi.
nim. 30v vierestä katsellut ja jonkin verran itsekkin............
Risto
Hyviä ohjeita kaikki, kiitos taas!
Ja tuossa kohtaa koira älähtää kun kalikka kalahtaa; en ole tähän päivään saanut aikaiseksi laittaa voitelua koneeseen.
Kaikki sorvaukset ovat olleet senverran helppoja, lähinnä alumiinia ja muovia, joten helpolla on päästy.
Kirjasto taitaa kutsua, tuo oli varteenotettava vinkki. Kouluja ei viitsisi enää lähteä käymään, niissä kun
menee aikaa hukkaan kun pitää käydä 95 prosenttisesti täysin turhissa oppiaineissa.
:wink:
Kaizu,
Mistä näitä raaka-aineita saa pienissä erissä? Missä ei harrastelijaa katsota pahasti, ja pienetkin metallierät saa ostettua
kohtuuhinnalla. Tarkoitus ei ole saada ilmaiseksi, lähinnä vaivattomasti ilman tolkutonta metsästämistä.
Nuo terät joita käytössäni on, ovat vaihtopalamallisia. Välillä vähän laulaa vaikka kontaktia tuntuu ole minimaalisestikin.
Kappaleen tuenta sieltä irtopään puolelta täytyy rakentaa uusiksi, jonkilainen laakeroitu tuki varmaankin löytyy valmiina,
kun osaa kysyä? Terän takana kulkeva tuki on, ei ehkä paras mahdollinen, mutta toimivaksi todettu.
Vähän kerrallaan oppia kantaa hedelmää, ei tässä iässä enää luulekaan minkään onnistuvan helposti, sen osoitti jo
virheellinen harhaluulo PHD guidingin vaikeudesta; oli niin helppo että onnistuin melkein mokaamaan sen takia.
:cheesy:
Kari
Lainaus käyttäjältä: GaryP - 16.09.2009, 11:50:07
Ja tuossa kohtaa koira älähtää kun kalikka kalahtaa; en ole tähän päivään saanut aikaiseksi laittaa voitelua koneeseen.
Kaikki sorvaukset ovat olleet senverran helppoja, lähinnä alumiinia ja muovia, joten helpolla on päästy.
Ja minä kun olen lisännyt öljyä pelkän käsin kierretapilla tehtävän kierteen työstöönkin, koska se a.) helpottaa työstöä b.) säästää työvälineitä ja c.) tekee siistimpää jälkeä kuin ilman :cool:
(Pitäisihän miehien tietää, mitä kunnollinen luisto tarkoittaa näiden tappien kanssa pulatessa... :grin: :tongue:)
Lainaus käyttäjältä: Timpe - 16.09.2009, 16:30:18
Ja minä kun olen lisännyt öljyä pelkän käsin kierretapilla tehtävän kierteen työstöönkin, koska se a.) helpottaa työstöä b.) säästää työvälineitä ja c.) tekee siistimpää jälkeä kuin ilman :cool:
(Pitäisihän miehien tietää, mitä kunnollinen luisto tarkoittaa näiden tappien kanssa pulatessa... :grin: :tongue:)
Kun teen perinteisellä tapilla kierrettä käytän alumiiniin alkoholia, ja rautaan tai vastaavaan olen ottanut mitä tahansa öljyä. Ehdottomasti kannattaa, mutta sorvilla on vähän eri tilanne, ei riitä että tiputtaa tipan silloin tällöin, pitäisi laittaa pumppu pumppaamaan leikkuuöljyä. Puuttuu vielä tuo härveli, kai se täytyy alkaa virittelemään sitä. Toivon vaan ettei tule hirveä morkkis "miksi en tätä jo aiemmin laittanut"...
Kari
Vuosia sitten kysyin matoruuvin teettämistä erään aikuiskoulutuskeskuksen metalliverstaassa. Esitin mitat ja mallin jollaista olin suunnitellut. Pomo tutki kuvaa hetken ja tuumasi. "Tästä talosta ei löydy ketään joka pystyisi tekemään tarpeeksi tarkkaa työtä."
Ilmeisesti tuollainen ei ole kaikkein helpoimpia tehtäviä.
Mutta kaikkeahan sitä ihminen tekee, Onnea yritykselle.
Sopivia raaka-aineita kannattaa kysellä tuon alan yrityksistä. Niissä on yleensä aina jotain sopivia hukkapaloja. Mitä pienempi firma, sen parempaa palvelua olen saanut.
Tarkkojen laitteiden matopyörät ja -ruuvit valmistetaan hiomalla tarkoitusta varten tehdyillä koneilla, joita ei ihan joka pajassa ole.
Osaavissa käsissä ja kohtuullisella sorvilla (yli hevosen painoinen) syntyy kierreterälläkin kelvollinen ruuvi. Jos ruostumattomasta teräksestä yrittää, niin syytä valita työstettävä laatu. Kevyemmän luokan sorvilla voi tehdä ruuvin messingistä ja pyörän muovista. Osaava kaveri tekee laatujälkeä hiiliteräksestä hiotulla terällä - messingin sorvaukseen ei kovametallia välttämättä tarvita.
Jos sorvia ei ole käytössä, voi ainakin katseluseurantaan kelvollisen ruuvin tehdä ruostumattomasta kierretangosta ja pyörän muovista tai vanerista sahatun sektorin kehälle taivutetusta muovilistasta. Pyörään ei välttämättä tarvitse tehdä kierrettä, riittää kun painaa ruuvia riittävän lujaa kehää vasten, jolloin ajan kanssa ruuvi pureutuu muoviin.
Espoolainen voi käydä Otaniemessä Protoshop Oy:ssä, missä on tarjolla hyviä neuvoja ja ainestavaraa pienissäkin erissä.
Hannu Määttänen
Kaikenlaisia vaihtoehtoja mietittiin, ja nuo ovat olleet osana niistä. Täytyy vain jatkaa harjoittelua, ainakin oppii sen, mitä ei kannata tehdä.
:azn:
Kari
Hei,
Itse hankin pari vuotta sitten 1/3 hevosen kokoisen sorvin, koska kävi luonnon päälle käydä amiksessa teettämässä osia - itse tehdyn pitää olla itse tehty :angel:.
Lainasin kirjastosta WSOY:n oppikirjan "Koneistustekniikat" ja ostin sellaisen myöhemmin omaksi. WSOY:n nettikaupasta löytyy. Siinä kerrotaan kaikki, mitä olen tähän mennessä tarvinnut.
Ruuvista saat sitä paremman, mitä isomman halkaisijan sille valitset. Taipumat, värinät ym. ongelmat sorvauksessa jäävät pois. Pienellä koneella hirmupieni lastu kerrallaan ja teräksestäkin saa jotain valmista aikaan. Messingistä tekisin itse ainakin ensin harjoituskappaleen. Sen kanssa et tarvitse leikkuunestettä. Toinen "muljun" tehtävä on jäähdytys, mutta pienellä lastulla ja tiheillä tuumaustauoilla sekään ei ole ongelma. Kovapalaterät eivät myöskään varsinaisesti tarvitse leikkuunestettä, mutta jäähdytystä nekin tarvitsisivat. Pikaterästerien teroitus on oma taiteenlajinsa, mutta nekin toimivat, vaativat ehdottomasti leikkuunesteen.
Tuo messinkiruuvi+muovipyörä on oikeasti aika hyvä yhdistelmä, koska muovi antaa vähän periksi ja välystä ei ole. Yhdistelmää on käytetty JS-jalustassa. Nyttemmin siinä taitaa olla alumiinikehä pyörässä, sellaista en ole päässyt hypistelemään.
Protoshopista olen minäkin hakenut pyörötangon pätkiä, kelpo kauppa.
Sorvaustyökaluihin saa menemään äkkiä enemmän rahaa kuin itse sorviin. Suomesta saa vähän edullisemmin terävarsia ja -paloja mm. Rautasoinista ja Somerlinnusta. Vielä edullisemmin esim. Saksasta mm. Deuss-nimisestä kaupasta. Kaikilla vähän rajallinen valikoima, mutta järkevämmät hinnat kuin Teräskonttorissa tms. pro-kaupoissa.
Terveisin Antti
P.S. "Kotiverstas"-foorumilla pyörii kokeneempia metallimiehiä ja keskustelu on aivan yhtä asiallista kuin täälläkin.
Tuo kirjavinkki oli aivan loistava, hain sen äsken kirjastosta e-lainana!!! Voi olla että se tulee haettua ihan kirjanakin vielä, mutta nyt ainakin pääsee muutamaa päässä pyöritelty työstöteoriaa tarkistamaan ihan painetusta sanasta.
Olen kiitellyt tässä niin monta kertaa jo ihmisiä hyvistä neuvoista viimeisen parin viikon aikana, että alkaa kohta inflaatio syömään tuolta sanalta merkitystä.
:azn:
Kari
Hei,
Tuossa muuten on hyvä selostus siitä, miten kierretapin avulla valmistetaan matopyörä sorvissa. Ei näytä ihan mahdottomalta ollenkaan.
http://www.astroselbstbau.homepage.t-online.de/schneckengetriebe.htm
Terveisin Antti
Lainaus käyttäjältä: Wezen - 21.09.2009, 19:36:50
Hei,
Tuossa muuten on hyvä selostus siitä, miten kierretapin avulla valmistetaan matopyörä sorvissa. Ei näytä ihan mahdottomalta ollenkaan.
http://www.astroselbstbau.homepage.t-online.de/schneckengetriebe.htm
Terveisin Antti
Kokeilin tuota jo muovi- sekä rautakiekkoon. Harjoittelumeiningillä. Nyt pitäisi löytää paksua alumiinilevyä tai sitä Kaizun mainitsemaa tinapronssia. Samoin pitäisi tehdä kunnollinen laakeroitu pesä jossa tuo pyörä pyörii jämptisti. Sitten onnistuu. Enemmänkin se kierretanko tuottaa harmaita hiuksia. Alumiinikankea minulla on 100mm, mutta kun haluaisin reilusti isomman, luokkaa 150-200mm. Joten levytavarasta täytynee tehdä.
Kari
Tähän voisi käyttää sitä peräkärryn akselin päätä josta joku täällä oli jalustaa rakentamassa. Menetelmä toimii, olen sillä tehnyt yhden muovisen ja pari alumiinihammaspyörää. Minäkään en silloin löytänyt riittävän suurta pronssikiekkoa.
Kaizu
Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 22.09.2009, 09:24:00
Tähän voisi käyttää sitä peräkärryn akselin päätä josta joku täällä oli jalustaa rakentamassa. Menetelmä toimii, olen sillä tehnyt yhden muovisen ja pari alumiinihammaspyörää. Minäkään en silloin löytänyt riittävän suurta pronssikiekkoa.
Kaizu
Tarkoitat tuolla akselilla, että käyttäisi sitä tuossa kiekon pitimen tehtävässä?
Kari
Juuri siinä. Jos saa hyvän laakeroinnin, sen voisi jopa jättää siihen ja tuntiakseli kevyelle putkelle olisi valmis.
Kaizu
Olen uusi tällä foorumilla, joten hei vaan kaikille.
Tein omaan jalustaani matopyörän 6mm messinkilevystä, halkaisijaksi tuli tasan 250mm ja hampaita M12/1.75-kierteellä 456 kappaletta. Oikea hammasluku tuolla halkaisijalla olisi 449, joten heittoa tulee n. 2 sadasosamilliä hammasta kohden. Toivottavasti se ei muodostu ongelmaksi! Asiaa onneksi helpottaa se, että ko. matopyörä tulee ainoastaan moottorin alennusvaihteeksi, varsinaisen RA-systeemin toteutan hammashihnavedolla ja n.50 cm kiekolla jolla välitykseksi tulee jotakin luokkaa 10-15. Ainakaan laskennallisesti edellä mainitun jako-ongelman ei pitäisi aiheuttaa enempää kuin jotakuinkin 1-2 kaarisekunnin periodisen virheen huipusta huippuun matoruuvin yhdellä kierroksella eli n. 15 sekunnissa. Ei siis liene mitään järkeä alkaa yrittää tehdä tarkempaa hammastusta, vai mitä mieltä olette?
Nykyisessä jalustassani on samanlainen systeemi mutta matopyörä on 75-millinen (samaista 6 millin messinkiä) ja matovaihteen aiheuttama periodinen virhe seurannassa n. 5 kaarisekuntia huipusta huippuun. Ajoittainen nykiminen on kuitenkin niin nopeaa, että poisheitettäviä ruutuja tulee enemmän kuin tahtoisin. Virhe tosin johtuu varmaankin osittain myös käyttämästäni matoruuvista joka on rosterikierretankoa suoraan kaupan hyllyltä. Joka tapauksessa tuon uuden 250-millisen rattaan kanssa menee toivottavasti paremmin...
t