Kaukoputki pääsi tipahtamaan

Aloittaja Kontju, 25.10.2011, 22:38:55

« edellinen - seuraava »

Meade-mad

Hienoa että putki tuli kuntoon.

Voisiko putken ympärille laittaa pannat ja kantokahvan? Virittelin kahvan oman linssiputkeni asennuksen helpottamiseksi samanlaiseen jalustaan.

jk
Sima (engl. mead) on käyttämällä valmistettava miedohko alkoholi- ja virvoitusjuoma, joka tehdään hunajasta, vedestä ja käytetään hiivalla (Wikipedia).

Terveisin  J armo   Kem pas

einari

Mulla on C8:ssa kiinni tuollainen piggyback-palikka, josta on hyvä ottaa kiinni kun putkea irrottaa jalustasta.

http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=4374.msg43692#msg43692
___
Tapio

Kontju

Lainaus käyttäjältä: Meade-mad - 30.10.2011, 22:05:06
Hienoa että putki tuli kuntoon.

Voisiko putken ympärille laittaa pannat ja kantokahvan? Virittelin kahvan oman linssiputkeni asennuksen helpottamiseksi samanlaiseen jalustaan.

jk

Juu, yllättävän helposti apu löytyi. Katselin noita pantoja Villenkellosta....

Kontju

Putki on nyt tuolla pihalla odottelemassa pilvien häipymistä edes vähäksi aikaa ja edes Jupiterin ilmestymistä nähtäväksi että saisi tehdä lopulliset tarkistukset.

Hitto kun mulla on epävarma tunne tuosta toosasta. Että se rämähtää betoniin uudestaan koska tahansa. Panin puutarhatuolin alle että vaimentaa vähän mahdollista törmäystä. Varma mielenrauha asiasta on vain kun putki on styroksikotelossaan lattiaa vasten lepäämässä.

Olen tosin tarkistanut kiskon kiinnitykset useaan kertaan.

Rupesin katselemaan Dobson-tyylisiä putkia, ne ei ainakaan killu muutaman ruuvin varassa...

Meade-mad

Lentokoneen suihkumoottori killuu kolmella pultilla...

Kyllä putki pysyy, jos se on kiinnitetty niin kuin jalustan tekijä on ajatellut. Jos olo on jatkuvasti epävarma, pohdi saisiko kiinnityksen varnistettua nailonhihnalla.

jk
Sima (engl. mead) on käyttämällä valmistettava miedohko alkoholi- ja virvoitusjuoma, joka tehdään hunajasta, vedestä ja käytetään hiivalla (Wikipedia).

Terveisin  J armo   Kem pas

Kontju

#80
Lainaus käyttäjältä: Kontju - 31.10.2011, 18:55:59Hitto kun mulla on epävarma tunne tuosta toosasta.

Nii'in, enpä tiedä. Jupiterin kuineen sain jälleen näkymään 50 x suurennuksella. Tuplata kun yritin, niin meni hukkaan koko planeetta ja turhaan haravoin taivasta. Ja jos sen suurella suurennuksella hetken saa, se juoksee kohta karkuun. SynScan gotoa en ole kokeillut vielä, tiedä vaikka se ei toimisikaan ja sitten ketuttaa. Käyttökoulutuksen siihen ainakin tarvitsisi. Ja sähköä noin ensalkuun. Ja pitäisikö ohjelmointiin muistaa ulkoa tähdistön tähtien nimet latinaksi...
Viitsiikö tommoisen möykyn kanssa sählätä pihalla pimeässä. Naapurit ihmettelee että ketä se kiikaroi. Rensselit maatkoon nyt tuolla kaapissa jonkin aikaa, pitää miettiä mille sen kanssa alkaa. Alkutaival ei rohkaissut.

Lauri Kangas

En nyt muista ihan tarkkaan miten noi synscan-kapulat toimii koska käytän jalustoja tietsikalla, mutta muistaakseni ne alkavat seurata heti kun pistät laitteeseen kapulan kiinni ja virrat päälle.

Varmistat vain että se napa-akseli on kipattu noin 30 astetta (jos olet 60. leveyspiirillä, ei ole niin tarkkaa) ja käännät jalustan niin että se kipattu suunta on pohjoisen puolella.
Nyt kun alat käännellä rööriä samaan tapaan kuin ennen, niin pitäisi kohteiden pysyä jotakuinkin paikallaan.

Tietty jos ei innosta, niin minkäs sille voi. Itse en tiedä mitään mikä olisi hauskempaa.

Kontju

Tottakai minäkin haluaisin katsella 30 Messierin kohdetta per ilta ja ottaa noita komeita valokuvia joita postata palstalle. Äkkiseltään tuntuu vaan siltä että siihen vaadittaisiin vuosien perehtyminen, rajattoman paksu lompakko, metallimiehen työtaidot ja verstas jne. Pianon soitonkin voinen oppia noin puolessa vuodessa tyydyttävästi.

Lauri Kangas

Lainaus käyttäjältä: Kontju - 01.11.2011, 16:05:07
Tottakai minäkin haluaisin katsella 30 Messierin kohdetta per ilta ja ottaa noita komeita valokuvia joita postata palstalle. Äkkiseltään tuntuu vaan siltä että siihen vaadittaisiin vuosien perehtyminen, rajattoman paksu lompakko, metallimiehen työtaidot ja verstas jne. Pianon soitonkin voinen oppia noin puolessa vuodessa tyydyttävästi.

Hehe, no avataas noita sitten vähän kohta kohdalta.  :smiley:

30 Messierin kohteen katsomiseen illassa tarvitset putken joka sulla on jo sekä kartan niistä kohteista, hyvä sellainen on vaikkapa sellainen pieni kirja nimeltään "Messierin kohteet", joita saa ursasta. Ei siis tarvitse kuin innostusta.

Komeiden valokuvien ottamiseen sen sijaan saattaa tarvita melkein noita kaikkia. Tosin jos on rajattoman paksu lompakko niin ei tarvita verstasta eikä työtaitoja, kun palikat voi ostaa valmiina. Oma lompakkoni on sen verran ohut että poran käyttäminen on ollut pakko opetella.

Itse käyn osa-aikaisissa töissä opiskelujen ohella ja olen ratkaissut rahapulan niin että käytän yhdistysten laitteita ja välillä lainaan niitä muilta ystävällisiltä joihin yhdistysten kautta tutustuu. Muutaman kameran ja linssin olen ostanut itse ja kyllä niihin on raha riittänyt opiskelijallakin, mitä nyt kaljan juonnista joutuu vähän tinkimään ehkä.

Se vuosikausien kokemus taas auttaa niiden kuvien laadussa ja visuaalihavaitsemisen perstuntumassa, mutta ei mulla yhtään vähemmän mukavaa ollut taivaan alla silloin kun vuosia oli takana vähemmän. Jos mahdollista, silloin saattoi olla jopa vielä kivempaa kun kaikki oli uutta ja hienoa.

Vaan kuten sanottu, jos ei innosta niin sitten ei. Messiereiden katselu on muuten paljon helpompaa kuin pianon soitto, olen kokeillut molempia.  :grin:

einari

Ei se nyt ihan niin vaikeata sentään ole.
Täällä foorumilla jos katsoo osaavien kuvaajien hienoja kuvia voi tulla tunne että kynnys on korkea.
Mutta jokainen on lähtenyt sieltä perustasolta.
Kun kuvaaminen on minullakin se isoin juttu niin kerronpa omista lähtökuopistani

Kymmenisen vuotta minulla oli ensimmäinen oma 'oikea' putki StarMax 127 yhdellä moottorilla ja ihmettelin miten tätä käytetään tai otetaan kuvia.
Menihän siihen opetteluun sitten aikaa ja sain jopa vanhalla venäläisellä Zenit 122-filmijärkkärillä kuvia, putken reppuselässä kuvia tähdistöistä ja putken läpi jonkinlaisia kuvia kuusta. Sitten hommasin webkameran ja kokeilin lisää kuukuvia ja planeettojakin  (elämys oli melkoinen kun Jupiterin kuut ja pilvivyöt ja Saturnuksen renkaat sai kuvaan).
Rahaa oli kulunut muistaakseni joku 500,- ja aikaa ei puolta vuotta mennyt.
Eli pieniä askelia vaan ja pettymyksiäkin tulee mutta ne kuuluu kuvaan (niistä kenties oppiikin jotain).

PS Tavoitteena ei varmaan monellakaan sentään (toivottavasti) ole 30 Messier-kohdetta yössä, paitsi jos kyseessä on Messier-bongaus ;)
___
Tapio

Iiro Sairanen

Lainaus käyttäjältä: Kontju - 01.11.2011, 16:05:07
Tottakai minäkin haluaisin katsella 30 Messierin kohdetta per ilta ja ottaa noita komeita valokuvia joita postata palstalle. Äkkiseltään tuntuu vaan siltä että siihen vaadittaisiin vuosien perehtyminen, rajattoman paksu lompakko, metallimiehen työtaidot ja verstas jne. Pianon soitonkin voinen oppia noin puolessa vuodessa tyydyttävästi.

Tämä on samanlainen harrastus kuin mikä muukin tahansa. Vain tekemällä ja harjoittelemalla oppii, se ottaa oman aikansa. Jos ostat kalleimmat ja parhaimmat piikkarit mitä kaupasta löytyy niin tuskin satanen alle kymmeneen sekunttiin ensimmäisellä kerralle menee?

Iiro Sairanen
--> http://deepsky.arkku.net <--

pappa

Hyvä vertaus Iirolla. Muistan kun aloittelin -60 luvulla katselemaan taivaalle "tällä" silmällä oli silmin mahdottomasti nähtävää kun oli pimeääkin. Se oli jotain ihan ihmeellistä ja valtavan kaunista silminkin. Tähtikuviot näkyivät kirkkaiden tähtien ansiosta helposti muusta avaruudesta, sumumaista ja utuloistavaa linnunrataa oli mahtava katsella. Silloin ajatteli että jospa jotenkin näkisi paremmin ja kiikarikin oli aivan jättimäinen harppaus.

Nykyään on valosaastetta melkein missä tahansa, lapissa taitaa olla ainoat erämaat joissa ei ole minkäänlaista tuikukua. Nykyään on myös helppo saada havaintovälineitä, ja niiden käyttö gotojen ja muiden juttujen ansiosta on tullut ikään kuin "itsestään selvyydeksi". Ennen siihen perusteeseen meni aikaa ja pystyi rauhassa katselemaan, ilman isompia kiihokkeita kun ei saanut vehkeitä. Nyt mennään ostoksille ja ostetaan suurin osotuksin, komeita kuvia katsellaan lehdistä ja foorumeilla loistaa hienoja otoksia. Ei uusi harrastaja automaattisesti ajattele, että nämä tai noi ovat parikymmentä vuotta harrastaneet ja vasta nyt alkavat oppia.

Ursankin sivulla sanotaan tuosta 150 mak gotosta, että se sopii hieman pidempään harrastaneelle, eli sanain takaa on luettavissa ettei taivas automaattisesti aukea. Hiljaa hyvä tulee, kandee opetella ne sijainnit ja tähtikuviot tähdistöineen niin sitten niitä löytöjäkin rupeaa tulemaan.
Tähtiharrastusta aina -60 luvulta tähän päivään.
Nikon D200/D7000x/FE /FM/Nikkormat+MD-11 Nikon manuaaliroinaa.
Tamron SP AF 10-24 f3.5-4.5 Di II NEF
Sigma18-50 f 2.8 NEF Samyang 8mm f3.5 NEF
Manfrotto 055+RC128
Carl Zeiss Diascope FL 85 20-60X Manfrotto 028+HD501
Helios Quantum 4 15x70
Skywatcher Evostar Black Diamond 102/EQ3-2/DX-stat+Baader Planetarium 8-24mm Mark III + Baader Hyperion 2,25X Barlow
William 2" dielectric diagonal Baader Solar Continuum+JS

naavis

Lainaus käyttäjältä: pappa - 01.11.2011, 17:27:29
Ei uusi harrastaja automaattisesti ajattele, että nämä tai noi ovat parikymmentä vuotta harrastaneet ja vasta nyt alkavat oppia.

Jepjep, ei kukaan ole seppä syntyessään. Pitkä tie on ollut näitä asioita oppiessa, ja vielä pidempi tie edessä. Onneksi on kauniit maisemat matkan varrella. :laugh:

Timpe

Lainaus käyttäjältä: Kontju - 01.11.2011, 16:05:07
Tottakai minäkin haluaisin katsella 30 Messierin kohdetta per ilta ja ottaa noita komeita valokuvia joita postata palstalle. Äkkiseltään tuntuu vaan siltä että siihen vaadittaisiin vuosien perehtyminen, rajattoman paksu lompakko, metallimiehen työtaidot ja verstas jne. Pianon soitonkin voinen oppia noin puolessa vuodessa tyydyttävästi.

Osuva lista ja kaiken olen läpi käynyt (pl. tuo 30 Messieriä per ilta ja pianonsoiton) :tongue:
Komeiden tähtivalokuvien ottaminen on valokuvausharrastuksen toinen äärilaita ja siihen tarvitaan kaikkea tuota mitä luettelit eikä sekään riitä, kun mokoman opetteluun tarvitaan vielä rutkasti kärsivällisyyttä ja loputtomasti aikaa. En äkkiseltään tiedä vaativampaa valokuvauksen osa-aluetta, jos tätä verrataan muihin kuvausalueisiin. Yhden kuvan saattohoitoon menee tolkuttomasti aikaa (esim. kolmen yön kuvaustunnit, parin illan kuvankäsittelytunnit, kuvaukseen vaaditun know-hown opiskeluun tarvitut lisätunnit jne. jne.), joten tämä ei ole mitenkään kustannustehokas laji "nopeasti-kaikki-mulle-heti-tänne-nyt" ihmisille. Harrastus sopii pikemminkin masokisteille, jotka tykkäävät piinata itseään milloin milläkin asialla sen yhden ainokaisen loppukuvan ottamiseksi. Ei tästä muutoin selviäsi, jollei jo pelkkä matkallaolo ja uuden oppiminen palkitsisi  :laugh:

Lainaus käyttäjältä: Kontju - 31.10.2011, 21:31:57
SynScan gotoa en ole kokeillut vielä, tiedä vaikka se ei toimisikaan ja sitten ketuttaa. Käyttökoulutuksen siihen ainakin tarvitsisi. Ja sähköä noin ensalkuun. Ja pitäisikö ohjelmointiin muistaa ulkoa tähdistön tähtien nimet latinaksi...
Viitsiikö tommoisen möykyn kanssa sählätä pihalla pimeässä. Naapurit ihmettelee...

SynScan gotoa piti ihmetellä täälläkin kuukauden tähtikirkkaat illat, ennen kuin tähtien lukitus alkoi onnistumaan ja goto löytämään kohteet oikein. Tätä ennen minulla oli takana noin 15 vuotta visuaalihavaintoja Dobson-laitteilla. Tähdistöjen opetteluun meni yksi havaintokausi, mutta mikäpä kiire sitä oli valmiissa maailmassa. Opettelin uusia tähdistöjä sitä myöten kun tuli tarvetta etsiä eri kohteita. Naapuritkin lakkasivat ihmettelemästä, kun niille näytti Kuuta kaukoputkella ja kertoi niitä näitä tähtiharrastuksesta. Kaupunkilähiössä taitavat tosin soittaa poliisille, jos epäilevät putken virhesuuntausta ikkunoihin (=tietty rauhallisuus havaintopaikan valinnassa on toki paikallaan).
- Timo Inkinen

Kontju

On olemassa erilaisia oppijoita. Saman olen huomannut käytännössä töissäni ja harrastuksissani. Toinen lukee ja opettelee itsenäisesti teksteistä, toinen tarvitsee mallisuorituksen jota matkia. Itse enämpi kuulun jälkimmäisiin.

Tähtitieteen harrastajien pedagogiset taidot ovat varmaan vaihtelevat. Kirjallisista oppaista jää tämä ns. hiljainen tieto kertomatta, vaikka kuinka vilpittömästi kirjoittaja haluaa konstinsa sinulle paljastaa. Eli mitä teet, jos et ymmärrä jotain ohjetta (tai jotain yksityiskohtaa siinä) vaikka toinen sen mielestään yksiselitteisesti kertoo. Mitä teet, jos et vaan tajua, että sitä yhtä kierrettä pitää kiepauttaa puoli kierrosta, niin johan lähtee pelittämään. Ja jos teet virheen ja lähdet väärille poluille, niin miten palaat takaisin lähtöruutuun ja kokeilet uudestaan (mitään peruuttamattomasti särkemättä). Onko vähän sama kuin kaveri kertoi että jos rupeat kokoamaan Sotkan tai Ikean palapeli-huonekalua niin olisi hyvä ostaa sixpack kaljaa ja juoda siitä ensin 3 pulloa, ennen aloitusta...?

P.S. Tähtikuviot on tuttuja ja kohteita on katseltu 80-luvulta asti pienellä RET-15 peilikaukoputkella. Ursan jäsen 70-luvun lopulta. Hyllyssä on Ursan "Tähtitaivaan opas" jota ei enää julkaistakaan. Siitä näkee mm. Messierin kohteiden sijainnit.

P.P.S. Valokuvauskin onnistuu, ainakin kirkkaana kesäpäivänä, kuten oheisessa kuvassa. Ja sitten myös pari jalustalta otettua tähtikuvaa. Seulasten kuva on osasuurennos, kuten varmaan näkyykin. Ja sen alla Orion pihakoivun läpi, kaasusumukin näkyy pienenä läikkänä. Facebook-sivuillani on luontokuvien kavalkadi ja seinilläni on kehystettynä suurennoksia. Tiedä tuleeko sinne tähtikuvia koskaan.