Kerronpa todennäköisesti varsin hitaasti etenevän tarinan tasopeilin valmistuksesta, koska se taisi olla jollekulle muullekin ajankohtainen haaste.
Lähtökohtana kolme ikkunalasikappaletta. Miksi ikkunalasia? Koska sitä sattui olemaan hyllyssä valmiina ja peilin teko onnistuu siitäkin. Vaikeusaste nousi pykälällä.
Koska en ollut innostunut poraamaan ellipsiä irti kiekoista vasta kiillotuksen jälkeen (ikkunalasin mahdolliset jännitykset), valitsin toisen tavan ja leikkautin kahdesta kiekosta irti ellipsin. Lasimestari sahasi timanttisahalla, vaihtoehtona ollut vesileikkaus oli kalliimpi.
Tarkoituksena siis saada aikaan tavanomaisella tasopeilin valmistustavalla yksi pyöreä tasopeili ja kaksi elliptistä Newton-apupeiliä. Luulisi noista saavaan aikaan edes yhden käypäisen tavalla tai toisella.
Seuraavassa vaiheessa kiinnitin kaksi aihiota reunapaloinen piellä vanerikiekkojen päälle. Vaikka prässäsin pinnat samaan tasoon lasilevyä vasten pien ollessa vielä lämmintä ja pehmeää, näyttävät ne joutuneen pien jäähdyttyä säännöllisesti eri tasoon, reunapalat 0,1-0,2 mm varsinaista aihiota alemmas. En tiedä miksi. Ensimmäiset märät 220 carbolla eivät tuoneet niitä vielä samaan tasoon, joten koetan saada pien antamaan vähän periksi prässäämällä lasitasoa vasten ennen hionnan jatkamista. Hionta sinänsä tulee noudattamaan kolmen kappaleen kaavaa:
Päällä 1 3 2 2 1 3
Alla 2 1 3 1 3 2
Työnnöt 1/3-1/4 -mittaisia W-työntöjä 1/8 sivuliikkeella eli samoja, joita käytetään pallo- ym. peilien hienohionnassa.
Pidin kiekkoja viikon arkipäivät vastakkain pinossa 1 kg painon alla, että piki pikkuisen antaisi periksi ja palat asettuisivat tarkemmin tasoon. Pien kanssa olen oppinut kärsivälliseksi, lämmittäminen tms. tahtoo saada aikaan nopeaakin muodonmuutosta prässissä, mutta joskus liiankin nopeaa.
Hioin pari kierrosta 30 um alumiinioksidilla, ihan kaikki pinnat eivät vielä ole tasaisesti kuluneita, mutta jätänpä kiekot vielä seuraavankin viikon arkipäiviksi prässiin. 220 carbon jälkeen kolmen kappaleen lukemat olivat 80 mm sferometrilla mitattuna 0,01 mm sisällä, 30 um jälkeen 0,002 mm sisällä, joten kyllä ne tasoa ja toisiaan lähestyvät.
Olen muutenkin yrittänyt välttää piellä kasattujen kiekkojen lämmittämistä tai kylmentämistä, ettei kappaleet liikkuisi toisiinsa nähden. Saas nähdä tuleeko tästä valmista.
Wezen,
Todella mielenkiintoinen projekti! Itsekkin ajatellut monta kertaa tasopinnan valmistusta, vaikka ajausta pidemmälle en olekkaan edennyt! Mielenkiinnolla seuraan projektiasi, jos oppisin lisää ja saisin taas inspiraation optiikan töihin.
Aki Lötjönen
Terve Aki,
pitkästä aikaa. Hienohionta on edistynyt alumiinioksidiin 3 um. Olen hionut 50-60 min joka astetta eli jokainen kiekko on saanut käsittelyä 35-40 min. Tällä määrällä siirtyminen seuraavaan grittiin menee varman päälle, edellisen isot montut ovat hävinneet. Katselen pintaa 30 x mikroskoopilla ja olen huomannut, että tietyn gritin jälkeen pinnan karheus on hyvin tasainen, mutta pinnassa on sen lisäksi "aallonpituudeltaan" n. 3-5x monttuja, jotka varmaan syntyvät jonkinlaisen lasille ominaisen lohkeamistapahtuman myötä.
Hankin edellistä peiliä tehdessä tavallisen hienoimman asteen (900 carbo tai 12 um alumiinioksidi) jatkoksi pikkuiset purkit alumiinioksideja 5 - 3 - 1 um. Pinnan karheus alenee näillä edelleen hyvin hienoksi, en oikein vielä tiedä lyheneekö kiillotusaika kuitenkaan oleellisesti. Laitanpa seuraavaksi kuvan pinnan kiillosta 1 um jälkeen. Harmi, kun ei tullut otettua vertailukuvaa 12 um jälkeen.
Olen ruvennut kasailemaan Foucault/Ronchi testiä viereiselle pöydälle. Aion testata f 1000 mm pallopeiliä vasten. Saapa nähdä miten helppoa siitä tulee.
Terveisin Antti
Terve vaan Antti,
Kyllä joo aika paljon on aikaa taas mennyt, ettei ole tullut hiontahommia tehtyä. Nyt, kun kevättalvella on tuota lomaakin enemmän, niin ajattelin lähteä pölyjä puhaltelemaan koneen päältä pois. :smiley: Toivotaan, että toimii vielä...
Monta kertaa olen tosiaan ajatellut tekeväni tasopeilin testaustarkotuksiin. Mirror-o-Matic tyyppisellä koneella yksittäinen tasopinta syntyy kyllä nopeasti, kunhan testaa tason pallopinnan avulla. Tietysti se pallopeili on tehtävä ensin, ja mieluusti isompi. No, minulla on D200 mm pallopeili, niin periaatteessa samankokoisen tason pystyisi testaamaan. Tuo sinun klassinen tasopeilien tekotapa vie varmasti paljon aikaa. Hattua nostan, kun jaksat pusertaa. Ainakin harrastuksessa riittä haasteita ja mielenkiintoa!
t: Aki
Hei,
Tason testaamiseen riittää muuten sitä itseään pienempi pallopeili, koska heijastuskulman voi laittaa kai lähes miten pieneksi haluaa. Taso on kuitenkin testattava ainakin kahdessa eri suunnassa, että astigmatismin voi sulkea pois. Testin tarkkuuskin kuulemma paranee pienillä kulmilla (miksi?). Tähän tapaan voi ymmärtääkseni käyttää myös riittävän pitkäpolttovälistä paraboloidipeiliä, rajoittaa peilistä näkymään vain osan keskustaa, joka on sitten riittävän lähellä pallopeiliä. Esim. 10 cm halkaisija mistä tahansa yli 1000 mm polttovälin paraboloidista taitaa mennä tuonne 1/10 valoaallon tuntumaan pallopeilinä.
Hiomakoneen tekoa olen itsekin ajatellut, mutta tämä nyt on aika pieni homma, kun mitään kuopankaivuuta ei tarvittu. Lisäksi halusin vähän tuntumaa tuohon piellä kasattuun kolmesta kappaleesta koostuvaan pintaan. Hirvittää vähän, että palat irtoavat. Sen jälkeen saattaa joutua aloittamaan alusta. Eivät nuo kuitenkaan ole hienohionnassa samalla tavalla tarttuilleet kuin kovera ja kupera pinta joskus tuppaa juuttumaan.
Lurie-Houghtonista on joskus puhuttu, sen lukuisissa pinnoissa kone on varmaan rautaa.
Terveisin Antti
No, niinhän se olikin.. täytyypä tutustua aiheeseen tarkemmin.
Kyllä hiomakone on kaikissa optiikan töissä rautaa, niin paljon helpommalla ja nopeammin pääsee eteeenpäin. Tietysti voi ajatella, että kiirekö tässä. Ja tilaahan kone vie nurkissa pyörimässä. Kaikki on suhteellista.
T: Aki
No niin, talvilomat on pidetty ja joutaa taas jatkamaan peilihommia...
Tältä näyttää hienohiottu pinta 3 um Microgritin jälkeen, hion vielä 1 um gritillä ja katson paraneeko.
Aloin myös kasaamaan peilin testausvälineitä tarkoituksena testata taso pallopeilin avulla Foucault-, Ronchi- ja Ritchey-Common- testeillä. Pallopeiliksi otin historiallisita syistä hankkimani Väisälän pajan 60-luvulla valmistaman 100/1000 pallo/paraboloidipeilin. Seuraavista kaarevuuskeskipisteen ulkopuolella otetuista Ronchi-kuvista näkee, että pallopeililtä (tai itse asiassa paraboloidiltakin) se näyttää, mutta reunassa on hieman taipumaa. Toisessa kuvassa halkaisijaksi on rajoitettu 90 mm, joka riittää tässä tapauksessa.
Tarkastin myös keinotähden avulla, ettei peili ole astigmaattinen.
Testaamista harjoitellakseni katsoin miltä vanha 50 mm Newton-apupeili näyttää. Viivat saattavat kaartua hieman voimakkaammin eli apupeili olisi lievä paraboloidi.
Alla myös kuva testilaitteistosta. Kokeilin myös yhden apupeiliaihion selkäpuolta, kuva ei ollut kahdesta heijastuksesta huolimatta aivan toivottoman himmeä. Minkäänlaisia viivoja en saanut näkyviin, joten pinta lienee toivottoman röpelöinen.
1. kappaletta olen nyt kiillottanut pari tuntia enimmäkseen peili päällimmäisenä 1/3 W-työnnöin. Keskellä on vielä himmeä alue, mutta jonkinlaisia testituloksia saa jo. Ohessa kuvat keinotähdestä (Ritchey Common test) ja ronchi-kuvat pallopeilin kaarevuuskeskipisten molemmiin puolin. Mikähän pelin muoto lienee? Minulla on asiasta ajatus, mutta miettikääpä muutkin.
No minä tulkitsin peilin muodoksi sellaista, että se on:
- kovera (keinotähden diffraktiokuva RC-testissä on ROC:n ulkopuolella litistynyt vaakasuoraksi)
- muodoltaan litistynyt pallo (Ronchi-kuvan tulkinta kuten tavallisesti)
Kiillotin vähän aikaa peili alla (koveruuden vähentäminen) 4/5 W-työnnöin (litistyneen pallon korjaus) ja ei tuo nyt ainakaan väärään suuntaan mennyt eli lisää tätä.
Kiillotin vielä vähän aikaa työkalu päällä 4/5 W -työnnöin ja tarkastuksen jälkeen (viivat olivat oienneet kovasti) 40 min 1/2 W -työnnöin edelleen työkalu päällä, koska kovera peili edelleen oli. Tämän jälkeen viivat ovat jo hyvinkin suoria, edelleen kaarevuuskeskipisteen sisäpuolella reunoilla ulospäin kaarevat ja vieläkin peilin sisäosassa toisinpäin kaarevat. Keinotähti on jo varsin nätin näköinen, mutta sisäpuolella hienokseltaan pystypäin eli peili on edelleen kovera.
Yleisesti koveruutta pitäisi siis vähentää, reunat erityisesti ovat ylhäällä ja keskellä on paukama. Koetan vielä ensin noita 4/5 W -työntöjä työkalu päällä. Vai tuleeko muita tulkintoja, saatan huomenna ottaa kuvat?
Palasista kootut 2. ja 3. kappaleetkin ovat saaneet sen verran kiiltoa pintaan, että niidenkin muotoa pääsee katsomaan.
Ihan mielenkiintoinen homma tämä tasopeilinkin teko.
Lisäsin kuvat, pinta on vielä n. 5 h kiillotuksen jälkeen erityisesti keskeltä hieman samea, joten kiillotusta tarvitaan vielä lisää, jatkan kuitenkin ensin tuolla samalla 1/2 W- työnnöllä työkalu päällä.
2. ja 3. kappaleissa on noin 2 h kiillotuksen jälkeen myös vielä sameita kohtia, mutta muotoa niistäkin jo näkee. Toinen on kovera, toinen kupera ja aika hurjan näköisiä vyöhykevirheitä on tarjolla.
Terve Antti,
Kyllä ei noista ronchi kuvista saa mitään selvää. Siis minä. Mutta näyttäisi menevän kuitenkin parempaan suntaan.
Täytyypä ottaa nyt tuo tason valmistus lähiaikoina ohjelmaan, ja kokeilla itsekin!
t: Aki
Tässähän idea on ilmeisesti se, että kun katsotaan pallopeiliä tasopeilin kautta, tasopeilin virheet näkyvät samalla tapaa kuin samanlaiset virheet pallopeilissä, kaksoisheijastuksen takia vain kaksi kertaa voimakkaampina. Ronchi-viivojen tulkinta on ainakin minulle vaikeaa, viivan kaarevuus ei näytä suoraan pinnan muotoa vaan pinnan kaarevuuden muutosta tai jotain sellaista. Minulla ainakin loppuu geometrinen intuitio usein kesken, mutta onneksi on kirjoja, joissa on mallikuvia yms.
Tässäkin tapauksessa pohdinnan jatkuessa ja kirjan käteen otettua tasopeilissä olisi keskellä kuoppa ja reunat koholla. Liekö tämäkään lopullinen totuus.
Usein selviää vasta, kun jatkaa kuluttamalla tietoisesti peilin jotain vyöhykettä ja katsoo, miten viivat muuttuvat.
Jos katsoo projektin lähtökohtaa, eli ellipsin leikkausta ensin irti ja hiontaa kolmen jälleen kootun pyöreän kappaleen avulla, on tullut ilmi työtavan ilmeinen heikkous:
Kuten alussa mainitsin, piellä kootut kappaleet liukuvat hiljalleen toisistaan eroon ja reunapalat karkaavat myös ellipsiä alemmas. Nyt kun kaikki kolme kappaletta ovat saaneet hieman kiiltoa, on todettavissa, että hionnan jälkeen ne ovat sinänsä olleet lähellä tasoa, yksi hieman kupera, toinen kovera, mutta kaikissa pinnan muoto on sellainen, että keskellä on kuoppa ja reunat ovat koholla eli reunapalojen hitaan alta pettämisen takia reunat ovat saaneet vähemmän käsittelyä.
Pitääpä katsoa, pitäisikö kiillotuspiki muotoilla reunoja enemmän työstäväksi vai onko riittävästi tehtävissä kiillottamalla työkalu päällä pitkillä työnnöillä. Jälkimmäinen lisää taipuneen reunan riskiä - luulen minä.
Tästä hommasta voinee jo sanoa, että harrastuksena on optiikan valmistus (liittyen väljästi tulevaan tähtiharrastukseen) :wink:
On meinaten pakko olla kiinnostusta lasin työstöön, sillä muutoin ei näin työlästä muotoilutyötä pystyisi perustelemaan. Toisaalta tuollaisen projektin läpi käyneenä voikin sitten jo paukutella henkseleitään tyyliin "Teinpä tässä kaukoputken kokonaan itse..." ( samalla kun me laiskemmat lintsarit hankimme optiikan valmiina kaupasta).
Kysymys: entä jatkuuko projekti tuon jälkeen perinteitä kunnioittaen okulaarien valmistuksella?
Tämä oma rakennusura on jatkunut parikymmentä vuotta, tuotokset on vähäiset, kun ei tule kaupalliseen tarkoitukseen. Hommaa ruokkii lähinnä vaativuusasteen nousu, ei ainakaan taloudellinen etu. Lasin kihnutuksen lisäksi tarjolla on kosolti aivojumppaa. Seuraavaksi ehkä hyperbolinen apupeili Cassegrainin apupeiliksi, helppoja linssejä kuten Lurie-Houghtonin korjauslasit... Siitä kivaa hommaa, että ei tosiaan haasteet lopu. Mennyt talvi oli niin pilvinen, että rakenteluharrastus oli tosiaan tarpeeseen, ettei koko harrastus unohdu, kun ei pääse havaitsemaan.
Komakorjaimia tms. on tullut tutkittua rakenteluprojektia ajatellen, okulaareja en oikein ole innostunut ajattelemaan Naglerin yms. läpi katsottuani. Niissä on vaikea päästä kaupallisten konstruktioiden ja laadun tasolle.
Ei tässä mitään "järkeä" ole eikä näistä harrastuksista tavallisille tallaajille paljon viitsi puhua :rolleyes:.
Itsekkin pakko otaa kantaa tuohon lasin kihnutukseen. Monta kertaa lähipiiristä kuulunut eriäviä kommentteja harrastukseeni, kun ei taida montaa kihnuttajaa olla enää. Se on minunkin mielestät juuri noin, että aivojumppaa joutuu harrastamaan, ja jos jonkin kohdan saa hyvin onnistumaan, niin hyvä juttu. Itse haluan yrittää mielummin tehdä erikoisemman pienemmän putken, kuin puolen metrin Newtonin. Jo sen takia, että varastointi veisi tilaa enemmän. Lähinnä tämä on työn vastapainoa, kun pääsee myös käsin tekemään, ja näkee valmistakin tavaraa. Eikä tästä tosiaan ole kaupallista hyötyä. Ja jos joskus ehtisi taivaallekin katsomaan.
Itse viimeaikoina olen kokeillut ns. "Flexed Mirror" systeemiä. Katsotaan, mitä tuosta tulee. Mielenkiintoista kuitenkin.. onko järkeä..?
Lainaus käyttäjältä: al - 23.04.2009, 15:37:14
Monta kertaa lähipiiristä kuulunut eriäviä kommentteja harrastukseeni, kun ei taida montaa kihnuttajaa olla enää.
Juu, näin se vain menee (valitettavasti). Optiikan hiojat alkavat olemaan katoavaa kansanperinnettä; aivan kuten suomalaiset sellunkeittäjät muutaman vuoden kuluttua... :grin:
Useimmilla ei taida olla aikaa (lue: halua) tai ihmisluonteen pitkäjänteisyyttä noin vaativaan ja kärsivällisyyttä vaativaan harrastukseen. Nostan siis virtuaali-hattua niille, jotka sinnittelevät harrastuksen parissa, josta ulkopuoliset tipahtavat laidan yli ensimmäisen viiden minuutin aikana.
Lainaus käyttäjältä: Wezen - 23.04.2009, 12:40:57
Ei tässä mitään "järkeä" ole eikä näistä harrastuksista tavallisille tallaajille paljon viitsi puhua :rolleyes:.
Tarvinneeko tuossa harrastuksessa olla järkeä sen enempää, jos homma tuottaa onnistumisen elämyksiä ja mielihyvää tekijälleen? :smiley:
Kyllä näin varmaan on, että optiikan hiojat alkavat olla katoavaa kansanperinnettä. Sellunkeitosta en tiedä juuri mitään, mutta olipa kansanperinne mikä tahansa, niin eikös sitä kannata ylläpitää? Ja optiikan tekeminen ei ole loppujen lopuksi vaikeaa. Kysymys on vain, kuinka korkealle omat tavoitteet asettaa. Ihan pakko on myöntää, että välillä on mennyt omat optiikat ihan päin prinkkalaa, mutta sehän vain karasee luonnetta. Eikun lasi uudestaan pyörimään ja miettimään, mitä tuli tehtyä väärin. Yleensä koitta päivä, jolloin homma on pulkassa.
Toivotaan, että optiikan tekijöitä löytyy vielä.
T: Aki
Projekti on hiljalleen jatkunut helpoimman eli ehjän 1. kappaleen muotoilulla. Näyttäisi siltä, että samaan aikaan tulee korjata kuperuutta/koveruutta ja suoristaa viivoja kohti pallopintaa eli lopulta pallopintaa, jolla on hyvin suuri kaarevuussäde. Kun viivat ovat Ronchilla katsoen melko suoria, saa Ritchey-Common testissä näkyviin ja fokusoitua yhdestä kirkkaasta ja useasta himmeämmästä viivasta koostuvan symmetrisen diffraktiokuvan. Kuva on toisella puolella testissä käytettävän pallopeilin kaarevuussädettä pystysuora ja toisella vaakasuora ja näiden kahden fokusten etäisyydestä voi laskea testattavan peilin kaarevuussäteen Texereaun kaavojen mukaan. Omalla tasopeililläni fokusten ero oli eilen 3 mm, tasopeilin kaarevuussäde siitä laskettuna n. 4 km ja pinnan kaarevuudesta tuleva virhe 1 lambda. Tätä on lähestytty pikkuhiljaa ja ilman töppäilyjä kiillotusta tarvitaan vielä noin 1/2 tuntia, jos Ronchi-viivat onnistuu pitämään suorina. Tämän peilin lähtömuoto oli kupera ja loppujen lopuksi tasoa on parhaiten onnistunut lähestymään pitkillä työnnöillä peili päällä varioiden hieman työnnön pituutta ja sivuttaisliikettä (W-työntö) riippuen siitä, onko peilin keskustaan pyrkinyt syntymään kohoumaa tai kuoppaa.
Tarkan R-C -testin ja mittauksen teko on vaikeaa, jos peilissä on paljon pallosta eroava muoto - vyöhykevirhettä tms., koska diffraktiokuvia on vaikea fokusoida. Koveruus/kuperuus selviää kyllä helposti.
No reilu puoli tuntia tuli muotoilua vielä, keskelle kasvanutta kumparetta piti vähän peukalolla nitistää, sellaisesta tulee aina vähän aallokkoa helposti tulokseksi, mutta hävisihän tuo pikialustaa vasten muuten kiillottaessa.
R-C -testissä peili näyttää tasomaiselta. Testin herkkyys lisääntyy, kun tasopeilin kulmaa pienennetään, mutta tässä tapauksessa diffraktiokuvat menevät tällöin muusiksi. Epäilen syyn olevan siinä, että peilin takapinnan heijastus häiritsee. Käytän laserdiodia valolähteenä kappaleiden suuntauksessa ja siitä näkee, että kun kulma pienenee, menevät eri heijastukset päällekkäin. Pelkästään R-C -testiä käytettäessä kannattaisi peilin takapinta ilmeisesti hioa mataksi.
Ronchi-kuvat ovat nyt aika lähellä mittauksessa käytetyn pallopeilin (Väisälän optiikkapajan peili, jonka olen historiallisista syistä hankkinut) kuvia, tasopeili nollaa testipeilin keskellä olevan montun / loivat reunat, mutta koska en ole aivan varma, onko peilissä vielä kuperuutta / koveruutta, en lähtenyt vielä korjaamaan.
Kappaleet 2 ja 3 menevät työn alle seuraavaksi ja lopuksi voin tehdä interferenssitestiä kaikkien kolmen kesken ja ehkä saada vielä tarkemman käsityksen muodosta.
Kyllä tasopeiln teko on yllättävän vaikeaa. Yhtä aikaa pitää saada muoto ja "polttoväli" just kohdalleen. Muotoilussa tämä tietää haasteita, koska muodon ja kuperuuden/koveruuden vaatima kikka ei välttämättä ole sama ja toinen voi mennä poskelleen toista korjatessa.
Kuvista näkee, että aluminoimattoman tasopeilin kaksoisheijastus syö valoa ja kamerassa joutuu käyttämään korkeaa herkkyyttä ja pitkää valotusaikaa (=kohinaa). Valolähteinä on superkirkas ledi ja Teknofokuksesta saatu risa laserdiodi, joilla saa aika kirkkaan valon. Miten lie menneiden aikojen optikot tässä mielessä selvinneet :huh:?
Ensimmäinen kokeilu interferenssitestillä tehty. Kappaleen 2 muoto vaikuttaa alkuvaiheessa aika epämääräiseltä, mutta mahdollista syytä siihen pohdiskelin jo aiemmin. Kappaleen 3 kiillotus on vielä enemmän vaiheessa, pinta on vielä osin sameakin. Interferenssiviivat pompsahtavat kuitenkin helposti näkyviin. Kappale 1 toimii parina molemmissa kuvissa.
Rakensin interferometrin Newtonin renkaiden katseluun ja kuvaamiseen. Meinasin ensin tehdä ihan oikean laitteen, mutta sitten älysin kotoa löytyvän kaapin, jossa on kaksi lasihyllyä. Kallistin alemman 45 asteen kulmaan ja laitoin kasvilampun (elohopeapurkauslamppu) ylemmän päälle. Ylemmän lasin tehtävä on UV-valon suodatus, alempi heijastaa kuvan sivuun katseltavaksi. Diffuseri on huono (leivinpaperi), mutta ihan hyvin renkaat tulevat näkyviin. Toinen kuva on otettu vihreän suotimen läpi. Elohopealampun säteily on enimmäkseen sillä seudulla ja taitaa kontrasti hieman parantua, ainakin katsellessa. Natriumpurkauslamppu olisi paras, siitä saa käytännössä monokromaattista valoa. On hakusessa. Diffuuserikin pitäisi tehdä parempi - hioa lasinkappale mataksi.
Kerrohan Wezen jos löydät jostakin noita Natrium-lamppuja. Itselläni on valmiiksi rakennettu koppi jossa mataksi hiottu lasi diffuserina ja puoliläpäisevä peili 45 asteen kulmassa katselua varten. Hyvä valolähde kuitenkin puuttuu. Yritin ensin viidellä suurteho ledillä jotka emittoi hyvin kapealla spektrileveydellä, mutta ne eivät oikeen toimineet :cry:
Juu, ledistä puuttuu potkua, kasvilamppu on 80 W tehoinen. Olen vähän kysellyt romuvalaisimia natriumputkille, jos löytyy, löytyy varmaan useampia. Natriumputkia sinänsä saa sähköliikkeistä, tehot 35-180 W, hinta muutama kymppi, kuristimet, lampun kannat tms. voi olla vaikeampia. Katsotaan, jos onnistaa.
Kasvilamppukin toimii ihan hyvin. Puoliläpäisevä peili ja kunnon diffuuseri olisivat varmaan tärkein parannus.
Luin tekstisi äskettäin... Hieno projekti. Kumpa olisi itselläkin tarpeeksi sisua alkaa hiomaan lasia :D (Ja taitoa.) Siitä juolahtikin mieleen koneet, ja miten niitä voisi tehdä itse... Sitten päähäni tuli hullu ajatus sellaisseesta isosta taikinanvatkauskoneesta (mikälie)... Siis sehän pyörittää pyörivää osaa. (ymmärtääkseni peilinhionnassa sen pitää olla niin.) Muokkaa vaan jotenkin sitä niin, että siihen saisi pidemmän axelin, sitten vaan kiekot paikoilleen ja pyörimään.
Ei sillä, että alkaisin yrittämään tuota... tuli vaan mieleen :cheesy: Eli älkää luulko minua hulluksi :'D
Ajatus valmistaa apupeili itse lähti liikkeelle epäilyksestä kaupallisten apupeilien laadun tasosta. Kun on saanut Newton pääpeilit alkamaan onnistumaan alle 1/10 aallon tarkkuudella, tuntuu turhalta pilata koko optiikka huonolla apupeilillä. Tämä näyttää vahvistavan epäilyn:
http://www.loptics.com/ellipticals.html
Kaveri on muuten tainnut ponnistaa ATM-pohjalta ammattilaiseksi kaupallisia kaukoputkia korjaamaan ja erikoisempia tilaustöitä toteuttamaan.
Valmiiksi elliptisiksi leikattujen peilien muotoilu on osoittautunut aika haasteelliseksi, mutta en ihan vielä luovuta. Linkin kaverikin korjailee elliptisiä peilejä sellaisenaan.
Kolmannesta pyöreästä kappaleesta muotoutuu toivottavasti lopuksi referessitasopeili, jonka muoto tulee tunnetuksi. Silläpä voi sitten helposti tarkastaa muutaman käytössä olevan kaupallisen apupeilin laadun.
Kesällä kypsyin viimein käsityöhön ja lisäsin hiomakoneeseen kädet. Kiitos ATM-veljille avusta osien hankinnassa. Kuvaus hiomakoneesta:
http://www.mirrormaking.comuv.com/1_2_Projects.html
Harjoittelin koneen käyttöä ensin tekemällä 85 mm Cassegrain-apupeilin karkea- ja hienohionnan. Seuraavaksi on tarkoitus palata tasopeilien muotoiluun.
Terveisin Antti
Lainaus käyttäjältä: Wezen - 22.11.2009, 12:44:35
Kesällä kypsyin viimein käsityöhön ja lisäsin hiomakoneeseen kädet. Kiitos ATM-veljille avusta osien hankinnassa. Kuvaus hiomakoneesta:
http://www.mirrormaking.comuv.com/1_2_Projects.html
Tällä hetkellä tulee ilmoitus "Website Under Review"... Jospa linkki toimisi myöhemmin ?
Kotisivu oli ilmeisesti joitain tunteja adminin tarkastuksessa "mahdollisen epäilyttävän sisällön takia" :evil: ja siksi lukittu. Itse ainakin pääsen siihen kiinni, pääseekö joku muukin?
Antti
Joo näkyy ihan ok.
Asiallinen kone - viimesenpäälle.
Tuossa on siis tarkoitus että hiomisessa tapahtuu jatkuva vaihtelu, sillä estetään jonkin tietyn kuvion syntyminen muotoon? Vaikuttaa miellyttävältä tavalta tehdä peiliä verrattuna jatkuvaan soutamiseen ja huopaamiseen siinä päällä ihan käsipelillä.
Onko tuossa huonoja puolia, muuta kuin "oikean" hiomisen tunnelman menettäminen?
:wink:
Kari
Hei,
Eli projektin lähtökohta oli tämä:
Lainaus käyttäjältä: Wezen - 19.01.2009, 20:48:06
Kerronpa todennäköisesti varsin hitaasti etenevän tarinan tasopeilin valmistuksesta, koska se taisi olla jollekulle muullekin ajankohtainen haaste.
Lähtökohtana kolme ikkunalasikappaletta. Miksi ikkunalasia? Koska sitä sattui olemaan hyllyssä valmiina ja peilin teko onnistuu siitäkin. Vaikeusaste nousi pykälällä.
Koska en ollut innostunut poraamaan ellipsiä irti kiekoista vasta kiillotuksen jälkeen (ikkunalasin mahdolliset jännitykset), valitsin toisen tavan ja leikkautin kahdesta kiekosta irti ellipsin. Lasimestari sahasi timanttisahalla, vaihtoehtona ollut vesileikkaus oli kalliimpi.
Tarkoituksena siis saada aikaan tavanomaisella tasopeilin valmistustavalla yksi pyöreä tasopeili ja kaksi elliptistä Newton-apupeiliä. Luulisi noista saavaan aikaan edes yhden käypäisen tavalla tai toisella.
Tuloksena syntyi yksi tasopeili ja kaksi harjoituskappaletta. Kokonaisen kiekon kanssa ei ollut erityisiä ongelmia, muotoilu onnistui ihan hyvin ja testaaminen pallopeiliä vasten Ritchey-Common –testillä, ronchilla ja terällä on ihan järkeenkäypää. Tavoitteena oli saada aikaan kolme tasopintaa, jolloin ne olisi voinut testata toisiaan vastaan interferenssitestillä ja saada yhtälöryhmän ratkaisusta kaikkien peilien absoluuttiset virheet selville.
Lasinkappaleista kasattujen peilien muotoilu on vain osoittautunut selvästi vaikeammaksi kuin kokonaisesta kiekosta tehdyn. Ei se mahdotonta ole, mutta työkalu päällä kiillottaessa kiillotusmulju valuu aika pian pois kappaleiden väleihin ja sitä saa lisätä usein. Kasatut kiekot pitää lisäksi pitää huilaamassa tasoa vasten ja naarmuja niiden pintaan on syntynyt aika paljon tästä ja muistakin syistä.
Taidan panna homman huilaamaan tässä muodossa, leikata uusia kiekkoja kunnon lasista ja ruveta opettelemaan ellipsin porausta lopuksi irti kiekosta putkiporalla. On se muiltakin (usein) onnistunut. Putkiporasta tulee aika suuri, saa nähdä jaksaako minun porakoneeni sitä pyörittää.
Siitä ehkä tarinaa toiste.
T. Antti
Tuossa vastaava "uroteko" on tehty http://www.astrosurf.com/jwisn/diagonal.htm