Havainnoimme Aurinkoa astrosolar -kalvon läpi 1.6.11 n. klo 18.33 kesäaikaa (15.33 UT). Havaintopaikkana 61 astetta 9 minuuttia ja 36 sekuntia pohjoista leveyttä ja 23 astetta 50 minuuttia 56 sekuntia itäistä pituutta.
Meidän Hanna sattui katsomaan okulaariin, ja näki mustan pisteen (n. "auringonpilkun kokoa") liikkuvan melko nopeasti - suurin piirtein Auringon keskivaiheilla - Newton -putken näkökentässä, oikealta vasemmalle. Aurinko oli lännessä, joten oikeasti piste liikkui vasemmalta oikealle, eli taivaalla etelästä pohjoiseen. Auringon atsimuti oli 270 astetta 30 minuuttia ja 33 sekuntia; korkeus 25 astetta 6 minuuttia ja 35 sekuntia.
Mikähän satelliitti tuo olisi voinut olla? Linnulta se ei vaikuttaisi.
Kyseessä on saattanut olla Unisat 3 (2004-025H), joka kiertää maapalloa noin 700-800 km korkeudessa polaariradalla.
Se on tosin piensatelliitti ja painaa vain 12 kg. Kooltaan se on melkoisen pieni eli varmaankin tuollaiset 50 cm mikä
aiheuttaakin hieman päänvaivaa sen näkemiseksi. Unisat 3 näyttäis olevan ainoa kohde joka on kulkenut tuolloin Auringon kiekon yli.
Mielenkiintoista!
Kun kohde on 0,5 m kokoinen ja 700 km etäisyydellä, sen kulmaläpimitta on x. Tällöin tan x = 0,5 / 700 000 = 0,0000007142857, ja arc tan x = 0,000040926 astetta. Kun yksi aste on 3600 kaarisekuntia, näkyy kohde 0,000040926 x 3600 kaarisekunnin, eli n. 0,147 kaarisekunnin kokoisena.
Havaintoväline oli Celestron C8-N, joka on 20 cm peilikaukoputki (f = 4,92). Sille teoreettinen erotuskyky (http://fi.wikipedia.org/wiki/Erotuskyky) on 115 /d ... 140 / d (missä d = peilin halkaisija millimetreinä), eli 0,6 - 0,7 kaarisekuntia. Tämä satelliitti ei siis voi näkyä em. putkella.
Edit:
Kiitos Kaizulle laskun tarkastamisesta ja tekemäni virheen korjaamisesta!!
arc tan tuosta luvusta on 0.0000409 astetta eli 0.147"
Kaizu
Vaikka kyseessä voi olla satelliitti, niin en sulkisi lintuakaan pois, toissailtana katselin tuossa kahdeksan aikoihin PST:llä Aurinkoa ja näin pienen pisteen menevän kiekon reunan yli. Toinen ylityskerta puolen tunnin sisällä oli sen verran lähellä, että ylittäjän tunnisti muodosta pääskyseksi etsimässä etsimässä ilta-ateriaa. Ja kai tuollaisen voisi aiheuttaa sopivalla etäisyydellä oleva kimalainen tai joku muu isompi pörriäinenkin?
On kai sanomattakin selvää, että noin 7 sadasosakaarisekunnin kokoista varjoa ei ole mahdollista erottaa maan pinnalta millään visuaali-instrumentilla. Havaittu kohde ei ollut Unisat-3, joka tosiaan ylitti auringon noin havaintohetkellä. Sen etäisyys havaitsijasta oli melkein 1400 km.
Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 01.06.2011, 23:51:02
arc tan tuosta luvusta on 0.0000409 astetta eli 0.147"
Kiitos Kaizu kun korjasit nopeasti laskuvirheeni!
Asiasta poiketen itsekin näin jokin aikaa sitten putken läpi (celestron astromaster 90) "välähdyksen" (musta pilkahdus) auriongon pinnalla (keskellä, en ohi kiitävää) . Hetken ajattelin, että ei se voi olla mikään asteroidi tai muu, joka osuisi aurinkoon noin näkyvästi ja päädyin ajatukseen, että lintuhan sen on pakko olla ollut. Todennäköisesti silmä teki "tepposet" ja sain ohilennon näyttämään aivoissani tummalta välähdykseltä. Huomannut muutenkin, että välillä liian kauan putkeen katsottuani alan ainakin itse näkemään erikoisia ilmiöitä. Saattaa siis olla myös silmän häiriötila. sateliitit kun ohittavat auringon kuitenkin niin #¤%&#! nopeasti on todella vaikea erottaa esimerkiksi linnusta. Esimerkkinä iss:
http://www.youtube.com/watch?v=1irM9lAaJ9I
Näin siis ainakin täydellisen amatöörin ajatuksena. Itsellä ei siis ole juuri kokemusta vielä toistaiseksi paljoa auringon katselusta. Katselua takana parisen kuukautta.
... sinällään havainnoija ei ollut katsonut putkeen kuin hetken nähdessään ylikulun, mutta mitä ilmeisimmin olet oikeassa, että sen on täytynyt olla lintu, jos mitään muuta satelliittia kuin tuo italialainen pikkusatelliitti ei tuolloin mennyt auringon kehän yli.