Avaruus.fi - keskustelualue

Lainaus käyttäjältä: Mare Nectaris - tänään kello 10:06:33Hieman hämmentävät nyt lankut ja vaijerit tässä. - Edellä olleen wikisivun yhteydessä gravitaatiolukkiutumisen mekaniikka avataan painopisteiden eron tuottaman väännön (engl. torque) avulla. Sen seurauksena kappaleen pyörimisliikkeen kohtaama väännön rotationaalinen kulmanomentti (engl. rotational angular momentum) muuttuu lukkiutumisen myötä hitaasti kappaleen kiertoradalliseksi kulmamomentiksi (orbital angular momentum). Asiaan löytyy verkosta kai jopa laskuri.

Eli ei siinä mitään mystistä painovoimamekaniikan näkökulmasta näyttäisi olevan.

Lankku tai vipuvarsi tarkoittaa vaan momenttia. Ja vaijeri tarkoittaa voimaa ja sen suuntaa.
Mystiikka on siinä että gravitaatio voima vaikuttaa jokaiseen atomiin ja keskipako-/keskihakuisuusvoima vaikuttaa kanssa jokaiseen atomiin massan hitauden kautta.  Ja koska ne on yhtä suuret mutta vastakkaissuuntaiset niin tulos on nolla. Vai onko? Erot voi löytyä siitä että gravitaation kenttävoimakkuus muuttuu etäisyyden mukaan mutta massan hitauden "kenttävoimakkuus" eli mikä voima atomiin kohdistuu sisäradalla verrattuna ulkorataan (onhan kuun läpimitta 3480km ja etäisyys maasta 384000km mikä tekee vajaan 1% eron) niin se 1% vaikuttaa atomiin kohdistuvaan massan hitauteen jonkin verran.
No se mysteeri selviää laskemalla jos kuka on ahkera laskemaan.

LISÄYS:
Hei nyt lamppu syttyi, ulemmalla radalla hitausvoimat on suuremmat ja sisemmällä radalla gravitaatio on suurempi, näin kuu kiepahtaa lukkoon!

LISÄYS 2:
Vielä yksi kysymys, mitä jos kuulla onkin 2 lukkoa? Tarkoitan että se voisi olla 180 astetta kiepahtanut mutta nyt se on sattumalta saanut tämän puolen meihin päin.

Lainaus käyttäjältä: Mare Nectaris - tänään kello 10:06:33Varmaankin tuo väännön vaikutus on painovoima-aaltodynamiikassa sitä aaltojen vaiheistumista eli synkronoitumista, jolloin kappaleiden pyöriminen synkronoituu kiertoratadynamiikkaan.

Tässä kerrotaan painovoima-aaltojen tehosta, kuinka mitätön se on aurinkokunnassa:
Yleinen keskustelu
Kun musta aukko nielaisee tähden...
#1 mistral
--------------
Jos tähti on kaukana, sen rata ei tuota juurikaan gravitaatioaaltoja mikä säilyttää sen energian lähes täysin ennallaan, tämä takaa sen että rata säilyy lähes samana vaikkapa miljoonia vuosia. Mutta kun se lopulta tulee niin lähelle että kiertonopeus menee vaikkapa 100 000km/s niin graviaaltojen energia nousee merkittävästi mikä tuo sen lähemmäs m-a:a ja näin alkaa nopea kehitys jonka tuloksena m-a syö tähden.

Tässä linkki: https://physics.stackexchange.com/questions/412980/does-the-earth-emit-gravitational-waves



    [A]nd if yes,, will Earth fall on sun?

The rate at which the Earth-Sun system radiates power via gravitational waves is minuscule. If you look at p. 9 of these lecture notes, you'll find the equation for the average power emitted by two orbiting masses with semi-major axis a
and eccentricity e=0 is
⟨P⟩=−325G4c5m21m22(m1+m2)a5
For the Earth-Sun system, this works out to be about 196 watts of power.

Eli maa lähettää gravitaatioaaltoja 196 vatin teholla. Tämä jarruteho maan kiertonopeuteen joka on n. 30km/s ei pudota maata aurinkoon koko universumin iässä. Sama periaate toimii tähdelle joka kiertää m-a:a.
--------------------------
Tuosta voit päätellä voiko kuu/maa systeemi tuottaa niin voimakkaita aaltoja että ne lukitsee kuun. Vihjeenä voin heittää meteoritörmäyksen energian, jo kilon painoinen meteoriitti ylittää energialtaan pitkän ajan tuottaman aaltoenergian. Ja kilon painoisia kappaleita osuu kuuhun varmaan viikottain?

... tässä yksi gravitaatiolukkiutumisen mekaniikan laskuri:


https://blog.truegeometry.com/calculators/Tidal_locking_calculation_Tidal_locking_calculation.html

Hieman hämmentävät nyt lankut ja vaijerit tässä. - Edellä olleen wikisivun yhteydessä gravitaatiolukkiutumisen mekaniikka avataan painopisteiden eron tuottaman väännön (engl. torque) avulla. Sen seurauksena kappaleen pyörimisliikkeen kohtaama väännön rotationaalinen kulmanomentti (engl. rotational angular momentum) muuttuu lukkiutumisen myötä hitaasti kappaleen kiertoradalliseksi kulmamomentiksi (orbital angular momentum). Asiaan löytyy verkosta kai jopa laskuri.

Eli ei siinä mitään mystistä painovoimamekaniikan näkökulmasta näyttäisi olevan.

Varmaankin tuo väännön vaikutus on painovoima-aaltodynamiikassa sitä aaltojen vaiheistumista eli synkronoitumista, jolloin kappaleiden pyöriminen synkronoituu kiertoratadynamiikkaan.

Tuli nyt koitettua samaa, mutta keväisen/kesäisen iltapäivän taivaalla. Rajamagnitudi jäi tällä kertaa neljään, eli ilmeisesti sen verta kirkkaampi oli taustataivas kuin viimeksi.

Optolongin tuplakaistat L-extreme ja L-ultimate ovat ihan hyviä filsuja hintaansa nähden, mutta täysin halottomia ne eivät ole. Antlia ALP-T (kultainen filsu) on vielä hieman parempi, mutta myös kalliimpi.

Toisaalta tuplakaistat (Ha + Oiii) ovat vain lähinnä emissiosumujen kuvaamista varten. Ne suodattavat niin galaksien kuin heijastussumujen (siniset sumut) lähettämän tähtien valojen valtaosin pois ja sellaisten kuvaamiseen tuplakaistasuotimista on vain haittaa.

Varsin valosaasteisessa ympäristössä en toisaalta kuvaisikaan juuri muita kuin emissiosumuja tuplakaistoilla tai erillisillä SHO-suotimilla, mikäli monokamera. Esimerkiksi Plejadeihin ja Andromedan galaksiin käyttäisin sitten puhtaita valosaastesuotimia, jotka blokkaavat osan "vanhan maailman" oranssinhehkuisesta valosaasteesta pois, mutta eivät led-valoa, kuten Tapiokin aiemmin mainitsi. Voisin yrittää muita kuin emissiosumuja myös ilman suodatinta tai pelkällä UV/IR-blokkerilla.

Lainaus käyttäjältä: mistral - eilen kello 13:12:34Kuun lukkiutuminen johtuu samasta ilmiöstä, sen painavampi puoli osoittaa maata kohden.

Rupesin miettimään onko tuo noin, ongelmaa voi havainnollistaa vaijereilla. Laitetaan vaijeri maan kuun väliin, näin kuun painavampi puoli gravitoisi enemmän ja se osoittaisi maahan päin. Mutta ei se ole sillä selvä koska 'keskipakovoima' taas olisi vaijeri vastakkaiseen suuntaan. Eli on vaikea sanoa kumpi on oikein. Kuitenkin lukkiutuminen on selviö mutta miten se toimii on ainakin minulle arvoitus.
Tiedän kyllä että keskipakovoima on illuusio mutta sama lainalaisuus on velodromilla jossa kaltevat kurvat vastaavat gravitaatiota ja keskipakovoima pitää pyörän kaltevalla pinnalla.

Ennen filttereiden hankkimista lähtisin melkein modaamaan kameran. Peruskenno on niin epäherkkä integroidun suodatinpaketin takia, että kennolle tulevan datan määrä jää aika pieneksi ja silloin filtereidenkin hyöty jää mielestäni aika reilusti vajavaiseksi.

Mitä filsuihin tulee, niin itse porrastelin päätyen lopulta L-Ultimateen. Välissä hukkui rahaa huonompilaatuisten filsujen myyntiin ja uuden ostamiseen. Jos on vahva luotto oman harrastuksen jatkuvuudelle ja lompakko kestää, niin suosittelen napsimaan suoraan L-Ultimaten.

Lainaus käyttäjältä: Eusa - eilen kello 01:44:28Kyseessä on erittäin pitkäaaltoinen gravitaatioaaltoresonointi.

On metkaa kuinka gravitaatioaalto vaikuttaa sitä merkittävämmin aineeseen mitä pitempiaaltoista se on. Valolla on päinvastoin; lyhyempiaaltoinen säteily on energeettisempää.

Olen ajatellut että vuorovesi-ilmiössä on avain mysteeriin. Ja se avain liittyy maan pyörimisen hidastumiseen. Mikä saa pyörimisen hidastumaan? Energian säilymislaki. Maa menettää energiaa mutta säilymislaki sanoo että se löytyy jostain muualta. Ja se löytyy kuun potentiaalienergiasta.
Mutta mikä on mekanismi tämän takana? Eikö se ole valtamerien kuperuus eli poikkeama pallopinnasta? Kun vuorovesi kuperuttaa valtameret, silloin kuun puoleinen pullistuma on avainasemassa koska kuun gravitaatio vaikuttaa voimakkaammin siihen. Näin kuu gravitoi eri painopisteeseen kuin maan omasta näkökulmasta on maan painopiste. Siis maan näkökulmasta on eri painopiste kuin kuun näkökulmasta, siis en nyt puhu maa/kuu systeemin painopisteestä vaan ainoastaan maan.
 Jos nyt sanotaan että nämä painopisteet on toisistaan vaikka 2m päässä toisistaan niin siinä on 2 metrin vipuvarsi joka jarruttaa maan pyörimistä. Ja vääntömomentti suuri, niin suuri että vivun työ nostaa kuun potentiaalia muutaman senttimetrin vuodessa.
 Kuun lukkiutuminen johtuu samasta ilmiöstä, sen painavampi puoli osoittaa maata kohden. Nyt kun kuu on lukkiutunut maata kohden, maan näkökulmasta kuun painopisteet on nolla metrin päässä toisistaan ja vivun pituus on nollassa, siksi kuu on lukkiutunut maan suuntaan.
 Ilon_kautta on oikeassa siinä että ihmettelee mikä on alunperin saanut kuun lukkiutumaan, itse en tiedä syytä koska kuulla ei ole valtameriä jotka pullistuu hidastaen sen pyörimistä.

... tässä vielä soppaan sekaan linkin mukava kiteytys gravitaatioaalloista.

Mielenkiintoista oivaltaa, että tätäkin asiaa voi lähestyä sekä painovoimamekaniikan että suhteellisuusteorian painovoima-aaltodynamiikan kautta. Lukkiutuminen planeetan ja sen satelliitin välillä lienee toistaiseksi painovoima-aaltojen mittaustarkkuuden ulkopuolella, joten mekaniikka tulee avuksi.

https://medium.com/big-science-at-stfc/gravitational-waves-everything-you-need-to-know-f8d7af6ced3a