Purkaus

[Mika Luostarinen]

Niille, jotka eivät ole tätä vielä nähneet.

Iso purkaus auringossa 31.8.2012:

http://youtu.be/hg747t37m80

-M

[mistral]

Jos video ei ollut nopeutettu, näyttäisi purkaus tulevan lähes valon nopeudella.

[naavis]

Jos video ei ollut nopeutettu, näyttäisi purkaus tulevan lähes valon nopeudella.

SDO:n videoita on huomattavasti nopeutettu. Jokainen videoruutu on otettu noin vartin välein.

[Stickl]

Hienoi revontulia on sitte tuloillaan, huonompi homma on vuan se, jotta taivas o pilvessä seuraavat kaks viikkoa..

[naavis]

Purkaus ei lähtenyt suoraan maata kohti, mutta saattaa kyllä ohikulkumatkalla aiheuttaa revontulia ensi yön tienoolla.

[Stickl]

Purkaus ei lähtenyt suoraan maata kohti, mutta saattaa kyllä ohikulkumatkalla aiheuttaa revontulia ensi yön tienoolla.

Jeps!

Kunpa vaan tosiaan ei olisi pilvessä..:)

[lasser]

Ne viimeisimmät revontulikuvat Taivaanvahdissa lienee olleet tästä purkauksesta -
vaikka en ajan yhteensopivuutta vielä varmistanutkaan...

Eilen Taivaanvahdissa kuva; Aurinko - 5.9.2012 klo 11.05 Tampere / Jouni Raunio,
johon annoin kysymyskommenttini:
http://www.taivaanvahti.fi/observations/show/7636

Jouni Raunio vastasi, ettei ole kuvissaan tarkkaan pohjoissuuntaa kohdistanut...
Katsoin em. Nasan Auringon purkausvideon, jossa alussa koordinaatit Auringossa...
Katsoin kuvassa myös näkyneen niitä auringonpilkkuja samassa linjassa kuin Jouni Rauniolla,
joten kuvansa eilen lienee ollut melko suorassa linjassa.
Olisi siis yhä kiinnostavaa mikäli jossain yhteydessä niitä auringonpilkkujen esiintymiskulmia
Maasta katsoen saataisiin vuoden ajalta havainnollistettua - siis minkälaista liikettä siinä
näkökulmassamme Aurinkoon nähden on vuoden aikana....

[Jyri Lehtinen]

Aurinko tosiaan vaappuu vuoden mittaan yhdeltä kyljeltään toiselle. Tähän on kaksi syytä.

Ensinkin Auringon oma pyörimisakseli on runsaat 7° vinossa Maan ratatason kohtisuorasta suunnasta. Tämän johdosta Auringon navat ovat näkyvissä maahan viistosti kumpikin vuorollaan. Auringon etelänapa on parhaiten näkyvillä maaliskuun alussa ja pohjoisnapa puoli vuotta tästä syyskuun alussa (eli likipitäen nyt).

Toinen Auringon asentoon vaikuttava seikka on Maan oman pyörimisakselin kaltevuus. Kesä- ja talvipäivänseisausten tietämillä Maan akseli on kallellaan Auringon suuntaan. Tällöin Auringon navat ovat Maasta nähden taivaan pohjois-eteläsuunnan linjassa. Muulloin Maan akselin kallistussuunta on enemmän tai vähemmän vinossa Auringon suunnasta. Tämä näkyy niin, etteivät Auringon navat enää osoitakaan suoraan taivaan napoja kohti. Suurimmillaan kallistuskulma on keväällä ja syksyllä noin 25° taivaan pohjois-eteläsuunnasta.

Havaitessa Aurinkoa kaukoputkella ilman seurantaa näkee tämän jälkimmäisen kallistuksen parhaimmillaan oikein hienosti. Aktiiviset alueet (auringonpilkut ja fakulat) tapaavat muodostua Auringossa kahdelle leveyspiirien suuntaiselle vyöhykkeelle symmetrisesti Auringon ekvaattorin molemmin puolin. Aurinko taas itse näyttää kulkevan taivaalla itä-länsisuunnassa. Jos aktiivisuusvyöt ovat selkeitä, näkyvät ne kevät- ja syyskausilla selvässä kulmassa Auringon liikesuuntaan nähden.

Auringonpilkkujen ja muidenkin aktiivisuusilmiöiden paikkoja voi muuten silmäillä täältä: http://www.solarmonitor.org/index.php. Tuossa palvelussa kaikki kuvat on oikaistu niin, että Auringon pohjoinen osoittaa ylös. Sen sijaan Auringon napojen heilahtelu meitä kohti ja meistä poispäin näkyy niistä hyvin, koska kaikkien kuvien päälle on piirretty koordinaattiviivat.

[lasser]

Kiitos tiedoista Auringon "vaappumiseen", jota tietoa yritän omaksua itsellenikin...