Olen harkinnut, että jos siirtyisi OAGin käyttöön CCD:n kanssa. Syitä on oikeastaan muutama. Haluan oppia tekniikan, jos vaikka kokeilisin tuolla Newtonilla kuvaamista. Kuvauslaitteisto pienenesi - etu kuljetettaessa. Ja tietysti sitten pääsisi eroon kaikista mahdollisista flexureongelmista yms. Mm. Zone Systemissä aika vahvasti mainittiin, että erillinen guidescope on aina kakkosvaihtoehto.
Te ketkä olette tällaista käyttäneet, kuinka vaikea sillä on noin keskimäärin löytää seurantatähti? Mulla on tällä hetkellä seurantaputki kiinteillä putkipannoilla, eli en pysty etsimään seurantatähteä ja aina on löytynyt. Olenkohan yhtä helpossa maailmassa OAGin kanssa, vai himmentääkö se tähtiä tms. Tietty sillä on pikkuinen vaikutus, että ED+WO reduser on pikkasen hitaampi, kuin mun seurantaputki (f6 vs f5).
Pidempi polttoväli varmaan vaikuttaa myös? 500mm löytyy varmasti helpommin kuin kaksimetrisellä polttovälillä suuremman kentän ansiosta.
Seurantaa teen PHD:llä ja DMK21 USB kameralla.
Olen itse kokeillut OAG:tä 1200mm (1.3"/pikseli) ja 1800mm (0.9"/pikseli) polttoväleillä. Lyhyemmillä polttoväleillä, esim. 480mm (3.3"/pikseli) olen käyttänyt pelkästään seurantaputkea. Aika monet tuntuvat suosivan lyhyillä polttovälillä juuri seurantaputkea. Tietyllä tavalla seurantaputken käyttö on aika vaivatonta ja lyhyt polttoväli antaa anteeksi taipumaa, jota voi sitten syntyä monesta eri paikasta. Jonkin tietyn polttovälirajan yläpuolella OAG tuntuu olevan selvästi parempi ratkaisu. Omalla kalustollani luulen rajan olevan siellä metrin polttovälin tienoilla.
OAG:llä kuvaaminen vaatii enemmän suunnitelmallisuutta ja sopiva seurantatähti kannattaa valita etukäteen. Valinnassa auttaa sopiva tähtikarttaohjelma, johon saa määritettyä rajauksen sekä kuvauskameralle ja OAG-seurantakameralle. Kuvattavan kohteen lähistöltä valitaan kirkkain tähti, jonka OAG:tä pyörittämällä saa seurantakameran rajauksen sisään. OAG pitää siis mekaanisesti olla sellainen, että sitä voi kiertää täydet 360 astetta ympäri. Tämän lisäksi myös kuvauskameraa pitää pystyä itsenäisesti pyörittämään, jotta sommitelma saadaan sopivaksi.
Se kuinka helppo seurantatähtiä on sitten OAG:llä löytää, on jonkinlainen funktio, jossa tärkeimpinä parametreinä ovat seurantakameran herkkyys ja jalustan seurantavirhe. Muitakin parametrejä on (putken apertuuri, polttoväli, seurantakameran kennon koko jne.), mutta ne eivät ole niinkään merkitseviä. Ainakin näin perstuntumalta. Jotta himmeästä seurantatähdestä saa riittävän SNR:n, niin pitää seurantakameralla valottaa tietyn, ehkä melko pitkänkin ajan. Samaan aikaan jalusta pitää seurata virheettömästi kohdetta ilman seurannan korjausta. Mielestäni voit myös ennen OAG:n hankkimista kokeilla, kuinka himmeillä seurantatähdillä saat seurannan toimimaan riittävällä tarkkuudella. Kun tämä on selvillä, niin voit kokeilla löytää sopivia seurantatähtiä kohteiden ympäriltä. OAG-seurantakameran rajauksen voi aika hyvin laskea/arvioida etukäteen tätä varten.
LainaaAika monet tuntuvat suosivan lyhyillä polttovälillä juuri seurantaputkea.
Yllättävää. Eikö juuri lyhyillä polttoväleillä ole helmompi löytää kirkkaita seurantatähtiä OAG:llä.
LainaaKuvattavan kohteen lähistöltä valitaan kirkkain tähti, jonka OAG:tä pyörittämällä saa seurantakameran rajauksen sisään.
Johtuuko tuo pyöritysvaatimus siitä että kenno ei ole neliö vaan suorakaide, jolloin pidemmän sivun suunnassa saadaan hieman enemmän tähtiä näkyviin laita-alueella. Vai siitä että OAG:n prisma on suorakaide (kuvauskameran optisen akselin säteen suunnassa lyhyempi sivu).
JV
Lainaus käyttäjältä: jaava - 14.02.2009, 12:56:37
Johtuuko tuo pyöritysvaatimus siitä että kenno ei ole neliö vaan suorakaide, jolloin pidemmän sivun suunnassa saadaan hieman enemmän tähtiä näkyviin laita-alueella. Vai siitä että OAG:n prisma on suorakaide (kuvauskameran optisen akselin säteen suunnassa lyhyempi sivu).
Voisin kuvitella johtuvan ihan siitä, että seurantatähden voisi valita miltä suunnalta kohteen ympäriltä tahansa.
Lainaus käyttäjältä: jaava - 14.02.2009, 12:56:37
Yllättävää. Eikö juuri lyhyillä polttoväleillä ole helmompi löytää kirkkaita seurantatähtiä OAG:llä.
Onhan se vähän noinkin. Mielestäni erillistä seurantaputkea on kuitenkin hieman yksinkertaisempi käyttää.
Tämäkin on varmaan makuasia. Syy minkä vuoksi en itse kokeillut OAG:tä esim. 80ED:n kanssa oli se, että juuri tämä OAG ei oikein mahtunut mihinkään väliin käytettäessä WO:n tasoittajaa.
Lauri Kangas vastasikin jo tuohon toiseen kysymykseen.
"Kumpi ompi parempi"...
Noista kommenteista en tullut kyllä "hullua hurskaammaksi", tai sitten ymmärrys ei riitä. Itselläni on myös vaikeus valita.
Esim. kuvausputki olisi Newton 750 mm tai Maksutov 300(420) mm ja seurantaputkeksi olen ajatellut kameraobtiikkaa 8/450 mm, tai
OAG:tä. Kuvauskamerana olisi Canon 40D ja seurantakamerana esim. Star Shoot. Mainitun seurantaputken, jossa on säädettävät renkaat ja kisko, voi kiinnittää joko erilliseen yhdistyskiskoon, tai Newtonin reppuselkään. OAG:n ja kuvauskameran pyörittely olisi keskenään kiinteä. Tuolla seurantakameralla saanee kuvattua ainakin omaa aurinkokuntaa.
Hyvät herrat antakaa minulle suositus valinnaksi. Tuo mainitun seurantaputken käyttö (jos on sopiva), säästäisi hankinnoissani n. 250 €.
Lainaus käyttäjältä: Tuomo Repo - 14.02.2009, 18:14:51
"Kumpi ompi parempi"...
Noista kommenteista en tullut kyllä "hullua hurskaammaksi", tai sitten ymmärrys ei riitä. Itselläni on myös vaikeus valita.
Esim. kuvausputki olisi Newton 750 mm tai Maksutov 300(420) mm ja seurantaputkeksi olen ajatellut kameraobtiikkaa 8/450 mm, tai
OAG:tä. Kuvauskamerana olisi Canon 40D ja seurantakamerana esim. Star Shoot. Mainitun seurantaputken, jossa on säädettävät renkaat ja kisko, voi kiinnittää joko erilliseen yhdistyskiskoon, tai Newtonin reppuselkään. OAG:n ja kuvauskameran pyörittely olisi keskenään kiinteä. Tuolla seurantakameralla saanee kuvattua ainakin omaa aurinkokuntaa.
Hyvät herrat antakaa minulle suositus valinnaksi. Tuo mainitun seurantaputken käyttö (jos on sopiva), säästäisi hankinnoissani n. 250 €.
Voin henkilökohtaisesti suositella erillisen seurantaputken laittamista kuvausputken päälle. Minullahan seurantaputken virkaa toimittaa 50 mm etsin ja siihen olen laittanut Orionin StarShoot autoguider kameran. Tähdet ovat pistemäisiä 5 minuutin valotuksilla 1,2 metrin polttovälin omaavalla newtonilla, hyvä esimerkki on tuo minun viimeisin M 42 kuva. Tällä yhdistelmällä on löytynyt hyvin seurantatähtiä.
Nopeassa newtonissa olisi tarpeellista käyttää komakorjainta, mutta alla olevassa linkissä oli puhetta ettei silloin voisi käyttää off-axis guideria samaan aikaan.
Korjauslinssi/komakorjain ja off-axis guideri eivät lukeman perusteella toimi keskenään.
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=3532.0
Poikkeuksena taitaa olla TS:n 9 millimetrin paksuinen OAG, jota käyttäessä digijärkkärilläkin komakorrektorin etäisyys kennoon säilyy oikeana. Tuossa ei vaan pysty pyörittämään guideria.
Hyvä ja kiitos Juha-Matti oivalluksestasi. Minullakin on toinen 50 mm etsin 190 mm polttovälillä (f/3,8), jossa on 1,25" sovite ja siinä on lisäksi T2-kierre. Ei vaan ole tullut mieleen, että se sopisi seurantaputkeksi. Se on lisäksi kevyt, eikä kuormita jalustaa. Nyt asia ratkesi kerralla.
Laurikin on oikeassa OAG 9 mm kanssa.
Käytitkö Juha-Matti etsintä kokonaisuudessaan, vai vain etsimen objektiivia seurantaputkena. Minkä pituinen holkki tuli etsimen ja Star Shootin väliin.
Lainaus käyttäjältä: Tuomo Repo - 16.02.2009, 11:26:05
Käytitkö Juha-Matti etsintä kokonaisuudessaan, vai vain etsimen objektiivia seurantaputkena. Minkä pituinen holkki tuli etsimen ja Star Shootin väliin.
Olen rautasahalla lyhentänyt etsimen alkuperäistä putkea sen verran että tarkentuu tähtiin. Voin hiihtolomalla mitata putken pituuden, mutta jonkinlaisen käsityksen saa tästä alla olevasta kuvasta. Putki on maalarinteipillä kiinnitetty StarShoot kameraan, ei ole järin hieno mutta on silti toimiva systeemi.
(http://img67.imageshack.us/img67/8408/orionstarshootautoguideuy9.jpg)
Hienoa keskustelua, kiitos paljon kommenteista.
Mulla ei tule olemaan ongelmaa tilan kanssa, uuden kameran+suodintaskun ja lyhentäjän väliin jää vielä 17,5mm tilaa, mikä mahdollistaa hyvin OAGin käytön (esim TS OAG ja 7,5mm loitto). Erillinen seurantaputki on ollut helppo, mutta jos löydän seurantatähden OAGilla yhtä helposti, on mukana roudattavaa huomattavasti vähemmän.
Pitää varmaan harkita tuollaisen kokeilemista. Skywatcher on nimittäin laittanut myyntiin myös tuon Syntan Maksutov-Newtonin hintaan 999€, joka saattaisi olla se mun seuraava valinta. Peiliputken kanssa OAG on varma valinta, ettei flexiä pääse kuviin. Tavoittelen kuitenkin sen verran luotettavaa seurannanohjausta, että pääsen 15-20min valotuksiin.
Juha-Matin kuva kertoo, että tuokin "teippisysteemi" toimii. Ajattelin kuitenkin vähän tukevampaa ratkaisua. Canon 40 D:n etuseinästä kennoon lienee matkaa 45 mm. Kun ajatellaan Star Shootin T2- kirrettä kameraobjektiivin (f8/450 mm) T2- kirteeseen, niin kuka osaa sanoa, vaatiiko tuo minkä pituista väliputkea, vai peräti "rautasahaa", joka olisi huonompi juttu.
T-renkaat on yleensä mitoitettu niin että kennosta on 55mm kierteeseen. (ts. canonin T-rengas on 11mm paksu.)
Starshoot autoguiderissä etäisyys kierteestä kennolle on jotain 12-14mm. Sulla riittää siis pelivaraa ihan hyvin. Yleensä ongelma on päinvastainen. Jos kiinnität guidauskameran kennon optiikan perään lähemmäs kuin normaalisti, voit kokeilla ihan vaan kääntää sitä objektiivin tarkennusrinkulaa lähemmäksi. Silloin autoguiderin pitäisi nähdä äärettömään. Jos silloinkin loppuu tarkennusvara, niin laita väliin T-jatkoputkia.
Nyt kun on enemmän kokemusta tuosta 50 mm etsimestä, niin kyllä niiden seurantatähtien löytäminen on aika vaikeaa ja rippuu siitä kuinka tähtirikasta aluetta on kuvailemassa. Tuossa on kuvakaappaus PHD guiding ohjelmasta, kuvassa näkyy joitain Seulasten kirkkaimpia tähtiä. Kirkkaiden tähtien ympärillä näkyy jokin vaaleampi kehä, mutta silti noinkin ruma seurantatähti kelpaa PHD:lle.
(http://img24.imageshack.us/img24/687/phdguiding.jpg)
Otin myös muutamia testikuvia 80 mm linssiputkella ja Atik 16IC-S kameralla 5 minuutin valotuksella, tähdet ovat pistemäisiä. Tuolla linssiputkella ja Atikin ccd-kameralla löytyisi paljon helpommin sopivia seurantatähtiä, muttei sillä voi kuvailla samaan aikaan syvää taivasta.
Mittailin tuon etsimen pituuden, noin 17 cm pitkä putki tarvitaan linssin ja seurantakameran väliin. En suosittele muille alkuperäisen putken lyhentämistä vaan muilla keinoin toteuttaa sopiva seurantaputki. Pieni linssi/peilikaukoputki on paljon käyttökelpoisempi ja sopivia seurantatähtiä löytyy helpommin.
(http://img24.imageshack.us/img24/8493/50mmetsin.jpg)
Hei,
Käytän OAGtä pitkällä polttovälillä aktiivisen optiikan kanssa, SXV-AO.
OAGtä käyttäessä etukäteissuunnittelu on välttämätöntä ohjaustähden löytämiseksi.
Erillistä seurantaputkea on huomattavasti helpompi käyttää.
Hommaa helpottamaan rakensin kameraan kulmamittarin tyhjän DVD kotelon muovikuoresta.
Viisari on "viiksilankaa" ja asteikko printaatu ja liimattu muoviin. Paino on joku ruuvintapainen, jonka löysin miljoonalaatikostani
Saranaointi mustaa teippiä.
Helppo tehdä ja helpottaa paljon kameran kulman määrittelyä, esim. juuri seurantatähden löytämiseksi.
hyvä myös kohteiden sommitteluun. Oheisella systeemillä asteikko pysyy aina pystysuorassa gravitaatioavusteisesti
http://astroanarchy.blogspot.com/2009/01/modification-to-qhy9-camera.html
J-P
Lainaus käyttäjältä: Juha-Matti Penttilä - 23.02.2009, 13:13:56
Kirkkaiden tähtien ympärillä näkyy jokin vaaleampi kehä, mutta silti noinkin ruma seurantatähti kelpaa PHD:lle.
Olet varmaan koittanut fokusoida tuota etsintä? Näyttää ihan että tuossa olisi jokin infrapunaosuus fokuksessa ja näkyvät aallonpituudet sitten tekevät noita fokusoimattomia pallukoita. 135/2000mm akromaatti QHY5:n kanssa tekee samanlaisia.
Ihmeellisen himmeitä tähdet tosiaan, luulisi että lyhyellä putkella ja noin pitkällä valotuksella näkyisi paremmin.