No niin. Katsoin ettei tälle ole aloitettu aihetta.
Ei mikään hirmu hyvä aloitus tälle kohteelle, mutta pitipä kokeilla. Kuva pitää kyllä muokata uudestaan paremmalla ajalla ja kokeilla ottaa joskus taas lisää valotusta. Katsoa kuinka monta kuvaa pitää ottaa ennenkuin tulee raja vastaan, ettei uutta informaatiota tule vaikka kuikna pinoaa... :laugh:
Hirveen kiva huomata kesken kuvausten, että on ottanut muutaman kymmenen kuvaa apupeili huurus. Eihän niistä mitään näkynyt ja eikun uudestaan... Pieniä aivopieruja :rolleyes:
Valotusta kertyi tälläkertaa 49min 22s ISO 800
Linkki kuvaan:
http://www.astrobin.com/118495/D/
(linkki vaihdettu)
Hieno ja rohkea veto.
Ja mukava seurata kuvien paranemista.
Kiitän :smiley:
Muokkasin uudestaan. Ehkä hivenen luonnollisemman näköinen...
Varsin laadukasta syvää taivasta!
Hienoa jälkeä! Minkälainen seurantasysteemi sinulla on tuossa jättiputkessa?
Pitääpä kompata. Vaikka laitteisto ei ole millään tavalla ds-kuvaukseen suunniteltu (dobson-jalusta), niin hienoa nähdä kun käytettävissä olevista välineistä jaksetaan ottaa kaikki irti rajoituksista huolimatta, arvostan :).
Kiitos. Joo goto dobsonhan tuolla putkella on allaan. Jälki ei ole niin hyvää mitä ekvatoriaalisella saisi, mutta jos plussaa katsotaan nii helppo pystyttää: jalusta suoraan ja kohdistus kahteen tähteen ja kamera laulamaan. Ja muutenkin visuaali havaitsemiseen iso peili on ihan yliveto.
Komppaan, hyvää jälkeä.
Tervehdys vielä näin joulun alla :smiley:
Jos kiinnostusta löytyy niin kertokaahan oma mielipiteenne kannattaisiko siirtyä käyttämään isompia ISO-arvoja?
Vertailuna olisi tämä ISO800
http://www.astrobin.com/118495/D/
Ja tämä ISO3200
https://www.astrobin.com/142202/C/
Ei nyt ihan täydellisen vertailukelpoisia valotusten osalta, mutta kuitenkin.
Hyvää joulua! :azn:
Aiheesta oli täällä jo pitkähkö ketju
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=11567.msg115839
ja muulloinkin aihetta on täällä puitu.
Yleinen konsensus lienee se että riippuen kamerasta 'optimaalinen' ISO-lukema on 400 tai 800 (paremmilla voi olla korkeampikin).
No juu, tuntuu vaan, että toisaalta isommalla ISO arvolla näkyy paremmin vaikka kohinaa onkin enemmän... Mutta sitten taas ei...
Ajattelin vain kysellä muitten mielipiteitä, kun en enää itse tiedä...
Tästä kohteesta nyt sattui olemaan pienemmällä ja suuremma ISO:lla otettuja kuvia niin voisi verrata (?)
Lainaus käyttäjältä: ellu - 23.12.2014, 10:29:57
No juu, tuntuu vaan, että toisaalta isommalla ISO arvolla näkyy paremmin vaikka kohinaa onkin enemmän... Mutta sitten taas ei...
Olen tässä syksyn aikana suorittanut tutkimusta eri parametrien vaikutuksesta lopputulokseen järkkärikuvauksessa, valitettavasti homma on jäissä sattuneesta (pilvi)syy(de)stä.
Mutta jo kerätyllä datalla olen sementoinut "muiden puheista" tullutta käsitystä että paras ISO-arvo ei ole yksiselitteisesti suurin. Mitä arvoa kannattaa käyttää on riippuvainen kamerasta sekä osavalotusten määrästä ja kokonaisvalotuajasta.
Ensinnäkin isommat arvot mankeloivat dataa (enemmän, verratuna pienempiin) jolloin riskinä on heikompien kohteiden suoranainen katoaminen mutta tulos on "valmiimpi" koska on otettu jo ensimmäinen askel jälkikäsittelyä.
Toisaalta jos mennään ohi kameran optimi-ISOsta pienempään päin ei myöskään saavuteta mitään koska vaikka kohina vaimenee niin vaimenee samalla oikea signaalikin.
Eli väitän että paras tulos saavutetaan etsimällä kameran optimi-ISO (omassa 450D:ssäni tämä taitaa olla ISO400) joka on mahdollisimman suuri mutta ei vielä ala parantamaan signaalia ei-toivotuin keinoin. Ja sitten kerätään niin paljon valoa kuin vain ikinä viitsii.
Osavalotusten ajan suhteen en ole varma mutta määrä parantaa tulosta merkittävästi, joskin oletettavasti vaikutus vähenee sitä mukaa kun määrä kasvaa.
Lainaus käyttäjältä: kvahlman - 23.12.2014, 11:12:13
Ensinnäkin isommat arvot mankeloivat dataa (enemmän, verratuna pienempiin) jolloin riskinä on heikompien kohteiden suoranainen katoaminen mutta tulos on "valmiimpi" koska on otettu jo ensimmäinen askel jälkikäsittelyä. Toisaalta jos mennään ohi kameran optimi-ISOsta pienempään päin ei myöskään saavuteta mitään koska vaikka kohina vaimenee niin vaimenee samalla oikea signaalikin.
Näinhän se on. Yritetään havainnollistaa asiaa eteenpäin...
Kameran signaalinvahvistus kaivaa alkuperäisestä raakadatasta enemmän näkyviin, kun käytetään suuria ISO-herkkyysarvoja. Kuvatessa suurilla ISO arvoilla käytetään kameran elektroniikalla tehtyä suurempaa signaalivahvistusta sille ihan samalle datasignaalille (=fotonimäärälle), mikä kulloinkin on saapunut kameran CMOS/CCD-kennon pikseleihin. Tämä sama raakadata olisi esillä lähtödatassa jo sillä pienemmälläkin ISO arvolla, mutta tuolloin dataa ei tuoda esille niin voimakkaasti kuin noita suuria ISO arvoja käytettäessä (mitkä nostavat samalla voimakkaammin kennon sisäisen pohjakohinan esiin). Tässä yhteydessä pitää muistaa, että signaalia on kumminkin vahvistettava jokin minimimäärä, jotta se saadaan erotettua kennon pohjakohinasta/lukukohinasta jne. Toisin sanoen kameran kennoille on suunniteltu käyttöön jokin optimimäärä signaalivahvistusta, millä kennoa ympäröivä elektroniikka sitten vahvistaa kennolta saatavaa raakasignaalia.
CCD-kamerassa on oletuksena käytössä jokin kiinteä vahvistus (gain), mikä on sovitettu käytetylle kennolle sopivaksi. Otin tämän viestin liitteeksi kaksi ruutukaappausta MaxIm DL:n ikkunasta, jossa näkyy syksyllä kuvaamani Kuplasumun keskusalue. MaxIm DL:n tietoikkuna kertoo, että tuosta sumun kirkkaimmasta solmusta on jäänyt 10min valotukseen noin 12000...13000 ADU (http://starizona.com/acb/ccd/ccdglossary.aspx)-lukema. (Tämän kennon maksimi-ADU määrä on 64000, jolloin kenno saturoituu täysin valkoiseksi.) Ensimmäisessä kuvassa MaxIm DL:n näyttövenytys (Screen stretch) on minimissään eli kuva skaalataan näyttösignaaliksi 0...64000 ADU-skaalan mukaan. Toisessa kuvassa näyttövenytys on kohdassa "High" eli näyttökuva skaalataan esiin sävyalueen 5993...8180 väliltä (keskeltä sitä ADU-aluetta, missä tuo sumun datasignaali nyt on). Huomaa, että kummassakin kuvassa tietoikkuna kertoo raakadatalle samat 12000...13000 ADU:a tuonne sumun kirkkaimpaan kohtaan, mutta nyt näytöllä tämä sumun kirkkain alue näkyy jo puhkipalaneena/valkoisena (koska 13000 ADU-lukema on yli 8180 lukeman, mikä oli valittu näyttövenytyksessä täysvalkoiseksi sävyksi).
Tuota edellistä ei pidä katsoa turhan tarkasti teknisessä mielessä läpi, koska en tiedä tarkemmin kameratekniikkaa ja CMOS/CCD-kennojen sähköistä toimintaa. Analogia on siinä mielessä kumminkin toimiva, että se
mitä raakadatassa näkyy käyttäjälle saakka ei ole lainkaan tärkeää. Tärkeämpää on se kuinka kameralla kuvattu raakadata (=kennon pikseleihin valotuksen aikana kertynyt fotonimäärä) saadaan varmasti eroteltua kennon pohjakohinasta ja kuinka tämä raakadatasta eroteltu kohdealueen datasignaali saadaan sovitettua mahdollisimman sävykkäästi/dynamikkaasti/jne. näytölle tai paperikuvaan saakka. Pinoamalla paljon yksittäiskuvia keskiarvo-menetelmillä pinoten saadaan varmistettua, että ne hennot 6000...13000 ADU-alueen sumuriekaleet saadaan riittävän hyvin esiin 5900 ADU:n kirkkaudella hohtavasta taustataivaasta (=valosaasteinen lähiötaivas 10min valotuksessa). Ja kun loppupinoon on otettu vaikka 25 kpl näitä 10min kuvia, joissa on esillä tietyssä kohtaa kuva-aluetta se hennon hento + himmeääkin himmeämpi sumureuna, mikä on näkyvissä vain 5950...6000 ADU:n voimalla, niin nyt voidaan erotella tämä pinoamalla löydetty hentoinen sumun reuna-alueen signaali näiden 25:n kuvan taustataivaasta, mikä näkyy kuvissa esim. 5800...5900 ADU:n voimalla.
Summa summarum: keskittykää kuvaamaan mahdollisimman hyvälaatuista dataa riittävän paljon, jotta sitä voidaan pinota yhteen ja saavuttaa näin loppukuvaan kuvia pinoamalla parempi signaali/kohinasuhde kuin mitä yksittäiskuvilla olisi muutoin saavutettavissa. Kamerarunko toimii tässä prosessissa "yksinkertaisena" fotonien taltiointivälineenä ja lopputuloksen kannalta olisi paras, jos kameran omaa pohjakohinaa ei tuotaisi loppukuviin saakka käyttämällä ylisuuria ISO-lukuja.
-
Lainaus käyttäjältä: ellu - 23.12.2014, 23:54:13
Mutta tosiaan tulin nyt kuitenkin siihen tulokseen, ettei tuolla suuremmalla ISO arvolla otetussa kuvassa sen kummemmin näkynyt enempää vaikka aluksi niin luulin. (ehkä vain hiukan vaaleampi kokonaisnäkymä...)
Kun kuvailin aikoinaan järkkärillä allekirjoittaneen piti tehdä vertailua ISO 100 ja ISO 800 ds-tähtikuvista kun niitä pistetään pinoon riittävä määrä, mutta se jäi silloin tekemättä. Näyttäisi siltä, että tässä olisi jollekin tutkijaluonteelle työsarkaa asian lopulliseksi selvittämiseksi tämän "luulottelun" sijasta. :wink:
Lisäksi olisi kiinnostavaa tietää kuinka tämä teoria toimii 1 min valotuksissa verrattuna vaikka 5 min valotuksiin. Toisin sanoen "riittääkö" ISO 100 herkkyys kuvan yksityiskohtien erotteluun vasta kun kuvaa on valotettu 5 min? Vai jääkö kuvan himmeä data oikeasti piiloon liian alhaisena fotonikertymänä (mikä häviää lukukohinaan?) noissa ISO 100 valotuksissa, jos valotuksen pituus on vain 30s tai 60s? Asiaa pitäisi tarkastella pinotuista kuvista ts. löytyykö ISO 100 ja ISO 800 kuvapinoista ihan sama datasisältö, mutta ISO 100:aa käytettäessä sitä jouduttaisiin vain venyttelemään loppupinosta ISO 800 kuvapinoa enemmän/syvemmältä? Yleinen verkko-konsensus järkkärikuvien herkkyysasetuksiin on tosiaankin tuolla ISO 400-800 välissä edellä mainituista syistä johtuen, mutta johtuuko tämä vain mukavasta kompromissista kuvan kohinan ja signaalin suuhteessa? Enpä tiedä, mutta tämä aihe ansaitsee sitten ihan oman jatkonsa jossakin muussa ketjussa... :huh:
Aiheesta on jo keskustelua ketjussa "ISO -arvot" (http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=11567)... :grin: