Kameran tarkennus tähtikuvauksessa on riittävän haasteellista, ainakin yksinkertaisilla laitteilla.
Koetan löytää tapoja, joilla saisin aikaan kohtuullista tarkennusta. Oheisessa kuvassa on kirkas tähti, Vega, otettu avuksi. Nyt kysyisin:
- onko kuvan tarkennus kohdallaan
- onko kollimointi onnistunut
- voiko samaa tarkennusta käyttää muihin kohteisiin kameraa irroittamatta
Kalustona GSN 150/750 2" focuseri + cc+ UHCS 5s Canon EOS 300D (http://img260.imageshack.us/img260/378/vegaabbb6.jpg)
Jos kuvaa ei ole pienennetty niin vastaisin kaikkiin kysymyksiin myöntävästi.
Pahoitteluni etukäteen, kun poikkean hieman aiheesta. En vaan voi olla kysymättä, että näkyykö vega oikeasti noin kiekkomaisena kohteena. En ole itse vegaa tarkkaillut, mutta muut tähdet ovat olleet pistemäisiä, tosin niinpä nuo näyttävät taustatähdet olevan pistemäisiä tässäkin kuvassa. Eli jos käyttää isompaa suurennosta, niin näkyykö tuo tähti ns. isompana? Jos näkyy, niin aloitanpa heti uuden projektin...
Silloin kun tarkennan käsin, käytän herkälläkin CCD:llä suhteellisen pitkiä (10+s) valotusaikoja tarkennuksen säätämiseen. En myöskään koskaan tarkenna kirkkaaseen tähteen vaan etsin alueen, jossa on paljon himmeitä tähtiä. Pitkillä valotusajoilla tarkennuksen osuessa kohdalleen himmeimmätkin tähdet 'pomppaavat' mustasta taustasta yhtäkkiä esiin neulankärjen terävinä. Tällöin ollaan jo lähellä kriittistä fokusta. Loppu on sitten pientä hienosäätöä.
Lainaus käyttäjältä: marvin - 10.10.2007, 13:35:59
Pahoitteluni etukäteen, kun poikkean hieman aiheesta. En vaan voi olla kysymättä, että näkyykö vega oikeasti noin kiekkomaisena kohteena. En ole itse vegaa tarkkaillut, mutta muut tähdet ovat olleet pistemäisiä, tosin niinpä nuo näyttävät taustatähdet olevan pistemäisiä tässäkin kuvassa. Eli jos käyttää isompaa suurennosta, niin näkyykö tuo tähti ns. isompana? Jos näkyy, niin aloitanpa heti uuden projektin...
Kirkkaammat tähdet leviää enemmän tai vähemmän kuvatessa.
Lainaus käyttäjältä: marvin - 10.10.2007, 13:35:59
Pahoitteluni etukäteen, kun poikkean hieman aiheesta. En vaan voi olla kysymättä, että näkyykö vega oikeasti noin kiekkomaisena kohteena. En ole itse vegaa tarkkaillut, mutta muut tähdet ovat olleet pistemäisiä, tosin niinpä nuo näyttävät taustatähdet olevan pistemäisiä tässäkin kuvassa. Eli jos käyttää isompaa suurennosta, niin näkyykö tuo tähti ns. isompana? Jos näkyy, niin aloitanpa heti uuden projektin...
Toisin kuin planeetat, kaikki tähdet ovat niin kaukana, että ovat käytännössä pistemäisiä. Valokuvissa kirkkaammat tähdet kuitenkin leviävät enemmän kuin himmeät. Tähden pintaa et siis saa näkyviin kotikonstein. Vain muutamista erittäin suurista ja tarpeeksi lähellä olevista tähdistä (betelgeuse yms.) on erittäin suurilla kaukoputkilla saatu epäselviä kuvia tähden pinnasta. (nekään eivät taida olla oikeasti suoria kuvia?)
Diffraktiosta:
LainaaPahoitteluni etukäteen, kun poikkean hieman aiheesta
Eiks se mene sillain että jos optiikka on ideaalista, niin diffraktio heitää fotoneja joka tapauksessa. Jos fotonien tiellä ei ole mitään joka voisi diffraktiota aiheuttaa, säilynee pistemäiset kohteet pisteinä. Tosin tuo ei ole käytännössä mahdollista. On siellä peilin,linssin yms reuna joka tapauksessa.
Nuo piikit on tulleet ilmeisesti spiderista (suorat jalat). Ne olisi voineet tulla myös neliskulmaisesta toisiopeilistä tai sen paikalla olleesta kamerasta.
Pyöreä toisiopeili (ja putken baflaus, seinämät yms.) hajottaa valoa koko pistemäisen tähden ympärille. Kirkkaassa tädessä se näkyy helposti, mutta kyllä riittävän kauan paistettuna himmeämmässäkin kohteessa alkaa piste levitä levymäiseksi.
Tarkennuksesta:
LainaaSilloin kun tarkennan käsin, käytän herkälläkin CCD:llä suhteellisen pitkiä (10+s) valotusaikoja tarkennuksen säätämiseen.
Eiks lyhyillä valotusajoilla sitten saa tulosta kirkkaiden tähtien kanssa. Olenko mä nyt ihan hakoteillä? Eiks toi levyksi paisuminen johdu vaan kennolle tulevan valon (liiasta) määrästä.
JV
Lainaa
Eiks lyhyillä valotusajoilla sitten saa tulosta kirkkaiden tähtien kanssa. Olenko mä nyt ihan hakoteillä? Eiks toi levyksi paisuminen johdu vaan kennolle tulevan valon (liiasta) määrästä.
Lyhyillä valotuksilla tulee seeingi mukaan häiritsemään. Joskus tulee tosi villin muotoisia tähtiä alle sekunnin ajoilla. Itse tarkennan aina kirkkaaseen tähteen etsimen läpi silmämääräisesti ja sen jälkeen läppärin avulla kentässä näkyviä himmeämpiä tähtiä, valotusaikana yleensä jotain 5s.
Lähdin liikkeelle tarkentamisesta.
Diffraktiopiikit näkyvät terävinä vain hyvin lyhyellä matkalla (terävyysalueella?). Kun tarkennusta hieman muuttaa, syntyy kaksoispiiikit, sitä isommalla raolla, mitä kauempana tarkennus on optimista. Tähän ilmiöön ajattelin tarkennuksen perustaa kirkkaasta tähdestä, jos olen oikeassa?
Muutaman sekunnin valotuksella saa diffraktiopiikit tarpeeksi pitkiksi, että voi havaita tarkennuksen hyvyyden.
LainaaKun tarkennusta hieman muuttaa, syntyy kaksoispiiikit, sitä isommalla raolla, mitä kauempana tarkennus on optimista.
Mielenkiintoinen havainto. Täytysköhän virittää maksutoviinkin ongensiimat putken eteen:)
Mä raskin vihdoinkin purkaa romuksi vanhan matriisikirjoittimeni ja siitä jäi käteen melkosen tuhti stepperi. Olen hieman suunitellut rakentaa siitä fokuserin osan. Sellaisen jonka voi helposti heittää putkeen kun tarvii kauko-ohjattavaa fokusointia.
Tuo esittämäsi ajatus voisi olla osa fokusointialgoritmia - jos sellaisen tietokoneohjatun ohjelmankin innostuisi väsäämään.
Lonkalta tietokonefokusointi:
Tietokonehan laskee helposti tähdelle tulleesta valosta summan sekä tähden pinta-alan. Myös tähden paikalle (ilmakehän turbulenssi heittelee tähteä) voidaan asettaa rajat: Jos paikka ei ole tyypillinen, valotus hylätään. Paras fokus on kohdassa jossa hyväksytyistä valotuksista pienimmällä pinta-alalla on valon määrä suurin.
Fokukseen hakeutumisen suunta määräytyy kahden peräkkäisen hyväksytyn valotuksen paremmuudesta: Ajetaan moottoria siihen suuntaan jossa löytyy pienemmällä pinta-alalla enemmän valoa.
Ja kaikki tuo vielä useammalle tähdelle kuva-alasta sekä niiden sijainista johtuva paino-arvo.
JV
Eikös nuo tarkennusta avustavat ohjelmat yleensä sovita jonkinlaisen jakauman siihen tähden kuvaan (2D gaussin näköinen, mutta varmaan eri jakauma) ja sitten laske sille FWHM:n eli puoliarvoleveyden ja sitten yritä pienentää sitä joko käskemällä käyttäjän tarkentaa tai tarkentamalla itse moottorilla.
Kysynpä samalla tästäkin että onko tarkennus pielessä? Luulin, että kun kaksoispiikit ei näy niin sitten on lähellä, mutta kun noita piikkejä on noin monta? Putkena SW 200/1200. Taisipa olla vielä Hartmanin maskikin putken päässä.
Hartmannin maski tekee vielä ihan omat tepposensa siihen diffraktiokuvioon. Mahtaisiko tuossa olla esim. maski jossa on kolme kolmionmuotoista reikää, joista yhden kohdalla on nelisakaraisen apupeilin pitimen yksi sakara?
Joo, näinhän se oli. Tosin en edes osannut katsoa sitä maskin asentoa. Saako tuon kaiken pääteltyä vain piikkien lukumäärästä?
nimim. huuli pyöreänä...
Lainaayhden kohdalla on nelisakaraisen apupeilin pitimen yksi sakara?
Pystyssä oleva sakara:)
Hartmannin maski on myös ollut kymmenisen astetta kallellaan.
JV
PS. Maskin kolmiot ova tasakylkisiä (kaikki kulmat 60 astetta) ja kärjet osoittavat maskin keskustaan. Itse kolmiot ovat 120 asteen kulmassa toisiinsa nähden.
Oheisena tarkoittamani epäterävä kuva Vegasta. Siinä näkyy kaksoissakarat ja näyttää yksi tähtikin olevan "donitsi". (http://img516.imageshack.us/img516/6990/1303007cyh5.jpg)
Niin en ole hakenut varta vasten kaksoispiikkejä, vaan halusin todeta, että kirkkaan tähden diffraktiopiikeistä on helpompi todeta onko terävyys kohdillaan (vrt. ensimmäinen kuva), kuin hakea himmeimpiä tähtiä.
Olisi mielenkiintoista kuulla muista "hand made" tarkennustavoista. Hartmanin maskilla saa osapuilleen kohdilleen, mutta hienosäätö pitää tehdä muulla tavoin.
Lainaus käyttäjältä: hmanty - 11.10.2007, 22:30:57
Joo, näinhän se oli. Tosin en edes osannut katsoa sitä maskin asentoa. Saako tuon kaiken pääteltyä vain piikkien lukumäärästä?
nimim. huuli pyöreänä...
Juu, tuossa piikkikuviossa on kuusi sakaraa tasavälein yksi piikkipari joka ei sovi kuvioon. Hartmann-maskilla ainakin yksi tapa saada tuollainen on, että siinä on kolme suoraa viivaa tai reunaa 60 asteen kulmassa toisiinsa nähden. Kolmen kolmion muotoisen reiän tapauksessa näin on. Ne kaksi ylimääräistä piikkiä voivat sitten johtua siitä, että sen yhden reiän läpi paistoikin vielä yksi apupeilinkannatin, joka luo kaksi itseään vasten kohtisuoraa piikkiä.
Sama menettely täällä. Keskimäärin menee 5- 6 kuvaa, ennenkuin fokus löytyy. Paristot eivät riitä vähänkään kylmemmällä säällä kuin n. 40-50 kuvaan 2 paristolla n. 60s/kuva, eli vajaaseen tuntiin. Tilasin sen takia Canoniin verkkolaitteen, ettei virta lopu kesken.