OTCCD

[jaava]

Lainaus Wikipediasta (http://en.wikipedia.org/wiki/Image_stabilization):

Orthogonal Transfer CCD
Used in astronomy, an orthogonal transfer CCD (OTCCD) actually shifts the image within the CCD itself while the image is being captured, based on analysis of the apparent motion of bright stars. This is a rare example of digital stabilization for still pictures. An example of this is in the upcoming gigapixel telescope Pan-STARRS being constructed in Hawaii.

Oiskohan tuo nyt niin ihmeellinen toteuttaa, siis tuo CCD:n liikutteluosa. Nykyäänhän on joka kamerassa tuollainen tärinänvaimennusjärjestelmä. Niissä tosin liikutetaan pääosassa linssiä. Mutta värmeinä on kaksi toimilaitetta (sähkömagneettia) jotka liikuttaa linssiä ja kaksi pietsosähköistä elintä jotka mittaavat värähtelyitä.

Siis Nikonin linssistä takavarikoidaan toimilaitteet tähtikuvauskameran CCD:n liikuttelemiseksi. Tehdään TouCamiin modifikaatio ja lisätään kameran kylkeen liitin josta saadaan ohjaussignaalit CCD:n liikutteluun. Ohjaussignaalit saadaan toiselta, tähän hommaan erikoistuneelta, kameralta (naapurisäikeessä kuvattu).

Tai saishan nuo osat tästäkin: http://www.olympusamerica.com/cpg_section/dualis.asp

Tää olis jo melkein adaptiivista optiikkaa.

Pellepelottomana,
JV

[Horus]

Ainakin SBIG myy AO -sarjan adaptiivista optiikkalaitetta joka stabiloi kuvan. Tuo lienee pikaisen tsekkaamisen jälkeen sähköinen versio "AO:sta". Tuo OTCCD voi tuoda tietysti yhden mekaanisen laitteen vähemmän järjestelmään ja varsinkin digikameroissa se on suuri etu. Kohan tuo kehittyy ja halpenee, niin eiköhän se tulene varmaan myös harrastajien AstroCCD -käyttöön.

[Lauri Kangas]

Orthogonal Transfer CCD
Used in astronomy, an orthogonal transfer CCD (OTCCD) actually shifts the image within the CCD itself while the image is being captured, based on analysis of the apparent motion of bright stars. This is a rare example of digital stabilization for still pictures. An example of this is in the upcoming gigapixel telescope Pan-STARRS being constructed in Hawaii.

Oiskohan tuo nyt niin ihmeellinen toteuttaa, siis tuo CCD:n liikutteluosa. Nykyäänhän on joka kamerassa tuollainen tärinänvaimennusjärjestelmä. Niissä tosin liikutetaan pääosassa linssiä. Mutta värmeinä on kaksi toimilaitetta (sähkömagneettia) jotka liikuttaa linssiä ja kaksi pietsosähköistä elintä jotka mittaavat värähtelyitä.

Siis Nikonin linssistä takavarikoidaan toimilaitteet tähtikuvauskameran CCD:n liikuttelemiseksi. Tehdään TouCamiin modifikaatio ja lisätään kameran kylkeen liitin josta saadaan ohjaussignaalit CCD:n liikutteluun. Ohjaussignaalit saadaan toiselta, tähän hommaan erikoistuneelta, kameralta (naapurisäikeessä kuvattu).

Eikös tuossa wikipedialainauksessasi puhuta nimenomaan "digitaalisesta vakaajasta", jossa sitä kennon dataa liikutellaan kennossa eestaas riippuen häiriöistä. Mikään ei siis fyysisesti liiku niinkuin normaaleissa kuvanvakaimissa, joissa liikutellaan joko linssiä tai kennoa?

[jaava]

Eikös tuossa wikipedialainauksessasi puhuta nimenomaan "digitaalisesta vakaajasta", jossa sitä kennon dataa liikutellaan kennossa eestaas riippuen häiriöistä.

Kyllä siinä puhutaan digitaalisesta vakaajasta. Siis dataa siirretään - elikkäs siinä on oltava rinnakkaisrekisterit kumpaankin suuntaan (x/y) ja lisäksi kaivoja kuva-alueen ulkopuolella.

Mutta erotuksena adaptiiviseen optiikaan, jossa mitataan aaltorintaman muoto ja säädetään itse optiikkan pinta vastaamaan mittattua arvoa, on tuollainen x-y suunnissa tehtävä kuvan siirtely melkoisen paljon yksinkertaisempaa.

Koska tuollainen siirtely digitaalisesssa muodossa on valittu isoonkin kaukiputkeen, täytyy sen olla ihan kelpoinen tekniikka. Saas nähdä koska Kodakiilta tulee versioita, joissa on kaksi ulkoisesti ohjattavaa rinnakkaisrekisteriä.

Mutta tuollaisella fyysisellä laitteella, joka siis liikuttelee itse kennoa, luulisi olevan mahdollista toteuttaa jo nyt paremman laatuisia tähtikameroita.

JV

[Lauri Kangas]

Vaan mahtaakohan sittenkään soveltua sellainen tähtikuvaukseen. Ilmakehän häiriöt kun eivät ole mitään 1:1-liikutteluja, eivätkä edes affiinikuvauksia. Pitäisi tehdä vielä monimutkaisempia väännöksiä reaaliajassa.

http://www.astrosurf.com/buil/iris/tutorial8/doc24_us.htm on hyvä esimerkki siitä, miten pelkkä kuvan translaatio ei riitä kuukuvan pinoamisessa. Kun otetaan kuusta videota nopealla tahdilla ja kohdistetaan yhden pisteen translaation mukaan, niin tapaushan on ihan analoginen kuin otettaisiin syvätaivaskuvaa ja liikuteltaisiin sitä kennon signaalia edestakaisin (tai itse kennoa) samalla fps:llä signaalin integroinnin aikana.

[jaava]

Ompas hyvä esimerkki kuinka kuva heilumisen lisäksi venyy.

Minä kun olen elänyt käsityksessä että pienillä putkilla (luokkaa allle 20cm) kuva kyllä heiluu, mutta säilyttää sisäiset suhteensa kutakuinkin.

Voisko tuossa esimerkissä olla kyse erityisen huonosta seeingistä, isohkosta putkesta ja ehkä kuvattu vielä läheltä horisonttia.

JV

[jaava]

Hyvä vinkki:

Ainakin SBIG myy AO -sarjan adaptiivista optiikkalaitetta joka stabiloi kuvan.

Olipas tuolla SBIG:n sivuilla mielenkiintoista tietoa (http://www.sbig.com/sbwhtmls/ccdacc.htm).

Ne saa parannusta laskemalla peilille korjauksen 25ms välein.

Ja nyrkkisääntö:

"As a general rule one can guide at 10 frames a second on a 10th magnitude star with a 10 inch (25cm) telescope."

JV

[Lauri Kangas]

Voisko tuossa esimerkissä olla kyse erityisen huonosta seeingistä, isohkosta putkesta ja ehkä kuvattu vielä läheltä horisonttia.

Oman pienehkön kuukuvauskokemukseni mukaan tuo on ihan normaali tilanne. Jotkut hyvät webcam-kuukuvaajat täällä välillä laittavat videopätkänkin näkyviin, ne ovat juuri tuollaista kiehuntaa.

[-Jarz-]

Tiedä sitten miten hyvä web-kamerakuvaaja olen, mutta laitetaan tähän kuitenkin malliksi videopätkä kuusta.
Kyllä venyy ja vanuu suuntaan ja toiseen :).

Kuuvideo (1Mt).


JM

[jaava]

Kyllä venyy ja vanuu suuntaan ja toiseen .

Vaikuttavan näköstä kuvaa. Herättää ajatuksia.

Kuinka tuollaisia kuvia voi pinota, vai otetaanko kuvista pinoon vain ne, joissa suhteet on täsmälleen samat.

Minusta nuo yksittäiset kuvat on ihan hyviä ja oikaisemalla niiden suhteet saisi materiaalia pinoamiseen kummasti. Aivan kuin kuva pääasissa vaan vääntyilisi, ja koko kuvan translaatio olisi melko pientä.

Mutta jos tuo on normaali tilanne, niin syvän taivaan kuvissa on kovasti parannettavaa.

JV

[-Jarz-]

Vaikuttavan näköstä kuvaa. Herättää ajatuksia.

Kuinka tuollaisia kuvia voi pinota, vai otetaanko kuvista pinoon vain ne, joissa suhteet on täsmälleen samat.

Registaxiin vaan video sisään ja merkataan riittävän tiuhaan kohdistuspisteitä, jotta noinkin vääntyviä kuvia onnistuisi pinoamaan järkevästi. Frame-listasta voi sitten itse valita parhaimmat kuvat pinottaviksi, mutta tässä tapauksessa annoin ohjelman hoitaa tuonkin itse asettamalla vaatimukseksi 80% laatutason referenssi-frameen nähden. Tuloksena tuli valituksi 34 kuvaa 184:stä ja kohdistuspisteitä tuli asetettua kaiken kaikkiaan 15 kappaletta.



Ohjelma pilkkoo kuvan kohdistuspisteiden mukaan alueisiin, joita se sitten kohdistelee riippumatta muista alueista. Lopullinen kuva, joka siis koostuu noista alueista, sisältää yleensä selvästi nähtäviä alueiden rajakohtia, mutta ne voi häivyttää pois kuvankäsittelyohjelmassa.

Lopputuloksena ihan kelvollinen kuva vaikkakin siinä voi olla edelleen muotovirheitä, joskin pienempiä sellaisia. Tästä kuvasta ei ole editoitu alueitten välisiä reunoja vaan ne on "haihtunut" pois kuvaa pienennettäessä. Alkuperäinen video ja kuva oli kooltaan 1280x960 pikseliä.



Video lienee keskivertoa pahempi tuon seeingin osalta, koska se on kuvattu kaupunkialueella ja kerrostalon parvekkeelta. Noita ilmavirtauksia on varmaan huomattavasti enemmän täällä, kuin asutuskeskusten ulkopuolella.
Kuu oli kuvaushetkellä 30.4.2007 jossain lounaan ja lännen välimaastossa, eikä ihan lähellä horisonttia. Kaukoputki 8" SC ja web-kamerana Logitech Sphere.


JM