Myöhäisenä yön hetkenä ajatukseni askartelevat seuraavan kysymyksen parissa:
Suhteellisuusteorian mukaan maailmankaikkeuden geometrinen muoto on pallomainen, laakea tai hyperbolinen, riippuen maailmankaikkeuden tiheydestä. Tämä taas vaikuttaa maailmankaikkeuden elinikään; pallomainen maailmankaikkeus luhistuu kasaan jonkin äärellisen ajan kuluttua, kun taas laakea ja hyperbolinen laajenevat ikuisesti. Ainakin näin ajateltiin ennen pimeän energian löytymistä. Muuttaako pimeä energia kuviota jollain lailla? Jos maailmankaikkeuden tiheys olisi kriittistä tiheyttä suurempi, mutta pimeä energia hallitsisi sen laajenemista, olisiko maailmankaikkeuden geometria pallomainen? Toisin sanoen, ovatko pallomainen geometria ja ikuinen laajeneminen toisensa poissulkevia, vai voisivatko ne molemmat toteutua pimeän energian hallitsemassa maailmankaikkeudessa?
Kaikkeudesta ei tiedetä onko se äärellinen ja avoin (ikuisesti laajeneva) vai äärellinen ja sulkeutuva (loppurysähdykseen päättyvä). Pitääkö kenties kosmologinen vakio kaikkeuden ikuisesti vakaana. Tällä hetkellä havainnot viittaavat ensimmäiseen vaihtoehtoon. Maailmankaikkeuden muodosta ei ole tietoa eli onko se pallomainen vai muistuttaako enemmän kukkakaalia. Meidän tapahtumahorisonttimme on pallomainen kun se mitataan valon nopeudella ja ajalla, R=n.13.6mrd vv. Mitä muotoja horisontin takaa löytyy, sitä ei tiedetä. Oliko inflaatio samanlainen kaikkiin suuntiin? Yhtä nopea? Kestikö yhtä kauan kaikkialla? Jatkuuko vielä jossakin? Pallomainen muoto ja maailmankaikkeuden kaarevuus ovat eri asia.
Kaizu
Lainaus käyttäjältä: Umbra - 08.07.2012, 02:27:46
Toisin sanoen, ovatko pallomainen geometria ja ikuinen laajeneminen toisensa poissulkevia, vai voisivatko ne molemmat toteutua pimeän energian hallitsemassa maailmankaikkeudessa?
Mielestäni ovat toisensa poissulkevia, uskoisin että pimeä energia on mukana laskuissa. Toinen juttu on sitten arvailla, kuinka pimeä energia tulevaisuudessa lisääntyy (jos lisääntyy).
Tieto lisää tuskaa eli mitä enemmän maailmankaikkeudesta tiedämme sen enemmän pääsemme ratkomaan uusia kysymyksiä. Pian parikymmentä vuotta sitten luin tiedemiesten ajatuksia maailmankaikkeuden koosta. Olikohan Alan Guth joka sanoi että tuskin avaruus oli kaareva ja äärellinen vaan se jatkuu aina vaan. Kun on todettu että niin sanottu alkuräjähdys tapahtui kaikkialla yhtäaikaa, ei siis ollut yhtä pistettä, niin pähkinää hieman suuremmilla aivonystyröilläni päättelin myös ettei ole rajoja olemassa. Maailmankaikkeudella on kyllä ikä mutta ei kokoa ihmisen käsittämässä muodossa. Olemme olleet kymmenettuhannet vuodet äärellisen maapallon "vankeja" ja aivoissamme on kehittynyt erityinen sanottaisiinko pinttymä käsittämään vain äärellistä.
Nyt on mennyt noista omista päähän pinttymistäni se pari vuosikymmentä mutta onkohan vielä tarpeeksi kasattu todisteita että olisi aika muuttaa ajatteluaan?
Ainahan uutta tuleen. Minun aikanani jo esimerkiksi. Lukemani esimmäiset selostukset alkuräjähdyksestä joskus 70-luvun alussa esittivät sen tapahtuneen yhdessä pisteessä. Se piste olimme me, koska kaikki näytti pakenevan suhteemme. Maailmankaikkeus oli siis sen kokoinen kuin pystyimme näkemään. Niin lujassa oli vieläkin me-keskeinen ajattelu vaikka samalla naurettiin Galilein ja kirkon kinastelulle. Ihmeen kauan tuotakin viitsittiin syöttää kun jo paljon aikaisemmin oli parempaa tietoa. Se vaan laahaa. Pitihän monet vielä 1900-luvun puolivälissä Suomessakin maapalloa pannukakkuna. Ehkä nytkin ollaan kehittämässä käänteentekevää, sen tulo ja omaksuminen yleiseen tietoon kestää...
Ja mitä pimeä energia tähän liittyy niin sen kun tietäisi. Käsittääkseni se sulkee ainakin pois sen sykkivän maailmankaikkeuden.
Lainaus käyttäjältä: Tane - 28.10.2012, 03:38:14
... Kun on todettu että niin sanottu alkuräjähdys tapahtui kaikkialla yhtäaikaa, ei siis ollut yhtä pistettä, niin...
Siis, kyllä ja ei. Alkuräjähdyksessä kaikki oli yksi piste, singulariteeti. Sillä ei ollut mittoja, tilavuutta, sisä- tai ulkopuolta. Tuolloin alkoi avaruuden synty, sen laajeneminen, joka jatkuu edelleen kaikkialla.
jk
Eli jos yritetään toisin sanoin; että alkuräjähdys alkoi yhdestä pisteestä mutta kun tämän hetkisen maailmankaikkeuden rajoja ei tunneta niin ei voida tuota alkupisteen paikkaa osoittaa. Toisekseen miten sen osoittaa kun sitä ennen ei mitään paikkaa ollut. Eikö tässä jo tulla niille rajoille mitä Einstein loppuaikanaan yritti, kehittää kaikenteoriaa. Työkalua auttamaan tämänkin asian ymmärtämisessä. Huomaan että on jo mennyt kun viimeksi luin näitä asioita ( toistakymmentä vuotta) mutta kertaushan on opintojen äiti ja vaikka sivussa taas omaksuisi uutta.
Ajatuksessa, jossa etsitään alkuräjähdyksen alkuperäistä sijaintia, on se ongelma että alun singulariteetti itsessään on koko avaruus. Alkupiste on siis kaikkialla. Niin tässä kuin havaintohorisonttimme piirissä missä tahansa tai horisontin takana.
Kaikkialta kaikkialle ja joka suuntaan, on havaintohorisontti yhtä kaukana. Eli niin kaukana huin valo on ehtinyt kulkea maailman alusta.
Kun havaitaan 13 miljardia vuotta vanhaa valoa (tai minkä ikäistä tahansa) mistä suunnasta tahansa, valonlähteen ja havaitsijan välinen avaruus on ehtinyt laajentua sillä aikaa, kun valo on ollut matkalla. Tästä seuraa että havaittu kohde on havaintohetkellä kauempana havaitsijasta kuin se oli valon lähtöhetkellä.
jk
Lainaus käyttäjältä: Tane - 28.10.2012, 03:38:14
Olikohan Alan Guth joka sanoi että tuskin avaruus oli kaareva ja äärellinen vaan se jatkuu aina vaan.
Näin minäkin ajattelen, en sitten tiedä onko se niin. Eli olettaisin avaruuden olleen jo ennen alkuräjähdystä, mutta onko se ollut vain tyhjä "ei mitään" vai onko se ollut 3+1 ulotteinen tyhjiö ja vielä, onko tämä tyhjiö poreillut. Voihan olla että luonnonlait etenevät valon nopeudella ja sinne minne ne eivät ole ehtineet, ei tyhjiö poreile, mutta muuten avaruus olisi olemassa. On aika vaikeaa todistaa ettei se olisi olemassa :grin:
Lainaus käyttäjältä: mistral - 29.10.2012, 20:23:33
Eli olettaisin avaruuden olleen jo ennen alkuräjähdystä
Tämä on väärin (ei silleen absoluuttisesti väärin, mutta teorian ja logiikan puitteissa väärin :-)). Teorian mukaan (aika-)avaruuttamme ei ollut ennen alkuräjähdystä. Edelleen, loogisesti sekä asiaa käsittelevien teorioiden puitteissa, mikäli esim. kvanttifluktuaatiot todella synnyttävät uusia avaruuksia (-> Linden universumit), niin ne eivät ole osa avaruuttamme. Vaan ovat uusia. Vaikka olisivatkin 3- tai 4- tai 11-ulotteisia -- sellaisia kuin omamme --, niin eivät osa meidän avaruuttamme. Nämä avaruudet/universumit mahdollistavan teorian/teorioiden puitteissa ne eivät voi vuorovaikuttaa meidän avaruutemme kanssa. Jos voivat, eivät ole itsenäisiä universumeita, vaan osa meidän kosmostamme -- joka samalla osoittautuu laajemmaksi kuin olemme luulleet.
En ota kantaa (ts. minulla ei ole mielipidettä) siihen oliko (onko) todellisessa kosmoksessamme, tai eikö ollut (ole), jokin syvemmän abstraktiotason 'avaruus', johon nämä muut syntyisivät. Jos semmoinen on (jos semmoinen joskus havaitaan), niin osa ylläolevasta ei välttämättä päde. Todellisella kosmoksella tarkoitan tässä sitä millainen maailma oikeasti on, mikä lienee aavistuksen eri asia kuin tieteellinen (ja näissä asioissa usein pitkälti teoreettinen) käsityksemme siitä millainen maailma on.
En ole päissäni, koetan vain puhua siitä mistä olisi parempi vaieta :->
Lainaus käyttäjältä: ketarax - 29.10.2012, 22:36:04
Tämä on väärin (ei silleen absoluuttisesti väärin, mutta teorian ja logiikan puitteissa väärin :-)). Teorian mukaan (aika-)avaruuttamme ei ollut ennen alkuräjähdystä.
Joo, en tunne noita teorioita mutta luin jostakin että suoruus avaruudessa olisi sopimus, siis että oltaisiin sovittu että valon kulkema reitti yhtä kuin suora. Kuinka tämä nyt liittyy tähän? No, sillälailla että jos näin ollaan sovittu, niin silloin käsittääkseni suljetussa universumissa mikä tahansa suora kaartaa takaisin, eikä pääse ulos. Jos tätä pidetään perusteena sille ettei ulkopuolella ole avaruutta, perustuu se juuri tuohon sopimukseen.
Jos suoruuden määritelmä muutetaan avaruuden kaarevuudesta riippumattomaksi, olisi suora absoluuttisesti suora ja tällaista suoraa pitkin käsittääkseni päästäisiin ulos universumista. Tosin kukaan ei tiedä, onko siellä luonnonlait voimassa jne.
Lainaus käyttäjältä: mistral - 30.10.2012, 22:51:42
Jos suoruuden määritelmä muutetaan avaruuden kaarevuudesta riippumattomaksi, olisi suora absoluuttisesti suora ja tällaista suoraa pitkin käsittääkseni päästäisiin ulos universumista. Tosin kukaan ei tiedä, onko siellä luonnonlait voimassa jne.
Miten maailman
kaikkeudesta voi päästä
ulos?? Luonnonlaithan ovat sinänsä universaaleja, ellei ole jokin toinen versumi jossain toisessa ulottuvaisuudessa.
Sen kyllä ymmärrän, että avaruudella voidaan tarkoittaa mitä tahansa tilavuutta, tarkoitetaanko sillä sitten juuri universumia tai ei.
ML
Kun maailmankaikkeutta selitetään nojaudutaan vertaamaan sitä kolmiulotteiseen malliin asian ymmärtämisen helpottamiseksi. Juuri tämä on sotkenut minua ja monesti ovat puurot ja vellit sekoittuneet. Yritän pysyä kannassa toistaiseksi kunnes selvemmin muuta todistetaan, että maailmankaikkeus on paikka (siinäkin jo sudenkuoppa kolmiulotteiseen ajatteluun tottuneelle, mitään osoitettavaa paikkaa ei ole) jolla ei ole muita rajoja kuin tuo taaksepäin näkyvä n.13 vuosimiljardin historia ja lopulta laajenevan universumin hidas hajoaminen kaukaisessa tulevaisuudessa. Siihen on kuitenkin niin kauan aikaa että älyllisten sivilisaatioden, kuten me hengissä pysyessään on mahdollista löytää vastalääkkeitä olemassaolonsa säilymiseksi.
Lainaus käyttäjältä: mistral - 30.10.2012, 22:51:42
Joo, en tunne noita teorioita mutta luin jostakin että suoruus avaruudessa olisi sopimus, siis että oltaisiin sovittu että valon kulkema reitti yhtä kuin suora.
Eiko valon hiukkasominaisuudesta johdu, etta valo kaareutuu gravitaatiokantassa?
Mista tiedamme kaukaisten galaksien olevan meista niin ja niin kaukana? Onhan niista lahtenyt valo voinut kulkea usean voimakkaan gravitaatiokentan lapi ja niin poiketa alkuperaisesta suunnasta.
Voi onko todella olemassa yllaolevan lainauksen mukainen sopimus, jolloin valon kaareutumista ei huomioida ?
Vai onko valon kaareutuminen niin vahaista, etta sita ei tarvitse huomioida ?
T vesa_k
Lainaus käyttäjältä: avanti - 30.10.2012, 23:39:50
Miten maailmankaikkeudesta voi päästä ulos??
Tosiaan, eihän ulos voi päästä, mutta onko se ulkopuoli kuitenkin olemassa on se suuri kysymys. Heti, jos mennään "ajelulle" ulkopuolelle, ollaan vain valloitettu lisää aluetta, eikä oikeasti päästy toteamaan asiaa :)
Lainaus käyttäjältä: vesa k - 31.10.2012, 08:49:34
Voi onko todella olemassa yllaolevan lainauksen mukainen sopimus, jolloin valon kaareutumista ei huomioida ?
Vai onko valon kaareutuminen niin vahaista, etta sita ei tarvitse huomioida ?
Tarkoitin että olisi sellainen sopimus että valon kulkema reitti olisi suora ja koska gravitaatio kaareuttaa sitä, olisi se absoluuttiseen suoraan nähden kaareva. Käsittääkseni "suljettu universumi" tarkoittaa sitä että sen massa kaareuttaa kaiken valon pikkuhiljaa takaisin. Vaikka kaareutuminen on hyvin pientä, jaksaa säde kääntyä kymmenissä miljardeissa vuosissa takaisin.
Mielenkiintoista.
Eli jossakin vaiheessa, kun valo kaareutuu tarpeeksi (360 astetta), voimme nahda itsemme historiassa :huh:
t vesa_k
Lainaus käyttäjältä: vesa k - 31.10.2012, 12:22:16
Mielenkiintoista.
Eli jossakin vaiheessa, kun valo kaareutuu tarpeeksi (360 astetta), voimme nahda itsemme historiassa :huh:
t vesa_k
Ei se olisi mahdollista: voisimme nähdä maksimissaan periaatteessa niin kauas ajassa taaksepäin, kuin milloin maailmankaikkeus tuli läpinäkyväksi alkupamauksen jälkeen.
ML
Lainaus käyttäjältä: vesa k - 31.10.2012, 12:22:16
Mielenkiintoista.
Eli jossakin vaiheessa, kun valo kaareutuu tarpeeksi (360 astetta), voimme nahda itsemme historiassa :huh:
t vesa_k
Jos ajatellaan että meistä lähtee geodeesi (muistaakseni) johonkin mielivaltaiseen suuntaan, kiertää se universumia (jos universumi on suljettu) ja kierrettyään se tuskin osuu takaisin Maapallolle vaan voi mennä vaikka miljardi valovuotta ohi. Mutta, jos se osuisi, olisi kuva niin pieni, että jo yhden pikselin näkeminen olisi lottovoitto. Ja tämä vielä edellyttäisi valolta ääretöntä nopeutta. Mutta periaatteessa, jos fotoni ei törmää mihinkään, voisi se tulla joskus takaisin.
Olen tässä puhunut suljetusta universumista vaan havainnollistamisen tähden, oikeasti universumi taitaa olla avoin.
Lainaus käyttäjältä: mistral - 01.11.2012, 11:31:07
oikeasti universumi taitaa olla avoin.
Minusta universumin on pakko olla suljettu. Kaikki tarpeeksi suurimassaiset ja tiheät materiakasautumat muodostavat mustan aukon , mikä on suljettu. Ja mikä on koskaan voinut olla suurimassaisempi ja tiheämpi kuin maailmankaikkeus aivan alussa?
Juu, en ymmärrä miten alussa on voitu välttää mustan aukon syöverit. Onko sitten gravitaatio tullut vasta myöhemmin voimaan ja oltaisiin jo ohitettu kriittinen vaihe että laajeneminen on saanut jatkua näin. Tai ehkä alun äkkilaajeneminen on mahdollistanut tämän, en ole kuullut selitystä tähän.
Kun nyt ollaan päädytty siihen tulokseen että universumi laajenee kiihtyvästi, kertoo se siitä että se on avoin. Tämä edellyttää sitä että kiihtyminen jatkuu myös tulevaisuudessa. Jos loppuu, voi lopputuloksena kuitenkin olla suljettu kaikkeus.
Lainaus käyttäjältä: mistral - 02.11.2012, 21:10:58
universumi laajenee kiihtyvästi
Jos universumi laajenee kiihtyvästi on se menneisyydessä laajennut hitaammin. Mutta kun katsomme kaukaisia galakseja katsomme samalla myöskin ajassa taaksepäin ja meidän pitäisi havaita niiden etääntyvän hitaammin, mutta päin vastoin havaitsemme niiden etääntyvän nopeammin. En ymmärrä tätäkään.
EDIT: Typerää ajatteluani: tottakai kyse on kaukaisen kohteen silloisesta nopeuden ja havaitsijan tämän hetkisen nopeuden välisestä erotuksesta.
Universumi voi olla joko ääretön tai äärellinen. Ymmärrykseni mukaan ääretön tarkoittaa avointa maailmankaikkeutta ja äärellinen suljettua maailmankaikkeutta. Nyt sitten kysymykseni: mikäli maailmankaikkeus on avoin eli ääretön niin onko siinä myös ääretön määrä ainetta? Eli mikäli kulkisimme eteenpäin niin tulisiko meille ikuisesti vastaan uusia galakseja ja tähtiä?
Äkkiseltään voisi ajatella, että äärettömässä maailmankaikkeudessa kuljettaessa eteenpäin galaksit jossain vaiheessa loppuvat ja alkaa loputon tyhjiö, mutta eikös tämä ole ristiriidassa kosmologisen periaatteen kanssa?
Jos ja kun maailmankaikkeus on ääretön (omasta mielestäni) , uskon ettei materia lopu heti havaittavan horisontin jälkeen. Kuinka pitkälle sitä riittää, ei tiedä kukaan. Kosmologinen periaate on vain ihmisen tekemä johtopäätös avaruuden tutkimisen jälkeen, se ei perustune mihinkään "luonnonlakiin".
Olisihan se outo sattuma, jos horisontti olisi laajentunut koko maailmankaikkeuden kokoiseksi juuri ihmiskunnan eläessä. Onko sinulla muuten erityisiä perusteita uskoa maailmankaikeuden äärettömyyteen?
Lainaus käyttäjältä: Umbra - 29.05.2013, 22:22:09
Onko sinulla muuten erityisiä perusteita uskoa maailmankaikeuden äärettömyyteen?
Kiihtyvä laajeneminen, varsinkin jos se jatkuu miljardeja vuosia, harventaa materiatiheyttä niin harvaksi ettei geodeesit palaa koskaan takaisin ja kun ne jatkavat matkaansa poispäin, en tiedä mikä niitä pysäyttäisi. Sinänsä ajatus äärettömyydestä on hurja, siinä ei voi kuin nostaa hattua ja jatkaa matkaa :)
Muistelisin lukeneeni Tähdet ja Avaruus -lehdestä, että koko maailmankaikkeus jatkuisi pitemmälle, kuin miten pitkälle pystymme havaitsemaan. Maailmankaikkeuden taustasäteilyssä se vastaisi sitä osaa, minkä valo kerkesi matkata sillä hetkellä, kun kaikkeus tuli läpinäkyväksi. Kuinkahan iso osa osa se muuten on koko tuosta taustasäteilyn kuvasta?
Ja esittääkö taustasäteilyn kuva siis todellakin KOKO maailmankaikkeutta? Se siis olisi rajallinen.
Mitä tarkoitetaan maailmankaikkeuden äärettömyydellä? Jos kaikkeus on ääretön, miten se on voinut räjähtää? Ensin äärettömän pienenä pisteenä, sitten laajentunut käsittämättömän äkisti (inflaatio), ilmeisesti heti äärettömäksi sitten?? Ja miten ääretön voi laajeta?
ML
Lainaus käyttäjältä: Umbra - 29.05.2013, 22:22:09
Onko sinulla muuten erityisiä perusteita uskoa maailmankaikeuden äärettömyyteen?
Ei ole erityisiä perusteita. Itseasiassa se kävisi jotenkin paremmin järkeen, että kaikkeus ei olisi ääretön, sillä äärettömyys melko vaikea asia ymmärtää: miten voi olla jotakin jolla ei ole loppua ei alkua :laugh:
Mutta käsittääkseni siitä ei ole varmuutta onko universumi ääretön vai ei joten äärettömyyden vaihtoehto lienee pidettävä tässä vaiheessa vielä pöydällä.
Lainaus käyttäjältä: avanti - 29.05.2013, 23:58:02
Muistelisin lukeneeni Tähdet ja Avaruus -lehdestä, että koko maailmankaikkeus jatkuisi pitemmälle, kuin miten pitkälle pystymme havaitsemaan.
Kyllä, näinhän sen ajatellaan olevan. Havaitsemme maailmankaikkeudesta vain sen osan mikä on meidän kosmologisen horisontin sisällä. Horisontin ulkopuolella maailmankaikkeus vielä jatkuu. Pohdiskeluni ydin tässä olikin, että jos se jatkuu ikuisesti niin jatkuuko se samanlaisena ikuisesti eli onko äärettömässä maailmankaikkeudessa ainetta ääretön määrä.
Lainaus käyttäjältä: avanti - 29.05.2013, 23:58:02
Ja miten ääretön voi laajeta?
Sen voi mielestäni ajatella siten, että tila kappaleiden (esim. galaksit) välillä kasvaa eli laajenee. Näin tapahtuu kaikkialla, ei väliä missä päin "äärettömyyttä" ollaan.
Lainaus käyttäjältä: avanti - 29.05.2013, 23:58:02
Muistelisin lukeneeni Tähdet ja Avaruus -lehdestä, että koko maailmankaikkeus jatkuisi pitemmälle, kuin miten pitkälle pystymme havaitsemaan. Maailmankaikkeuden taustasäteilyssä se vastaisi sitä osaa, minkä valo kerkesi matkata sillä hetkellä, kun kaikkeus tuli läpinäkyväksi. Kuinkahan iso osa osa se muuten on koko tuosta taustasäteilyn kuvasta?
Ja esittääkö taustasäteilyn kuva siis todellakin KOKO maailmankaikkeutta? Se siis olisi rajallinen.
Muistelisin että kaikkeuden koko olisi ollut läpinäkyvyyden alkaessa 1/1100 osaa nykyisestä ja silloin siis näkyvä horisontti olisi ollut nolla valovuotta. Siitä nollasta se on sitten kasvanut tähän mennessä n. 13,8 miljardiin vv:een.
Taustasäteilyn kuva esittää vain hyvin ohutta pallopintaa universumista. Jos huoneessa puhalletaan saippuapallo ja sen keskipisteeseen kuvitellaan Maa, niin taustasäteilyn kuva muodostuu saippuapallon "pinnasta". Pallo laajenee koko ajan valon nopeudella ja näin kuva muuttuu aikojen kuluessa. Jos huonetta ajatellaan koko universumina, niin kukaan ei tiedä sen kokoa, onko se kissahäkin vai katedraalin kokoinen - vai ääretön tilavuudeltaan.
Lainaus käyttäjältä: avanti - 29.05.2013, 23:58:02
Mitä tarkoitetaan maailmankaikkeuden äärettömyydellä? Jos kaikkeus on ääretön, miten se on voinut räjähtää? Ensin äärettömän pienenä pisteenä, sitten laajentunut käsittämättömän äkisti (inflaatio), ilmeisesti heti äärettömäksi sitten?? Ja miten ääretön voi laajeta?
ML
Olen käsittänyt että olisi 3 eri äärettömyyttä:
1) Suljettu kaikkeus, jossa geodeesit kaartelevat eikä törmää "seinään" (paitsi mustiin aukkoihin törmäävät). Kuitenkin tällaisen kaikkeuden tilavuus on äärellinen, eli kuutiovalovuosia on rajallinen määrä ja lopputulos on romahdus eli loppurysäys.
2)Avoin kaikkeus, jossa geodeesit pakenevat ikuiselle matkalle suorahkoille radoille avaruuteen, mutta jonne luonnolait ovat valonnopeudella(?) ehtineet. Tässä tilavuus kasvaa ääretöntä kohti. Toki, jos kaikkeus on jo ääretön, silloin sitä kohti ei mennä.
3)Sama kuin 2), mutta ilman luonnonlakeja. Tässä tilavuus on ääretön.
Nämä käsitykset voivat hyvinkin olla pielessä, mutta erottelin näitä asioita kun aikoinaan esim ketjussa "Maailmankaikkeuden reuna" menin sekaisin just näistä asioista.
Geodeesi on lyhin reitti kahden pisteen välillä. Tasolla se on jana. Janalla on päätepisteet. Millainen on suljettu geodeesi?
Kaizu
Yksi esimerkki suljetusta geodeesista olisi mustan aukon kiertävä geodeesi. Sen etäisyys aukon keskipisteestä on muistaakseni 1,5x tapahtumahorisontin etäisyydestä.
Universumissa suljettu geodeesi olisi mahdollinen jos massa/energiatiheys olisi niin suuri että gravitaatio kaareuttaisi geodeesin takaisin. Tämä meidän kiihtyvästi laajeneva avaruus ei käsittääkseni jaksa sitä tehdä vaan g. "karkaa" pois. Tietysti jos kiihtyvä laajeneminen lakkaa, voisi tilanne ehkä vielä muuttua, tämä ihan mutu tietoa.
Lainaus käyttäjältä: avanti - 29.05.2013, 23:58:02
Mitä tarkoitetaan maailmankaikkeuden äärettömyydellä? Jos kaikkeus on ääretön, miten se on voinut räjähtää? Ensin äärettömän pienenä pisteenä, sitten laajentunut käsittämättömän äkisti (inflaatio), ilmeisesti heti äärettömäksi sitten?? Ja miten ääretön voi laajeta?
Vissiin homma menee suhteellisuusteorian mukaan niin, että äärettömän maailmankaikkeuden alkusingulariteetti on myös ollut ääretön. Tällöin jokainen maailmankaikkeuden äärellinen osa on laajentunut yhdestä singulariteetin pisteestä. Ainakaan matemaattisesti äärettömyyden laajenemisessa ei liene ongelmaa. Ääretön x 2 = ääretön.
http://www.astronomycafe.net/qadir/ask/a11717.html
Tämän hahmottaminen menee helpoiten (itselleni) niin että avaruus on sellainen ruutupaperin koordinaatisto jota zoomaillaan sisään- tai ulospäin. Siten tapahtuu laajeneminen tai supistuminen. Ruutupaperille voi myös piirrellä kasoittain galakseja. Äärettömällä ruutupaperilla ei ole keskustaa joten et voi tietää missä laajenemisen keskus on. Voit vain keskittää katseen johonkin tiettyyn paikkaan, ja ympärillä tavara karkaa poispäin.