Meteorin räjähdys Uralilla (Venäjä)

[Esko Lyytinen]

On hyviä mutta enempi/vähempi vaikeasti vastattavia kysymyksiä KArolla.

Jos olisi ollut saman massainen rauta, niin sillä olisi ollut pienempi tilavuus ja hidastuvuus olisi ollut pienempi ja lujuus suurempi. Lujuuden kannalta on merkitystä olisiko siinä ollut entuudestaan halkeamia.
Joka tapauksessa se olisi tunkeutunut alemmaksi ilmakehään ennen hajoamistaan ja on kyseenalaista missä määrin olisi hajonnut. Lultavasti ollsi kuitenkin hyvin alhaalla hajonnut jossain määrin, mutta ei noin täydellisesti.
Jos olisi pysynyt ehjänä, niin maahan olisi tullut ilmeisesti muutaman miljoonan kilon möhkäle (kenties niinkin paljon kuin puolet alkuperäisesiä), noin nopeudella 13 km/s, jolla olisi ollut vielä like-energiaa kakeasti ehkä (liki) neljäsosa tuosta kerrotusta alkuperäisestä eli luokkaa 100 "kilotonnia". Jompi kumpi (tai molemmat) Jarmoista osannee kertoa paremmin minkä kokoisen kraatterin se olisi tehnyt.
Pintapaine meteoroidiin olisi kasvanut maan pintaan asti ja mallini antaa sille lopussa arvoa yli 1000 kp/cm^2.
Neliömetrille olisi siis voima yli kymmenen miljoonaa kp. En tiedä mitä rauta tuosta tuumaisi, mutta kovilla olisi ollut. Noin suuria rautaisia kun ei ole maasta läydetty niin ilmeisesti olisi hajonnut ilmassa moniin pienempiin palasiin, mutta ehkä melko alhaalla alle 10 km pääosin ehkä ?
EDIT: Tuo pintapaine olisi siis vielä ilmassa, maahan iskussa olisi dynaamiset voimat laskennalliseti pari tuhatta kertaa noin suuria joten siinä viimeistään olisi hajonnut, ehkä jokseenkin täysin kaasuuntuen - räjähtäen.
Niin että suurimmat ilmeisesti aika pienelle aluelle olisivat pudonneet, tehden täyttä tuhoa melkoisella alueella, jo iskuilla paljon ja matalalta lähteneillä yliäänipamauksilla. EDIT: Siis olisi ydinpommiluokan tuhoa ilmeisesti, kuten energiakin viittaa, paitsi radioaktiivisen säteilyn osalta.
Jos täysin samalta reitiltä olisi tullut niin suurimpien maahaniskut olisi tapahtunut selvästi Chebarkul järven länsipuolella parikymmentä kilometriä mikä lienee aika asumatonta. Chebarkul olisi ilmeisesti tiheistä asuinalueista voimakkaimman yliäänipamauksen vastaanottanut.

Olettaisin että venäläiset pyrkivät saamaan käsittyksen putoamisellipsistä. Osin tapauksen tutkiminen painottuu ulkomaisille tutkijoille. Lähetin mm juuri tulipallotyöryhmälle S&T linkin, joka kertoo mm että P. Brown'in porukka aikoo videopaikoilla ottaa tähtikuvaa videoiden kalibroimiseksi.
http://www.skyandtelescope.com/news/home/Update-on-the-Russian-Mega-Meteor-195553631.html

Kyllä minä tiedän että Venäjän tutkijatkin ovat kalibrointiasiassa olleet aktiivisia, mutta ihan tällaista en ole kuullut sieltä.

Viimeisimpään kysymykseesi, joka tietyssä mielessä on kaikkein läheisin saattaa olla jopa vaikeinta vastata. Olemme kyllä jo tulipallotyöryhmässä jonkin verran pohtineetkin mitä tehdä, jos jotain tuon kaltaista (vaikka nyt selvästi pienempääkin, mutta suurta kuitenkin) tapahtuisi täällä.
Enpä nyt lyhyesti osaa paljon muuta sanoa, kuin että ensin tietysti pyrittäisiin turvaamaan henki, terveys ja omaisuuskin. Ja sitten varsinaisessa selvitys-toiminnassa olisi ensi sijalla se että saataisiin mahdollisimman hyvin talteen meteoriitteja tutkimusta varten riippumatta siitä tapahtuisiko "meidän" toimesta suoraan vai kenen tahansa toimesta.
Omalta osaltani arvelisin, että jos/kun selviäisin terveenä ja "shokista", niin tietokoneen ääressä varmaankin lähinnä istuisin muutaman viikon nyt ensinnä, vielä tiiviimmin kuin nyt tuon Venäjällä tapahtuneen jälkeen. Paitsi jos melkein pihalle olisi noita tippunut niin mielelläni ulkoilisin ja kävisin etsimässä fragmentteja. Pitäisi tietysti panostaa myös työnjaon suunnitteluun.

Muut saavat halutessaan jatkaa ...

Esko

EDIT: Tässä taitaa olla myös hyvä tilaisuus ottaa hyödyllinen opetus eli hyvä varoitus, joka varmaankin olisi ollut itsellenikin tarpeen jos tuollainen tapaus olisi sattunut kohdalle. Eli varsinkin jos sisätiloissa huomaa että ulkoa tuli ikkunasta voimakas välähdys ja ikkunasta katsoessa näkeee tuon tapaisen (vaikkapa selvästi heikommankin) savupilven taivaalla niin pahin virhe minkä siinä jopa melko todennäköisesti tekisi, on että jää ikkunan ääreen sitä töllistelemään ja taskusta napatulla kännykameralla valokuvaamaan. Silloin voi saada kohta ikkunalasit silmilleen. Ja jopa ulkona voi olla paikallaan etsiä suojaa ainakin niin ettei irtoilevat esineet, lasinsirut ikkunoista tai jäät räystäiltä putoa päähän.

[Jarmo]

EDIT: korjasin vähän sanamuotoja ja lauserakenteita. 

Venäjän meteorin rautaversiosta:

Eskon kommentti rautakappaleen törmäyksestä oli aika hyvä. Vastaavan massainen (7000-10000 tonnin) rautakappale olisi noin 12-13 metriä halkaisijaltaan (tiheys 8000 kg/m³), kun se nyt oli 17-18 m (tiheys 3000 kg/m³). Vaikket tätä kysynytkään, niin mitoiltaan tuon 17-18 m oleva rautamötikkä lienisi massaltaan 20000-25000 tonnia.

Veikkaan että realistisesti ottaen rautainen kappale räjähtäisi jossain 2-5 km korkeudella, ihan vain koska tulokulma on hyvin loiva ja kappale on vielä suhteellisen pieni. Jos näin käy, tavara ehtii levitä aika hyvin ja syntyy kraatterikenttä. Vähän sellaista mitä tapahtui Sikhote-Alinin tai Kaalin tapahtumien yhteydessä (ks. linkit viestin lopussa). Hajoaminen kyllä tapahtuu aika alhaalla, joten ehkä kilometrin tai max parin pituiselle alueelle tippuu palasia. Isompien monttujen koko voisi olla kymmeniä, ehkä satakin metriä. Riippuu täysin siitä minkä kokoisiksi osasiksi kappale hajoaa ja missä vaiheessa.

Jos taas kappale säilyy ehjänä niin silloin tulee yksi isompi monttu. Myös jos hajoaminen on vain osittaista rakoilua, tai jos palasten koko on suurinpiirtein samaa luokkaa, niin silloinkin tulee näennäisesti yksi kraatteri. Tällöin kappaleet kulkevat koko matkan lähes vierekkäin ja tippuvat samaan aikaan pienelle alueelle. Olettaen, että Eskon energia-arvio pitää paikkansa, niin hatusta heitän että syntyy maksimissaan muutaman sadan (200-400?) metrin kraatteri. Joku joka jaksaa oikeasti laskea voi korjata arviota, tuo voi heittää paljonkin.

Tapahtuma Suomessa

Jos tapahtuma sattuisi Suomessa, niin.. no, veikkaan että eroa Venäjän tapahtumiin ei lienisi paljoakaan. Porukkaa sattuisi kipeästi kun oudon valoilmiön jälkeen mennään ikkunan ääreen pällistelemään ja sitten tulee paineaalto. Tavaraa hajoaisi, rakennuksia romahtaisi. Jos kyse olisi isohkosta kaupungista, niin pelastushenkilökunta mobilisoitaisiin ympäröivältä alueelta auttamaan raivauksissa hyvin nopeasti. Kännykkäverkkoja meillä on monta, mutta nekin kaatuisivat/ylikuormittuisivat ihan varmasti, joten yhteyden saaminen ja vahingoista ilmoittaminen voisi nopeasti olla vaikeata. Ehkä jokin lähivaruskuntakin pääsisi avustushommiin, mutta tuskin enempää kuin 1000 ihmistä olisi auttamassa ja kartoittamassa tilannetta ainakaan muutamaan päivään. Veikkaan, että missä tahansa syrjemmässä jouduttaisiin odottelemaan jopa pari päivää ennen selkeän tilannekuvan saamista.

Tutkijan näkökulmasta tietoa pitäisi saada nopeasti. Ikävä kyllä oltaisiin median ja netin silminnäkijätietojen varassa, ja nuo ovat hataria, usein jopa liioiteltuja huhupuheita. Paitsi tietysti jos pelastushommia johtaa joku joka ymmärtää asian päälle ja välittää tiedon eteenpäin asiantuntijoille. Tässä tapauksessa kyllä uskon, että varmaankin joku valtakunnan wiisas kutsuttaisiin valtionkonsultiksi, vaikkei hän välttämättä tietäisi tarkalleen törmäysasioista muutoin kuin kouluajoilta...

Kaikessa tieteellisyydessä tätyy muistaa pari asiaa: pitää pysyä poissa pelastusoperaation jaloista, ja että tuossa tilanteessa on kansalaisvelvollisuus auttaa muita. Tiede ja tapahtuman tutkimus ei saa olla tärkeämpää kuin ihmishenget tai aineelliset menetykset.

Veikkaan että itse lähtisin sekä auttamisen halusta että ihan tieteellisestä mielenkiinnosta paikalle suhteellisen nopeasti. Riippuen tietysti tapahtuman sijainnista. Päivän päästä tapahtumasta voisi olla ok, kun on selkeätä mihin tavara on kenties tippunut ja mitä kaikkea on sattunut. Tieteellisesti ajateltuna: mitä kauemmin tutkimista odottaa, sen varmempaa on, että aluetta "sotketaan" satunnaisten ihmettelijöiden toimesta, ja meteoriittiaineksen löytäminenkin vaikeutuu. Ja säätilakin voi häiritä ja tuhota todisteita (esim. savimaahan muodostunut kraatteri valuu nopeasti umpeen varsinkin pohjavesialueella - näin kävi Carancasissa, Perussa).

Jos ja kun paikalle päästään, niin laskeutumisellipsi saattaisi jo olla aika hyvin tiedossa. Vanaa olisi kuvattu (ei sen tullessa kuten Venäjällä, mutta räjähtämisen jälkeen) ja veikkaisin Taivaanvahdin toimivan tässä laskentatyössä suhteellisen hyvin. Joten pienellä analyysillä saisi suurpiirteisesti katsottua minne tavaraa olisi pitänyt tippua. Jos isoja monttuja syntyi, niin ne on aika helppo paikallistaa, lentokoneita pörrää alueella parissa päivässä varmasti useita. Löytöjen perusteella taas ellipsin määritteleminen on aika vaikeaa ja aikaavievää: ikinä kaikkea kiveä ei löydetä (ja osankin löytämiseen voi mennä vuosikausia), ja mattimeikäläiset noukkivat osan itselleen.

Tässä nousisi sitten käytännössä esiin vanha tuttu(*) ongelma: kenelle löydetty meteoriitti Suomessa kuuluu?
(* Käsitelty tässä viestiketjussa: http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=5912.0)

Lisätietoa mainituista tapahtumista:

• http://fi.wikipedia.org/wiki/Sihote-Alinin_meteoriitti
• http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaalin_kraatteri
• http://en.wikipedia.org/wiki/Carancas_impact_event

Jarmo

[Esko Lyytinen]

Kiitos Jarmo täydennyksistä !

Yhtä asiaa edelleen kommentoisin.
" Jos isoja monttuja syntyi, niin ne on aika helppo paikallistaa."

Todella isoille varmaankin näin on riippuen niillekin alueesta, mutta ehkä jopa tonniluokan kappaleita käsitykseni mukaan voi helposti piiloutua melko tehokkaasti Suomen maastoon, monin paikoin.
Venäjälläkin on edelleen toinen pääkappaleista löytymättä. Sen verran arvelen saaneeni "tuntumaa" siihen että millä alueella ehkä "piileksii" etten toistaiseksi aio päästää arviotani julkisuuteen meteoriiitihuntereiden takia. Lienee mennyt tietoa/tulosta/arvelua siitä Maria Gritsevich'n kautta muillekin venäjäläisille tutkijoille ainakin Moskovaan asti, en tiedä välittyykö eteenpäin ja liekö joltakin muulta ehkä tullut samaa käsitystä.

Minun käsitykseni mukaan jossakin Savonlinnan - Oravin seudulla on edelleen ehkä jopa tonniluokan (todennäköisimmin -) rauta piileksimässä syksysta 2002 asti. Voi olla vedessä. Ja kun nyt tuli puheeksi niin Oravissahan tapahtui en muista vuotta mutta luokkaa sata vuotta sitten lumisateessa voimakas valoilmiö jo tuolloin tulipallona ("meteoriittina") pidetty, kirkkaana pilvien takaa ja voimakkain pamahduksin myös Savonlinnassa koettu, joka rikkoi muutamasta talosta ikkunoita Oravissa, mm kansakoulun ikkunoita. Siitähän ei ole sen enempi tietoa mita maahan asti tuli.
Yritetään pitää sekin tapaus mielessä jos/kun tuota vuodelta 2002 peräisin olevaa yritetään etsiä.

Esko

EDIT: Tässä on linkki mainittuun suomalaiseen ikkunoidenrikkoutumistapaukseen:
http://www.oravinseutu.fi/oravin_seudun_historiaa
Eli on tuossa linkissä lehtileike oikealla alhaalla.

[Jarmo]

Juu, mittakaavat menevät hieman sekaisin kun puhuu subjektiivisilla termeillä - pahoittelen epämääräisyyttäni. Minulle "iso monttu" on tässä tapauksessa kymmeniä tai satoja metrejä. Eli sellaista luokkaa, jossa tavaraa lentää ympärille ja maata paljastuu paljon. Epäilisin, että maalle osuessaan moiset kraatterit löydetään aika nopeasti, kun alueella pyörii pelastushelikopteria ja satunnaista turistilentokonetta suhteellisen pian. Ja, etenkin jos ja kun laskeutumisellipsi saadaan määritettyä, niin loppupäähän keskitetyn etsinnän avulla tuollaiset voi tarkoituksellisesti etsiä ja paikantaa hyvinkin. Kaikki riippuu tietysti ajasta ja paikasta: Pohjanmaan pelloille tai kaupunginpuistoon osuessaan tuo löytyy samantien, ja roiskeet näkyvät talvella erittäin hyvin. Jos metsään osuu niin puuta kaatunee ja katkeilee kivasti. Eri asia tietysti jos tipahtaa veteen (tosin silloinkin järven outo aallokko lyönee epätavallisesti rantaan, ja jäljet näkee jos pääsee nopeasti paikalle), ja syksyllä kaikki on muutenkin rapaista.

Tonnin tai parin "pikkukappaleet" toki kuitenkin jäävät helpostikin löytämättä. Ne kun eivät maahan tömähtäessään tee kovin monen metrin monttua.

Joskus 90-luvun lopulla ollessani Sodankylässä kesätöissä, kuulin joltakulta sikäläiseen korpeen 60-luvulla (?) tipahtaneesta meteoriitista. Oli kuulemma tehnyt kymmenen metriä leveän kuopan. Itse kiveä ei kai löydetty, mutta monttu oli ainakin silloin hyvin ainakin muutaman paikallisen tiedossa. Tieteelle tuo tapahtuma on kai ihan täysin tuntematon. Muiden "muistelemalla" paikalla käydessäni siellä oli vain pieni painanne. En olisi sitä huomannut jos en olisi tiennyt (tai siis tässä tapauksessa olettanut). Tiedä häntä, lymyääkö tuolla iso aarre... 

Jarmo

[Jarmo Moilanen]

Minun käsitykseni mukaan jossakin Savonlinnan - Oravin seudulla on edelleen ehkä jopa tonniluokan (todennäköisimmin -) rauta piileksimässä syksysta 2002 asti. Voi olla vedessä. Ja kun nyt tuli puheeksi niin Oravissahan tapahtui en muista vuotta mutta luokkaa sata vuotta sitten lumisateessa voimakas valoilmiö jo tuolloin tulipallona ("meteoriittina") pidetty, kirkkaana pilvien takaa ja voimakkain pamahduksin myös Savonlinnassa koettu, joka rikkoi muutamasta talosta ikkunoita Oravissa, mm kansakoulun ikkunoita. Siitähän ei ole sen enempi tietoa mita maahan asti tuli.
Yritetään pitää sekin tapaus mielessä jos/kun tuota vuodelta 2002 peräisin olevaa yritetään etsiä.

Esko

Meillä on Eskon kanssa ollut näkemyseroja tuon Savonlinnan 20.9. 2002 meteoriitin koosta. Siitä on vain visuaalihavaintoja. En näe miksi kyse olisi tonniluokan kappaleesta. Tuskin oli edes sadan kilon kappale. Useampia kiloja, jopa kymmeniä kiloa siitä varmaan tuli alas. Mutta mielestäni tapauksessa ei ole mitään sellaista että voisi olettaa tonniluokan kappaleen tulleen alas. Mutta sitä emme voi tietää ennen kuin jotain löytyy. Aikaa on valitettavasti kulunut jo yli 10 vuotta eikä kovin tarkkaa putoamisaluetta koskaan saatu selville visuaalihavaintojen perusteella. Tuo ja Kuopion 12.2. 2003 tulipallo kuitenkin sai aikaan sen, että tulipallokameroita lähdettiin hommaamaan.

Tuo vanhempi tapaus, 30.1. 1910 on luultavasti ollut kohtalaisen iso. Mutta tuskin sekään tonniluokkaa on ollut. Ehkä puolet Bjurbölestä. Suomessa on muutama muukin iso putous havaittu ilman että meteoriittia on koskaan löydetty.

Tonniluokan meteoriitteja on loppujen lopuksi nähty putoavan hyvin harvoin. Tässä lista meteoritical bulletinin tietokannasta suurimmista meteoriiteista joiden putoaminen on nähty. Suurimmat Bjurböleen asti:

1) Sikhote-Alin, Venäjä, putosi 1947, löytynyt 25 tonnia (eli suurempi kuin Venäjän meteoriitti), kraatterikenttä
2) Jillin, Kiina, 1976, 4 tonnia, H5 kondriitti, putoamiskuoppa (2,5m leveä x 6m syvä)
3) Allende, Meksiko, 1969, 2 tonnia, CV3 hiilikondriitti, ei kraattereita
4) Kunya-Urgech, Turkmenistan, 1998, 1,1 tonnia, H5 kondriitti, 6 metrin kraatteri
5) Norton County, USA, 1948, 1,1 tonnia, akondriitti (aubriitti), putoamiskuoppa johon oli traktori upota
6) Jianshi, Kiina, 1890, 0,6 tonnia, IIIAB rauta
7) Knyahinya, Ukraina, 1866, 0,5 tonnia, L/LL5 kondriitti
8) Ochansk, Venäjä, 1887, 0,5 tonnia, H4 kondriitti
9) Paragould, USA, 1930, 0,408 tonnia, LL5 kondriitti
10) Bjurböle, Suomi, 1899, 0,33 tonnia, L/LL4 kondriitti

Bjurbölen jälkeen onkin painoluokassa 200-330 kg jo paljon putouksia (18 kpl).

Lista ei ole mitenkään täydellinen. Esim. 1990 pudonneen Sterlitamakin meteoriitin päämassaksi on laskettu tonni (9,4 m kraatteri), mutta siitä on saatu  ylös 325 kg. Samoin Perun 2007 meteoriitti (13 m kraatteri) kuuluisi tälle listalle, mutta pääkappale on edelleen kaivamatta maasta. Monesta muussakin tapauksessa todelliset pudonneiden meteoriittien määrät ovat vielä suurempia. Kaikkia löytyneitä kappaleita kun ei aina löydetä tai saada tietoon eikä tuota tietokantaa tavata useinkaan päivittää jälkikäteen.

Venäjän Chebarkulin meteoriitti luultavasti pääsee listalle. Mutta ei välttämättä 5. sijaa ylemmäksi. Venäläiset ovat tehneet magnetometrisen luotauksen sen avannon alueella. Luotauksessa näkyi muutamia anomalioita. Yksi isompi ja pari pienempää. Onko ne meteoriitteja selviää kun ne (toivottavasti) tutkitaan.

[Jarmo Moilanen]

Tutkijat aikovat ilmeisesti tutkia näkyykö tuo Uralin meteorin infraääni Goce satelliitin datassa. Kyseinen satelliittihan havaitsi vuosi sitten (maanantaina vuosipäivä) Japanin 9.0 M maanjäristyksen infraäänen kiertoradalta.
http://www.bbc.co.uk/news/science-environment-21730887

[Jarmo Moilanen]

Yhdysvaltain "hallinnolta" (= puolustusministeriö) on saatu tarkempaa dataa Venäjän tulipallosta.
http://neo.jpl.nasa.gov/news/fireball_130301.html

[Jarmo]

Aiheeseen liittyvä, aika köykäinen mutta ihan jees esitys: http://www.lpi.usra.edu/science/kring/lunar_exploration/briefings/ImpactAirBlasts.pdf

Jarmo

[Manu]

Onkos tästä kuuluna mittää uutta? Ei päämurikoita ole löytyny...

[Jarmo Moilanen]

Ilmeisesti sitä avantoa ei ole ensimmäisten sukellusten jälkeen tutkittu. Siitä on kyllä tehty magnetometriluotaukset ja niissä näkyy muutamia anomalioita, mutta onko joku niistä meteoriitista peräisin jää nähtäväksi.

1,8 kiloa isompia kappaleita ei toistaiseksi ole näkynyt mediassa. Pikkukappaleita on löytynyt paljon. Löytyneeksi on arvioitu jo yli 100 kg, jopa yli 500 kg meteoriittiainesta. Lähes kaikki fragmentit ovat melkein täysin sulamiskuoren peittämiä, mikä kertoo että ne ovat irronneet kappaleen hajotessa nopeuden ollessa vielä riittävän suuri ablaatioon. Toisin sanoen ne ovat peräisin tulipallon kirkkaimmasta hajoamis vaiheesta.

Meteoriitin virallinen nimi on näköjään Chelyabinsk.
http://www.lpi.usra.edu/meteor/index.php?&code=57165

[Jarmo Moilanen]

Jos joku ei huomannut, tänään tuli MTV3:lta dokumentti tästä Venäjän meteoriitista. Oli varsin hyvä dokumentti. Asiatkin aika hyvin kohdillaan.

Löytyy nyt katsomosta: http://www.katsomo.fi/?progId=201161

[mistral]

Katsoin sen ohjelman ja paljon videoita siinä näytettiin. Jännä tulkinta oli hiushalkeamasta yhdessä meteoriitissa, että se kertoisi törmäyksestä toiseen meteoriittiin, siis jo avaruudessa. Tämä vaan todistaisi siitä kuinka yllättäen tuhoisa asteroidi voisi tulla maahan.

[Jarmo Moilanen]

Katsoin sen ohjelman ja paljon videoita siinä näytettiin. Jännä tulkinta oli hiushalkeamasta yhdessä meteoriitissa, että se kertoisi törmäyksestä toiseen meteoriittiin, siis jo avaruudessa. Tämä vaan todistaisi siitä kuinka yllättäen tuhoisa asteroidi voisi tulla maahan.

En nyt muista sanottiinko siinä että hiushalkeama, mutta monissa kivimeteoriiteissa näkyy samanlaisia kapeita mustia juonia ja juoniverkostoja. Niitä kutsutaan shokkijuoniksi (shock veins) ja ne syntyvät todellakin kappaleiden törmäillessä toisiinsa. Meteoriiteista löytyy myös muita shokkimetamorfoosin jälkiä, joten kyllä ne kokevat törmäyksiä historiansa aikana.

Chelyabinskin meteoriitin shokkiaste on S4 eli se on kokenut jopa 30-35 GPa paineen. Tällaisia paineita syntyy vain törmäyksissä. Meteoriittien luokittelussa yksi arvo mikä aina pyritään määrittelemään on juuri shokkiaste (shock stage). Merkitään luetteloissa S-kirjaimella:
http://en.wikipedia.org/wiki/Meteorite_shock_stage

[Jarmo]

Katsoin sen ohjelman ja paljon videoita siinä näytettiin. Jännä tulkinta oli hiushalkeamasta yhdessä meteoriitissa, että se kertoisi törmäyksestä toiseen meteoriittiin, siis jo avaruudessa. Tämä vaan todistaisi siitä kuinka yllättäen tuhoisa asteroidi voisi tulla maahan.

Kyllähän se mötikkä halkeilee, ja paljon. Viimeisen minuutin aikana (ilmalennon aikana) kiihtyvyys eri suuntiin (esim jarrutus, pyöriminen, jne) tietysti repii kappaleen palasiksi. Sitä ennen sen avaruuslento on kestänyt miljardeja vuosia, jossa ehtii sattua ja tapahtua. Osa törmäyksistä tapahtuu hyvin hitaalla vauhdilla, mutta jotkin voivat olla yli 50 km/s. Kun 10ⁿ tonnien painoiset murikat törmäävät noilla nopeuksilla, kivi halkeilee sekä todella isossa mittakaavassa että ihan mikrorakenteeltaankin.

Katselin juuri Tseljabinskin meteoriitista otettua mikroskooppikuvaa, ja siellä tosiaan on paljon alle millin levyisiä halkeamia (shokkijuonia). Osassa eri puolet ovat liukuneet toistensa suhteen, osassa taas on kyse puolten selvästä erkanemisesta. Halkeamat ovat toki täyttyneet samaan syssyyn sulalla materialla. Ja kuten kaima tuossa ehti todeta, niin shokkiastetta tosiaan on. Osa Tseljabinskin kondruleista (kondreista? en osaa Suomea) on muokkaantunut lähes tunnistamattomiksi - ehkä vain 1/10 on suhtkoht "perinteisen" näköisiä ja helposti huomattavia.

Jarmo

PS. Toinen kielemme erikoisuus: pitäisikö meteoriittia nyt nimittää sitten Chelyabinskiksi, kun tuo on selvästi englannistettu nimitys) vai paikan suomalaisen nimen Tseljabinskin mukaan?

[Jarmo Moilanen]

PS. Toinen kielemme erikoisuus: pitäisikö meteoriittia nyt nimittää sitten Chelyabinskiksi, kun tuo on selvästi englannistettu nimitys) vai paikan suomalaisen nimen Tseljabinskin mukaan?

Vaikka kielitoimisto ei ehkä tykkää, niin käytäisin mieluummin virallisia luettelonimiä eli Chelyabinsk tässä tapauksessa. Koska se on nyt sen meteoriitin luetteloihin kirjattu virallinen nimi. Kaikkien tutkimusten ym. mitkä siihen jatkossa viittaa tulee käyttää tuota luettelonimeä.
http://www.lpi.usra.edu/meteor/index.php?code=57165