Meteorin räjähdys Uralilla (Venäjä)

[Jarmo Moilanen]

Nätit värikkäät käppyrät kaimalta. Kiitos kaikkien puolesta. 

Bjurbölen läpimitta oli jotakuinkin 60 cm (ei ollut ihan pyöreä). Avanto 3x4 m ja rikkoutumisrakenteet 10 m läpimitaltaan. Roiskeita 20 metrin päähän avannosta.

Eli skaalataan tuosta ja oletetaan että avanto olisi aina n. 8x kappaleen läpimitta. Jos Chebarkulin avanto on 8 metriä  (olettain että avannon läpimitta vastaa Bjurbölen avantoa, ei rikkoutumisrakenteita) niin avannon tehnyt kappale olisi läpimitaltaan metrin eli kondriittina 1700 kg mötikkä. Hyvin paljon sitä luokkaa mitä Esko on uumoiltukin. Avannon läpimitasta on näkynyt arvioita 6-10 metriin (mittanauhat hukassa?), joten 8 metriä on hyvä keskiarvo.

Mutta koska iskeytymisenergia kasvaa nopeammin kuin läpimitta niin voidaan arvella että avannon tehneen kappaleen läpimitta on ehkä ollut jonkin verran metriä vähemmän. Ehkä 1/10 avannosta eli 80 cm eli 900 kg.

[Esko Lyytinen]

Ensinnä totean että tuo Jamon viimeksi "heittämä" arvo on jokseenkin se mihin olen toistaiseksi päätynyt sille ihan lopussa etummaisena menevälle.

Yhden liki loppua kuvaavasta videosta sain (toisen henkilön avustuksella) yksittäisframet HDTV tasoa ja paikka tiedossa (ja täsmentyi kalibaation yhtyedesä) sain mielestäni mm Google satelliitikuvina avulla melkoisen hyvin kalibroitua ihan kuvageometriaa myöten.
( EDIT: .. missa hyödynsin myös sitä, että sky-track pitää olla suora, siis isoympyrän kaarta.)
Suurimpana epävarmuutena tähän on toistaiseksi jäänyt se, että onko kuvan skaalan X/Y suhde tasan 1.00 kuten olen olettanut vai jotain muuta.

Olen manuaalisesti yksittäismitannut kohteen paikan noin 40 framesta ja se antaa kappaleen nopeuden ja hidastuvuudenkin melkoisen hyvin, jos em asia ja lentoreitti muuten on kohdallaan. Ja kun kopioin perään valmiiksi kirjoittamaani niin se antanee jotain eväitä myös arvioida tuon tarkuutta (tai niille jota eivät tuota jaksa lukea niin sanoisinko tässä ei-tarkkuutta)

Tässä toetan että perään koipoimani on kirjoitettu osin eilen myöhään ja osin tänään ja osin korvaten eilistä uudella joten sattoi tulla hajanaisesti ja typoja on ainakin, kun ei ole minulla nykyisin käytössä oikeinkirjoituksen tarkistusta. Saatan huomatessani korjailla typoluokan virheitä ilman että laitan varsinaista huomautusta että olen editoinut.
Huomaan, että Word-Padista tähän kopioidessani ikävästi siinä näkyvät yhden Enterin kappale-erottelut häviävät eli siis välissä oleva tyhjä rivi häviää enkä niitä ainakaan nyt läpikäy. Voi vaikeuttaa lukemista, koittakaa kestää  , jotka tuon kanssa pikkuisen muutenkin haluatte uurastaa. No jonkun korjasin.

-->

Tulipallojen ilmakehääntulolaskuissa, kun on vaikuttamassa (tässä relevantisti)  sekä muodosta johtuva kohtaamispinta-ala että varsinainen vastuskerroin, niin nykyään yleosti ne yhdistetään mahdollisimman pelkistetyksi muoto-vastuskertoimeksi.
Menee vähän teknisesti, mutta joka on selvillä tuosta tavallisesta vastuvoiman laskukaavasta niin hänelle asia ei ole sen vaikeampaa, josta linkissä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Drag_%28physics%29
ja täällä "Drag at high velocity", mikä ei tässä vielä tarkoita kovinkaan nopeaa.
Kyseisessä kaavassa on vastusketoimen Cd (käytän lyhyesti C ) ja "kohtauspinta-alan" A tulo.
Esimerkiksi tiiliskivellä tuo A riippuu siitä mikä pää tai nurkka edellä kulkee ja rippuu kyllä myös C:n arvo. Jotain suuntaa-antavaa tyypillistä ilmeisesti esitetään kun arvo annetaan.
Ajatellaan että on jollekin putoavalle meteoriitille saatu astrometriseti melkoisen tarkat arvot ihan valoisalennon lopussa (jonka jälkeen kappale oletettavasti ei enää pienene) nopeudelle ja hidastuvuudelle ja paikalle, ja myös ilman tiheys siinä siis oletetaan tiedettävän.  Oleteteaan vaikka että hidastuvuus tiedetään tällöin 5% tarkkuudella (jolloin kyllä olisi jo harvinaisen tarkka), jolloin nopeusarvo olisi selvästi tätä tarkempi.
Jos/kun sitten löydetään juuri kyseinen fragmentti niin paino saadaan helposti, tiheys myös jos tarvitaan. Mutta jos/kun ruvetaan laskemaan kerrointa C, niin vastus-voima saadaan massasta ja hidastuvuudesta ja ilman tiheydestä helposti, mutta kun ruvetaan laskemaan kertoimen C arvoa niin tarvitaan kohtaamispinta-alaa A. Ja sitäjouduttaisiin "sihtaamaan" eri kulmilta (joille kullekin myös on periaatteessa ihan oma C-arvonsa) niin ehkä sille ei saada (ainakaan helposti kunnon edustavaa arviota kuin esimerkiksi 30 % tarkkuudella. Tällöin ei voida saada C:llekään tätä tarkempaa arviota. Ja kun julkaistaan tuloksia niin pitäisi C:n arvolle laittaa virhearvioksi noin 30%, vaikka voima tunnettiin 5 % tarkkuudella.
Niinpä noita ei esitetäkään kaavassa erillisinä vaan tavallaan C:n ja A:n tulona tai ei ihan niin, koska A muuttuu lennon aikana ablaation pienentäessä kappaletta. Jos kappale pysyy saman muotoisena niin pinta-ala muuttuu suhteessa tilavuus potenssiin 2/3 (kaksi kolmasosaa).
Niinpä tuossa vastuskaavassa (yo linkissä) C korvataan toisella vakiolla jolle muoto-vastuskerroin nimitystä käytän suomenkielisessä (en ole varma onko englannnin kielinenkään ihan vakiintunut enkä nyt etsi esille, mutta jotain shape-drag- tai drag-shape-coefficient tapaista sille itse ainakin käytän). Ja sitten on ilman tiheys ja tuosta 1/2 kertoimesta lisää jäljempäenä ja se tilavuus potenssiin 2/3.
Käytettän nyt vaikka Cmv symbolia tälle yhdistetylle muoto vastuskertoimelle.  Ko meteoriittiesimerkissä sille saataisiin sitten datoista arvo liki 5% tarkkuudella. Tuo kaavan kerroin 1/2 tulee vielä esille seuraavassa.
Ja kun olen mm kirjallisuudesta etsinyt kyseiselle kertoimelle mahdollisimman hyvää nimenomaan meteoriitille TYPILLISTÄ arvoa (yksilöllinenhän se oikeasti joka tapauksessa on) niin pikään aiheutti hämminkiä seuraava asia. Rupesi osuittautumaan (vaikken siitä mitään selvää mainintaa missään nähnyt) että käytössä on sekä sellaista jossa tuo vastuskerroin-osa on sama kuin varsinainen fysiikassa käytössä oleva, jolla on vastusvoiman laskentakaavassa kahdella jako ja toisaalta on myös käytössä (ei tiemmä edes nimessä eroa) sellaista vielä "enemmän pelkistettya" ( kait mentaliteettia että kun muutkin turhan ylimääräiset kertoimet pois niin tämäkin) jossa tuo jakokin on valmiiksi suoritettu. Ja ko asian vahvisti minulle eräs tutkija ja löytyihän siitä jossain hänen avustuksellaan mainintakin että varmasi selvisi etä käytössä on kahta "lajia", mutta eipä taida yleensä löytyä edes sitäkään mainintaa.
Olin itse päätymässä (tyypilliseen) arvoon 1.8 eli valmiiksi jaetussa mudossa 0.9:ään, joka enemmän tai vähemmän sattumoisin oli juuri sama kun mihin ko tutkija oli päätynyt (mikä saattoi kyllä lopullisemmin vahvistaa omaa päätymistäni  ).  Kun em tiedot ovat  julkisia siis tuo 1.8 esimerkiksi löytyy päätelmänä jostain hänen julkaisustaan niin annetaan tässäkin creditit sinne minne kuluu eli kyseessä on nuori tutkija Maria Gritsevich joka myös tulipallotyöryhmääme kuuluu. Valitettavasti ei osaa itse (ainakaan vielä) suomea niin että voisi keskusteluihimme osallistua. ( Siteeraamani on kuitenkin muististani, joten jos on virhettä niin on minun mokani.)

( Tuohon potenssiin 2/3 liittyen on esitetty fiksua "muuntelua" pitäen tätä muodonmuutoskertoimena, jolloin tietyssä lennossa pinta-ala ei muuttuisikaan juuri tuon potenssin mukaan vaan nopeammin tai hitaammin jota voitaisiin approkimoida arvolla jokin muu kuin 2/3. Tällaista on käsitellyt juuri tuossa nimeltä mainittu tutkija, esittäen myös perusteluja miksi näin voisi luultavasikin olla. Jos/kun on jokin muu arvo, niin sellaisenaan se ei ilmene mitenkään lentodynamiikasta (jonkin muunlaiset muoto-muutokset (selviä kokonais-hajoamisia lievemmät, ja kirkkauskäyttäytymiseen periaatteessa vakuttaa, mutta sen tarkka tulkinta on muutenkin vaikeaa) lennon aikana voivat kyllä ainakin periaatteessa ilmetä ja minun mielestäni ilmenevätkin toisinaan). Tällainen (ko kertoimen eri arvolla mallinnettava) johtaa dynaamisesta datasta "vain" erilaiseen loppumassa-arvioon (sekin vielä muun lisäksi, kun huomioitte alla olevasta tähän arvioon vaikuttavia tekijöitä).

Voitte harjoituksena laskea mihin tämä arvo 1.8 päätyy verrattuna palloon ja tiiliskiveen.  Mutta tässä vertailussa on syytä vielä pitää mielessä yksi asia josta seuraavassa.
Ilmeisesti myös varsin suurilla eli tulipallojen nopeuksilla vastuskaava on pätevä, tässä siinä ielessä että voima on verrannollinen nopeuden toiseen potenssiin. Kuitenkin äänen nopeusalue on tässä poikkeuksena. Ja, selvästi alle äänen nopeudella vastusketoimilla C ja/tai Cmv on arvo suunnilleen puolet siitä mitä selvästi yli äänen nopeuksilla ja siis tuo yllä oleva 1.8 on tuota suurempaa nopeuspuolta vastaava. Normaalilla loppunopeusalueella vertailuun pitäisi siis käyttää arvoa tämä jaettuna kahdella (eri asia kuin edellä mainttu 1/ kerroin).
Vastusvoiman käyttäytyminen äänen nopeuden seutuvilla on suunnillen sellaista että nopeudessa ylhäältä alaspäin tullessa kun lähestytään äänen nopuetta niin kerroin kasvaa ja kun on tultu alapuolelle niin pienenee niin että asettuu (mutta ei äkillisesti) alempaan arvoon eli noin puoleen siitä mitä oli noilla varsinaisen suurilla nopeuksilla.
Tuossa yllä olevassa Wikipedia linkissä melko alhaalla oikealla on graafikuva "Qualitative variation .." jossa näkyy lentokoneella miten  vastuskerroin käyttäytyy äänen nopeuden tuntumassa. Laskee tuolla alhaisilla nopeuksilla suunnilleen puoleen siitä mitä oli selvästi yliääninopeuksilla.  Tuo piikki äänen nopeuden kohdalla on kyllä selvästi suurempi mitä on käytössä pimeälento-laskuohjelmissamme. On lötynyt netistä ja käytössä (minulla ja Jarmo Moilasen MonteCarlo-pimeälento-ohjelmassa) kokeellista tulosta paremmin meteoriitille sopivasta muodosta, pallosta kait muistaakseni.

Ja siinä suuremmilta nopeuksilta äänen nopeutta lähestyttäessä nousu on  muistaakseni vain 30 % luokkaa. Tämä ilmiö on ilmeisesti kappaleen muodosta riippuvaa, jos tuo lentokoneesta-graafi on likimain oikea, ja niin kyllä arvelisin muutenkin että on.
Ja kun nopeudesta ja hidasruvuudesta ja ilman tiheydestä laskee massa-arviota, niin saatu massa-arvo on verranollinen ko kertoimen kolmanteen potenssiin. Jos se kerroinarvo heittäisi suhteelllisesti yhden suhteessa kahteen tai päin vastoin, niiin massa -arvo eroaisi yhden suhteessa kahdeksaan.

Ja jos tekee kerrointa arvioidessaan niinkin suuren virheen kuin mitä on Jarmon antamien pallon ja tiiliskiven arvojen välillä, niin massalle tulisi suhteellnen virhe liki 1/90 tai päin vastoin, riippuen mihin suuntaan virhearvio on. Virheellinen tiheys johtaa taas massaviheeseen vain toisen potenssin mukaan, niin että pienempää tiheyttä vastaa lakuista suurempi massa (juuri näin päin riippuvus, eli tiheämpi pienempimassainen "tunkeutuu" helpommin ilmakehään verrattuna pinempitiheyksiseen), niin että samoilla nopeus-hidastuvuusarvoilla olisi rautaisella massa vain noin viides tai kuudes osa siitä mitä kondriitilla. Eli kovin oikeaan dynaamiseen massa-arvioon ei juuri pääse ainakaan pekästään niistä, vaikka olisi kuinka tarkat astrometriset havainnot.

Jonkinmoisena lohdullisempana asiana ko "epämääräisyyteen" totean että jos on vaikkapa valoisalennon lopussa tarkasti tiedossa (paitsi paikka ja suunta niin) nopeus ja hidastuvuus, niin vaikka todellinen massa ja keroimet jää eävarmuuksien "taakse", niin tavallaan dynamiikan kannalta pimeälennon laskemisessa ei näitä epävarmuuksia kuitenkaan ole (epävarmuuksia silti kyllä riittää), kaikki eri kertoimet ja tiheydet johtaisivat samaan tulokseen. Tässä on kyllä ykinkertistusta. Esimerkiksi em (muodosta riippuva) ilmiö äänen nopeuden tienoilla tekee tämän yhtäläisyyden ei-niin-oikeaksi. Ja ilmakehämalli pitää ola tiedossa tuulineen ja (ehkä epätavallisine) tiheyksineen.

Voi kenties vielä hajoillakin pimeänä (? itse asiasa en tiedä tapahtuuko niin ja kuinka yleisesti ehkä) ja ainakaan ei ole varmuutta että asentokäyttäytyminen pysyisi samana.
Meni ohi varsinaiseata loppu-putoamisnopeudesta tuo käsittely, mutta ehkä se antaa jollekin kiintoisaakin ainesta lisäpohdintoihin ym, jossain määrin avantoonkin liittyen, seuraavakin ehkä.

Maahanputoamisasnopeudesta totan vielä seuraavaa. Yleensä oletetaan, että putoaa kyseisellä "kelluntanopeudella" vai mitenhän nimtystä siitä ptäisi käyttää  (käytn melko paljon ihan tulipallotyöryhmön viestinnässäkin, mutta taidan enempi vähempi inspiroida sen nimikkeen vähän tilanteen mukaan, kelluntanopeus-sanaa ainakin käytän). Ja niinhän onkin pienten ja aika suurtenkin alun perin loivasti tulleiden kohdalla. Mutta jos on vaikka rautaa joka on alun perin tullut jyrkästi, nii rauta paremmin tällaisen jyrkn tulon kestääkin hajoamatta ja jos vaikka olisi jossain määrin tavallisesta poikkavasti lievästikin pitkänomainen ja niin että asettuisi aerodynaamisesti pitkittäissuuntaan (ei tyypillistä mutta ilmeisestimahdollista), niin ei tarvi olla varsin montaakaan kiloa painava kun jo osin vielä on mukana aiempaa nopeutta. Tällöin kohtaamispinta-ala pienenee ilman muuta ja myös vastuskerroin pienenee joten jo kelluntanopeus kasvaa selvästi ja se on raudalla mutenkin tavallista kondriittia suurempi.
Eräässä aiemmassa "laskuesimerkissä" tällaisella 8-kiloisella (maassa) olisi maahan tulo nopeudella 240 m/s (kappaleen pitkänomaisuus luokkaa 2/1). 20-kiloisella saan jo 650 m/s. Ja 100-kiloisella saan mallin mukaan jo  (pyöristämättä) 2.37 km/s   !!
Ja tässä vaiheessa tai jo huomattavasti annenkin jos on tullut melko jyrksti mutta ei kuitenkaan pystysuoraan niin maahan tulokin voi poiketa huomattavasti pystysuunnasta.

Ei sovellu tämä esimerkki nopeuksien kanalta tähän Venäjän tapaukseen, mutta kuitenkin kulma lopussa oletetusti noin tonnin painoiselle poikkeaisi luokkaa 10 astetta pystysuunnasta.
( Kulman poikkeama saisi tulojyrkkyyden kannalta (jos kappale pysyisi ehjänä eri tapauksissa) suurimmat arvonsa ei kovin loivalla tulolla vaan enneminkin jyrkähköllä, koska tällöin tulisi alemmaksi suurella nopeudella.)

Niin että ei välttämättä aina kannata ehdottomasti pitää kiinni yleisolettamuksista että putoaa maahan ihan pystysuoraan ja nopeuskin saattaa olla yllättävä.
Ja vielä lisään. Meteoroidilla saattaa myös mahdollsesti olla jonkinmoisia liito-ominaisuuksia ja tuo (en taaskaan muista ilmiön nimikettä) kierreilmiö joka näkyy palloilulajeissa kuten jalkapallon kierrepotkussa ja/tai tenniksessä ym varmaankin voi olla vaikuttamassa loppupaikkaan ym.

Esko

[pnuu]

Yleensä oletetaan, että putoaa kyseisellä "kelluntanopeudella" vai mitenhän nimtystä siitä ptäisi käyttää  (käytn melko paljon ihan tulipallotyöryhmön viestinnässäkin, mutta taidan enempi vähempi inspiroida sen nimikkeen vähän tilanteen mukaan, kelluntanopeus-sanaa ainakin käytän).

Terminal velocity, eli terminaalinopeus tai rajanopeus. Selkein tässä yhteydessä on varmaankin sanoa "putoamisen rajanopeus". Kelluminen antaa harhaanjohtavan mielikuvan, kun murkula kuitenkin tippuu jatkuvasti melko vauhdikkaasti :-)

[Esko Lyytinen]

Kiitos Panu, yritän omaksua tuon "putoamisen rajanopeus" ( tai selvissä yhteyksissä vaan "rajanopeus"), ellei joku muu esitä vastaväitettä ja jotain mielestään parempaa, jolloin harkintaan, yleiseen ehkä.

Esko

[OS]

Nätit värikkäät käppyrät kaimalta. Kiitos kaikkien puolesta. 

Bjurbölen läpimitta oli jotakuinkin 60 cm (ei ollut ihan pyöreä). Avanto 3x4 m ja rikkoutumisrakenteet 10 m läpimitaltaan. Roiskeita 20 metrin päähän avannosta.

Eli skaalataan tuosta ja oletetaan että avanto olisi aina n. 8x kappaleen läpimitta. Jos Chebarkulin avanto on 8 metriä  (olettain että avannon läpimitta vastaa Bjurbölen avantoa, ei rikkoutumisrakenteita) niin avannon tehnyt kappale olisi läpimitaltaan metrin eli kondriittina 1700 kg mötikkä. Hyvin paljon sitä luokkaa mitä Esko on uumoiltukin. Avannon läpimitasta on näkynyt arvioita 6-10 metriin (mittanauhat hukassa?), joten 8 metriä on hyvä keskiarvo.

Mutta koska iskeytymisenergia kasvaa nopeammin kuin läpimitta niin voidaan arvella että avannon tehneen kappaleen läpimitta on ehkä ollut jonkin verran metriä vähemmän. Ehkä 1/10 avannosta eli 80 cm eli 900 kg.

Luultavasti myös jään paksuus ja rakenne vaikuttavat avannon kokoon, ei pelkästään avannon muodostaneen kappaleen koko ja nopeus. Nyt eletään suunnilleen niitä aikoja, jolloin jää on paksuimmillaan ja vahvimmillaan, eikä auringon lämmittävä ja jäätä haurastuttava vaikutus ole vielä kovinkaan voimakasta.

[Jarmo Moilanen]

Luultavasti myös jään paksuus ja rakenne vaikuttavat avannon kokoon, ei pelkästään avannon muodostaneen kappaleen koko ja nopeus. Nyt eletään suunnilleen niitä aikoja, jolloin jää on paksuimmillaan ja vahvimmillaan, eikä auringon lämmittävä ja jäätä haurastuttava vaikutus ole vielä kovinkaan voimakasta.

Toki. Siinä suhteessa Bjurböle on sopiva vertailukohta. Se tapahtui 12.3. eli vain kuukausi myöhemmin. Eikä ilmasto-olot kovin paljoa eroa alueiden välillä.

Toinen millä varmaan on vaikutusta on veden syvyys. Bjurbölessä oli vettä vain vajaa metri ja sen alla 8 metriä mutaa. Sitä en tiedä mitä Chebarkul järvessä on. Järven suurin syvyys on 12 metriä ja keskisyvyys 7,7 metriä.

[pnuu]

Bjurbölessä oli vettä vain vajaa metri ja sen alla 8 metriä mutaa.

Hmm. Tuolla aiemmin oli puhetta, että näin pitkään vedessä lilluttuaan loput meteoriitista olisivat rapautuneet pois, mutta noin paksussa mutakerroksessa voi jo olla melkolailla hapettomat olosuhteet, jolloin rapautumista ei välttämättä niin herkästi tapahdu. Voisi hyvinkin olla verrattavissa suohaudoissa satoja vuosia säilyneisiin puuesineisiin. Vaikoeikö?

[Jarmo Moilanen]

Hmm. Tuolla aiemmin oli puhetta, että näin pitkään vedessä lilluttuaan loput meteoriitista olisivat rapautuneet pois, mutta noin paksussa mutakerroksessa voi jo olla melkolailla hapettomat olosuhteet, jolloin rapautumista ei välttämättä niin herkästi tapahdu. Voisi hyvinkin olla verrattavissa suohaudoissa satoja vuosia säilyneisiin puuesineisiin. Vaikoeikö?

Pitää paikkansa. Mudassa voi olla aika hapettomat olosuhteet.

Usein myös happamat olot. Ja onhan vedessäkin (H2O) happea. Eli kaikki mahdolliset pohjaan jääneet meteoriitin kappaleet ovat lojuneet happamassa märässä paikassa 114 vuotta. Kaikki mineraalien rapautuminen ei johdu hapesta. Luulen että meteoriitti kyllä rapautuu Bjurbölen lahden olosuhteissa vääjäämättä. Valitettavasti.

Silti olisi mielenkiintoista tutkia voisiko sieltä vielä löytyä kappaleita. Toki, ihan helppoa se ei olisi missään nimessä.

[Esko Lyytinen]

Voikohan Bjurböle olla ollut siinä kohtaaa pohjaan asti jäätynyt. Pehmeätä mutaa kuitenkin jatkui ei-sulana, mutta jos niin pohjaan asti jäätyi että vesi siinä alla ei liiku niin ehkä "routi" (oli jäätyneenä) siinä ehkä vielä syvemmälle kuin normaalin jään paksuus järvessä(?)

Esko

PS. Jos joku tietää paikan riittävän arkasti niin hankitutettaisikohan maatutka edes "katsomaan" onko siellä syvällä kiinteämpää kohdetta.
Muiden fragmenttien etsinnän kannalta on ongelma, että kun tuli loivalla kulmalla niin jos joku muu fragmetti (pois lukien maa-iskussa irronneet) ei huomattavan suuri ollut niin on ilmeisestikin melkoisen kaukana pääkappaleesta länsilounaassa ja merialuetta on siinä pian. Tosin, vaikka olen kyllä joskus linja-arvion paikkaa siinä katsonut niin en nyt kyllä kovinkaan hyvin muista maa-alueiden kannalta, mutta mielikuva on että ei kovin suotuisa ole.
Linjastahan on vanha laskentadokumentti (en muista laskijan nimeä), josta joskus on ollut ajatusta yrittää sen havainto-datojen perusteella tehdä uusiksikin kun nyt olisi tietokoneita apuna, mitä silloin ei ollut. Jos muistan niin mm "vedettiin" paremman lentomallin puutteeessa linja ilmassa suoraan maakohteeseen eikä sopivasti yli tähtäävästi.

[Jarmo Moilanen]

Meteoriittien poimintaa Venäjän malliin:
http://www.bbc.co.uk/news/world-europe-21552923

Joukossa on jo ihan mukavan kokoisia ja nättejä kappaleita...

Jarmo

[Jarmo Moilanen]

Voikohan Bjurböle olla ollut siinä kohtaaa pohjaan asti jäätynyt. Pehmeätä mutaa kuitenkin jatkui ei-sulana, mutta jos niin pohjaan asti jäätyi että vesi siinä alla ei liiku niin ehkä "routi" (oli jäätyneenä) siinä ehkä vielä syvemmälle kuin normaalin jään paksuus järvessä(?)

Esko

PS. Jos joku tietää paikan riittävän arkasti niin hankitutettaisikohan maatutka edes "katsomaan" onko siellä syvällä kiinteämpää kohdetta.
Muiden fragmenttien etsinnän kannalta on ongelma, että kun tuli loivalla kulmalla niin jos joku muu fragmetti (pois lukien maa-iskussa irronneet) ei huomattavan suuri ollut niin on ilmeisestikin melkoisen kaukana pääkappaleesta länsilounaassa ja merialuetta on siinä pian. Tosin, vaikka olen kyllä joskus linja-arvion paikkaa siinä katsonut niin en nyt kyllä kovinkaan hyvin muista maa-alueiden kannalta, mutta mielikuva on että ei kovin suotuisa ole.
Linjastahan on vanha laskentadokumentti (en muista laskijan nimeä), josta joskus on ollut ajatusta yrittää sen havainto-datojen perusteella tehdä uusiksikin kun nyt olisi tietokoneita apuna, mitä silloin ei ollut. Jos muistan niin mm "vedettiin" paremman lentomallin puutteeessa linja ilmassa suoraan maakohteeseen eikä sopivasti yli tähtäävästi.

Laine V.O., "Bjurbölen meteoriitin radan määrääminen.", Öfversigt af Finska Vetenskaps-Societetens Förhandlingar. Bd LIV. 1911-1912. Afd. A. N:o 11

Siinä oli saatu 24°13' kulma Bjurbölelle ("radiatiopisteen" korkeus Bjurbölen horisontista). Ja tosiaan, lentorata oli vedetty suoralla viivalla Bjurbölen lahteen. Eli lentorata on ollut todellisuudessa loivempi.

Tuosta Laineen jutusta löytyy tiedot että putoamispaikka on Stensbölen selkä (Stensbölefjärden) n. 1 km luoteeseen Bjurbölen tilasta. Avanto on ollut siis jossain Tallholmenin saaren tietämillä. Lisäksi löytyy mutkan kauttaa koordinaattitietoa sen verran että geosentrinen leveys on 60°9,6'N ja longitudiero Helsingin ja paikan välillä on 0h 3' 6". eli karkeasti 0,775°. Tiedä sitten mikä on Helsingin koordinaattipiste (observatorio?). Tulipallon näkymiselle Helsingin keskiajaksi on kerrottu 9t29m26s ja Helsingin tähtiajaksi 8t50m23s.  Tiedä sitten kuinka tarkat nuo koordinaatit ovat.

En ole nähnyt tarkempia koordinaatteja Bjurbölen avannolle (meteoriittiluetteloiden koordinaatit sille ovat päin mäntyä), mutta eiköhän tarkempia tietoja sijainnista jostain arkistosta löytyisi.

[Jarmo Moilanen]

Alkaa jo löytyä kunnollisen kokoisia meteoriitteja Venäjältä. Isoin jo toista kiloa...
http://ria.ru/photolents/20130225/924559618.html#photo=924556916

Täällä on mielenkiintoinen kuva sahatusta meteoriitista. Huomatkaa harmaat pyöreät kondrit.
http://ria.ru/science/20130225/924460947.html

[Jarmo Moilanen]

Ensimmäiset kunnon analyysit Chebarkulin meteoriitista. Näyttäisi olevan LL5 ja shokkiaste S4.

http://ria.ru/science/20130228/925165413.html

[Timpe]

Onneksi on GT, niin sai jotain tolkkua asiasta... 
http://translate.google.com/translate?sl=ru&tl=en&js=n&prev=_t&hl=en&ie=UTF-8&eotf=1&u=http%3A%2F%2Fria.ru%2Fscience%2F20130228%2F925165413.html&act=url

[KAro]

Hei,


Tästä(kin) tapahtuneesta on saanut tällä foorumilla todella ainutlaatuista ja hyvin perusteellista tietoa, josta erityiskiitos menee erityisesti Eskolle ja molemmille Jarmoille! Tulipallot ja meteoriitit kiinnostavat minua tavattoman paljon, joten sorry alla olevaa kysymystulvaa:

Millä tavalla nyt videoista nähty ilmalento ja sen "lopputulos" (mm. pirstoutuminen loppu ilmalennossa) olisivat olleet erillaisia, jos kysymyksessä olisi ollut samanmassainen rautameteoriitti?

Kuinkahan Veneläiset tutkijat tutkivat putoamista eli kartoittavatkohan esim. löydösten perusteella putoamiselipsiä yms? Vai pitäisikö kenties kysyä, että jos vastaavanlainen putous olisi tapahtunut Suomessa, niin kuinka ja miten sitä täällä tutkittaisiin?

Tv. KAro