Ja tänään tuli postilaatikkoon 1/2008. Paljon on mielenkiintoista luettavaa ja hienoja kuvia taivaan-avaruuden ihmeistä !
Kiitokset toimitukselle ja muillekin lehden eteen puurtaneille !
Esko
Syvä taivas -palsta oli tällä kertaa kyllä erittäin mielenkiintoinen. Mukava haaste seuraaville havaintosessioille. Tällaisia lisää!
Ensimmäisenä kiinnitin huomiota kansimateriaaliin, tuntuu olevan vähän paksumpaa kuin aikaisemmissa lehdissä?
Muuten en ole vielä lehteen sen enempää tutustunut, jos huomenna sitten.
Lainaus käyttäjältä: tahkis - 25.01.2008, 23:59:09
Ensimmäisenä kiinnitin huomiota kansimateriaaliin, tuntuu olevan vähän paksumpaa kuin aikaisemmissa lehdissä?
Vitsi on siinä avauksen superpanoraamassa eli nyt kun se 250-grammainen (=sinällään jo aika huikea kannen paksuus) kansi on kääritty itsensä ympäri kertaalleen niin tuntuma on kirjaimellisesti tuplat paksumpi lehteä vasemmalta pitelevälle kädelle. Eli kansimateriaali on yhä sama, mutta se ylellinen panoraama kietaisee paksun kannen tuplavahvaksi lehden alkuun.
Sama alun peräti 250-grammaiselle kannelle toteutettu panoraama esiintyy Suomessa tietääkseni vain yhdessä toisessa aikakauslehdessä, nimittäin tässä: http://haatjajuhlat.fi/?id=4044
Hiljattain White Dwarf ( http://uk.games-workshop.com/whitedwarf/ ) pisti tosin paremmaksi, siellä oli 4-sivuiseksi (!) auki kiertyvä lehden alun panoraama 250-grammaisella kannella ja kannen logo "White Dwarf" oli kohde-uv-lakattu, viidennellä värillä hopeinen ja vielä stanssattu koholle (heh). Toisaalta sitten seuraava lehti oli varustettu tuikitavallisella kannella ilman mitään erikoisuuksia.
Myös T+a:n kannen logo on nyt toteutettu viidennellä värillä (metalliväri hopea), mutta sekä viides väri että lehden alun panoraama on tarkoitettu enemmän tai vähemmän pysyviksi ratkaisuiksi. Tai tätä ainakin tänä vuonna kokeillaan.
Miltä se sisältö muutoin tuntuu? Iirolle terveisinä, että myös toimituksen mielestä se Risto Heikkilän deep sky -palsta oli epätavallisen mielenkiintoinen. Siinä oli runsaasti omakohtaisen havaintokertomuksen (tarinan) elementtiä mukana ja tekstistä välittyi, että Risto itse oli innoissaan.
Parh. terv.
Marko
T&A tuntui juuri oikealta kun sitä kädessäni tunnustelin.. Eli muhkealta, hehee :) huomattava parannus viimevuodesta! Sisällöltään laatukamaa, itseäni kiinnostaa alun pikku artikkelit ja DS osio.
Rovasti heitti haasteen DS-kansalle. Olen ihan tyytyväinen jos saan edes kuvattua tuon tuplakvasaarin saati että vielä näkisin sen.
Haaste pitää ottaa vastaan, kokeillaan.
Kaizu
Oli erittäin mielenkiintoinen numero, tällä kertaa haloharrastajan suunnasta katsottuna :o :o
Olen vielä aika vajavaisesti lukenut lehteä, silmäillyt kyllä laajahkosti. Minua inspiroi jälki-ajatuksin eniten eksoplaneetan valon havaitseminen valon polarisaation avulla. Polarisaatio oli niinkin vähäistä kuin 0.02% .
Tuli mieleen että onkohan suoraa kuvaamista (artikkelissa oli kait lähinnä mitattu plarisaatiota) yritetty, periaatteessa ottamalla kuvaa kahdessa polarisaatiotasossa ja vähentämällä kuvat. Tai jos ei pelkästään tämän avulla niin käyttämällä tätä ainakin apuna. Ilmeisesti eri polarisaatiokuvat olisivat ilman polarisaatiota mahdollisimman vastaavia esim. koma- ym ilmiöiden suhteen (seeingin huonontaessa kyllä vastaavuutta). Vinosti lasiin menevä valo kyllä olisi hiukan polarisoitunutta ja aiheuttaisi eroja, mutta jos/kun käytettäisiin linssisysteemejä joissa melko kohtisuoraan menisi niin voisi olla aika vastaavia.
Tuli ihan mieleen mitä harrastajapuolella voisi tässä suhteessa yrittää ja voisiko esim. tuon saada näkyviin vaikkakin lienee liian haastava tavoite? Kulmaetäisyys tähdestä on varsinaisen liian pieni, mutta vaikkapa kokonaisjäljessä pieni (tarkkaan mitattu) positioero tähteen nähden (menisi kyllä ilmeisesti jo mittaustarkkuuden yli (alle sadasosakaarisekunnin? en tarkkaan laskenut) vaikka saisikin näkyviin).
Tekisi itse ihan mieli testata menetelmää. Kun ei ole kuin 8 bit (/ channel) kameralaitteistoa niin pohdin miten VideoAnalyzer ohjelmaa käyttäisin (meteorikamerahavainnoissa käyttämäni ohjelma). Polarisaation vaihto olisi synkronoitu (pyörivällä suodattimella) kuvataajuuteen niin että muuttuisi 90 astetta kuvien välillä. Ohjelma tekisi lennossa aina kahden peräkkäisen erotuksen. Sitten tapahtuisi (myös lennossa) voimakas kontrastin nosto ja ehkä muutaman tällaisen erotuksen keskiarvoistaminen ja tulostaminen kuvina. Lopullinen kuva tehtäisiin pinoamalla suuri määrä tällaisia (jollan muulla ohjelmalla niin pitäisi päästä aika paljon pitemmälle kuin mihin pelkästään 8 bitin syvyydellä. Varmaankin eksoplaneettakuvaaminen olisi liian haasteellinen ainakin alkuun. mutta voisi testailla muuten vaikkapa ylipäätänsä menetelmää, mitä sillä ehkä saa esiin. Sitten voisi vaikkapa kuusta (planeetoistakin) ottaa eri polarisaatiolla harmaasävykuvia ja laittaa ne kuvan värikerroksiksi jne ..
En tiedä missä määrin tällaista joku ehkä on kokeillut ja harrastaa ? Kuukuvat voisi ottaa kaikessa rauhassa eri polarisaatiolla. Nythän on muotia tehdä kuusta värikuvia voimakkaasti värikylläisyyttä lisäten, itsekin olen vähän kokeillut. Voisi olla osin saman tyyppistä saada polarisaatiokin näkyviin. (.. lähinnä kait ei-täysikuulla)
Em VideoAnalyzer kokeilu olisi ohjelmiston virittelyn puolesta kait pikkuasia jos olisi/saisi siihen sen pyörivän polarisaatiosuotimen.
Jäänee korvan taakse hautumaan, mutta ehkä on myös vihjeeksi muille mahdollisesti kiinnostuneille, ellei jo ole tunnetusti harrastettua.
Esko
Alla tuota polarisaatiotutkimusta tekevän ja kyseisessä artikkelissa haastatellun Vilppu Piirolan kommentti tuohon polarisaation havaitsemiseen:
Eksoplaneettahavainnoissa käyttämässämme polarimetrissa kalsiittikide jakaa tutkittavan tähden valon kahteen kohtisuorasti polarisoituneeseen kuvaan CCD-kameran kennolle. Kiteen edessä
oleva kierrettävä puoliaaltolevy moduloi kuvien intensiteettiä verrannollisesti tulevan valon polarisaatioasteeseen. Tämä tapahtuu kuvissa vastakkaisvaiheessa, eli kun toinen kuva kirkastuu toinen
himmenee. Kuvien keskinäisestä kirkkaudesta saadaan siten polarisaatioaste tarkasti mitatuksi ja maan ilmakehän aiheuttamat häiriöt eliminoituvat.
Polaroidin kanssa ongelmana ovat juuri maan ilmakehän aiheuttamat häiriöt (ekstinktion muutokset, skintillaatio, seeingin vaihtelut), jotka rajoittavat tarkkuutta niin, että menetelmä soveltuu
vain suhteellisen korkeasti polarisoituneiden kohteiden havainnointiin (Blasaarit, jotkut muuttuvat tähdet, pintakohteet, kuten heijastussumut, jne.). Olen itsekin kyllä menestyksellisesti
käyttänyt polaroidimenetelmää mm. protoplanetaaristen kiekkojen löytämiseen, jo ennen Hubble-avaruusteleskooppia (ks. Nature 359, 399-400 (1992)).
Eksoplaneettasignaalin saaminen näkyviin polarisoituneiden kuvien erotuksessa tuntuu vaikealta, koska seeing vaihtelee aina sen verran, että itse tähden kuvasta jää erotukseen esim. rengasmainen jälki. Pintakohteiden polarisaatiokartat kyllä tehdään tällä tavalla, siis kahden kuvan erotus jaettuna kuvien summalla antaa polarisaatiovektorin 'x-komponentin' ja sama tehtynä 45 astetta
toisessa suunnassa 'y-komponentin'.
Harrastajavälineillä varmasti monista pintakohteista saisi Esko Lyytisen esittämällä tavalla mielenkiintoisia ja hyödyllisiä havaintoja, etenkin kuumien nuorten tähtien lähellä olevien sumujen
polarisaatiokartat antavat tietoa protostellaarisen pilven jäänteissä olevista pölyhiukkasista. Tähtimäisten kohteiden havainnoissa kyllä tarvittaisiin ainakin kalsiittikide (CCD:n lisäksi), mielellään myös
puoliaaltolevy. Kustannuksia polarisaatio-optiikasta kertyisi joitakin tuhansia euroja.
Ystävällisin terveisin,
Vilppu Piirola
Kiitos sinulle Sakari kun hankit täydentävää tietoa. Tuo ajatus jakaa samanaikaisesti kahteen komponenttiin (vähentämään seeingin vaikutusta) tuli itsellekin mieleen sen jälkeen kun kirjoitin.
Esko
TA 1/2008 kerttoo sivulla 16 James Cookin sanoneen "...Saturnuksen Enceladus-kuun kokoisen kappaleen lämmitys toimii ainoastaan vuorovesivoimalla."
Seuraavalla sivulla samaisen kaverin kerrotaan sanoneen "Lähin aito geisir on Jupiterin kuulla Enceladuksella".
Mitäh!! kumman kuu se kumma kuu nyt onkaan?!?!? Tuo nyt voi oikeasti harmittaa jos ei oikeasti tiedä kenelle se Enceladus nyt oikeasti kuuluu. Kyllähän se samaisessa artikkelissa tulee moneen kertaan laitettua Saturnuksen kuuksi mutta voipi jäädä jotakuta harmittamaan ja herättää epävarmuutta.
Muuten tällä lukemisella lehti vaikutti oikein hyvältä. Itseäni eniten kiinnosti jutut gammasäteen hidastelemisesta, Gocen painovoiman mittaamisista ja Kuuhun tungusta. Lisäksi erinomainen oli Riston Syvä Taivas -palsta. Itse olen tuon kohteen tiennyt olemassa jo ennestäänkin mutta aina on harmittanut kun oma kalusto ei riitä jutussa mainitun kohteen tavoittamiseksi. Muuallakin julkisuutta saanut juttu Kernin kehästä oli myös erinomainen ja joka taasen kerran todistaa harrastajienkin pystyvän merkittäviin löytöihin.
Kuvasin sen tupla kvasaarin ja paukuttelin sitten henkseleitä tuolla Cloudy Nights forumilla. Maurice Gavin laittoi vastaukseksi samasta kohteesta ottamansa kuvan.
Kuvauspaikka on Lontoon Worcester Park ja välineinä ETX-70 ja SXV-M9CCD.
Kaizu
Lainaus käyttäjältä: Munkki - 08.02.2008, 19:07:59
Kyllähän se samaisessa artikkelissa tulee moneen kertaan laitettua Saturnuksen kuuksi mutta voipi jäädä jotakuta harmittamaan ja herättää epävarmuutta.
Tämä on se sama iänikuisuuskysymys siitä, että miten media voi tässä suoriutua. Toimitus & avustajat lukevat kaiken lukuisiin kertoihin läpi ja koettavat vilpittömästi parhaansa. Neljännen tarkistuskerran jälkeen ilo katoaa koko puuhasta.
Kaikissa lehdissä riippumatta siitä onko kyseessä Nature vai JulkkisPaljastukset on ja tulee olemaan yksittäisiä erheitä. Kysymys on vain siitä paljonko niitä on koko tuotantoon nähden (tiheys) ja miten vakavia ne ovat. Tässä on hyvin paljon vapausasteita ja suhteessa T+a pärjää.
LainaaMuuten tällä lukemisella lehti vaikutti oikein hyvältä. Itseäni eniten kiinnosti jutut gammasäteen hidastelemisesta, Gocen painovoiman mittaamisista ja Kuuhun tungusta.
Hirmu kiva kuulla. Kiitos Munkki.
LainaaLisäksi erinomainen oli Riston Syvä Taivas -palsta. Itse olen tuon kohteen tiennyt olemassa jo ennestäänkin mutta aina on harmittanut kun oma kalusto ei riitä jutussa mainitun kohteen tavoittamiseksi.
Kuten todettua Riston juttu oli upea. Tästä vuodesta lähtien Jaakko Saloranta ja Risto Heikkilä alkavat vuorotella palstan kirjoittajina eli Risto saa vuosikymmeniä jatkuneesta palstanpidostaan nyt edes hieman hengähdystä. Käsittääkseni Jaakko itse haluaa kirjoittaa useammin selvästi pienemmillä putkilla (kuin esim. 37-senttisellä) näkyvistä kohteista - tai jopa nimenomaan niistä. Ehkä Jaakko itse kuitenkin voi valaista tätä vielä tarkemmin?
LainaaMuuallakin julkisuutta saanut juttu Kernin kehästä oli myös erinomainen ja joka taasen kerran todistaa harrastajienkin pystyvän merkittäviin löytöihin.
Edelleen kiva kuulla. Ja samaa mieltä.
EDIT: tarkennettu J. Salorannan Syvä taivas -osallistumasta koskevaa kohtaa.
Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 08.02.2008, 21:26:22
Kuvasin sen tupla kvasaarin ja paukuttelin sitten henkseleitä tuolla Cloudy Nights forumilla. Maurice Gavin laittoi vastaukseksi samasta kohteesta ottamansa kuvan.
Kuvauspaikka on Lontoon Worcester Park ja välineinä ETX-70 ja SXV-M9CCD.
Jos pointtisi oli kertoa, että onnistuu pienelläkin kalustolla, niin sehän on ihan täysin selvä juttu, kun harrastaa kuvausta. Minusta se vaan on vähän sama jos käy vaikka kurkkimassa vaikka netistä niitä kuvia ja sitten kertoo nähneensä kohteen - siihen ei tarvii ollenkaan putkea. Ymmärrän kyllä, että valokuvaaminen on erittäin mielenkiintoista ja (jo lähes) välttämätöntä mikäli haluaa tehdä "Proam" -havaintoja. Itse olen kuitenkin puhdasoppinen visuaalihavaitsija ja nykyisellä kalustolla +16m kohteet pysyvät nätisti näkymättömissä. Toisaalta tunnen myötätuntoa Kaizu sinua kohtaan, koska oma onneton asenteeni on yleensä juurikin lähteä hehkuttamaan jotain mitä olen kuvitellut saavuttaneeni ja sitten joku tulee ja sanoo samantien, että "eihän tuo ole vielä yhtikäs mitään..."
Rigikselle vielä esitän pahoitteluni jos kommenttini tuntui hyökkäävältä. Ymmärrän täysin, että kaikkien virheiden poistamien on mahdotonta. Oma lukutyylini on ensin lukea koko juttu ja sitten katsoa kuvat ja kuvatekstit. Nuo kaksi James Cookin sanomaa olivat jutussa vielä kovin lähellä toisiaan (siis vähän muuta teksitä välissä).Ja sitten kun itse luen kyseistä lehteä vähän kuin samalla opiskellen tähtitiedettä, pisti virhe harmittamaan kun joutui oikein miettimään, että kummalle se kuu kuuluukaan.
Lainaus käyttäjältä: Munkki - 09.02.2008, 16:41:09
Toisaalta tunnen myötätuntoa Kaizu sinua kohtaan, koska oma onneton asenteeni on yleensä juurikin lähteä hehkuttamaan jotain mitä olen kuvitellut saavuttaneeni ja sitten joku tulee ja sanoo samantien, että "eihän tuo ole vielä yhtikäs mitään..."
Ilonpilaajista kannattaa olla välittämättä. Toisaalta on hyvin vaikea olla välittämättä: yleisesti ottaen harmittaa aina, kun joku pilkkaa toisen harrastusiloa. Harrastus on pyhä asia, se on ihmisen omaa vapaa-aikaa ja omaa henkilökohtaista tyydytystä.
LainaaRigikselle vielä esitän pahoitteluni jos kommenttini tuntui hyökkäävältä. Ymmärrän täysin, että kaikkien virheiden poistamien on mahdotonta.
Nou problem. Ei tarvitse pahoitella. En vain oikein tiedä mitä muutakaan tällaisiin vastaisi. Jos olen hiljaa, niin joku tulkitsee sen Belsebuubia pahemmaksi ja jos taas sanon jotain, niin siinäkin on ongelmansa. Ei käy mitenkään kateeksi esim. amerikkalaisten tähtilehtien päätoimittajia (joiden levikit on 100 000:n molemmin puolin). Heistä toisen olen tavannut pariin kertaan ja vaikuttaa siltä, että postia tulee ympäri maailmaa mikäli yksikin pilkku on väärässä paikassa.
Parh. terv.
Marko
Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 08.02.2008, 21:26:22
Kuvasin sen tupla kvasaarin ja paukuttelin sitten henkseleitä tuolla Cloudy Nights forumilla. Maurice Gavin laittoi vastaukseksi samasta kohteesta ottamansa kuvan.
Kuvauspaikka on Lontoon Worcester Park ja välineinä ETX-70 ja SXV-M9CCD.
Kiitos tuosta vihjeestä. Löysin pienellä eestaas pulaamisella Cloydy Nightsilta tuon viestiketjun ja se oli mielenkiintoinen lukea.
Lainaus käyttäjältä: Riqis - 09.02.2008, 19:38:12
Ilonpilaajista kannattaa olla välittämättä. Toisaalta on hyvin vaikea olla välittämättä: yleisesti ottaen harmittaa aina, kun joku pilkkaa toisen harrastusiloa. Harrastus on pyhä asia, se on ihmisen omaa vapaa-aikaa ja omaa henkilökohtaista tyydytystä.
...Aamen!
Lainaus käyttäjältä: Munkki - 09.02.2008, 16:41:09
Jos pointtisi oli kertoa, että onnistuu pienelläkin kalustolla, niin sehän on ihan täysin selvä juttu, kun harrastaa kuvausta.
Muistelen että sinulla oli apertuurifobia, ajattelin yrittää parantaa sitä. ::)
Samaisessa foorumissa oli myös joitain visuaalihavaitsijoita jotka olivat havainneet ko. kohdetta. Heillä putkien koot olivat puolen metrin molemmin puolin. +16magnitudi edellyttää joko isoa putkea tai kameraa.
Lainaus käyttäjältä: Munkki - 09.02.2008, 16:41:09
Minusta se vaan on vähän sama jos käy vaikka kurkkimassa vaikka netistä niitä kuvia ja sitten kertoo nähneensä kohteen - siihen ei tarvii ollenkaan putkea.
Kiitti vinkistä, pitihän se kokeilla. Kohde näkyy myös paljain silmin Google Sky:lla sekä Cartes du Ciel:illä kun käyttää netti tukea.
Ei tarvita putkea mutta tarvitaan tietokone ja laajakaista, tai MySky.
Mikä näistä nyt sitten on tähtitieteellinen instrumentti ja mikä ei, kuka sen kertoo. Omaa harrastustaan kun miettii niin silmää tulee käytettyä lähinnä kuupalle suunnistamiseen ja T&A:n lukemiseen. No täytyy myöntää että yleensä etsin kohteet visuaalisesti.
Kaizu
Lainaus käyttäjältä: Munkki - 09.02.2008, 16:41:09
Jos pointtisi oli kertoa, että onnistuu pienelläkin kalustolla, niin sehän on ihan täysin selvä juttu, kun harrastaa kuvausta. Minusta se vaan on vähän sama jos käy vaikka kurkkimassa vaikka netistä niitä kuvia ja sitten kertoo nähneensä kohteen - siihen ei tarvii ollenkaan putkea. Ymmärrän kyllä, että valokuvaaminen on erittäin mielenkiintoista ja (jo lähes) välttämätöntä mikäli haluaa tehdä "Proam" -havaintoja. Itse olen kuitenkin puhdasoppinen visuaalihavaitsija ja nykyisellä kalustolla +16m kohteet pysyvät nätisti näkymättömissä.
Kummallinen väite. Ihan samalla tavalla voisin sanoa visuaalihavaitsemisen olevan sama asia kuin käydä netistä ihmettelemässä hienoja DS-piirroksia. Siihenkään ei tarvita kaukoputkea.
Ai että pitäisi omin silmin nähdä? Samoin vaikka useimmista helpoista kohteista on netti pullollaan kuvia, ei yksikään niistä ole oma. Ihan samanlainen itse aikaansaamisen meininki siinä kuvaamisessakin on.
Silmä nyt vaan on aika huono instrumentti tähtien katseluun. Itselläni valokuvausinnostus alkoi siitä, kun ursan tornilla ihan toivottomissa olosuhteissa itseänikin naurattavalla teippivirityksellä sain halvalla digipokkarilla ihan kelpo kuvan pallomaisesta joukosta ihan selvien yksittäisten tähtien kera. Visuaalisesti siellä valosaasteen keskellä oli hankalaa edes erottaa koko joukkoa.
Samoin orionin sumua kohti sohiessa ei tarvinnut kuin muutaman sekunnin valotusajan ja hienot punaiset ja vihreät sävyt pomppasivat näkyviin - jotain jonka tiesin olevan olemassa, mutta jota en viidentoista vuoden aikana ollut voinut todistaa omin silmin. Enää ei tarvinnut vain luottaa muiden valokuviin.
Nyt kun visuaalihavaitsijat on saatu poljettua maan rakoon, suotakoon heille pieni lohdutuksen sana ja varsinkin Suomalaisille visuaalihavaitsijoille.
Kyseisellä CN foorumilla näyttää Deep Sky Archivesta muodostuneen kansainvälinen standardi sille miltä kohteiden kuuluu näyttää erilaisilla instrumenteillä. Sitä kautta on siis mahdollista saada havainnolleen kotimaata laajempaa näkyvyyttä.
Kaizu
Lainaus käyttäjältä: Lauri Kangas - 10.02.2008, 11:41:07Samoin orionin sumua kohti sohiessa ei tarvinnut kuin muutaman sekunnin valotusajan ja hienot punaiset ja vihreät sävyt pomppasivat näkyviin - jotain jonka tiesin olevan olemassa, mutta jota en viidentoista vuoden aikana ollut voinut todistaa omin silmin. Enää ei tarvinnut vain luottaa muiden valokuviin.
Se on sitten sama kuin kaukosäätimen IR. Kyllä se vilkkuu vaikkei sitä silmällä näe. Kun sitten katsot kaukosäätimen IR:ää kamerapuhelimellasi sen sittenkin näet omilla silmilläsi vilkkuvan. Ja myös radiotaajuudetkin saadaan silmin nähtäväksi kun laitetaan oikeat aparaatit kuvaa piirtämään. Mikä sitten on oikeata näkemistä? Ei sellaista ole varmaan mahdollista edes tarkasti määritellä.
Huomaan hypänneeni jälleen hieman kuvaajien silmille ja pyydän sitä anteeksi. Mitä Rigis kommentoi ihmisten harrastusten hartaudellisuudesta, on täysin totta. Jokainen etsiköön harrastuksestaan vapaasti omia euforioitaan.
Kaizu on ihan oikeassa, tunnustan, olen käsrinyt aperturefobiasta. Joskus olen kärsinyt myös aperturefeveristä. Nykyään vaan pelkästään kärsin. Siinä minua ei voi, luulen niin, auttaa mitenkään. Kiitoksia hyvästä yrityksestä kuitenkin.
Lainaus käyttäjältä: Munkki - 10.02.2008, 18:03:00
Se on sitten sama kuin kaukosäätimen IR. Kyllä se vilkkuu vaikkei sitä silmällä näe. Kun sitten katsot kaukosäätimen IR:ää kamerapuhelimellasi sen sittenkin näet omilla silmilläsi vilkkuvan. Ja myös radiotaajuudetkin saadaan silmin nähtäväksi kun laitetaan oikeat aparaatit kuvaa piirtämään. Mikä sitten on oikeata näkemistä? Ei sellaista ole varmaan mahdollista edes tarkasti määritellä.
Eihän se tosiaan itse näkemistä ole, niinkuin ei varmaan valokuvauskaan. Mutta kyllä valokuvauksessakin voi saavuttaa ihan samanlaisen henkilökohtaisen euforian tason kuin visuaalisestikin, paljon korkeamman kuin muiden kuvia tai piirroksia katsomalla. Varmaan sitten radiopuolellakin jos pykäisi itselleen laitteiston sitä varten.
Omasta suorituksestaan voi aina olla ylpeä aallonpituudesta riippumatta. :)
Lainaus käyttäjältä: Riqis - 09.02.2008, 14:03:51
Kuten todettua Riston juttu oli upea. Tästä vuodesta lähtien Jaakko Saloranta ja Risto Heikkilä alkavat vuorotella palstan kirjoittajina eli Risto saa vuosikymmeniä jatkuneesta palstanpidostaan nyt edes hieman hengähdystä. Käsittääkseni Jaakko itse haluaa kirjoittaa useammin selvästi pienemmillä putkilla (kuin esim. 37-senttisellä) näkyvistä kohteista - tai jopa nimenomaan niistä. Ehkä Jaakko itse kuitenkin voi valaista tätä vielä tarkemmin?
Tosiaan, Risto kyseli kiinnostusta ruveta kirjoittamaan palstaa tuossa viime vuoden puolella ja Marko ei pitänyt ajatusta huonona joten suostuin. Kaikki tietysti tietävät Riston kirjoitukset ja statuksen suomalaisessa tähtiharrastuksessa, joten isoihin kenkiin ollaan astumassa. Toisaalta kun Risto kirjoittaa vielä joka toiseen numeroon niin saa tässä ehkä hieman pehmeän laskun pestiin, kuten myös itse lukijat.
Teksti tulee olemaan erilaista verrattuna Heikkilän tekstiin, joka on varmasti myös tarkoituskin. Mistä sitten tulee kirjoitettua... varmaan aika laidasta laitaan... kohteita taivaalla kyllä riittää joten se tuskin on ongelma. Jos nyt lukijoilla on jotain tiettyjä kohteita mielessä joista haluaisi kuulla (lukea) toisen harrastajan näkemyksiä niin siitä vaan äänestystä pystyyn tai ideoita suoraan minulle.
Itse putkista vielä eli koska en omista 37-senttistä putkea tai sellaista tarvitse, tulevat kohteet olemaan havaittavissa joko paljain silmin, pienillä linssiputkilla tai 20-senttisellä putkella eli ehkä hieman eri kohdeyleisö on kyseessä kuin Ristolla. Isoja putkia ei kuitenkaan unohdeta ja tulen niillä havaitsemaan itsekin aina kun on mahdollista. Jos kiinnostusta löytyy voi kirjoittaa vaikkapa:
- Mitä näkyy Artjärven 91-senttisellä kaukoputkella kohteesta X
- Miten piirretään havaintokortille putken ääressä tms.
- Miten näkyy M81 paljain silmin
- Kanarian saaret ja siellä tähtien katselu
jne jne jne.
/Jaakko
Tervehdys,
Heikkilän edellisen syvän taivaan oppaan julkaisusta on jo vuosia.
Voisiko ajatella että noista T&A artikkeleista keräisi kokoomakirjan? 10 vuotta * 8 lehteä * 2 sivua = kirja! Mukaan vielä pari yleiskarttaa kohteiden sijainnnista ja ei kun painokone hommiin. Mukaan vielä romppu tai linkki Ursan sivulle tulostettavine karttoineen... ...uusi harrastekirja on syntynyt.
Olisi helpommin kannettavassa ja hallittavissa kuin tuo lehtipino.
jk
Lainaus käyttäjältä: Meade-mad - 12.02.2008, 21:31:35Voisiko ajatella että noista T&A artikkeleista keräisi kokoomakirjan?
Kannatetaan!
/Jake
Lainaus käyttäjältä: Meade-mad - 12.02.2008, 21:31:35
Voisiko ajatella että noista T&A artikkeleista keräisi kokoomakirjan? 10 vuotta * 8 lehteä * 2 sivua = kirja! Mukaan vielä pari yleiskarttaa kohteiden sijainnnista ja ei kun painokone hommiin.
Mikä ettei. Tätä pitää kuitenkin ehdottaa paitsi itse deep sky grand master Risto Heikkilälle, myös Markku Sarimaalle, joka päättää ja siis johtaa Ursan kirjatuotantoa.
Parh. terv.
Marko
tollanen kirja olisi kyllä aika hyvä juttu, itse ostaisin ainakin..