Liittyy toiseen ketjuun jossa raportiin ulkomailla mitatun vajaat 22 mag/arcsec^2 lukemia...
Onko tilastotietoa - mitkä on tummimmat Suomessa mitatut taustataivaat ? Voisi olettaa että ainakin pimeä syksyinen yö, lumeton maanpinta ja syrjäinen maaseutu tähän vaadittaisiin.... Ja tietenkin kuuton yö. URSA sivuilla olevassa taustataivas mittausdatassa oli eräs noin 21.5 mag/arcsec^2 -lukema.
EDIT (19.1.2010)
Kamerakerhon reissu Kuusamoon on 10-14.2.2010. Täytyypä ottaa SQM-L mittari sinne mukaan...
En ole vielä jaksanut käydä kokeilemassa mittarilla taustataivaan tummuutta mökiltämme, mutta paljain silmin rajamagnitudi nousi yli 7.5 muutamia kertoja havaintourani aikana.
Mutta, kyllä Suomessa jos missä on hyvin pimeät taivaat. Suurimmat ongelmat ovat kosteus ja haja-asutuksen aiheuttama valosaaste ainakin meidän mökillä. Näistä esim. Australiassa ei ole aivan niin paljon haittaa :azn: Varsinkin kosteus vaikuttaa huomattavasti.
/Jake
Sen Italialaisen (yliopiston?) satelliitistä kartoittaman valosaasteen mukaan olisi pohjoisessa lapissa itä-länsi suunnassa noin keskellä ja aika liki Norjan rajaa sellainen alue, jossa olisi ainakin valosaasteen puolesta vähän ongelmaa, mutta kuinkahan se jäämeren kosteus, vaikuttaisiko jo tuolla?
Sitten Venäjän rajaa jos seurataan pohjoisesta etelään, niin voi löytyä muutamia aika hyviä kohtia tuon kartoituksen mukaan. Valitettavasti pohjois-karjala on aika heikosti esillä tuossa Italialaisten selvityksessä, kuvittelisin, että jostain Enon takametsistä voisi löytyä pimeitäkin paikkoja? No kunhan olisi kaukana rajanylityspaikoista, niin sitä parempi mahdollisuus pimeään. Tuolla ei käsittääkseni kosteus tulisi niin suureksi tekijäksi, kun vesistöt ovat jäässä?
Tässä viestissäni ei tule mitään vastausta otsikon aiheeseen, mutta muisteloita menneiltä ajoilta.
Olin juuri aloitellut tähtiharrastusta (noin 30 v sitten), kun olimme ystäväperheeni kanssa Lapin reissulla. Kohteemme oli Länsi-Lappi, ihan tarkkaan en enään muista paikkaa, mutta Muonio/Enontekiön seutu. Oli myöhäinen syksy ja maassa ei ollut lunta. Muistan ikäni sen kun lähdin illalla ulos kämpästämme, taivas oli niin täynnä tähtiä että en vähään aikaan tunnistanut juuri esikaupunki olosuhteissa oppimiani tähtikuvioita. Ja se taustataivaan tummuus, se oli uskomaton. Sinä iltana revontuletkaan eivät olleet "häiritsemässä". Muistot tietenkin kultaantuvat vuosien myötä, mutta edelleenkin muistan tuon henkeä salpaavan näyn. Toivoa vain sopii, että jonain syksynä olisi niin paljon aikaa, että voisi lähteä tuonne samaan suuntaan kokemaan tuo kaiken uudelleen.
Google Earthin valosaastelayerin avulla on helppo myös etsiä pimeitä paikkoja lähistöltä. Mittasin tuon 21,48 lukeman tämän layerin mukaan melko valosaasteiselta alueelta. Saman voi todeta paljain silminkin, tosi valosaaste ei ollut mittauksen suunnassa vaan matalalla kaakkoistaivaalla. En näe mitään syytä miksi Suomessa ei päästäisi yli 22 lukemiin, pimeäähän täälläkin on. SQM:n omistajien kannattaa pitää laitetta esim. autossa mukana ja tilaisuuden tullen mitata taivasta jos sattuu ajelemaan pimeässä paikassa selkeään aikaan. Itse mittailin viime keväänä välillä Lahti-Tampere taivaan kirkkautta noin 5 km:n välein tällä systeemillä.
Jos hajavaloa ei ole niin Linnunrata, Eläinratavalo ja ilmanhehku rajoittavat taivaan tummuutta. Huomasin havaintomatkalla, että tällä hetkellä näkyvä himmeä Linnunrata valaisi taivasta noin 0,15-0,20 magnitudin verran. Toisaalta taas heikko läpinäkyvyys tummentaa taivasta himmentäen tähtien valoa. Mittaaminen onkin aika mielenkiintoinen operaatio, koska se ei ota kantaa muihin olosuhteisiin. Rajamagnitudi havainnot täydentävät taivaan tummuus mittauksia, jolloin näiden kahden tiedon avulla voi jollain tavalla arvioida paikan pimeyttä. Mittasinhan pilvisellä ja sumuisella kelillä omalta Suomen havaintopaikalta 22,9 arvoja.
Lainaus käyttäjältä: Immo - 19.01.2010, 14:32:13
Tässä viestissäni ei tule mitään vastausta otsikon aiheeseen, mutta muisteloita menneiltä ajoilta.
Olin juuri aloitellut tähtiharrastusta (noin 30 v sitten), kun olimme ystäväperheeni kanssa Lapin reissulla. Kohteemme oli Länsi-Lappi, ihan tarkkaan en enään muista paikkaa, mutta Muonio/Enontekiön seutu. Oli myöhäinen syksy ja maassa ei ollut lunta. Muistan ikäni sen kun lähdin illalla ulos kämpästämme, taivas oli niin täynnä tähtiä että en vähään aikaan tunnistanut juuri esikaupunki olosuhteissa oppimiani tähtikuvioita. Ja se taustataivaan tummuus, se oli uskomaton. Sinä iltana revontuletkaan eivät olleet "häiritsemässä". Muistot tietenkin kultaantuvat vuosien myötä, mutta edelleenkin muistan tuon henkeä salpaavan näyn. Toivoa vain sopii, että jonain syksynä olisi niin paljon aikaa, että voisi lähteä tuonne samaan suuntaan kokemaan tuo kaiken uudelleen.
Syksyllä oli tuollainen efekti, kun turvesuolle johtavalla tiellä ihmettelin taivasta, Linnunradastakin erottui noita 'ulokkeita' (mitä lie oikeasti ovat nuo ikäänkuin sumussa olevat pimeämmät kohdat), molemmin puolen tietä pitkästi mustaa turvepeltoa kuten muutoinkin laajalla alueella, puissakin vielä oli lehtiä. Pohjantähteä en meinannut millään erottaa. Harmillisesti ei pimeys kuitenkaan päässyt vielä maksimiin ja kuu nousi haittaamaan. Tuonne olisi tavoite päästä kuvaamaan vielä tämän kauden aikana, mutta autosta loppuu maavara 10km liian aikaiseen. Kuitenkin erittäin vaikuttavalta näytti, en koskaan ollut nähnyt tuossa niin paljon yksityiskohtia taivaalla. Uskoisin, että tuolla voisi olla taustataivaskin varsin pimeä, lähimpään valaistuun sijaintiin mielestäni on kuitenkin 15-20km ja sijaitsee alueella jossa tuo valosaaste muutenkin on vähäisempää, vaikka toki näinkin etelässä sitä valosaastetta on nähtävissä varmaan paikasta kuin paikasta, tuollakin useammalla suunnalla kajasti horisontin yläpuolella oranssia hehkua.
Onhan täällä Suomessa paljon tuota maaseutua ja nyt moni köyhä kunta sammuttelee valojaankin, joten hyvinkin pimeää voisi löytyä.
Lainaus käyttäjältä: Immo - 19.01.2010, 14:32:13
Tässä viestissäni ei tule mitään vastausta otsikon aiheeseen, mutta muisteloita menneiltä ajoilta.
Olin juuri aloitellut tähtiharrastusta (noin 30 v sitten), kun olimme ystäväperheeni kanssa Lapin reissulla. Kohteemme oli Länsi-Lappi, ihan tarkkaan en enään muista paikkaa, mutta Muonio/Enontekiön seutu. Oli myöhäinen syksy ja maassa ei ollut lunta. Muistan ikäni sen kun lähdin illalla ulos kämpästämme, taivas oli niin täynnä tähtiä että en vähään aikaan tunnistanut juuri esikaupunki olosuhteissa oppimiani tähtikuvioita. Ja se taustataivaan tummuus, se oli uskomaton. Sinä iltana revontuletkaan eivät olleet "häiritsemässä". Muistot tietenkin kultaantuvat vuosien myötä, mutta edelleenkin muistan tuon henkeä salpaavan näyn. Toivoa vain sopii, että jonain syksynä olisi niin paljon aikaa, että voisi lähteä tuonne samaan suuntaan kokemaan tuo kaiken uudelleen.
Lieköhän jutussa perää että nykyään tähtitaivas on jotenkin himmeämpi.
Olen jutellut useamman vanhemman ihmisen kanssa asiasta ja he ovat sanoneet samaa että
aikoinaan linnunratakin avautui upeasti taivaalle mitä nykyään saa harvemmin ihailla.
Eli liekö ilmakehään joutunut epäpuhtauksia jo sen verran että vaikuttaisi, tietysti enemmän ja laajemmaltihan tuota
valosaastettakin nykyään on.
Itsekkin muistelen että kolmisenkymmentä vuotta sitten oli tosi upeita tähtitaivaita useammin.
Lainaus käyttäjältä: Timi - 19.01.2010, 18:27:11
Lieköhän jutussa perää että nykyään tähtitaivas on jotenkin himmeämpi.
Olen jutellut useamman vanhemman ihmisen kanssa asiasta ja he ovat sanoneet samaa että
aikoinaan linnunratakin avautui upeasti taivaalle mitä nykyään saa harvemmin ihailla.
Eli liekö ilmakehään joutunut epäpuhtauksia jo sen verran että vaikuttaisi, tietysti enemmän ja laajemmaltihan tuota
valosaastettakin nykyään on.
Itsekkin muistelen että kolmisenkymmentä vuotta sitten oli kirkkaita tähtitaivaita useammin.
Kyseessä varmaankin enimmäkseen valosaasteen vaikutus sekä silmien muuttuminen, iän myötä käsittääkseni hämäränäkö heikkenee vaikka muuten näkö pysyisikin hyvänä?
Kosteat kelit kyllä näkyy selvästi myös, joskus taivas on ollut siniharmaa ilman kuuta ja vaikka pitäisi olla ihan pimeää, mutta paljon kosteutta on ilmeisesti saanut valon siroamaan pitkin taivaankantta, tuohonkin valosaaste taitaa vaikuttaa.
Ongelmahan on siinäkin, että vaikka ko. havainnointipaikassa ei olisi valosaastetta, niin silti se valosaaste vaikuttaa näkemiseen, niin pieni määrä valon heijastumaakin kun aiheuttaa jo noiden himmeiden kohteiden osalta muutosta, kuten myös taivaan tummuuteen.
Kyllähän tähtienkin valo saa aikaan valoa sekä varjoa maan pinnalla, eipä ole mikään ihme siis, jos maan pinnalta valo heijastuisi ilmakehästä takaisin laajalle alueelle, tiedä sitten onko tuota sen kummemmin koskaan tutkittu, mutta helppo noin olisi kuvitella.
Arvioin, että myös jossain Keski-pohjanmaan ja Keski-suomen raja-alueilla Halsuan, Perhon, Kyyjärven ja Kinnulan-Viitasaaren välillä vois olla melko pimeää, sillä asutus on hyvin harvaa eikä esim. maantievaloja ole kovin paljoa puhumattakaan teollisuus valoista. Onkohan kukaan tenhy mittauksia näiltä seuduin. Itse käyn tarkastelemassa melko pimeää taivasta joko Lohtajan Vattajan niemessä (30 km Kokkolasta pohjoiseen) tai sitten Kannuksen Poleenharjun päältä (sitä paikkaa olen käyttäny tähtivalokuvaukseen) eli n 8 km Kannuksesta itään ja n 3 km pois 28 tieltä.
Viime viikolla kamerakerhon mukana piipahdin Kuusamon maisemissa. Majoitusmökin läheltä Ajakkajärven rannalla pääsin ottamaan lukemat taustataivaasta SQM-L mittarilla. Zeniitistä näytti 21.4 - muualla taivaalla riippuen mittauskohdasta 21.3...21.5mag/arcsec^2 (11.2.2010, klo 22, -20C). Tämä oli toistaiseksi pimein mittaamani taustataivas.
Samalla reissulla patikoitiin lumikenkillä vajaat 20km. Autiotuvalla (Taivalköngäs) otin lukemat myös, zeniitistä 21.35 mag/arcsec^2 (12.2.2010, klo 20:00, -25C). Jos tähtirikkaan taivaan ja hohtavan linnunradan ihannointi alkoi puuduttaa, viimeistään nälkä sekä kylmyys alkoivat muistuttaa että piti hakata 30cm jäähän reikää kirveellä, saadakseen vettä juotavaksi ja kuivamuonan sekaan.
Olen pikkupojasta asti katsellut ja valokuvaillutkin paljon taivasta luoteisessa Lapissa, jossa mummolani ja sittemmin synnyinperheeni mökki sijaitsee. En ole tavannut missään muualla Suomessa niin tummaa taustataivasta kuin siellä. Kirkkaalla syyskelillä tähtiä näkyy niin paljon että tähdistöt alkavat muuttua epäselviksi tähtiviidakoiksi ja Linnunrata näkyy kirkkaana taivaanrannassakin.
Tämä siis revontulettomina öinä. Sellaisia siellä on vähemmän kuin revontulillisia, paitsi ehkä Auringon pilkkuminimin aikaan.
Muotkatuntureiden seudulla ja Itä-Lapin erämailla, eipä tuosta paljoa etelämpään kannata tulla jos oikeasti tahtoo pimeää taivasta katsoa... Nasan kuvat pimeästä Suomesta ovat kyllä todella hälyttäviä, valosaasteen suhteen.
Kuten kirjoitin toisessa viestissä osallistuin Värmlandin Star Partyyn viime pyhänä. Se pidetään Lysvikin kylässä Norjan rajan tuntumassa, n 80 km Karlstadista pohjoiseen. Mittasin taustataivaan pimeyden ja sain SQM-L keskiarvon 21.41 mikä oli yllättävän hyvä jos ottaa huomioon lumen aiheuttaman heijastuksen ja Kongsvinger / Oslon ja Sunne / Karlstadin kaupunginhohteet länteen ja etelän suuntaan. Rajamagnitudini paljain silmin oli V=7.3 Isossa Karhussa. Zodiakkivalo olisi varmaan näkynyt jos Oslon valohohto ei häirinnyt siinnä suunnassa.
Myös vakituisessa havaintopaikassani, Virbossa, 45 km Västeråsista pohjois-itään, ennätin mitata SQM-L 21.4 lukeman kerran ennen lumen tuloa viime syksynä. Pojoisessa taivaat ovat luonnollisesti huomattavasti pimeämmät.
/Timo Karhula