Meteoriitti-simulaatioita

Aloittaja marsil81, 24.02.2013, 22:37:51

« edellinen - seuraava »

marsil81

Tämä aihe on alkanut oikeastaan jo tuolla "Uralin meteoriitin" ketjussa.
Meteoriittiavantojen tutkimuksessa on ollut harmina jo pitkään kokeellisen tai muun vertailumateriaalin puute,jossain on nähty avanto mutta ei tiedetä mistä se on tullut.Tästä tuli mieleeni voisiko kokeellisesti luoda meteoriittiavantoja vertailua varten.Koe olisi periaatteessa helppo tehdä,pudotetaan vain mahd korkealta kiviä jäälle ja katsotaan mitä tapahtuu.Tietysti kysymyksiä on paljon jotta tuloksilla olisi tieteellistä arvoa,miten isoja kiviä,miten korkealta,minkälaisen jään päälle,miten dokumentoidaan,jne jne.
Tässä muutama oma koe tältä viikonlopulta,nämä eivät ole hirveän tieteellisiä..
kuva 1:50 m:n korkeudesta pudotettu 3 esinettä,kaksi kiveä n 700 gr painoltaan ja n 500 gr metalliesine
kuva 2:lähikuva 700 gr kiven iskeytymisestä jään pintaan,vapaapudotus 50 m,


Esko Lyytinen

Tuossa ei tainnut vielä ilmanvastus paljoa noita hidastuttaa, joten ilman sen vaikutusta laskennollisesti iskunopeus olisi noin 32 m/s.

Esko

marsil81

Niin vähän..muistaakseni Jarmon käppyröissä oli realistinen iskunopeus luokkaa 150 m/s..hmm..täytyy päästä ylemmäksi..:)

Esko Lyytinen

Ei tämänkokoiselle nyt noin suuri nopeus ole. Saan pimeälentomallilla 0.7 kg tiheys  3 kg/dm^3 kivelle rajanopeudeksi oletetulla tyypillisen meteoriitin vastus-muoto kertoimella 59 m/s.

Jos pääsisi 200 metrin korkeudesta pudottamaan, niin antaisi nopeudeksi noin 48 tai 49 m/s. Se kai voisi olla jo jotenkin edustava tämän painoiselle, mutta jättänee toivomisen varaa. 400 metristä tulisi 56 m/s eli se jo olisi lähellä.

Jarmon käyrissä halkaisija olisi tuolla 10 cm tuntumassa, pallolla ainakin ko tiheydellä vähän alle.

Jos oikeasti joskus pudottelisi tuon luokan korkeuksilta, niin tietysti pitäisi kaikki muukin saatava tieto samalla yrittää ottaa talteen. Esimerkiksi kun tarkka korkeus ja putoamisaika ( ja paino ja tiheys) olisi tiedossa niin saisi koekappaleelle ko vastus-muotokertoimen ja kun yrittäisi meteoriitin tapaisilla muodoilla tehdä niin saisi kokeellista arvoa ko kertoimelle ainakin alhaisilla nopeuksilla. Ja oletuksella että aiemmin saatu käyrä Mach luvun funktiona on paikkansa pitävä alhaisten ja selvästi paljon korkeampien nopeuksien kertoimen suhteen kannalta, hyödyttäisi tieto dynaamisten massa-arvojen laskemisessa havainnoista.

Esko

marsil81

Tässä toisen tyyppistä simulaatiota eli kun meteoriitti osuu veteen..Tietääkseni meteoriitin nopeus laskee hyvn nopeasti normaaliksi vajoamisnopeudeksi joten kokeessa pudotin pinnalta n kananmunan kokoisia kiviä 2 m:n syvyydessä olevaan paksuun mutapohjaan ja sukelsin perässä valokuvaamaan minkälaisia jälkiä jäi pohjaan..
kua 1:useita pikkukraattereita näkyy merkkipurkin vieressä
kuva 2:"meteoriitti"laskeutumiskraatterinsa vieressä,ei uponnut mutaan!
kuva 3:sama kuin ed
kuva 4:kuten  edellinen,pikkukraattereita ympärillään
Vaikutelmaksi jäi että pikkumeteoriitit jää joko mudan pintaan tai uppoavat korkeintaan hyvin vähän mutaan!Koe epäonnistui hieman erittäin huonon näkyvyyden vuoksi,alle 1 m,mutta koe jatkuu.. :smiley:
Kuvat ei ole teräviä,sameus sotkee kameran automatiikkaa.