Jalustan napasuuntaus tuntiakselia kiertämällä

[Kaizu]

Pari kysymystä edelliseen liittyen.
Miten todetaan deklinaatioakselin pysty- tai vaakasuora suunta?
Missä asennossa okulaarin tulee olla kun sieltä havaitaan jotakin pysty- tai vaakasuoraa (eli mihin osoittaa okulaarin optinen akseli)?

カイズ

[hoptari]

Pari kysymystä edelliseen liittyen.
Miten todetaan deklinaatioakselin pysty- tai vaakasuora suunta?
Missä asennossa okulaarin tulee olla kun sieltä havaitaan jotakin pysty- tai vaakasuoraa (eli mihin osoittaa okulaarin optinen akseli)?

カイズ

Deklinaatioakselin vaakasuunnan voi katsoa jalustan E-W suuntaisesta pinnasta, ihan vaan näppituntumalla tai vaikka vatupassilla.
Tuo suunta ei ole kovinkaan kriittinen kuten esimerkistäni kai selvisi. Suuntavirheen vaikutus häviää toistoilla aina kun virheen
suuruus << 45°. Pystysuunta on kohtisuorassa vaakasuuntaan. Apuna voinee käyttää tuntiakselin kulma-asteikkoa.

Okulaarin optinen akseli selviää helposti, kun liikuttaa näyttöä deklinaatiota muuttamalla, kohde liikkuu optisen akselin suunnassa.
Mitattava asia on aina sitä suuntaa vastaan kohtisuorassa.

Tervehtien I.S.

[Kaizu]

Deklinaatioakselin vaakasuunnan voi katsoa jalustan E-W suuntaisesta pinnasta, ihan vaan näppituntumalla tai vaikka vatupassilla.
Tuo suunta ei ole kovinkaan kriittinen kuten esimerkistäni kai selvisi. Suuntavirheen vaikutus häviää toistoilla aina kun virheen
suuruus << 45°. Pystysuunta on kohtisuorassa vaakasuuntaan.

Ei Losmandyssa eikä EQ3-2:ssa ole E-W suuntaista pintaa, eikä edes paikkaa vatupassille.

Apuna voinee käyttää tuntiakselin kulma-asteikkoa.

Miten?

Okulaarin optinen akseli selviää helposti, kun liikuttaa näyttöä deklinaatiota muuttamalla, kohde liikkuu optisen akselin suunnassa.
Mitattava asia on aina sitä suuntaa vastaan kohtisuorassa.

Ei selvinnyt. Tarkoituksena lienee suunnata ohjeen perusteella tuntiakseli taivaan napaan. Silloin okulaarin asento pitäisi olla tiedossa että voisin ymmärtää mitä vaaka- ja pystysuora tässä tapauksessa tarkoittaa. Omassa kaukoputkessani okulaarin viimeinen linssi on hyvin harvoin pystysuora niin että pysty jha vaakasuora suunta olisivat yksiselitteisiä.

Oletko ihan oikeasti joskus suunnannut jalustan antamiesi ohjeiden mukaisesti vai ovatko nämä nojatuolipohdiskelun tulosta?

カイズ

[hoptari]

Oletko ihan oikeasti joskus suunnannut jalustan antamiesi ohjeiden mukaisesti vai ovatko nämä nojatuolipohdiskelun tulosta?

カイズ

Toki tämä on nojatuolipohdiskelun tulos. Ensimmäisessä jalustassani (EQ5) ei ollut lainkaan napatähtäintä, joten joku
suuntaustapa piti keksiä. Aluksi käytin drift align menettelyä, mutta mielestäni tuntui siltä, että tähän selvästi geometriseen
ongelmaan pitää olla jokin rationaalinen ratkaisu. Ratkaisu löytyi pääosin sisä tiloissa funtsien, suurelta osin juuri nojatuolissa,
tai täsmällisemmin TVtuolissa, jos se nyt on oleellista tietoa. Viime kesänä hankkimassani jalustassa (HEQ5) on myös napatähtäin.
Avasin kerran sen suojakotelon, katsoin siihen ja mielessäni mietin, miten sillä suorittaisin napasuuntauksen. Melko välitön
päätelmänioli, että en pysty sen vaatimiin akrobatian suorituksiin tai ainakin suuntauksen jälkeen kehoni vaatisi usean päivän
palautumisen ennen tähtihommia.

Kummallakin jalustalla olen käyttänyt suuntaus menetelmääni menestyksellisesti. Uudempaan jalustaani olen nyttemmin tehnyt
laserilla napatähtäimen, mutta silläkin käytän muunnelmaa suuntauksestani. Tämä siksi, että laser suuntaimen kiinnitysrakenteen
takia tarkka kollimointi onnistuu vain yhdessä suunnassa (älä kysy miksi).

Suhtaudut oudon oudoksuvasti systeemiini. Kokeilisit kerran edes mielenkiinnosta. Ei ole tarpeen lainkaan muuttaa suuntaustasi
millään lailla, vaan kokeile seuraavaa muunnelmaa, jossa periaate on ihan sama.
Tiedän, että pystyt löytämään taivaan navan kiikarilla 1' tarkkuudella joten se onnistunee myös okulaarilla.
Pane deklinaatioakseli likimain vaakasuoraan ja hae napa okulaarin keskikorkeudelle. Katso, paljonko se on vaakasuunnassa
keskiöstä sivussa. Käännä tuntiakselia 180° ja katso, onko napa nyt saman verran vastakkaisella puolella. Huomioi, onko
se nyt putken vaiko vastapainon puolella, tämä siis suuntana.
Seuraavaksi käännä tuntiakselia 90° ja katso, onko napa nyt pystysuunnassa samalla etäisyydellä. Jos on, niin suuntauksesi
on kunnossa, totta kai, ja myös suuntausmenetelmäni toimi. Kysymys: oliko työlästä?

[Esko Lyytinen]

Kyllä minä tuosta löydän järkeä ja mielestäni ihan käyttökelpoisen menetelmän ja melkoisen tarkankin huolellisesti tehtynä. Ehkä asiaa helpottaa se että lienee jotain saman kaltaista liikkunut omassa mielessänikin.

En voi sanoa tällä tavalla käytännössä suunnanneeni, paitsi ehkä vähän samaan tapaan joskus pyörittäneeni tuntiakselia kamera (lyhyehköpolttovälisellä telellä) taivaannavan aluelle suunnattuna ja katsellut etsimestä pohjantähteä.

Missä olen jonkin verran tähtiä kuvannut niin on aiemmin tahtonut olla vaikkapa parvekkeella ja maalla järven rannalla joista paikoista ei taivaannapaa näkynyt.  Nykyisin takapihallamme näkyy (muttei sieltä sitten kovin paljon muuta näykään rakennuksen ja puiden takia :(

Ja nykyisessä EQ5 jalustassa on napatähtäin jota nyt olen käyttänyt. Ja kuvaan yleensä teleojektiiveilla jolloin ei kaukoputkea olekaan kiinni jalustassa.

En lukenut kaikkia menetelmän eri selitysyritysten detaljeja, koska mielestäni selvisi perusidea. Ja jonkin verran eri tavoilla sitä voikin soveltaa.

Yritän kuvata seuraavassa vähän eri tavalla parin eri näkökohdan kannalta, joten voi detaljeissa olla vähän erilaistakin. Ja voi osin tuntua (ehdotus) eri menetelmältäkin ja ehkä onkin, mutta mielestäni samoilla periaatteilla varioiden.

Oletetaan, että ei tapahdu juuri taipumisia ym jalusta-putkirakenteessa.
Kun kaukoputki on suunnattu liki taivaannapaan (tai mihin tahansa taivaalla likimain sen oman tuntiakselin suntaan), niin pyörittämällä tuntiakselin ympäri kiertävät tähdet okulaarisssa ympyrää (tai sellaisen kaarella ainakin). Ja jos on riittävän lähellä napaa näkökentän ollessa riittävän suuri (jotta myös näkyy se keskipiste) kohtisuoruusvirheisiin nähden, niin ympyrän keskipiste osoittaa taivaalla tuntiakselin suuntaa. Pelkästään jo tämän avulla pienin siirroin saisi, suunnattua taivaannapaan, olettaen että tuntee sen paikan okulaarista katsoen.

Kohtisuoruuspoikkeamaa voi olla napa- ja deklinaatioakseleiden välillä ja deklinaation ja putken optisen akselin suunnan välillä. Näiden yleinen vaikutus on keskinäisesti erilainen, mutta kun putki on jokseenkin hyvin tuntiakselin suuntainen niin vaikutukset yhdistyvät (tässä suhteessa tosistaan erottamattomiksi) siten, että dekilaatioakselia kierrettäessä näkökentän keskus menee enempi/vähempi tuntiakselin suunnan sivusta. Tuntiakselin tarkan suunnan piste ikäänkuin piirtää (deklinaatioakselia ko alueella kierrettäessä) käytännössä suoran viivan okulaarin näkökentässä (tai ehkä sen ulkopuolella jos pahjoa vikoja kohtisuorukssa tai dekilnaatioastus väärä, mutta oletetaan että on sisällä). Tämän "linjan" suunnan okulaarissa näkee milloin vaan kiertämällä deklinaatioakselia, mutta ei sen linjan paikkaa, josta jäljempänä.

Hoptari käyttää termiä "okulaarin optinen akseli""

Okulaarin optinen akseli selviää helposti, kun liikuttaa näyttöä deklinaatiota muuttamalla, kohde liikkuu optisen akselin suunnassa.
Mitattava asia on aina sitä suuntaa vastaan kohtisuorassa.

.. kyllä jossain muussa merkityksessä kuin se varsinainen. Enkä ole varma mita tarkoittaa, mutta ehkä juuri mainitsemaani linjaa, kun sen suunnastakin puhuu ja selviääkin samalla tavalla.

Ja juuri tällä linjalla jossakin kohtaa (riippuen deklinaatioasetuksesta) on aina sen ympyrän keskipiste (yllä) jonka ympäri tähdet kiertävät kun tuntiaselia kierretään. Ja tässä määrittämisessä 180 asteen kierroilla (joita alkuperäisessä menetelmässä) saanee tarkinta tulosta. Tätä linjan nääritystä ei tarvitse tehdä taivaannavalla vaan vaikkapa pohjantähdellä (ja käytännössä juuri sillä) kun tekee sen verran nopeasti että se ei ehdi liian paljon liikkua, haluttuun tarkkuuteen nähden.  

Ko linja (tai jokin sen piste) ikään kuin edustaa sen kaukoputken varsinaisen optisen akselin suunnan (okullaarista katsoen eli näkökentän keskuksen) sijasta kaukoputken kuvitteellista suunta-akselia jolla tässä suhteessa ei ole kohtisoruusvirhettä.
Mutta tämä pätee vain tähän tapaukseen navan seudun suunnalla (oikeammin tuntiakselin suunnan seudulla), sillä em vaikutus on siis kahden tekijän yhteivaikutus joiden vaikutus erillisinä muille suunnille tämän linjan kohdallakaan ei poistu.

( Voitaisiin kyllä ihan ilmeisestikin käyttää tai kehittää menetelmä 180 astein kierroin navan ympäristössä yhdistettynä vastaavaan lähellä ekvaattoria  eli kaukoputki "toiselle puolelle" samaan kohteeseen, jolla saisi erikseen määritettyä molemmat kohtisuoruusvirheet. mutta on taas eri asiaa.)

Ja voisi sanoa, että jos/kun tämän linjan on kerran kunnolla määrittänyt ja pitää mielessä (okulaarin näkökentässä) niin voi seuraavalla keralla hyödyntää. Linjan suunnan (kulkusuunnan näkökentässä) saa aina helposti katsomalla miten tähdet liikkuvat deklinaaioakselia kiertämällä. Mieleen kanattaa laittaa mahdollisimman tarkkaan miten etäällä näkökentän keskusken ja reunan välissä menee (eikä unohtaa millä puolella).
Ja tämän linjan (sanotaan nyt yhden sen pisteen, johon yhdistetään linjan suunta) paikallistamisessa voi käyttää napa-akselin 180 asteen kietoa, niin saa tarkemmin kuin arvioimalla ympyrän keskipisteen pienemmästä kaaresta.

Jos tätä linjaa määrittää kerran ja hyödyntää useammin, niin ei edes tarvitse joka kerta noita 180 asteen kiertoja ja melkeinpä kahdella toisiaan vastaan sunilleen kohtisuoralla katsomisella ja säädöllä (akselin az- suunta ja korkeuskulma likimain) pitäisi mennä aika hyvin kohdalleen. Välttämättä (ja luultavastikin, riippuen osin mm alkutoimenpietistä vaakituksen ym kannalta) esimerkiksi napa-akselin kallistuksen säätö ei tapahdu ihan saman akselin ympäri kuin niin että pientä suurempien säätöjen jälkeen kannattaa kyllä ottaa uusiksi tarkistukset tai tarkistaa kiertämällä tai 180 asteen kierrolla tms. Kait käytännössä oppisi huomaamaan miten tarkasti tulee kerralla.

Eli mielestäni voi käytännön kannalta varioida menetelmää melkoisesti ja kehittää itselleen sopivan (jos mikään). Vatupassin käyttö ei ole lopputuoloksen kannalta ollenkaan tärkeä.
Kuitenkin, jos jo suoraan etukäteisvalmisteluilla saa liki kohdalleen niin selvinnee nopeammin eli vähisemmillä iteraatioilla, tuon linjan etukäteen tuntien ehkä jo kahdellakin tähtäyksellä.
Jos nyt olisi mahdollista tehdä okulaariin jotain linjan merkkiä tms, niin kyllä tällä muutamalla tarkistuksella olettaisin saatavan varsin tarkasti. Tosin jalustan akseleiden mahdollinen taipuminen ainakin asettaa rajan, mitä ei sellaisenaan napatähtäimellä juuri ole. Mutta taipuminen sitten joka tapauksessa häiritsee kuvaamistakin, joten niiden asettamaa rajaa tarkemmin ei liene tarvetta saadakaan.
On kyllä huomioitava, että jos kaukoputki irroitettaessa ja uudelleen kiinnitettäessä ei ilman muuta asetu täysin samaan suuntaan (deklinaatioakselin kohtisuoruuden kannalta), niin sitten ei aiemmin määritetty em linja päde ja vaatiisuuntaus vähän enemmän aikaa. Myös vaikkapa Newton-putken uudelleen kollimointi (tai siinä itsekseen tapahtuneet muutokset) muuttaa ko asiaa ("linjaa").

Vastaavan tapaista 180 asteen kiertomenettelyä ehdotetaan Kochab Clock menetelmälinkissä
https://www.ursa.fi/wiki/Kuvausopas/KochabClock
käyttämään napatähtäimen tarkistamiseen, että se oikeasti on kohdistettu napa-akselin suuntaisesti.

Varmaankin kannattaa erityisesti kiinteissä asennuksissa käyttää drift-menetelmää.
Olen jossain määrin pytkinyt aiemmin käyttämään sitä siirrettävällä jalustalla (erityisesti maalla) muiden mahdollisuuksien jokseenkin puuttuessa, mutta kyllä on käytännössä mennyt sillain että valokuvaus on alkanut huomattavasti ennen kuin suuntaus kunnolla ja osin sitten valokuvista näkee drift-korjaustarpeen. Tuntui että muuten olisivat menneet vähäiset selkeän sään kuvausmahdollisuudet pelkkään napasuuntaukseen. Ja jos driftilläkin tekee hienosäädön niin olisi varmaankin hyvä olla nopea menetelmä, jolla saa jo melkoisen tarkasti.

En ole kovinkaan paljoa tähtikuvaukseen erikoistunut ja siten napasuuntausta paljoa "harrastanut", mutta kyllä vuosikymmenien varrella on kohtalaisesti tullut tähtiä kuvattuakin, melko alkeellisilla laitteilla pääasiassa.
Eli vähän on minulla nojatuolipohdiskelun tulosta, mutta sellaisesta moni asia lähtee tai edistyy. Ja olen kyllä aika vakuuttunut että tämän tapaisella menettelyllä saisin aika tarkkaan suunnattua ja nopeastikin vähän harjoiteltuani rutiinia.

Esko

[hoptari]

Kiitokset järkevästä kommentista. Näköjään puhumme täsmälleen samasta asiasta ja voin allekirjoittaa jokaisen kommenttisi lauseen.
Jos tämä menetelmä ei kuvaajille muuten kelpaa, niin voi sitä (suurpiirteisestikin käytettynä) käyttää karkeaan suuntaukseen ennen
drit alignilla tehtävää täsmennystä. Tuo tähden valutus kun tuppaa viemään varsin runsaasti aikaa.
Jos napa ei ole näkyvissä, on drift align kai ainoa keino. Siinäkin on alustavaan suuntaukseen nopea konsti. Valitaan kaksi helposti
löytyvää tähteä joiden deklinaatio on likimain saman suuruinen. Näitten väliä voi seilata tuntiakselia pyörittäen, jolloin tuo align
tapahtuu vauhdilla. Muutamia tällaisia tähtiparejani mainitsin linkissä "drift align pikakelauksella". Sopivia tähtipareja löytyy
taivaalta aivan riittävästi, eikä niiden ole pakko ihan pääilmansuunnilla olla.
Tällä hetkellä etelässä olisi sopivana parina orionin oikea yläkulma (Bellatrix) ja vesikäärmeen pään ylin tähti.

I.S.

[Kaizu]

Toki tämä on nojatuolipohdiskelun tulos. Ensimmäisessä jalustassani (EQ5) ei ollut lainkaan napatähtäintä, joten joku
suuntaustapa piti keksiä. Aluksi käytin drift align menettelyä, mutta mielestäni tuntui siltä, että tähän selvästi geometriseen
ongelmaan pitää olla jokin rationaalinen ratkaisu. Ratkaisu löytyi pääosin sisä tiloissa funtsien, suurelta osin juuri nojatuolissa,
tai täsmällisemmin TVtuolissa, jos se nyt on oleellista tietoa. Viime kesänä hankkimassani jalustassa (HEQ5) on myös napatähtäin.
Avasin kerran sen suojakotelon, katsoin siihen ja mielessäni mietin, miten sillä suorittaisin napasuuntauksen. Melko välitön
päätelmänioli, että en pysty sen vaatimiin akrobatian suorituksiin tai ainakin suuntauksen jälkeen kehoni vaatisi usean päivän
palautumisen ennen tähtihommia.

Kummallakin jalustalla olen käyttänyt suuntaus menetelmääni menestyksellisesti. Uudempaan jalustaani olen nyttemmin tehnyt
laserilla napatähtäimen, mutta silläkin käytän muunnelmaa suuntauksestani. Tämä siksi, että laser suuntaimen kiinnitysrakenteen
takia tarkka kollimointi onnistuu vain yhdessä suunnassa (älä kysy miksi).

Suhtaudut oudon oudoksuvasti systeemiini. Kokeilisit kerran edes mielenkiinnosta. Ei ole tarpeen lainkaan muuttaa suuntaustasi
millään lailla, vaan kokeile seuraavaa muunnelmaa, jossa periaate on ihan sama.

Olen kokeillut ja todennut sen selvästi vaivalloisemmksi kuin drift align menetelmän tai napatähtäimen käytön.
Tässä yhteydessä myöskin totesin että aiemmin yhdensuuntaisiksi tai kohtisuoriksi olettamasi suunnat eivät sitä olleet. Heitot olivat niin suuria että pidemmissä valotuksissa niistä aiheutuneet suuntausvirheet tulevat näkyviin. Tarkoitan sitä että jalustan deklinaatio- ja tuntiakseli eivät ole kohtisuorassa toisiaan vastaan eikä putken optinen akseli ole kohtisuorassa deklinaatioakselia vastaa, eikä sitä saa tuntiakselin kanssa yhdensuuntaiseksi.
Minulle napasuuntaus ei ole ongelma koska jalusta on kiinteä ja näen joko vesivaaoista tai kuvia pinotessani jos napasuuntaus on siirtynyt. Piha kuupassa laserilla napasuuntaus on muutaman minuutin juttu ja siitäkin puolet kuluu laseria noutaessa. Haarukkajalustassa pitää sitten käyttää drift align menetelmää. Tämä jalusta taas on kiinni peruskalliossa ja viimeinen suuntaustarkistus aiheutui Halkian maanjäristyksestä. Jalusta on kiinni samassa kalliossa muutaman kilometrin päässä järistyskeskuksesta (ei ollut muuttunut). Drift align menetelmä vie huomattavasti kauemmin aikaa kuin tähtäin laser, saattaa mennä jopa 20 min. Riippuu seurantaan käytetystä suurennuksesta. Toucamin kenno yhdistettynä 2.5m:n polttoväliin näyttää melko nopeasti, mihin suuntaan tähti kuvakentässä vaeltaa. Jos ei itse halua päätellä mihin suuntaan jalustaa ruuvataan niin tätä varten PC:lle löytyy ohjelmia jotka hoitavat "ajattelemisen".

Tiedän, että pystyt löytämään taivaan navan kiikarilla 1' tarkkuudella joten se onnistunee myös okulaarilla.
Pane deklinaatioakseli likimain vaakasuoraan ja hae napa okulaarin keskikorkeudelle. Katso, paljonko se on vaakasuunnassakeskiöstä sivussa. Käännä tuntiakselia 180° ja katso, onko napa nyt saman verran vastakkaisella puolella. Huomioi, onko
se nyt putken vaiko vastapainon puolella, tämä siis suuntana.
Seuraavaksi käännä tuntiakselia 90° ja katso, onko napa nyt pystysuunnassa samalla etäisyydellä. Jos on, niin suuntauksesi
on kunnossa, totta kai, ja myös suuntausmenetelmäni toimi. Kysymys: oliko työlästä?

Yhdessä minun putkistani, silloin kun siinä on okulaari, okulaari on samalla puolella putkea kuin jalustan vastapaino. Okulaarin takimmainen linssi on pystytasossa vain kun deklinaatioakseli on tarkalleen itä-länsi suuntainen.
Kun yrität neuvoa menetelmääsi maallikolle, suosittelen että käytät selostuksessasi selkeitä yksiselitteisiä termejä. Esimerkiksi "vaakasuora" tai "pystysuora". Sinulla on selostuksestasi päätellen näistä termeistä aivan erilainen käsitys kuin minulla. Se vaikeuttaa asian ymmärtämistä. Itse ymmarrän että "vaakasuora" tarkoittaa mitä tahansa vaakatason suoraa.Vaakataso taas on taso joka on kohtisuora havaitsijasta maan keskipisteeseen kulkevaa linjaa, "pystysuora", vastaan.
Minun jalustassani on E-W- suuntaisia pintoja vasta sen jälkeen kun jalustan pohja on vaakatasossa ja napasuuntaus on valmis, ei aikaisemmin.

Olet laatinut selostuksesi olettaen että  lukijoilla olisi samanlaisessa jalustassa kiinni samanlainen putki kuin sinulla mutta et ole muistanut kertoa minkälaisia niiden tulee olla.

カイズ

[Esko Lyytinen]

Ilmeisesti meillä hoptarin kanssa ajatus napasuuntauksessa kulkee aika lailla samoja latuja, tuokin on ollut mielessä.

"Siinäkin on alustavaan suuntaukseen nopea konsti. Valitaan kaksi helposti
löytyvää tähteä joiden deklinaatio on likimain saman suuruinen.

Minä en tarvitse napasuuntausta usein, EQ5 jalustani on käytännössä liki kiinteä, nytkin kolmijalka jäätyneenä tiukasti pihanurmikon koloissa. Ja on pysynyt aika hyvin niissä koloissa jo sulan maan aikanakin. Tarkistan kyllä kuvaamaan aloittaessani napatähtäimella suunnan.
Useinkin tekisi mieli pois valosaasteesta ainakin jonkin verran paremmalle  paikalle. Kun en ole autoilija niin se harvoin onnistuu. Jos onnistuisi, ja olisi sitä varten vähän kevyempi siirrettävä jalusta niin nämä (hoptarin kertomat) keinot olisivat ainakin ilman napatähtäintä varmaankin ensisijaisessa käytössä.  Jos olisi napatähtäin, niin voisi riippua mm maaperästä (kuraisuudesta tms) kumpaa käyttäisin.

Mielestäni ovat täysin käyttökelpoisia menetelmiä. Eivät sovi kaikille yhtä hyvin ja joillekin ei ehkä ollenkaan tai jokin muu menetelmä sopii paremmin mutta on mielestäni yksi (tai kaksikin) varsin käyttökelpoinen menetelmä muiden joukossa.
Ja tämä (180 asteen kääntömentelmä) kuten kerrottu ei edellytä akseleilta kohtisuoruutta. Jos ovat niin paljon vinossa että ei saa napasuuntaa ollenkaan näkymään okulaarissa niin sitten ei käy. Ja jos näkyykin, mutta on pahasti sivussa niin vaikeuttanee. (Jos lähtee napa näkökentän keskeltä ja kiertää napa-akselia 180 astetta ja joutuukin tällöin ulkopuolelle niin joutuu jo vähän varioimaan varsinaista perusmenetelmäehdotusta.)

Jos hyvällä tuurilla (akselit hyvin kohtisuorassa tai virheet navan seudussa sattuvat kumoamaan toisensa) akselisuunta on liki keskellä okulaarikenttää, eli saa siihen deklinaatioakselia kääntämällä, niin illman okulaaritasoapumerkintöjäkin päässee alla olevaa arviota vähän parempaankin tarkkuuteen.
Ei myöskään edellytä vatupassia tms, vaikka jos sellainen on helposti käytössä niin miksei asettaisi alussa ainakin likimain sen mukaan. Eikä esimerkiksi se, että Newton putkessa okulaari on missä tahansa "putken kiertosuunnassa" haittaa (paitsi jos ihan fyysisesti estää katsomisen). Kuten hoptari on sanonut, pikkuisen deklinaatioakslia kietämällä näkee mihin suntaan tähdet näkökentässä liikkuvat.

Hoptari arveli tarkkuudesta

.. sillä sen avulla on napasuuntaus helposti suoritettavissa jopa 5' tarkkuudella, on ainakin visualihavaintoihin täysin
riittävä tarkkuus. Ristikollisella okulaarilla on 1-2' tarkkuus saavutettavissa ja sillä jo valottaakin ihan kohtuullisesti.

Muutamien kaariminuuttien tarkkuuteen myös minä arvelisin päästävän. Ja tämä raja tulee siitä että joutuu käyttämään silmä-arviota okulaarikentässä. Tässä suhteessa olisi tarpeen vaatiessa mahdollisuus kehittää eteenpäin pitkällekin. Onhan esimerkiksi okulaarimikrometrejä (tai ainakin ennen oli liekö enää missään käytössä).  Tällaisten sijaan jonkinlaiset apumerkinnät tarkoitukseen varatun okulaarin polttotasossa auttaisivat lisätarkkuuteen.
Ja taivaannavan paikka pitää menetelmässä tuntea okulaarinäkökentässä. Sen opetteleminen ei liene ongelma tähtiharrastajalle. Ehkä lopullinen tarkkuusraja (jos/kun okulaarimerkintöjen kanssa on edetty) tulee vastaan siinä miten tarkkaan sen taivaannavan sitten visuaalisesti kaukoputkellaan paikallistaa.

Esko

[hoptari]

Esko ehtikin jo vastaamaan Kaizun kommenttiin eikä minulta noin hyvään vastaukseen löydy enää mitään lisättävää.
No ehkä malliksi yksi sanan selitys. Sanoin, että "Deklinaatioakselin vaakasuunnan voi katsoa jalustan E-W suuntaisesta pinnasta".
Selitys:Jalustan pinnalla tarkoitin sen altitudi akselia vastaan kohtisuoraa pintaa ja siinä E-W suunnalla suoraa joka on sen pinnan
ja altitudi akselia vastaan kohtisuoran pinnan leikkaus. Toki olisi hyvä jos asiat esitettäisiin täsmällisesti, mutta luulisin, että
tuollaisia termejä sisältävä selostus muuttuisi paitsi älyttömän pitkäksi myös lukijan kannalta varsin vaikeasti hahmotettavaksi.

I.S.

[hoptari]

Muutamien kaariminuuttien tarkkuuteen myös minä arvelisin päästävän. Ja tämä raja tulee siitä että joutuu käyttämään silmä-arviota okulaarikentässä. Tässä suhteessa olisi tarpeen vaatiessa mahdollisuus kehittää eteenpäin pitkällekin. Onhan esimerkiksi okulaarimikrometrejä (tai ainakin ennen oli liekö enää missään käytössä).  Tällaisten sijaan jonkinlaiset apumerkinnät tarkoitukseen varatun okulaarin polttotasossa auttaisivat lisätarkkuuteen.
Ja taivaannavan paikka pitää menetelmässä tuntea okulaarinäkökentässä. Sen opetteleminen ei liene ongelma tähtiharrastajalle. Ehkä lopullinen tarkkuusraja (jos/kun okulaarimerkintöjen kanssa on edetty) tulee vastaan siinä miten tarkkaan sen taivaannavan sitten visuaalisesti kaukoputkellaan paikallistaa.

Esko

Yksi ehkä käypä variaatio voisi olla sellainen, että kaukoputken sijaan käytetään havainnointiin etsintä. Siinä on ristikko valmiina
ja sen kollimointi voidaan suorittaa täydellisesti. Sitäkin olen kokeillut mutta minun näkökyvylläni taivaannavan löytäminen
tuottaa vaikeuksia, siinä kun täytyy erottaa 9 magnitudin tähtiä. Hyvänäköisillä ehkä toimisikin. Tarkkuuden lisääminen tällöin
lisää työtäkin, koska tuo kollimointi täytyy joka kerran suorittaa.

I.S.

[Esko Lyytinen]

Seikka joka tässä on huomioitava mahdollisimman suureen tarkkuuteen päästäkseen, on että taivaannavan paikka tähtitaivaalla muuttuu maapallon precession (akselin suunnan muuttuminen) johdosta.
Jos sen nyt katsoo vuoden J2000.0 koordinaatiston omaavasta tähtikartasta niin on noin 4 kaariminuuttia väärässä paikassa.

Vaikuttaa periaatteessa myös napatähtäinten käytössä. Pohjantähden paikkarinkulaa pitäisi ajoittain päivittää, käytännössä kait ostaa uusi tähtäin kun on varma että se uusi olisi paremmin ajatasainen tai rahallisesti halvempana vaihtoehtona tiedostaa oikea kohta pikkuisen sivussa merkkirinkulan keskustasta.
Ilmesesiti nyt on keskimäärin melko tuore laitekanta ja napatähtäimet melko uusia ja oletettavasti tehty vuotta 20000 uudemman ajankohdan mukaisiksi, ehkä valmistushetkellä pikkuisen tulevaisuuteenkin suuntautuen? Mutta niapatähtäimissäkin oikea kohdistuspaikka muuttuisi noin kolmessa vuodessa kaariminuutin verran.

Drift-align menetelmän etuna on että sillä ei ole tätä ongelmaa.

Esko

[hoptari]

Hyvä pointti. Olin kyllä presessiosta tietoinen, mutta minulle se oli vuosituhansien juttu. Liikkeen nopeus onkin näköjään ihan realiteetti.
Stellarium, josta napakartan olen napannut, näyttää piirtävän karttaa nykyhetken mukaan. Navan liike näyttää olevan hankalaan
suuntaan, niin että jos tähteä valuttamalla haluaa tarkentaa em. tavalla tehtyä suuntausta, on sekä atsimuutti että altitudi korjattava.

I.S.

[Kaizu]

Ei tuo liike niin nopeaa ole että se omaa seurantamoottoria tarvitsisi. Olen kyllä kuullut tällaisestakin. Sitä se kuitenkin tarkoittaa että kiinteä asennus ei saa olla liian kiinteä. Hienosäätöä jotuu tekemään luokkaa vuosittain.

Kaizu

[Esko Lyytinen]

Ei kerran tehdyn suuntauksen azimuuttia ja korkeuskulmaa tarvitse muuttaa, jos ovat pysyneet kohdallaan. Ei maapallon akseli muutu itse maapallossa (vaan suunta avaruudessa) eli ei esimerkiksi paikkakunnan leveysaste muutu.
(
Tapahtuu kyllä tässä suhteessakin epäsäännöllista muutosta itse akselin paikassa mutta vaikutus on kait korkeintaan vain liki kaarisekunnin luokkaa. Ja sen lisäksi liikkuvathan mantereetkin hyvin hitaasti. Ja sitten maanjäristykset, mihin suntaan Kaizu mainitsi voivat liikuttaa peruskalliotakin.
)

Mutta tuon precessioliikkeen takia sille samalla napa-akselin az- (joka aina nolla eli pohjoiseen) ja korkeuskulmalle täytyy eri aikoina etsiä eri tähtäyskohta tähtitaivaalta.

Esko

[Kaizu]

Japanin iso maanjäristys kallisti maapallon akselia 16cm eli noin viisi ja puoli mikrokaarisekuntia ja siirsi Japania neljä metriä johonkin suuntaan.
Paikallisesti on kallistanut maanpintaa enemmän. Ishinomakista paperitehtaalta minulle tuli kysely, miten oikaistaisiin koneen loppupää kun perustus on kallistunut joitain millejä kymmentä metriä kohti eli luokkaa kaariminuutin. Rannassa oleva tehdas raskaana rakenteena jäi paikoilleen vaikka kaupunki ympäriltä huuhtoutui pois.

Omaa "kiinteää" asennustani liikuttaa routa, raskas liikenne sekä maapohjan kastuminen tai kuivuminen. Jalustan alla on kymmenkunta metriä erilaisia savilaatuja ennen peruskalliota. Säätöjä siis tarvitaan.

カイズ