Hei
Kun massallinen kpl lähestyy valon nopeutta niin sen massa kasvaa koska siihen ynnätään liike-energia (ymmärtääkseni). Lähellä valon nopeutta massa on jo niin suuri että on mahdoton enää kiihdyttää. Mutta liile-energia on vain liikesuunnassa niin että jos astronautti kääntää rakettia 90 astetta niin liike-energian tuoma lisä nollaantuu ja taas voidaan kiihdytellä. Nopeus alkuperäiseen suuntaan säilyy ja siihen lisätään sitten sivusuunnan nopeuskomponentti. Ilmeisesti tässä ajattelussa on jokin pielessä?
Jos unohdetaan valon nopeus ja hyssytellään nykyisten rakettien max vauhtia joka on pieni ja rajallinen, ja jota ei pysty kasvattamaan, niin ilmeisesti siinä toimisi em. raketin kääntö 90 astetta ja kiihdyttää max vauhtiin Y-suuntaan, jolloin nopeus olisi 1.41 x alkuperäinen nopeus. Ja sitten vielä sama Z-suuntaan josta tulisi lisää vielä 1.23 x edellinen nopeus. Eli yhteensä 1.73 kertainen alkuperäiseen. Miksei se olisi näin?
Massa jaetaan 2 osaan, atomien massa joka pysyy vakiona ja avaruuden tuottamaan lisään, näin olen ymmärtänyt suhtiksen. Tarkoittaa että kun me etäännymme avaruuden laajentumisen vuoksi avaruuden toisen laidan materiasta vaikkapa 0,6c nopeudella, niin meillä kaikki atomit painaa normaalin verran, lisä tulee vain suhteessa toisen laidan materiaan, sieltä kaukaa joudutaan käyttämään älyttömästi energiaa vaikkapa tennispallon kiihdyttämiseen, meillä riittää yksi 0,001 kWh:n lämäys samaan.
Mutta asia ei ole helppo ainakaan minulle, olen paljon miettinyt juuri tätä ongelmaa.
Niin vielä, kun hiukkaskiihdyttimessä lopetetaan sessio niin hiukkaset ajetaan sivuraiteelle ja törmäytetään muistaakseni kuparimalmiin, niin siinä juuri ilmenee relativistisen nopeuden tuottama suuri energia, pinenpienet hiukkaset saa tonnien malmin kuumenemaan. Hiukkaset kantaa mukanaan niihin pumpattua energiaa kun nopeusero malmiin on suuri. Kuitenkaan hiukkanen ei muutu miksikään eli energiavaraus ei näy mitenkään. Mutta avaruuden ominaisuudet ilmeisesti säilöö energiavarauksen ja se vapautuu tarkasti nopeuden mukaan.
Saattaa olla että työntövoimaa kääntämällä voidaan suurta massaa vivuta vielä suurempaan nopeuteen mutta varmaa on että massa kasvaa kohti ääretöntä eikä sitä silloin enää voi kiihdyttää suurempaan nopeuteen minkäänlaisilla vipuvarsilla.
Jos unohdetaan massa ja sen kasvu niin ajan kulku loppuu lähestyttäessä valon nopeutta. Kun nopeutta m/s lisätään jollain arvolla jokainen sekunti mutta kun kello hidastuu ja lähestyy nollaa niin on helppo ymmärtää (helppo ja helppo?)että ei onnistu. Valon nopeus on kaikkien vakioiden kunkku.
Lainaus käyttäjältä: kuunylinen - 02.02.2024, 13:19:23Saattaa olla että työntövoimaa kääntämällä voidaan suurta massaa vivuta vielä suurempaan nopeuteen mutta varmaa on että massa kasvaa kohti ääretöntä eikä sitä silloin enää voi kiihdyttää suurempaan nopeuteen minkäänlaisilla vipuvarsilla.
Tuota noin, ajattele että atomi A menee massasta R niinkuin rautakuula poispäin 0.99999c nopeudella. Nyt A:n koordinaatistosta katsottuna R:ään on investoitunut valtava massa. Kuitenkin kun kuula otetaan käteen, se on normaalin painoinen. Tämä kertoo siitä ettei massa lisäänny kuulassa mutta jostainhan se investoitu energia pitäisi löytyä. Itse ajattelen että se on tallessa, viittaan siihen hiukkaskiihdyttimen kuvaukseen. Siinä sähkölaitos on jakanut energiaa niin ja niin paljon kiihdyttimeen ja kun sessio on ohi, kaikki energia löytyy edelleen, tosin osa siitä on mennyt magneettien ym. vastuksiin, mutta kuitenkaan säilymislakia ei olla rikottu. Mistä se piilossa oleva energia sitten löydetään kun se ei ole kuulassa? Ajattelen että se on "luonnonlaeissa" eli tässä tapauksessa suhteellisuusteorian mukaisessa luonnon rakenteessa.
Mutta myönnän että probleema on vaikea, ehkä aaltopuolelta löytyy selitys mysteeriin.
Muokkaus:
Yön yli nukuttuani en ole ollenkaan varma että A:n koordinaatistosta katsottuna R:ään on investoitunut mitään koska sen nopeus on muuttumaton ja A on se joka kiihdytettiin. Tosin suhteellisuusteoriassa on sellainen todellisuus ettei luonto "muista" mitä sekunti sitten tapahtui, luonto vaan on ja toimii lakiensa mukaan, tarkoitan jos menneisyydessä ei kiihdytetty R:ää, se ei välitä siitä mitään. Mutta täytyy sulatella...
Taas on mietitty ja uusia ideoita pukkaa. Nimittäin Enqvist sanoi youtuubilla erikoisen väittämän, 48 minuutin jälkeen sanoi ettei energia välttämättä säily
https://www.youtube.com/watch?v=iiGSssRm20E
Olen samaa mieltä tästä asiasta (vaikken kaikesta olekaan) että kun siirrytään eri koordinaatistoon niin energia ei säily ainakaan relativistisilla nopeuksilla. Kuinka tämä tieto siirretään "Massan kasvu" kysymykseen? Otan esimerkin:
Tehdään koe, kiihdytetään laserilla kiiltävä foliopaperi avaruudessa lähes valon nopeuteen. Oletetaan että folio on maahan päin jotta säteet heijastuu takaisin. Alussa kiihtyvyys on kova mutta kun doppler syö laserin tehoa, kiihtyvyys laskee. Lopulta doppler tekee sen että laserin aallonpituus kasvaa valovuosien pituiseksi eikä folio enää käytännössä kiihdy.
Tässä vaiheessa laseriin on investoitu vaikkapa 10kg:n massa energiaa (varmaan varmaan riittäisi Suomelle vuodeksi) mutta paperi ei vaan jaksa kiihtyä käytännössä. Ja nyt se idea: täällä maan päässä laseri kuluttaa energiaa kuin avaruusraketti mutta 1 gramman paperi ei vaan jaksa kiihtyä. Doppler kun menee äärettömyyksiin niin energia hukkuu sille tielle. Näin näyttäisi energia häviävän olemattomiin. Jos tämä pitää paikkansa, silloin on ymmärrettävää ettei kappaleiden massa kasva relativistisessa nopeudessa, näin siis säilymislaki romuttuu.
Mutta hiukkaskiihdyttin tilanne taitaa olla suljettu systeemi, siellä olettaisin säilymislain olevan voimassa.
Täytyy varoittaa että edellisen viestin idea on vain idea joka muistuttaa suhteellisuusteorian tilannetta: massaa ei saada koskaan c nopeuteen. Mutta samaa ajatusta voidaan myös kuvata protonitykillä, nyt aaltoliike korvataan massiivisella hiukkasella. Tykki ampuu 0,99999c nopeita protoneita folioon (oletus ettei mene läpi kalvosta), niin tässäkin pätee doppler-ilmiö, kun kalvo lähestyy valon nopeutta, protoni lähestyy sitä kuin etana. Mutta sitten tulee eroavaisuuksia:
Protoni kantaa jo lähtiessään vajaata c-nopeutta kun taas valo menee aina maksiminopeudella. Valo ei muuta kaikkea energiaansa kalvon liikkeeksi, vaan heijastuessaan liikemääräänsä, pieni osa valosta siis jää heijastuksen kautta jatkamaan matkaansa takaisinpäin. Suht. teoriassa taas kuvataan tarkasti kaikki joten ei tämä kalvokuvaus mene yksyhteen teorian kanssa.
Tuossa lasertykkitapauksessa kiihdyttävä energia loppuu kiihdytettävästä kpl:sta katsotttuna koska lasersäteen taajuus lähenee nollaa ja taajuus taitaa olla suoraan verrannollinen energiaan.
Mutta vielä otsikkoon kun meteoriitti lähestyy maata vaarallisesti niin sen kyljessä räjäytetään ydinpommi, luultavasti kohtisuoraan kulkusuuntaan, se saa osan ydinpommin energiasta ja muuttaa suuntaansa (toivottavasti). Nyt uuteen nopeusvektoriin on ynnätty ydinpommista saatu sivuttainen liike ja nopeutta on enemmän. Tämä lisäenergia on joitain miljardeja osia meteoriitin kokonaisenergiasta kulkusuunnassa mutta on ainoa tapa millä liikerataa voi muuttaa. Tosin luin jostain että itte Albert käytti mieluimmin ajan hidastumista ja pysähtymistä selityksenä sille miksi nopeutta c ei saavuteta.
Kyllä, energia on suoraan verrannollinen taajuuteen.
Mieleen tuli ajan suunnan kääntäminen. Laserin aalto kun osuu 0,99999xc kalvoon, niin kun ajan nuoli käännetään niin kalvo emittoi pitkäaaltoisen fotonin kohti laseria. Nyt vaan kalvo on samassa nopeudessa mutta vastakkaiseen suuntaan eli kohti laseria. Siksi laseri ottaa sen vastaan hyvin energisenä. Ajattelen että tässä vaan luonnonlait säilöö energian.
Laki sanoo että näiden kahden koordinaatiston välinen energia on suuri ja suuruus riippu suoraan taajuuden muutoksesta.
Tuohon alkuperäiseen 90 ast. suunnanmuutokseen lähellä valon nopeutta-juttuun niin se ongelma on newtonilainen ajatusmalli joka ei tähän sovi. Pitää vaihtaa einstainilaiseen jossa nopeudet lasketaan yhteen erilailla, suhteellisuusteorian korjauksilla. Vaikkapa kun 0.8c nopeutta lisätään 90 ast kulmassa toiset 0.8c niin yhteenlaskettu nopeus voi olla alle 0.8c, ei ainakaan newtonilaisen vektorisumman mukainen tulos. Eikä missään oloissa yli c
Maan pinnalla ja näissä nopeuksissa newton on edelleen rautaa. Ja uskoisin että myös lähiavaruuden mekaniikkaan newton on voimassa kun nopeudet nykyraketeilla on jotain promillen luokkaa valonnopeudesta, tosin en ole tästäkään enää täysin varma
Muutoin katsoin tuon Ekqvistin opetusvideon missä hän totesi että energia ei säily mutta ei sanallakaan perustellut asiaa, perusteluja odotin. Ehkä seuraavassa videossa.
Lainaus käyttäjältä: kuunylinen - 10.02.2024, 13:37:05Tuohon alkuperäiseen 90 ast. suunnanmuutokseen lähellä valon nopeutta-juttuun niin se ongelma on newtonilainen ajatusmalli joka ei tähän sovi. Pitää vaihtaa einstainilaiseen jossa nopeudet lasketaan yhteen erilailla, suhteellisuusteorian korjauksilla. Vaikkapa kun 0.8c nopeutta lisätään 90 ast kulmassa toiset 0.8c niin yhteenlaskettu nopeus voi olla alle 0.8c, ei ainakaan newtonilaisen vektorisumman mukainen tulos. Eikä missään oloissa yli c
Samaan suuntaan menevien yhteenlaskettu nopeus lasketaan käsittääkseni näin:
Lainaus ketjusta "Epäselvyys suhteellisuusteorian aika ja etäisyys käsityksissä"
#169
Onko tämä rel.nopeuksien yhteenlasku?
u = (v+w)/(1+vw)/c^2)
Löytyy täältä: https://users.aalto.fi/~thunebe1/courses/monjst.pdf
u = united velocity
v ja w = nopeuskomponentit
____________
90 asteen lasku on sitten arvoitus ainakin minulle.
Enqvist tarkoittaa energian säilymättömyydellä sitä kun siirrytään toiseen nopeuskoordinaatistoon eikä palata takaisin lähtökoordinaatistoon. Tämä on avoin systeemi, suljetussa systeemissä energia säilyy.
Liikemassa josta on johdettu kaava massan kasvulle ja joka liikesuunnassa lähestyy ääretöntä nopeuden kasvaessa on ilmeisesti jätetty täysin pois käytöstä juuri tuon suunnanmuutos ongelman takia. Sivulle kiihdytettäessä kineettinen energia poistuu ja jää pelkkä raketin oma massa (wikipedia). Tätä asiaa on pohdittu sen verran korkealla tasolla aina Einstainista lähtien että ehkä on paras otta askel taakse ja unohtaa, ei se ainakaan tällä foorumilla muuksi muutu.
Mutta tuo lähiavaruuden raketin nopeuskikkailu pitäisi toimia kun nopeudet on esim promille valon nopeudesta. Siinä ei liike-energiasta tuleva massa näyttele käytännössä mitään osaa. Nopeuden kasvun esteenä on ymmärtääkseni rakettipolttoaineen rajallinen palo- ja purkunopeus.
Laskeskelin että nopeudella 0.001c sekunti venyy 0.5mikro sekuntia. Suhteellisuusteorin mukaiset korjaukset on tarpeettomia, mutta tietysti on voimassa.
Innoissani laskin toisenkin esimerkin jos ajaa päivässä 200 km, 100km/h, 200pv/v ja 20vuotta niin kello jätättää 0.12 mikrosekuntia. Samalla ajettu kokonaismatka (800 000km) pituuskontraktion takia lyhenee 96m. Bensiiniä säästyy ja pysyy nuorempana.
Yksi esimerkki energian häviämisestä on alkuräjähdys. Nuoren universumin energia oli valtaosaltaan säteilyssä eli siinä oli enemmän energiaa kuin materiassa. Kun aikaa kului, materia voitti säteilyn. Materiaa ei tullut lisää vaan säteily heikentyi, ja se tietysti tapahtui dopplerin eli punasiirtymän vuoksi.
Helsingin yliopiston sivuilta:
Maailmankaikkeuden aikakaudet:
•1 s < t< 10 s: Leptonien aikakausi: Elektronit muodostuvat
•10 s < t< n. 70 000 v: Säteilyvaltainen kausi
•70 000 v < t< 9,8 miljardia v: Materiavaltainen kausi
•t> 9,8 miljardia v: Pimeän energian hallitsema kausi
10 sekuntia - n. 70 000 vuotta säteily painoi tasapainovaa'assa enemmän kuin materia, siitä eteenpäin vaaka keinahti materian puolelle. Selitys on juuri yllä kuvattu, energia ei säilynyt siksi koska universumi ei palaa lähtökoordinaatistoon. Eli jos alkuräjähdystä tarkastellaankin vain lähtökoordinaatistosta niin silloin eletään vieläkin säteilyvaltaisessa universumissa eikä energia olekaan kadonnut. Mutta missä se koordinaatisto on? Ehkä se onkin juuri maassa mutta historian aikana valoaallot on kaikonneet meistä kauas, on ylivoimaiset esteet havaita niitä 1)etäisyys 2)suunta poispäin 3)signaaliviive miljardeja vuosia 4)universumin laajeneminen. Eli näkökulmasta riippuen joko olemme tai emme ole lähtökoordinaatistossa. Tämä ei kuitenkaan muuta hiekanjyvän massaa, se säilyy samana.
Jos joku pystyy kumoamaan energian säilymislain niin Nobelin palkinto on varma, on senverran perustavaa laatua oleva asia että en usko, mutta jos kuitenkin niin nostan hattua.
Fotoni joka kipuaa poispäin painovoimakentästä punasiirtyy, menettää energiaansa mutta en usko että energia katoaa vaan muuttuu lämmöksi, tai ehkä lisää sen massaa jonka painovoimakentässä on. Tämän kun tietäis niin viisas olis.
Se että kosmologiassa säilymislaki kumoutuu, johtuu juuri koordinaatistovalinnasta. Valitsemalla lähtökoordinaatisto, laki ei kumoudu mutta ongelma on kun kaikista taivaanpallon suunnista tulevan taustasäteilyn suuntia on lukematon määrä ja näin koordinaatistojakin tulisi lukematon määrä. Käytännöllisistä syistä ollaan luovuttu lähtökoordinaatistoista, siksi energian säilymättömyys on näennäistä. Ajattelen että vapaasti saa valita kumman näkökulman ottaa, käytännöllisen tai 'fundamentaalisen'.
Jos palataan alkuperäiseen kysymykseen missä suurella nopeudella oleva raketti käännetään 90 astetta niin siirrytään uuteen koordinaatistoon jolloin kaikki vanha taakka voidaan unohtaa?
Lainaus käyttäjältä: kuunylinen - 19.02.2024, 09:41:16käännetään 90
nopeus on vektori; käännös sivulle ja lisää kiihdytystä niin lähinnä rakettisi kulkusuunta muuttuu, kun kaksi nopeutta summataan?
------>
^ /
| /
| /
| /
|/
Lainaus käyttäjältä: kuunylinen - 19.02.2024, 09:41:16Jos palataan alkuperäiseen kysymykseen missä suurella nopeudella oleva raketti käännetään 90 astetta niin siirrytään uuteen koordinaatistoon jolloin kaikki vanha taakka voidaan unohtaa?
Ajattelen että kun esim maasta kiihdytetty foliokalvo joka itsessään painaa vain 1 gramman, niin kun siihen investoidaan 1000 grammaa 'liikemassaa', sen omassa koordinaatistossa se edelleen painaa 1 gramman. Mutta maan koordinaatistossa se painaa 1000g. Ainoa keino mitata maasta sen paino on mitata sen aiheuttama gravitaatio ja se on niin pieni ettei millään keinolla onnistu. Mutta väitän että maan koordinaatistosta katsottuna se todella painaa 1000g. Ja folion koordinaatistosta katsoen taas maan massa kasvaa 1000x ja sen voi jo mitatakin jos kyydissä olisi hyvä mittari. Mutta täällä maassa elämä jatkuu normaalisti, emme ole romahtaneet neutronitähdeksi. Kyse siis on suhteellisuudesta, omassa koordinaatistossa luonnonlait ja olosuhteet säilyy ennallaan.
Tuo 1000 -kertaiseksi kasvanut liikemassa (liikesuunnassa) vastaa nopeutta 0.9999995c, mitä jos tuota gramman foliota aletaan liikuttamaan sivusuunnassa?
Lainaus käyttäjältä: kuunylinen - 23.02.2024, 13:55:51Tuo 1000 -kertaiseksi kasvanut liikemassa (liikesuunnassa) vastaa nopeutta 0.9999995c, mitä jos tuota gramman foliota aletaan liikuttamaan sivusuunnassa?
Suunnalla ei ole väliä, omassa koordinaatistossaan se painaa sen gramman. Mutta maan näkökulmasta se painaa 1000g + sen kolmion hypotenuusan pidentyneen osan, siis kun alussa on vain kateetti ja toinen kateetti alkaa kasvaa niin se muodostaa hypotenuusan joka on nopeusvektori. Mutta koska se ei ole newtonilainen vektori vaan suhteellinen, niin se on kaksiosainen vektori. Tämä tarkoittaa että pidentyvä osa ei pitene yhtä paljon kuin newtonilaisuudessa. Jos pitenisi niin massa saavuttaisi c-nopeuden.
Tässä se nopeuksien yhteenlaskukaava:
u = (v+w)/(1+vw)/c^2)
Käsittääkseni idea menee näin: äärellinen energia1 + äe2 = äe3 ==> äe3 + äe4 = äe5 ==> äe5 + äe6 = äe7 jne. Voidaan laittaa vaikka kuinka monta äärellisen energian kiihdytystä peräkkäin, eikä sittenkään saavuteta c-nopeutta.
Näin 90 asteenkin kulmassa toteutuu se ettei c-nopeutta saavuteta
Lainaus käyttäjältä: mistral - 24.02.2024, 17:17:05u = (v+w)/(1+vw)/c^2)
Aiemmin mainitulle 0,9999995c nopeudelle riittää 90 asteen sivuttaistuuppaus nopeudella 300km/s ja päästään ylinopeusalueelle >c, Newtonilaisen tavan mukaan. Mutta yllä oleva kaava pitää nopeuden kurissa.
Kuitenkin suhteellisuusteoria, käsittääkseni, täytyy toimia oikein myös pienillä nopeuksilla ja tuon kaavan kanssa tulee ristiriitaa kun nopeudet laskee tuonne 0.5c ja alle?
Lainaus käyttäjältä: kuunylinen - 25.02.2024, 15:46:47Aiemmin mainitulle 0,9999995c nopeudelle riittää 90 asteen sivuttaistuuppaus nopeudella 300km/s ja päästään ylinopeusalueelle >c, Newtonilaisen tavan mukaan. Mutta yllä oleva kaava pitää nopeuden kurissa.
Kuitenkin suhteellisuusteoria, käsittääkseni, täytyy toimia oikein myös pienillä nopeuksilla ja tuon kaavan kanssa tulee ristiriitaa kun nopeudet laskee tuonne 0.5c ja alle?
Laskin ensin km/s luvuilla ja 0,02777km/s (se on 100km/t) plus 0,02777km/s arvoilla, tässä auto A ajaa 100km/t ja auto B ajaa 100km/t suhteessa A:han. Niiden yhteenlaskettu nopeus on hiukka alle 200km/t. Nyt kun laskin km/s yksiköillä, kaava ei toiminut. Arvaa kuinka se alkoi toimimaan? Laitoin c:lle arvon 1 niin alkoi toimia. Näin auton nopeus piti ilmoittaa c:nä eli 0,000000092566c ja nyt tuli järjellinen tulos.
Täällä meidän universumissa tuo yhtälö ei taida toimia millään arvoilla oikein. Ehkä sen voisi nakata mustaan aukkoon.
Täältä se löytyy:
https://users.aalto.fi/~thunebe1/courses/monjst.pdf
Löytyy kun rullaat 3.luvun loppuun.
Kosmologiassa käytetään c-nopeuden arvona ykköstä, se vissiin helpottaa kaavojen pyörittelyä.
Asiasta toiseen, on outoa että c-nopeus voidaan ylittää universumin laajenemisessa, sanotaan ettei se ole ristiriidassa suhteellisuuden kanssa. Avaruuden laajeneminen on selvää mutta miksi laajeneminen antaa luvan ylittää c-nopeus?
Lainaus käyttäjältä: mistral - 17.02.2024, 18:42:57Se että kosmologiassa säilymislaki kumoutuu, johtuu juuri koordinaatistovalinnasta. Valitsemalla lähtökoordinaatisto, laki ei kumoudu mutta ongelma on kun kaikista taivaanpallon suunnista tulevan taustasäteilyn suuntia on lukematon määrä ja näin koordinaatistojakin tulisi lukematon määrä. Käytännöllisistä syistä ollaan luovuttu lähtökoordinaatistoista, siksi energian säilymättömyys on näennäistä. Ajattelen että vapaasti saa valita kumman näkökulman ottaa, käytännöllisen tai 'fundamentaalisen'.
Energian säilymislaki on voimassa pätevyysalueellaan. Yleinen suhteellisuusteoria edellyttää kosmologisella tasolla sovellettavaa uutta pätevyysaluetta.
Lainaus käyttäjältä: Eusa - 26.02.2024, 22:45:24Energian säilymislaki on voimassa pätevyysalueellaan. Yleinen suhteellisuusteoria edellyttää kosmologisella tasolla sovellettavaa uutta pätevyysaluetta.
Kyllä, nykyparadigman mukaan universumi ei koskaan palaudu supistumisvaiheeseen, siksi säilymislaki ei ole relevantti.
Toisaalta jos kiihtyvä laajeneminen lakkaa tai se onkin virhetulkinta niin supistuminen saattaa toteutua. Ja silloin lähtökoordinaatisto alkaa lähestyä ja aalto törmää takaisin lähtökohtaansa vaikka tuskin samaan alkuaineeseen koska alkuaineet muuttuneet toisiksi.
Lainaus käyttäjältä: mistral - 24.02.2024, 17:17:05Tässä se nopeuksien yhteenlaskukaava:
u = (v+w)/(1+vw)/c^2)
Tuo yhtälö on erikoistapaus jolloin liikutaan saman akselin suuntaisesti, etumerkit huomioituna. Paljon käytetty esimerkki on junien törmäys suurella nopeudella, tähän se sopii. Haettu tilanne ei kuitenkaan ole sellainen. "Jos kappale liikkuu vakionopeudella yhdessä inertiaalikoordinaatistossa liikkuu se vakionopeudella kaikissa inertiaalikoordinaatistoissa". Tästä syystä se ei mielestäni käy.
Varmaankin tuon kaavan pohjalla olevasta diff. yhtälöistä sen voisi johtaa.
Tuohon energian säilymiseen, kun universumi laajenee niin etäisyydet kasvaa galaksien välillä mutta energia säilyy. Miten se muuttuisi vaikka laajeneminen tapahtuisi ikuisuuteen? Siellä se kivenmurikka vipeltää sisältää energiaa ja aiheuttaa gravitaatioaaltoja.
Lainaus käyttäjältä: kuunylinen - 28.02.2024, 14:53:17Tuohon energian säilymiseen, kun universumi laajenee niin etäisyydet kasvaa galaksien välillä mutta energia säilyy. Miten se muuttuisi vaikka laajeneminen tapahtuisi ikuisuuteen? Siellä se kivenmurikka vipeltää sisältää energiaa ja aiheuttaa gravitaatioaaltoja.
Sellainen käsitys on että laajetessaan universumin jokainen paikka erkanee toisistaan ja tästä seurauksena aalto etenee voimakkaammin erkanevaan osaan avaruutta. Siis voimakkaammin erkanevaan osaan verrattuna lähtökoordinaatistoon. Tämä laajeneminen olisi ollut olemassa heti alkuräjähdyksen 'kosmisen inflaation' jälkeen eli tähän ei tarvita kiihtyvää laajenemista, siis kaikki koordinaatistot on olleet alusta lähtien olemassa. Tähän päälle tulee vielä kiihtyvä laajeneminen.
Kurjan näyttämässä kolmiossa näkyy nopeusvektori, se on suora vaikka kiihdytyksen suuntaa muutettiin 90 astetta. Voisiko sitä suoraa vaan lyhentää "suhteellisuussakolla" niin että tuo kaava pysyy voimassa?
Kivenmurikka ei voi tuottaa gravitaatioaaltoja koska se ei kiihdy, mutta gravitaatiovuorovaikutuksen kyllä.
Energiaa katoaa kun fotoni punasiirtyy poistuessaan painovoimakentästä, mutta kun lisätään gravitaatio mukaan laskelmiin niin energian katoamista ei enää tapahdukaan. Suhteellisuusteorian mukaan energia ei säily mutta yleinen säilymislaki korjaa ongelman silti olematta ristiriidassa suhteellisuusteorian kanssa.
Lainaus käyttäjältä: mistral - 28.02.2024, 15:54:40Kurjan näyttämässä kolmiossa näkyy nopeusvektori, se on suora vaikka kiihdytyksen suuntaa muutettiin 90 astetta. Voisiko sitä suoraa vaan lyhentää "suhteellisuussakolla" niin että tuo kaava pysyy voimassa?
Kokeilin tuota exceliin muutaman rivin, ihan järkevän tuntuisia arvoja syntyy. Jokaisella kierroksella saavutukset puolittuu ja lähestyy asymptoottisesti c:tä. Täytyisi laskea energian kulutus nopeusyksikköä kohti kummallakin tavalla lähellä c:tä. Polttoainetta palaa mutta tieteiselokuvissa sitä ainakin tuntuu riittävän.
Lainaus käyttäjältä: mistral - 28.02.2024, 15:54:40Kivenmurikka ei voi tuottaa gravitaatioaaltoja koska se ei kiihdy, mutta gravitaatiovuorovaikutuksen kyllä.
Tuohon kivenmurikkaan senverran että kun universumi laajenee kiihtyen niin myös murikka kiihtyy ja synnyttä gravitaatioaaltoja. Mutta jos se jätetään pois laskuista niin se pyörii kuten kaikki muutkin avaruuden kappaleet ja ellei ole täysin pyöreä ja homogeeninen niin kiihtyvyyksiä on. Eri luokkaa tietysti kuin joku painava kaksosplaneetta tai musta aukkopari pyöriessään ja jotka yhdistyessääm säteilee galaksin verran massaa.
Lainaus käyttäjältä: kuunylinen - 02.03.2024, 17:53:35Energiaa katoaa kun fotoni punasiirtyy poistuessaan painovoimakentästä, mutta kun lisätään gravitaatio mukaan laskelmiin niin energian katoamista ei enää tapahdukaan. Suhteellisuusteorian mukaan energia ei säily mutta yleinen säilymislaki korjaa ongelman silti olematta ristiriidassa suhteellisuusteorian kanssa.
Kokeilin tuota exceliin muutaman rivin, ihan järkevän tuntuisia arvoja syntyy. Jokaisella kierroksella saavutukset puolittuu ja lähestyy asymptoottisesti c:tä. Täytyisi laskea energian kulutus nopeusyksikköä kohti kummallakin tavalla lähellä c:tä. Polttoainetta palaa mutta tieteiselokuvissa sitä ainakin tuntuu riittävän.
Tuohon kivenmurikkaan senverran että kun universumi laajenee kiihtyen niin myös murikka kiihtyy ja synnyttä gravitaatioaaltoja. Mutta jos se jätetään pois laskuista niin se pyörii kuten kaikki muutkin avaruuden kappaleet ja ellei ole täysin pyöreä ja homogeeninen niin kiihtyvyyksiä on. Eri luokkaa tietysti kuin joku painava kaksosplaneetta tai musta aukkopari pyöriessään ja jotka yhdistyessääm säteilee galaksin verran massaa.
En tiedä tuottaako suora kiihdytys aaltoja, ehkä, ehkä ei. Mutta kyse on mitättömistä energioista, maa/aurinko systeemin aaltoteho on vain 196W. Tarkoittaa 0,65 gramman jarrutusvoimaa maan liikkeeseen, sillä voimalla saa odottaa kauan että maa siirtyy edes metrin lähemmäksi aurinkoa. Toisaalta avaruuden laajeneminen sysää maata etäämmäksi, tämä on huomattavasti suurempi voima joten emme lähesty aurinkoa.
Linkki aaltotehoon: https://physics.stackexchange.com/questions/412980/does-the-earth-emit-gravitational-waves
Vielä kivenmurikasta, yön yli nukuttuani, niin se on pyörinyt ehkä 4 miljardia vuotta ja ottanut energian tuottamiinsa grav aaltoihin pyörimisestä joten voi olla että pyörintä on nyt melko verkkaista.
Mutta tuohon auringon ja maan lähestymiseen jatkoa niin kuu synnyttää vuorovesi-ilmiön maahan ja se kuluttaa kuun energiaa joka tarkoittaa että kuun nykyinen etääntyminen joskus loppuu ja alkaa lähestyminen, joka tarkoittaa mahtavia vuorovesiaaltoja mikä on jokaisen surffaajan unelma, mutta ei rantavaltioille. Tällaisia nähtiin "Interstellar elokuvassa". McConaughey pääosassa (putouksen McConaughey on eri)
Tietysti myös auringon energian loppuminen on ongelma joka alkaa turvottamaan sitä, ensin häviää maasta ilmakehä ja vesi, sitten ehkä koko planeetta. Auringosta syntyy valkoinen kääpiö.
Eikä pidä unohtaa että vaikka universumi laajenee niin Andomera ja Linnunrata on törmäyskurssilla ja se tietää mielenkiintoisia aikoja, ei välttämättä tuhoa.
Nämä asiat on miljardien vuosien takana ja ihmiset ehtii tuhota toisensa ennen sitä moneen kertaan. Mutta tällaisia odotellessa.
Meneekö se mekanismi niin että pullistuma valtameressä on 'myöhässä' ja siksi se vetää vinosti gravitaatiolla kuuta. Vinoveto kiihdyttää kuuta ja siksi se nousee ylemmälle radalle joitakin senttejä vuodessa. Kyse on suljetusta systeemistä ja siksi säilymislaki on voimassa, tämä tarkoittaa että kun kuu saa energiaa niin maa menettää sen. Ja se ulosmitataan maan pyörimisestä, se hidastuu hivenen.
Kuu etääntyy nyt mutta joskus pysähtyy ja alkaa lähentymään, se on minua viisaampien kalkuloima asia, maa pitää kuun radallaan ja kuu vaikuttaa maan liikerataan minkä pienempänä pystyy. Gravitaatiokeskipiste on maankuoren sisällä, mutta jos grav k-piste (joskus) nousee maankuoran ulkopuolelle niin kutsumanimi olisi kaksoset.
Vielä tuohon universumin kiihtyvään laajenemiseen niin käsittääkseni laajeneminen tapahtuu galaksien välillä, galaksien omat sisäiset gravitaatiovoimat on niin paljon suurempia että ne pysyy kasassa entisellään. Meidän tähtitaivas pysyisi ennallaan, saa olla erimieltä.
Lainaus käyttäjältä: kuunylinen - 05.03.2024, 15:20:13Kuu etääntyy nyt mutta joskus pysähtyy ja alkaa lähentymään, se on minua viisaampien kalkuloima asia, maa pitää kuun radallaan ja kuu vaikuttaa maan liikerataan minkä pienempänä pystyy. Gravitaatiokeskipiste on maankuoren sisällä, mutta jos grav k-piste (joskus) nousee maankuoran ulkopuolelle niin kutsumanimi olisi kaksoset.
Vielä tuohon universumin kiihtyvään laajenemiseen niin käsittääkseni laajeneminen tapahtuu galaksien välillä, galaksien omat sisäiset gravitaatiovoimat on niin paljon suurempia että ne pysyy kasassa entisellään. Meidän tähtitaivas pysyisi ennallaan, saa olla erimieltä.
Näin minäkin pitkään ajattelin mutta otan esimerkin. Marsin kuu kiertää vedetöntä planeettaa, oletetaan ettei vuorovesivoimat vaikuta ollenkaan Marsiin. Näin Deimos kiertää säilyttäen potentiaalienergiansa. Niin oletetaan myös ettei Phobosta ole olemassa koska se sotkee yksinkertaista kuviota,eli koska Deimos säilyttää energiansa, sen rata on muuttumaton.
Kun sitten mietitään avaruuden laajenemisvoimaa, niin sekin pitäisi ottaa laskuissa huomioon. Miten se huomioidaan? Tämä on vaikea juttu, ajatellaan Deimoksen tilannetta niin kaikista suunnista tullessaan laajenemivoima kumoaa itsensä.Nyt voi ajatella että tällähän se ratkesi. Ei ratkennut, koska mittakaavan suuretessa galaksien väliseksi, niin sielläkin on sama tilanne ja galaksit etääntyy siitä huolimatta toisistaan kiihtyvällä nopeudella.
Joten jos kiihtyvä laajeneminen on totta niin siinä vaikuttaa voima tai muu mekanismi joka saa aikaan
laajenemisen. Ajattelen ettei pienet etäisyydet muuta mekanismia ja kun se siirretään Deimokseen, sen potentiaali kasvaa.
Laajeneminen on myös kuvattu sillä että uutta avaruutta syntyy taivaankappaleiden väliin, tällä on sivuutettu voiman tarve, eli kappaleet siirtyy 'ilmaiseksi' kauemmas toisistaan.
Kun avaruus laajenee niin galaksien väli keskimäärin kasvaa, avaruuden tiheys pienenee (kun pimeää ainetta ei lasketa). Jos ilmapalloon piirretään pari pistettä, puhalletaan lisää ilmaa niin pisteiden väli on kasvanut.
Meidän universumin laajeneminen hidastui mutta alkoi kiihtyvästi kasvaa joitain miljardeja vuosia sitten. Syyksi arvellaan pimeää energiaa. Mutta kun laajeneminen alkoi vasta silloin niin tyhjöenergiaa täytyy tulla jostain lisää. Jokin tutkimusryhmä epäilee, ilman todisteita, että mustat aukot purkaa tyhjöenergiaa. Ennen alkuräjähdystä inflaatio antoi ensimmäisen tyhjöenergiapulssin, joka laajeni mahdollisesti ylivalonnopeudella. On sanottu että meidän universumin ikä olisikin siten 40 miljardia vuotta mutta ymmärtämämme horisontti on vajaat 14 miljardia vuotta?
Onko niin että mustat aukot, jossain elämänsä vaiheessa onkin uusien universumien ytimiä? Mehän emme tiedä mitä mustan aukon pinnalla tai lähellä tapahtuu koska meidän aikamme on siellä pysähtynyt tai lähellä aukkoa käy tosi hitaasti. Sekunti mustan aukon tapahtumahorisontissa voi olla meille ikuisuus.
Ajattelen että kun galaksien väliset etäisyydet kasvoi riittävän suuriksi, niin jo alusta asti olemassaoleva laajennusvoima pääsi voitolle gravitaatiosta. Tätä voi verrata autoon joka nousee vuorelle, alussa ylämäki on niin jyrkkä että vauhti hidastuu mutta vähitellen kaltevuus loivenee jolloin auton moottori jaksaa taas kiihdyttää kovempaan vauhtiin.
Asia on vaikea koska tällaisessa laajenemisessa mekanismi muistuttaa kaasun painetta. Kun kaasu on säiliössä, se ei voi laajeta mutta ilman säiliön seiniä se laajenee. Vaikeus on siinä että suhteellisuusteorian mukaan avaruus on suljettu säiliö. Tämä tarkoittaa ettei mikään voima/paine pysty laajentamaan avaruutta. Siksi nähtävästi sanotaan että avaruus itse laajenee ikäänkuin taikatemppuna. Myös sanotaan ettei kukaan tiedä, mitä pimeä energia on. Eli ollaan arvausten alueella, siksi on paha sanoa ettei joku arvaus ole relevantti mutta toinen on. Jos pimeän energian salaisuus paljastuu niin sitten ei tarvitse arvailla. DU-teoriassa avaruus ei laajene kiihtyvästi mutta en vaan ymmärrä sitä ja siksi vaikea vedota DU:hun.
Uusi teoria Ottavasta:
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/9113e0f8-00fc-4242-b1a8-839f3ea57617
Rajendra Gupta olettaa luonnonvoimien heikentyneen.
– Tavallisissa kosmologisissa teorioissa maailmankaikkeuden kiihtynyt laajeneminen johtuu pimeästä energiasta, mutta löydöstemme mukaan se itse asiassa johtuu luonnonvoimien heikkenemisestä.
Mutta kuinka luonnonvoima voisi heikentyä, se on juuri yritys saada valoa teoreettisiin kysymyksiin. DU-teoriassa on saman tapainen ajatus, valon nopeus pienenee mikä johtuu avaruuden dynamiikan muutoksesta, siinä valon nopeus olisi ollut suurimmillan alkuräjähdyksessä ja laskevan sitä mukaa kun materian liike-energia putoaa nollaan. Kulminaatiopisteen jälkeen materia alkaa syöksyä loppurysäykseen ja valon nopeus alkaa uudestaan kiihtyä.
Tuomas Suntola on esittänyt tällaisen kilpailevan teorian suhteellisuusteorialle jo parikymmentä vuotta sitten, Gupta taitaa olla samoilla linjoilla. Sitä toeriaa vaan ei ole tiedemailmassa hyväksytty.
Nykyinen yleisesti hyväksytty, minkä niminen lienekään, perustuu ainakin siihen että taustasäteily on tasaisesti jakautunut kaikkialle ja avaruuden laajenemisen kiihtyminen on mitattu, olikohan vielä joku muukin?
Suht. teoriassa ja DU-teoriassa, molemmissa on myöskin kohtia joita ei ole kyetty selittämään aukottomasti.
Valitse sitten noista. Siunattu hulluus -elokuvassa oli "oikein viisas opettaja" , ehkä se osaisi.
Onko tästä lopusta joitain viestejä tippunut pois?
Voi hyvinkin olla kun foorumi hakkeroitiin, alas kun rullaa niin Riqis kertoo mitä on tapahtunut.