Vuorovesilukkiutuminen

[mistral]

Tässä ollaan nyt aivan kahden suuren fysikaalisen katsantotavan ytimessä. Newtonin klassinen mekaniikka laskutapoineen ei pystynyt antamaan oikeaa arvoa Merkuriuksen kiertoradan kiertymiselle. Einsteinin suhteellisuusteorian dynamiikka laskutapoineen pystyi. Mekaniikan rinnalla tarvitaan dynamiikkaa, jotta vuorovaikutuksia voidaan avata.

Tässä lisää painovoima-aalloista:

https://www.advancedsciencenews.com/understanding-gravitational-waves-ripples-in-spacetime-explained/

Ei suinkaan ole newtonilaisuudesta kyse vaan siitä minkälainen gravitaatioaalto on. Jos aallolla on vaihteleva kenttävoimakkuus, se jo selittää kappaleen supistumisen ja venymisen. Olen kerran kuullut kattilan kannen soivan itsestään kun se lepäsi sopivassa asennossa, eikö siinä radioaaltojen kenttävoimakkuuden vaihtelut ollut syynä? Eikö sama efekti päde gravitaatioaaltoihin? Oli miten oli, pääasia että tulee selvyys.

[Eusa]

Ajattelet että gravitaatiovuorovaikutus on yhtä kuin gravitaatioaaltovuorovaikutus. Ne on eri lajeja. Kun elän maan pinnalla, g-vuorovaikutus on tasainen. Kun joudun g-aallon vuorovaikutukseen, g-kenttävoimakkuus muuttuu c-nopeudella. Tämä ilmenee 2 mustan aukon luovuttamassa tilanteessa niin että välillä g-kenttä vetää voimakkaammin puoleensa ja välillä heikommin. Ruumiissa olevat atomit ja molekyylit joustavat sen tahdissa mutta joustot on niin mitättömiä ettei sitä helpolla mitata. Samoin maan uumenet joustaa, mutta yritä mitata miljardien valovuosien päässä olevan tähden vaikutus, se ei ole helppoa.
Olen kuullut sellaisen selityksen että avaruus itsessään lyhenee ja pitenee mutta oletan että materia vaan liikkuu avaruudessa joka ei lyhene ja pitene. Mutta tietoa tästä on vaikea saada.

Gravitaatioaalto on aika-avaruuden kaarevuuden vaihtelua eli gravitaation vaihtumista heikomman ja vahvemman välillä. Gravitaatio ei välity gravitaatioaalloilla - aika-avaruus on kaareva ja massajakauman muutokset niitä kaarevuuksia muuttaa. Gravitaatioaallon nousuvaihe muuttaa kaarevuuksia suuremmiksi, laskuvaihe pienemmiksi. Vaihe on quadrupolinen eli riippuu suunnasta; Kuun gravitaatioaallolla on nousuvaihe siihen suuntautuvalla linjalla ja laskuvaihe tuota linjaa vastaan kohtisuoralla linjalla (yksinkertaistaen).

[mistral]

Gravitaatioaalto on aika-avaruuden kaarevuuden vaihtelua eli gravitaation vaihtumista heikomman ja vahvemman. Gravitaatio ei välity gravitaatioaalloilla - aika-avaruus on kaareva ja massajakauman muutokset niitä kaarevuuksia muuttaa. Gravitaatioaallon nousuvaihe muuttaa kaarevuuksia suuremmiksi, laskuvaihe pienemmiksi. Vaihe on quadrupolinen eli riippuu suunnasta; Kuun gravitaatioaallolla on nousuvaihe siihen suuntautuvalla linjalla ja laskuvaihe tuota linjaa vastaan kohtisuoralla linjalla (yksinkertaistaen).

Kyllä, aaltoliike siirtää energiaa, vuorovaikutus tuottaa vain 'voimia'. Jos maa tuottaisi g-aaltoja niin kuu heiluisi niiden mukaan. Oletetaan että se heiluisi 1m ja verrataan sitä poijuun niin ensin nousua 0,5m ---> laskua 1m ---> nousua 0,5m Jokainen vaihe vaatisi energiaa, näin poiju/kuu pienentäisi vissiin aallon energiaa. (aiemmin ajattelin ettei energiaa kuluisi liikkeeseen koska kuu palaa samaan paikkaan mistä lähti mutta nykyään ajattelen että energiaa kuluu, eihän se ilmaiseksi liiku.)   

Quadrupolisuus on hämärä asia, jos sillä tarkoitetaan nelitahoisuutta (90, 180, 270 ja 360 astetta), niin tulee ongelma mm. kohtisuoran aallon  kanssa. Kohtisuora aalto syntyy supernovan kovasta kimpoamisesta. Se tuottaa rengasmaisen aallon, mustien aukkojen aalto taas on vähän spiraalimainen. Kuitenkin kumikalvolla kohtisuora aalto on eteenpäin/taaksepäin suunnassa pidentynyt mutta sivusuunnassa pituus ei muutu.

[Eusa]

Gravitaatioaalto syntyy massakappaleen pyörimisliikkeestä epäsymmetrisesti gravitaatiokentän suhteen ja kappaleita voi olla useitakin, jolloin aaltoilu on monipuolisempaa. Aallot ovat gravitaatiokentän heilahteluja.

Neutronitähtipulsarin ja Maa-Kuu-parin oleellisin ero on kiertoaika, joka määrittää gravitaatioaallon taajuuden ja tietty samalla aallonpituuden.

Kimpoamisesta syntyy yksittäinen aalto tai puoliaalto oikeastaan. Gravitaatioaalto kuljettaa gravitaatiomuutoksen yhden palautuvan muutosjakson infoa ja energiaa. Mennessään se siirtää kohtaamaansa ainetta edestakaisin.

Lyhyen aallon merkitys aineelle on hyvin vähäinen, mutta pitkä aalto siirtää pitkän aikaa ensin yhteen suuntaan ja sitten takaisin - välillä ehtii tapahtua kaikenlaista.

Päämerkitys gravitaatioaalloilla on heilauttaa aika-avaruuden geometrista rakennetta kaikkialla edetessään. Kuun aaltovaihe lisää kaarevuutta suunnassa mihin se lähestyy ja vähentää suunnassa mistä etääntyy. Kuu-Maa-järjestelmä menettää energiaa (mitättömästi) lähettäessään aaltoja ja tuon energian määrällä kehittyy kaarevuus järjestelmän ulkopuolella vähäisemmäksi.

Samoin aika-avaruuden kaarevuus on aikoinaan lisääntynyt ja ottanut muotoa ainesten kertyessä klimpeiksi. Toistensa suhteen hitaiden hiukkasten pilvessä epätasaisuudet ovat ruokkineet kaarevuuskeskiöiden (massakappaleiden) muodostumista. Jatkuvan törmäyksen degeneraatiopaine vain tasapainottaa kehityksen tähdiksi ja planeetoiksi.

Aineen painekomponentin voi nähdä indusoivan eräänlaista kiertoratavelkaa, joka on visualisoitavissa itseisaikana, erityisenä divergenssinä aika-avaruuden geometriaan,virtauksena, jonka seurauksena avaruudellinen laajeneminen. Tilanyhtälöitä kovin pureskellaan kosmologiassa...

Ehkä keskeisin oivallus liittyy siihen, että gravitaatioaalto on korrelaatio johonkin energiatiheyksien harmoniseen oskillaatioon. Sen voimakkuus on oskillaatiossa tapahtuvan gravitaatiomuutoksen suhteessa. Pieni kiertolainen massiivisen keskuksen ympäri ei laajassa tyhjyydessä aiheuta kovinkaan voimakasta aallon amplitudia, koska gravitaatiokenttä ei pallogeometriasta paljoa fluktuoi. Sen sijaan sama kappalepari vielä massiivisemman keskustähden kiertoradalla fluktuoi selvästi voimakkaampaa muutosta, koska myös parin massiivisempi osapuoli on sitä dominoivassa divergentissä gravitaatiokentässä aiheuttaen pienelläkin heilahtelulla massansa ja sitä dominoivan kentän gradientin suhteissa amplitudia aallolle.

[mistral]

Sori en ymmärrä pitäisi taas olla Eusa-sanakirja.

[Eusa]

Sori en ymmärrä pitäisi taas olla Eusa-sanakirja.

Yleinen suhteellisuusteoria riittää sanakirjaksi ja erityisesti oppikirjaksi.

[Mare Nectaris]

Täältä löytyy julkaisuna opinnäyte Aarhusin yliopistosta: Nørgaard, Maria Wilcken (2017) Gravitational Waves in Special and General Relativity:

https://www.phys.au.dk/~ulrik/specrel/Maria_Noergaard.pdf

[mistral]

Kiitos tanskalaisesta linkistä, vaatii vaan aikaa että saa jotain ymmärrystä siihen ja vielä nämä kauniit ilmat vie muihin hommiin.

[mistral]

Vähän silmäilin ja hyödynsin käännöstoimintoa mutta menee niin yli oman osaamisen ettei saa otetta. Pitäisi varmaan olla fyysikko ja erikoistunut että pysyisi kärryillä.
 Ilmankos suomalaisilta sivuilta ei tahdo löytyä tietoa, vaikeaa fysiikkaa. Jo pelkän aaltoliikkeen syntyminen on minulle hämärän peitossa, massan täytyy kiihtyä paljon voimakkaammin kuin luodin kiväärissä jotta päästään tuottamaan sellaisia g-aaltoja joita syntyy mustien aukkojen törmäyksissä. Jotenkin se aalto syntyy mutta miten?

[Eusa]

Vähän silmäilin ja hyödynsin käännöstoimintoa mutta menee niin yli oman osaamisen ettei saa otetta. Pitäisi varmaan olla fyysikko ja erikoistunut että pysyisi kärryillä.
 Ilmankos suomalaisilta sivuilta ei tahdo löytyä tietoa, vaikeaa fysiikkaa. Jo pelkän aaltoliikkeen syntyminen on minulle hämärän peitossa, massan täytyy kiihtyä paljon voimakkaammin kuin luodin kiväärissä jotta päästään tuottamaan sellaisia g-aaltoja joita syntyy mustien aukkojen törmäyksissä. Jotenkin se aalto syntyy mutta miten?

Massajakauman muutos synnyttää gravitaatiomuutoksen. Säännöllinen massajakauman muutos synnyttää säännöllisen gravitaatiomuutoksen. Kun toistuvuus, esim. kiertorata, on vakiotahtinen, saadaan vakioaaltoinen gravitaatioaalto.