Maksutov-Cassegrain Kollimointi

Aloittaja jaava, 05.11.2007, 13:50:08

« edellinen - seuraava »

Timpe

Kiitokset Jaavalle perusteellisista ohjeista! :)
Sain noilla oman SkyWatcher 150/1800 Mak:n parempaan kollimaatioon, kuin mitä se on minulla koskaan ollut. Katselin nyt noita Antin kuvia edellisestä viestistä ja sain näkymään omassa putkessani hyvin samantapaisia kehiä fokuksen molemmin puolin. Parhaimmillaan erottui fokuksen lähellä 3-4 samankeskeistä ympyrää keinotähden ympärillä ennen kuin ne menivät liian himmeiksi havaita. Samoin kauempana fokuksesta oli mielenkiintoista seurata, kuinka kehät kasvoivat "ulos tähdestä" fokusointia heikennettäessä ja taas pienenivät toiseen suuntaan. En ollut aiemmin tajunnutkaan kuinka kauniilta oikein kollimoidun putken tähtikuvat näyttävät häiriöttömässä ilmassa :D  Liitteessä kuva hiukan eri kohdasta fokusointialuetta kuin Antilla.
- Timo Inkinen

Timpe

2 ½ vuotta edellisestä Maksutovin kollimoinnista, joten korkea aika verestää taas muistoja tämän suhteen, kun hankin tuon Santelin (Rumak) Maksutov-Casssegrain itselleni.  :wink:
Putken optiikka on siis keturallaan kollimoinnin suhteen ja tarvitsee kollimointia sekä pääpeilin että apupeilin suhteen (putkesta oli hukattu tehdaskollimointi, minkä tiesin tätä ostaessani). Laserkollimaattorilla on nyt selvinnyt sen verran, että pelkkä apupeilin säätäminen ei riitä putken saamiseksi kauttaaltaan täyteen kollimaatioon, koska myös putken pääpeili on hiukan vinossa optiseen/mekaaniseen akseliin nähden (saan näet ristiriitaisia tuloksia kollimoinnin päivätestillä ja laserilla putkea kollimoitaessa). Aiempaa tarkempi menettely tarvitaan, jotta homma etenisi tästä...

Ensimmäinen askel tässä projektissa lienee pääpeilin kollimointi putken mekaanisen akselin suhteen. Netistä löytyi tähän ihan käyttökelpoisen oloinen ohje:
http://tech.groups.yahoo.com/group/sct-user/message/38989
Tuon mukaan rakennetaan putkelle pyöriteltävä testipeti ja projisoidaan sitten laserin säde pääpeilin pinnasta takaisin kauempana tasossa olevalle paperille, mihin piirretään heijastuneen laserin piirtämä rata kun putkea on pyöritetty 360 astetta pituusakselinsa ympäri. Säädetään sitten pääpeilistä heijastunut laserin säde pääpeilin kolllimointisäädöilllä keskelle tätä piirrettyä ellipsiä, jolloin pääpeili on suunnattu tarkasti putken mekaanisen akselin suuntaan. Tämän jälkeen muut osat (meniskus/apupeili/tarkennin) voidaan sääätää tämän referenssin mukaan kohdalleen.

Onko joku jo kokeilut tätä kollimointitapaa SCT:n tai Maksutovin kollimointiin?
Äkkiseltään ajatellen näyttäisi siltä, että kollimointitarkkuuden saisi sangen hyväksi käyttämällä sopivan pitkää etäisyyttä tuolle projisoinnille ja pitämällä laserin/putkipedin/paperin sijainnit vakioina. Ongelmaa saattaa sen sijaan syntyä tuon testipedin rakentelusta, jos putken pituusakseli pitäisi saada pyöritysakselin suhteen ihan samaksi. Oma logiikkani sanoo tässä, että tässä menetelmässä putken epäkesko pyöritys osuttaisi vain laseria eri osiin pääpeiliä (eri etäisyydelle peilin keskikohdasta), muttei aiheuttaisi muuta ongelmaa niin kauan kuin laserin säde vain pääsisi heijastumaan esteittä ulos putkesta piirtotasolle. Lieneekö oikein ajateltu? Kokeilen tätä teoriaa käytännössä kun ennätän, joten jatkoa seuraa tällekin projektille...
- Timo Inkinen

Kaizu

Aika työläältä kuullostaa tuo sorvin rakentaminen yhtä kollimointia varte. Töissä on telasorveja joihin pieni kaukoputki mahtuisi akselin keskireikään mutta tuntihinta taitaa olla liian kova tähtiharrastajalle. Tähän voisi käydä se iso pyörän napa josta joku täällä taannoin suunnitteli tekevänsä jalustan.

Kaizu
Kai Forssen

Timpe

Kokeilin tänään yhtä ratkaisua, jossa on Dobson tyyppinen liukulaakerointi, mutta tuo ei ole toteuskelpoinen ratkaisu tähän pulmaan liiallisten taipumien yms. takia, jotka tulevat putken kiinnityksen kanssa.
Yhtenä vaihtoehtona sain postiini ehdotuksen, jossa asennetaan...
"....johonkin tukirautojen varaan neljä kipaletta suht koht kovaa muovipyörää (kaksi putken kumpaankin päähän sopivalle etäisyydelle toisistaan). Esim rullaluistimen pyöriä on helposti saatavana, ja ne on hyvin laakeroitu. Putki laskettaisiin lepäämään pyörien varaan. Putkea pyöritettäisiin telineessä käsin..."
Rakennetaan putkelle eräänlainen tukikaukalo neljällä pyörällä siis. Tuohon pitäisi varmaan vielä laittaa jokin kiristys yläpuolelle painamaan putkea alaspäin niitä neljää pyörää vasten, mutta riittäneekö tarkkuus tässä ratkaisussa?

Itse ajattelin seuraavaksi lukita putken pöytään paikalleen ja rakentaa sen eteen jonkinlaisen kiskon, jota pitkin saa siirrettyä katselureikää edestakaisin optisella akselilla. Näin saisi katsottua ne kollimointiohjeen mukaiset (ja CN keskustelun ks. Karlo:n kirjoitus) peilien erilaiset heijastusten asennot eri kohdissa optista akselia. Ainakin tässä Maksutovissa nuo renkaat katoavat peilin reunan ulkopuolelle, kun apupeilin varjon asettaa juuri sopivasti apupeilin kannen taakse. Ne renkaat saa kyllä näkyviin, kun liikkuu lähemmäksi putkea optisella akselilla, mutta tällöin tuo apupeilin varjo katoaakin jo apupeilin kannen taakse ja sen tarkkaa sijaintia on mahdoton tietää (ilman tuota kiinteää pystytystä ja katselureiän siirtomahdollisuutta pitkin optista akselia).

Silti tuo erillinen pääpeilin keskitys optiselle akselille olisi hyvä lisä tähän kollimointiprosessiin, jossa pyrin saamaan putken niin hyvin vireeseen, että tähtitestillä tehdään vain viimeinen silaus Airy disk -renkaiden perusteella. Vaativuudeltaan tämä touhu on Newtonin kollimointiin verrattuna paljon vaikeampaa, joten en ihmettele noita varoituksia joissa kehoitetaan olemaan koskematta Maksutovin kollimointiruuveihin :lipsrsealed:
- Timo Inkinen

Meade-mad

Oletko etsinyt kollimointiohjeita tavalliselle Cassegrainille? Pääpeilin säätöjen ei pitäisi ihan mahdottomasti poiketa Maksutovin säätelystä.

http://www.astronomics.com/main/category.asp/catalog_name/Astronomics/category_name/HXRPV4CNB5HB8GWJP2M5NKPW57/Page/1
"The general procedure to optimize a Cassegrain's collimation is to check that the back eyepiece holder or drawtube axis coincides with the main optical tube axis, and then put the secondary, primary, and corrector plate (if present) successively into alignment with that axis. The single beam collimator allows eyepiece axis and secondary mirror alignment, but a holographic collimator is necessary for primary and corrector alignment. "



jk
Sima (engl. mead) on käyttämällä valmistettava miedohko alkoholi- ja virvoitusjuoma, joka tehdään hunajasta, vedestä ja käytetään hiivalla (Wikipedia).

Terveisin  J armo   Kem pas

Timpe

En ollut, joten kiitos linkistä! :cheesy:
Varusteista löytyy holograafinen laserkollimaattori (hyvin kollimoitu), joten tältä osin homma on kunnossa. Ja nyt noita ohjeitakin alkaa näemmä löytymään, joten harjoitukset jatkuvat.
(Lisäsin muuten kuvat pääpeilin kollimointiruuveista tuonne Santel-ketjuun, ihan normaali-ruuveilta näyttävät...)
- Timo Inkinen

Timpe

Tein tänään Santelin kollimoinnin noin 75-prosenttisesti eli 3/4 hommasta meni putkeen :grin:
Käytin kollimoinnnissa loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista menetelmää eli lukitsin putken penkkiin kiinni, tein A4 paperiin noin 6mm reiän ja pyysin poikaani avustamaan reiästä katselussa samalla kun kääntelin itse kollimointiruuveja. Olennaista tässä on, että reiästä katsoja osaa tulkita putkesta näkyvää kuvaa oikein ja osaa asettaa itsensä aina oikeaan kohtaan optiselle akselille. Oikea kohta on siinä kohtaa putken optisella akselilla, missä apupeilin varjo jää suoraan apupeilinpitimen taakse. Tämä varjo pitää olla aina keskitettynä apupeilin takana riippumatta siitä näkyykö noita heijastusrenkaita vai ei. Putkesta näkyy myös A4 paperissa oleva katselureikä mustana pisteenä ja sen pitäisi olla myös tuolla keskellä optista akselia. (Tietyssä kohtaa pituusakselia tämä katselureikä itse asiassa täyttää/pimentää koko pääpeilin näkymän.)

Sitten kun nämä perusasiat ovat kunnossa, voidaan tulkita pääpeilistä näkyviä heijastuksia ja säätää niitä kollimointiruuveja oikeaan suuntaansa. Kollimointia tehtäessä peilien asennot ja optinen akseli muuttuu sen verran, ettei mitään kiinteää testipenkkiä (jossa tuo reikä olisi kiinni) voinut ajatella. Oikaiskaa tarvittaessa tuota, mutta tällaiseen lopputulemaan päädyin näiden kokeilujeni seurauksena :smiley:
Lisään tähän alle neljä kuvaa, joista ensimmäisessä on näkymä putkeen sen polttovälietäisyyden (Santelissa 1800mm) sisäpuolelta. Toisessa kuvassa sama näkymä polttovälietäisyyden ulkopuolelta. Kummassakin kuvassa kuvat on otettu kollimoidusta putkesta, jossa pääpeili, apupeili ja korjauslasi ovat linjassa keskenään. Viimeisessä kuvassa on näkymä putken sisään, kun tarkennuslaitteessa on yksisäteinen laserkollimaattori, jonka säde heijastuu apupeilistä takaisin omaan lähtökohtaansa. Tai lähtökohtaan sen säteen _pitäisi_ heijastua, mutta kun tarkennuslaite jäi vielä kalibroimatta muuhun optiikkaan nähden eli se on eri akselilla kuin muut optiset osat (tästä tulee se -25% kollimoitityön valmistumiseen, argh...)

Pari kysymystä kollimoinnista ja putkesta:
1.) Kollimoituani putken optiikan sen tarkennuslaite jäi nyt ihan samalla tavoin "vinoon" kuin saatuani sen myyjältä. Tarkennuslaite asettuu tässä asennossa kiinnityskauluksen V-uraan ilman säätöjä, joten kysynkin onko mahdollista kollimoida putki siten, että sen apupeili lukitaan/kollimoidaan ensin tarkennuslaitteen kanssa samalle optiselle akselille ja sitten siihen ei enää kosketa lainkaan pääpeilin kollimoinnin aikana? Tuolla CN-säikeessä viitattiin asiaan näin: "Go back to "A" and check the 2ndry collimation, the ribbed collar for the 2ndry holder should still appear concentric to the inside edge of the mirror, if not then make the necessary adjustments and then check the overall concentricity of all the rings & reflections." => Toisin sanoen apupeilin säätöihin palattiin takaisin kesken kollimoinnin, mikä on käsittääkseni väärin :huh:  
Neljännessä kuvassa on vielä putkesta heijastunut holografisen kollimaattorin näkymä, josta näkyy myös selvästi tuo tarkennuslaitteen vinous, mikä jäi putkeen em. ilmeisen työvirheen takia. Yritän siis seuraavaksi kollimoida putken uusiksi koskematta apupeilin säätöihin sen jälkeen kun se on lukittu samaan akseliin tarkennuslaitteen kanssa. Katsotaan mihin tuossa päädyn...

2.) Toinen kysymys liittyy Santelin optiikkaan: noissa heijastuskuvissa näkyy hyvin apupeilin keltainen pinnoite, joka eroaa pääpeilin kirkkaasta pinnasta selvästi. Tietääkö joku tämän pinnoitteen tarkoituksen? Ainakin se himmentää kuvan kirkautta ds-kohteissa, jos asian oikein ymmärrän.

PS. Kuvat on kuvattu sen 6mm katselureiän läpi, joten tästä tulee sameus kahteen ensimmäiseen kuvaan...
- Timo Inkinen

Timpe

Purin Santelin vielä kerran tänään ja tein sen tarkennuslaitteelle ensiksi kollimoinnin. Meniskus-linssi oli nyt irti ja putken edessä oli aukon täytteenä A4-paperi, johon oli merkitty putken keskipiste. Sitten okulaarin tilalle laserkollimaattori ja säädin tarkennuslaitteen ruuveja/asentoa kääntelemällä sen osoittamaan aivan putken keskelle. Tämän jälkeen Meniskus-linssi/apupeili asennettiin takaisin paikalleen ja nyt tein apupeilille laserin kanssa uuden kollimoinnin. Lasersäde heijastuu nyt tarkasti takaisin tuloaukkoonsa. Huomasin samalla, että polarisaatiosuodinta käyttämällä pääsee parempaan tarkkuuteen, koska se himmentää lasersädettä tarpeeksi, jotta aivan pienetkin muutokset laserheijastuksen paluussa takaisin lähtökohtaansa voi nähdä.

Lopuksi tein pääpeilin kollimointisäädöillä sille kollimoinnin käyttäen apuna A4-arkkia, mihin oli tehty noin 6mm katselureikä keskelle paperia. Liikuin putken edessä pituussuunnassa ja katsoin A4:n reiän kautta mihin suuntaan heijastukset olivat vinksallaan (A4-arkki helpottaa työtä, sillä se tekee valkoisen taustan noille peilien heijastuksille). Säädin aina yhtä kuusiokoloruuviparia kerrallaan vääristymän korjaamiseksi ja kävin katsomassa A4:n reiästä miltä nyt heijastukset vaikuttivat. Jos mentiin huonompaan suuntaan, palautin säädöt takaisin ja säädin viereistä ruuviparia. (Tässä vaiheessa projektia noiden kollimointiruuvien vaikutus heijastuksiin oli jo tullut tutuksi, joten yleensä riitti kun kävin tarkistamassa säädön suuruuden ja tarvittaessa säädin ruuveja hiukan lisää suuntaan tai toiseen.)

Summa summarum; nyt Santelin pitäisi olla niin hyvässä kollimoinnissa kuin sen silmämääräisesti saa säädettyä, joten teen loppukollimoinnin tähtitestillä kun pilvet väistyvät. Tein tässä samalla putkeen sen verran modausta, että porasin pääpeilin taustan peräosan irroitettavaan suojalevyyn reiät noiden kuvassa näkyvien kollimointiruuvien kohdille (aiemmin nämä ruuvit jäivät suojapellin takia piiloon). Nytpä pääsen hienosäätämään pääpeilin kollimointia irroittamatta samalla putken tarkennuslaitetta. Ei tämä Maksutovin kollimointi niin hankalaa ollutkaan, kun pääsin hommasta selville :smiley:
- Timo Inkinen

Nurinniska Observatory

Vaikuttaa lähinnä pianonvirittämiseltä, mutta on se varmasti sen arvoistakin. Toivottavasti pääset äkkiä testailemaan kirkkaan taivaan alla!
Tero Hirvikoski, pääobservaattori
Nurinniskan observatorio
Verttuu, Kankaanpää
http://www.astrobin.com/users/Nurinniska/

Timpe

Viimein tuli sen verran tähtikirkasta, että pääsin katsomaan tähtiä Santelilla... ja eikös tuo vieläkin ollut keturallaan ja vieläpä kohtuullisen selvästi. Tein tällä kertaa sen virheen, että luotin apupeilin asennon säätöön, jonka olin mielestäni tarkistanut laserilla varsin hyväksi. Tämä osoittautui erehdykseksi, koska tähden kuvat olivat selvästi komavirheisiä tähtiä aivan fokuksessakin, eikä noita saanut kunnolla edes tyydyttävään fokukseen. Yritin korjata tilannetta säätämällä kahta pääpeilin kollimointiruuviparia, mutta tästä -10C pakkasessa tehdystä (tuskaisesta) säädöstä ei ollut apua tähän ongelmaan (päinvastoin sain pääpeilin säädöt taas hiukan pieleen eli uudelleen korjattaviksi päiväsaikaan noita heijastuskuvia katsomalla).

Opetus #1 - laserin tarkkuus ei riitä apupeilin säätöön kuin välttävästi. Opetus #2 - Santelin kolimoinnissa pääpeilin asento kannattaa kollimoida noilla ym. heijastuskuvilla ja tehdä se päiväsaikaan. Yöllä tähtitestiä tehdessä näihin ruuveihin ei pitäisi koskea, ainakaan ennen kuin apupeili on 100%:sti kollimoitu tähtitestillä. Tämän todettuani siirryin apupeilin säätöihin ja tein sille pieniä säätöjä yhdelle ruuville kerrallaan, korjasin aina tähden takaisin näkökentän keskelle säädön jälkeen ja säädin sitten lisää okulaarista näkyvän tarpeen mukaan. Käytössäni oli 10mm/8mm Televue Radianit ja 2x Televue Barlow, jolloin putkessa oli 360x tai 450x suurennukset, joilla tähden Airy diskin "riekaleet" näkyivät alkuillasta välttävän hyvin ja saatoin tehdä kollimointisäätöjä kohtuullisella tarkkuudella. Lopputulos oli, että pääsin nyt täydestä väärin kollimoinnista näiden kahden alla olevan mallikuvan välille tarkkuudessa: (Kiitos Jaava! :smiley:)

Lainaus käyttäjältä: jaava - 06.11.2007, 10:30:45

Kuva 7: Airy Disk kun kollimointiruuvi alle 1/10 kierrosta sivussa

Kuva 8: Airy Disk kun kollimointiruuvi alle 1/5 kierrosta sivussa

Tämän jälkeen seeing heikkeni niin paljon, että tähden Airy disk -renkaat hävisivät ilmakehän väreilyyn ja tähdenkuva alkoi hyppimään hiukan edestakaisin noilla suurennuksilla. Aikaa oli kulunut nyt kolme tuntia, mutta pientä edistystäkin oli saatu :smiley:
Harjoitukset jatkuvat seuraavalla selkeällä kelillä ja kun olen säätänyt pääpeilin taas timmisti kohdalleen. Jäin tässä miettimään, mitä sitten tulee, kun apupeilin säätö on saatu kohdalleen tähtitestillä? Sitten kai hienosäädetään pääpeilin asentoa, jos Airy disk on vinksallaan johonkin suuntaan vai kuinka? Säätöruuvien liikkeet ovat tässä vaiheessa sitten niitä ruuvinkierroksen murto-osia, joista Jaavakin on kirjoitellut aiemmin. Nytkin apupeilin säädössä tein vain olemattoman pieniä liikkeitä niihin kolmeen kollimointiruuviiin ja nämä pienetkin säädöt riittivät saamaan tähden muodon "komavirheen muotoisesta hässäkästä" lähemmäksi kelvollista Airy diskiä :rolleyes:
- Timo Inkinen

Timpe

Lainaus käyttäjältä: Timpe - 10.12.2010, 22:13:47
Opetus #1 - laserin tarkkuus ei riitä apupeilin säätöön kuin välttävästi. Opetus #2 - Santelin kolimoinnissa pääpeilin asento kannattaa kollimoida noilla ym. heijastuskuvilla ja tehdä se päiväsaikaan. Yöllä tähtitestiä tehdessä näihin ruuveihin ei pitäisi koskea, ainakaan ennen kuin apupeili on 100%:sti kollimoitu tähtitestillä.

Loppusanat tähän projektiin eli alla on järjestys onnistuneeseen Rumak-Maksutovin kollimointiin: (kollimointi menee tämän ketjun ja näiden ohjekuvien mukaan)
1.) Apupeilin säädöillä ulommaiset heijastusrenkaat (ja kaikki muut heijastukset sen sisällä) keskitetään pääpeilin reunoihin nähden
2.) Pääpeilin säädöillä säädetään muut heijastukset keskelle ulommaista heijastusrengasta siten, että nämä pysyvät keskitettynä vaikka putken edessä liikutaan (voidaan liikkua 1...5m etäisyydellä optista akselia pitkin edestakaisin ja peilien heijastuksien tulee näkyä tällöin koko ajan keskitettynä toisiinsa ja pääpeilin reunoihin nähden). Suuri A3 paperiarkki keskusreiällä ja apupeilin kollimointiruuvien suojakuvun (tai sen reunan) merkitseminen valkeaksi esim. pyöreällä paperipalalla auttavat tässä tarkastelussa paljon (kokeilkaa, niin huomaatte).
3.) Tämän jälkeen apupeili/pääpeili ovat jo linjassa keskenään, joten jäljelle jää enää putken tarkennuslaitteen keskitys putken optiseen akseliin nähden. Tähän voi käyttää laseria, jonka heijastuksen tulee palata takaisin lähtöpisteeseensä apupeilin pinnalta, kun kollimaattori on tarkennuslaitteessa kiinni (ilman kulmapeiliä). Tarvittaessa tarkennuslaite on linjattava tämän mukaan paikalleen putken perään.

Tällä menetelmällä pääsee tähän alla olevan kuvan kollimointitarkkuuteen ihan päiväsaikaan, eikä tähtitestiin jää enää paljoakaan paranneltavaa. Riskinä on, että optinen akseli tulee säädettyä hiukan vinoon putken mekaniikkaan nähden ja tällöin tarkennuslaitteesta loppuu säätövara vaiheessa 3. Sikäli olisi parempi alkaa tuosta 3 vaiheesta ja lopettaa pääpeilin säätöihin. Toisaalta tarkennuslaitteen säätöihin joutuu palaamaan kuitenkin muun kollimoinnin lopuksi.
Lisähuomiona tästä kaikesta tuli, että kulmapeilit ovat vakiona järkyttävän huonosti kollimoituja (sekä Santelin oma että William Opticsin 2" malli). Nämä kannatti siis purkaa auki ja hienosäätää kummankin kulmapeilin kallistusta ohuilla teipin paloilla peilin taakse sijoitettuna. Tämän jälkeen laserin heijastus palautuu nyt kaikissa kulmapeilin asennoissa edes 1.25" okulaariholkin keskikolmanneksen sisälle (ennen tätä hienosäätöä laserin säde heijastui peilistä paljon tätä ulommaksi, kun kulmapeiliä pyöritti okulaaripitimessä ympäri :shocked:).

Lainaus käyttäjältä: jaava - 06.11.2007, 10:30:45
B) Airy Disk kuvio on hieman toispuoleinen (Kuva 6). Ensimmäinen rengas ei ole tasakirkas eikä oikein tasapaksukaan mutta on kuitenkin yhtenäinen koko 360 asteen matkan. Kollimointi on sivussa alle 1/20-osan kollimointiruuvin kierrosta.

Kuva 6: Airy Disk kun kollimointiruuvi alle 1/20 kierrosta sivussa
- Timo Inkinen

Timpe

Mielenkiintoista... sillä kun seeing oli viimeinkin tarpeeksi hyvä (eilen pakkasta -20C, putki takuulla temperoitunut tuohon lämpötilaan ja ukko ulkona kolme tuntia tuijottelemassa Airy disk -kuvia 400x...600x suurennuksilla ;) niin putkesta löytyi vielä pinteessä oleva Meniskus-linssi!
Ks. alla oleva kuva ja oheinen linkki (kuvan vääristymä vastaa Meniskus-linssin kolmea pidintä ja niiden kiristysruuvia). Menee vielä kerran (nyt jo kertauksen vuoksi) uusiksi tuon MCT-putken kollimointi, joten kai tähän hommaan tulee jo jonkinlainen rutiini kun tarpeeksi harjoittelee :tongue:
- Timo Inkinen

Janius

Sanokaas nyt kokeneemmat...

Jouduin irrottamaan SW 150:n korjauslasin koska aurinko oli päässyt sullattamaan apupeilin häikäisysuojaan ikävän kuprun. Putsasin samalla pääpeilin ja yritin kollimoida keintoähden avulla, siitä ei tullut mitään, airy disk oli täysin vääntynyt. tein sitten karkean kollimaation putken takaa katsomalla ja keintotähti paljasti yllätyksekseni täydellisen airy diskin. Kauempana oleva keinotähti ja nyt päivätaivaalta katsottu capella vahvisti saman asian. Venuskin näytti tavallista terävämmältä ja merkurius tuntui tarttuvan selkeämpänä videolle. Onko mitenkään mahdollista että kollimointi meni ihan munkilla kohdalleen? jos kuitenkin se on jostain 1/20 ruuvin käännöstä kiinni...

Liitteenä pinottu kuva keinotähden airy diskistä. ihan samanlaisena se näkyi oikeassakin tähdessä sikäli kun seeing salli.

Lithos

Noissa maksutov cassegraineissa voi päästä ihan vain takaa katsomalla ja virittämällä hyvinkin lähelle, ja airy disk kuvasi vaikuttaa hienolta joten voi hyvinkin olla että "karkea" kollimointisi on tuottanut sinulle laitteen joka nyt on paremmassa iskussa kuin tehtaalta tullessaan. Joillakin foorumeilla konsensus tuntuu olevan se että Kiinalainen ei jaksa aina hirveästi säätää kollimoinnin kanssa ja usein jo pienellä virittämisellä pääsee parempaan tulokseen. Näiden skywatcherin maksutovien suhteen pahin kollimointi kammo tuntuu olevan ihmisillä jo ohi.

Mitä keinotähtiä muuten käytätte näissä operaatioissa, kaupasta ostettuja vai omatekoista? tällaisen hankkiminen on itsellä suunnitelmissa myös joten aihe kiinnostaa kovasti.
Mika Suoperä
Visuaalipuoli: Orion skyquest XT-8 dobson
Kuvaus: Celestron 80ED-R, Sky-Watcher Explorer 150PDS, modattu 60D
Jalustat: Celestron AVX, Skywatcher AZ-EQ5

Timpe

Lainaus käyttäjältä: janius - 07.05.2012, 13:57:29
Onko mitenkään mahdollista että kollimointi meni ihan munkilla kohdalleen? jos kuitenkin se on jostain 1/20 ruuvin käännöstä kiinni...

Hyvältähän tuo näyttää eli tolkuton munkki miehellä :shocked:
Tuo aavistuksenomainen soikeus vaatisi apupeiliin juurikin sen 1/20 kierroksen hipaisun oikeaan ruuviin. Tuohon kohtaan vaikuttavaa ruuvia voi etsiä liikuttamalla esim. ruuvimeisselin kahvaa putken edessä ja katsomalla samaan aikaan tuota tähden kollimointikuvaa (tai ottamalla videota siitä ja katsomalla läppärin kuvaa). Sitten kun oikea ruuvi on löydetty, niin sitten aivan olematon hipaisu ruuvin kantaan (ja jos ruuvi on kovin tiukassa, niin kannattaa jo unohtaa säätö). Saman verran tai enemmänkin tulee kollimointivirhettä jo siitä, kun okulaari on SW:n väljässä okulaariholkissa kiinni hiukankin vinossa.
- Timo Inkinen