Digiscopingiin järkkäri sopii huomattavasti huonommin kuin lähes mikä tahansa pokkarikamera. Järkkäreiden yleensä isokokoisen etulinssin ja okulaarin lähtöpupillin sovitus on optisesti epäsuotuisampi kuin pokkareilla. Järkkärin paino aiheuttaa mekaanisia ongelmia, joita ei kevyempien kameroiden kanssa juuri ole. Tuhoisimmin järkkäreiden käyttökelpoisuutta rajoittaa peilin ja sulkimen liikkuvien massojen aiheuttama potku kuvaussysteemille. Järkkäreillä on järkevintä kuvata optiikan fokuksessa ilman haittavaikutuksia mukanaan tuovia okulaareja ja objektiiveja. Jos polttoväliä tarvitaan lisää, sitä saadaan optisesti laadukkaimmin telejatkeella, barlowilla sekä loitolla, joiden avulla saadaan helposti mielivaltaisen suuria efektiivisiä polttovälejä.
Tähtikuvauksessa tärkein elementti on jalusta. Järkkäriä käytettäessä tärkein elementti on järkyttävän tukeva jalusta. Jalustan tukevuutta voidaan arvioida laserin tai peilin avulla. Kiinnitetään laserosoitin putkeen ja katsotaan säteen käyttäytymistä parinkymmenen metrin päässä kameran laukeamishetkellä. (Kamera tietysti laukaistaan vitkalaukaisulla käyttäen peilin ylösnostotoimintoa, jos kamerassa sellainen on.) Jos laserin säde saa vähäisenkin horkan laukaisun hetkellä, on syytä suureen huoleen. Laserin puuttuessa voidaan asia hoitaa putken kylkeen laitetulla peilillä ja kapeakeilaisella taskulampulla. Tämä varsin nopeasti suoritettava testi varmistaa laukaisuepäterävyyden tähtiharrastajan pahimmaksi haastajaksi.
Digiscoping on afokaalista kuvausta, jossa periaatteessa kamera ja kaukoputki ovat äärettömään tarkennettuja. Jos kamera on tarkennettu hieman ääretöntä lähemmäksi, voidaan kuva saattaa teräväksi kaukoputken okulaaria hieman sisäänpäin työntämällä. Tämä on suositeltava lähtötapa käytettäessä pokkarikameran automaattista tarkennusta, joka on mahdollista esim. Kuuta kuvattaessa. Jos kaukoputken okulaari on liiaksi ulkona ei kamera pysty tarkentamaan kuvaa, sillä se edellyttäisi objektiivilta säätövaraa ohi äärettömän.
Terävöinnin karttamisesta tähtikuvien yhteydessä ei ole syytä tehdä opinkappaletta. Kuvattaessa kamerasta asetetaan terävöinti vähäisimpään vaihtoehtoon. Sitten tietokoneen ääressä tehdään kuvasarja terävöintiä kasvattaen. Rauhallisesti nukutun yön jälkeen haetaan lopulliseen kokoon muutetuista kuvista omaa katsantoa parhaiten tukeva terävöinnin taso.
Minä tunnen nämä asiat - minulla on satoja epäteräviä kuvia. ;D
Hannu Määttänen