Astronomit ovat ihmetelleet avaruuden magneettisia säikeitä 1980-luvulta lähtien, jolloin niitä löytyi galaksimme keskustasta.

Kymmenien valovuosien mittaiset rakenteet esiintyvät joko pareittain tai ryhmissä ja muistuttavat etäisesti harpun kieliä tai yksittäisiä veden väreitä.

Hiljattain näitä radioteleskoopeilla näkyviä kuvioita on havaittu Linnunradan ulkopuolelta, galaksijoukosta miljardin valovuoden päässä. Ne ovat 100–10 000 kertaa omiamme pidempiä ja ulottuvat kauas galaksienväliseen avaruuteen.

Northwestern-yliopiston Farhad Zadehin tiimin tekemän uuden tutkimuksen perusteella säikeet ovat voineet syntyä kahdella tapaa. Kyse saattaa olla yksinkertaisesti galaksin tuulen osumisesta avaruuden pilveen. Kun tuuli kiertyy esteen ympäri, se luo peräänsä komeettamaisen pyrstön.

Toinen simulaatioiden ehdottama mahdollisuus pohjautuu turbulenssiin. Galaksien liikkuessa avaruudessa painovoima voi häiritä niiden välistä ainetta synnyttäen pyörteitä. Jos heikko magneettinen kenttä kiertyy näiden ympäri, se voi venyä, taittua ja vahvistua, saaden lopulta aikaan vahvasti magneettisia säikeitä.

Vaikka ilmiön selitys on yhä avoin, taustalla oleva mekanismi sekä Linnunradan että galaksijoukkojen säikeille on kuitenkin sama huomattavan erilaisesta ympäristöstä huolimatta, sanoo Zadeh.

Aiheesta lisää Northwestern (englanniksi)