Scheila on 114 kilometrin läpimittainen asteroidi. Noin 11 vuotta sitten se muuttui infrapunaspektrissään kirkkaammaksi.

Samalla Scheilan spektriluokitus muuttui T-tyypistä D-tyypin asteroidiksi. Tietokonesimulaatioiden perusteella Scheilaan osui pienempi asteroidi. 

Tutkijat arvelevat, että törmäys paljasti syvempiä kerroksia avaruusolosuhteiden vaikutusten haalistaman pinnan alta. 

Millainen kappale sitten osui Scheilaan? Tutkimusryhmän mukaan kyseessä oli arviolta 30-50 metrin läpimittainen eli pieni asteroidi. 

Tulosten valossa tutkijat pitävät mahdollisena, että monet muutkin asteroidit ovat sisäkoostumukseltaan selvästi erilaisia kuin niiden pinta.

Tämä saattaa viitata siihen, että arvioitua useampien asteroidivyöhykkeen kappaleiden alkuperä on ulompana aurinkokunnassa kuin mitä tähän asti on ajateltu.

Esimerkiksi Jupiterin radan etäisyydellä kiertävien troijalaisasteroidien joukossa tiedetään esiintyvän ulomman aurinkokunnan kohteita muistuttavia kappaleita.

Tutkijat arvioivat, että asteroidivyöhykkeellä Scheilan kokoiseen asteroidiin törmää samanlainen 30-50-metrinen kappale vain noin kerran muutamassa tuhannessa tai kerran kymmenessä tuhannessa vuodessa. 

Lisää tietoa asteroidien pintojen aineksista saadaan viime lokakuussa laukaistun troijalaisasteroideille matkaavan Lucy-luotaimen myötä.

Valaistusta aiheeseen saattavat tuoda myös ensi elokuussa matkaan lähtevä, metalliasteroidille taivaltava Psyche-luotain sekä vuonna 2024 laukaistava Marsin kuita tutkiva MMX-luotain.